Jumalan varassa?

Kotikuntamme mainostaa olemassaoloaan ohikulkijoille näyttävillä mainoksilla. Tässä viimeisessä lukee: Ei yli 30000 voi olla väärässä. Se kuulostaa hienolta ja motivoi ajattelemaan, ettei missään ole niin suloista asua kuin Kangasalla? Mutta, entäpä jos me kaikki olemmekin väärässä ja jossain muualla on parempi olla? Aikaisemmin oli samassa taulussa varsinainen mainoskukkanen, siinä luki: Tavaraa poikkeaville. Minua ei alun pitäenkään innostanut olla poikkeava, sen verran tämä uskovaisuus on jo tuonut mainetta ympäristössään. Mikähän mahtaa olla seuraava mainos? Mutta Jumalan varassa sitä pärjää missä vain ja milloin vain. Hänen uskollisuudessaan ja turvissaan on suurenmoista elää ja vaeltaa, nukkua ja tehdä työtä, palvella ja rukoilla.

Helsingissä on ollut esillä suuri hanke, taideväki haluaa perustaa sinne Guggenheim-museon. Aikoinaan jo kaatunut hanke on taas nostettu pöydälle ja vaikuttajat Amerikasta ovat käyneet pitämässä asiaa esillä kuin evankelistat konsanaan. Museon hinnaksi on arvioitu 130-140 miljoonaa euroa ja käyttökulut 14,5 miljoonaksi euroksi vuosittain. Joten, pitää löytää paljon pullarahoja, jos meinataan porukassa katsella sen sortin taidetta Suomessa. Kommunistiministeri Arhinmäki oli edelleen varsin pidättyväinen.

Mutta kuka olikaan Benjamin Guggenheim, tavallaan taidehankkeen esi-isä? Hän syntyi 1865 ja kuoli 1912 Titanicilla. Hän oli juutalainen, yhdysvaltalainen kaivosalanyrittäjä ja oli yksi aikansa rikkaimpia ihmisiä. Hän asui välillä Pariisissa ja löysi sieltä rakastajattaren, kabaree laulaja Leontine Aubertin, jonka kanssa eli haureudessa. Guggenheim matkusti naisensa kanssa Titanicin ensimmäisessä luokassa ja menehtyi laivan haaksirikossa. Titanic-elokuvassakin hänen persoonansa on haluttu esitellä yleisölle. Hän oli se mies, joka palautti pelastusliivit stuertille, ja palasi hyttiinsä ja vaihtoivat ystäviensä kanssa ylleen parhaat vaatteensa. He sanoivat: - Olemme pukeutuneet parhaimpiimme upotaksemme kuin herrasmiehet. Myöhemmin hän pyysi stuerttia kertomaan vaimolleen, että oli tehnyt parhaansa murhenäytelmän keskellä. G. ja hänen palvelijansa nähtiin istumassa kansituoleilla nautiskellen brandyä ja poltellen sikareja Titanicin upotessa. Surullista, mutta totta. Hänen tyttärensä Peggy Guggenheim perusti Venetsian Guggenheim-museon. Benjaminin vanhempi veli Solomon, perusti 1939 New Yorkiin nykytaiteenmuseon, jonka perinnettä nykyinen keskustelu seurailee. Benjaminin kävi huonosti ja ylpeys ja haureus vei hänet tuhoon. Hän ei tietääksemme koskaan löytänyt Jumalaa, ei pelastusta? Hän hukkui ilman Jumalaa varallisuudestaan huolimatta.

On erikoisen onnellista olla uskova ja elää Jumalan varassa – vaikka Titanicissa, tai Kangasalla. Usko ja hyvä omatunto ovat edelleen kovassa kurssissa, sillä Jumala on antanut ne olemaan meidän aarteinamme maailmassa. Mutta niiden säilyttäminen vaatii taistelua ja kilvoitusta, jotka uuvuttavat joskus. ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” 1.Tim.1:18-19. Jos ihminen hylkää nuo aarteet, hänen käy huonosti, sillä loppujen lopuksi, meillä ei ole mitään muuta arvokasta, kun me täältä lähdemme ja jos olemme ne hylänneet, olemme rutiköyhiä sanoivat ihmiset meistä mitä tahansa.

Tämä paha maailma on aina valittamassa ongelmiaan ja vikojaan, jos elvytystä ja taloudellista kasvua ole näkyvissä, se pelkää joutuvansa köyhyyteen ja puutteeseen. Maailman ajattelussa tavaran ja nautintojen loppuminen on sama kuin kuolema, vaikka sen tunnuksena olisi: Lisää viinaa – joku liikkuu vielä! Uskova taas näkee kaiken Jumalan siunauksena ja elämänsä rikkauden olevan aina kätkettynä Kristuksen persoonaan ja Jeesuksen uhriin, ylösnousemukseen. Kun maailma ei saa tarpeeksi, se alkaa kiristää, vaatia, uhota, varastoida, rajata, pettää, valehdella, nostaa hintoja, juonitella ja kieroilla.

Mainokset vievät usein harhaan ja ohjaavat valintojamme tarpeettomaan ja vahingolliseen. Tarvitsemme loppujen lopuksi äärettömän vähän ja selviämme pienellä, pysymme hengissä ja se ei vaikuta mitenkään elämän sisältöön. Kuitenkin länsimaalainen elämänmeno on rakennettu tavaran ja näkyvän onnen varaan, sen loppumista tai murenemista parutaan kuin ainokaista. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina, sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;” Ef.5:8-10. Jeesus on valo ja valaisee omansa aina. Siksi on syytä katsoa pimeitä asioita hänen valossaan ja tarkastella ongelmia taivaallisella valolla, silloin kulku on helpompaa ja taso säilyy Herran varassa. Miksi sorkkia jokaisesta kaivosta juomavettä, kun on olemassa taivaallinen lähde? Miksi pitää maistaa jokaisesta kupista, kun Herra on luvannut ruokkia omansa taivaan mannalla?

Joskus saattaa käydä niin kuin niillä kahdella merimiehellä, jotka hoipertelivat humalassa pimeässä rantakaupungissa etsien tietä takaisin laivalle. Samassa ilmestyi sumun keskeltä uniformuun pukeutunut mies ja merimiehet innostuivat kohdatessaan hänet. He kysyivät, että tietäisikö tämä, missä he nyt ovat ja mihin pitäisi mennä. Uniformuinen mies korjasi ryhtiään, nosti leukaansa ja huusi: - Ettekö te tunne minua? Silloin merimiehet katsoivat toisiaan ja toinen sanoi: - Nyt me ollaan todella pulassa, me ei tiedetä missä me ollaan ja tämä ei tiedä kuka hän on?!

Jeesus, sinulla on valo ja viisaus jokaiselle etsivälle, se on suuri tieto, jota rukoilen osaksemme. Auta meitä katselemaan maailmaa sinun valossasi, ettemme koskaan unohtaisi, että sinä olet tullut etsimään ja pelastamaan kadonnutta, heikkoa ja onnetonta syntistä ihmistä. Kiitos sinulle, että ojennat auttavan kätesi kurjan maailman puoleen. Vedä tykösi myös luopiot, jotka kulkevat omia teitään. Ota omaksesi luulouskon vallassa olevat ja herätä kuolleen uskon kannattajat. Sytytä seurakuntasi Hengen tulella palavaksi soihduksi synninyöhön. Ota omaksesi väärän valon loisteessa paistattelevat valheen orjat.