Jeesus kaiken keskus

Elettiin seitsemänkymmenluvun loppua ja lumisen talven jälkeen tuli kevät ja Pääsiäinen. Minut oli juuri valittu kokoaikaiseen hengelliseen työhön ja matkustin ensimmäiseen koitokseen Kouvolaan. Oli aurinkoinen päivä, hieman lunta vielä maassa ja kylmä pohjoistuuli heilutti vanhaa volkkariamme, jolla silloin matkasimme. Keskuskirkossa oli ensimmäinen tilaisuuteni, Kristillisen Työväen Liiton Pääsiäisjuhla. Sitten oli ruokailu, raamattutunti ja päivätilaisuus, jossa minä olin puhumassa. "…jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin." 1.Kor.1:2. Monet tulivat kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi Jumalan siunausten kera. Jäimme matkaryhmäni kanssa yöksi kaupunkiin ja aamulla lähdimme takaisin kohti Naantalia, jossa silloin asuimme. 

Olin kaksikymmentäseitsemänvuotias ja jättänyt juuri tutun ravintolatyöpaikkani Turussa Kauppatorin syrjässä. Esimieheni sanoi lähtiessäni, että tervetuloa takaisin, jos en pärjää uudessa työssäni? Olin lähdössä pitkälle tuntemattomalle matkalle Jeesuksen johdattamana, hän oli avannut eteeni oven, josta päätin mennä sisälle, johon olin saanut kutsun jo vuosia aiemmin. Edessäni oli lukemattomia julistustilanteita Suomessa ja muuallakin, paljon uusia ihmisiä, kohtaamisia, keskusteluja, rukouksia, lukemista, kirjoittamista, yöpymisiä milloin missäkin. Matkustamista kymmeniätuhansia kilometrejä päivällä, pimeässä, sateessa, sumussa, lumessa, pakkasessa, yksin ja yhdessä.

2015 Vuoden vaihteen jälkeen olin taas Kouvolassa, 36 vuotta myöhemmin, kirkossa puhumassa. Oli viimeinen virallinen tilaisuus ennen eläkkeelle siirtymistä. Kuulijakunta oli eri, aika toinen, mutta Jumalan sana oli sama, Jeesus oli sama, muuttumaton, ikuinen Herra, Vapahtaja ja Kuningas. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" 1.Kor.1:3. Istuin muistellen menneitä, palautin mieleeni sen mitä kykenin noista alkuhetkistäni kristillisessä työssä. Mieleni oli tyytyväinen, olin täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, hän oli ollut kanssani jokaisella askeleella, joka päivä, kaikkialla. Hän oli ollut uskollinen kaikki nämä vuodet, olin saanut kokea apua, johdatusta ja siunausta koko matkan. "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen." 1.Kor.1:9. Herra ei ollut jättänyt minua yksin edes metrin pätkälle tällä tiellä. Siinä kirkossa istuessani tuli mieleen eräs tapaus yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tässä samaisessa kirkossa oli meillä joku kokoussarja menossa, tuli väliaika, ihmiset menivät syömään. Jäin yksin vielä kirkon puolelle järjestelemään tavaroita. Silloin tuli ovesta isokokoinen mies ja tervehdin häntä, toivotin tervetulleeksi ja kehotin menemään muiden mukana syömään. Mutta mies sanoi, ettei hän ole tullut syömään, vaan haluaisi pelastua, tulla uskoon. Vein hänet mukanani alttarikaiteelle, polvistuimme siinä, rukoilin hänen puolestaan. Hän otti Jeesuksen vastaan sydämeensä, siunasin hänet. Hän nousi, kätteli kiitokseksi ja haihtui takaisin kadulle. En ole sittemmin nähnyt häntä, mutta joka joulu saan häneltä edelleen joulukortin toivotuksineen. Jumala on ihmeellinen.

Ympyrä siis sulkeutui kohdallani Kouvolassa. Emme elä missään sattuman kaupassa, vaan elävä Jumala ohjaa valintojamme ja valaisee tietä, pitää kädestä kuin isä lapsistaan, puhuu, kehottaa, viestii, varjelee, antaa ystävät, jokapäiväisen ruoan, työn, vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen suunnitelmansa mukaan. Tämä ympyrä on ollut elämäni hallitsevana piirteenä viimeiset vuosikymmenet. Jeesus on kaiken keskus, kaikki rakentuu hänen varaansa. Hänessä on luomisvoima, hän on lunastajamme, hänen herruutensa kattaa kaikki elämän alueet. Hänestä olen puhunut, todistanut, hänen nimessään olen rukoillut Isää. Hänen turvissaan olen lähtenyt matkoille ja häneen uskoen olen sieltä palanut. Häneen uskovat ihmiset ovat olleet suuri iloni vuodesta toiseen. "Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä." 1.Kor.1:4-7. Koko uskovaisuuden voima ja lähtökohta on Jeesus Kristus, sillä tekeminen, tuottaminen, aikaansaaminen, jatkuvuus, esiintyminen tai saavutukset ovat vain korkeintaan seurausta Herran olemassaolosta elämässämme. Hänen taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessään voimme käsittää taivaallisia asioita, kokea uskovien yhteyttä, odottaa lunastuksen päivää ja tietää, että kaiken päättyessä Vapahtajalla on viimeinen sana jokaisen ihmisen kohdalla. Silloin ei enää suoriteta kansanäänestyksiä ja enkelit ylistävät aina Jumalaamme.

Ajattelin vaikeita hetkiä työssäni, koettelemusten aikoja, sairauden ja heikkouden hetkiä aikojen kuluessa. Olin selvinnyt niistä, olin päässyt onnellisesti niiden läpi. Joskus olin kulkenut kuin ympärilläni olisi ollut tuhat demonia ja kaikki olosuhteet ja mielipiteet olisivat huutaneet minua vastaan. Välillä olen ollut kuin sokeudessa, kuin pimeässä huoneessa tavoitellen valokatkaisijaa, joka ei tunnu osuvan käteen? On ollut aikoja, jolloin olen puhunut Jumalalle usein ja hartaasti samoista asioista, ihmisistä ja tilanteista, aikoja, jolloin on ollut keskityttävä vain siihen, mitä nyt Herra tahtoo minulta, missä se tapahtuu ja keitä muita siinä on silloin mukana. Muistelin niitä hetkiä, jolloin olen iloinnut iloitsevien kanssa ja on ollut suuren riemun aikoja. Mutta muistin monia hetkiä, jolloin olin itkenyt itkevien kanssa heidän surujaan ja yrittänyt rohkaisemalla kääntyä Kristuksen puoleen kaikkineen, kaikkialla, kaikki luovuttaen. Muistin hetket, jolloin nostin kädet pystyyn, antautumisen merkiksi, sillä en tiennyt mitä tehdä, mikä olisikaan sopivaa, viisasta, tarpeellista, ikuisia aarteita tavoittavaa, Jumalaa kirkastavaa. Ajattelin kastettani, jonka olin saanut ennen kuin tiesin siitä mitään. Minut oli merkitty Jumalan omaksi. Ajattelin Jumalaa, joka oli ottanut minut suojelukseensa ja suunnitelmaansa jo ennen kuin minä olin sanonut asiasta mitään. Ajattelin häntä, joka oli merkinnyt kaikki päiväni kirjaansa ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut näkyviin. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.” Ef.5:8. Ajattelin aikaa jonka kuljin ilman uskoa, ilman pelastuksen tuntuvaa armoa synnin teillä ja ihanaa uudestisyntymistäni, jonka Hän lahjoitti minulle aikana, jota en itse suunnitellut. Kuinka kaukana olinkaan kulkenut Hyvän Paimenen tiestä, kuinka olin ollut kiinnostunut kaikesta muusta kuin Jumalasta, kuinka omat suunnitelmani olisivat vieneet minut vain tuhoon.

Olin lukenut Raamattua työkseni ja ilokseni, julistanut sen pelastavaa sanomaa lukemattomille ihmisille, joiden nimeä en edes tiedä. Olin ollut kuin kellon viisari, joka kiertää keskuksensa ympäri vain aloittaakseen kohta taas uuden kierroksen ja Jeesus on ollut minun keskukseni. Olin ollut muiden mukana seurakunnassa laulamassa Hänestä, joka on kaiken kunnian ja laulun arvoinen. "Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä." 1.Kor.1:8. Hänen olemuksestaan sain voiman, hänen ristiltään sain uskon ja pelastuksen, hänen tyhjältä haudaltaan sain vakuutuksen hänen ylösnousemuksestaan kuolleista ja uudesta elämästä, joka vuodatetaan edelleenkin kaikkiin syntisiin, jotka tahtovat kääntyä hänen puoleensa apua etsimään. Voimieni vähetessä, muistini heiketessä, tulen uudelleen hänen luokseen, joka on luvannut ottaa minut vastaan aina ja viedä taivaaseen luokseen ikuiseen elämään. On monia asioita, joita en tiedä, monia kysymyksiä, joihin en saa vastausta, monia vuoren korkuisia esteitä ja paljon raskaita taakkoja. Mutta minulla on suuri Vapahtaja, joka on luvannut kantaa murheeni, kuormani ja syntini. Hän on ottanut minun ansaitsemani rangaistuksen päällensä, että minä saisin rauhan ja Jumalan suosion täysin ansiotta. Olin kiitollinen katsoessani hänen armonsa avaamin silmin maailmaa, ihmisiä, seurakuntaa, ongelmia ja puutteita. Sillä ne kaikki näyttivät kovin pieniltä hänen suuruutensa rinnalla.

Lukemattomia kertoja olen saanut syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa ja uskossa. Kaikenlaisten hetkien aikana, kaikenalaisten tuntemusten kanssa, kaikenlaisella mielentilalla, kaikenlaisissa kirkoissa olen saanut pyhän aterian uskon vahvistukseksi. Hänestä olen ammentanut Jumalan vaikutusta elämäni arkeen. Hänen varassaan olen ollut ja olen. "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi" 1.Kor.1:30. Tuhansien ihmisten kanssa olen kokenut yhteyttä Kristuksen vaikutuksen piirissä hänen valtakunnassaan, olemme saaneet kaiken tarvitsemamme keskuksestamme. Häneltä olemme saaneet viisautta, vanhurskautta, pyhitystä, lunastuksen. Olemme olleet täysin hänen varassaan. Ja kun olen katsonut ympärilleni, olen nähnyt vain tavallisia ihmisiä, kaikkine heikkouksineen, vaatimattomine taitoineen, avuttomina, mutta uskossa.

Olin ollut hetken ajatuksissani, oli aika sulkea tämän historian jakson sivu ja avata uusi lehti elämässäni. Mutta sen tahdon tehdä Jeesuksen kanssa, hänen sanaansa lukien, hänen Henkensä siunauksen alla, häneltä tietä kysellen, häntä rukoillen, häntä odottaen, hänessä leväten, häntä kiittäen, hänestä puhuen: "…me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme" 1.Kor.2:7.

Kiitos, Jeesus, että saan olla omasi, kiitos, että olet johdattanut matkani, antanut työn ja toimeentulon, ruoan ja vaatteet, perheen, kodin, terveyden ja tavoitteet. Kiitos tästä ympyrästä, jonka piiri on nyt sulkeutunut. Katson sitä, Herra, sinun valossasi ja näen siinä sinun sormenjälkesi, sinun kynäsi piirtämän kartan, levähdyspaikat, pimeät laaksot, korkeat, pelottavat vuoret, ylivoimaisen näköiset esteet, oman kykenemättömyyteni, virheeni, syntini, heikkouteni. Sinä olet turvani, elämäni, tulevaisuuteni, pyhyyteni ja kunniani. Sinä olet viisauteni ja vanhurskauteni. Sinun käsivartesi kantavat minut ja kaiken, sinulla ei ole rajoja, olet Kaikkivaltias ja ikuinen. Kanssasi olen onnellinen nyt ja aina. Aamen.