Uskossa, ontuen, yksin tai yhdessä

Nousin eräänä aamuna ylös jo neljän jälkeen. Oli vielä hämärää ja hiljaista. Kävelin postilaatikolle ajatuksissani. Samassa vastaani tuli kainalosauvoilla ontuen nainen, jota en tuntenut. Yleensä tähän aikaan ei kukaan kulje ulkona? Otin laatikosta lehden ja palasin pihalle. Jäin katsomaan, mihin tuo onneton oli menossa. Hän jatkoi ontuen matkaansa kohti keskustaa. Tulin takaisin tupaan ja mietin näkemääni. Miksi nainen oli noin aikaisin ulkona, mihin hän taivalsi? Ehkä hän oli sairas ja huonouninen, ehkä harjoitti vielä kuntonsa kohottamista kävellen, ehkä hänellä oli tuntemattomia tavoitteita?

ilmoitus lehdessä

Moni ontuu yksin elämässään ja kaipaa parannusta ja muutosta rutiiniinsa. Moni etsii ystävää löytämättä sellaista? Moni on kaksin tai ryhmässä ja kuitenkin yksin. Moni kulkee suuren joukon keskellä kovin yksin ja sitten kun hän on todella yksin, hän kaipaa taas sitä joukkoa ympärilleen, jonka keskellä hän juuri oli niin yksin? Kun on paha olla, ei sille voi mitään. Ei pahaa oloa voi käskeä pois, eikä se ole ihmisen hallittavissa. Joku turruttaa pahaolonsa lääkkeillä, joku harrastamalla jotain ajankulukseen, joku juo viinaa jatkuvasti, joku istuu tylsänoloisesti tuijottaen tyhjyyteen, joku soittaa ja lähettää viestejä koko ajan jollekin tai räplää työkseen tietokonetta tai mobililaitetta, kännykkää, tablettia.

Yritin soittaa ystävälleni Paulille useamman kerran kesän aikana, mutta puhelin oli poistettu käytöstä. Kuulin myöhemmin, että hän oli kuollut. Hän tuli vanhana (eläkkeellä) uskoon Turussa Martin kirkon illassa vaimonsa Anjan kanssa. Tapasin hänet kotiseuroissa ja hän oli vaimonsa kanssa hyvin kiinnostunut oppimaan Raamatun sanan ymmärtämistä. Kävin heillä monta kertaa ja he kävivät meillä vuosien ajan. Tutkimme yhdessä Raamattua ja sen sanomaa. Hän teki muistiinpanoja ja aina hänellä oli uusia kysymyksiä.

Kerran hän näki merkillisen unen: hän oli olevinaan Pyhässä maassa pukunaan valkoinen pitkä viittamainen raamatullinen puku. Hän seisoi jonkun kirkon tapaisen edessä muiden valkopukuisten joukossa. Mutta siellä oli yksi, joka oli pukeutunut tummaan pukuun ja hän kirjoitti jotakin ylös. Samassa ääni sanoi Paulin selän takaa: - Tämä on Paavali ja hän kirjoittaa Hebrealaiskirjettä. Sitten hänelle näytettiin aasi, joka oli valjastettu pienen kärryn eteen. Siihen mahtui muutama kirjakäärö kerrallaan ja hänelle sanottiin: - Sinun tulee viedä näitä kirjakääröjä, se on sinun tehtäväsi. Hän ajatteli, että kääröjä oli niin paljon, että hän joutuu tekemään monta matkaa saadakseen kaikki perille. Samassa kirkonkello löi seitsemän kertaa ja hän heräsi. Katsoessaan kelloa se näytti seitsemää. Myöhemmin Pauli lähti vaimonsa kanssa Viron-matkalle tutustumaan seurakuntiin siellä. Hän näki paljon puutetta ja tarvetta. Koko tulomatkan hän mietti, mitä voisi tehdä. Hän osti pakettiauton ja niin käynnistyivät Vironmatkat, joita hän teki parhaana vuonna 18 kertaa ja yli 15 vuotta vieden

avustuskuormia seurakuntiin. Vielä viime talvena hän kertoi käyneensä siellä. Anja pääsi Jeesuksen luokse jo 10 vuotta sitten ja Pauli jäi yksin, mutta selvisi mielestäni hyvin. Hän osasi laittaa ruokaa itselleen ja oli muutenkin hyvin tarmokas. Joitakin vuosia sitten häneltä leikattiin toinen jalka ja se epäonnistui niin, että hänellä oli lopunelämää kävelykeppi ja ainainen hermosärky. Mielessäni onkin kuva Paulista, isosta miehestä, joka keppiinsä nojaten köpötteli kokoukseen milloin missäkin.

Vahvuus, kovuus, määrätietoisuus ja monitouhuisuus antavat monesti sellaisen kuva lähimmäisestämme, että hänellä on kaikki hyvin, ettei hän tarvitse minua, aikaani, läsnäoloani? Eikä hän ilmaise mitään sellaista, joka viittaisi siihen? Hänen puheensa koskevat vain saavutuksia, tekemistä, suoritettuja asioita tai niiden suunnittelua. Ihminen on jossakin takana, julkisivun ja kulissien kätkössä, hyvin kaunistettuna, meikattuna, tällättynä ja etäisenä. Kun kristitty tulee sieltä korokkeeltaan alas ihmisyyteen, hän saattaa pyytää: "Koeta päästä pian tulemaan luokseni." 2.Tim.4:6. On tärkeä kohdata, olla yhdessä, ystävien kesken ja jakaa arvokkaita kokemuksia. Joillekin kristityille on toiminta ainoa motiivi kohtaamiseen, ei huvia, ei hyötyä, ei hauskaa, ei lepoa, ei seurustelua, ei keskustelua, ei pysähtymistä, ei viipymistä seurassa. Tällaiset kristityt lähtevät tilaisuuden jälkeen kuin entisajan tehtaantyöläiset pillin puhallettua työn päättyneeksi äkkiä kotiin. He saattavat jopa kysyä, mitä minä siellä tekisin, koska heillä ei ole tarvetta olla toisten kanssa yhdessä?

ilmoitus lehdessä

Kriisi on aina Jumalan mahdollisuus puhua ihmiselle. Kriisi on suuri tai pieni, mutta se horjuttaa totuttua menoa, ihmisen asemaa, tilannetta tai terveyttä. Kun matto vedetään alta, maa järisee ja talo kaatuu, auto menee ojaan ja laskut nousevat liian suuriksi, voi ihminen keskittyä kuuntelemaan Jumalan puhetta - harvemmin ennen? Terveet eivät koskaan tarvitse parantajaa, eivätkä rikkaat taivaan valtakuntaa. Kun ei ole ketään, siitä on vain askel Jumalan luokse. Voihan olla, että ao. on torjunut ystävät tai käytöksellään karkottanut heidät lyöntimatkan päähän itsestään? Voihan olla, että hän on itse rakentanut suojamuurin ympärilleen. Myös ihmisten valinnat ovat joskus outoja: voi olla että viallinen kelpaa paremmin kuin täydellinen, kouluttamaton kelpaa paremmin kuin korkeasti koulutettu, voi olla että tavis saa enemmän sympatiaa kuin erikoinen? Joskus ruma kiehtoo enemmän kuin kaunis, joskus likainen saa mielen herkistymään paremmin kuin puhdas. "Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua." Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy." Joh.5:7-8. Avuton Jumalan edessä saa aina vastauksen. Jeesuksella oli terveyden avaimet ja tulevaisuudensuunnitelma tervehtyneen eduksi, se oli uusi elämä, tulevaisuus, toivo, Jumalan rakkaus, usko Vapahtajaan ja turvatut askeleet Herran kanssa. Hänellä on suuri rakkaus, joka vetää puoleensa eksyksissä olevia. On aika kertoa tosi tilanne Herralle omasta näkökulmasta, on aika katsoa peiliin ja hyväksyä näkemänsä, totuus itsestä on riisuva, paljastava, säälimätön, lahjomaton. Mutta Jumala ei rakenna mitään sen varaan, hän ei laita tikkua ristiin korjatakseen vanhaa, hän luo kokonaan uutta, ja niin ihmisestä voi tulla uusi luomus Kristuksessa. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2.Kor.5:17

Jes.19:12-17. "Missä ovat viisaasi? Ilmoittakoot sinulle - hehän sen tietävät - mitä Herra Sebaot on Egyptin osalle päättänyt… Egyptiä horjuttavat sen sukukuntain kulmakivet; Herra on vuodattanut sen keskuuteen sekasorron hengen, ja niin he saattavat Egyptin horjumaan kaikissa menoissansa, niinkuin juopunut horjahtaa oksennukseensa. Eikä menesty Egyptille mikään teko, tekipä sen pää tai häntä, palmunlehvä tai kaisla. Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi;" Egypti kuvaa ihmisen vanhaa elämää, ilman Jumalaa kuljettua vaellusta. Kun uskova alkaa kiintyä Egyptiin ja menneeseen aikaan, se on kuva luopumuksesta Herran sanasta ja irtiottoa Jumalan suunnitelmasta. Egyptin olojen vastine on kulku erämaan kautta luvattuun maahan, joka osoittaa uskon tien, ristin tien, Jumalan tahdon tielle. Egyptiläisyys ilmenee uskovassa koetuksissa, raskaina ahdistuksen aikoina, yksinäisyyden hetkinä, avuttomuudessa, silloin kun tarvittaisiin lujaa uskoa näkymättömiin. Egyptiläisyys on kuva meidän luonnollisista ominaisuuksistamme, sielullisuudesta, ihmisedellytyksistä, mielipiteistä ja tiedosta. Eikä näillä ole loppujen lopuksi mitään voimaa tiukan paikan tullen auttaa meitä pätkääkään eteenpäin. Palmunlehvä kuvaa korkea-arvoisuutta, kaisla taas mitätöntä ihmistä. Pää on johtaja, häntä on palvelija tai luuseri, kummankaan teot eivät auta menesty, vaikka kuinka huudettaisiin. Juudan maa on kuva Jeesuksen kotimaasta, Jumalan seurakunnasta ja valtakunnasta, jossa Jeesus on Herra ja Vapahtaja. Siksi tuo kuva on sangen osuva, kun Juudan maa on oleva kauhuksi Egyptille. Sillä, ei liha tahtoisi koskaan kuolla, eikä tehdä parannusta, vaan sählätä hautaan saakka Jumalan selviä sannoja vastaan. Siksi Herran lähettämä sekasorto sekoittaa Egyptiä, eli Henki sotii lihaa vastaan (Gal.5:17). Kyseessä on Pyhän Hengen työ uskon puolesta. Vapina ja pelko on pihan ominaisuus, heikkous, joka ilmenee sen jouduttua koetuksiin. Mitä Egypti siis eniten pelkää: Herran käden heilutusta, sillä Jumala on lihallisuutta vastaan. Lihan paikka on ristillä, ristiinnaulittuna Jeesuksen kanssa. Näin uusi elämä saa tilaa, näin usko viriää.

Porissa käydessäni tapasin vanhan ystäväni Vuolanteen Matin. Olin pitänyt hänen kanssaan yhteisiä tilaisuuksia jo vuonna 1979 ja silloin hän oli vielä nuori ja voimakas. Monta koitosta on sitten tullut muistiin sen jälkeen Matin kanssa. Nyt tapasimme Porin seurakuntien palvelukeskuksen edessä. Matilla oli musta puku ja päässä punainen lippalakki, jossa luki "Jeesus rakastaa sinua". Pikku hiljaa hän köpötteli vierelläni pitkin Porin keskustaa, vastaantulijoista hän tunsi melkein joka toisen ja puheli heidän kanssaan, tervehti ja tokaisi jotain ajankohtaista. Oikea paimenen asenne, ajattelin, helposti lähestyttävä, kansan keskellä ja ihmisen oloinen. Kävimme yhdessä kodissa rukoilemassa ja sitten vielä iltakirkossa sanan ja rukouksen illassa. Matin askel oli lyhentynyt, mutta henki oli vireä ja Jeesus rakas. Huomasin myös hänen muistinsa olevan hyvä, kun kykeni nopeasti hahmottamaan kohtaamiensa ihmisten nimet ja asiat. Lähtiessäni näin hänen punaisen lakkinsa heilahtelevan verkkaisesti kirkon takana, kun Matti kulki hitaasti kohti autoaan.

Herra, monet kulkevat hitaasti, muutamat ontuvat, ja meno on vaatimatonta, mutta sinun ikuinen rakkautesi on toivomme ja turvamme. Tarvitsemme sinua Jeesus aina, joka hetki, päivällä, yöllä, yksin ja yhdessä. Varjele meitä hamuamasta Egyptin aarteita ja huveja, sen voimaa tai päätöksiä, kotia sieltä, vaan että kulkisimme mielellämme kanssasi erämaan halki luvattuun maahan. Anna meidän nähdä sinut päämääränämme, tavoitteenamme, vierellämme, vahvistajanamme, tukenamme, voimanamme, ilonamme. Kiitos näistä ystävistä, jotka ovat kriisien ja ongelmien keskellä kantaneet sinun nimeäsi elämääni ja rukoilleet puolestani. Siunaa palvelijoitasi.