Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.

Vaikutusvaltaiset kristitytkin ovat vihdoin heränneet kyselemään Herran edessä tulevaisuuden perään. Keskustelujen ja mielipiteitten lomassa on myös kehotusta rukoukseen. Mutta millaiseen rukoukseen ja mitä pitäisi pyytää? Itse olen rukoillut vuoden ajan säännöllisesti Jumalan tahdon tapahtumista tässä maailman tilanteessa, meidän yhteiskunnassamme ja nyt kun se sitten tapahtuu, kuulen joidenkin sanovan, ettei me tätä toivottu? Niinpä niin, mutta minkäs teet? Emmekä ole vielä edes pohjilla? 

Jeesus sanoi aikalaisilleen: "Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet.' Luuk.7:31-32.

 

Luther selittää sanaa (kirkkopostilla 3. osa s.100) varsin vakavasti aikalaisilleen, jotka kyselivät vaivojen ja kärsimysten keskellä Jumalan tahtoa elämäänsä ja ympäristöönsä. Teksti sopii hyvin tähän hyvinvointia koettelevaan aikaan täällä Suomessa, jossa ihmiset jo kärkkyvät seuraavaa herkkupalaa ja suurta voittoa lotossa, kesätapahtumia, ulkomaanmatkoja, vähemmän vaivaa, enemmän etuja. Jumala ei tähtää ajallisen menestyksen takaamiseen meille, vaan ikuisen elämän tarjoamiseen syntisille. Siitä voi sitten muodostaa vapaata rukousta Herran puoleen.

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi. 1.Piet.5:6

Näillä sanoilla apostoli osoittaa, mikä on oikea nöyryys, mitä sellaiseksi sanotaan ja mistä se johtuu: sitä se on, että sydän syntinsä tuntien ja Jumalan vihaa kauhistuen hädissään etsii armoa. Se ei ole siis vain ulkonaista, ihmisten nähtävää, vaan Jumalan pelon ja oman ansiottomuuden ja heikkouden aiheuttamaa sydämen nöyryyttä Jumalan edessä. Sellainen ihminen, joka pelkää Jumalaa ja joka, niinkuin Jesaja 6:5. »on aralla tunnolla hänen sanansa edessä», ei todellakaan uhmaile, ei riehu eikä toraile ketään vastaan, jopa hänen sydämensä on suopea ja lempeä vihollisillekin, ja sen vuoksi hän saakin armon sekä Jumalan että ihmisten edessä.

Minkä tähden?  Tässä on, apostoli sanoo, Jumalan väkevä käsi. On kuin hän sanoisi:  Teidän ei sovi toimia tai olla toimimatta ihmisten tähden, vaan teidän on nöyrtyminen Jumalan väkevän käden alle, ja se on voimallinen, väkevä ja mahtava puolin ja toisin. Ensin iskemään maahan ylpeät ja itsevarmat, olkoon heillä kuinka raudankovat päät ja sydämet hyvänsä: tomussa ja tuhkassa, jopa kauhuissaan ja epätoivoisina helvetin tuskassa ja kivuissa heidän täytyy virua, kun hän vihansa kauhistuksin vähänkin käy heihin käsiksi. Pyhätkin saavat kokea tätä, he vaikeasti valittavat ja parkuvat sitä, että Jumalan käden alla on vaikea olla.  Niin Ps.38:3. »Sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua; ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden»; ja Ps.102:10. »Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois»; samoin Ps.39:11. »Minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen», ja vielä: »Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän».

Toiseksi se myöskin on väkevä käsi nostamaan, lohduttamaan ja vahvistamaan nöyryytettyjä ja peljästyneitä, ja, niinkuin pyhä Pietari tässä sanoo, jälleen korottamaan, etteivät kauhistuksiin vajotetut silti joutuisi epätoivoon tai pakenisi Jumalaa, vaan antaisivat jälleen itseään lohduttaa ja rohkaista. Hän tahtoo näet ilmoitettavaksi ja saarnattavaksi sitäkin, ettei hän kädellänsä tartu meihin sitä varten, että me sen alle menehtyisimme ja kadotukseen tuomittuina hukkuisimme; hänen täytyy tehdä se sitä varten, että hän siten saattaisi meidät parannukseen — emmehän me muutoin milloinkaan välittäisi hänen sanastaan ja tahdostaan —, jälleen, jos etsimme armoa, nostaaksensa meidät ja antaaksensa synnit anteeksi, Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Tästä puhuvat paikoitellen psalmit ja profeetat: Ps.118:18. »Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut», ja samoin Ps.146:8. »Herra nostaa alaspainetut».

»Hän on ajallansa», apostoli sanoo, »teidät korottava.» Vaikka se näet viipyykin ja vaikka tuntuu siltä, kuin Jumalan käsi liian kauan painaisi nöyryytettyjä ja kärsiväisiä, niin että he sen alle ovat kokonaan menehtymäi-sillään, heidän kuitenkin pitää tuntemistensa vastapainoksi tarkata sitä lupausta, että Jumala ei salli, niinkuin pyhä Paavali 1.Kor.10:13 sanoo, heitä kiusattavan ankarammin eikä kauempaa kuin jaksavat kestää, vaan että hän on kuuleva heidän huutonsa ja parkumisensa ja auttava heitä oikeaan aikaan. Tämä olkoon heille varmana rohkaisuna. Nuo muut, nuo ylpeät, sen sijaan peljätkööt: hän, vaikka jonkin aikaa salliikin heidän jäädä vaille rangaistusta ja jatkaa uhmailemistaan, on oleva heidänkin tutkijansa; ja hän on oikean aikansa valittuansa yllättävä heidät ylivoimaisena, ja silloin heillä on oleva raskaat oltavat. Hänhän on jo ojentanut väkevän kätensä sekä kukistaaksensa jumalattomat että korottaaksensa nöyrät.

rukous:

Herra, Jeesus, en rukoile, että saisimme loistavan tulevaisuuden ilman vaivaa ja kärsimystä. En myöskään pyydä lisää hyvinvointia tai koettelemusten poistumista. En tiedä, miten asioiden tulisi mennä tai mikä on ihmisille sopivaa? Enhän edes tiedä, mitä tulisi rukoilla, että se olisi viisasta ja tarpeellista, sekä Hengessä että totuudessa tehty. Siksi rukoilen niinkuin olet opettanut: Isä meidän pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

edelleen Luther jatkaa....

1.Piet.5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."

Kuinka tulee toimeen ihmisten keskuudessa se, joka asemassaan aikoo elää jumalanpelossa ja nöyryydessä ja maailman puolelta kärsiä vastustusta, halveksimista ja häijyyttä? Mistä hän saa suojan ja puoltajan voidakseen pysyä hurskaudessaan? Todetaanhan ja koetaanhan päivittäin, että hurskaita vaivataan ja vainotaan ja että heidän täytyy olla maailman jalkapyyhkimenä. Sen tähden Herra sanoo: Teidän, kristittyjen, täytyy maailmassa kärsiä ahdistusta ja vastustusta, puutetta ja hätää, niin ruumiillista kuin hengellistäkin. Sen tähden teidän sydämenne raskautuu tuskasta ja mur heistä, ja te ajattelette: »Kuinkahan minun käynee, mistä minä saan elatukseni?» tai: »Kuinka minun käypi silloin, kun minun täytyy kuolla?» — maailmahan huolehtii vain siitä, kuinka rikastuisi ja saisi vatsansa täyteen, ja levottomat, epäuskoiset omattunnot pyrkivät saamaan armollisen Jumalan ja onnellisesti kuolemaan —, niin kuulkaa minua, näin hän sanoo, minä annan teille oikean neuvon ja opetan teitä, mihin teidän on murheenne jättäminen. Ps.55:23. on vähäinen lausuma, joka kuuluu näin: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikänä horjua». Tehkää tekin samoin, älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette voi sitä kantaa ja lopuksi teidän täytyy sen alle sortua, vaan luovuttakaa ja heittäkää se turvallisesti ja kaikella ilolla itseltänne Jumalan haltuun ja sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä minun Herrani ja Jumalani, sinä loit minut silloin, kun minä en mitään ollut, sitäpaitsi sinä olet minut lunastanut Poikasi kautta. Katso, sinä olet uskonut minulle ja antanut suoritettavakseni tämän viran ja tehtävän, mutta nyt käykin vastoin minun tahtoani; moni asia pyrkii minua painamaan ja huolestuttamaan, enkä minä itsestäni saa irti mitään neuvoa, mitään apua. Sen tähden minä uskonkin kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvosi ja apusi ja ole sinä kaikkena näissä asioissani .

Tällainen on Jumalalle hyvin otollista. Hän kehoittaa meitä vain tekemään velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiaksensa huolehtimisen lopputuloksesta ja meidän aikaansaannoksistamme. Samaa tietävät lukuisat muutkin raamatunpaikat, esimerkiksi Ps.37:5. »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee ». Eipä ainoakaan pakana, filosofi eikä lainoppinut, mikäli hänellä ei ole Jumalan sanaa, osaa murhettaan eikä asioitaan heittää Jumalan haltuun. Koko maailma, etenkin mahtavat, viisaat ja ne, joiden on hallittava, päinvastoin ovat siinä käsityksessä, että heidän täytyy omalla huolehtimisellaan ja maailmanviisaudellaan toteuttaa kaikki. Elleivät onnistu, ja epäonnistuvathan yleisesti kaikkein etevimmätkin ja viisaimmat, he vihoissaan raivoavat; he alkavat nurista Jumalaa vastaan väittäen, että hän ei hallitse oikein. Heidän kuitenkin käy niinkuin pitääkin, kun hän näin sallii heidän hankkeittensa ja ajatustensa mennä vikaan ja kaiken tapahtua aivan päinvastoin. Eiväthän he tahdo ajatella häntäkin tarvitsevansa, vaan ajattelevat itsellään olevan riittävästi viisautta, mahtia ja voimaa, ja Jumalan täytyvän antaa asioiden kulkea sitä rataa, minkä he ovat suunnitelleet. Näin heidän elämänsä kuluu monissa turhissa hankkeissa ja huolehtimisissa, ja kuitenkin heidän täytyy kokemuksen koulussa paljon ja usein toista oppia ja tunnustaa.

Kristittyjen taito ja ymmärrys ohi muiden maailman ihmisten on siis se, että he tietävät, mihin jättävät ja laskevat murheensa, kun muut sillä itseään kiduttavat ja tekevät itsensä onnettomiksi, lopuksi kuitenkin varmasti joutuen epätoivoon. Tämä on epäuskon ehdoton seuraus, epäuskolla kun ei ole Jumalaa ja se kun tahtoo murehtia itsestään. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan, jonka pyhä Pietari Raamatusta lainaa: »Sillä hän pitää teistä huolen», luottaa siihen ilolla, suorittaen tehtävänsä ja kärsien kärsittävänsä, sillä se tietää olevansa siihen kutsuttu; kuitenkin se jättää Jumalan haltuun huolehtimisen, ja suoriutuu siten reippaasti ja voittaa kaiken sen, mikä ahdistaa. Se voipi huutaa avuksi Jumalaa isänänsä ja sanoa: Minä tahdon tehdä sen, minkä Jumala on käskenyt minun tehdä, mutta lopputuloksesta annan hänen huolehtia.