1.Ah sieluni, vallita suo Herran,
ja turvaa Isääsi rakkaaseen,
Hän taivaan armolla sun kerran
kruunaapi aikaan ijäiseen;
Ken itsensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
2. Ei auta meitä suru suuri,
ei hyödytä myös valitus,
ja kärsimättömyys on juuri
sun kuormallesi vain rasitus;
Vaikeemmaksi vaan käy vaivamme,
mitä enemmän me suremme.
3.Parempi on vähän vaivaa kantaa,
tytyen siihen toivossa,
mitä Isä rakas, laupias antaa
lapsilleen tahtoo armosta;
Ei Isältämme taivaassa
tarpeemme ole salassa.
4.Hän tietää avun ajan parhaan,
neuvonsa on aina viisain,
myös sydämemme halun hartaan
kyllä tuntee Isä rakkahin;
Näin ennättäin hän tullessaan
tuo avun, rauhan autuaan.
5. Älä ajattele ajalla surun:
"Jo Jumala pois hylkäsi mun!"
Pois puhaltaa hän murheen sumun,
taas rakkaampana pitää sun.
Kaikki aika ompi vaihtuva,
myös murhepäiväsi muuttuva.
6.On huokeata Jumalalle
tomusta köyhä korottaa,
ja rikas panna vaivan alle,
sen mieli ynseä masentaa.
Jumala ihmeen tekijä,
voi alentaa ja ylentää.
7. Siis lue, veisaa, Herran tiellä
sun virkasi töitä toimita,
kanssa lupauksensa usko vielä,
Häneen turvaa, uskalla!
Se autuas on ainiaan,
joka uskaltaa Jumalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti