ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille... 1.Joh.1:2

Karjalan evankelinen herätys levisi pitäjästä pitäjään sata vuotta sitten. Se ja sen merkittävimpiin tulensytyttäjiin kuului Johanneksen Tikkalan kylässä asuva Juho Tikka, hyvin erikoinen mies.

Juho Tikka oli talon isäntä, matala Sakkeus-tyyppi, jonka tukka ajan tavan mukaan oli leikattu niskasta tasaiseksi. Mutta vaikka Tikka oli kooltaan pieni, niin hänen katseessaan ja puheessaan oli voimaa.

Juho Tikalla oli kolme poikaa: Aleksanteri, Antton ja Juho. Nämä pojat kävivät kesäisin Humaljoella rakentamassa purjelaivoja. Kun Tikka kävi poikiaan katsomassa ja tuomassa heille evästä, piti hän melko säännöllisesti sekä kylän väestölle että laivanrakentajille hengellisen puheen.

 

Paikkakunnalla oli aikaisemmin liikkunut laestadiolainen herätys. Juho Venäläinen niminen mies oli käynyt heidänkin seuroissaan. Mutta kun hän meni Tikkaa kuulemaan, pysäytti tämän puhe hänet uudella tavalla. Tikka puhui harvakseen, mutta niin voimakkailla sanoilla, että pienet pojatkin istuivat puhetta kuuntelemaan. Venäläinen tuli ratkaisevasti herätykseen ja uskoon v. 1908. Hänen tuntonsa tuska paisui niin ankaraksi, että hänen täytyi tehdä jalkaisin matka 15 kilometrin päässä asuvan Juho Tikan puheille. Siellä Venäläiselle kirkastui syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä.

Venäläinen oli sitä mieltä, että Juho Tikassa oli samanlainen voiman henki kuin apostoleilla ja vanhan ajan profeetoilla. Tämän voiman henki kävi ilmi monella tavalla. Kerran Tikka oli matkalla Viipuriin. Johanneksen Kaijalan kylässä häntä vastaan juoksi tietä mies, joka oli karannut kahleista ja vaikutti vaatetuksensa sekä olemuksensa puolesta riivatulta, jollaisista evankeliumit kertovat. Kun tämä kahleista karannut mies tuli Tikan kohdalle, sanoi Tikka:

- Pysähdy!

Silloin mies pysähtyi ja jäi seisomaan huohottavana Tikan eteen. Tikka täyttyi silloin sellaisella voimalla, että hän rohkeni laskea kätensä tämän raivon miehen olkapäälle sanoen:

- Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua, riivaava henki, lähtemään tästä miehestä.

Tämän kuultuaan mies alkoi vapista, kaatui maahan hengen kouristamana ja päästi suustaan vaahtoa. Tikka tarttui miestä kädestä, nosti hänet ylös ja julisti hänelle synnit anteeksi Jeesuksen veressä.

Kun miehen veljet ennättivät paikalle ja aikoivat sitoa hänet köysiin, tämä huomautti rauhoittuneena:

- Minua ei tarvitse enää sitoa, olen Jeesuksen verellä vapautettu ihminen.

Tämän jälkeen ei miestä pidetty enää köysissä. Venäläisen kertoman mukaan hän eli uskossa elämänsä loppuun asti.

 

Tikan sanojen voimasta todistaa toinenkin tapaus. Niihin aikoihin pidettiin Viipurissa harvinaisen suuria ja elävähenkisiä evankeliumijuhlia, joissa maallikoillekin annettiin puheenvuoro. Kun Juho Tikka puhui näissä Viipurin ulkoilmajuhlissa ja hänen puheensa vangitsi kuulijat, sanoi muuan pappismies:

- Tämä mies on nähtävä!

Pappi nousi kattoa vasten olevia tikapuita ylemmäksi nähdäkseen pienen, mutta voimakassanaisen miehen.

 

Tikka itse kertoi Venäläiselle, että hän oli elänyt jonkinlaista uskonelämää lapsesta asti ja ollut aina ehdottomasti raitis. Siitä huolimatta hänen täytyi tulla mielenmuutokseen. Hän sanoi päässeensä pois raskaan lain kuorman alta vasta sen jälkeen, kun käsitti Roomalaiskirjeestä sanat: "Vanhurskas on elävä uskosta". Nähtävästi oli Lutherin selitys apunaan.

Juho Tikan saarnoista tuli Kuolemajärvellä paljon ihmisiä elävään uskoon. Ja kun herätyksen keskelle käytiin kylvämään lakihenkistä evankeliumia, joka sitoi tunnot, nousi Tikka arkailematta vastustamaan eksyttäjiä. Omiatuntoja ei saanut hallita kukaan muu kuin sielujen ylkä, Jeesus Kristus.

Viipurissa toiminut Nuorukaisyhdistys oli saanut Juho Tikasta huomattavan jäsenen senkin takia, kun Tikka vastusti arkailematta myös sitä lihallista virtausta, mikä oli ottaa Nuorukaisyhdistyksessä ohjat käsiinsä.

Tikan suhde luterilaisen kirkon oppiin oli järkkymätön huolimatta siitä, että hän huomasi monien sielunhoitajien jakavan lampailleen "omaansa" taivaallisen leivän asemesta. Tällaisille paimenille hän oli joskus sanonut:

- Ajatelkaa, te olette vannoneet valan ruokkiaksenne Jeesuksen heikkoja karitsoita, mutta ette kuitenkaan sitä tee.

Tällaisten pappien puolesta hän kehotti seurakuntalaisia rukoilemaan. Tikan pojista Juho piti myös hengellisiä puheita, vaikka ei omannut isänsä lahjoja ja voimaa. Hän sai kutsun vanhurskasten lepoon evakkomatkalla Porissa.