Joskus ajattelin, että kaikki suuret päätökset tehdään nuorena ja sitten elämä kulkee kuin raitiovaunu kiskoillaan omaa rataansa, elämän ympyrää, välillä pysähdellen, välillä taas puksuttaen eteenpäin. Mutta olen joutunut korjaamaan käsityksiäni tultuani uskoon, Jumalan johdatus on ollut kohdallani merkillinen ja yllättävä, ennakoimaton ja vapaa. En olisi voinut nuoruudessani kuvitellakaan, millaisen matkan Herra järjestää minulle, millaisia ihmisiä se reissu tuo eteeni ja millaisia yllätyksiä olikaan luvassa pitkin matkaa.
Ps.84:2-3. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
Olemme kaikki joskus tienhaarassa, joudumme valitsemaan. Niinpä puntaroimme, mikä sopii minulle, mihin olen valmis, mihin suostun, mikä on kivaa, mistä tienaa, hyötyy ja nauttii. Se on semmoista hyvinvointiyhteiskunnan ajattelua, jossa itsekeskeisyys rehottaa runsaasti kuin kurtturuusu tai lupiini kedolla. Jumala vie ihmistä myös ratkaisunpaikalle, kun tahtoo pelastaa ihmisen ikuisesta tulijärvestä. Tässä hän vie ihmisen näkemään syntisyytensä, pohjattoman viheliäisyytensä ja turmeluksen pimeyden, joka hallitsee ja ohjaa ihmismieltä pitkin matkaa. Hänestä tulee syvyyden sankari, joka huutaa apua Jumalalta.
Mutta aina silloin tällöin kuuluu hyviä uutisia: Joku on avannut sydämensä Herralle ja pelastunut. Joku on tahtonut lähteä taivastielle. Joku on saanut syntinsä anteeksi ja uuden elämän. Joku on löytänyt yhteyden Jeesukseen ja tullut uskoon.
Ps.84:4-5. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
Elämä on myös opettelua, eri asioiden ja ihmisten ymmärtämistä. Erikoispiirteemme tulevat silloin ilmi, on teoreetikoita ja käytännön ihmisiä, on sosiaalisia ryhmäihmisiä ja sitten erakoita, on puheliaita ja harvasanaisia, on optimisteja ja pessimistejä, on johtajatyyppejä ja palvelualttiita, on aamunvirkkuja ja illan kukkujia. Uskovaisissakin löytyy joka lähtöön tyyppejä ja luonteita, emme ole mitenkään samanlaisia. Mutta Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia ja ilman Jeesusta täysin arvottomia, parhaatkin. Jumalan valtakunnan perusasioihin kuuluvat usko, toivo, rakkaus, armo, totuus, risti, rauha, viisaus, lahjat, laki, evankeliumi, raamattu, seurakunta. Näitä uskova opettelee ymmärtämään elämässään ja eri aikoina vaihtelevasti. Emme tule valmiiksi nopeasti, emme opi em. helposti kuin teoriassa, käytännössä ja sovellutuksissa on aina varaa kehittymiselle. Minkä numeron antaisit itsellesi onnistumisestasi kristittynä? Minkä numeron läheisesi antaisivat sinulle uskovaisuudestasi tänään ja tähän asti? Minkä numeron Jumala antaisi sinulle samasta asiasta?
Kävin aikoinaan Kurun seurakunnassa työni puitteissa saarnamatkoilla ja siellä oli siihen aikaan Samppa Asunta kirkkoherrana. Hän oli musiikkimiehiä, tehnyt lauluja, kääntänyt sellaisia ja esittänyt niitä. Eräs hänen tekemänsä laulu edusti aivan omaa luokkaansa, se olisi voinut olla vaikkapa nimitetty fariseuksen hymniksi. Näin se meni:
1.Minut hyväksythän, Herra, tietenkin: oonhan laumassasi lammas villavin.
Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.
2.Vaellus on mulla hurskas, nuhteeton. Myöskin tunnustaja olen peloton.
Monet kauniit rukoukset sekä hartaat huokaukset viety taivaan kirjaan tililleni on.
3.Oppia myös puolustan mä oikeaa. Henget toisistaan mä taidan erottaa.
Täynnä pyhää kiivautta nuhtelen mä langennutta. Eksytykset ei mua saaliiksensa saa.
4.Lähimmäistä aina autan, holhoan. Kolehtiin mä laitan lahjan runsahan.
Sairaita käyn katsomassa, poikkean myös vankilassa. Hyvä sydän mulla on, sen huomaathan!
5.Olen kristitty myös kansainvälinen, mieleltäni varsin radikaalinen.
Puuhaan vallankumousta, elintason tasoitusta. Olen moderni ja sosiaalinen.
6.Tästä kiitos sulle, Herra, soikohon. Kun näin oivallinen lapsi sulla on.
Monen jälkeen jäävän kuulen minusta ja varmaan luulen, että runsaan annat mulle palkkion.
7.Minut hyväksythän, Herra, tietenkin: oonhan laumassasi lammas villavin.
Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.
8.Mikset hyväksy mua, Herra, sittenkään? Miksi oven taa saan jäädä pimeään? Herra,
Herra! huudan sulle – miksi vastaa et sä mulle? Miksi palkkiota vaille näin mä jään?
Laulun sanoma oli selvä, ilman Jeesusta ei uskovaisuudesta jää mitään hyvää jälkeen ja ihmiskeskeinen kristillisyys kukki aikansa, mutta on pian yhtä surkean oloinen kuin kesäinen pelargonia syyspakkasten jälkeen. Hyvien tekojen painoarvo on tyhjän veroinen, kun on kysymys taivaspaikasta. Kun ihminen tule syntisenä Vapahtajan luokse, hän ei saa mitään, hänelle ei mitään, paitsi kalvava syyllisyys.
Täysin päinvastaisen kokemuksen kertoi merkittävän työn terveysalalla Helsingissä työskennellyt tohtori Konrad Reijo Vaara. Henkilökohtaisessa todistuksessaan hän arvioi elämäänsä:
- Kun elämäni iltaruskon hohteessa silmäilen taakseni pitkin kuljettua elämäntaivaltani, huomaan selvästi, miten varhaisemmasta lapsuudestani saakka kaksi voimaa ovat käyneet sitkeää taistelua sieluni omistamisesta. Toisella puolella pimeyden ruhtinaan henkivoimat; ja toisella taas taivaallinen isäni väsymättä kutsuen ja vetäen puoleensa.
- Lue Jumalan sanaa hitaasti ja hätiköimättä, punniten jokaista lausetta ja sanaakin, ja rukoile Jumalalta valoa. Tee se joka päivä johdonmukaisesti, niin kaikki on sinulle kirkastuva vähitellen aivan niin kuin nousevan auringon säteet poistavat sumuverhon. Ja lue uudestaan ja uudestaan ne kohdat, jotka jo ovat sinulle kirkastuneet, ettei totuus taas painuisi sinulta verhon taakse.
- Muistan ilmestyksen, joka suurena armonosoituksena on mieliimme ainaisesti painunut. Eräänä aamuna, juuri herätessäni, näin selvästi ilmielävänä silmieni edessä Jeesus ristinpuulla, ja sen juurella polvillaan vaimoni ja minä käsikädessä, vaimoni Idan vasen käsi ja minun oikea käteni ristin juuren ympäri, eteenpäin kumartuneina. Jeesuksen lempeä katse oli kääntyneenä meihin ja hänen huuliltaan tunkeutui korviini hiljainen selvä kuiske: "Minun poikani, minun tyttäreni! Olkaa hyvässä turvassa, teidän syntinne ovat teille annetut anteeksi." - Herätin vaimoani, kerroin näkemykseni, ja yhdessä kiitimme ja ylistimme Jumalaa ja meidän Herraamme Jeesusta Kristusta.
Ps.84:6-8. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
Raamatun sanoma avautuu ihmiselle, jos tämä nöyrtyy kuuntelemaan Herran Hengen ääntä. Tässä järki, tunteet tai tahto eivät ratkaise asiaa, vaan oikea asenne Jumalan edessä. On alkamassa ihmeellinen taivasmatka Jumalan valtakunnassa, Jeesus tietä, sanan totuudessa ja toisten uskovien seurassa. Usein alkuvaiheessa tuntuu siltä, että pitäisi jollain tavalla osoittaa olevansa sopiva ja kelvollinen tällaiseen vaativaan kutsumukseen. Mutta kun aikaa kuluu ja maailma vanhenee, huomaakin itsensä kovin kevyeksi, avuttomaksi ja keskeneräiseksi. Voi tulla semmoinen olo, että ei Jumala varmaankaan halua rakastaa meikäläistä, joka onnistuu pilaamaan lähes kaiken eteen tulevan? Mutta sitten olisi hyvä, jos taivas aukeaisi koko evankeliumin rikkauden loistossaan ja ihminen näkisi: Jumala yksin rakastaa, valitsee, johdattaa, kuljettaa, ohjaa, avaa, sulkee, siunaa, estää, nuhtelee, kurittaa, puhuu, maksaa, irrottaa, yhdistää, alentaa, ylentää, parantaa,
synnyttää ilon, kiitollisuuden, laulun, halun palvella, evankelioida kanssaihmisiä.
APT.3:19-20. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
Tästä esimerkkinä on Arvid von Martens, joka nuorena miehenä toimi Pelastusarmeijan työntekijänä julistaen evankeliumia Jeesuksesta. Hän erosi Pelastusarmeijan upseerin toimesta koska koki ettei voinut työskennellä haluamallaan tavalla ja hän toimi sitten vapaana evankelistana. Martens tuli Helsingin evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniakeskuksen palvelukseen katulähetystöntekijäksi. Eräässä muistelmakirjassaan hän kertoo erikoisesta Porin matkastaan:
"Rantakahvilasta" oli vuotta myöhemmin tullut "Uskonmaja." Porin kaupunki oli antanut sen yölähetykselle. Se vihittiin juhlallisesti maaliskuun 25 p:nä 1946.
Ystäväni Matti Nieminen Turusta kertoi kuukauden-kalastaja ohjelmassa TV7:
Hän oli tullut uskoon, mutta odotti pääsevänsä syvemmin tuntemaan Jumalaa. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta, joka ajoi hänet lähes epätoivoon. Uskovana hän kertoi ymmärtäneensä synnin syvyyden itsessään. Sen seurauksena hän ajatteli hirttäytyä huonoudessaan? Luki samalla Raamattua. Eräänä yönä hän oli Herran edessä kysyen: - miksi minä en kelpaa? – miksi veri ei riitä? Silloin hän tunsi, kuinka hänen kohotetuista käsistään otettiin kiinni ja ääni sanoi: - Sinä olet minun! Herra pyyhki syyllisyyden pois. Siinä kului pari tuntia itkiessä, Matti kertoi.
Jeesus, Herramme, tuo ihmiset valoon pimeästä, ja anna toivon sanoman kuulua kurjuuden koloihin, joihin paholainen on kansan houkutellut. Katkaise synnin kahleet sielujen elämästä ja vapauta sidotut omatunnon syytöksistä kristityn vapauteen. Kuule edelleen sairaiden, heikkojen ja raihnaisten huokaukset, kun he tulevat eteesi rukoillen apuasi. Auta epätoivoiset, hylätyt ja yksinäiset elämän myrskyiltä turvalliseen satamaan luoksesi kestävään rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti