»Jumala pyysi ja minä tottelin.»

 

Frans Kärki kirjoitti Sanansaattaja-lehdessä 1950.

(Hän oli Laihian seurakunnan paimen ja muusikko Toivo Kärjen isä)

Munsalan vanha kirkkoherra Kustaa von Essen oli makuulla pappilassaan eräänä talviyönä. Hän oli rukoillut. Sitten hän käänsi ja väänsi. Uni ei tullut.

»Herra, mitä tahdot, että minä tekisin?»

Hänen puolisonsa kysyi, oliko hän sairas. Ei hän sairas ollut, vaan hän ei ymmärtänyt, mitä hänen olisi tehtävä. Mutta vähän ajan perästä rupesi hän iloisena laulamaan, sytytti lampun ja alkoi pukeutua sekä lausui:

»Nouse nyt, rakas vaimo, pue yllesi, ja mene sanomaan voudille, että hän valjastaisi heti hevosen, varustaisi kauroja, heiniä sekä valmistuu kuskikseni. Me lähdemme Pietarsaaren sairaalaan. Nyt on puoliyö. Meidän on kerittävä aamuksi sinne.»

Tähän vastasi rouva:

»Se on aivan mahdotonta tällaisessa tulipalopakkasessa.»

Toisetkin perheen jäsenet heräsivät ja lausuivat:

»Ei isän tarvitse nyt näin yöllä matkustaa, kyllä isä on tehnyt kaiken, mitä ihminen ja pappi voi tehdä.»

»Sellaista sanaa ei ole Jumalan sanakirjassa, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.»

»Minähän olenkin Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka tottelen.»

»Mutta isä on sairas ja vanha ja ulkona on n. 40 C asteen kylmä ja tie on pitkä.»

»Ja 'autio', kuten muinoin Filippuksen tie Jerusalemista alas Gassaan.»

»Eikä isää sitä paitsi ole sinne kutsuttukaan.»

»'Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: Nouse ja mene.' — Rakas lapsi, muistatko, miten Fi-lippus menetteli?»

»Hän totteli heti.»

Rouva palasi väentuvasta, tuoden matkaturkit lämpiämään, pani evästä sekä kysyi, kuka oli sairaana.

»Kuulin eilen, että Pietarsaaren sairaalassa on kuoleman edessä eräs mies, joka ei ole ennen välittänyt mitään Jumalan sanasta. Ja nyt on Jumala käskenyt minun mennä hänen luokseen. Ja minä ennätänkin sinne ennen hänen kuolemaansa.

Kun kirkkoherra v. Essen saapui sairaalaan aamulla ja pääsi heti sairaan potilaan luo, kysyi tämä itkien:

»Tuliko kirkkoherra minun tähteni tänne?»

»Tulin, rakas veljeni.»

»Kuka pyysi tulemaan?»

»Jumala pyysi ja minä tottelin.»

Sen jälkeen seurasi ihmeellinen tapahtuma. Kirkkoherra v. Essen julisti evankeliumia, lauloi, rukoili, ja potilas kääntyi, tuli uskoon, nautti Herran p. ehtoollisen. Ja kun kirkkoherra v. Essen saapui illalla kotiinsa, oli mies jo kuollut autuaallisesti.