Luuk.2:37-38. Hanna..... oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=458939&open-series=572&title=perusmummo

"Minun poikani, minun tyttäreni! Olkaa hyvässä turvassa, teidän syntinne ovat teille annetut anteeksi."

 

Joskus ajattelin, että kaikki suuret päätökset tehdään nuorena ja sitten elämä kulkee kuin raitiovaunu kiskoillaan omaa rataansa, elämän ympyrää, välillä pysähdellen, välillä taas puksuttaen eteenpäin. Mutta olen joutunut korjaamaan käsityksiäni tultuani uskoon, Jumalan johdatus on ollut kohdallani merkillinen ja yllättävä, ennakoimaton ja vapaa. En olisi voinut nuoruudessani kuvitellakaan, millaisen matkan Herra järjestää minulle, millaisia ihmisiä se reissu tuo eteeni ja millaisia yllätyksiä olikaan luvassa pitkin matkaa.

Ps.84:2-3. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.

Olemme kaikki joskus tienhaarassa, joudumme valitsemaan. Niinpä puntaroimme, mikä sopii minulle, mihin olen valmis, mihin suostun, mikä on kivaa, mistä tienaa, hyötyy ja nauttii. Se on semmoista hyvinvointiyhteiskunnan ajattelua, jossa itsekeskeisyys rehottaa runsaasti kuin kurtturuusu tai lupiini kedolla. Jumala vie ihmistä myös ratkaisunpaikalle, kun tahtoo pelastaa ihmisen ikuisesta tulijärvestä. Tässä hän vie ihmisen näkemään syntisyytensä, pohjattoman viheliäisyytensä ja turmeluksen pimeyden, joka hallitsee ja ohjaa ihmismieltä pitkin matkaa. Hänestä tulee syvyyden sankari, joka huutaa apua Jumalalta.

Mutta aina silloin tällöin kuuluu hyviä uutisia: Joku on avannut sydämensä Herralle ja pelastunut. Joku on tahtonut lähteä taivastielle. Joku on saanut syntinsä anteeksi ja uuden elämän. Joku on löytänyt yhteyden Jeesukseen ja tullut uskoon.

Ps.84:4-5. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

Elämä on myös opettelua, eri asioiden ja ihmisten ymmärtämistä. Erikoispiirteemme tulevat silloin ilmi, on teoreetikoita ja käytännön ihmisiä, on sosiaalisia ryhmäihmisiä ja sitten erakoita, on puheliaita ja harvasanaisia, on optimisteja ja pessimistejä, on johtajatyyppejä ja palvelualttiita, on aamunvirkkuja ja illan kukkujia. Uskovaisissakin löytyy joka lähtöön tyyppejä ja luonteita, emme ole mitenkään samanlaisia. Mutta Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia ja ilman Jeesusta täysin arvottomia, parhaatkin. Jumalan valtakunnan perusasioihin kuuluvat usko, toivo, rakkaus, armo, totuus, risti, rauha, viisaus, lahjat, laki, evankeliumi, raamattu, seurakunta. Näitä uskova opettelee ymmärtämään elämässään ja eri aikoina vaihtelevasti. Emme tule valmiiksi nopeasti, emme opi em. helposti kuin teoriassa, käytännössä ja sovellutuksissa on aina varaa kehittymiselle. Minkä numeron antaisit itsellesi onnistumisestasi kristittynä? Minkä numeron läheisesi antaisivat sinulle uskovaisuudestasi tänään ja tähän asti? Minkä numeron Jumala antaisi sinulle samasta asiasta?

Kävin aikoinaan Kurun seurakunnassa työni puitteissa saarnamatkoilla ja siellä oli siihen aikaan Samppa Asunta kirkkoherrana. Hän oli musiikkimiehiä, tehnyt lauluja, kääntänyt sellaisia ja esittänyt niitä. Eräs hänen tekemänsä laulu edusti aivan omaa luokkaansa, se olisi voinut olla vaikkapa nimitetty fariseuksen hymniksi. Näin se meni:

1.Minut hyväksythän, Herra, tietenkin: oonhan laumassasi lammas villavin.

Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.

2.Vaellus on mulla hurskas, nuhteeton. Myöskin tunnustaja olen peloton.

Monet kauniit rukoukset sekä hartaat huokaukset viety taivaan kirjaan tililleni on.

3.Oppia myös puolustan mä oikeaa. Henget toisistaan mä taidan erottaa.

Täynnä pyhää kiivautta nuhtelen mä langennutta. Eksytykset ei mua saaliiksensa saa.

4.Lähimmäistä aina autan, holhoan. Kolehtiin mä laitan lahjan runsahan.

Sairaita käyn katsomassa, poikkean myös vankilassa. Hyvä sydän mulla on, sen huomaathan!

5.Olen kristitty myös kansainvälinen, mieleltäni varsin radikaalinen.

Puuhaan vallankumousta, elintason tasoitusta. Olen moderni ja sosiaalinen.

6.Tästä kiitos sulle, Herra, soikohon. Kun näin oivallinen lapsi sulla on.

Monen jälkeen jäävän kuulen minusta ja varmaan luulen, että runsaan annat mulle palkkion.

7.Minut hyväksythän, Herra, tietenkin: oonhan laumassasi lammas villavin.

Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.

8.Mikset hyväksy mua, Herra, sittenkään? Miksi oven taa saan jäädä pimeään? Herra,

Herra! huudan sulle – miksi vastaa et sä mulle? Miksi palkkiota vaille näin mä jään?

Laulun sanoma oli selvä, ilman Jeesusta ei uskovaisuudesta jää mitään hyvää jälkeen ja ihmiskeskeinen kristillisyys kukki aikansa, mutta on pian yhtä surkean oloinen kuin kesäinen pelargonia syyspakkasten jälkeen. Hyvien tekojen painoarvo on tyhjän veroinen, kun on kysymys taivaspaikasta. Kun ihminen tule syntisenä Vapahtajan luokse, hän ei saa mitään, hänelle ei mitään, paitsi kalvava syyllisyys.

Täysin päinvastaisen kokemuksen kertoi merkittävän työn terveysalalla Helsingissä työskennellyt tohtori Konrad Reijo Vaara. Henkilökohtaisessa todistuksessaan hän arvioi elämäänsä:

- Kun elämäni iltaruskon hohteessa silmäilen taakseni pitkin kuljettua elämäntaivaltani, huomaan selvästi, miten varhaisemmasta lapsuudestani saakka kaksi voimaa ovat käyneet sitkeää taistelua sieluni omistamisesta. Toisella puolella pimeyden ruhtinaan henkivoimat; ja toisella taas taivaallinen isäni väsymättä kutsuen ja vetäen puoleensa.

- Lue Jumalan sanaa hitaasti ja hätiköimättä, punniten jokaista lausetta ja sanaakin, ja rukoile Jumalalta valoa. Tee se joka päivä johdonmukaisesti, niin kaikki on sinulle kirkastuva vähitellen aivan niin kuin nousevan auringon säteet poistavat sumuverhon. Ja lue uudestaan ja uudestaan ne kohdat, jotka jo ovat sinulle kirkastuneet, ettei totuus taas painuisi sinulta verhon taakse.

- Muistan ilmestyksen, joka suurena armonosoituksena on mieliimme ainaisesti painunut. Eräänä aamuna, juuri herätessäni, näin selvästi ilmielävänä silmieni edessä Jeesus ristinpuulla, ja sen juurella polvillaan vaimoni ja minä käsikädessä, vaimoni Idan vasen käsi ja minun oikea käteni ristin juuren ympäri, eteenpäin kumartuneina. Jeesuksen lempeä katse oli kääntyneenä meihin ja hänen huuliltaan tunkeutui korviini hiljainen selvä kuiske: "Minun poikani, minun tyttäreni! Olkaa hyvässä turvassa, teidän syntinne ovat teille annetut anteeksi." - Herätin vaimoani, kerroin näkemykseni, ja yhdessä kiitimme ja ylistimme Jumalaa ja meidän Herraamme Jeesusta Kristusta.

Ps.84:6-8. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.

Raamatun sanoma avautuu ihmiselle, jos tämä nöyrtyy kuuntelemaan Herran Hengen ääntä. Tässä järki, tunteet tai tahto eivät ratkaise asiaa, vaan oikea asenne Jumalan edessä. On alkamassa ihmeellinen taivasmatka Jumalan valtakunnassa, Jeesus tietä, sanan totuudessa ja toisten uskovien seurassa. Usein alkuvaiheessa tuntuu siltä, että pitäisi jollain tavalla osoittaa olevansa sopiva ja kelvollinen tällaiseen vaativaan kutsumukseen. Mutta kun aikaa kuluu ja maailma vanhenee, huomaakin itsensä kovin kevyeksi, avuttomaksi ja keskeneräiseksi. Voi tulla semmoinen olo, että ei Jumala varmaankaan halua rakastaa meikäläistä, joka onnistuu pilaamaan lähes kaiken eteen tulevan? Mutta sitten olisi hyvä, jos taivas aukeaisi koko evankeliumin rikkauden loistossaan ja ihminen näkisi: Jumala yksin rakastaa, valitsee, johdattaa, kuljettaa, ohjaa, avaa, sulkee, siunaa, estää, nuhtelee, kurittaa, puhuu, maksaa, irrottaa, yhdistää, alentaa, ylentää, parantaa,

synnyttää ilon, kiitollisuuden, laulun, halun palvella, evankelioida kanssaihmisiä.

APT.3:19-20. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.

Tästä esimerkkinä on Arvid von Martens, joka nuorena miehenä toimi Pelastusarmeijan työntekijänä julistaen evankeliumia Jeesuksesta. Hän erosi Pelastusarmeijan upseerin toimesta koska koki ettei voinut työskennellä haluamallaan tavalla ja hän toimi sitten vapaana evankelistana. Martens tuli Helsingin evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniakeskuksen palvelukseen katulähetystöntekijäksi. Eräässä muistelmakirjassaan hän kertoo erikoisesta Porin matkastaan:

- 1945 Oli edessämme ensimmäinen kutsukokous kapakoiden asiakkaille Porissa. Kolme katulähetystyöntekijää oli saapunut Helsingistä. Lähdettiin huonomaineiseen "Rantakahvilaan", Porin pahimpaan kapakkaan. Suurin piirtein koko kahvilan yleisö seurasi mukana kapakasta kokoushuoneistoon. Merkillinen kulkue: kaksikymmentäviisi juopunutta miestä ja kuusi juopunutta naista. Kokouksessa vallitsi sellainen melu ja rähinä, ettei kukaan voinut todistaa, vielä vähemmin pitää saarnaa, kun puhujan ääni ei olisi päässyt kuuluviin. Mutta laulut ja vanhat virret tekivät tehtävänsä. Niihin yleisö yhtyi. Monet itkivät ja rukoilivat apua. Eräs nuori juopunut nainen rukoili, että jos vielä olisi mahdollista, Jumala pelastaisi hänet hänen äitinsä tähden. . .

"Rantakahvilasta" oli vuotta myöhemmin tullut "Uskonmaja." Porin kaupunki oli antanut sen yölähetykselle. Se vihittiin juhlallisesti maaliskuun 25 p:nä 1946.

Ystäväni Matti Nieminen Turusta kertoi kuukauden-kalastaja ohjelmassa TV7:

Hän oli tullut uskoon, mutta odotti pääsevänsä syvemmin tuntemaan Jumalaa. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta, joka ajoi hänet lähes epätoivoon. Uskovana hän kertoi ymmärtäneensä synnin syvyyden itsessään. Sen seurauksena hän ajatteli hirttäytyä huonoudessaan? Luki samalla Raamattua. Eräänä yönä hän oli Herran edessä kysyen: - miksi minä en kelpaa? – miksi veri ei riitä? Silloin hän tunsi, kuinka hänen kohotetuista käsistään otettiin kiinni ja ääni sanoi: - Sinä olet minun! Herra pyyhki syyllisyyden pois. Siinä kului pari tuntia itkiessä, Matti kertoi.

Jeesus, Herramme, tuo ihmiset valoon pimeästä, ja anna toivon sanoman kuulua kurjuuden koloihin, joihin paholainen on kansan houkutellut. Katkaise synnin kahleet sielujen elämästä ja vapauta sidotut omatunnon syytöksistä kristityn vapauteen. Kuule edelleen sairaiden, heikkojen ja raihnaisten huokaukset, kun he tulevat eteesi rukoillen apuasi. Auta epätoivoiset, hylätyt ja yksinäiset elämän myrskyiltä turvalliseen satamaan luoksesi kestävään rauhaan.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden......

 

Jes.9:1. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;                          jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 
2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi,              niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 
3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan                                              ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 
4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät                                                        ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 
5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:       Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 
6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Ps.49:17-18. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

 

https://www.youtube.com/watch?v=zJzOSiIkXMo

Valit.4:7-8. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat...... Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=458933&open-series=572&title=mustaa-elamaa

Fil.4:10-11. Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.

 

https://www.youtube.com/watch?v=Z00VpHBWzio

Fil.3:18. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

 https://www.youtube.com/watch?v=GNu28_Dhr2w

Ps.77:2. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

 https://www.youtube.com/watch?v=60ued8WZreM

Matt.9:35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=HsPaSmsFhwA

Saarn.9:11. Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia. Sillä ei ihminen tiedä aikaansa.

 

Ps.100:2. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

 

Mut heikot on voimani, raskas on tie, siksi auta, oi Herra, ja johda ja vie

 

1. Jää hyvästi, maailma, nyt käännyn mä tieltäs,

Nyt enää en usko sun viekasta kieltäs,

Vaan nöyränä palaan Jeesuksen luo,

Joka anteeksi suuret syntini suo

ja vapahtaa vangin tuomion alta.

Niin riistetään synniltä hallitusvalta.

2. En enää mä etsi nyt sun hekumaas turhaa,

se ruumiini syöpi ja sieluni murhaa.

Mä ihastuin Jeesuksen rakkauteen

ja vaellan Jumalan taivaaseen.

Siellä ylhäällä siimeessä Eedenin tarhain

on sielulle tallella nautinto parhain.

3. Nyt enää en tyydykään mä katoavaan kultaan,

— Se paadutti sieluni ja painoi sen multaan

— Kun rikkaus Jumalan rakkauden

on annettu mullekin syntiselle.

Ken kalleimman helmen, Jeesuksen löysi,

oi, eikö sen saamiseksi halpoja myisi!

4. Ja mikä sun maineesi on arvo ja hyöty,

kun unhotus siihen on leimaksi lyöty?

Kun hautani ehtii ruohottumaan,

mua tuskinpa maailmassa muistavatkaan.

Siksi sinne mä käyn, missä saan nimen uuden

ja iäisen maineen ja kuolemattomuuden.

5. Niin, pois minä, Baabel, nyt sun pauhustas lähden,

en ikuista tuhlaa mä hetkisen tähden.

Mut heikot on voimani, raskas on tie,

siksi auta, oi Herra, ja johda ja vie

mua kotiin kanna kuin sairasta lasta,

vie rauhaasi maailmasta rauhattomasta.

Simo Korpela.

"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut" Ilm.14:7

 

 Matt.25:31-33. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle....

https://www.youtube.com/watch?v=G_SWSUDYFz0&t=40s 

 

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. 

 41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. 

Snl.17:24. Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

 

 https://www.youtube.com/watch?v=Sd-ifb302u4

Apt.8:35. Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

 

Konsta Jylhä - Uusi virsi Herran armosta

 

https://www.tv7.fi/arkki/konsta-jylha-uusi-virsi-herran-armosta_p75594/ 

 

Konsta Jylhä oli tunnetuin kansanpelimanni ja säveltäjä 60-70 luvuilla. Hän sävelsi yli 70 tunnettu kappaletta 20 vuoden aikana. 1970-luvun alussa Konstan elämä ja musiikki saivat uuden suunnan, kun pelimanni tuli Aino Isokankaan vetämässä raamattupiirissä uskoon.

 

Hengellistä musiikkia Konsta ehti säveltää 10-vuotta eli kuolemaansa saakka. Kappaleita syntyi tuona aikana noin 60.

 

Entisen iskelmälaulajan Eija Merilän kautta nämä rakastetut laulut tulivat suuren yleisön tietoisuuteen. Kosta Jylhän säveltämää musiikkia on myyty yli 120 000 kappaletta. Eija Merilä laulaa Konsta Jylhän hengellisiä lauluja, on myynyt eniten, yli 80 000 kappaletta.

 

Konsta Jylhä syntyi elokuun 14. päivä, 1910 Kaustisella, eli 110 vuotta sitten. Hänen isänsä ja myös isoisänsä olivat molemmat pelimanneja. Poikavuosinaan Konsta oppi soittamaan harmonia ja viulua korvakuulolta Santeri kaffilassa.

 

1940-luvun puolivälissä hän perusti oman pelimanniyhtyeensä Kaustisen Purppuripelimannit.

Konsta Jylhän tunnetuin ja rakastetuin sävellys oli Vaiennut viulu, joka syntyi joulupäivänä 1965.

 

Kahdenlaisia lääkkeitä apteekista

 

Turussa vaikutti aikoinaan apteekkari, jota kutsuttiin hulluksi hänen uskovaisuutensa vuoksi. Hän todisti innokkaasti Jeesuksesta. Kun hän kuoli 79 vuotiaana 1925, Kotimaa-lehti kirjoitti hänestä:

”Evankeliumi oli nuorelle provisorille kirkastunut Jumalan armosta Kristuksessa jo aikaisin. Evankeliumin tuoma ilo ja rauha säteilikin jokaista vastaan tuon herttaisen vanhuksen silmistä ja koko olennosta. Se rakkaus ja sydämellisyys, jota hän osoitti, voitti ehdottomasti sydämiä. Kuitenkaan hän ei rakkautta säilyttääkseen tinkinyt totuudesta. Jyrkästi hän piti kiinni Raamatun kokonaisesta sanasta ja luterilaisen kirkon tunnustuksesta.”

V. 1872 Ekroos kutsuttiin töihin Turkuun Hjeltin apteekkiin (Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa). Kolmen vuoden elämä Turussa oli hänelle merkittävä. Kaupungissa oli vilkasta evankelisten toimintaa, johon Ekroos otti osaa. Hän myös kantoi tuolit vuokrattuun kokoushuoneeseen ja asetteli penkit, kutsui erityisesti nuoria mukaan sekä toimi hyvän lauluäänensä vuoksi "lukkarina" eli ilmeisimmin esilaulajana.

Turussa hän sai kuulla myös evankelisen liikkeen isän Fredrik Gabriel Hedbergin saarnaa, ja se auttoi häntä pääsemään aiemmasta suorituskeskeisestä uskostaan. Hän sai nyt kokea riemua armosta Kristuksessa. Tämä ei kuitenkaan passivoinut häntä, vaan rohkaisi entistä innokkaampaan todistamiseen. Apteekin asiakkaidenkin kanssa keskustelut ajautuivat usein uskonkysymyksiin. Kerran eräs nuori nainen suuttui, kun Ekroos kysyi oliko tällä rauha Jumalan kanssa ja uskooko tämä syntien anteeksi saamisen. Asiakas lähti kiukuissaan unohtaen ostosaikeensa, mutta kysymys vaivasi niin, ettei nainen saanut siltä rauhaa ennen kuin lopulta tuli takaisin apteekkiin antaen nyt myönteisen vastauksen Ekroosin kysymykseen.

Resepteihinkin Ekroos kirjoitti raamatunlauseita, ja Turussa häntä kutsuttiin nimellä "hullu apteekkari". Omiensa parissa häneen suhtauduttiin kuitenkin lämpimästi, ja eräskin muisteli pikkutyttönä tehtyä laivamatkaa, jolla Ekroos keräsi lapset ympärilleen laulaen heidän kanssaan ja puhuen Vapahtajasta.

Ekroos oli aktiivinen Turun kristillisissä yhdistyksessä, toimien esimerkiksi Turun Rouvasväen Raamattuyhdistyksen rukoushuoneen (Eskelinkadun ja Eerikinkadun kulmassa) sihteerinä edistäen erityisesti sen työtä sairaiden parissa. Hän halusi omistaa elämänsä täysin Herran työlle ja haaveili lähetystyöstä. Hän pyrki ruotsalaiseen Fjellstedtin lähetyskouluun, mutta sai sieltä 29.7.1875 kielteisen vastauksen kuitenkin kehotuksella palvella Herraa tämän antamilla lahjoilla siinä kutsumuksessa, missä hän nyt oli.

Lapsenomainen usko, taivaaseen olet kultainen silta!

 

Olof Ejnar Westling oli ruotsalainen säveltäjä ja sanoittaja. Westling sävelsi pääasiassa populaarimusiikkia. Hän kirjoitti ja sovitti lauluja, joista tunnetuin on hengellinen ”Barnatro” (lapsenusko), jonka hän myi kustantajalle 50 kruunulla vuonna 1934 salanimellä Gunnar Dahl. Laulua julkaistiin yli 100 000 kappaletta. Westling jäi äidittömäksi jo varhain ja hänet sijoitettiin sijaiskotiin, jossa hänen sijaisvanhempansa kuuluivat Ljusdalin lähetysseurakuntaan.

Ejnar Westling sai itse asiassa hyvän alun elämään vuonna 1896. Ensimmäisiä vuosia kuvaillaan turvallisiksi, koti pienessä Sjöbon kylässä aivan Ljusdalin ulkopuolella oli täynnä lapsia, lämminhenkinen ja uskonnollinen. Mutta pian tämä turvallisuus riistettiin. Se loi juurettomuuden, josta hiljainen ja ystävällinen Ejnar ei koskaan toipunut.

Hänen äitinsä synnytti yhdeksän lasta viidentoista vuoden aikana ja kuoli vuonna 1905, kun Ejnar oli toisella luokalla. Isä, räätäli, ei pystynyt yksin huolehtimaan seitsemästä elossa olevasta lapsesta. Päätettiin, että kunta huolehtisi lapsista. Kaksi Bäckängen köyhäinhoidon maatyöläistä tuli hakemaan heidät kotoaan. "Kun näin tapahtui, itku kuului paljon", silminnäkijä toteaa kuivasti muistelmissaan. Sisarukset erotettiin toisistaan. Jotkut päätyivät orpokoteihin, kun taas Ejnarista tuli sijaislapsi Kristina ja August Cederbergin luokse, jotka pitivät Klara-Mors Kafé -kahvilaa Åkernilla nykyisellä Domus-pysäköintialueella Ljusdalissa. Kaksi vuotta myöhemmin myös hänen isänsä kuoli. Ejnar oli orpo yksitoistavuotiaasta lähtien.

Vanhempiensa tavoin myös hänen ottovanhempansa olivat syvästi uskonnollisia ja kuuluivat lähetysseurakuntaan. Ejnarin valtava musikaalisuus huomattiin jo varhain, ja hän liittyi Pelastusarmeijaan, jossa musiikilla on keskeinen rooli. Hän soitti torvea sen vaskioktetissa ja oli niin taitava, että hänet luettiin Pelastusarmeijan parhaisiin muusikoihin kaikkialta maasta. Soittokunnan tukikohta oli Tukholmassa, ja Ejnar muutti Hälsinglandista pääkaupunkiin vuonna 1913.

Aluksi hän eli kristillistä ja järjestelmällistä elämää. Mutta ilmeisesti hänen makunsa oli liian voimakas, ja hänestä tuli lopulta niin sanottu luopio. Hän eli koko elämänsä poikamiehenä, eikä hänellä ollut suoraa uraa säveltämisen lisäksi. Ljusdalissa hän oli ollut taidemaalarioppilas. Hän työskenteli pari vuotta vakuutusasiamiehenä Tukholmassa. Toisen maailmansodan aikana hän teki vapaaehtoistyötä Waxholmin linnoituksessa "luultavasti saadakseen ruokaa ja majoitusta" Ljusdals-Postenin vuoden 1981 artikkelin mukaan.

Ejnar Westling on kuolematon uskonnollisen laulunsa Barnatro ansiosta. Mutta hän ei kirjoittanut vain hengellistä musiikkia. 1920-luvulla hän sävelsi monia suosittuja viihdemelodioita ja saattoi kutsua itseään valssikuninkaaksi. Jussi Björling on jopa laulanut hänen laulujaan. Genrestä riippumatta sanoitukset ja melodiat ovat usein sentimentaalisia, usein ne kertovat kaipauksesta yhteenkuuluvuuteen.

Ejnar käytti monia salanimiä. Esimerkiksi Barnatro ja muut uskonnolliset asiat on kirjoitettu nimellä "Gunnar Dahl". Gunnar vanhemman veljensä mukaan, Dahl kuten Ljusdal. Hän vietti paljon aikaa Tukholman kapakoissa ja hänen sanotaan olleen suosittu seurapiirielämässä. Häntä kutsuttiin nimellä Lille Schubert, ja hänen sanotaan pitävän hyvien tarinoiden kertomisesta. Mutta vain muutamille ihmisille, hän oli liian ujo suuremmalle seuralle. Oli kuin hän olisi elänyt kahdessa maailmassa. Kapakassa hän ei halunnut olla tekemisissä uskonnollisten kanssa, eikä päinvastoin.

Ejnar erosi Pelastusarmeijasta ja omistautui kevyen musiikin säveltämiseen ja sanoittamiseen. Eräänä iltana vuonna 1930 Ejnar vieraili Pelastusarmeijassa Norrlandsgatanilla. Ehkä hän kaipasi nuoruuttaan, jolloin hän sai musiikillisen kasvatuksensa armeijassa. Siellä paikalla laulettiin Oi sielu, sinä joka kuljet polkuasi eteenpäin – laulu, jonka hän itse sävelsi teini-ikäisenä. Jokin naksahti hänen rinnassaan. Hän kiiruhti kotiin pianon ääreen huoneessa, jonka hän vuokrasi iäkkäältä rouvalta Östermalmilla, ja "taisteli koko yön", hän itse sanoi. Klassikko Barnatro oli syntynyt. Seuraavana aamuna hän palasi Pelastusarmeijan luo sanoin "Laulakaa se laulu kaikille, jotka ovat menettäneet lapsellisen uskonsa". Ejnar myi sävellyksensä kustantajalle 50 kruunulla. Muutaman kuukauden kuluessa nuotteja oli myyty neljännesmiljoona kappaletta, kerrotaan.

- Olen Ejnar Westling, entinen Pelastusarmeijan soittaja. Minun on tunnustettava, että olen jo pitkään ollut kaukana Jumalasta. Eilen tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista käydä armeijassa uudelleen. Kun tulin sisään ja kuulin teidän laulavan kauan sitten lapsena tekemääni laulua, se iski minuun ruoskan tavoin. Minun oli mentävä kotiin ja tunnustettava totuus siitä, mitä olin kirjoittanut.

Hän lopetti koulunkäynnin vuonna 1909 ja työskenteli muutaman vuoden taidemaalariharjoittelijana. Vuonna 1913 hän muutti Tukholmaan, missä hänestä tuli Pelastusarmeijan musiikkiryhmän jäsen, joka kiersi Pohjoismaissa. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 300 teosta, joista hän sävelsi myös musiikin hieman yli 200 teokseen.

Mutta Ljusdalin tunteellisen pojan elämä meni alamäkeen. On säilynyt pari traagista tarinaa. Talo, jossa hän vuokrasi huoneen, oli tarkoitus purkaa, ja eräänä päivänä kotiin tullessaan hän löysi omaisuutensa ulkoa sateesta, kerrotaan. Kirjeitä, valokuvia, rakas piano. Ejnar sai myös niskavamman, kun häneen töytäistiin Vasagatanilla. Hän vietti viimeiset kymmenen vuotta Långbron sairaalassa Tukholman laitamilla, jossa hoidettiin mielisairaita. Hänen kerrotaan viihtyneen siellä.

Ejnar Westling kuoli vuonna 1961 köyhänä, yksin ja sairaana. Hän lähetti ajatuksen onnettomille veljilleen musiikkialalla ennen lähtöään tästä maailmasta. Hänen testamentissaan määrätään, että hänen suuren tuotantonsa tuotot tulisi antaa muusikoille, jotka "tarvitsevat taloudellista apua". Ejnar oli läsnä, kun ruotsalaisten säveltäjien ja sanoittajien järjestö SKAP perustettiin 90 vuotta sitten. Järjestölle uskottiin hänen musiikillisen perintönsä hoitaminen. Ejnar Westlingin stipendirahastossa on nykyään 1 622 000 kruunua, ja rahaa jaetaan joka vuosi. Laulaja Monica Törnell Söderhamnista sai stipendin vuonna 2003.

Ejnar Westling kirjoitti ystävälleen vähän ennen kuolemaansa: "Jumala on tukemme ja turvamme, kun polku hämärtyy. Se hän on luvannut olla. Jos vain luotamme häneen. " Westling kuoli 65-vuotiaana 1961 köyhänä, alkoholisoituneena ja lähes unohdettuna. Westling on haudattu Skogskyrkogårdeniin Tukholmaan.

Har du kvar din barnatro,

ifrån hemmets lugna bo?

Kan du bedja än som förr du alltid bad?

Gud som haver barnen kär,

se till mig som liten är,

gamla mor då känner sig så nöjd och glad.

Barnatro, barnatro,

till himmelen du är en gyllne bro!

Barnatro, barnatro,

till himmelen du är en gyllne bro!

Onko sinulla vielä lapsenomainen uskosi,

kodin hiljaisesta pesästä?

Voitko vielä rukoilla niin kuin aina ennen?

Jumala, joka rakastaa lapsia,

katso minua, kun olen pieni,

vanha äiti tuntee olonsa niin tyytyväiseksi ja onnelliseksi.

Lapsenomainen usko, lapsenomainen usko,

taivaaseen olet kultainen silta!

Lapsenomainen usko, lapsenomainen usko,

taivaaseen olet kultainen silta!

Kuten merimies satamassa,

sinä rauhoituit äitisi sylissä

hellästi hän silitti sinua ja lauloi taivaan maasta.

Hänen äänensä tuli niin lämpimäksi,

kun makasit hänen sylissään,

hän asetti tulevaisuutesi turvallisesti enkelien syliin.

Olet ehkä vaeltanut ympäriinsä,

koko maan piirin,

ja kaukaisessa maassa etsit onnea.

Olet itkenyt monta kertaa,

kun kuulit vanhan laulun,

jonka muistat kotisi hiljaisesta nurkasta.

Tulet olemaan onnellinen kuten ennenkin,

jos avaat sydämesi oven,

lapsuuden autuus on jälleen sinun.

Taivaassa on ilo,

ja sinä itse olet onnellinen ja tyytyväinen,

voit silloin laulaa ilolla mielessäsi.

 

https://www.youtube.com/watch?v=VJKSgJ4rLO0 

https://www.google.com/search?q=kerran+usko+lapsuuden&sca_esv=b51b2d73c9f7d5a8&sxsrf=AE3TifPNKtLtDpCi5s6KXkrA5Y0XcCMFhQ%3A1762952438757&source=hp&ei=9oQUadKeLKHJwPAPnY6ckQI&iflsig=AOw8s4IAAAAAaRSTBizd0xuixv569i_os6sU9n6q-7I1&ved=0ahUKEwjS8fbO1eyQAxWhJBAIHR0HJyIQ4dUDCBo&uact=5&oq=kerran+usko+lapsuuden&gs_lp=Egdnd3Mtd2l6IhVrZXJyYW4gdXNrbyBsYXBzdXVkZW4yBBAjGCcyChAjGIAEGCcYigUyBRAuGIAEMgUQABiABDIGEAAYFhgeMggQABiABBiiBDIFEAAY7wVIpylQAFifJnAAeACQAQCYAWmgAawPqgEEMTYuNbgBA8gBAPgBAZgCFaACiBDCAhAQIxjwBRiABBgnGMkCGIoFwgILEC4YgAQYsQMYgwHCAgsQABiABBixAxiDAcICERAuGIAEGLEDGNEDGIMBGMcBwgIOEAAYgAQYsQMYgwEYigXCAgsQLhiABBjRAxjHAcICCBAuGIAEGLEDwgILEAAYgAQYsQMYigXCAggQABiABBixA8ICCBAuGIAEGNQCmAMAkgcFMTAuMTGgB7P-AbIHBTEwLjExuAeIEMIHBjAuOS4xMsgHPQ&sclient=gws-wiz#fpstate=ive&vld=cid:4e37bd90,vid:kxqtiFBOkzE,st:0

Isänpäivä

 

Välikysymys

 

Politiikassa on tapana pelata välikysymyksillä ja yrittää niin nostaa omaa suosiotaan. Sillä oppositio nostaa päätään ja yrittää saada valtaa pitävät putoamaan kanveesiin. Vähemmistöhallitukselle se onkin yleensä kohtalokas, koska äänestyksessä heidän kannatuksensa ei riitä pitämään pystyssä. Kaikki mielenosoitukset ovat myös tavallaan välikysymyksiä vallitseville oloille ja meilläkin on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat täällä voitavan vaikuttaa joihinkin tuhannen kilometrien päässä tapahtuviin asioihin ja muiden maiden ongelmiin. Sillä voi sitten hieman yrittää tyydyttää omaa mieltään, että tuli sentään tehtyä jotakin maailman parantamiseksi.

Kristityn ihmisen ongelma-aikoina tulee mieleen väkisinkin ajatus siitä, että Jumala ei kuule, ei vastaa, ei välitä, eikä ole minusta kiinnostunut. Samalla katseella kristitty tavoittaa monet kanssaeläjänsä ja tulee siihen tulokseen, että heidän asiansa ovat selvästi paremmassa jamassa? Sitten hän ryhtyy miettimään, mikä omassa kristillisyydessä on vikana, miksi siihen ei saa menestyksen vaikutusta, runsaampaa hyväksymistä, ihmissuosiota, taloudellista hyvinvointia, parempaa terveystilannetta?

Kuningas Hiskialle tuli aikoinaan naapurimaan kuninkaan lähettämä välikysymys: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on? Sillä yritettiin murskata Hiskian usko Herraan Jumalaan ja taivaalliseen huolenpitoon. Raamattu todistaa, että vihollinen oli alakynnessä Hiskian kanssa ja nykyisin niin kiistelty aluekin kuin Gaasa oli yksi hänen valloituksensa raja: ”Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä. Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.”

Keskellä suurta maahan kohdistunutta hyökkäystä vihollinen sanoi: ”Minä sanon: pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?” Jos Hiskia olisi kuunnellut suuren mahtailijan julistusta ja katsonut vain omiin mahdollisuuksiinsa, hän olisi varmaan antautunut kohta. Uskovan elämän koetuksissa, ahdistuksissa vihollinen käyttää pirulliset valheensa upottaaksensa hänet epäuskon suohon. Vihollisen häikäilemätön taktiikka tulee tässä suorana hyökkäyksenä uskovaa kohti: ” Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme?”

Uskova on välillä aikamoisessa mankelissa, jossa liike on edestakaista prässäämistä ja kovaa koulimista, jossa kaveria ei säästetä lainkaan. ”Näin sanoo kuningas (vihollinen): 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät; ei tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin. Älkää kuulko Hiskiaa.” Siinä yksinäinen uskova yrittää pimeyden keskellä tavoittaa Herransa avuliaan käden ja luotettavan sanan. Mutta Hiskia ottaa tilanteen hädän, hävityksen ja kurituksen päivänä Herran kädestä. Hän kantaa ongelman ja vihollisen syytökset Herran eteen ja rukoili vastausta, apua ja vahvistusta. Vastaus, jonka Jumala antoi Hiskialle ei ollut ennakoitavissa tai inhimillisen käsityskyvyn tuote: ” Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina.” Vihollinen hävisi tämän välikysymysäänestyksen.

Hengellisesti vihollinen yrittää turhentaa Jumalan nimen arvovallan, Jumalan valtakunnan ilmenemisen ja Jumalan tahdon tapahtumisen uskovan elämässä. Nämä kolme seikkaa ovat uskon olemassaolon kannalta tärkeimmät. Muut asiat ovat seurauksia ja em. ilmenemiä jokapäiväisessä elämässä. Jos uskova tarttuu lihallisiin vaihtoehtoihin, ne ovat ihmisen omaan nimeen luottaminen. Se sisältää arvostukset, ansiot ja ihmisten suosiot, kunnioitukset ja voitelut. Toiseksi uskova rupeaa luottamaan näkyviin ratkaisuihin, näkyvään menestykseen, talouden onnistumiseen, rahan valtaan, merkittäviin ihmisiin, politiikkaan ja uutisten ennusteluihin. Kolmanneksi uskova alkaa itse päättää ratkaisuistaan, tekemisistään, menemisistään ja valitsee muiden mieleisiä asioita, vallitsevan kansan tahtoa ja yleisesti suosittuja asioita. Tätä sanotaan luopumiseksi, jossa uskova ei enää seuraakaan Jumalan sanan opetuksia ja Pyhän Hengen johdatusta, vaan sielunsa tuntemuksia, omaa järkeänsä ja ihmismielipiteitä – joita riittää.

Etsivän ihmisen olisi päästävä välikysymyksistä oikeisiin kysymyksiin Jumalan edessä. ensimmäinen voisi olla: - Voitko auttaa minua? tai – Välitätkö minusta? tai – Kuuletko, kun puhun sinulle? Ne ovat tyhjennetyn ja murretun ihmismielen lauseita, joissa ihminen on pieni, Jumala suuri. Näissä hetkissä ihminen on lakannut olemasta suuri, voimakas, pystyvä, osaava, tietävä, jaksava, kestävä. Nätistä viinirypäleestä on tullut kuiva rusina, kaunislehtisestä koivunoksasta on tullut pelkkä saunavihta, piharuusun kauniista kukinnasta on tullut rupsahtanut ryppykasa.

Jer.2:19. Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410873&open-series=572&title=luopumuksen-monet-kasvot

Room.5:6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

Jeesus: Haavoissani levon annan armostani sulasta, pelastan sun pahasta. Armon katuvalle kannan, ken mua etsii uskossa sielun hartaan alla.