Fredrik Axberg (1747 – 1820) oli suomalainen Helsingin pitäjän Veromiehenkylän Nygrenin talosta kotoisin ollut maallikkosaarnaaja, joka kierteli mm. Etelä-Suomen alueilla pitämässä valistus- ja hartaushetkiä. Axberg kohosi 1770-luvulla Uudenmaan herätysliikkeen johtohahmoksi. Naimattomana koko elämänsä elänyt Axberg muutti 1800-luvun alussa Helsingin pitäjästä Pernajan Liljendaliin.
Toiminta maallikkosaarnaajana
Axberg toimi räätälinä kunnes ryhtyi n. 20-vuotiaana saarnaajaksi. Omakohtaisen herätyksen Axberg oli kokenut ahkeran raamatuntutkimuksen jälkeen. Axberg noudatti pietismiläistä oppia ja pyrki hillitsemään kannattajiaan ns. "hurmosilmiöiltä", jotka saivat usein jopa kansanliikemäisiä piirteitä. Eräiden aikalaisten mukaan Axberg edusti raitista kristillisyyttä, joka oli lähellä herrnhutilaisuutta. Hänen johtamansa herätysliike sai kannatuksensa sääty-yhteiskunnassa osattomiksi jääneiltä ihmisiltä, vaikka se ei ollutkaan varsinainen protestiliike. Samalla Axberg loi pohjaa myöhemmälle evankeliselle liikkeelle.
Saarnamatkoillaan Axberg joutui usein vaikeuksiin epäluuloisen esivallan kanssa. Hänet määrättiin oikeuden eteen ja tuomiokapitulin kuulusteluihin. Hänen kokouksiaan myös kiellettiin konventikkeliplakaatin nojalla. Axberg oli luotettu henkilö mm. papiston ja säätyläisten keskuudessa, joten hänen toimintaansa ei koskaan kokonaan kielletty. Axbergin suojelijoihin kuuluivat Porvoon piispa Gabriel Fortelius, maaherra Anders de Bruce ja Helsingin pitäjän kirkkoherra Fredrik Collin.
Jeesuksen kutsuva ääni työtä tekeville ja raskautetuille sieluille 1889 on hänen kirjoittamansa virsi, jossa on profeetallinen henki ja sanoma:
Jeesus:
1.Ah eikö ole sulla tahtoa tulla morsiameksi mulle? Mä sulle mun sydämein annoin. Mä kalliisti kyllä ostin veripuvulla: Ja sijastasi vaivat kaikki kannoin. Mä muistan, että edestäsi orjana olin: Vielä muistan sen päivän, koska tähtesi kuolin;sen todistaa haavat jotka kärsin.
2.Sä tiedät kyllä vaivan kuin on ollut mulla. Mun verisen tuskan ja hikeni. Sä vereni voiman myös olet kyllä kuullut, ei kolkutus ole sinusta vaiennut. Ah sano nyt, tahdotko mun pyyntöni estää? Oi tahdotko työpalkkani vielä pois kieltää? Kuinka kuitenkin olet niin kova.
3.En mä ole luonut sinua kantamaan yhtään maallista, vaan taivaallista kruunua. Sun ostin mulle morsiameksi, en olemaan ja perimään iäistä riemua. En tullut mä veljeksi enkeleille, vaan maailman syntisille ihmisille mä veljeksi ja Herraksi tulin.
4.Katso, syntisiä olen niin rakastanut, että asiansa otin päälleni, Päällä ristin myös ruumiini taivuttanut ja vaiennut koska minua lyötiin. En armahtanut jäsentäni ainoaakaan, en säästänyt yhtään vereni pisaraakaan, sen todistaa sydämeni, kylkeni.
5.Maan kulkijana pilkassa ja surkeudessa mä olin juuri syntisten edestä. Yöllä vilussa ja päivällä kovassa helteessä, mä rukoilin kaikesta voimasta, kyllä paastosin, työtä synnin tähden. Sain kuoleman palkaksein kaikkien nähden; oi ajattele perjantaita pitkää.
6.Jos Laaban on kieltänyt kymmenesti pois Jaakobilta ansaitun palkan, niin olet sadaksi, tuhanneksi, mun pyyntöni estänyt hartaan. Muista Jumala on syntisten edestä kuollut ja verisessä hiessä surkeasti maannut, mutta syntinen syntiä vielä tekee.
7.No onkos nyt turha mun piinani, hätäni, mun kuolemani, mun vaivani, mun tuskani. Oi, enkö saa kaikesta työstäni mitään? Miksi vuotaa mun haavani hukkaan? Ei, Isä sä lupasit, siihen luotan, mun sieluni teki työt, kärsi tuskan. Mä tulen ravituksi vielä.
8.Ah, Isäni, muista kuitenkin lupaustasi, tuo syntiset jalkaini juureen. Mä odotan heitä juuri, mielestäni rakastan, enkä väsy, vaan pidän heistä murheen. Mun sydämeni halkee koska havaita saan, että syntinen kerjäten rukoilemaan multa tulee armoa ja uskoo.
9.Niin tulkaa siis syntiset minun luokseni juuri sellaisena kuin te nyt olette. Ah tulkaa, mä Jumalan Karitsa olen. Ilman minua te kuitenkin kuolette. Katsokaa haavojani, vertani, kuinka niihin uskot. Oi syntinen kiiruhda, että tyköni tulet. Sulle kylkeni avoinna on.
10.Mä otan syntisi ja mitä sulla on. Isälle annan kaikki mun omani. Sun sisareksi, morsiameksi itselleni luon. Ah usko nyt vahvaksi mun sanani. Jos et sä nyt seisahda pysäytykseen, niin loppuu sun vaivasi mun odotukseen. Tuo sydämesi vereni eteen.
Sielu:
11.Tässä on nyt mun sydämeni Vapahtajani. Sun haavoihisi minua kätke, tee minulle nyt niin kuin itse olet halunnut, että olisin lammasten retkellä, kuin kuulevat äänesi, sua seurailevat, verta ylistää, haavojasi rakastavat ja iloiten sydäntäsi rakastaa.
