Jeesus, Vapahtajamme, tule tänään suomalaisiin koteihin........

 

Kun kesä on kauneimmillaan, luonto rehevimmillään ja valo tuntuu hallitsevan aikaa, vietetään pohjolassa keskikesän juhlaa – juhannusta. Kansa ei näytä olevan köyhää eikä kipeää: Ansiot uhrataan Alkolle ja paikalliseen markettiin ja lihan himot rakkauden jumalatar Venukselle. Kannatuksensa saavat myös elintaso, luonto, rikastuminen, asevarustelu, taikausko, urheilu ja kulttuuri, joita palvotaan kuin jumalaa.

Kristikunta muistelee Johannes Kastajaa, juhannuksen merkkipäivän sankaria. On aika havaita, miten nopeasti vuosi on jälleen vierähtänyt, vastahan sitä oltiin juhannusta viettämässä?

Tätä on odotettu pitkin kylmää kevättä, hyisen talven keskellä, silloin kun on masentanut, kun työt ovat rasittaneet, kun säät eivät ole sallineet tavata toisia ihmisiä. Kun päivä on pysähtynyt paikalleen, voi huokaista: - Ollaan jo puolivälissä tätä vuotta, tai – nyt päivät alkavat taas lyhetä, tai – tulipa loma hyvään aikaan, tai onpahan sentään juhannus!

Johannes Kastajan muistopäivään liittyvät voimakkaasti käsitteet: Kristuksen todistajana, parannuksen tarpeellisuus ja hengessä palava.

Parannus

Monen ihmisen elämässä parannus ja armo kulkevat rintarinnan. Omatekoinen itsensä korjailu nostattaa mielialaa ja saa tuntemaan itsensä itsensä tosi onnistuneeksi. Tuntuu kuin olisi päässyt pari rappusta ylöspäin kristillisessä kilvoituksessa, vaikka Herran Henki olisikin näyttänyt alimmaista tasannetta – katumuksen kalliota, jossa kristityn ainoa toivo on armollinen Vapahtaja.

Kun Pyhä Henki tekee syntiseksi, tulee, todella hätä omasta tilasta. Silloin eivät patenttineuvot auta. Silloin eri ihmisapu anna kuin mahdollisen kehyksen tilanteen eheyttämiseen. Sielunhoitajakin on vain ihminen, joka parhaimmillaan kykenee viemään lähimmäisensä Kristuksen luo.

Hengessä palava

Moni tavatessaan ”Hengessä palavan” ihmisen, on valmis leimaamaan hänet mustavalkoiseksi, lahkolaiseksi, hurmahenkiseksi, yli hengelliseksi, tiukkapipoksi, eksyttäjäksi, häiriköksi, ilonpilaajaksi. Kuitenkin ”Hengessä palavuus” kuuluu Raamatun mukaan jokaiselle kristitylle. Eikä silloin ole kysymys jostakin määrätystä puhetavasta, käyttäytymisestä tai esiintymisestä. Ei kädet rukoukseen kohottava ole sen palavampi rukoukseen polvistunut. Ei myöskään hän, joka usein toistaa ”kiitos Jeesus” ole palavampi kuin se, joka hiljaa kuiskaa ”Herra armahda minua”.

Kun Pyhä Henki saa ohjata ja johdattaa, neuvoa ja opettaa, hallita ja korjata kristittyä, voidaan puhua ”Hengessä palavasta” ihmisestä. Tämä ei ole mitään sielullisuutta, ailahtelevaa innostusta, hetkellistä mielenliikutusta ta i kaavamaista liturgiaa. Tämä on elämää, jossa Pyhä Henki ihmisen sisimmässä kuin uhrituli Vanhan liiton temppelin alttarilla. Se tuli näkyy vain sisäänpäin, mutta heijastaa olemistaan ulospäin monin eri tavoin. Urho Muroma sanoi aikoinaan, että ”Hengessä palava ihminen on kuin sähkölamppu.” Jokainen, joka näkee lampun, huomaa, kun se sammuu. Loistava lamppu valaisee pimeää ja on täynnä lämpöä ja elämää.

Johannes

Tuskin Johannes Kastajan elämä sopii tänä aikana kristittyjen ja kristillisten herätysliikkeiden esikuvaksi? Kuitenkin voidaan nähdä, että hän eli Jumala tahdon mukaan lyhyen elämänsä ajan. Hän on ollut Jeesuksen jälkeen merkittävin ihminen maan päällä. Hän oli erämaassa kuin erakko. Hän ei ollut riippuvainen sen ajan kirkollisista kuvioista juutalaisuudessa, eikä yhteiskunnallisesta järjestyksestä tai poliittisista tavoitteista. Hän eli naimattomana, vailla minkäänlaista ammattia. Kuitenkin hän oli aikansa suurin vaikuttaja, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

Tarvitsemme tämän ajan uskovina Johannes Kastajan uskollisuuden asennetta ja Jumalaa palvelevaa mieltä. Tarvitsemme hänen uskoaan, rohkeuttaan ja rakkaudellista asennettaan lähimmäisiä kohtaan. Tarvitsemme hänen kunnioittava ja rakastavaa asennettaan Jeesukseen ja olla kulkemassa Vapahtajan askelissa. Tarvitsemme hänen intoaan puhuaksemme ja toimiaksemme totuuden ja armon sanoman välittäjinä syntisessä maailmassa. Tarvitsemme hänen nöyryyttään, vaatimattomuuttaan ja itseään vähättelevää mieltä voidaksemme vihkiytyä paremmin evankeliumin palvelukseen. Tarvitsemme hänen sydämen asennettaan ja täyttyä Jumalan Hengellä, joka ohjaa meitä näkemään ympärillämme olevat ihmiset ja heidän pelastumisen tarpeensa. Tarvitsemme hänen alttiuttaan ohjata kaikkia Jumalan Karitsan, Kristuksen Jeesuksen luo.

 

Jeesus, Vapahtajamme, tule tänään suomalaisiin koteihin ja vankiloihin, lukittujen ovien läpi, itse rakennettujen muurien ja esteiden läpi, ihmissydämiin ja tuo pelastuksen ajan ihana viesti, kutsu ja voima, että syntiensä orjat vapautuvat. Odotamme sinua! Aamen.  

O Jeesus rakas! Sulle joka paikassa olkoon ylistys joka aika ja kiitos.

 

Rukoilevaisten keskuudessa naisilla on ollut ensiarvoisen tärkeä merkitys rukoilijoina, eikä siitä ole pitkä matka heidän toimintaansa tarpeen tullen sielunhoitajina laajemmassakin mielessä kuin oman perheväen keskuudessa, ja lopulta myös sananjulistajina ainakin pienemmässä piirissä, ystävien keskellä ja omassa majassa. Joskus nostetaan joku tällainen lahjakas ja kykenevä nainen heränneitten johtajaksi, kuten muinoin Debora Israelin tuomariksi. Jumala valitsee sen, jota kulloinkin voi parhaiten käyttää, eikä ole riippuvainen ihmisten ajatuksista näissä asioissa.

Monet nykypolven rukoilevaisista muistelevat kiitollisina omia äitejään Jumalan aseina lasten herätyksessä ja hoitamisessa Jumalan tuntemiseen ja taivaallisen elämän löytämiseen. Siksi sanoi eräs tällainen herätys-armon saanut lapsi, itsekin jo silloin rukoileva ja kilvoitteleva äiti: "Kun nuoruusvuosina olin kiusattu painumaan maailman menoon ja suruttomaan elämään, olin aina näkevinäni edessäni äitini kyyneleiset silmät, jotka katsoivat minuun tutkien ja pyytäen: "Älä mene, rakas lapsi, sinne, siellä vaanii vaara ja turmio". Eräs toinen äiti ennusti kuolinvuoteellaan, että hänen kaikki lapsensa tulevat herätykseen, vaikka hänen silmänsä ei sitä näe. Eikä kulunut pitkää aikaa tämän rukoilevaisen äidin kuolemasta, kun tämä ennustus alkoi ihmeellisellä tavalla toteutua. Muutaman rukoilevais-äidin tytär muistaa tämän äitivainajansa kertoneen ihmeellisestä näystä, joka hänelle annettiin pimeässä yössä. Hän oli ollut raskaitten kuormien rasittama, mutta odotti virvoitusta Herralta. Valvoessaan vuoteellaan hän kuuli kehotettavan itseään veisaamaan vanhan virsikirjan virttä. "Eijaa, jo sieluin toivoss' jubileeraa". Arkamielinen, kiusattu äiti ajatteli, ettei hänen sovi veisata taivaasta, kun tunsi itsensä helvettiin heitettäväksi. Hän näki vieressään valkoisen olennon ja luuli sitä pimeyden ruhtinaaksi valkeuden enkeliksi pukeutuneena. Silloin tuo olento näytti hänelle kätensä, joissa oli naulojen jäljet, ja äiti pääsi uskomaan, että hänen lohduttajansa oli Jeesus. Mieskin tuli tuona yönä herätykseen, sillä hänkin näki saman kirkkaan valon.

 

1.Eija, minun sieluni juuri iloisesti jubileeraa,

Ja sydämmeni sangen suloisesti triumpheeraa!

Että synnin paulat, Ja kuoleman vaulat,

On rikki särjetty, ja elämä luvattu juuri armosta.

2.Mun sydämmeni iloita riemuisesti kyllä mahtaa,

Että Jeesus antaa armollisesti mulle tahtoo

Ratki kunnian kruunun, Ja riemuhumun,

Ja lopettaa minulta kaiken surun ja murheen.

3.Kuin lintu visertää suloiselli kyllä kielellä,

Niin sanoo mun sieluni iloisella juuri mielellä:

O Jeesus rakas! Sulle joka paikassa

Olkoon ylistys joka aika ja kiitos.

4.Niin suuren murheessa lohdutuksen mulle kantaa

Se ilo, kuin taivaassa mun Jeesukseni mulle antaa;

Etten minä huoli Täällä maailman nuolia,

Kuin murheella ja vaivalla minua vuolii juuri viekkaasti.

5.Kuin mieleen maailman turhuus täällä johtuu,

Ja kaikki sen onnettomuus, niin kohta

Jälleen ajattelen, Ja muistelen

Sitä iloa, kuin iankaikkinen on taivaassa.

6.Minun turvani siis Jeesuksen päälle panen,

Uskolla lujasti toivoen, että saanen

Täältä lopun autuaan, Päälle kaiken vaivan,

Kuin kärsin täällä, jonka Herra taivaan mulle antaa.

7.Ilon iäisen Jumala taivaasta sille tuottaa,

Kuin katuu syntiänsä katkerasti, ja luottaa

Hänen armoonsa täällä, Ja hyvyytensä päälle,

Kuin pysynyt on iankaikkisesti vielä, ja aina.

8.Kuin synnit sydäntäni surkiasti täällä kaivaa,

Kohta ajattelen aivan ahkerasti sitä vaivaa,

Kuin kärsi täällä, Juuri ristin päällä, Jeesus,

kuin verellänsä viruttaa vielä mun puhtaaksi.

9.Ei taida tuoni eikä perkele enää kadottaa;

Sillä Jeesus on voiman heiltä kaiken pois ottanut,

Ja viimeiseltä, Koska lähden täältä,

Hän saattaa minun elämän tieltä autuuteen.

10.Kuin kulta ja hopia juuri ihanasti heloittaa,

Niin viimeisenä päivänä kiiltää kirkkaasti juuri totta

Mun ruumiini vielä, Ja taivaassa siellä

Paistaa kuin armas aurinko täällä valaisee.

11.Silkillä juuri kirkkaasti kiiltävällä vaatettaa Jeesus,

ja autuuden hameella puettaa

Hänen morsiamensa, ihanaisensa,

Ja kanssansa iäti iloitaaksensa vie kotiansa.

12.Siellä kirkkaasti kullasta on rakennus ja muurit,

Kalleista kivistä perustus on juuri:

Siellä ilo-paikassa On hupa aika,

Enkelit veisaavat, eikä lakkaa, juuri heleästi.

13.Rauha ja riemu iankaikkinen on siellä,

Jeesus meiltä hyvää mitään ei kiellä.

Siellä iloitaan, Sekä veisataan,

Ja palmu käsissä aina riemuitaan, eikä laata.

14.Eija, jos aika se autuas pian joutuisi,

Kuin Jeesus meitä omiansa pois noutaisi,

Ja kaiken vaivan, Juuri armosta aivan,

Iankaikkiseksi iloksi taivaan jälleen muuttaisi.

15.Auta Jeesus että valmiit olisimme,

ja vahvassa Uskossa sun tulemistasi odottaisimme

kuin tahdot, Meitä tykösi johda, Ja oikeaa tietä

Niin iankaikkiseen iloon viedä ja Amen!

Tuntematon tanskalainen 1639.

 

”Jeesus sinun kanssasi!”

 

Olimme muutteneet Vehkalahdelle 1990 elokuussa. Haminassa neljä kilometriä meidän kodistamme oli eräs päihdetyötä tekevä avustusjärjestö JSK-kellari. Se toimi siihen aikaan uusissa tiloissa, keskustassa katutasossa. Tilaisuuksissa kävi tavallista porukkaa ja kaupungin alamaailmaa. Kaikille kerrottiin evankeliumia.

Eräs ystäväni oli ollut tuossa toiminnassa mukana ja hänestä oli tehty talouspäällikkö firmaan. Häntä vähän moinen nimitys nauratti, hän kun oli vanha juoppo ja rosvo, joka oli putsannut muilta rahat ja tavarat. Mutta nyt uusi elämä oli tullut hänellekin Jeesuksen evankeliumin kautta rohkaisemaan uuteen rikkaaseen elämään.

Nimi JSK tuli siitä, kun Vehkalahden kirkkoherra käytti toivotuksena ystävilleen : ”Jeesus sinun kanssasi!” Sen äitinä toimi Haminalainen leipomon omistaja Irma Toikka, joka oli oman uskoon tulon myötä saanut Herralta näyn köyhien ja kurjien auttamisesta. Tämä tapahtui 1978. Alusta asti ruoan jakelu oli merkittävä osa tätä toimintaa. Jumalan sana tuli Irmalle: - Mene sellaisten luo, joista kukaan ei välitä. Hänellä oli iso omakotitalo ja siellä hän piti hoitokotia ensimmäiset vuodet kymmenille entisille alkoholisteille, vangeille ja narkomaaneille. Sitten toiminta rekisteröityi yhdistykseksi uusien ystävien myötä 1983. Alkuperäiseesä JSK-kellarissa oli kirkko, kahvila, kirjakauppa ja kirpputori, oleskelutilaa, pyykinpesu mahdollisuus.

Herra, rukoukseni on, että tässäkin ajassa löytyy uusia palvelijoita, joilla on näky, voimia ja halu tehdä sinut tunnetuksi kaikkein kurjimmille ihmisille, kaikenlaisille epäonnistuneille, syntien orjille, ateisteille. Valheen verkkoon takertuneille. Tule Herra Jeesus ja armahda kansaa!

Kari Kortelainen, joka oli mukana toiminnassa ja lauloi Konnakuorossa, julkaisi 2003 kirjan ”Leipää ja lähimmäisenrakkautta Irmalta” Se oli Haminan JSK-kellarin historia.