Ihmeellistä, kuinka ihanaa, Herrani minua rakastaa.

 

CHARLES HUTCHINSON GABRIEL syntyi Iowassa 18. elokuuta 1856 ja vietti elämänsä ensimmäiset seitsemäntoista vuotta maatilalla rakentaen vahvaa kuntoa, joka on antanut hänelle mahdollisuuden kestää aikamme ansioituneimman suosituimman säveltäjän harteille väistämättä langetettavan rasituksen. Seitsemäntoistavuotiaana hän alkoi pitää laulukursseja ja -instituutteja eteläisissä, läntisissä ja pohjoisissa osavaltioissa, ja pääsi näin läheiseen kosketukseen ihmisten kanssa, joiden tarpeisiin hän niin hyvin osasi vastata. Myöhemmin hän asettui Kaliforniaan, missä hänet tunnustettiin rannikon johtavaksi säveltäjäksi.

Gabriel on tunnustettu johtavaksi pyhäkoulumusiikin säveltäjäksi, ja hän on julkaissut 24 kirjaa pyhäkouluille ja evankeliointikokouksille. Hänen laulujaan löytyy lähes jokaisesta julkaistusta kirjasta. Hänen ensimmäinen menestyksekäs pyhä laulunsa, "Send the Light", on tunnustettu yhdeksi parhaista jäljellä olevista lähetyslauluista, kun taas kymmenet muut, kuten "Let the Sunshine In", "Calling the Prodigal", "The Way of the Cross Leads Home" jne., ovat erittäin suosittuja. Hänen "Glory Song" on epäilemättä suosituin laulu, jonka hän on koskaan kirjoittanut. Laulua voi nyt kuulla monilla kielillä ja murteilla. Se on käännetty ainakin seitsemälletoista kielelle. Se on ilmestynyt painettuna esitteissä, sanomalehdissä, aikakauslehdissä ja kirjoissa peräti 17 000 000 kertaa. Siitä nauttivat kaikki yhteiskuntaluokat ja -säädyt katulapsista aateliseen.

Gabriel on ollut myös tuottelias hymnien kirjoittaja, julkaissut neljätoista kirjaa tällä alalla lukuisten muille kirjoittajille valmistettujen hymnien lisäksi. Ehkä millään alalla hän ei ole tehnyt yhtä loistavaa työtä kuin lastenkantaatit, joita hän on kirjoittanut seitsemän, sekä libreton että musiikin. Hänen "Satumaan unelma" oli erittäin menestyksekäs ja sitä myydään edelleen ansioidensa ansiosta. Hänen joulukantaattinsa, joita hän on kirjoittanut kolmekymmentäkahdeksan, ovat kaikki olleet suosittuja, ja niitä on myyty kymmeniätuhansia kappaleita. Hän on myös laatinut yksitoista hengellistä kantaattia aikuisille; kolme maallista operettia ja yhden hengellisen kantaatin – "Saul, Israelin kuningas", jota hän pitää parhaana teoksenaan.

”Seison hämmästyneenä läsnäollessani” Tämä hymni on tuotteliaan gospel-säveltäjän Charles H. Gabrielin (1856–1932) säveltämä, ja se julkaistiin kolmessa kokoelmassa vuonna 1905:

Siinä sanotaan Jeesuksesta: ”Hänellä ei ollut kyyneleitä omien surujensa vuoksi / Mutta hikipisaroita verihiukkasia minun surujeni vuoksi”

Hän kertoi: - Ensinnäkin tekstin on oltava systemaattisesti rakennettu, hengellinen ja hartauspainotteinen; sen tulisi alkaa välittömällä aiheen määrittelyllä, jota seuraa loogisesti ja älykkäästi esitetty selitys. Tekstissä on yleensä kolme säkeistöä, joissa kussakin on neljä tai useampi rivi; näiden säkeistöjen vastaavilla riveillä on oltava sama määrä tavuja ja painotusten on oltava yhdenmukaisia.

Tekstin vieressä, ellei tasavertaisesti sen kanssa, tulee musiikki. Gospel-laulu ei menesty, ellei siinä ole melodiaa; tämä pätee erityisesti lasten ja nuorten musiikkiin, ja mitä miellyttävämpi melodia on, sitä enemmän siitä pidetään ja sitä enemmän hyvää se saa aikaan.

Aihe esiintyy, ja sen muotoutuessa mielessä melodia laulaa tiensä ensimmäisen säkeistön mukana; pääajatus on aina kertosäkeessä, jonka tulisi olla laulun kruunu.

Omien kriteeriensä perusteella teksti on luonteeltaan hartauskirjallinen, kirjoitettu hengellisen nöyryytyksen ja lunastavan rakkauden pelon vallassa olevan ihmisen näkökulmasta. Vastaus siihen, miten Vapahtaja tarjosi tätä rakkautta, esitetään seuraavissa kolmessa säkeistössä. Ensin kuvaillaan Jeesusta Getsemanen puutarhassa (Matt. 26:36–56; Mark. 14:32–52; Luuk. 22:39–53), lainataan osaa hänen rukouksestaan ​​ja mainitaan Luukkaan evankeliumin 22:44 verinen hiki. Kolmas säkeistö viittaa enkeleihin, jotka hoitivat häntä puutarhassa, ja joista mainitaan vain Luukkaan evankeliumin 22:43. Neljännessä säkeistössä kohtaus siirtyy ristille, jossa Gabriel näyttää viittaavan Jesajan jakeeseen 53:4 ("Totisesti, hän kantoi meidän kipumme ja kantoi meidän kipumme"). Lopuksi, kuten monissa evankeliumin lauluissa, painopiste siirtyy taivaaseen, jossa Gabriel vetosi Ilm. 22:4:ään ("Ja he saavat nähdä hänen kasvonsa"). Gabrielin sitoutumisen mukaisesti tekstin yhtenäisyyteen jokaisessa säkeistössä on säännöllinen tavujärjestys. Kertosäe on kiistatta laulun "kruunajainen", arvostuksen ja ylistyksen huudahdus.

Myös videoita löytyy runsaasti tästä laulusta:
https://www.youtube.com/watch?v=GcHU5rhFCF8
https://www.youtube.com/watch?v=VpkGQr7apHU
https://www.youtube.com/watch?v=kLv_U1_6Ixg
https://www.youtube.com/watch?v=CVfBHkhISnI
https://www.youtube.com/watch?v=J88mTp9SdNI

 

Hoos.10:12. Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta.

 

Mä laulan kiitosta sulle.

 

1.Ah enkö Jeesusta kiittäisi, vai tekisinkö sen syyttä!

Ah enkö kiittäisi Herraani ja armonsa äärettömyyttä!

Kun olin pieni, Sä hoidit, kannoit ja koko tieni

Sä apusi annoit, Sä apusi auliin annoit.

2. Kun juoksin korpeen kuolemaan, Sä etsit, löysit mun sieltä.

Kun kannoin murhetta maailman, veit turvaan itkevän tieltä.

Mua tomun lasta ja kuolon orjaa tielle uupumasta Sun Henkesi korjaa.

Mua Henkesi hoivaa ja korjaa.

3. Mä vaarain keskellä käydä saan, Sä voit ja tahdot ne estää.

En henkesi hoidotta ollenkaan voi viettelyksiä kestää.

Kun sydän horjuu ja synnit soimaa, se syytteet torjuu ja antaa voimaa,

Oi, antaa voittoon voimaa.

4. Niin armosi turvin mä pääsin pois siteistä kuoleman paulain.

Tästä enkö kiitosta sulle toisi nyt riemuvirsiä laulain!

Kun mietin niitä, mitä teit sä mulle, en syyttä kiitä ja laula sulle.

Mä laulan kiitosta sulle.

Simo Korpela.

Kaikenlaisia kavereita – ja Jeesus!

 

Palmusunnuntaina maailma keskittyi pupuihin, höyheniin, kananmuniin, mämmiin ja noitiin. No eihän sokeilta voi odottaa näkemistä? Meidänkin talon ohi meni äiti kolmen noidan kanssa, olivat ilmeisesti karkinhakukierroksella? Lapset viedään heiluttamaan puun vitsoja onnea tuovine höyhenineen ja lausumaan loitsuja vieraiden ihmisten oville karkin toivossa. Pienenä se pitää oppia, että vanhan taitaa. Eräässä vaiheessa siinä kulkiessaan pienin noidista oli sen verran väsynyt, että äiti ryhtyi kantamaan häntä seuraavaan sessioon. Katselin ikkunasta ryhmän laahustamista koleassa pilvisäässä ja rukoilin, että Kristus antaisi taivaallisen valonsa tuohonkin säälittävään porukkaan.

Raamatussa kerrotaan muutamasta noidasta, joita Jumala kutsui uskoon. Matt.2:1. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä (magos - noita) tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin. Apt.8:9. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri;…. 13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa… Tämä osoittaa, ettei ketään perkeleen kynsiin joutunutta pidä ajatella evankeliumin ulkopuolelle. Kristus on heistä maksanut kalliin hinnan uhrillaan Golgatalla.

Televisiossa tuli dokumenttisarja ihmisistä, jotka pyrkivät Amisseiksi. Tämä erikoinen kristillisyyden haara pesii Amerikassa. Heillä on hyvin lakihenkinen babtistinen oppi, jota on jokaisen noudatettava tai lähdettävä. Heillä on kielteinen suhtautuminen sähkökoneisiin autoihin ja puhelimiin. Kaikki pukeutuvat vanhanaikaisesti samanlaisiin asuihin. Maatalous on heidän elinkeinonsa ja heitä on satojatuhansia. Perheissä on paljon lapsia, niin kuin laestadiolaisilla Suomessa. Tässä oiva esimerkki, miten lapsisyntyvyyttä voidaan lisätä: Ei ehkäisyä, ei raskauden keskeytyksiä!

Amissit karsastavat ylellisyyksiä, nautiskelua ja viihdettä. He eivät myöskään suosi korkeaa koulutusta, käsitteellistä ajattelua, kilpailemista tai ammatillista tai tieteellistä kunnianhimoa. He hyväksyvät tupakanpolton kuten laestadiolaiset. He eivät käytä koruja, kosmetiikkaa, koreilevaa pukeutumista, hienoja kankaita tai kirkkaita värejä. He vastustavat rokotteita. Amissit viittaavat kaikkiin ulkopuolisiin yhteisnimityksellä ”englantilaiset”. Sarjan idea oli kertoa kuudesta ”englantilaisesta” - maailmanihmisestä, jotka pyrkivät Amisseiksi. Puolet lähti takaisin muutaman viikon koeajan jälkeen, kantti ei kestänyt säännöillä aidattua elämää.

Jumalanpalveluksien saarnat pidettiin saksan ja hollannin kielellä, joten nämä amerikan englantia puhuvat eivät ymmärtäneet niistä mitään. Kaikki keskustelut käytiin siitä, mitä saa tehdä, mitä ei, mikä on suotavaa, mikä luvallista, mikä kiellettyä. Amissiyhteisöissä rikkomusten tekijöitä kuulustellaan koko seurakunnan edessä ja piispa antaa tuomion. Isänmaalisuutta ei ole, asepalvelus on ankarasti kielletty.

Vaikka Amisseilla on oppikirjanaan Raamattu, ei näissä dokumentin jaksoissa kertaakaan mainittu Jeesusta. Sielunhoitotilanteissakaan ei ollut Herraa, Vapahtajaa eikä rukousta? Rajat käytännön asioissa olivat hyvin selvät, ne olivat lähinnä moraalia. Eivät siis olleet pelastuskysymyksiä. Mutta niistä oli tehty ehto olla amissi. Armoa annettiin vain sitä ansainneille käyttäytymisessä edistyneille. Dokumentissa sitä ei ilmennyt. Kadoksissa oli syntisen armahtaminen, evankeliumi.

Äiti ja isä olivat hyvin erilaisia luonteiltaan. Isäni viihtyi hyvin yksin, äitini kaipasi sosiaalisuutta. En kuitenkaan koskaan kuullut heidän riitelevän. Äidin aatemaailmaan kuului, että kaikkien ihmisten kanssa tullaan toimeen ja keskustellaan avarasti. Sitä harjoitettiin naapurien kanssa, tuntemattomien kulkijoiden ja ulkomaalaisten kanssa. Äiti oli töissä Lääke Farmoksessa laboranttina analyyttisellä puolella. Heille tuli tutustumaan ulkomaalaisia ja äiti toi niitä meille kotiin, muistan ainakin kolme bulgaaria ja yhden egyptiläisen. Lisäksi hän kävi itse heitä tapaamassa mm. Sofiassa. Sisareni seurusteli nigerialaisen opiskelijan kanssa ja häneen suhtauduttiin kun perheenjäseneen. Äiti oli myöskin ammattiyhdistys toiminnassa mukana valtakunnallisesti ja sen myötä meillä kävi mitä erilaisimpia sen sarjan edustajia. Totuin siis lapsuudesta asti ajatukseen, että kaikki ovat kavereita. Tämä piirre auttoi minua myöhemmin paljon tullessani uskoon ja asettuessani monenkirjavaan kristittyjen joukkoon. Ehkä siitä johtuen, en ole koskaan voinut olla vakaumuksestani huolimatta toisia pois hylkäämässä. Jätän sen Jumalan päätettäväksi. Toki silti on sanottava totuus, kun on sen aika.

Uskovien runsaslukuisuus ja hyvin erilaiset tavat aiheuttavat ulkopuolisissa paljon kysymyksiä. Ja onhan yleistä, että ei seurustella toisinajattelijoiden kanssa. Niinpä sitten moraali syrjäyttää usein Jeesuksen paikan. Keskustelemme enemmän ihmisistä ja heidän tekemisistään kuin ihmisenpojasta, Kristuksesta. Kiihkeimmät kristityt ovat valmiit lukemaan tuomion olevan oven edessä, kun jumalattomuus rehottaa kaikkialla. Sääli katoaa, pelastuksen esirukous katoaa, evankelioiminen katoaa. Jäljelle jää vain oikeaoppisuus ja ”kunhan minä selviän” ajattelu.

Jeesus kulki kaikkialla ja puhui kaikille, siitä häntä moitittiin. Jeesus kutsui seuraajikseen ja pelastetuiksi sopimattomia ihmisiä, liian tavallisia, liian sairaita, liian yksinkertaisia, liian tietämättömiä, liian huonoja, liian syntisiä, liian jumalattomia, liian nuoria, liian vanhoja, liian ulkomaalaisia. Mutta niin hän teki ja hän tekee edelleenkin. Ihmissielujen pelastus on hänelle tärkein asia. Siksi hän tuli, siksi hän lähettää uskovansa kaikkialle, kaikkia ihmisiä kutsumaan.

Matt.13:55-56. Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"

Mark.2:16-17. Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?" Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Luuk.9:37. Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan.

Kiitos Jeesus, että tulit etsimään, kutsumaan ja pelastamaan meitä kurjia hengellisestä kuolemasta, kadotuksen tieltä, jotka olemme maailman ja synnin pimeydessä, jotka saatana oli pettänyt valheillaan ja eksytyksillään. Herra, aikamme ja maailmamme on täynnä mitä erilaisempaa sekoilua uskonnon nimissä ja ilman. Kaikki meidän touhumme ja yrityksemme ovat pelkkää uskontoa, itsekästä oman edun etsimistä, ja vain tuulen tavoittelua ilman sinua. Emme pysty muuttamaan mitään, emme edes itseämme. Siksi katsomme sinuun ja rukoilemme, että sinä ojentaisit auttavan kätesi, herättävän Henkesi ja ikuisen armon evankeliumin tähän aikaan, ihmisille, jotka vaeltavat pimeydessä kohti kuolemaa. Kuule rukouksemme, että tavikset, poikkeavat, pölhöt, orjat, noidat, amissit. laestadiolaiset, fariseukset, kirkolliset ja kirkon takana olevat, suomalaiset ja ulkomaalaiset pelastuisivat. Aamen.

Ps.71:17. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

Ps.25:4-5. Herra, neuvo minulle tiesi, 

opeta minulle polkusi. 

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, 

sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. 

Sinua minä odotan kaiken päivää.

 https://www.youtube.com/watch?v=r5__uBhdMc4

Apt.5:19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

Tässä on puhe, jossa käsittelen vankeutta ja sen ilmenemismuotoja Raamatun pohjalta kristityn elämässä.

https://www.youtube.com/watch?v=yL8C2rhvgBw&t=1798s 

 

Ps.102:19-22. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 

Ps.79:11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

Luota Herraan, Herra auttaa!

 

Ostin divarista vanhan kirjan ”Kristuksen työssä” – Lauri Rikala. Se oli painettu 1919 ja sivuja 238. Paperi oli aikansa tuotetta ja siksi aika haperaa, kellertävää. Kirja käsitteli opastaen Raamatun oppimiseen, rukoukseen, sielunhoitoon, todistamiseen, uskon vaikutukseen kodissa ja seurakunnassa, sekä hengelliseen työhön. Kirjassa ei ollut omistusmerkintöjä ja sen sivut olivat kiinni toisissaan, niitä ei ollut koskaan leikattu auki? Hyvä sanoma oli siis lukittuna yli sata vuotta ja vasta minä avasin kirjan lukeakseni sen. Mietin, että olen vienyt moneen kotiin hengellisiä kirjoja lahjaksi, liekö ne edelleen heidän kirjahyllyssä koskemattomina? Aikanaan, kun ovat kuolleet, voivat sukulaiset sitten kiikuttaa kirjat kirpputorille perunkirjoituksen jälkeen, että joku paikallinen aaltonen ostaa ne itselleen halvalla luettavaksi?

Inkerin kirkon piispa, Aarre Kuukauppi oli käymässä Suomessa ja puhui eräillä valtakunnallisilla raamattupäivillä. Siinä hän kertoi arvostaneensa paljon Urho Muroman kirjoja ja kuulleensa jo Neuvostoliiton aikoina, kun äiti oli lukenut niitä ääneen perheelle. Suomalaisille papeille olisi ylivoimaista tunnustaa arvostavansa Muromaata, sillä hän on maineeltaan herätyskristitty ja viidesläinen. Suomalainen pappi ei kerro uskoon tulostaan, eikä paljasta muutenkaan sisintään kuin äärimmäisessä hädässä.

Minäkin pidin Muroman kirjoista, joita uskon ystäväni kehotti lukemaan uskoni alkuaikoina. Ne olivat herättäviä, eivät niinkään kirjallisia esityksiä, paremminkin puheita kirjallisessa muodossa.

Tultuani uskoon Jumala johdatti minut lukemaan vanhoja hengellisiä kirjoja, ennen sitä en lukenut oikeastaan juuri mitään paitsi sarjakuvalehtiä. Erikoisen vaikuttavia lukukokemuksia olivat Lutherin kirjat, luin niitä monta ilman ennakkoasennetta. Luther löysi Raamatun kirjoituksista Kristuksen ja Vanha Testamentti oli hänelle kuin evankeliumin käsikirja. Kävin tekstejä läpi ja tein muistiinpanoja, alleviivauksia ja löysin sillat Uuden ja Vanhan Testamentin välille. Jumala puhui minulle väkevästi. Kirjoitusten kautta uskoni vahvistui ja Jumala-kuvani laajeni. Jeesus oli Vanhan Testamentin sivuilla, siellä hän ilmestyi, puhui, kulki, johti, siunasi, varjeli, synnytti uskoa, toivoa ja rakkautta. Jeesus puhui Moosekselle, aterioi Aabrahamin kanssa, kulki kärsivän Jobin kanssa hänen koettelemuksissaan, antoi Daavidille ihania lauluja, luki tulevaisuuden merkit profeettojen sieluihin, lähetti Nehemian rakentamaan kaupunkia, Joonan saarnaamaan parannusta pakanoille. 1.Moos.17:1. Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.

Yllätyin, kun menin uskoon tuloni jälkeen luterilaisen seurakunnan toimintaan mukaan. Se ei tiennyt juuri mitään Lutherista ja hänen opetuksistaan. Kirkolla oli Lutherin nimi, mutta sanoma oli täysin muuta. Seuraavassa vaiheessa huomasin, että luterilaisuutta yrittivät ylläpitää lähinnä katolisuuteen taipuvat ihmiset ja siitä pyrki tulemaan uusi vallan tavoittelun väline, jossa johtajan paikoille oli kova tunku. Yleensä kuolleen seurakunnan merkki on se, että virkaa tekevä pappi on ainoa puhuja, joka pitää omasta alueestaan kiinni hanakasti. Se tarkoittaa uskovien syrjimistä ja halveksimista. He eivät tiedä mitään hengellisestä herätyksestä, uskovien lauman paimentamisesta, esirukoilemisesta, evankelioimisesta. Heille riittää palkka, virka, vapaapäivät ja kesäloma. Jos heiltä kysyy uskostaan, he hermostuvat. Apt.9:1. Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaa

Raamatun ihmeet ovat suurenmoisia osoituksia Jumalan kaikkivaltiudesta ja rajoittamattomasta vallasta maailmankaikkeudessa. Hänen luomistyönsä on valtava taideteos, jossa pieni ihminen on asetettu keskiöön todistuksena hänen hyvyydestään. Isoäitini kysyi kerran minulta, että uskonko Nooan arkin ollen olemassa? Vastasin, että kyllä ilman epäilystä. Katselen uskossa Punaisenmeren muuttamista hetkessä kuivaksi maaksi ja sitten hetkessä hukuttavaksi vedeksi. Katselen Israelin kansaa erämaassa syömässä taivaan mannaa ja juomassa vettä kalliosta. Katselen Jaakobin painia Jumalan enkelin kanssa saadakseen siunauksen. Katselen Elian lähtöä tulisissa vaunuissa taivaaseen. Katselen Jerikon muurien sortumista pasuunoita soittamalla. Katselen Danielia istumassa leijonien keskellä luolassa turvassa. Ihmettelen Jumalan kärsivällisyyttä hoitaa lapsiaan.

Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. Hoos.11:3-4

Raamattua arvostelevat eniten ne, jotka eivät ole sitä lukeneet. Heistä uskovat ovat kummallisia puheineen, odotuksineen, rukouksineen, kirkkoineen, taivaineen. Jos Raamattua lukiessaan ihminen ei löydä Jumalaa, hänen sydämensä asenne on silloin väärä. Se on vain juutalaisuuden oppikirja, historiankirja, teologiaa, ihmismielipiteitten kokoelma eri aikakausilta. Apt.4:31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Kun Herra täytti heidät, he eivät puhuneet politiikkaa tai maailman parantamista, ihmisten toiveita, vaan Jumalan sanaa. Herran Henki saa Raamatun sanan elämään syntisen sydämessä, tulee vallankumous, piru joutuu pois valtaistuimeltaan ja Jeesus ottaa sen paikan. Mutta ei kulu aikaakaan, kun jostain putkahtaa seurakuntaan tyyppejä, jotka kertovat, mitä on oikea kirkollisuus nykyaikana, millainen pappi pitää olla johtamassa tyhmiä maallikkoja, ja että vain oikea teologia on arvostettavaa, että armolahjat eivät ole toimineet enää kahteentuhanteen vuoteen, että kaikki ihmiset pelastuvat, helvettiä ei ole, eikä uskoon tulemista tarvita, ainoa synti on ihmisten tuomitseminen, että kun ihmiset vaan rakastavat vapaasti niin kaikki korjaantuu, että Raamattua ei pitäisi lukea omatoimisesti ja että liiallinen uskovaisuus tekee hulluksi. 2.Tess.2:3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Raamattu on täynnä tavallisia, vajavaisia ihmisiä, jotka löytävät Herran, pelastajansa, Vapahtajansa. Kaikki näkyvä tulee kerran katoaman, sitä ei ole enää, kun Jumala pyyhkäisee sen pois; mutta Jumalan sana pysyy aina, kestää ajan ja on suuren kunnioituksen aihe ikuisesti. Jumalan Henki puhuu Raamatun kautta, sana tule eläväksi, lihaksi, se on uskoa. Siitä tulee uskovalle jokapäiväinen elämänleipä, elämänvesi, taivaanmanna, Jumalan puhe, johdattaja, opettaja, varjelija, parantaja, sydämen valo, viisauden ja tiedon aarre, taivaan tie, totuuden sanoma, kodin siunaaja, avioliiton perustus, perheen yhdistäjä, rukouksen innostaja, omatunnon herkistäjä, syyllisen armahtaja, kutsumuksen vahvistaja, yksinäisen ystävä, heikon rohkaisija, luonteen korjaaja, armolahjojen synnyttäjä, ilosanoman julistaja, anteeksiantamuksen vakuuttaja, syntisen armahtaja, nälkäisen ruokkija, itsetuntemuksen peili, Jumalan ilmoittaja, Jeesuksen Kristuksen kirkastaja.

1.Miksi suotta Ihmisparka Murehdit

ja olet arka Matkas tähden maallisen?

Hän, mi luonnon kukkaan pukee,

Hän mi päämme hiukset lukee,

Miks et luota hänehen?

2. Hän sun hoiti pienest asti,

Armokasteellaan sun kasti,

sanansa soi suloisen,

Antoi ruo'an, juoman sulien,

varjeli sun vääräin tullen:

Nosta silmäs hänehen.

3. Mik' on murheistasi hyöty?

Ett' oot uupunut ja lyöty,

Kaikki käy myös nurjasti.

Uskossa jos täytät työsi,

Lepäät rauhallisna yösi,

Herra työtäs siunaapi!

4. Kun on turvan' ihmisellä

Taivaallinen Isä hellä,

Hyvä silloin olla on,

Poiss' on silloin huolet, haitat:

Ain' on täynnä Herran aitat,

Hyvyytens on pohjaton.

5. Luota Herraan, Herra auttaa!

Murhees,. epäuskos kautta

Riistät hältä kunnian.

Opi myös jo tyytyväksi,

Pienestäkin kiittäväksi,

Niin saat kerran suuremman.

Hlv. 231 Simo Korpela.

 

Matt.21:5. "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla.'"

 

Luuk.8:40. Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.

 

Pääsiäisseuroihin 5.4. kodissamme ovat tulossa todistamaan Jeesuksesta lähetysveteraanit Pekka ja Leena Luukkala. TV7 on taltioinut heidän haastattelunsa kahtena versiona joku vuosi sitten ja tässä nämä linkit:

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehdinta/pekka-ja-leena-luukkala-osa-1-2_p70588/ 

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehdinta/pekka-ja-leena-luukkala-osa-2-2_p70589/ 

 

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki....

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=458963

Snl.1:7. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

 https://www.youtube.com/watch?v=TdW8ROlYqXc

Joh.15:6. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

 https://www.youtube.com/watch?v=Wc1F1xa9wnQ

Ilm.3:6. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo:

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=7yAB4X3bAPI

Apt.16:15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä.

 

https://www.youtube.com/watch?v=eBIHrPS1HV0 

On monenlaista apua tarvitsevia ihmisiä - ympärillämme - aina....

 

https://www.youtube.com/watch?v=nduzJEI25BE

 

Jes.38:17. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=459023

Room.5:12 Kuten synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin mukana kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

 

Älkää ystävät halveksiko tätä armonaikaa, älkää tuhlatko sitä. Hädän päivänä tarvitsemme turvaa Jumalassa ja sitä turvaa täytyy meidän etsiä hyvänä päivänä.

 

Gustaf Johansson toimi Suomessa pappina, raamatunopettajana, piispana, arkkipiispana, kansanedustajana 1844 – 1930. Hän oli kantaaottava henkilö, joka jakoi mielipiteitä. Hän arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa. Hän vastusti myös demokratiaa eli hänelle vastenmielistä ”kansan tahtoa” ja jätti äänestämättä ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkäsi myös kirkon poliittista leimautumista.

V:n 1894 valtiopäivillä oli Johanssonin lausunnoista varmaan merkittävin se, minkä hän piti juutalaiskysymyksestä. Asia koski juutalaisille myönnettävää oleskeluoikeutta maassamme. Lakivaliokunta ehdotti pyydettäväksi ehdotusta laiksi, jonka mukaan täällä syntyneet ja pitemmän ajan täällä oleskelleet mooseksenuskoiset saisivat jäädä tänne ja harjoittaa täällä elinkeinojaan noudattamalla soveliaita määräyksiä. Sen ohessa pyydettiin esitystä juutalaisten oikeudesta muodostaa täällä uskontokuntia. Pappissäädyssä Alfred Kihlman vastusti jyrkästi tällaisien oikeuksien myöntämistä, ja eräät muut jäsenet yhtyivät häneen. Johansson asettui hyvin päättäväisesti puolustamaan esitystä, ja kysymyksen johdosta syntyneessä keskustelussa hän lausui mm. seuraavaa:

»Tämä kysymys on ollut niin usein keskustelunalaisena, että minusta kyllä voi ryhtyä siihen valmistavaan päätökseen, jonka tämmöinen ehdotus vaatii. Minusta näyttää kovalta, jos pappissääty ei tahtoisi senkään vertaa oikeutta suoda Israelin lapsille, jotka ovat syntyneet tässä meidän maassamme tai kauemmin aikaa täällä asuneet, että he saisivat lain turvaa. — Lainlaatijan tulee oikeutta valvoa. Luulen varjon laskeutuvan meidän päällemme, jos emme tahdo tähän valmistavaan kysymykseen ruveta. Tahtooko Suomen kansa olla ainoa, joka ei anna minkäänlaista turvaa sille kansalle, jolle se on suurimmassa kiitollisuuden velassa?» »Lähes kaksituhatta vuotta on kristikunnassa kytenyt viha juutalaisia vastaan. Ei ole ikävämpiä lehtiä kristikunnan historiassa kuin tämä juutalaisvaino. — Jos kristikunnalla ei ole syyllisyyttä tässä kohden, niin en tiedä silloin, missä syyllisyyttä olisi. Ja jos tätä kohtelua vaan pitkitetään ja yhä vain syytetään syytöksiä niitä vastaan, joita on sillä tavalla poljettu kuin juutalaisia, niin me enennämme vain rikostamme. Minä tahdon ja minun täytyy täällä muistuttaa eräästä Jumalan sanasta, joka lausuu: 'Siunattu on se, joka sinua siunaa, ja kirottu olkoon, joka sinua kiroo.'»

Johansson selitti sitten eräitten raamatunkohtien valossa, että Jumala pitää yhä Israelia omaisuudenkansanaan, ja lausui, että täytyy kysyä, millä oikeudella kristikunta kohtelee tällä tavoin kansaa, josta Raamattu puhuu noin. Hän arveli myös, että menneitten aikojen juutalaisviha on jäänyt yhä kytemään, ja monien käsitteet ovat tällaisten hämärien vaikutusten alaisia. Johanssonin mukaan eivät juutalaisille tosin oikein sovellu tavalliset kansalaisoikeudet, kun heidän on pysyttävä erillään muista kansoista ja heillä on vielä oleva Palestiina isänmaanaan.

Johansson sanoi, että jollei juutalaisille suoda meidän lakiemme turvissa oleskeluoikeutta maassamme, niin olemme Jumalan edessä rikollisia. Johansson sanoi iloitsevansa siitä, että hänellä oli tilaisuutta puolustaa juutalaisten oikeuksia.

Kihlman mainitsi Johanssonille vastatessaan, että Juudan kansa on tehnyt kaikkein suurimman rikoksen ristiinnaulitsemalla kirkkauden Herran, jossa korkein siveellinen täydellisyys oli toteutunut ja joka oli personoitu pyhyys ja vanhurskaus. Tähän vastasi Johansson, että se rikos, jonka kautta elämän Herra surmattiin, oli ihmiskunnan rikos. Sen olisi myös tehnyt Suomen kansa, jos se olisi asunut Jerusalemissa. Sen vuoksi ei tästä teosta saa hakea aiheita kovuuteen juutalaisia kohtaan. Ei voi olla ajattelematta, että Johanssonin ja Kihlmanin kantaan vaikuttivat myös heidän erilaiset teologiset näkemyksensä. Kihlman oli vanhoilla päivillään omaksunut ritschliläisen käsitystavan, ja niin oli Kristus hänelle ennen kaikkea jalo ja pyhä inhimillinen persoonallisuus, joka kärsi juutalaisien aiheuttaman marttyyrikuoleman, vaikka hänestä Jumalan lähettämänä tuli siten Jumalan rakkauden todistus. Johansson, jolla oli vanha kristillinen sovitusnäkemys, katseli Kristusta jumalallisena sovitusuhrina, jonka kuolema johtui koko ihmiskunnan synnistä, niin ettei siitä voitu erityisesti syyttää juutalaisia.

Johanssonin puheella oli juutalaiskysymvksen ratkaisuun ilmeisesti suuri vaikutus.

Myöhemmin toisessa yhteydessä Johanson sanoi:

»Suuret Jumalan tuomiot tulevat, sen tähden, että kansat tekevät niin laajalti kylvöä lihassa. Ne tulevat yhtä varmaan kuin viimeinen maailmansota tuli. Ja tulevat vielä ankarampana kuin silloin. Älkää ystävät halveksiko tätä armonaikaa, älkää tuhlatko sitä. Hädän päivänä tarvitsemme turvaa Jumalassa ja sitä turvaa täytyy meidän etsiä hyvänä päivänä.»

Ennen Hitlerin valtaannousua 1928 hän arkkipiispana pahoitteli Saksan henkistä rappeutumista, jota hän oli todennut siellä matkustaessaan ja havainnut sen teologiassa. Hän puhui siitä eräillä viimeisillä seurakunta-käynneillään ollessaan v. 1928 vihkimässä Ylistaron uutta kirkkoherraa virkaansa. Hän valitti puheessaan Jumalan, sanan halveksimista, mitä esiintyi kristikunnassa.

»On kammottavaa, että Jumalan sana menettää arvonsa ja sen sijalle asetetaan muuta. Kun Jeesus on elävänä Jumalan sanassa ja hän siinä ilmoittaa, mitä Jumala on sanonut ja sitten tulee tieteilijä ja korjaa sitä, mitä Jeesus on sanonut, on se kuin pilkantekoa. 'Niin on kirjoitettu', sanoo Jeesus ja niin pitää tapahtuman. On suuri turva, että meillä on Jumalan sana, joka on elämän sana. On niin suurta rappeutumista havaittavissa kristikunnassa. Kun kulkee esim. Saksassa, ei enää tahdo tuntea sitä entisestään. Sivultapäin tulevat virtaukset työntävät syrjään siveellisyyden sääntöjä, jotka Jumala on asettanut yhteiskunnalle.»

Yksityisesti Johansson on 1920-luvulla puhunut siitä, miten Saksaa tulevat kohtaamaan vieläkin suuremmat koetukset kuin ennen.

Hän paheksui syvästi Suomen teologian kehitystä, erityisesti sen repivää raamatun-kritiikkiä, jota hän piti kansaa kohtaavan ahdingon eräänä perus aiheena. Hän sanoo historiassa olevan paljon todistuksia siitä, että miten kansa kohtelee Jumalan sanaa, niin sen mukaan Jumala kohtelee kansaa. Johansson suri sitä, että hän näki omassa maassaankin niin paljon sellaista, mikä kypsyy Jumalan tuomioihin. Kauhavan tarkastuksissa v. 1921 hän puhui erittäin vakavasti ajan ilmiöistä:

»Tämä aikakausi on sumuinen, kuin tapaa olla suurien kuritusten edellä. Epäusko kasvaa ja jumalanpilkkaa kuuluu kansan piiristä. Epäsiveellisyys virtana levenee ja maailmanmielisyvs on valtaan päässyt. — Ja vallanhimo ja voitonpyynti vallitsevat. Kuinka suuri onkaan pimeyden valta meidän aikanamme. Se on Jumalan edessä kauheaa, kun ihminen rupeaa mieltymään tuohon hirmuiseen voimaan, jota pimeyden valta panee liikkeelle. Ja ystäväni, niitä on paljon isiemme maassa, jotka oltavat pedon merkin otsaansa ja käteensä.»

Kokonaisvaltaisen hoidon raamattuopetus- ja kylpylämatka Viroon

 

Raamatunopettajamme Turkka Aaltonen opettaa mm. seuraavista aiheista:
– Kristuskalliolla
– Opeta minua, Herra
– Elämän voimavarat
– Hän valitsi minut
– Jeesuksen ystävänä

Matkan hinnat: alk. 560€ Helsingistä, Mynämäki – Turku – Paimio: +20€, Halikko – Salo – Lohja – Espoo: +10€.

1hh lisähinta +100€.

Tästä linkistä ilmoittautumaan

Matkan hintaan sisältyy:

• Täysihoito (aamupala, lounas, päivällinen)
• Laivaliput Viking Expressiin mennessä ja Eckerö Lineen tullessa
• Menomatkalla koouskahvit ja hedelmät kokoushuoneessa
• 10 hoitoa, joista 5 ryhmähoitoa ja 5 henkilökohtaista hoitoa
• Kylpyläkeskuksen ja kuntosalin käyttö
• Terveydenhoitajan konsultaatio saavuttaessa hotelliin
• Hengellinen ohjelma ja tutustuminen Viron lähetystyöhön

Meno- ja paluumatkalla bussissa ja laivalla ruokailut omakustanteisesti.

Matka maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Jokainen hankkii oman matkavakuutuksen, jossa on peruutusturva yllättävän matkan peruuntumisen varalle. Matkan järjestäjä maksaa peruuntuneen matkan maksetun hinnan takaisin, jos peruuttaa matkansa ennen .5.2026.

Viimeinen ilmoittautumispäivä 1.5.2026, tai niin kauan kun paikkoja riittää. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Lisätiedot: vskl.matkat@sekl.fi tai 0442394178. Vastuullinen matkanjärjestäjä: Tmi Urpo Muhonen 1275/19/Mj

Job 12:3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=458951

Oi Jeesus Kristus, auta sinua seuraamaan ja voimallasi liitä itseesi kokonaan. Vahvista uskoani, vie voittoon kilvoitus ja taivaassasi anna iäinen kirkkaus.

 

Yrjö Wallinmaa valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi 8. huhtikuuta 1943.

Wallinmaa ei ehtinyt olla piispana kauan, kun hän tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin joutui neuvostopartisaanien hyökkäyksen kohteeksi 4. heinäkuuta 1943. Hyökkäyksessä, joka tapahtui Inarin Laanilassa, kuoli piispa Wallinmaa ja kolme muuta suomalaista.

Wallinmaata ja noin 20 muuta matkustajaa kuljettanut linja-auto oli matkalla Rovaniemeltä Ivaloon ja oli aamuyöllä noin kello 3.00 ehtinyt Saariselän tunturien kohdalle. Autossa oli myös runsaasti postisäkkejä, joita oli sijoitettu tavaratilan lisäksi matkustamoon. Juuri ennen kapean puron ylittänyttä siltaa autoa tulitettiin konekiväärillä, ja kuljettaja pysäytti auton. Muutaman sekunnin kuluttua noin 20 metrin päässä ollut Laaniojan silta räjähti kappaleiksi. Tulitus jatkui, ja linja-autoa kohti heitettiin myös käsikranaatteja. Auton etuistuimella ollut Wallinmaa astui ulos autosta ja yritti suojautua sen alle, mutta sai surmansa häntä kohti heitetyn käsikranaatin räjähtäessä. Auton kuljettaja ja kaksi naismatkustajaa kuolivat konekivääritulituksessa, ja lisäksi 11 auton matkustajaa haavoittui. Useat auton sisällä olleet matkustajat pelastuivat suojautumalla postisäkkien sekaan.

Noin kymmenen minuuttia iskun jälkeen paikkaa lähestyi Rovaniemen suunnasta Saksan Lapin-armeijan linja-auto, jossa oli vain kuljettaja. Myös tätä autoa ammuttiin, niin että luodista vioittunut auton äänitorvi alkoi soida taukoamatta. Partisaanit pakenivat paikalta ilmeisesti luultuaan äänitorvea hälytyssireeniksi. Muutamaa hetkeä aiemmin partisaanit olivat hyökänneet Laanilan majataloon sekä maantien kunnostajien parakkiin ja surmanneet kaksi tietyömiestä ja haavoittaneet neljää.

Yleensä partisaanihyökkäyksistä vaiettiin sotasensuurin vuoksi, ja myös Laanilan isku oli tarkoitus salata. Viranomaiset ilmoittivat Wallinmaan omaisille aluksi, että tämä oli kuollut onnettomuudessa. Iskussa surmansa saanut piispa oli kuitenkin liian näkyvä henkilö, jotta tapaus olisi voitu pitää poissa julkisuudesta, ja niinpä Suomen Sosialidemokraatti selosti tapahtunutta laajasti. Myös papiston keskuudessa tapaus aiheutti suuren kohun. Päämaja päätti muuttaa strategiaansa, ja piispan surma otettiin propagandakäyttöön. Valtion tiedoituslaitoksessa työskennellyt kirjailija Mika Waltari vertasi artikkelissaan Wallinmaan kohtaloa piispa Henrikin surmaan Köyliönjärven jäällä ja luonnehti Suomen kirkon saaneen Wallinmaassa oman marttyyrinsa.

1.Oi, kuinka unhottaisin nyt armahtajani,

kun minut, Jeesus, muistit ja kuolit tähteni.

Kun olin kahlittuna, niin minut vapahdit,

tuskissa vaikeimmissa vain sinä lohdutit.

2.Näin Jeesus, ystäväni, minua armahdit

ja kurjan kuolemasta iäksi lunastit.

Sinua, ystäväni, kaikkeni kaikessa,

en synneilläni tahdo taas ristiinnaulita.

3.Nyt synninpäästön kalliin sä mulle ilmoitit,

ja runsaan armopöydän myös mulle valmistit,

ja mulle, syntiselle, soit ruumiis, veresi.

Sua kiittää sydämeni, jää, Jeesus, luokseni.

4.Oi Jeesus Kristus, auta sinua seuraamaan

ja voimallasi liitä itseesi kokonaan.

Vahvista uskoani, vie voittoon kilvoitus

ja taivaassasi anna iäinen kirkkaus.

Virsi 292