Olimme Vironmatkalla viikon verran. Matkaryhmämme koostui hyväkuntoisista ja heikoista jäsenistä. Mutta usko yhdisti meitä ja iloitsimme Jeesuksen lahjoittamasta anteeksiantamuksesta. Päivien aikana osa joukostamme jakoi innokkaasti traktaatteja paikallisille ihmisille. Olin tilannut niitä etukäteen Herätysseurasta. Eestinkielisinä ne olivat sopivia lyhyiden tekstiensä ansiosta. Pääasia oli evankeliumi, pelastussanoma Vapahtajasta , Jeesuksesta Kristuksesta. Eräänä iltana eräs rouva matkaryhmästämme todisti, kuinka kaupungilla hän oli saanut juuri traktaatin kautta johtaa erään tuntemattoman ihmisen Jeesuksen luo.
Hyvin suosittu traktaatti oli pieni arvokortti – henkivakuutus ja eräs ryhmästämme piti siitä mielenkiintoisen esitelmän, sen jakamisesta ja tuloksista.
Eräs toinen matkalaisistamme, kertoi olleensa hyvin huonossa jamassa aikoinaan Ruotsissa vailla työtä ja pahasti kiinni kovissa aineissa. Hän koki itsensä hylätyksi, koska yhteiskunta ei enää ottanut vastaan häntä hoidettavaksi. Myös paikalliset sukulaiset olivat kyllästyneet häneen, eivätkä halunneet olla missään tekemisissä.
Mies asui eräässä yleisessä vessassa kolme kuukautta. Joku oli antanut miehelle arvokortti-traktaatin, jota hän säilytti lompakossaan.
Siinä luki: - Älä koskaan unohda, että Jeesus rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Tämän lupauksen voimasta hän hakeutui vielä kerran hoitoon mielisairaalaan, jossa oli ollut jo kymmenen kertaa aikaisemmin. Varmuuden vuoksi hän otti pullon pirtua mukaan ja kätki sen metsään. Oltuaan jonkin aikaa osastolla hän pääsi alkoholistiparantolaan Minnesota-hoitoon. Siellä opetettiin, että rippi on myös tarpeen. Hän laittoi vielä arvokortin nastalla kiinni huoneensa seinälle. Jumala johdatti miehen kristilliseen hoitokotiin. Arvokortissa oli teksti: Jumala on isäsi. Hän, joka on luonut koko maailman, on myös luonut sinut. Hänellä on suunnitelma jokaista varten. Niin kauan kuin sinä pysyt erossa Jumalasta hänen hyvä suunnitelma kohdallasi ei pääse toteutumaan, etkä koskaan tule onnelliseksi. Niin mies kirjoitti omalle isälleen ja pyysi anteeksi kaikkea pahuuttansa ja riitelyään. Eräänä iltana kodissa pidettiin seuroja ja evankelistan sana upposi häneen. Hän halusi polvistua rukoilemaan: - Jos minä tällaisena kelpaan sinulle, Jeesus, niin haluan lähteä seuraamaan sinua. Pian hän kävelylenkillään itki ilosta, että hänellä on rakastava isä ja oman isän kanssakin asiat kunnossa. Hän alkoi opiskella ja valmistui Ruotsin kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja myöhemmin vielä diakoniksi.
”Me olemme kuulleet sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin:….Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä. Ob.1:1,17
Minulla oli Venäjällä mukanani kourallinen venäjänkielisiä traktaatteja ja laitoin niitä kirkossa virsikirjojen viereen ja seurasin, kuinka ihmiset ottivat niitä mukaansa ja alkoivat lukea halukkaasti. Seuraavana päivänä jaoin loput suoraan ihmisten käsiin ja kaikki menivät kaupaksi. Kerroin sitten paikalla oleville, että samanaikaisesti olisin ollut Suomessa ystäväni Pertti Nousiaisen hautajaisissa, ellen olisi sopinut tuloani Venäjälle. Kerroin lyhyesti, millainen Pertin kutsumus oli ollut tehdä herättäviä, evankelioivia traktaatteja, tolppajulisteita, kirjoja, jms. yleiseen jakoon. Sanoin, että niitä on painettu eri kileillä miljoonia kappaleita. Otin esimerkin Raamatusta, jossa Herra lähetti Filippuksen kertomaan evankeliumia etiopialaiselle miehelle. Mies oli ollut Jerusalemissa ja ostanut itselleen Raamatun, muttei ymmärtänyt siitä juuri mitään. Mutta Filippus toimi elävänä Kristuksen kirjeenä, kun ei ollut vielä traktaatteja olemassa. Mies tuli uskoon, kun hänelle selvisi, että tekstin uhrikaritsa olikin Jumalan Poika, Jeesus Kristus, hänen ja koko maailman syntien sovitus.
Jer.3:14. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
Olin hakemassa kirjoja Herätysseuran kirjapainosta. Pöydällä oli juuri tulleita traktaattien palautekuponkeja, joissa ihmiset ilmoittivat tulleensa uskoon tai haluavansa tulla uskoon. Mutta eräs mies Oulusta oli soittanut juuri ja kertonut saaneen traktaatin ja antavansa asian poliisille. Eräs hotellin omistaja Satakunnasta oli soittanut ja sanonut olevansa uskossa, mutta ilmoitti että joku innokas uskovainen häiritsee hänen liiketoimintaansa jakamalla Herätysseuran painamia traktaatteja hotellissa. Mies pyysi, että jakelu lopetettaisiin. Eräs mies soitti Lahdesta ja sanoi hänen äitinsä kuolleen sydänkohtaukseen luettuaan traktaattia. Hän lupasi haastaa Herätysseuran oikeuteen. Tämä oli hengellisen työn arkea.
Kerroin myös tapauksen Suomesta, jossa eräs tuntemani nuorimies oli päättänyt tappaa itsensä ja päättänyt ostaa sitä varten pistoolin. Selatessaan puhelinkioskissa luetteloa, oli asemyyjän nimen kohdalla sillä sivulla traktaatti, jossa luki: "Missä vietät iäisyytesi?" Mies oli murtunut täysin ja soittanut uskovalle ystävälleni ja itkien kertonut aikeistaan, traktaatista, sekä kysynyt neuvoa ja apua. Itsemurha oli jäänyt tekemättä ja elämä voitti. Traktaatti oli silloin ollut paikallaan. Kuka liekään sen sinne laittanut, niin oli se Jumalan käden ojennus ja sanoma taivaasta, joka pysäytti miehen kauheasta teosta. On herätyksen aikoja, jolloin Jumala kutsuu. On etsikkoaikoja, jolloin pitäisi kääntyä Jumalan äänen puoleen ja löytää yhteys häneen. On aikoja, jolloin pitää vain kuunnella, mutta on myös aikoja, jolloin pitää varoittaa. Joskus on tarpeen puhua ja kirjoittaa asioista suoraan ja kohti käyvästi, herättävästi, silloin on ainakin joku sielu vähemmän helvetissä.
On tärkeää, että uskovat vievät sanomaa Jeesuksesta tähän maailmaan. Joskus pitää aivan kuin kärjistää asioita, että sanoma menisi perille. Pitää osua päin näköä, että sydän muuttuisi. Silloin hyvästä tulee huono, fiksusta luuseri, muotojumalisesta syntinen, elävästä kuollut, välkystä pimeä, iloisesta murheellinen. On vain tärkeää se, että evankeliumi ei jäisi piiloon.
Katulähetys on aina muodikasta ja tarpeellista. Uskovien pitää olla siellä missä ihmiset ovat, puhua ihmisten kanssa, elää ihmisten kanssa. Ihmissielut ovat tärkeitä, kuolemattomia, yhden elämän väkeä, jotka hukkuvat ilman Kristusta. Seurakunnan rikkaus on omistaa evankelistoja, jotka palvelevat Herraa. Historia osoittaa kuitenkin, että tämä joukko on ollut aina varsin ahtaalla kutsumuksensa kanssa. Heille ei ole sijaa majatalossa, eikä aina kappelissakaan. Virkansa puolesta valtaapitävät ovat syrjineet evankelistoja ja joskus sanoneet, ettei mitään kääntymystä tarvitakaan tai että kaikki pelastuvat syntymänsä perusteella. Tietysti herää kysymys, että miksi sitten kuolleiden puolesta vielä rukoillaan jumalanpalveluksissa?
Traktaatti on saanut innoituksensa jo Raamatun ajoista. Silloin uskovat saivat tehtäväksi levittää Jumalan sanaa ihmisten kääntymiseksi Jumalan puoleen.
Jer36:.2-3. "Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin minä aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä."
Usein tämä sanoma oli vain niin terävä ja suolainen, etteivät monetkaan voineet taipua sen edessä, vaan ryhtyivät vastustamaan. Tämä ilmiö on sittemmin pesiytynyt myös nykyaikaan ja ihmiset yrittävät keksiä tekosyitä jumalattomuudelleen ja pahuudelleen. Näin kävi tuolle sanomalle silloin, kun kuningas luki sitä kovasydämisesti paatuneella mielellä, ylpeänä ja itsevarmana. Hän luuli hallitsevansa tilanteen, mutta oli vain ajan kysymys, milloin tuomio kohtasi häntä. Jumalaa tulee pelätä, se on viisautta.
36:22-23. Mutta kuningas istui talvihuoneessa - oli yhdeksäs kuukausi - ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu. Ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa.”
Voi Herra, miten tyhmiä me ihmiset olemmekaan, kun ovat kyseessä ikuisuus-asiat. Turvaudumme kaikkeen muuhun paitsi sinuun. Vetoamme hyvyyteemme, rakkauteemme, uskovaisuuteemme, kavereihimme, kirkkoomme, yleiseen mielipiteeseen, vähäiseen syntisyyteemme muihin verrattuna. Meidän on vaikea katsoa sinua Jeesus Getsemanessa, Gabatalla ja Golgatalla. Meille kelpaisi kuningas ilman haavoja, nöyryytystä, tuskaa, hylkäämistä, kärsimystä, pilkkaa. Meille kelpaisi Jumala, joka näyttää voimansa ja lyttää viholliset maan rakoon, joka on ylhäinen ja pyhä. Meille kelpaisi Kristus, joka parantaa kaikki viat, sairaudet, köyhyyden, eriarvoisuuden, suojelee luontoa, antaa nautintoja ja menestystä, tekee kaikkien olot mahdollisimman leppoisaksi. Meille kelpaa Jeesus, joka ei puhu rististä ja itselleen kuolemisesta, seuraamisestaan pimeässä laaksossa ja kurjuuden kujilla.
Herra armahda ihmiskuntaa tässä ajassa kirkkaan evankeliumisi kautta edelleen. Siunaa kaikki traktaatit, tolppamainokset, uskovien todistukset ja kirjoitukset sinusta, missä niitä jaetaankaan. Aamen.
