Eduskunta
keskustelee lainsäädännön muuttamisesta tappamisesta, suurin osa
ilmeisesti on sitä mieltä, että sairaiden vanhusten päivien
lopettaminen on suuri palvelus heille itselleen ja tietenkin
yhteiskunnalle? Merkillistä johdonmukaisuutta? Amerikassa on
voimassa kuolemantuomio ja silloin tällöin aina joku rikollinen
teloitetaan myrkyttämällä. Suuri enemmistö vastustaa tällaista
ja on valmis marssimaan mielenosoituksissa sitä vastaan. Kuitenkin
heillä on laillinen oikeus, että lääkäri saa tappaa
myrkkyruiskeella sairaita ihmisiä. Oma serkkunikin laitettiin
muutama vuosi sitten hautaan Washingtonin
osavaltiossa tällä tavoin. Laitoin sinne julkaistavaksi viestin,
että Suomessa se olisi rikos. Sama juttu koskee sikiöitä, naiset
marssivat sankoin joukoin, että haluavat oikeuden tappaa vauvansa
kohtuihinsa. Pitäisi laittaa porukat kouluun opiskelemaan Jumalan
sanaa.

V.
A. Koskenniemi kirjoitti
aikoinaan runon ”Olen
unessa useasti sinun kaduillas, koulutie. Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.” Sävelmän
teki
Jean Sibelius. Laulu
tuli kansakoulun laulukirjaan ja sitä veivattiin lapsuudessani monta
kertaa muiden kansallistunnetta herättävien laulujen kanssa.
Nykyään
on tullut nukuttua enemmän muita unia katsellen.
Joskus
olen muistellut omaa kouluaikaani, joka kesti 15 vuotta. Se oli
tavanomainen ja ilman kohokohtia. Suuret ikäluokat kansoittivat
koulut ja lapsia oli paljon. Luokkakoot olivat suuria ja ilmanvaihto
luokissa olematon. Opettajat olivat monenkirjavia, vanhoillisia,
uudistajia, sopivia ja onnettomia. Meitä oli poikakoulussa
60-luvulla 600 oppilasta ja sellainen kulttuuri kasvattaa kieroon
riippumatta tavoitteista.
Luin
paljon turhia aineita, joilla ei ole ollut elämässäni mitään
hyötyä. Joku viisas oli laatinut opetusohjelman kouluihin, että
lapsista tulisi kunnon kansalaisia ja hyviä veronmaksajia, tuottavia
vaikuttajia ja isänmaan toivoja. Osa
pärjäsi, osa ei. Osa luki läksynsä, osa vain kävi koulua. Jos
nuoren motivaatio kouluun oli kadoksissa, ei se sujunut. Nykyään
nuoret
ihmiset ovat täynnä pelkoja, epätoivoa, kyllästymistä ja tyhjää
puhetta, vaikka heillä ovat
hyvät koulutodistukset, oppiarvot ja elämä näennäisesti
kohdallaan.
Koskenniemen
laulussa on myös unelmointia, vailla osoitetta: ”Ja
ma unhotan läksyni vaivan ja kaikki niin kaunihiks saa. Mua jossain
kaukana aivan, elo ihana odottaa.”
Koululaisille
luodaan elämään vääriä odotuksia, jotka eivät tule koskaan
toteutumaan. Pitäisi olla opetusohjelmassa totuus ihmisestä, niin
kuin Jumalan sana sen ilmoittaa. Se auttaisi hahmottamaan
edellytykset elämässä ja puhkaisemaan turhat toiveiden kuplat ja
poliittiset utopiat. Itsensä
tunteminen oppiaineena auttaisi kaikkia, mutta erityisesti
taivaanrannan maalareita, luusereita, yksinäisiä, heikkolahjaisia,
työtä vieroksuvia, pakenevia, leuhkoja ja varkaita.
Koko
koulujärjestelmä pitäisi uusia, jos halutaan odottaa sen
hyödyttävän näitä ihmisenalkuja. Teoria-aineista pitäisi
siirtyä enemmän käytännön opetukseen, josta olisi hyötyä
jokapäväisessä elämässä. Pitäisi opettaa ihmissuhdetaitoja,
kodinhoitoa,
asioimista, ruoanlaittoa, siisteyttä, ajankäyttöä,
toisten huomioimista, seurakunnan tärkeyttä.
Korostetusti
pitäisi opettaa
kristillisen avioliittokäsityksen merkitystä, tervettä
perhe-elämää, onnellisen
elämän askeleita.
Erityisesti
pitäisi opettaa
Raamattua, kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän rukous ja
Herran siunaus pitäisi olla jokaisen nuoren opetusohjelmassa. Niistä
olisi sanomattoman paljon hyötyä aikuistumisessa. Jumala, Isä,
Poika ja Pyhä Henki on täydellinen ja ainutlaatuinen arvo kaikille
ihmisille. Jokaisen
pitäisi kuulla evankeliumi,
syntienanteeksiantamuksen muuttava voima henkilökohtaisesti. Kansa,
joka saa kuulla ilosanoman Vapahtajasta, Jeesuksesta, maailman
Pelastajasta, selviää tulevaisuudesta aina ja kaikkialla.
Kun
koulu on keskittynyt vain teoriaan ja valkkaamaan parhaat tyypit,
joista koulutetaan kansan johtajia, ollaan hakoteillä. Sama
koskee yleismaailmallista ajattelua. Kun nuoren ihmisen mieli
kuormitetaan liian suurilla kysymyksillä, tulee eteen pimeä
toivottomuus, elämän halun romahtaminen ja pakoreittien etsintä.
Jos
tämä vaara
ei
ole vielä avautunut
ihmisille, niin kannattaa ottaa oikein ajatuksella yhden päivän
yleinen
uutistarjonta
laajasti
ja syvällisesti.
Se on vain pahuutta, väkivaltaa, valhetta,
huumetta,
syömishäiriöitä, kapinointia, epäjumalia, rahanahneutta,
keinottelua, taikauskoa, saatananpalvontaa
ja syntiä kaikessa olomuodossa. Kotien
pitäisi olla eheitä kokonaisuuksia, joissa lapset saisivat
turvallisesti kasvaa. Mutta kaikki tätä rikkova tuhoaa pienen
ihmistaimen jo heti alkumetreillään. Nuorena
hän on kaiken kokenut, pettynyt, täynnä pahuutta, tunteeton
kivettymä, joka on vain valmis sotimaan. Sitten
hän ajattelee voivansa politiikalla tai lihasvoimalla muuttavansa
maailman paremmaksi. Siitä vaan sitten yrittämään - ovi
auki ja menoksi!

Viisauden
kirjassa jumalattomat kertovat tunnelmistaan ja oppimastaan:.
15:12.
vaan pitää elämäämme leikkinä ja elinaikaamme voittoa
tuottavina markkinoina; "sillä" - niin hän sanoo -
"täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka pahastakin".
5:3
Katuen
he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: "Tätä (uskovaa) me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut. 4. Me
pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa
häpeällisenä. 5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon,
ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa? 6. Me olemme siis
eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut
meille eikä aurinko ole meille noussut. 7. Me olimme täynnä
laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita,
mutta Herran tietä me emme tunteneet. 8. Mitä hyödytti meitä
ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus? 9. Ne kaikki
ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka kiitää
edelleen, 13.
niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä
ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan
pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet." 14. Sillä
jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa,
niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli
hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä
muisto.
Koskenniemi
päättää runonsa: ”Ah,
enkö ma hautahan asti myös koululainen lie?”
Niinpä,
kuka osaa jo kaiken? Vanheneva ihminen alkaa kadottaa koko ajan
omaksumaansa
vanhaa tietoa, aikajärjestys ja ihmisten nimet menevät sekaisin.
Kuvitelmat ja toiveet laukkaavat unikuvien tavoin todellisuuden
rajamailla. Mutta Jumalan koulussa Herra opettaa
omiaan pitkin matkaa ja jakaa eväitä kullekin päivälle. Ensin
hän opettaa alkeita, perusasioita Jumalan sanasta ja tiestä,
valtakunnasta ja armoituksesta. Vähitellen, kun nälkä kasvaa, hän
opettaa syvällisempiä asioita, että usko Jumalaan kasvaisi.
Oppiaineina
ovat usko, toivo, rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, rukous,
uhrautuminen, toisten huomioiminen, lähetystyö, evankelioiminen,
palvelu, puhdistautuminen,
parantuminen, taivaan
koti.

Ja
kun huomaa jotain oppineensa, huomaa myöskin sen, kuinka vähän on
ollut ymmärrystä, vastaanottokykyä ja sovellutusta taivaallisista
asioista. Joskus
kristitty jää luokalleen tai saa ehdot ja pitää opetella
uudelleen samoja asioita. Sielullisuuden,
lihallisuuden ja helmasyntien
kanssa useat kamppailevat koko ikänsä. Parhaimmillaan
Jeesuksen asema kasvaa uskovan elämässä, se auttaa selviämään
elämän myrskyistä, onnettomuuksista, tappioista, menetyksistä,
hylkäämisistä, heikkoudesta, synnistä.
1.
Jeesus, joka tähteni vaivaa
paljon kärsit täällä.
Suuren
syntivelkani maksoit
kuollen ristin päällä,
kuolon
voitit kuolollasi, rauhoita
mua armostasi!
2.
Olen suuri syntinen, viheliäisempi
muita.
Riennä,
Herra, avukseni,
armahdathan
tuomituita!
Vedä
minut sanaasi, sulje
armohelmaasi!
3.
Tosin aivan mahdoton olen
sinun armoosi
minä.
Olen
aivan uskoton, mutta
uskollinen sinä.
Auta
mua langennutta, ilkeäksi
sortunutta!
4.
Synnin haavoittamalle anna
armolääkettäsi,
sielulleni
kuivalle kaste
anna verestäsi!
Koska
kuolit edestäni, ole
itse elämäni!
5.
Anteeksi
anna velkani, tuomiosta
mua säästä,
lepy
minuun, Herrani, epäuskostani
päästä!
Vihasi
on mun ansioni, muuta
armoksi
tuomioni!
6.
Uskoon minut taivuta, avaamaan
sydäntäni,
etten
koskaan sinusta revi
irti itseäni,
sua
etsin halullani kalleimpana
lahjanani!
7.
Ole minun autuuteni,
kruununi
ja seppeleeni,
ole
vanhurskauteni,
uskossa
oma Jeesukseni,
anna
voimaa mieleeni aina
sua muistaakseni!
8.
Ah, mun välimieheni, ole
suuresti
ylistetty
otit
pois mun murheeni, siis
nyt olen tyydytetty.
Henki
sinussa
iloitsee,
sinusta
ei mua kukaan revi.
J
Holmgren - Vanha
siioninvirsi 42