perjantai 24. heinäkuuta 2026
sunnuntai 19. heinäkuuta 2026
"Missä vietät iäisyytesi?"
Olimme Vironmatkalla viikon verran. Matkaryhmämme koostui hyväkuntoisista ja heikoista jäsenistä. Mutta usko yhdisti meitä ja iloitsimme Jeesuksen lahjoittamasta anteeksiantamuksesta. Päivien aikana osa joukostamme jakoi innokkaasti traktaatteja paikallisille ihmisille. Olin tilannut niitä etukäteen Herätysseurasta. Eestinkielisinä ne olivat sopivia lyhyiden tekstiensä ansiosta. Pääasia oli evankeliumi, pelastussanoma Vapahtajasta , Jeesuksesta Kristuksesta. Eräänä iltana eräs rouva matkaryhmästämme todisti, kuinka kaupungilla hän oli saanut juuri traktaatin kautta johtaa erään tuntemattoman ihmisen Jeesuksen luo.
Hyvin suosittu traktaatti oli pieni arvokortti – henkivakuutus ja eräs ryhmästämme piti siitä mielenkiintoisen esitelmän, sen jakamisesta ja tuloksista.
Eräs toinen matkalaisistamme, kertoi olleensa hyvin huonossa jamassa aikoinaan Ruotsissa vailla työtä ja pahasti kiinni kovissa aineissa. Hän koki itsensä hylätyksi, koska yhteiskunta ei enää ottanut vastaan häntä hoidettavaksi. Myös paikalliset sukulaiset olivat kyllästyneet häneen, eivätkä halunneet olla missään tekemisissä.
Mies asui eräässä yleisessä vessassa kolme kuukautta. Joku oli antanut miehelle arvokortti-traktaatin, jota hän säilytti lompakossaan.
Siinä luki: - Älä koskaan unohda, että Jeesus rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Tämän lupauksen voimasta hän hakeutui vielä kerran hoitoon mielisairaalaan, jossa oli ollut jo kymmenen kertaa aikaisemmin. Varmuuden vuoksi hän otti pullon pirtua mukaan ja kätki sen metsään. Oltuaan jonkin aikaa osastolla hän pääsi alkoholistiparantolaan Minnesota-hoitoon. Siellä opetettiin, että rippi on myös tarpeen. Hän laittoi vielä arvokortin nastalla kiinni huoneensa seinälle. Jumala johdatti miehen kristilliseen hoitokotiin. Arvokortissa oli teksti: Jumala on isäsi. Hän, joka on luonut koko maailman, on myös luonut sinut. Hänellä on suunnitelma jokaista varten. Niin kauan kuin sinä pysyt erossa Jumalasta hänen hyvä suunnitelma kohdallasi ei pääse toteutumaan, etkä koskaan tule onnelliseksi. Niin mies kirjoitti omalle isälleen ja pyysi anteeksi kaikkea pahuuttansa ja riitelyään. Eräänä iltana kodissa pidettiin seuroja ja evankelistan sana upposi häneen. Hän halusi polvistua rukoilemaan: - Jos minä tällaisena kelpaan sinulle, Jeesus, niin haluan lähteä seuraamaan sinua. Pian hän kävelylenkillään itki ilosta, että hänellä on rakastava isä ja oman isän kanssakin asiat kunnossa. Hän alkoi opiskella ja valmistui Ruotsin kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja myöhemmin vielä diakoniksi.
”Me olemme kuulleet sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin:….Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä. Ob.1:1,17
Minulla oli Venäjällä mukanani kourallinen venäjänkielisiä traktaatteja ja laitoin niitä kirkossa virsikirjojen viereen ja seurasin, kuinka ihmiset ottivat niitä mukaansa ja alkoivat lukea halukkaasti. Seuraavana päivänä jaoin loput suoraan ihmisten käsiin ja kaikki menivät kaupaksi. Kerroin sitten paikalla oleville, että samanaikaisesti olisin ollut Suomessa ystäväni Pertti Nousiaisen hautajaisissa, ellen olisi sopinut tuloani Venäjälle. Kerroin lyhyesti, millainen Pertin kutsumus oli ollut tehdä herättäviä, evankelioivia traktaatteja, tolppajulisteita, kirjoja, jms. yleiseen jakoon. Sanoin, että niitä on painettu eri kileillä miljoonia kappaleita. Otin esimerkin Raamatusta, jossa Herra lähetti Filippuksen kertomaan evankeliumia etiopialaiselle miehelle. Mies oli ollut Jerusalemissa ja ostanut itselleen Raamatun, muttei ymmärtänyt siitä juuri mitään. Mutta Filippus toimi elävänä Kristuksen kirjeenä, kun ei ollut vielä traktaatteja olemassa. Mies tuli uskoon, kun hänelle selvisi, että tekstin uhrikaritsa olikin Jumalan Poika, Jeesus Kristus, hänen ja koko maailman syntien sovitus.
Jer.3:14. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
Olin hakemassa kirjoja Herätysseuran kirjapainosta. Pöydällä oli juuri tulleita traktaattien palautekuponkeja, joissa ihmiset ilmoittivat tulleensa uskoon tai haluavansa tulla uskoon. Mutta eräs mies Oulusta oli soittanut juuri ja kertonut saaneen traktaatin ja antavansa asian poliisille. Eräs hotellin omistaja Satakunnasta oli soittanut ja sanonut olevansa uskossa, mutta ilmoitti että joku innokas uskovainen häiritsee hänen liiketoimintaansa jakamalla Herätysseuran painamia traktaatteja hotellissa. Mies pyysi, että jakelu lopetettaisiin. Eräs mies soitti Lahdesta ja sanoi hänen äitinsä kuolleen sydänkohtaukseen luettuaan traktaattia. Hän lupasi haastaa Herätysseuran oikeuteen. Tämä oli hengellisen työn arkea.
Kerroin myös tapauksen Suomesta, jossa eräs tuntemani nuorimies oli päättänyt tappaa itsensä ja päättänyt ostaa sitä varten pistoolin. Selatessaan puhelinkioskissa luetteloa, oli asemyyjän nimen kohdalla sillä sivulla traktaatti, jossa luki: "Missä vietät iäisyytesi?" Mies oli murtunut täysin ja soittanut uskovalle ystävälleni ja itkien kertonut aikeistaan, traktaatista, sekä kysynyt neuvoa ja apua. Itsemurha oli jäänyt tekemättä ja elämä voitti. Traktaatti oli silloin ollut paikallaan. Kuka liekään sen sinne laittanut, niin oli se Jumalan käden ojennus ja sanoma taivaasta, joka pysäytti miehen kauheasta teosta. On herätyksen aikoja, jolloin Jumala kutsuu. On etsikkoaikoja, jolloin pitäisi kääntyä Jumalan äänen puoleen ja löytää yhteys häneen. On aikoja, jolloin pitää vain kuunnella, mutta on myös aikoja, jolloin pitää varoittaa. Joskus on tarpeen puhua ja kirjoittaa asioista suoraan ja kohti käyvästi, herättävästi, silloin on ainakin joku sielu vähemmän helvetissä.
On tärkeää, että uskovat vievät sanomaa Jeesuksesta tähän maailmaan. Joskus pitää aivan kuin kärjistää asioita, että sanoma menisi perille. Pitää osua päin näköä, että sydän muuttuisi. Silloin hyvästä tulee huono, fiksusta luuseri, muotojumalisesta syntinen, elävästä kuollut, välkystä pimeä, iloisesta murheellinen. On vain tärkeää se, että evankeliumi ei jäisi piiloon.
Katulähetys on aina muodikasta ja tarpeellista. Uskovien pitää olla siellä missä ihmiset ovat, puhua ihmisten kanssa, elää ihmisten kanssa. Ihmissielut ovat tärkeitä, kuolemattomia, yhden elämän väkeä, jotka hukkuvat ilman Kristusta. Seurakunnan rikkaus on omistaa evankelistoja, jotka palvelevat Herraa. Historia osoittaa kuitenkin, että tämä joukko on ollut aina varsin ahtaalla kutsumuksensa kanssa. Heille ei ole sijaa majatalossa, eikä aina kappelissakaan. Virkansa puolesta valtaapitävät ovat syrjineet evankelistoja ja joskus sanoneet, ettei mitään kääntymystä tarvitakaan tai että kaikki pelastuvat syntymänsä perusteella. Tietysti herää kysymys, että miksi sitten kuolleiden puolesta vielä rukoillaan jumalanpalveluksissa?
Traktaatti on saanut innoituksensa jo Raamatun ajoista. Silloin uskovat saivat tehtäväksi levittää Jumalan sanaa ihmisten kääntymiseksi Jumalan puoleen.
Jer36:.2-3. "Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin minä aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä."
Usein tämä sanoma oli vain niin terävä ja suolainen, etteivät monetkaan voineet taipua sen edessä, vaan ryhtyivät vastustamaan. Tämä ilmiö on sittemmin pesiytynyt myös nykyaikaan ja ihmiset yrittävät keksiä tekosyitä jumalattomuudelleen ja pahuudelleen. Näin kävi tuolle sanomalle silloin, kun kuningas luki sitä kovasydämisesti paatuneella mielellä, ylpeänä ja itsevarmana. Hän luuli hallitsevansa tilanteen, mutta oli vain ajan kysymys, milloin tuomio kohtasi häntä. Jumalaa tulee pelätä, se on viisautta.
36:22-23. Mutta kuningas istui talvihuoneessa - oli yhdeksäs kuukausi - ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu. Ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa.”
Voi Herra, miten tyhmiä me ihmiset olemmekaan, kun ovat kyseessä ikuisuus-asiat. Turvaudumme kaikkeen muuhun paitsi sinuun. Vetoamme hyvyyteemme, rakkauteemme, uskovaisuuteemme, kavereihimme, kirkkoomme, yleiseen mielipiteeseen, vähäiseen syntisyyteemme muihin verrattuna. Meidän on vaikea katsoa sinua Jeesus Getsemanessa, Gabatalla ja Golgatalla. Meille kelpaisi kuningas ilman haavoja, nöyryytystä, tuskaa, hylkäämistä, kärsimystä, pilkkaa. Meille kelpaisi Jumala, joka näyttää voimansa ja lyttää viholliset maan rakoon, joka on ylhäinen ja pyhä. Meille kelpaisi Kristus, joka parantaa kaikki viat, sairaudet, köyhyyden, eriarvoisuuden, suojelee luontoa, antaa nautintoja ja menestystä, tekee kaikkien olot mahdollisimman leppoisaksi. Meille kelpaa Jeesus, joka ei puhu rististä ja itselleen kuolemisesta, seuraamisestaan pimeässä laaksossa ja kurjuuden kujilla.
Herra armahda ihmiskuntaa tässä ajassa kirkkaan evankeliumisi kautta edelleen. Siunaa kaikki traktaatit, tolppamainokset, uskovien todistukset ja kirjoitukset sinusta, missä niitä jaetaankaan. Aamen.
perjantai 17. heinäkuuta 2026
torstai 16. heinäkuuta 2026
keskiviikko 15. heinäkuuta 2026
tiistai 14. heinäkuuta 2026
maanantai 13. heinäkuuta 2026
perjantai 10. heinäkuuta 2026
Ps.12:6. "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee."
Nimeni on Kamal Saleem ja synnyin Libanonissa uskolliseen muslimiperheeseen. Muistan vielä, kun 4-vuotiaana istuin keittiön pöydän ääressä äitini opettaessa minulle Koraania.
Jo, kun olin vielä pieni, äitini sanoi, että sinusta tulee marttyyri. Kuolet Allahille ja korotat islamia. Poikani, sinä päivänä kun tapat juutalaisen, sinun kätesi säteilevät Allahin valtaistuimen edessä. Jumala ja taivas korottaa sinut tekosi takia.
Olin 7 vuotias, kun vanhempani lähettivät minut muslimien harjoitusleirille oppiakseni käyttämään aseita ja sitoutumaan, että tapan ei muslimeja. Se oli Jihad-kulttuuria. Se ei tarkoita vain aseiden käyttöä, vaan maailman käännyttämistä islamiin. Kun olin 20- vuotias, valittiin minut tekemään kulttuuri-jihadia USA:ssa.
Islamissa uskotaan, että vapaus,itsenäisyys ja monarkia ovat epäjumalia, jotka pitää tuhota. USA:sta pitää tulla muslimimaa. Sen tähden muutin alueelle, jossa kansa oli etupäässä kristittyjä. Halusin ottaa parhaan paikan, koska olin ottanut vastaan islamin aseen. Ajattelin, että olin voideltu, valittu ja paras. Sisällänihän asui Allahin voima, että voin muuttaa maan ja sen kulttuurin islamilaiseksi.
1980 muutin pieneen kaupunkiin. Aloin etsiä miehiä köyhällä alueella käännyttääkseni heidät muslimeiksi.Mutta eräänä iltapäivänä joutuikin minun elämäni heidän käsiinsä, joita vihasin kaikkein eniten..
Olin autollani liikkeellä lähetystyössä, kun krokkasin autoni. Lensin ulos autosta, putosin niskalleni ja niskanikama katkesi kahdesta kohtaa. Eräs mies juoksi luokseni ja sanoi:”Älä hätäile. Me hoidamme sinut. Kaikki on hyvin.” Ambulanssi vei minut sairaalaan. Ortopeedi katsoi minua ja sanoi:”Poikani, me huolehdimme sinusta hyvin.” Seuraavana päivänä taas lääkäri tuli luokseni, luki papereitani ja sanoi jälleen:”Poikani, me huolehdimme sinusta hyvin.” Säikähdin kauheasti, kun kuulin taas samat sanat. Tiedätkö, että terroristien keskuudessa ymmärrämme, että jos kuulemme saman asian kolme kertaa, se tarkoittaa, että silloin on juostava pakoon ja nopeasti säilyttääkseen henkensä?
Leikkaus onnistui hyvin, mutta ottaisi aikansa , ennenkuin olisin kykenevä huolehtimaan itsestäni. Pääsisin kotiin, mutta minulla ei ollut ketään, joka huolehtisi minusta, kunnes itse kykenisin siihen. Silloin lääkäri tarjoutui ottamaan minut kotiinsa siihen asti, että selviäisin itse. Siellä sain kauneimman huoneen. Olin kuin yksi perheen jäsenistä. Heillä oli jopa kori, missä luki ”Kamalille” Siihen sai kaikin panna rahaa, jotta voisin maksaa sairaalakulut. Olin hukkua heidän rakkauteensa minua kohtaan. Kun aloin kyetä työhön, aloin vähitellen auttaa heitä ruoanlaitossa ja siivouksessa. Perheellä oli juutalaisia ystäviä, joita he auttoivat. Nyt minäkin halasin heitä, juutalaisia, joita minun olisi pitänyt tappaa. Laitoin heillekin ruokaa ja ajattelin, mitä kummaa teen oikeastaan? Mitä minulle on tapahtunut?
Kun olin lähdössä kotiin, oli lääkärillä yllätys minulle.Hän sanoi:” Tässä on avaimet kotiimme ja olet aina tervetullut meille. Tässä on myös avaimet uuteen autoosi. Me haluamme vain siunata sinua”.
Menin kylmään kotiini, jossa en ollut ollut kuukausiin. Pöly peitti kaikki. Nyt halusin tehdä selvyyden jumalani kanssa saadakseni vastauksen Allahilta oliko tämä aitoa vai mitä. Suljin oven ja menin ikkunan luo, joka vietti itään päin. Polvistuin ja ojensin käteni taivasta kohti ja huusin:”Allah, Allah, minun herrani ja kuninkaani.Miksi olet tehnyt tämän minulle? Auto-onnettonuus oli OK. Olenhan terve nyt. Mutta miksi panit minut kristittyjen joukkoon? En ymmärrä yhtään mitään. Nämä kristityt ja juutalaiset, hehän olivat hyviä ihmisiä. Ei heissä ole mitään vikaa. Eiväthän he halua tappaa meitä, kuten meille on opetettu.. Allah, nämä ihmiset elävät yhteydessä Jumalaansa, rukoilevat Häntä ja Hän vastaa heille. Nyt haluan kuulla sinun äänesi. Haluan kuulla, että rakastat minua. Jos olet todella jumala, niin vastaa minulle. Haluan kuulla äänesi”.
Arvatkaapa, mitä hän vastasi? Ei niin yhtään mitään. Nyt aloin ihmetellä, millainen uskonto minulla on. Ainoa rehellinen teko on nyt jäljellä. Otin pistoolini, painoin sen ohimolleni valmiina ampumaan itseni. Mutta samassa kuului ääni ja se ääni tiesi nimeni: ”Kamal, Kamal, Kamal! Miksi et huuda avuksesi Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?” Nyt lensin polvilleni uudestaan, nostin käteni ylös, kun kuulin Hänen äänensä. Jokainen pala minussa huusi:”Jumala, Aabrahamin Isä, jos olet todellinen, haluan että puhut minulle. Haluan oppia tuntemaan Sinut” . Ja Hän tuli huoneeseen ja täytti sen ihanuudellaan. Hänen nimensä on Herra. Hänellä oli haavat jaloissaan ja käsissään. Hänen nimensä on Jeesus. Kysyin Häneltä:”Kuka olet Sinä minun Herrani?” Hän vastasi :Minä olen , Minä olen”. Sanoin Hänelle, että olen yksinkertainen ihminen. Mitä se tarkoittaa? Hän vastasi:”Minä olen ALPHA. Minä olen Omega. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen ja kaikki siltä väliltä. Olen tuntenut sinut ennen maailman perustamista. Olen rakastanut sinua ennenkuin loin sinut äitisi kohtuun. Nouse ylös, Kamal. Sinä olet sotilaani. Et ole enää heidän.” Vastasin siihen:”Minun Herrani, haluan elää ja kuolla Sinulle”. Hän vastasi:” Et kuole tähteni. Minä olen kuollut puolestasi, että sinä saisit elää”. Sen sijaan että olisin päättänyt päiväni sinä päivänä, jätin elämäni Jeesukselle. Nyt sain kokonaan uuden tehtävän matkustaa maassa ja kertoa minun muslimikansalleni, kuka on todellinen Jumala. Sydämeni halu on voittaa muslimi sisariani ja veljiäni koko maailmassa Jeesukselle, sillä he eivät ole koskaan saaneet kokea todellista vapautta, joka on vain Kristuksessa.
Siitä on nyt kulunut 20 vuotta, kun löysin Jeesuksen. Ei mitkäään tappotuomiot ole voineet pidättää minua jakamasta evankeliumin sanomaa Jeesuksesta kaikille ihmisille.
Jumala on todellinen. Ellet koskaan ennen ole kokenut Jumalaa elämässäsi, istuudu tuoliin olet sitten muslimi, ei muslimi tai kristitty. Huuda Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja sano:”Jos olet todellinen, puhu minulle. Haluan kuulla äänesi.”keskiviikko 8. heinäkuuta 2026
Jes.42:16. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä
Savon sokeat soittajaveljet juhlivat pian pitkää uraansa....
https://www.youtube.com/watch?v=Zv_d0UtOf8I
sävel ja sanat: martti holopainen
sunnuntai 5. heinäkuuta 2026
Jooel 2:12. Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
ILONKORJUU-JUHLA Sakari Kalliomaa, Kari Teikari ja Mika Karola Ilonkorjuu-kiertue tuo yhteen Kansanlähetyksen evankelistat Sakari Kalliomaan ja Kari Teikarin sekä gospelmuusikko Mika Karolan. Konsertti kutsuu kohtaamaan Jeesuksen, rohkaisee uskossa ja sytyttää palvelemaan.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2026
….ette ole itsenne omat - olette kalliisti ostetut…..
Kuusiaidan sisällä oli vuosia kasvanut yksi koivu. Huomasin sen vasta kuusten hävittyä maisemasta. Se oli yrittänyt sieltä ylöspäin valoon ja siksi jäänyt honteloksi. Taistelu elintilasta oli riuduttanut koivun. Kaadoin vanhan kuusiaidan kokonaan pois ja jätin tuon vaatimattoman koivun kasvamaan. Vuoden kuluttua se oli hieman petraantunut kasvussa ja lehtiä oli kasvanut kiitettävästi. Runko oli kylläkin karsa ja oksarivistö oli täysin toispuoleinen. Mutta koivu oli elossa. Ei se ollut malliyksilö, mutta näkyvissä.
Joskus kristillisyys on kuin tuo kärsivä koivu, koetuksella ympäristön paineen takia ja maailman henki pyrkii tappamaan kaiken Kristus-kasvun jo heti alkuunsa. Kanssaihmiset voivat olla kaikki kääntymättömiä ja totuuden vastaisia änkyröitä. Tiedossa on monta ahdistusta ja hengellistä taistelua. Kun tuhon voimat eivät onnistu nopeassa hävityksessään, ne alkavat rajoittaa kristityn elämää, sanomaa ja toimintaa. Joskus ne onnistuvat saamaan kuoleman niin kotoiseksi ilmapiiriksi, että seurauksena on luopumus Jumalan sanasta.
Liian hyvät olot saavat kristillisyyden usein lässähtämään omaan olemattomuuteensa. Siitä tulee mautonta, tyhjää toistoa, liturgiaa, puhdasoppisuutta, ulkokultaisuutta, itsensä kehumista ja väärässä rauhassa nukkumista. Metkaa, mutta myrskyt ja järistykset, sodat, nälkä, taudit ja vaivat, kuoleman läheisyys ja inhimillinen raihnaisuus ajavat etsimään Kristusta, sovitusta ja anteeksiantoa. Vainottu seurakunta on kaikkein elävin seurakunta, muttei kaikkein mukavin toimintaympäristö.
Jumala on antanut uskovalle Pyhän Hengen ja Pyhän sanan elämän edellytykseksi. Nämä aarteet ovat sitten saviastiassa, olipa kyseessä savolainen tai hämäläinen kristitty. Ehkä olisi hyvä korostaa myös seurakunnassa tätä tosiasiaa, ja pitää vuosittain muutama opetus tästä aiheesta. Sillä tämän ymmärtäminen auttaa uskovaa suuntautumaan arkipäivässään niin kuin Jumala on tarkoittanut. Joskus kuitenkin on aukkoja tiedossa, usko hakusessa ja ilmeisesti siitä syystä ratkaisut myös pielessä? Raamattu ohjaa tietämätöntä Jumalan tahtoon ja kestävään kritillisyyteen. Silloin uskova oppii yhden tärkeän läksyn: hän ei olekaan itsensä oma, vaan Kristuksen Herran.
1.Kor.6:19-20. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
Tämä ei ole tunne kysymys vaan uskon asia, jonka Jumala kirkastaa kyselijälle. Jos siis uskovan ruumis on tarkoitettu olemaan temppeli, pitää sitä hoitaa asianmukaisesti, että se olisi pyhässä käytössä ja kunnossa, puhdas ja toimiva. On kuin hänen vastuulleen olisi annettu pieni kirkko, oma kroppa, jossa Herra Jeesus pitää kirkonmenot ja hallitsee jatkuvasti. Se on sydämen antautumista Vapahtajan hallintaan ja hoitoon.
Maailman hengen valtaavat ihmiset vähät välittävät Jumalan suunnitelmasta ja käyttävät kroppaansa täysin väärin ja aina. Ruumiiseen tehdään lävistyksiä, tatuointeja ja silpomisia. Raskaudet keskeytetään, juopotellaan, mässäillään ruoalla, laiskotellan, vältetään työtä ja liikkumista, tupakoidaan ja nuuskataan, käytetään huumeita ja lääkkeitä samaan tarkoitukseen. Rikotaan Jumalan käskyjä, halveksitaan Hänen tahtoaan ja johdatustaan. Kun Jumala kutsuu ja herättää, käännetään hänelle selkä ja paetaan toiseen suuntaan. Kun Jeesus kehottaa menemään sisälle ahtaasta ovesta, kaikki ryntäävät joukolla avarasta portista kuoleman tielle. Aisteja käytetään itsekkäästi, ylpeillen ja nautinnonhaluisesti, palvelleen vain omia pyrkimyksiä. Muutamat päättävät elämänsä pituudesta ja riistävät itseltään hengen, nykyään on tähän hullutukseen valjastettu vielä lääkäritkin antamaan kuolettava myrkky pois haluavalle ihmiselle.
Raamattu antaa yksiselitteisen vastauksen sille, joka kysyy ruumiin käytön hoitoa ja Jumalan kunnioitusta. Näistä emme kuule uutisissa, emmekä tiedä näistä kansan keskusteluissa. Politiikka on näistä vapaa ja nykyään kirkkokin on kadottanut suolansa. Mutta sana sanoo:1.Kor.3:17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Se on vakava sana uskoville ja asettaa kristityt peilin eteen: Miten suhtaudun Jumalaan, niin suhtaudun kroppaani. Jumalalla on suunnitelma ja tahto jokaisen elämään ja ruumiiseen nähden ja vähitellen hän tuo sitä esille ymmärrykseen, kun asianomainen vaan jaksaa kuunnella. Joskus kristitty epäonnistuu raskaasti ja ruumiin hoitaminen ja pyhä käyttäytyminen romahtaa pohjamutiin. Mutta ei pidä masentua ja luopua kokonaan suureta kutsumuksesta, vaan ottaa lusikka uudelleen käteen ja syödä päivän puuroannos kiitollisesti – vaikka kyynel silmässä.
Vanhoissa kristityissä on joskus havaittavissa aivan valloittavaa Pyhän Hengen temppelin käyttöä. He palvelevat vaatimattomina ja rukoilevat hartaasti lähimmäistensä puolesta, ovat valmiit jakamaan omastaan ja kyselemään sen ainoan tarpeellisen, Kristuksen tuntemisen perään. Olenkin ajatellut, että uskovan ruumiin kultturi voidaan jäsentää muutamaan tärkeään raamiin, jotka löytyvät Jumalan sanasta kehotuksen muodossa:
Hebr.13:1. Pysyköön veljellinen rakkaus. Se olisi hyvä pitää mielessään aina, kun ollaan toisten uskovien kanssa tekemisissä. Rakkaus rakentaa ja Jeesuksen kautta se myös kokoaa ja yhdistää.
13:2. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; Kristityn kodin tulisi olla valmis vieraisiin ja huomioida heidän tarpeensa.
13;3 Muistakaa vankeja, Ihmiset ovat kovin sidottuja synnin tähden. Joku istuu kiven sisällä, toinen on ihmisten orja. He kaikki tarvitsevat Vapahtajaa, jota uskova voi olla tuomassa vangitulle.
13:4. Avioliitto pidettäköön kunniassa. Jumala on luonut avioliiton miehelle ja naiselle. Turmiovallat pyrkivät kaikin tavoin turhentamaan tämän. Uskovalle se on kuitenkin taivaan lahja ja sen hyväksi on uhrauduttava ja rukoiltava.
13:5. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; Kristityn kompastuksena on joskus hamstraaminen, eikä tämä vaiva ole mikään köyhien piirre. Siksi on hyvä etsiä tavaran paljouden, ostamisen ja myymisen keskellä tasapainoa, jossa Jumala johdattaa asioita.
13:15. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, Emme tee mitään pelastuaksemme helvetistä, mutta tuomme kiitoksen Herralle, että hän on pelastanut meidät.
13:16. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne. Tässä ei kannata ottaa mallia poliitikoilta, sillä he keskittyvät jakamaan vain toisten omaa. Jumala ei vaadi muuta kuin, että kristitty kyselee omaisuutensa käyttöön viisautta ja toimii sen mukaan.
13:17. Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset. Joskus kristitylle ei sovi olla alamainen ja palvella, pitäisi vain saada itse aina päättää ja pomottaa? Mutta Jumalan valinnan mukaan on aina hengelliset johtajat, isät ja äidit Kristuksessa, Heitä tulee arvostaa Jeesuksen tähden.
13:18. Rukoilkaa meidän edestämme; Ei varmaan koskaan korosteta liikaa rukouksen tärkeyttä, esirukousta, johdatusta, varjelusta, siunausta ja ihmissielujen pelastuksen anomista.
Herra Jeesus, olet antanut meille uskovina suuren lahjan pelastamalla meidät kuolemasta ja kadotuksesta. Haluaisimme osoittaa sinulle kiitosta palvelemalla sinua sanasi ja Henkesi mukaan elämän arjessa ja ratkaisuissa. Auta siis meitä valitsemaan Raamatun ilmoituksen mukaisia asioita, joista meillä itsellämme ei ole käsitystä eikä viisautta. Tahtoisimme kuolettaa vanhan ihmisemme, että uusi luomus sinussa voisi näkyä ja kuulua. Anna siis taivaallisen valosi loistaa sydämiimme ja seurakuntiimme, että kaikkialta Pyhän Hengen temppelistä kohoaisi ylistys ja kiitos pyhälle nimellesi aina ja ikuisesti. Aamen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)