Istuin kirkossa ja kuuntelin saarnaa, saarnoja ja tulin siihen tulokseen, ettei nykyajan luterilainen kirkko ole enää nimensä veroinen. Nämä uudet puhujat eivät tiedä mitään Lutherista ja hänen opetuksistaan, se tulee ilmi heidän puheistaan. Olemme tulleet eräänlaiseen nykyuskonnollisuuden tilaan, joka on hajuton ja mauton kuin radon kaasu, joka tappaa hitaasti haistelijansa pystyyn. On käynyt niin kuin eräällä Raamatun ajan seurakunnalla: ”sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm.3:1. Kuitenkin tämä nykysuuntaus, mahdollisimman ihmiskeskeistä, mahdollisimman lyhyet saarnat, mahdollisimman vähän Raamattua, mahdollisimman vähän ihmeitä, pitää itseään kovin fiksuna ja edistyksellisenä. Mutta kukaan ei käänny, kukaan ei saa siunausta, kukaan ei herää, kukaan ei tule uskoon. Läsnä on vain hengellisen kuoleman myrkyllinen pilvi, joka tainnuttaa koko porukan unenomaiseen tilaan ilman Kristusta, Jumalan tuntemista.
Valmistautuessani Jumalan antamaan tehtävään sain kerran käsiini Lutherin kolmiosaisen kirjasarjan nimeltä Kirkkopostilla. Olin vähissä varoissa, mutta onnekseni kirjakauppias oli huomannut kyseisessä sarjassa sivujen syrjässä ruskeita raitoja, jotka olivat tulleet vesivahingon seurauksena ja hän myi ne minulle pilkkahintaan. Pidin sitä suurena lahjana ja olin hyvin kiitollinen. Kauppa tunnettiin Turussa Lehdon kirjakauppana Humalistonkadulla ja sen oli perustanut evankelinen saarnaaja Frans Lehto aikoinaan. Myöhemmin tapasin Lehdon pojan, tämän mukavan kauppiaan useaan otteeseen ja hän kävi monissa tilaisuuksissa minua kuuntelemassa. Lienee jo päässyt Herransa iloon taivaaseen?
Lutherin opetuksessa pääsin kiinni Vanhaan Testamenttiin ja sen salaisuuksiin. Löysin hänen avullaan ja opetuksistaan Kristuksen, joka esiintyi kaikkialla tuon hienon kirjan sivuilla. Aloin ymmärtää siltaa Vanhan ja Uuden Testamentin välillä. Tein paljon muistiinpanoja ja tutkin jokaisen Raamatun jakeen, mihin Luther viittasi, olin täynnä pyhää innostusta, vaikka en vielä silloin ymmärtänyt näiden aarteiden merkitystä tulevaisuuteni suhteen ja siitä työssä, mihin Herra sitten minut johti vuosikymmeniksi.
John Bunyanin elämäkerta kertoo tämän uskovan saaneen myös siunausta Lutherin kirjasta:
- Niinpä siis kauan sitä toivottuani Jumala, jonka käsissä ovat kaikki päivämme ja tiemme, salli eräänä päivänä erään Martti Lutherin kirjan joutua käteeni. Se oli hänen selityksensä Galatalaiskirjeeseen ja oli niin vanha, että oli palasiksi hajoamaisillaan sitä liikutellessani. Olin oikein iloissani, että niin vanha kirja oli joutunut käsiini, ja kun olin vähän sitä tutkinut, huomasin hänen käsitelleen minun tilaani kokemustensa perusteella niin laveasti ja syvästi, aivan kuin kirja olisi ollut kirjoitettu minun sydämestäni. Tämä saattoi minut ihmetyksiin, sillä ajattelin näin: tämä mies ei voinut tietää mitään nykyisten kristittyjen tilasta, vaan hänen täytyi kirjoittaa ja puhua entisten aikojen kokemuksista.
- Sitä paitsi hän käsitteli tuossa kirjassa mitä vakavimmin tällaisten kiusausten syntyä, nimittäin jumalanpilkan, epätoivon ja sen tapaisten syntyä, osoittaen että Mooseksen laki, yhtä hyvin kuin perkele, kuolema ja helvetti, oli suuresti siinä osallisena. Tämä oli aluksi hyvin outoa minulle, mutta mietittyäni ja tarkattuani sitä huomasin sen olevan todella niin. Mutta yksityiskohdista en tässä nyt enää tahdo puhua; sen kuitenkin tahdon ilmaista kaikille, että pidän tätä Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä (lukuun ottamatta pyhää Raamattua) kaikkia näkemiäni kirjoja parempana ja mitä sopivimpana haavoitetulle omalletunnolle.
John Wesley kertoi Aldersgate-kokemuksestaan päiväkirjassaan:
"Illalla menin hyvin vastahakoisesti Aldersgate Streetillä sijaitsevaan seurapiiriin, jossa luettiin Lutherin Roomalaiskirjeen esipuhetta. Noin varttia vaille kymmenen, kun hän kuvaili muutosta, jonka Jumala saa aikaan sydämessä uskon kautta Kristukseen, tunsin sydämeni oudon lämpimän. Tunsin luottavani Kristukseen, yksin Kristukseen pelastuksen tuojaksi, ja minulle annettiin vakuutus siitä, että hän oli ottanut pois syntini, jopa minun syntini, ja pelastanut minut synnin ja kuoleman laista."
Jumala on antanut erilaisia tehtäviä ja armolahjoja uskoville, että nämä hoitaisivat Herran uskovien laumaa, seurakuntaa. Olemme saaneet eri määrän Jumalan valoa osaksemme ja sen kanssa on pärjättävä. 1.Kor.15:41. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Tunnen monta uskovaa, jotka ovat hyvin valoisia ja heidän valonsa tulee Vapahtajaltamme. On antoisaa olla heidän seurassaan, sillä silloin Jeesus on aina keskellämme, kunnioitettuna ja kiitettynä.
Venäjän juutalaisten lastenleirillämme mukana oli Sveta niminen tyttö (Valo). Viimeisenä iltana joku toinen tyttö kysyi häneltä, miksi sinusta ei loista valo? Hän ei osannut vastata. Hän oli aina vähän allapäin, tukka silmillä ja hiljaa.
Ps.13:2-4. Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan? Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan;
Ihmisellä on murheenaiheita runsaasti pitkin elämää, joskus niitä kasaantuu mieleen jo nuoruudessa. Odotukset eivät ole täyttyneet, ympäristö on ollut pimeä ja epäuskoinen, kaikki neuvojat ovat vieneet vain hämärän rajamaille ilman Jumalaa. Koeta siinä sitten kasvaa aikuiseksi, itsenäiseksi ja vastuunkantajaksi?
Luther kirjoittaa: - Se että Kristus on noussut kuolleista, koskee meitä, jotka juuri sen kautta itsekin tulemme nousemaan kuolleista ja elämään hänen kanssaan iankaikkisesti. Ylösnousemuksemme on jo alkanut. Uskon kautta saat nähdä toisen kuvan, elämää, ihanan paratiisin puutarhan, jossa on uusia eläviä ja iloisia ihmisiä. Jeesus kuolleista noustessaan on nostanut kaiken samalla, niin että taivaan ja maan, koko luomakunnan täytyy nousta ylös ja uudistua. Samoin hän on meidätkin kanssaan nostava.
Vanha fariseus uudistui kohdattuaan Jeesuksen Damaskossa. Uskonnollisuuden suomut putoilivat maahan, kun taivaallinen näkökyky vahvistui ja Sauluksesta tuli Paulus. Hänen uudistumisensa keskiössä on Vapahtajan tuoma ylösnousemuksen sanoma ja voima, joka uskossa siivitti häntä eteenpäin. Fil.3:10. tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta. Itselleen kuoleminen, maailman halveksiminen ja pimeyden valtojen tallaaminen olivat hänelle jokapäiväistä elämää. Siihen Kristus oli hänet kutsunut. Tämä mies oli kirjoittanut Pyhän Hengen ohjauksessa roomalaiskirjeen, joka tuli Lutherille käänteentekeväksi viestiksi taivaasta. Eräänä päivänä Jumalan armoliitto levähti hänen eteensä sen sivuilta, pelastus kirkastui hänelle kovan yrityksen jälkeen kokonaan Jumalan työnä. Sen seurauksena hän kirjoitti siunausrikkaita tekstejä uskovien rakennukseksi ja ne elävät vieläkin keskuudessamme.
Kiitos Jeesus, että olet kärsivällisesti opettava meitä uskovia aina turvautumaan sinuun kaikessa elämässä, sen vaiheissa, maailman keskellä, koetusten kohdatessa, sairauden aikana, ja pimeinä päivinä. Kiitos toivosta, jolla rohkaiset omiasi aina turvautumaan siihen, mitä on kirjoitettu Raamattuun. Kiitos suuresta rakkaudestasi, jolla hoidat haavamme, hylkäämiset, pois potkimiset, yli kävelyt, halveksimiset, valheelliset huhut meistä ja syntiemme anteeksiantamuksesta. Rukoilen, että innostaisit tämän ajan uskovia lukemaan noita ihania vanhan ajan kirjoituksia, joita olet antanut palvelijoillesi pitkin matkaa siunaukseksi.
