Apt.5:19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

Tässä on puhe, jossa käsittelen vankeutta ja sen ilmenemismuotoja Raamatun pohjalta kristityn elämässä.

https://www.youtube.com/watch?v=yL8C2rhvgBw&t=1798s 

 

Ps.102:19-22. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 

Ps.79:11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

Luota Herraan, Herra auttaa!

 

Ostin divarista vanhan kirjan ”Kristuksen työssä” – Lauri Rikala. Se oli painettu 1919 ja sivuja 238. Paperi oli aikansa tuotetta ja siksi aika haperaa, kellertävää. Kirja käsitteli opastaen Raamatun oppimiseen, rukoukseen, sielunhoitoon, todistamiseen, uskon vaikutukseen kodissa ja seurakunnassa, sekä hengelliseen työhön. Kirjassa ei ollut omistusmerkintöjä ja sen sivut olivat kiinni toisissaan, niitä ei ollut koskaan leikattu auki? Hyvä sanoma oli siis lukittuna yli sata vuotta ja vasta minä avasin kirjan lukeakseni sen. Mietin, että olen vienyt moneen kotiin hengellisiä kirjoja lahjaksi, liekö ne edelleen heidän kirjahyllyssä koskemattomina? Aikanaan, kun ovat kuolleet, voivat sukulaiset sitten kiikuttaa kirjat kirpputorille perunkirjoituksen jälkeen, että joku paikallinen aaltonen ostaa ne itselleen halvalla luettavaksi?

Inkerin kirkon piispa, Aarre Kuukauppi oli käymässä Suomessa ja puhui eräillä valtakunnallisilla raamattupäivillä. Siinä hän kertoi arvostaneensa paljon Urho Muroman kirjoja ja kuulleensa jo Neuvostoliiton aikoina, kun äiti oli lukenut niitä ääneen perheelle. Suomalaisille papeille olisi ylivoimaista tunnustaa arvostavansa Muromaata, sillä hän on maineeltaan herätyskristitty ja viidesläinen. Suomalainen pappi ei kerro uskoon tulostaan, eikä paljasta muutenkaan sisintään kuin äärimmäisessä hädässä.

Minäkin pidin Muroman kirjoista, joita uskon ystäväni kehotti lukemaan uskoni alkuaikoina. Ne olivat herättäviä, eivät niinkään kirjallisia esityksiä, paremminkin puheita kirjallisessa muodossa.

Tultuani uskoon Jumala johdatti minut lukemaan vanhoja hengellisiä kirjoja, ennen sitä en lukenut oikeastaan juuri mitään paitsi sarjakuvalehtiä. Erikoisen vaikuttavia lukukokemuksia olivat Lutherin kirjat, luin niitä monta ilman ennakkoasennetta. Luther löysi Raamatun kirjoituksista Kristuksen ja Vanha Testamentti oli hänelle kuin evankeliumin käsikirja. Kävin tekstejä läpi ja tein muistiinpanoja, alleviivauksia ja löysin sillat Uuden ja Vanhan Testamentin välille. Jumala puhui minulle väkevästi. Kirjoitusten kautta uskoni vahvistui ja Jumala-kuvani laajeni. Jeesus oli Vanhan Testamentin sivuilla, siellä hän ilmestyi, puhui, kulki, johti, siunasi, varjeli, synnytti uskoa, toivoa ja rakkautta. Jeesus puhui Moosekselle, aterioi Aabrahamin kanssa, kulki kärsivän Jobin kanssa hänen koettelemuksissaan, antoi Daavidille ihania lauluja, luki tulevaisuuden merkit profeettojen sieluihin, lähetti Nehemian rakentamaan kaupunkia, Joonan saarnaamaan parannusta pakanoille. 1.Moos.17:1. Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.

Yllätyin, kun menin uskoon tuloni jälkeen luterilaisen seurakunnan toimintaan mukaan. Se ei tiennyt juuri mitään Lutherista ja hänen opetuksistaan. Kirkolla oli Lutherin nimi, mutta sanoma oli täysin muuta. Seuraavassa vaiheessa huomasin, että luterilaisuutta yrittivät ylläpitää lähinnä katolisuuteen taipuvat ihmiset ja siitä pyrki tulemaan uusi vallan tavoittelun väline, jossa johtajan paikoille oli kova tunku. Yleensä kuolleen seurakunnan merkki on se, että virkaa tekevä pappi on ainoa puhuja, joka pitää omasta alueestaan kiinni hanakasti. Se tarkoittaa uskovien syrjimistä ja halveksimista. He eivät tiedä mitään hengellisestä herätyksestä, uskovien lauman paimentamisesta, esirukoilemisesta, evankelioimisesta. Heille riittää palkka, virka, vapaapäivät ja kesäloma. Jos heiltä kysyy uskostaan, he hermostuvat. Apt.9:1. Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaa

Raamatun ihmeet ovat suurenmoisia osoituksia Jumalan kaikkivaltiudesta ja rajoittamattomasta vallasta maailmankaikkeudessa. Hänen luomistyönsä on valtava taideteos, jossa pieni ihminen on asetettu keskiöön todistuksena hänen hyvyydestään. Isoäitini kysyi kerran minulta, että uskonko Nooan arkin ollen olemassa? Vastasin, että kyllä ilman epäilystä. Katselen uskossa Punaisenmeren muuttamista hetkessä kuivaksi maaksi ja sitten hetkessä hukuttavaksi vedeksi. Katselen Israelin kansaa erämaassa syömässä taivaan mannaa ja juomassa vettä kalliosta. Katselen Jaakobin painia Jumalan enkelin kanssa saadakseen siunauksen. Katselen Elian lähtöä tulisissa vaunuissa taivaaseen. Katselen Jerikon muurien sortumista pasuunoita soittamalla. Katselen Danielia istumassa leijonien keskellä luolassa turvassa. Ihmettelen Jumalan kärsivällisyyttä hoitaa lapsiaan.

Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. Hoos.11:3-4

Raamattua arvostelevat eniten ne, jotka eivät ole sitä lukeneet. Heistä uskovat ovat kummallisia puheineen, odotuksineen, rukouksineen, kirkkoineen, taivaineen. Jos Raamattua lukiessaan ihminen ei löydä Jumalaa, hänen sydämensä asenne on silloin väärä. Se on vain juutalaisuuden oppikirja, historiankirja, teologiaa, ihmismielipiteitten kokoelma eri aikakausilta. Apt.4:31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Kun Herra täytti heidät, he eivät puhuneet politiikkaa tai maailman parantamista, ihmisten toiveita, vaan Jumalan sanaa. Herran Henki saa Raamatun sanan elämään syntisen sydämessä, tulee vallankumous, piru joutuu pois valtaistuimeltaan ja Jeesus ottaa sen paikan. Mutta ei kulu aikaakaan, kun jostain putkahtaa seurakuntaan tyyppejä, jotka kertovat, mitä on oikea kirkollisuus nykyaikana, millainen pappi pitää olla johtamassa tyhmiä maallikkoja, ja että vain oikea teologia on arvostettavaa, että armolahjat eivät ole toimineet enää kahteentuhanteen vuoteen, että kaikki ihmiset pelastuvat, helvettiä ei ole, eikä uskoon tulemista tarvita, ainoa synti on ihmisten tuomitseminen, että kun ihmiset vaan rakastavat vapaasti niin kaikki korjaantuu, että Raamattua ei pitäisi lukea omatoimisesti ja että liiallinen uskovaisuus tekee hulluksi. 2.Tess.2:3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Raamattu on täynnä tavallisia, vajavaisia ihmisiä, jotka löytävät Herran, pelastajansa, Vapahtajansa. Kaikki näkyvä tulee kerran katoaman, sitä ei ole enää, kun Jumala pyyhkäisee sen pois; mutta Jumalan sana pysyy aina, kestää ajan ja on suuren kunnioituksen aihe ikuisesti. Jumalan Henki puhuu Raamatun kautta, sana tule eläväksi, lihaksi, se on uskoa. Siitä tulee uskovalle jokapäiväinen elämänleipä, elämänvesi, taivaanmanna, Jumalan puhe, johdattaja, opettaja, varjelija, parantaja, sydämen valo, viisauden ja tiedon aarre, taivaan tie, totuuden sanoma, kodin siunaaja, avioliiton perustus, perheen yhdistäjä, rukouksen innostaja, omatunnon herkistäjä, syyllisen armahtaja, kutsumuksen vahvistaja, yksinäisen ystävä, heikon rohkaisija, luonteen korjaaja, armolahjojen synnyttäjä, ilosanoman julistaja, anteeksiantamuksen vakuuttaja, syntisen armahtaja, nälkäisen ruokkija, itsetuntemuksen peili, Jumalan ilmoittaja, Jeesuksen Kristuksen kirkastaja.

1.Miksi suotta Ihmisparka Murehdit

ja olet arka Matkas tähden maallisen?

Hän, mi luonnon kukkaan pukee,

Hän mi päämme hiukset lukee,

Miks et luota hänehen?

2. Hän sun hoiti pienest asti,

Armokasteellaan sun kasti,

sanansa soi suloisen,

Antoi ruo'an, juoman sulien,

varjeli sun vääräin tullen:

Nosta silmäs hänehen.

3. Mik' on murheistasi hyöty?

Ett' oot uupunut ja lyöty,

Kaikki käy myös nurjasti.

Uskossa jos täytät työsi,

Lepäät rauhallisna yösi,

Herra työtäs siunaapi!

4. Kun on turvan' ihmisellä

Taivaallinen Isä hellä,

Hyvä silloin olla on,

Poiss' on silloin huolet, haitat:

Ain' on täynnä Herran aitat,

Hyvyytens on pohjaton.

5. Luota Herraan, Herra auttaa!

Murhees,. epäuskos kautta

Riistät hältä kunnian.

Opi myös jo tyytyväksi,

Pienestäkin kiittäväksi,

Niin saat kerran suuremman.

Hlv. 231 Simo Korpela.

 

Matt.21:5. "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla.'"

 

Luuk.8:40. Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.

 

Pääsiäisseuroihin 5.4. kodissamme ovat tulossa todistamaan Jeesuksesta lähetysveteraanit Pekka ja Leena Luukkala. TV7 on taltioinut heidän haastattelunsa kahtena versiona joku vuosi sitten ja tässä nämä linkit:

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehdinta/pekka-ja-leena-luukkala-osa-1-2_p70588/ 

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehdinta/pekka-ja-leena-luukkala-osa-2-2_p70589/ 

 

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki....

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=458963

Snl.1:7. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

 https://www.youtube.com/watch?v=TdW8ROlYqXc

Joh.15:6. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

 https://www.youtube.com/watch?v=Wc1F1xa9wnQ

Ilm.3:6. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo:

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=7yAB4X3bAPI

Apt.16:15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä.

 

https://www.youtube.com/watch?v=eBIHrPS1HV0 

On monenlaista apua tarvitsevia ihmisiä - ympärillämme - aina....

 

https://www.youtube.com/watch?v=nduzJEI25BE

 

Jes.38:17. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=459023

Room.5:12 Kuten synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin mukana kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

 

Älkää ystävät halveksiko tätä armonaikaa, älkää tuhlatko sitä. Hädän päivänä tarvitsemme turvaa Jumalassa ja sitä turvaa täytyy meidän etsiä hyvänä päivänä.

 

Gustaf Johansson toimi Suomessa pappina, raamatunopettajana, piispana, arkkipiispana, kansanedustajana 1844 – 1930. Hän oli kantaaottava henkilö, joka jakoi mielipiteitä. Hän arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa. Hän vastusti myös demokratiaa eli hänelle vastenmielistä ”kansan tahtoa” ja jätti äänestämättä ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkäsi myös kirkon poliittista leimautumista.

V:n 1894 valtiopäivillä oli Johanssonin lausunnoista varmaan merkittävin se, minkä hän piti juutalaiskysymyksestä. Asia koski juutalaisille myönnettävää oleskeluoikeutta maassamme. Lakivaliokunta ehdotti pyydettäväksi ehdotusta laiksi, jonka mukaan täällä syntyneet ja pitemmän ajan täällä oleskelleet mooseksenuskoiset saisivat jäädä tänne ja harjoittaa täällä elinkeinojaan noudattamalla soveliaita määräyksiä. Sen ohessa pyydettiin esitystä juutalaisten oikeudesta muodostaa täällä uskontokuntia. Pappissäädyssä Alfred Kihlman vastusti jyrkästi tällaisien oikeuksien myöntämistä, ja eräät muut jäsenet yhtyivät häneen. Johansson asettui hyvin päättäväisesti puolustamaan esitystä, ja kysymyksen johdosta syntyneessä keskustelussa hän lausui mm. seuraavaa:

»Tämä kysymys on ollut niin usein keskustelunalaisena, että minusta kyllä voi ryhtyä siihen valmistavaan päätökseen, jonka tämmöinen ehdotus vaatii. Minusta näyttää kovalta, jos pappissääty ei tahtoisi senkään vertaa oikeutta suoda Israelin lapsille, jotka ovat syntyneet tässä meidän maassamme tai kauemmin aikaa täällä asuneet, että he saisivat lain turvaa. — Lainlaatijan tulee oikeutta valvoa. Luulen varjon laskeutuvan meidän päällemme, jos emme tahdo tähän valmistavaan kysymykseen ruveta. Tahtooko Suomen kansa olla ainoa, joka ei anna minkäänlaista turvaa sille kansalle, jolle se on suurimmassa kiitollisuuden velassa?» »Lähes kaksituhatta vuotta on kristikunnassa kytenyt viha juutalaisia vastaan. Ei ole ikävämpiä lehtiä kristikunnan historiassa kuin tämä juutalaisvaino. — Jos kristikunnalla ei ole syyllisyyttä tässä kohden, niin en tiedä silloin, missä syyllisyyttä olisi. Ja jos tätä kohtelua vaan pitkitetään ja yhä vain syytetään syytöksiä niitä vastaan, joita on sillä tavalla poljettu kuin juutalaisia, niin me enennämme vain rikostamme. Minä tahdon ja minun täytyy täällä muistuttaa eräästä Jumalan sanasta, joka lausuu: 'Siunattu on se, joka sinua siunaa, ja kirottu olkoon, joka sinua kiroo.'»

Johansson selitti sitten eräitten raamatunkohtien valossa, että Jumala pitää yhä Israelia omaisuudenkansanaan, ja lausui, että täytyy kysyä, millä oikeudella kristikunta kohtelee tällä tavoin kansaa, josta Raamattu puhuu noin. Hän arveli myös, että menneitten aikojen juutalaisviha on jäänyt yhä kytemään, ja monien käsitteet ovat tällaisten hämärien vaikutusten alaisia. Johanssonin mukaan eivät juutalaisille tosin oikein sovellu tavalliset kansalaisoikeudet, kun heidän on pysyttävä erillään muista kansoista ja heillä on vielä oleva Palestiina isänmaanaan.

Johansson sanoi, että jollei juutalaisille suoda meidän lakiemme turvissa oleskeluoikeutta maassamme, niin olemme Jumalan edessä rikollisia. Johansson sanoi iloitsevansa siitä, että hänellä oli tilaisuutta puolustaa juutalaisten oikeuksia.

Kihlman mainitsi Johanssonille vastatessaan, että Juudan kansa on tehnyt kaikkein suurimman rikoksen ristiinnaulitsemalla kirkkauden Herran, jossa korkein siveellinen täydellisyys oli toteutunut ja joka oli personoitu pyhyys ja vanhurskaus. Tähän vastasi Johansson, että se rikos, jonka kautta elämän Herra surmattiin, oli ihmiskunnan rikos. Sen olisi myös tehnyt Suomen kansa, jos se olisi asunut Jerusalemissa. Sen vuoksi ei tästä teosta saa hakea aiheita kovuuteen juutalaisia kohtaan. Ei voi olla ajattelematta, että Johanssonin ja Kihlmanin kantaan vaikuttivat myös heidän erilaiset teologiset näkemyksensä. Kihlman oli vanhoilla päivillään omaksunut ritschliläisen käsitystavan, ja niin oli Kristus hänelle ennen kaikkea jalo ja pyhä inhimillinen persoonallisuus, joka kärsi juutalaisien aiheuttaman marttyyrikuoleman, vaikka hänestä Jumalan lähettämänä tuli siten Jumalan rakkauden todistus. Johansson, jolla oli vanha kristillinen sovitusnäkemys, katseli Kristusta jumalallisena sovitusuhrina, jonka kuolema johtui koko ihmiskunnan synnistä, niin ettei siitä voitu erityisesti syyttää juutalaisia.

Johanssonin puheella oli juutalaiskysymvksen ratkaisuun ilmeisesti suuri vaikutus.

Myöhemmin toisessa yhteydessä Johanson sanoi:

»Suuret Jumalan tuomiot tulevat, sen tähden, että kansat tekevät niin laajalti kylvöä lihassa. Ne tulevat yhtä varmaan kuin viimeinen maailmansota tuli. Ja tulevat vielä ankarampana kuin silloin. Älkää ystävät halveksiko tätä armonaikaa, älkää tuhlatko sitä. Hädän päivänä tarvitsemme turvaa Jumalassa ja sitä turvaa täytyy meidän etsiä hyvänä päivänä.»

Ennen Hitlerin valtaannousua 1928 hän arkkipiispana pahoitteli Saksan henkistä rappeutumista, jota hän oli todennut siellä matkustaessaan ja havainnut sen teologiassa. Hän puhui siitä eräillä viimeisillä seurakunta-käynneillään ollessaan v. 1928 vihkimässä Ylistaron uutta kirkkoherraa virkaansa. Hän valitti puheessaan Jumalan, sanan halveksimista, mitä esiintyi kristikunnassa.

»On kammottavaa, että Jumalan sana menettää arvonsa ja sen sijalle asetetaan muuta. Kun Jeesus on elävänä Jumalan sanassa ja hän siinä ilmoittaa, mitä Jumala on sanonut ja sitten tulee tieteilijä ja korjaa sitä, mitä Jeesus on sanonut, on se kuin pilkantekoa. 'Niin on kirjoitettu', sanoo Jeesus ja niin pitää tapahtuman. On suuri turva, että meillä on Jumalan sana, joka on elämän sana. On niin suurta rappeutumista havaittavissa kristikunnassa. Kun kulkee esim. Saksassa, ei enää tahdo tuntea sitä entisestään. Sivultapäin tulevat virtaukset työntävät syrjään siveellisyyden sääntöjä, jotka Jumala on asettanut yhteiskunnalle.»

Yksityisesti Johansson on 1920-luvulla puhunut siitä, miten Saksaa tulevat kohtaamaan vieläkin suuremmat koetukset kuin ennen.

Hän paheksui syvästi Suomen teologian kehitystä, erityisesti sen repivää raamatun-kritiikkiä, jota hän piti kansaa kohtaavan ahdingon eräänä perus aiheena. Hän sanoo historiassa olevan paljon todistuksia siitä, että miten kansa kohtelee Jumalan sanaa, niin sen mukaan Jumala kohtelee kansaa. Johansson suri sitä, että hän näki omassa maassaankin niin paljon sellaista, mikä kypsyy Jumalan tuomioihin. Kauhavan tarkastuksissa v. 1921 hän puhui erittäin vakavasti ajan ilmiöistä:

»Tämä aikakausi on sumuinen, kuin tapaa olla suurien kuritusten edellä. Epäusko kasvaa ja jumalanpilkkaa kuuluu kansan piiristä. Epäsiveellisyys virtana levenee ja maailmanmielisyvs on valtaan päässyt. — Ja vallanhimo ja voitonpyynti vallitsevat. Kuinka suuri onkaan pimeyden valta meidän aikanamme. Se on Jumalan edessä kauheaa, kun ihminen rupeaa mieltymään tuohon hirmuiseen voimaan, jota pimeyden valta panee liikkeelle. Ja ystäväni, niitä on paljon isiemme maassa, jotka oltavat pedon merkin otsaansa ja käteensä.»

Kokonaisvaltaisen hoidon raamattuopetus- ja kylpylämatka Viroon

 

Raamatunopettajamme Turkka Aaltonen opettaa mm. seuraavista aiheista:
– Kristuskalliolla
– Opeta minua, Herra
– Elämän voimavarat
– Hän valitsi minut
– Jeesuksen ystävänä

Matkan hinnat: alk. 560€ Helsingistä, Mynämäki – Turku – Paimio: +20€, Halikko – Salo – Lohja – Espoo: +10€.

1hh lisähinta +100€.

Tästä linkistä ilmoittautumaan

Matkan hintaan sisältyy:

• Täysihoito (aamupala, lounas, päivällinen)
• Laivaliput Viking Expressiin mennessä ja Eckerö Lineen tullessa
• Menomatkalla koouskahvit ja hedelmät kokoushuoneessa
• 10 hoitoa, joista 5 ryhmähoitoa ja 5 henkilökohtaista hoitoa
• Kylpyläkeskuksen ja kuntosalin käyttö
• Terveydenhoitajan konsultaatio saavuttaessa hotelliin
• Hengellinen ohjelma ja tutustuminen Viron lähetystyöhön

Meno- ja paluumatkalla bussissa ja laivalla ruokailut omakustanteisesti.

Matka maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Jokainen hankkii oman matkavakuutuksen, jossa on peruutusturva yllättävän matkan peruuntumisen varalle. Matkan järjestäjä maksaa peruuntuneen matkan maksetun hinnan takaisin, jos peruuttaa matkansa ennen .5.2026.

Viimeinen ilmoittautumispäivä 1.5.2026, tai niin kauan kun paikkoja riittää. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Lisätiedot: vskl.matkat@sekl.fi tai 0442394178. Vastuullinen matkanjärjestäjä: Tmi Urpo Muhonen 1275/19/Mj

Job 12:3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-series=572&open-episode=458951

Oi Jeesus Kristus, auta sinua seuraamaan ja voimallasi liitä itseesi kokonaan. Vahvista uskoani, vie voittoon kilvoitus ja taivaassasi anna iäinen kirkkaus.

 

Yrjö Wallinmaa valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi 8. huhtikuuta 1943.

Wallinmaa ei ehtinyt olla piispana kauan, kun hän tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin joutui neuvostopartisaanien hyökkäyksen kohteeksi 4. heinäkuuta 1943. Hyökkäyksessä, joka tapahtui Inarin Laanilassa, kuoli piispa Wallinmaa ja kolme muuta suomalaista.

Wallinmaata ja noin 20 muuta matkustajaa kuljettanut linja-auto oli matkalla Rovaniemeltä Ivaloon ja oli aamuyöllä noin kello 3.00 ehtinyt Saariselän tunturien kohdalle. Autossa oli myös runsaasti postisäkkejä, joita oli sijoitettu tavaratilan lisäksi matkustamoon. Juuri ennen kapean puron ylittänyttä siltaa autoa tulitettiin konekiväärillä, ja kuljettaja pysäytti auton. Muutaman sekunnin kuluttua noin 20 metrin päässä ollut Laaniojan silta räjähti kappaleiksi. Tulitus jatkui, ja linja-autoa kohti heitettiin myös käsikranaatteja. Auton etuistuimella ollut Wallinmaa astui ulos autosta ja yritti suojautua sen alle, mutta sai surmansa häntä kohti heitetyn käsikranaatin räjähtäessä. Auton kuljettaja ja kaksi naismatkustajaa kuolivat konekivääritulituksessa, ja lisäksi 11 auton matkustajaa haavoittui. Useat auton sisällä olleet matkustajat pelastuivat suojautumalla postisäkkien sekaan.

Noin kymmenen minuuttia iskun jälkeen paikkaa lähestyi Rovaniemen suunnasta Saksan Lapin-armeijan linja-auto, jossa oli vain kuljettaja. Myös tätä autoa ammuttiin, niin että luodista vioittunut auton äänitorvi alkoi soida taukoamatta. Partisaanit pakenivat paikalta ilmeisesti luultuaan äänitorvea hälytyssireeniksi. Muutamaa hetkeä aiemmin partisaanit olivat hyökänneet Laanilan majataloon sekä maantien kunnostajien parakkiin ja surmanneet kaksi tietyömiestä ja haavoittaneet neljää.

Yleensä partisaanihyökkäyksistä vaiettiin sotasensuurin vuoksi, ja myös Laanilan isku oli tarkoitus salata. Viranomaiset ilmoittivat Wallinmaan omaisille aluksi, että tämä oli kuollut onnettomuudessa. Iskussa surmansa saanut piispa oli kuitenkin liian näkyvä henkilö, jotta tapaus olisi voitu pitää poissa julkisuudesta, ja niinpä Suomen Sosialidemokraatti selosti tapahtunutta laajasti. Myös papiston keskuudessa tapaus aiheutti suuren kohun. Päämaja päätti muuttaa strategiaansa, ja piispan surma otettiin propagandakäyttöön. Valtion tiedoituslaitoksessa työskennellyt kirjailija Mika Waltari vertasi artikkelissaan Wallinmaan kohtaloa piispa Henrikin surmaan Köyliönjärven jäällä ja luonnehti Suomen kirkon saaneen Wallinmaassa oman marttyyrinsa.

1.Oi, kuinka unhottaisin nyt armahtajani,

kun minut, Jeesus, muistit ja kuolit tähteni.

Kun olin kahlittuna, niin minut vapahdit,

tuskissa vaikeimmissa vain sinä lohdutit.

2.Näin Jeesus, ystäväni, minua armahdit

ja kurjan kuolemasta iäksi lunastit.

Sinua, ystäväni, kaikkeni kaikessa,

en synneilläni tahdo taas ristiinnaulita.

3.Nyt synninpäästön kalliin sä mulle ilmoitit,

ja runsaan armopöydän myös mulle valmistit,

ja mulle, syntiselle, soit ruumiis, veresi.

Sua kiittää sydämeni, jää, Jeesus, luokseni.

4.Oi Jeesus Kristus, auta sinua seuraamaan

ja voimallasi liitä itseesi kokonaan.

Vahvista uskoani, vie voittoon kilvoitus

ja taivaassasi anna iäinen kirkkaus.

Virsi 292

Ps.79:11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

 

Tampereen tuomiokirkkoseurakunta järjestää maksuttoman päiväraamattukoulun keväällä 2026. Se kokoontuu Kalevan kirkon Katakombissa (Liisanpuisto 1) torstaisin klo 10–13.15 

 

Toiminta tarjoaa opetusta ja yhdessäoloa. 

Lisätietoja saa Armi Taposelta, p. 050 492 7949 

5.3. 2026

"Vangin vapautti, laps oon Jumalan" 

Turkka Aaltonen  

Kun kuulette Vapahtajan kolkuttavan......

 

Niilo Tuomenoksa kirjoitti aikoinaan armosta ajatuksia:

Armo on polttavaa armoa. Se on sydämen alttarilla oleva liekki, joka kuluttaa epäpyhän, sulattaa kovan ja kirkastaa kaiken himmeän ja epäselvän. Mitä syvemmällä olen armossa, sitä enemmän ikävöin Kristuksen kaltaisuutta.

Armo ahdistaa elämässämme olevaa väärää, olipa se minkälaista tai nimistä tahansa. Armossa elävä ei kykene jatkuvaan katkeruuteen. Anteeksiantamaton mieli on hänelle kuormien kuorma. Kuinka hän, jonka tulee vihamiestäänkin rakastaa ja parjaajaansakin siunata, voisi ystäväänsä kohtaan ynseää mieltä pitää?

Armo on kuolemaa minä-elämälle. Missä armo hallitsee, siellä »minän» on vaiettava. Syvässä armon tuntemisessa opimme inhoamaan »minää», tuota syntien syntiä. Kristus kuoli omalle tahdolle, omille voimilleen ja omalle viisaudelleen. Hän tuli tekemään Isän tahtoa ja Isän voimassa. Hän sanoi, että hän ei puhu omia sanoja, omaa viisautta, vaan niitä sanoja, joita hän on kuullut Isältä. Paavali sanoo, että hän kulkee, aina kantaen Jeesuksen kuoloa ruumiissaan, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi hänen kuolevaisessa ruumiissaan näkyviin. 2.Kor.4:10.

Meissä on sikäli hengellistä elämää, mikäli meissä on minä-elämän kuolemaa. Jeesusta voi vain se seurata, joka on kieltänyt itsensä.

»Sillä Jumalan armo on ilmaantunut pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, jotta me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja harrastaa.» Tiit. 2, 11—14.

Armo ei vapauta meitä kiusauksista. Kristus, joka oli täynnä armoa ja viisautta, oli kuitenkin kaikessa kiusattu niin kuin mekin. Ei ole olemassa kristittyä, joka olisi kiusauksista vapaa. Kiusausten korven läpi käy pyhimmänkin tie. Niin kauan kun meitä ympäröi liha, maailma ja demoonit, olemme kiusauksiin joutuvia ihmisiä. Lienee pylväspyhimyksiä ja muita kamaripyhiä, jotka ovat väärällä tavalla paenneet maailmaa ja niin päässeet niistä vaivoista, joissa sen on oltava, joka tahtoo Herraansa elämän keskellä palvella. Heillä ei ole sitä tasaantumisenkaan vaaraa, mikä on sillä, jonka tie vie publikaanien ja porttojen pariin, ryöstettyjen ja sairaitten joukkoon. Hyvä on valmiitten pyhien kanssa Herraa palvella. Siinä on autuaita tunnelmia ja muuta mieltä kohottavaa. Mutta panepa kristillisyytesi kestämään ja säilymään elävänä ja puhtaana sielläkin, missä sitä ei ole mikään tukemassa, vaan pikemminkin kaikki kaatamassa. Kamaripyhä tuota tarvitsisi. Vieraana todelliselle taistelulle ja uskon kilvoittelulle hän on päässyt hengellisyydestään semmoisiin luuloihin, joista ei ylpeys ja omahyväisyys ole kaukana. Voi noita lasikaappikristittyjä! Niillä on suuria sanoja, mutta pieniä tekoja. Puhuvat uskon asioista kuin sankarit, ja kuitenkaan heidän kaikin tavoin turvatussa ja pehmeille sijoitetussa elämässään ei edes pääse esiintymään tilanteita, jossa todellinen usko pääsisi harjoitukseen ja koetukseen. Tunnelmien ja mielialojen vaihtelut tilitetään korpivaellukseksi. Mitättömät loukkaukset otetaan ties minä uskon elämään kohdistuneina iskuina, joiden alle sitten ollaan nääntymässä. Paavalin vaivoihin rinnastetaan omat vaivat, jotka kuitenkaan eivät mitään vaivoja ole, saatikka sitten niitä, jota suuri Jumalan apostoli Herran tiellä koki.

 

1. Hiljaisina keskiyön vartioina, ovellanne seisoen

Vapahtaja kutsuu, anoen, kolkuttaen.

Nyt niin usein kuin ennenkin.

Hän tahtoo astua sisään pelastuksen kanssa,

Sydän synnin sortamana!

Avatkaa nyt ovi Jeesukselle,

antakaa Hänen astua sisään!

2. Kuolema tulee jonain päivänä, armottomana,

tulee jokaisen luo.

Kukaan ei voi häntä välinpitämättömästi sivuuttaa,

ei kukaan hänen maahantulokieltoaan.

Jeesus odottaa armollisesti anoen,

ovella tänään,

Häntä, ei kuolemaa, julmaa niittäjää,

voit kääntyä pois.

3. Kun kuulette Vapahtajan kolkuttavan,

kutsuvan ovellanne,

oi ottakaa Hänet vastaan, antakaa Hänen astua sisään,

ja sielunne virkistyköön!

Silloin, kun kultainen aamu sarastaa,

Kirkas, ikuinen, kaunis,

Hän avaa Taivaan portit

Ja ottaa teidät sinne.

Arthur C. Coxe

"Kauniit on kukat. Kuinka jaksat"?

Ystäväni Hannu Laaksonen kirjoitti aikoinaan runokirjan "Naulittuna sanaan". Se koostui hänen omista kokemuksistaan arkipäivän kristittynä. Tässä yksi kohtaaminen kuolemaan valmistautuvan ihmisen kanssa.
 

KESKIMÄÄRIN NELJÄ VUOTTA 21.5.2007

Toit puolisosi haudalle ruusut ja orvokit. Niitä poikasi kanssa istutit.

Sanoin: "Kauniit on kukat. Kuinka jaksat"?

Vastaat: "Sairaalaan reissu on odottamassa ja lääkärin arvio taskussa, ehkä neljä elon vuotta jäljellä. Niistä vuosista mennyt on kolme, kunpa kivuitta pääsisi, rakkaitten luokse".

Ei ole minusta rohkaisijaksi,

vain sinä Herra voit hoitaa nämä kaksi.

Niin toimi "rukouspuhelin",

sanat annettiin kohta kun huokaisin.

Saimme puhua hetken taivaan tiestä. Oli ihana osoittaa ristin miestä. "Hän kantoi synnit, saat olla vapaa. Kun koittaa aika, hän haudat avaa".

 

https://www.youtube.com/watch?v=xLSzgXxsoBU 

Ps.66:16. Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

 

Tienvarsi evankeliumin tarkoituksena on saada Suomen teiden varsille mahdollisimman paljon yllä olevan kuvan mukaisia suuria jopa 50m² Jeesus Kristus on Herra plakaatteja.

Julkaisemme tällä sivustolla uuden kyltin kuvan ja sijainnin heti kuin kulloinkin tarvittava summa on saatu kerättyä ja taulu on pystytetty tien viereen.

Tienvarsimainoksia tarjoavien yritysten mainospaikkojen hinnat lähtevät muutamasta sadasta eurosta ylöspäin useisiin tuhansiin euroihin riippuen taulun koosta, sopimuksen pituudesta, paikan näkyvyydestä ja liikennemääristä.

Tienvarsi evankeliumin toiminta on kustannustehokasta koska kerätyt varat käytetään vain ja ainoastaan "mainosten" kustannuksiin.

Tie 130 Marjamäki Lempäälä (Helsingintie). Taulun sopimus uusittu vuodeksi eteenpäin ajalle 8.11.2025 - 8.11.2026. Halutessasi voit tiedustella tämän kyseisen taulun kustannuksista puhelimitse.

Mikäli haluat osallistua tähän evankeliumin työhön, voit lähteä mukaan toimintaan rahoittajana sekä tiedottajana jakamalla tietoa tästä työstä.

Onko sinulla tarjota mainospaikka tai tiedätkö hyvän paikan? Ota yhteyttä!

Tienvarsievankeliumi puh. 0400264000

Tilisiirto

Suorat tilisiirto lahjoitukset
Saaja: Jeesus Cafe Ry
Tili: FI15 4503 0010 3143 61
Viitteeksi: 3722

Rahankeräyslupa

Rahankeräyslupa: RA/2025/1813

Ps.99:5-6. Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä. Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.

 

Turvaan raadollisna armoos’ suureen

 

1.Suo'os hetki hiljainen, oi Jeesus, hetki vain, kun päättyy päivän työ. Ristis pyhän juuressa mua kohtaa, kun niin rauhatonna sydän lyö.

kerto: Suo mun vaipua sun ristis juureen, jonne myrskyt kylmät eivät käy. Turvaan raadollisna armoos’ suureen, rauha hiljaa luoksein ennättäy.

2.Suo'os hetki hiljainen, oi Jeesus,  kun käy maailma lihaa kiusaamaan. Ja jos joskus pimenee, sua huudan. Sä saat yönkin päiväks' vaihtumaan.

3.Suo'os hetki hiljainen, oi Jeesus,  voimaa suo, kun murrun murheisiin. Nosta multa olkas’ päälle taakka, käännä mielen maasta taivaisiin.

"Olen hulluna elämään"

 Tapasin aikoinaan Toijalassa katulähetystyön puitteissa Eero Pokelan, hän tuli todistamaan Jeesuksesta erääseen meidän tilaisuuteemme. Hänellä oli erikoinen, koskettava evankelistan puhe, joka jäi mieleen ja vaikka siitä on kulunut 40 vuotta, voisin vieläkin kertoa sen sisällön.

Paljon myöhemmin olin Eeroon taas yhteydessä ja kysyin häntä Kangasalle puhumaan ilosanomailtaan. Hän tuli vaimonsa kanssa Oulusta ja olivat meillä vielä yötä.

Kerran hän soitti minulle ja pyysi kirjoitusta erääseen työn alla olevaan julkaisuun ja lupasin tehdä semmoisen. Syyksi hän sanoi, ettei Oulun piispa suostunut kirjoittamaan?

MTV- uutiset kertoivat Eerosta:

Eero Pokela syntyi keskosena perunapellon laitaan. Lähin lääkäri oli 200 kilometrin päässä, mutta väliäkö sillä, koska lääkäriin ei olisi kuitenkaan ollut varaa. Pienen miehen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat yhtä eloonjäämistaistelua eikä taistelu loppunut aikuisenakaan.

Elettiin vuotta 1944 Sievissä Keski-Pohjanmaalla. Samana yönä, kun liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa, erään maanviljelijäpariskunnan perunapellolle syntyi poika, jota luultiin ensin kuolleeksi. Isä, joka oli lomalla rintamalta, katkaisi pojan napanuoran ja kantoi saunaan.

− Ehkä se oli äidinrakkaus, joka kuitenkin piti minut hengissä, Eero Pokela miettii.

Lapsena Pokela sairasti jatkuvasti, heikkotekoinen kun oli.

− Minulla oli muutaman kuukauden välein keuhkokuume tai angiina, Pokela kertoo.

Äiti hoiti häntä omalta äidiltään oppimillaan kansanparantajan konsteilla. Pojalle juotettiin pihkavettä ja hänet pantiin hengittämään tärpättihöyryä.

Pokelan luut olivat niin heikot, että hän ei tahtonut nousta jaloilleen. Niinpä hän oppi lukemaan ennen kuin kunnolla kävelemään.

Lapsuuden heikko kunto ja köyhän perheen laiha ruoka vaikuttavat Pokelan koko elämään. Hän on saanut kaksi sydänkohtausta, joista toinen oli viedä häneltä hengen. Pokela oli työmatkalla ulkomailla, kun hän tuupertui hotellin käytävälle.

− Minulla kävi niin hyvä tuuri, että minut löytänyt mies oli ammatiltaan urheiluhieroja, joka elvytti minut ja pisti pumpun kuntoon, Pokela kertoo.

Hän on sairastanut myös syövän, josta parani, vaikka lääkärit eivät juuri antaneet toivoa.

− Ennuste oli huonoin mahdollinen. Mutta kun kasvainta leikattiin, huomattiin että se ei ollutkaan niin paha kuin miltä alussa vaikutti.

Vaikka Pokela itse onkin tällä hetkellä terve, kuolema liittyy edelleen hänen elämäänsä. Hän antaa nykyisin saattohoitoja sairaaloissa.

− Muutama vuosi sitten kuolemaa tekevä naapurini pyysi minua rukoilemaan kanssaan sitten, kun hänen aikansa koittaa. Sen jälkeen olen ollut muidenkin vierellä rukoilemassa tai vaan pitämässä lähtevää kädestä.

Pokela myöntää, että saattohoidon antaminen on raskasta, eikä hän sitä kovin usein teekään. Hän on kuitenkin niin sinut itsensä ja Jumalansa kanssa, että kykenee olemaan niiden ihmisten tukena lähdön hetkellä, jotka eivät ole ehtineet tehdä elämänsä kanssa tilejä selviksi.

Pokela on tehnyt elämänsä aikana muutakin kuin taistellut hengestään. Nyt 65-vuotiaana (2009) hän voi sanoa eläneensä rikkaan elämän, vaikkei toki ole siitä vielä luopumassa. Hän on muun muassa ollut lähetyssaarnaajana Espanjassa, kiertänyt ympäri maailmaa Rautaruukin palveluksessa ja toiminut pappina lapissa. Nyt hän on jäänyt eläkkeelle, jotta voisi hoitaa kotona syöpää sairastavaa vaimoaan.

Mutta ei Pokela työntekoa ole lopettanut. Tällä hetkellä hänen aikansa vie suurimmaksi osaksi kirjoittaminen. Mies on kirjoittanut runoja, näytelmiä, lastenkirjoja ja romaaneja. Tällä hetkellä työn alla on "Kuokka", joka on Suomi 90 vuotta -sarjan neljäs teos, Pokelan yhdestoista kirja.

Miten Pokela on ehtinyt tämän kaiken?

− Olen hulluna elämään, hän toteaa.

Tässä linkki Eeron haastatteluun TV7:

https://www.tv7.fi/arkki/roihu/vieraana-eero-pokela_p2423/ 

Naulantakoja

Minä työkseni nauloja taon.

Muuta osaisi en kai tehdäkään.

Katsoin sivusta korttien jaon...

Synnyin sepäksi, sepäksi jään.

Naulapajassa kuumassa takoa täytyy,

vaikka helteestä, hiestä ruumiini räytyy.

"Rautanauloja tarvitsee Rooma",

tilas sotilaat kiireissään.

Tämän kuullessa kohtasi kooma,

sielu parahti itkemään:

"Taasko jollekin ristinpuu pystytetään!

ilman naulojen taontaa leivättä jään."

Nostin pihdeillä ahjosta raudan,

annoin vasaran kumahtaa!

Rautanauloilla viitoitan haudan.

Iskut hurjasti murahtaa!

Neljä naulaa pian pajassa valmistuu,

mutta kenelle veistettiin ristinpuu?

Rooman sotilaat naulansa nouti:

"Pian tuomio tämä täytetään! "

Sydänparkani tuskasta routi:

" Yksin pajaani tännekö jään?"

Lähdin juoksemaan rinteelle Golgatan,

siellä kohtasin Herrani, rakkaimman.

Rooma vasaroi rautansa sinuun!

Suusi aukesko herjaukseen?

Heitit rakkauden katseen myös minuun,

vaikka nauloja risteihin teen.

Niillä nauloilla kiinnitit syntini puuhun,

taivaslaulut sovitit seppäsi suuhun.

Eero Pokela