Kristian Scriverin (1629-1693) hartauskirjan Sielun aarre sivuilta löytyi tällainen runo:

 

Jeesus paras tavarani,

Hän mun osti kuolollansa,

Hänen luokseen halajan,

Hänen olen kirjassansa;

Muusta en mä huolikaan,

Kun on mulla Jeesus vaan.

Herra Jeesus, sinulle elän minä,

sinulle kuolen minä,

sinun omasi olen kuolleena ja elävänä,

tee minua iankaikkisesti autuaaksi!

Kaikki on hyvin, kun vaan Jeesus verellänsä

ja meidän katuvainen sydämemme

uskollansa yhtyvät toisiinsa.

Meitä Jeesus hallitsee,

Öin päivin vartioitsee;

Ei väsy hän, ei makaa,

Vaan ompi valpas, vakaa;

Jeesuksen nimeen elän,

Jeesuksen nimeen kuolen.

Mä, Jeesus, olen sun,

Sä iät’ olet mun,

Mun vaivan tiellä tällä,

Mun taivaissa ylhäällä,

Mun, Jeesus, kaikin paikoin,

Mun aina kaikkiin aikoihin.

Jeesus, Lunastajani!

Jeesus, Vapahtajani!

Mua nyt ja aina auta,

Suo autuus armosi kautta!

Kun päättyy elon hetket,

Mun taivaan iloon kätket.

Pois nyt kallein kulta!

Minusta on se multa,

Jeesus tavarani;

Maailman kunnia, kulje

Kauas, loistosi sulje!

Jeesus kunniani;

Eivät vaan

Voi tuskatkaan

Mua Jeesuksesta poistaa;

Häntä tahdon muista

Jeesus, sielun-elämäni,

Korkein ilo syömmeni,

Sinun olla yksistäni

Tahdon nyt, aina iäti,

Sinä kultain kalleimpani;

Ainoa on aatelmani:

Omasi olen, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!

Elänkö vai kuolen, sulle

Kuitenkin vaan kuulun ma;

Nimesi, Jeesus, se on mulle

Korkein kuulu, kunnia.

Ilon suo ja uskalluksen,

Vaivoissani virvoituksen,

Omasi olla, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!

Yksi on, Jeesus, pyyntö mulla,

Ensimmäinen, viimeinen —

Suo sen täytetyksi tulla! —

Että, kun täältä erkanen,

Huokaan vielä viimeiseksi,

Vaikka en saisi sanoneeksi:

Omasi olen, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!

Ps.37:5. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

 

Jeesus sanoo, että ihminen on arvokkaampi kuin monta varpusta.

 

Matti Vuolanne oli Porissa pappina, kun aloitin hengellisen työni 1979 ja opin monia asioita hänen kanssaan evankelioidessamme paikallista kansaa päivä toisensa jälkeen. Risto Siltanen kirjoitti kirjan Matin vaiheista ja tässä yksi katkelma siitä Siperian lähetysmatkalta.

 

Hartaushetki leipäkaupassa

Venäjän lapset joutuvat kärsimään maan ja kansan nykytilasta. Kun valtio ei useinkaan pysty maksamaan työntekijöittensä palkkoja, vanhemmat joutuvat lähettämään lapsensa tienaamaan perheelle elantoa. Toisaalta rahan arvo on surkean alhainen verrattuna tavaroitten hintoihin. Joten jos sen palkan joskus saa, silläkin on vaikea tulla toimeen - eläkkeistä puhumattakaan. Siksi myös lasten on lähdettävä leivän hakuun. Juuri koulunsa aloittaneet 7-vuotiaat ansaitsevat lehtiä ja erilaisia tavaroita kauppaamalla usein enemmän kuin esimerkiksi opettajavanhempansa yhteensä. Vielä vaikeampi on ajatella kodittomien lasten kohtaloa. Heidän on pakko elää ja tulla toimeen metrotunnelien ja katujen ehdoilla.

Joukko katupoikia katseli meitä ja täpötäysiä ruokakassejamme astuessamme eräänä hyytävän koleana päivänä kaupasta ulos. Jotenkin poikien silmistä näki, että nälkä kurni vatsassa. Kymmenkunta heitä oli. Vanhin 17- nuorin ehkä 7-vuotias. Suurin osa jonkin verran 10 vuoden molemmin puolin.

Rupesin tekemään tuttavuutta kavereitten kanssa ja kysyin sitäkin, missä pojat asuivat. "Vähän siellä ja vähän täällä." Tarkensin kysymystä ja sanoin haluavani tietää, missä meni viime yö. Joku oli viettänyt yönsä rappukäytävissä, jotkut toiset maleksineet metroasemilla.

Siitä paikasta kutsuin pojat mukaani kauppaan, josta juuri olimme tulossa. Lenininkadun suureen leipäkauppaan. Varpuset olivat hyppineet kaupan lattialla murusia syömässä siitä asti, kun olin ne ensimmäisen kerran nähnyt yhteisellä matkallani Marian kanssa. Siinä ne edelleen nokkivat tähteeksi tippunutta, mutta ainakin sen kerran nämä kadulta kutsumani pojat saivat itse valita, mitä sinä iltana syötäväkseen halusivat.

Silloin oli hyllyssä, mistä valita, mutta kun nämä pojat pyysivät jotakin olemattoman pientä leivänpalaa ja sitäkin hyvin arasti, kuin anteeksi pyytäen, häpesin meidän yltäkylläisiä pöytiämme, joista monista riittää kaatopaikkojenkin täytteeksi tai eläinten ruoaksi.

Kun me tulkkini Volodjan kanssa huomasimme, ettei kadun-lasten vatsa tule täyttymään niistä eväistä, jotka he itse rohkenivat hyllystä osoittaa, päätimme haalia heille suuhunpantavat oman päämme mukaan. Vähän ihmeissään, mutta äärettömän kiitollisina pojat lähtivät illan pimeyteen, porraskäytäviinsä ja metroasemille.

Uusi tapaaminen

Olimme kuitenkin tehneet sopimuksen tapaamisesta seuraavana päivänä samassa paikassa. Asunnollamme oli vielä Porista tuotua lapsille sopivaa vaatetavaraa. Keräsimme varastoistamme kaikki vaatekappaleet, joiden arvelimme suinkin käyvän tapaamillemme nuorille.

Seuraavana päivänä pojat istuivat kuin kukot orrella sovittuna aikana samalla paikalla, mutta meidät havaitessaan juoksivat vastaan. Aikamme siinä kadulla juttelimme ja iloitsimme toisistamme, mutta koska oli jo melkoisen kylmä, marraskuu taisi olla meneillään, astuimme samaan kauppaan, jossa edellisenä päivänä olimme olleet ruokaostoksilla. Ostimme ruokaa taas, mutta sen jälkeen vetäydyimme hiljaiseen peränurkkaan, jossa voimme ketään häiritsemättä penkoa vaatepussejamme. Vanhimman kaverin johdolla pojat kaikessa sovussa ja ihmeen asiallisesti jakoivat vaatteet keskenään. Vähän kesken se homma kuitenkin jäi. Tai oli jäädä, kun joku nainen myymälän henkilökunnasta tuli häätämään poikia pihalle. Kivahdin tuolle naiselle, osoittaen samalla lattialla ja kaikkialla muuallakin hengenpitimiään kerääviä ja jopa pesää pitäviä varpusia.

- Te annatte varpusten elää täällä kaiken aikaa, eivätkä ne häiritse teitä lainkaan, mutta kodittomat, isättömät ja äidittömät ihmislapset te olette valmiit heittämään ulos pakkaseen. Kuitenkin Jeesus sanoo, että ihminen on arvokkaampi kuin monta varpusta.

- Nopeasti sitten!, tiuskaisi nainen takaisin. Ja pojat jatkoivat vaatteitten jakamista.

Kun tuo toimitus oli saatu loppuun hoidetuksi, astui joukosta esiin 11-vuotias nuorimies, vähän arasti, aivan kuin olisi pelännyt lattian pettävän, ja kysyi, voisinko siunata heidät. Jokaisen erikseen. Olimme jo rukoilleet, olimme käyneet raamatun sanaa läpi, mutta tämä pyyntö yllätti minut.

Kukin pojista asettui vuorollaan eteeni seisomaan. Eikä vain minun eteeni, vaan hyvän Jumalan eteen. Laskimme Volodjan kanssa kätemme poikien päälle ja siunasimme jokaisen henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen rakkaaseen syliin.

 

Vuolanne Antti. Isän hautajaiset. Rovasti Matti Vuolanne, Muistosaarna 21.10.2023

 https://www.youtube.com/watch?v=aZcW-VdGvss

 

 

Mal.3:1. Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.

Ilpoistenpiirin tiistaikokous 

Turun Martin kirkossa 

22.9. 2026

 https://www.youtube.com/live/7XiFXgHoSFc

Sef.3:17 Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

 

22. 9. Puhujina Turkka ja Hilkka Aaltonen 

 

Hurskaita toiveita

 

Philipp Jakob Spener pietismin isä ajoi saksankielisissä maissa protestanttisen hengenelämän uudistamista. Johtamissaan kokouksissa Spener rohkaisia maallikkoja käyttämään puheenvuoroja ja osallistumaan yleisiin kokouksiin.

Spenerin keskeinen teos oli Pia desideria (suom. Hurskaita toiveita), jossa esitetyn luterilaisen kirkon uudistusohjelman vuoksi häntä on nimitetty "luterilaisuuden toiseksi uskonpuhdistajaksi". Teoksessa Spener kehotti ihmisiä lukemaan Raamattua, välttämään uskonkiistoja ja panemaan painoa enemmän kristilliseen elämään kuin opillisiin kysymyksiin. Spener vastusti yhteiskunnan maallistumista ja pyrki korvaamaan sen elävällä kristillisyydellä.

Nykyään hänen toiveensa on haudattu kirkolliseen maallistumiseen, virkavaltaisuuteen ja politiikkaan.

Vihkipari lähetti meille kutsun, joka oli otsikoitu: ”Kahdelle poliisille elinkautinen”. Kova juttu, ajattelin. Mutta avioliittohan on vakava Jumalan säätämä elämänmuoto miehelle ja naiselle eliniäksi. Harvoin sitä kuitenkaan mainostetaan noin raflaavasti? Kyse oli siis kahdesta poliisista, jotka menivät naimisiin. Mainos oli kuin kuva heidän työnsä negatiivista, kaikkein pahimmasta tuomiosta, mitä voidaan langettaa rikolliselle.

Joidenkin vuosien kuluttua kuitenkin näiden poliisien avioliitto mureni uskottomuuteen ja tuli avioero. Kumpikin löysi uudet kaverit ja synnyttivät uusioperheet. Tämä oli normaalia nyky-Suomessa. Mietin sitten tapausta monta kertaa ja varsinkin, kun tapasin heitä myöhemmin. Aika kevyesti ihmiset suhtautuvat avioliittoon, vaikka lupaavat Jumalan edessä pysyä siinä kuolemaansa asti.

Raamatussa on esimerkki yhdestä velallisesta, jolla ei ole millä maksaa. Hän yritti vedättää ja kertoi aikanaan maksavansa velan. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Matt.18:26-27. Todellisuudessa kaverilla ei olisi ollut milloinkaan riittävästi maksettavaa summaa rahaa. Ehkä hän olisi ollut kypsä velkasaneeraukseen, mutta semmoista ei siihen aikaan tunnettu.

Syntiin nähden ihminen on aina konkurssikypsä. Kansakoulun opettajani sanoi 50-luvulla: Tyhjästä on paha nyhjästä! En sitä silloin ymmärtänyt kovin syvällisesti, mutta myöhemmin paremmin. Minulla ei ole (eikä kenelläkään) edellytyksiä eikä varoja maksaa synti-velkaamme pois tunnoltamme. Ilman Jumalan armoa jokaisella on jo elinkautinen, synti on tunnolla ja syyttää. Niin myös tuomari ja syyttäjä. Ainoa mahdollisuus olisi saada hyvä puolustusasianajaja.

Job vainaa tunsi Herransa ja sanoi silloin sairaana ja vaivattuina suuren viisauden 16:19. Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. Se on hyvä lause, josta uskova saa edelleen voimaa ja luottamusta.

Raamattu vakuuttaa, että syntisellä, joka kääntyy Herran puoleen, saa armon ja Jeesus tulee hänelle Puolustajaksi. Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. 1.Joh.2:1. Jokaisen ihmisen suurin ongelma on synti – hautaan saakka ja ellei hän löydä anteeksiantamusta, se on hänen ikuinen vaivansa ja loputon kärsimyksensä viimeisen tuomion jälkeen. Siksi on aivan etuoikeutettua saada uskovana kääntyä Herran puoleen apua pyytämään - aina.

Pyhä Henki on sitten toinen Puolustaja, jonka Jeesus lähetti uskovien tueksi taivaaseen lähtönsä jälkeen. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Joh.14:16 Silloin Jeesus tulee Hengessään seurakuntaansa, uskoviinsa, tavallisiin kuolevaisiin ja inhimillisiin ihmisiin. Hän tulee asumaan uskovien sisimmässä ja luo näin kadotetun yhteyden Jumalan ja ihmisen välille. Tällä omistusoikeudella ja valloituksella Jeesus lunastaa ihmiset itselleen ristillä tapahtuneen sovitustyön kautta.

Työaikana kävin Heinolassa usein, siellä oli seurakunnan yhdyshenkilö, Paavo. Yövyin heillä monta kertaa reissuillani ja pidimme lukuisia tilaisuuksia monen vuoden ajan. Paavo oli syntyään inkeriläinen ja sota-aikana hän oli kuulunut Neuvostoliiton armeijaan. Hänet oli värvätty Otto Ville Kuusisen kansalliskaartiin. Heillä oli erilaiset univormut ja oli ilmoitettu, että kun Neuvostoliitto valloittaa Suomen ja Kuusisesta tulee Suomen uusi hallitsija, niin Paavo olisi sitten kunniakomppanian sotilas. Jumala oli kuitenkin toista mieltä, eivätkä suunnitelmat toteutuneet koskaan. Sodan jälkeen Paavo meni Suomessa naimisiin ja muutti Heinolaan. Valvontakomissio kävi haastattelemassa häntä, mutta hän kieltäytyi menemästä takaisin Neuvostoliittoon. Minulle ei selvinnyt, miksi ne eivät vieneet häntä väkisin rajan taakse. Suomeen jääminen oli kuitenkin hänen syvä toiveensa, joka toteutui.

Olimme kylässä Kymenlaaksossa eräässä kodissa, siellä asui kaksi hyvin sairasta vanhusta ja iloitsimme heidän kanssaan yhteisestä uskosta, jonka Jumala oli meille antanut ja rukoilimme yhdessä.

Sitten keskustelimme historiasta ja he kertoivat olevansa siirtokarjalaisia, jotka olivat joutuneet jättämään sodan tähden kotinsa rajan taakse. Mielenkiintoinen katsaus sisälsi yllätyksen, sillä isäntä kertoi olleensa Karjalan aikoihin sukunimeltään Paksujalka ja hänen luokassaan koulussa oli ollut eräs poika, jonka sukunimi oli Karvajalka. Mutta hänen sisarensa olivat aikuistuessaan sanoneet, etteivät halua olla koko ikäänsä Paksujalkoja ja niin sovittiin suvulle uusi käyttöön otettava sukunimi.

Vielä talon emäntä kertoi, että heilläkin oli ollut suvussa erikoisia nimiä ja esimerkiksi hänen isoäitinsä oli ollut sukunimeltään Puujalka. No meitä nämä kertomukset tietysti naurattivat kun ei ollut tullut aiemmin vastaavaa tietoon. Mutta minä ajattelin, että ei se haittaa, vaikka olisi puupää, kunhan vaan on uskossa Jeesukseen.

Ystäväni Pertti Nousiainen oli merkittävässä asemassa kirjallisissa harrastuksissani kustantaen monta kirjaa Herätysseuran johtajan ominaisuudessa. Hän kirjoitti aikoinaan muistiin itselleen elämänohjeet, jotka olivat hurskaita toiveita. Mielestäni hän onnistui aika hyvin pitämään linjansa seuraavien ohjeiden puitteissa.

1.Rukoillen luen taikka kuuntelen Jumalan Sanaa joka päivä!

2.Haluan viedä evankeliumia eteenpäin sillä tavalla, kun Jumala siihen minulle mahdollisuuksia antaa.

3.Tahdon elää hyvällä omallatunnolla sekä Jumalan että ihmisten edessä.

4.Rukoilen jatkuvasti omaisteni ja tuttavieni puolesta, että he pelastuisivat

5.En väittele opinkysymyksistä, vaan rakastan kaikkia Jumalasta syntyneitä.

6.En halua hävetä Kristusta ihmisten edessä

7.Pyhä Henki Raamatun välityksellä on ainut elämäni ohjaaja

8.Koskaan mikään uhraukseni yhden ihmisen pelastamiseksi kadotuksesta ei ole liian suuri

9.Suurin iloni on todistaa sekä elämälläni että sanoillani Jeesuksesta.

10.Suurin murheeni on, kun joku Jeesuksen pelastama lankeaa takaisin maailmaan

11.Otan Jumalan kädestä kaikki: sekä raskaat vastoinkäymiset, että voittoni.

1.Sua ilman Jeesus onneton on elämäni aivan,

ja matkani mun täällä on kuin myrskysäässä laivan,

Mi neuvotonna tietään käy, Meri aaltojaan kun heittää;

Ei valkamaa, ei maata näy, ja kuohut uhkaa peittää!

2. Sua ilman synkkä ompi tie Kuin yössä pimeässä,

Ja eksyksiin matka vie, Ja mieli on nääntymässä.

Sua ilman synnin korpeen Mä harhateille haivun;

En kotoani löydä, en, Vaan yössä kuoloon vaivun.

3. Mut luonani kun, Jeesus, oot, Ei huolta mulla laisin,

Jos kuinka aallot riehukoot Ja meri pauhaavaisin.

Kun oot, oi Herra, haahdessa, Niin sydän nauttii rauhaa,

Ja turvissa on vaaroilta Vaikk' kuinka myrskyt pauhaa.

4. Kun oot, oi Jeesus, oppaani, Ja valonani loistat,

Sä ohjaat tieni yössäkin Ja murheen pelon poistat.

Ja raskas joskin matka on Jos yökin pitkä, musta,

Mun vihdoin kotitaloon Sä saatat taistelusta.

Kaarlo Hammar.

Ilm.22:14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

 

Ps.25:8. Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.

 https://www.youtube.com/watch?v=28ijHg_-wFo

Ps.5:4. Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä tuon pyyntöni sinulle, uhraan ja odotan.

 https://www.youtube.com/watch?v=-O5YxKH3Fvw&t=15s

5.Moos.32:47. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne.

 

Snl.22:1. Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.

 https://www.youtube.com/watch?v=ooLUE04e9C4

1.Moos.9:20-21. Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.

 

                                          https://www.youtube.com/watch?v=qsc-6pPr6u8

Joos.13:1. Kun Joosua oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, sanoi Herra hänelle: "Sinä olet käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, mutta vielä on hyvin paljon maata valtaamatta.

 

https://www.youtube.com/watch?v=1i0XkoNbTKQ 

2.Moos.23:17. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen.

 

1.Kor.1:9. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.

 Eeva ja Pekka Paukkala 

Ecuadorin lähetystyöntekijät 

todistivat Lempäälässä 

Kuosmasen kotiseuroissa.

https://www.youtube.com/watch?v=rkHSQlBch-I&t=2909s 

Ole auttaja luonani matkallain

 

1.Sain Herralta arvan mä autuaan:

Minut kutsui hän lastensa vaalintaan,

ulos maailman touhusta tempasi mun.

Ilomielellä kiittäen polvistun.

2. Ken onneni suuruutta lausua vois:

Kun mä syntiä itkin, hän pyyhki sen pois;

Tulin ristinsä turviin rukoilemaan,

Ja hän vastasi, siunaten rauhallaan.

3. Yks ainoa, Herra, nyt pyyntöni on:

Sinun kanssasi yhteys loppumaton.

Sitä kertoa suo, mitä sulta mä sain,

Pyhän armosi uhria kirkastain.

4. Suo rakkaus hellä ja hiljainen,

Joka pyyhkii kyynelet murheisten,

Avun antaa köyhien puutteeseen,

Sanas lohdulla nostaa uupuneen.

5. Pois velttous, ylpeys karkota,

Pidä mieleni raittina, kirkkaana,

Puhe joutava puhdista huuliltain,

Ole auttaja luonani matkallain.

6. Sua alttiina palvella ahkeroin

Elon iltahan hetkistä aamun koin,

Ja jos milloin on raskasta tielläni mun,

Mua vahvista! Kotkaksi nuorennun.

7. Oi Herrani, mulle nyt Henkesi suo,

Sydänintoni säilytä, voimia luo.

Elän taivaassa, täällä on ristini.

Olen, Herrani, halvin sun palvelijasi.

Sigvald Skavlan - suom. Hilja Haahti.