Kuusiaidan sisällä oli vuosia kasvanut yksi koivu. Huomasin sen vasta kuusten hävittyä maisemasta. Se oli yrittänyt sieltä ylöspäin valoon ja siksi jäänyt honteloksi. Taistelu elintilasta oli riuduttanut koivun. Kaadoin vanhan kuusiaidan kokonaan pois ja jätin tuon vaatimattoman koivun kasvamaan. Vuoden kuluttua se oli hieman petraantunut kasvussa ja lehtiä oli kasvanut kiitettävästi. Runko oli kylläkin karsa ja oksarivistö oli täysin toispuoleinen. Mutta koivu oli elossa. Ei se ollut malliyksilö, mutta näkyvissä.
Joskus kristillisyys on kuin tuo kärsivä koivu, koetuksella ympäristön paineen takia ja maailman henki pyrkii tappamaan kaiken Kristus-kasvun jo heti alkuunsa. Kanssaihmiset voivat olla kaikki kääntymättömiä ja totuuden vastaisia änkyröitä. Tiedossa on monta ahdistusta ja hengellistä taistelua. Kun tuhon voimat eivät onnistu nopeassa hävityksessään, ne alkavat rajoittaa kristityn elämää, sanomaa ja toimintaa. Joskus ne onnistuvat saamaan kuoleman niin kotoiseksi ilmapiiriksi, että seurauksena on luopumus Jumalan sanasta.
Liian hyvät olot saavat kristillisyyden usein lässähtämään omaan olemattomuuteensa. Siitä tulee mautonta, tyhjää toistoa, liturgiaa, puhdasoppisuutta, ulkokultaisuutta, itsensä kehumista ja väärässä rauhassa nukkumista. Metkaa, mutta myrskyt ja järistykset, sodat, nälkä, taudit ja vaivat, kuoleman läheisyys ja inhimillinen raihnaisuus ajavat etsimään Kristusta, sovitusta ja anteeksiantoa. Vainottu seurakunta on kaikkein elävin seurakunta, muttei kaikkein mukavin toimintaympäristö.
Jumala on antanut uskovalle Pyhän Hengen ja Pyhän sanan elämän edellytykseksi. Nämä aarteet ovat sitten saviastiassa, olipa kyseessä savolainen tai hämäläinen kristitty. Ehkä olisi hyvä korostaa myös seurakunnassa tätä tosiasiaa, ja pitää vuosittain muutama opetus tästä aiheesta. Sillä tämän ymmärtäminen auttaa uskovaa suuntautumaan arkipäivässään niin kuin Jumala on tarkoittanut. Joskus kuitenkin on aukkoja tiedossa, usko hakusessa ja ilmeisesti siitä syystä ratkaisut myös pielessä? Raamattu ohjaa tietämätöntä Jumalan tahtoon ja kestävään kritillisyyteen. Silloin uskova oppii yhden tärkeän läksyn: hän ei olekaan itsensä oma, vaan Kristuksen Herran.
1.Kor.6:19-20. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
Tämä ei ole tunne kysymys vaan uskon asia, jonka Jumala kirkastaa kyselijälle. Jos siis uskovan ruumis on tarkoitettu olemaan temppeli, pitää sitä hoitaa asianmukaisesti, että se olisi pyhässä käytössä ja kunnossa, puhdas ja toimiva. On kuin hänen vastuulleen olisi annettu pieni kirkko, oma kroppa, jossa Herra Jeesus pitää kirkonmenot ja hallitsee jatkuvasti. Se on sydämen antautumista Vapahtajan hallintaan ja hoitoon.
Maailman hengen valtaavat ihmiset vähät välittävät Jumalan suunnitelmasta ja käyttävät kroppaansa täysin väärin ja aina. Ruumiiseen tehdään lävistyksiä, tatuointeja ja silpomisia. Raskaudet keskeytetään, juopotellaan, mässäillään ruoalla, laiskotellan, vältetään työtä ja liikkumista, tupakoidaan ja nuuskataan, käytetään huumeita ja lääkkeitä samaan tarkoitukseen. Rikotaan Jumalan käskyjä, halveksitaan Hänen tahtoaan ja johdatustaan. Kun Jumala kutsuu ja herättää, käännetään hänelle selkä ja paetaan toiseen suuntaan. Kun Jeesus kehottaa menemään sisälle ahtaasta ovesta, kaikki ryntäävät joukolla avarasta portista kuoleman tielle. Aisteja käytetään itsekkäästi, ylpeillen ja nautinnonhaluisesti, palvelleen vain omia pyrkimyksiä. Muutamat päättävät elämänsä pituudesta ja riistävät itseltään hengen, nykyään on tähän hullutukseen valjastettu vielä lääkäritkin antamaan kuolettava myrkky pois haluavalle ihmiselle.
Raamattu antaa yksiselitteisen vastauksen sille, joka kysyy ruumiin käytön hoitoa ja Jumalan kunnioitusta. Näistä emme kuule uutisissa, emmekä tiedä näistä kansan keskusteluissa. Politiikka on näistä vapaa ja nykyään kirkkokin on kadottanut suolansa. Mutta sana sanoo:1.Kor.3:17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Se on vakava sana uskoville ja asettaa kristityt peilin eteen: Miten suhtaudun Jumalaan, niin suhtaudun kroppaani. Jumalalla on suunnitelma ja tahto jokaisen elämään ja ruumiiseen nähden ja vähitellen hän tuo sitä esille ymmärrykseen, kun asianomainen vaan jaksaa kuunnella. Joskus kristitty epäonnistuu raskaasti ja ruumiin hoitaminen ja pyhä käyttäytyminen romahtaa pohjamutiin. Mutta ei pidä masentua ja luopua kokonaan suureta kutsumuksesta, vaan ottaa lusikka uudelleen käteen ja syödä päivän puuroannos kiitollisesti – vaikka kyynel silmässä.
Vanhoissa kristityissä on joskus havaittavissa aivan valloittavaa Pyhän Hengen temppelin käyttöä. He palvelevat vaatimattomina ja rukoilevat hartaasti lähimmäistensä puolesta, ovat valmiit jakamaan omastaan ja kyselemään sen ainoan tarpeellisen, Kristuksen tuntemisen perään. Olenkin ajatellut, että uskovan ruumiin kultturi voidaan jäsentää muutamaan tärkeään raamiin, jotka löytyvät Jumalan sanasta kehotuksen muodossa:
Hebr.13:1. Pysyköön veljellinen rakkaus. Se olisi hyvä pitää mielessään aina, kun ollaan toisten uskovien kanssa tekemisissä. Rakkaus rakentaa ja Jeesuksen kautta se myös kokoaa ja yhdistää.
13:2. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; Kristityn kodin tulisi olla valmis vieraisiin ja huomioida heidän tarpeensa.
13;3 Muistakaa vankeja, Ihmiset ovat kovin sidottuja synnin tähden. Joku istuu kiven sisällä, toinen on ihmisten orja. He kaikki tarvitsevat Vapahtajaa, jota uskova voi olla tuomassa vangitulle.
13:4. Avioliitto pidettäköön kunniassa. Jumala on luonut avioliiton miehelle ja naiselle. Turmiovallat pyrkivät kaikin tavoin turhentamaan tämän. Uskovalle se on kuitenkin taivaan lahja ja sen hyväksi on uhrauduttava ja rukoiltava.
13:5. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; Kristityn kompastuksena on joskus hamstraaminen, eikä tämä vaiva ole mikään köyhien piirre. Siksi on hyvä etsiä tavaran paljouden, ostamisen ja myymisen keskellä tasapainoa, jossa Jumala johdattaa asioita.
13:15. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, Emme tee mitään pelastuaksemme helvetistä, mutta tuomme kiitoksen Herralle, että hän on pelastanut meidät.
13:16. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne. Tässä ei kannata ottaa mallia poliitikoilta, sillä he keskittyvät jakamaan vain toisten omaa. Jumala ei vaadi muuta kuin, että kristitty kyselee omaisuutensa käyttöön viisautta ja toimii sen mukaan.
13:17. Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset. Joskus kristitylle ei sovi olla alamainen ja palvella, pitäisi vain saada itse aina päättää ja pomottaa? Mutta Jumalan valinnan mukaan on aina hengelliset johtajat, isät ja äidit Kristuksessa, Heitä tulee arvostaa Jeesuksen tähden.
13:18. Rukoilkaa meidän edestämme; Ei varmaan koskaan korosteta liikaa rukouksen tärkeyttä, esirukousta, johdatusta, varjelusta, siunausta ja ihmissielujen pelastuksen anomista.
Herra Jeesus, olet antanut meille uskovina suuren lahjan pelastamalla meidät kuolemasta ja kadotuksesta. Haluaisimme osoittaa sinulle kiitosta palvelemalla sinua sanasi ja Henkesi mukaan elämän arjessa ja ratkaisuissa. Auta siis meitä valitsemaan Raamatun ilmoituksen mukaisia asioita, joista meillä itsellämme ei ole käsitystä eikä viisautta. Tahtoisimme kuolettaa vanhan ihmisemme, että uusi luomus sinussa voisi näkyä ja kuulua. Anna siis taivaallisen valosi loistaa sydämiimme ja seurakuntiimme, että kaikkialta Pyhän Hengen temppelistä kohoaisi ylistys ja kiitos pyhälle nimellesi aina ja ikuisesti. Aamen.
