"Olen hulluna elämään"

 Tapasin aikoinaan Toijalassa katulähetystyön puitteissa Eero Pokelan, hän tuli todistamaan Jeesuksesta erääseen meidän tilaisuuteemme. Hänellä oli erikoinen, koskettava evankelistan puhe, joka jäi mieleen ja vaikka siitä on kulunut 40 vuotta, voisin vieläkin kertoa sen sisällön.

Paljon myöhemmin olin Eeroon taas yhteydessä ja kysyin häntä Kangasalle puhumaan ilosanomailtaan. Hän tuli vaimonsa kanssa Oulusta ja olivat meillä vielä yötä.

Kerran hän soitti minulle ja pyysi kirjoitusta erääseen työn alla olevaan julkaisuun ja lupasin tehdä semmoisen. Syyksi hän sanoi, ettei Oulun piispa suostunut kirjoittamaan?

MTV- uutiset kertoivat Eerosta:

Eero Pokela syntyi keskosena perunapellon laitaan. Lähin lääkäri oli 200 kilometrin päässä, mutta väliäkö sillä, koska lääkäriin ei olisi kuitenkaan ollut varaa. Pienen miehen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat yhtä eloonjäämistaistelua eikä taistelu loppunut aikuisenakaan.

Elettiin vuotta 1944 Sievissä Keski-Pohjanmaalla. Samana yönä, kun liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa, erään maanviljelijäpariskunnan perunapellolle syntyi poika, jota luultiin ensin kuolleeksi. Isä, joka oli lomalla rintamalta, katkaisi pojan napanuoran ja kantoi saunaan.

− Ehkä se oli äidinrakkaus, joka kuitenkin piti minut hengissä, Eero Pokela miettii.

Lapsena Pokela sairasti jatkuvasti, heikkotekoinen kun oli.

− Minulla oli muutaman kuukauden välein keuhkokuume tai angiina, Pokela kertoo.

Äiti hoiti häntä omalta äidiltään oppimillaan kansanparantajan konsteilla. Pojalle juotettiin pihkavettä ja hänet pantiin hengittämään tärpättihöyryä.

Pokelan luut olivat niin heikot, että hän ei tahtonut nousta jaloilleen. Niinpä hän oppi lukemaan ennen kuin kunnolla kävelemään.

Lapsuuden heikko kunto ja köyhän perheen laiha ruoka vaikuttavat Pokelan koko elämään. Hän on saanut kaksi sydänkohtausta, joista toinen oli viedä häneltä hengen. Pokela oli työmatkalla ulkomailla, kun hän tuupertui hotellin käytävälle.

− Minulla kävi niin hyvä tuuri, että minut löytänyt mies oli ammatiltaan urheiluhieroja, joka elvytti minut ja pisti pumpun kuntoon, Pokela kertoo.

Hän on sairastanut myös syövän, josta parani, vaikka lääkärit eivät juuri antaneet toivoa.

− Ennuste oli huonoin mahdollinen. Mutta kun kasvainta leikattiin, huomattiin että se ei ollutkaan niin paha kuin miltä alussa vaikutti.

Vaikka Pokela itse onkin tällä hetkellä terve, kuolema liittyy edelleen hänen elämäänsä. Hän antaa nykyisin saattohoitoja sairaaloissa.

− Muutama vuosi sitten kuolemaa tekevä naapurini pyysi minua rukoilemaan kanssaan sitten, kun hänen aikansa koittaa. Sen jälkeen olen ollut muidenkin vierellä rukoilemassa tai vaan pitämässä lähtevää kädestä.

Pokela myöntää, että saattohoidon antaminen on raskasta, eikä hän sitä kovin usein teekään. Hän on kuitenkin niin sinut itsensä ja Jumalansa kanssa, että kykenee olemaan niiden ihmisten tukena lähdön hetkellä, jotka eivät ole ehtineet tehdä elämänsä kanssa tilejä selviksi.

Pokela on tehnyt elämänsä aikana muutakin kuin taistellut hengestään. Nyt 65-vuotiaana (2009) hän voi sanoa eläneensä rikkaan elämän, vaikkei toki ole siitä vielä luopumassa. Hän on muun muassa ollut lähetyssaarnaajana Espanjassa, kiertänyt ympäri maailmaa Rautaruukin palveluksessa ja toiminut pappina lapissa. Nyt hän on jäänyt eläkkeelle, jotta voisi hoitaa kotona syöpää sairastavaa vaimoaan.

Mutta ei Pokela työntekoa ole lopettanut. Tällä hetkellä hänen aikansa vie suurimmaksi osaksi kirjoittaminen. Mies on kirjoittanut runoja, näytelmiä, lastenkirjoja ja romaaneja. Tällä hetkellä työn alla on "Kuokka", joka on Suomi 90 vuotta -sarjan neljäs teos, Pokelan yhdestoista kirja.

Miten Pokela on ehtinyt tämän kaiken?

− Olen hulluna elämään, hän toteaa.

Tässä linkki Eeron haastatteluun TV7:

https://www.tv7.fi/arkki/roihu/vieraana-eero-pokela_p2423/ 

Naulantakoja

Minä työkseni nauloja taon.

Muuta osaisi en kai tehdäkään.

Katsoin sivusta korttien jaon...

Synnyin sepäksi, sepäksi jään.

Naulapajassa kuumassa takoa täytyy,

vaikka helteestä, hiestä ruumiini räytyy.

"Rautanauloja tarvitsee Rooma",

tilas sotilaat kiireissään.

Tämän kuullessa kohtasi kooma,

sielu parahti itkemään:

"Taasko jollekin ristinpuu pystytetään!

ilman naulojen taontaa leivättä jään."

Nostin pihdeillä ahjosta raudan,

annoin vasaran kumahtaa!

Rautanauloilla viitoitan haudan.

Iskut hurjasti murahtaa!

Neljä naulaa pian pajassa valmistuu,

mutta kenelle veistettiin ristinpuu?

Rooman sotilaat naulansa nouti:

"Pian tuomio tämä täytetään! "

Sydänparkani tuskasta routi:

" Yksin pajaani tännekö jään?"

Lähdin juoksemaan rinteelle Golgatan,

siellä kohtasin Herrani, rakkaimman.

Rooma vasaroi rautansa sinuun!

Suusi aukesko herjaukseen?

Heitit rakkauden katseen myös minuun,

vaikka nauloja risteihin teen.

Niillä nauloilla kiinnitit syntini puuhun,

taivaslaulut sovitit seppäsi suuhun.

Eero Pokela

Viimeinen juna helvettiin

 

Täysinäinen juna kiitää rataansa, tunnelma on korkealla ja taustalla soi laulu "tulevaisuus tuntematon". Hilpeän yhdessäolon katkaisee röhö-nauru, joku kertoo mehevän vitsin uskovista, jotka pitivät Raamattua Jumalan sanana ja elivät sen mukaan. Toinen säestää edellistä ja kertoo aikoinaan olleensa uskossa, mutta järjen valon voitettua viisastuneensa riittävästi ja ottaneen etäisyyttä kristinuskoon. Matkalle on lähtenyt runsaasti yhteiskunta-uskovaisia, luonto-uskovaisia ja taikauskoisia. Maailmanparantajilla on oma vaunu, heillä on pitkä perinne, kun ovat kulkeneet Edenistä itään. Mukana on monta tiede-uskovaista, jotka kertovat maailmankaikkeuden syntyneen miljardeja vuosia sitten sattumalta alkuräjähdyksestä. He ovat eristäytyneet tavallisista ihmisistä eliittijoukoksi, joka käyttää keskusteluissaan korkeampaa teknistä kieltä, sivistyssanoja erottuakseen edukseen. He kantavat mielellään kylttiä: ”Ihminen kykenee ratkaisemaan kaiken!”

Suurin osa matkustajista odottaa parempaa huomista, työtä, asuntoa, kaveria, huumetta, rahaa, eilistä, terveyttä, eläkettä, tyydytystä, saunaa, olutta, tarjouksia, kavereita, voitto-arpaa, mahdollisuuksia, että kauppa kävisi, että huominen muuttaisi kaiken. Tämä kansa rakastaa pimeitä vaunuja. Heille uutiset ovat politiikkaa, jossa enemmistön ja väkivallan keinoin yritetään muuttaa maailmaa. Heille yhteiskunta on kuin entinen Neuvostoliitto, jossa väkivalta, alistaminen, Jumalan kieltäminen ja valhe olivat kovaa valuuttaa. He ajattelevat, että vapaa elämä ilman määräyksiä ja rajoituksia poistaa heidän tyhjyydentunteensa. He nimeävät tavoitteikseen: hyvinvointi, sotilaallinen varustautuminen, rahankerääminen, luonnonsuojelu, eläinten oikeudet ja haureellinen elämä ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, että kaikki voisivat viihtyä valitsemassaan menossa.

Mukana on kaikenlaista kansaa, eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia, uusperheitä, sinkkuja, hylättyjä, tyrmättyjä, köyhiä, pyrkyreitä, pummeja, orjia, luusereita, petettyjä, pettyneitä, heikkoja, lukihäiriöisiä, vajaamielisiä, luonnevammaisia, häiriköitä, terroristeja, uskontorasitteisia, jumalankieltäjiä. Joku pyrkii kuuhun, toinen maan alle. Yksi synnyttää, toinen hautaa. Joillakin on epäjumalana raha, toisilla uskonto, joillakin valta ja menestys, Jumalan nimeä mainitaan - turhaan, joku tekee huorin, toinen rikkoo aviolupauksen, muutamat varastavat, toiset tappavat kunniansa tähden, häpäisevät lepopäivää. Monet halveksivat vanhempiaan, joukossa on valehtelijoita, pilkkaajia, kiusaajia, lähimmäisen hyväksikäyttäjiä, vihan lietsojia, lasten hyväksikäyttäjiä, homoja, juoppoja, narkomaaneja, sekakäyttäjiä, ihmiskauppiaita, väärän rahan tekijöitä. Synnin orjat on porukan yleisnimike, mutta kukaan ei kuitenkaan käytä tätä nimikettä esitellessään itseään ja sukuaan.

Junan ihmiset ovat tyytymättömiä kaikkeen. Heillä on mielessä jatkuvasti elämänsä iskusana ”Mikkää ei oo mittää ja ku kaikki aina vaa.” Kaikenlaiset himot ja halut rehottavat, keskustellaan siitä, mitä viimeksi on nähty ja kuultu, missä viimeksi on käyty ja mihin pitäisi ehdottomasti vielä mennä, mitä on maisteltu ja haisteltu, mitä on puettu päälleen ja mitä pitäisi vielä pukea päälleen, mitä ei missään tapauksessa pitäisi pukea päälleen, mitä vielä olisi saavutettava ja mistä ei missään tapauksessa pitäisi luopua. Tyhjän puhuminen on yleistä, samoin huuto ja räyhääminen. Meteli on heille tarpeen, sillä viha antaa uutta virtaa ja verenkiertokin elpyy. Hiljaisuus on heille aivan kuolettava tilanne, joka tekee hulluksi ja tuo vain syyllisyyttä. Olisi vain aina löydettävä joku jota vastaan voitaisiin sanoa pahasti – tai hyvästi! Elämän sisältönä on syöminen ja juominen, ostaminen ja myyminen. Turha murehtiminen pitäisi jättää uskovaisille ja muille yksinkertaisille ihmisille. On niitäkin, jotka vain hävittävät ja tuhoavat kaiken. Se johtuu siitä, että monet kantavat syyllisyyttä ja katkeruutta sielussaan. Matkustajien ilo on kuin irvistys tai tekohymy. Suurin osa syö lääkkeitä, osa on pöhnässä. Heillä on olevinaan hauskaa, mutta sisin huutaa tyhjyyttään.

Matkalippujen tarkistuksessa huomataan, että monella lukee lipussaan: ”Minne vaan”. Joillakin lukee lipussaan: ”Sinne kun muutkin.” Lähes kaikilla lukee "määräasema tuntematon". Suurin osa ei kiinnitä siihen lainkaan huomiota, eikä heillä ole huolta huomisesta, kun vaan tänään on hauskaa, hymy irtoaa vielä ja voi sanoa viihtyvänsä tässä porukassa. He eivät välitä lukea mitään, paitsi tekstiviestejä. Heidän aikansa kuluu älykännyköiden ihanassa ilmapiirissä, jossa voi liikkua vapaasti eri puolilla maailmaa itse valitsemillaan sivuilla. Heitä ajatteleminen rasittaa, heidän tunnuslauseenaan on: ”Tehdään niin kuin muutkin!” He ovat varmoja siitä, ettei näin suuri joukko fiksuja ihmisiä voi olla väärässä. Ja ovathan he suvun perinteen mukaisesti aina matkustaneet tässä junassa, tällä porukalla, tällaisella mielellä. Heidän suurena idolinaan ja esikuvana kunnon ihmisestä on vanha Aatami, joka kuulemma on jotenkin tuttu myös kristityillekin, tosin vain kielteisessä mielessä. Tällä Aatamilla onkin kysyntää, hänet valitaan luottamustoimiin, kansanedustajaksi, johtokuntaan, hallitukseen, valiokuntaan, päättäjäksi, jopa presidentiksi. Hän saa kunniamaininnat, prenikat ja viirit, luontaisedut ja lisäansiot, kehut ja taputukset. Myös hänen vaimonsa Eeva nauttii kaikista näistä samoista asioista ja vaikka ilman Aatamiakin.

Elämän Herra, Jeesus, on lähettänyt mukaan matkalle seuraajiaan, uskoviaan. Monet tunnistavat heissä entisiä kavereitaan, sukulaisiaan, ateisteja, humanisteja, holisteja, kehitysoppimiehiä, vankeja, naapureita, työkavereitaan. Heillä on Herran antama kutsumus levittää evankeliumia Kristuksesta kaikilla kielillä, kaikille ihmisille. He kulkevat junassa ilmoittaen kaikille: On tulossa vaikeuksia, sillä kaikki joutuvat syyniin tekemistensä ja elämänsä johdosta. Kaikki matkustajat ovat pääteasemalla joutumassa lopputarkastukseen, pöydälle otetaan tekemiset, puheet, ajatukset, motiivit, laiminlyönnit. Erikoissyyniin joutuvat ihmiset suhtautumisestaan uskoviin elämänsä aikana. Näistä hetkistä on tarkastuspisteessä seikkaperäiset tiedot ja videot, enkelien antamat todistajalausunnot.  Vain evankeliumi voi vapauttaa junan matkustajat. Hävitys on tulossa, koska huuto kansasta on käynyt suureksi Herran edessä. Siksi he julistavat tässä junassa:

”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.”

”Koituuko siitä silloin hyvää, kun Jumala käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niin kuin ihminen petetään?”

”Nouskaa, lähtekää tästä paikasta, ettette huku syntivelan tähden.”

"samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta."  

"Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. "

"Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."  

”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”

”Jos tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin pelastut.”

”Jeesus tulee kirkkaudessaan ja enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista.”

”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.”

”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.”

Vielä he sanoivat: ”Pakollinen Junan-vaihto taivaaseen halukkaille, sillä tämä juna menee helvettiin!”

Jer.4:3. Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

 

15.2. Turkka Aaltonen puhuu aiheesta

"Uuden elämän valmistelut ja ilmestyminen"

- lapsille pyhäkoulu

Kari Kuusiston elämän eväitä netissä

 

 

Elämäntiellä podcastin esittelyjakso. Kerron tässä keväällä 2021 tallennetussa jaksossa hieman omaa taustaani arjen keskellä, kutsumustyöstäni Jumalan elopellolla sekä tietysti myös oman uskoontulo todistukseni Torpan Leirikeskukselta syksyllä 2001. Esitän sinulle myös oman versioni hyvän ystäväni Peter Joukaisen sanoittamasta ja säestämästä "Ohjaa mun askeleet" -biisistä, joka on minun ikioma lähetyslauluni. Tervetuloa kanssani mukaan matkalle, voit laittaa palautetta osoitteeseen: kuusistokari1963(at)gmail.com.  

 

https://youtu.be/dlPH24Yj8h4?si=Aecv1lfSGzBPdPqw

Matt.8:11. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

  https://youtu.be/8teTIkzZsOw?si=OInLyK_jYlFrMs57

Ystävät Venäjällä laulavat tänään Jeesuksesta ja odottavat häntä. 

Herran tuomiot käy yli maan, niitä ihmisraukat katsoo vaan, mutta ei ymmärrä he hiukkaakaan aikain vaihtelusta.

 

Karl Heinrich von Bogatzky Kulta-aarteita vuoden joka päivälle

Ja kun koko se sukukunta oli siirtynyt sukunsa luo, tuli toinen sukukunta heidän jälkeensä, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä töitä, jotka hän oli tehnyt Israelille. Silloin eivät he enää voineet vihollisiansa vastustaa. Mutta mihin ikänä he kääntyivät, oli Herran käsi heitä vastaan onnettomuudeksi. Tuom.2:10, 14, 15.

 

Se mitä tässä esitetään, on uusiutunut kerta toisensa jälkeen kautta aikojen. Suurten hengellisten herätysten ja liikkeiden aikoina palvelevat monet Herraa; mutta kun Hengen innoittamat uskolliset todistajat poistuvat, nousee suku, joka ei tunne Herraa. Jos vielä käy niin, että tällainen suku pääsee seurakuntiin opettajiksi ja opettajain valmistajiksi, silloin on Herran tuomio raskaana painamassa. Suolakin on silloin mauttomaksi tullut. Sellaisina aikoina nähdään ja tunnetaan Herran tuomio usein näkyväiselläkin tavalla. Herra antaa sotien ja hirvittävien vitsausten kohdata kansaa ja maata eikä apua näy mistään. Tapahtuu niin kuin sanotaan: »nurjain kanssa sinä olet nurja.»

Anna, Herra, tuomioittesi muistuttaa meitä pyhyydestäsi ja vanhurskaudestasi, ettemme mekin ominemme joutuisi luopuneitten nurjaan sukuun. Säilytä sanasi puhtaana keskuudessamme ja auta meitä ilossa ja surussa vakavasti siinä kiinni riippumaan.

1. Vaikka aika rientää kurjan maan, Kristus sentään elää ainiaan;

Pelkäisinkö, jos hän on meidän vaan aikain vaihtelussa?

2. Sydän, jos vaan sulla Kristus on, elon aamutähti tahraton,

sulla kyllin on, sulla kaikki on aikain vaihtelussa.

3. Tulkoon pimeys ja maailma, tulkoon kuolema ja saatana.

Meillä on sankari niin mahtava aikain vaihtelussa.

4. Ylös Herraamme siis seuraamaan, Hänen kauttaan voittoon riemuisaan!

Lepää ristin mies ei konsanaan aikain vaihtelussa.

5. Herran tuomiot käy yli maan, niitä ihmisraukat katsoo vaan,

mutta ei ymmärrä he hiukkaakaan aikain vaihtelusta.

6. Kristus tulen tahtoo palavan, tulta tullut on hän tuomaan,

jota ei maailma nää sokeudessaan aikain vaihtelussa.

7. Mutta hän tuntee heikon laumansa, sitä suojaa iki-voimalla.

Jospa hänet voisi se tuntea aikain vaihtelussa!

Hlv. 107 Lars Stenbäck.

»Jumala pyysi ja minä tottelin.»

 

Frans Kärki kirjoitti Sanansaattaja-lehdessä 1950.

(Hän oli Laihian seurakunnan paimen ja muusikko Toivo Kärjen isä)

Munsalan vanha kirkkoherra Kustaa von Essen oli makuulla pappilassaan eräänä talviyönä. Hän oli rukoillut. Sitten hän käänsi ja väänsi. Uni ei tullut.

»Herra, mitä tahdot, että minä tekisin?»

Hänen puolisonsa kysyi, oliko hän sairas. Ei hän sairas ollut, vaan hän ei ymmärtänyt, mitä hänen olisi tehtävä. Mutta vähän ajan perästä rupesi hän iloisena laulamaan, sytytti lampun ja alkoi pukeutua sekä lausui:

»Nouse nyt, rakas vaimo, pue yllesi, ja mene sanomaan voudille, että hän valjastaisi heti hevosen, varustaisi kauroja, heiniä sekä valmistuu kuskikseni. Me lähdemme Pietarsaaren sairaalaan. Nyt on puoliyö. Meidän on kerittävä aamuksi sinne.»

Tähän vastasi rouva:

»Se on aivan mahdotonta tällaisessa tulipalopakkasessa.»

Toisetkin perheen jäsenet heräsivät ja lausuivat:

»Ei isän tarvitse nyt näin yöllä matkustaa, kyllä isä on tehnyt kaiken, mitä ihminen ja pappi voi tehdä.»

»Sellaista sanaa ei ole Jumalan sanakirjassa, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.»

»Minähän olenkin Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka tottelen.»

»Mutta isä on sairas ja vanha ja ulkona on n. 40 C asteen kylmä ja tie on pitkä.»

»Ja 'autio', kuten muinoin Filippuksen tie Jerusalemista alas Gassaan.»

»Eikä isää sitä paitsi ole sinne kutsuttukaan.»

»'Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: Nouse ja mene.' — Rakas lapsi, muistatko, miten Fi-lippus menetteli?»

»Hän totteli heti.»

Rouva palasi väentuvasta, tuoden matkaturkit lämpiämään, pani evästä sekä kysyi, kuka oli sairaana.

»Kuulin eilen, että Pietarsaaren sairaalassa on kuoleman edessä eräs mies, joka ei ole ennen välittänyt mitään Jumalan sanasta. Ja nyt on Jumala käskenyt minun mennä hänen luokseen. Ja minä ennätänkin sinne ennen hänen kuolemaansa.

Kun kirkkoherra v. Essen saapui sairaalaan aamulla ja pääsi heti sairaan potilaan luo, kysyi tämä itkien:

»Tuliko kirkkoherra minun tähteni tänne?»

»Tulin, rakas veljeni.»

»Kuka pyysi tulemaan?»

»Jumala pyysi ja minä tottelin.»

Sen jälkeen seurasi ihmeellinen tapahtuma. Kirkkoherra v. Essen julisti evankeliumia, lauloi, rukoili, ja potilas kääntyi, tuli uskoon, nautti Herran p. ehtoollisen. Ja kun kirkkoherra v. Essen saapui illalla kotiinsa, oli mies jo kuollut autuaallisesti.

Jos ei olisi ollut sota-aikaa….

 

Turun kaupunki oli pitkään varakkaiden kauppiaiden eliittialuetta ja junaradan länsipuoli oli jo Maarian kuntaa ja siis maaseutua. Mutta sota-ajan jälkeen näille alueille alkoi muuttaa siirtolaisia ja evakkoja runsaasti. Minäkin asuin lapsuudessani Kuninkojalla, Kähärissä ja Pitkämäessä, jotka silloin olivat kaupungin laitaa, mutta nykyään ovat eliittialueita.

Ensimmäinen lapsuudenkotini oli Hirvensalon saaressa. Eräs isäni työkaveri oli tullut sinne sukunsa mukana Seiskarista ja rakentanut talon. Talon yläkerta oli avointa tilaa, johon isän rakensi meille hellahuoneen ja kamarin. Asuimme siellä neljä vuotta. Jos sotaa ei olisi tullut, emme olisi koskaan tavanneet seiskarilaisia, emmekä asuneet siellä.

Turussa oli sotien jälkeen paljon Karjalasta muuttaneita ja kotini lähipiirissä oli Karjalaiskyläksi nimetty alue Kähärinmäen takana. Se oli suurelle peltoaukealle mitoitettu uudisrakennusalue, jossa oli kymmenittäin samalla muotilla tehtyjä rintamamiestaloja. Monet koulukaverini olivat sieltä. Jos sotaa ei olisi ollut, emme olisi koskaan tavanneetkaan näiden kavereiden kanssa.

Vaimoni isä oli syntynyt Karjalassa ja joutunut myös muuttamaan evakkona pois vanhasta kodistaan Pohjanmaalle, kun rauhanehdot vaativat Suomelta sellaista. Ilman sotaa ei hän olisi koskaan tullut toiselle puolelle Suomea asumaan, eikä tavannut vaimoaan, eikä minulle olisi syntynyt tästä liitosta tyttöä, josta tuli vartuttuaan minulle puoliso.

Asuimme avioliiton alkuvaiheessa muutaman vuoden Naantalissa, vuokraisäntäperheenä oli Karjalasta evakkona sinne muuttanut vanha pariskunta. He olivat uskossa ja meillä oli hyvin antoisaa kristillisyyden vaiheissa sinä aikana. Molemmat kuolivat pian ja koimme, että meidät oli lähetetty saattamaan heitä taivaskutsuun asti. Ellei sotaa olisi ollut, he eivät olisi tulleet Karjalasta Länsi-Suomeen, emmekä olisi koskaan tavanneet heitä, emmekä asuneet Naantalissa.

Elämässämme on ollut lukuisia muuttoja perheenä paikkakunnalta toiselle ja asunnosta toiseen. Kaikki lähinnä töiden mukaan järjestyneitä. 1997 Ostimme omakotitalon Kangasalta, se oli rakennettu 1963 ja teimme kaupat talon rakentajan ja tämän puolison kanssa. Mies oli tullut evakkona Kivennavalta tänne ja aloittanut uuden elämän, uuden ammatin, uudessa ympäristössä. Mutta jos sotaa ei olisi ollut, mies ei olisi koskaan tullut tänne rakentamaan taloa, emmekä me olisi koskaan muuttanut siihen kotiamme.

Emme puhuneet sodasta, enkä muista kenenkään valittaneen kovaa osaansa elämässä. Puhuttiin ajasta ennen sotia ja sodn jälkeen. Niukan toimentulon turvin selvittiin, töitä oli ja niitä tehtiin ilman lomia. Lauantait olivat koulupäiviä. Ruoka oli yksinkertaista, puhelimia ei ollut monellakaan, eikä autoja. Kukaan ei voinut elää avustuksilla, koska semmoisia ei ollut jaossa. Ihmiset auttoivat toisiaan ja kävivät paljon kylässä toisissaan ja niin uutiset kulkivat kansan keskuudessa. Kaikki kävelivät paljon ja kulkivat polkupyörillä pitkiä matkoja. Sisävessa oli vain harvalla, mutta lisääntyivät pian. Sähköistys lisäsi kodeissa elämän mukavuutta.

Sak.14:1-2. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. 

 

Sota on Jumalan vasemman käden työtä, joka vaivaa ihmisiä aina ja kaikkialla. Mutta Herra Jeesus on viisaudessaan ja voimassaan kaiken tämän yläpuolella hallitsijana, jonka valta on ääretön. Hän lopettaa sodat ja käynnistää ne. Sodan keskellä hänen äänensä kutsuu ihmissieluja pelastukseen, syntisiä parannukseen, paatuneita kääntymykseen, eksyneitä Jumalan luo, luopioita palamaan Vapahtajan luokse.

Me ihmiset muuttaisimme asioita ja olosuhteita mukaviksi ja suotuisiksi, kevyiksi, helpommiksi ja nautittaviksi. Mutta Jumala ajattelee sielun pelastusta ensisijaisesti ja viime kädessä jokaisen kohdalla.

Rukoilemme Ps.25. Mukaan:

Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua,

sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.

Sinua minä odotan kaiken päivää.

Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi,

sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.

Älä muista minun nuoruuteni syntejä,

älä minun rikoksiani;

muista minua armosi mukaan,

hyvyytesi tähden, Herra.

1.Tess.2:13. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

 Moni on kysellyt Jeesus Cafe toiminnasta tilaisuuksien yhteydessä ja nyt on sitten saatu sinne kotisivuille tiivistelmä pienen järjestön historiasta. Tässä linkki evankelioivan palvelujärjestön askeliin.

https://jeesuscafe.fi/historian-lehtia/ 

 

Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, oisko silloin elon arvoa, tyydyttää oi voisko katoovaiset kaihon syvyydessä sydämen.

 

Kävelin tässä eräänä päivänä vilkasliikenteisen tienristeyksen suojatietä pitkin. Yritin olla oikaisematta poikki tien toiselle puolelle ojan ja nurmen yli, että olisin malliesimerkki liikennekuuliaisesta kansalaisesta. Siihen ilmestyi viereeni (hän oli ollut jo edelläni) vanha nainen, joka köpötteli "ykkösvaihteella" hitaasti eteenpäin. Pian hän pälyili epäluuloisesti ympärilleen, kun autoja tuli ja meni koko ajan sinne tänne. Menin siihen hänen viereensä ja sanoin, että mennään tässä porukassa yli, kyllä ne meille tietä antaa. Ja hän vain valitteli olevansa hidas. Vastasin, ettei se haittaa, on meillä aikaa - ja kyllä ne vartoaa. Hän hymyili ja köpötteli yli tien. Sitten emme enää nähneet toisiamme.

Aikamme me ystävät taaperramme täällä, aluksi paikallamme, vähitellen kierien, sitten kontaten, sitten kävellen, sitten kipittäen, sitten juosten, sitten kiiruhtaen, sitten taas hiljentäen, sitten kävellen, sitten köpötellen, sitten kovin hitaasti laahustaen, sitten toisten kyydissä ja viimein pysähtyen. Pitääkin kysyä, missä vaiheessa elämä on tänään, millainen vauhti, kiire? Onhan kaikille pääteasema selvänä, ja asiat Jumalan kanssa kunnossa?

Vanhassa laulussa sanottiin:

1. Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, oisko silloin elon arvoa, tyydyttää oi voisko katoovaiset kaihon syvyydessä sydämen.

2 Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, ansaitsisko voitto taistella? Onko mainen ilo mainittava Jeesukseni rauhan rinnalla.

Kotimme viereen ilmestyi eräänä päivänä kaivinkone, joka möyri rajanaapurimme ja meidän välistä uuden sähkökaapelin. Siivosin viikon verran poikien jättämiä jälkiä ja katkaisemia oksia. Istutin muutaman puuntaimen tyhjiin kohtiin. Kului kuukauden verran ja taas tulivat möyrijät, tällä kertaa asialla olivat puhelinmiehet ja uusi nopea valokuitukaapeli läheiseen vanhainkotiin (Ilmeisesti ei kuitenkaan vanhusten iloksi?) Pian homma oli hoidettu ja jäljet peitetty, uusi asfaltti peitti jäljet.

Taas kului kuukausi ja nyt tuli uusi porukkatöihin upottamaan uutta sähkökaapelia suuresta

kelasta Pikonlinnan sairaala-alueen uusille asiakkaille….

Sitten koko tonttimme kadunpuoleinen osa suljettiin kaikesta liikenteestä ja meille jätettiin vain pieni kulkureitti kotiimme. Mietin, milloin joku ilmestyy taas kaivinkoneen kanssa lähistölle? Monen päivän työt kotimme ympäristössä ovat pian peitetyt ja kukaan ei tiedä, mitä siellä on tehty, ellei joku heitä valista tästä.

Kuitenkin nämä toimet ovat ilmeisen välttämättömät tulevaisuutta silmällä pitäen. Jumalan valtakunnan tärkein työ ihmissielujen pelastumiseksi tapahtuu näkymättömissä, pinnan alla. Sydänten tuntija vaikuttaa pyhän sanansa ja esirukousten kautta murtavaa kyntötyötä, että evankeliumin hyvä siemen voitaisiin eräänä päivänä tiputtaa pehmeään sydänmaahan. Vain pieni osa pelastustyöstä on näkyvää toimintaa. ”Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisentoivossa.” 1.Kor.9:10. Kun Jumalan kaivinkoneet jyystävät maata, siinä on meteliä ja pölyä ilmassa. Kuoleman, saatanan ja synnin vangitsemat sielut ovat helteessä, eivätkä ne päivät tunnut mukavilta. Valvottaa, hiki nousee pintaan ja pikkupirut istuvat olkapäillä. Tuonela ei irrota helposti otettaan saalistaan. ”Niin kuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle.”Ps.141:7.

Edelleen vanhassa laulussa sanotaan:

3. Jos ois mulla rikkaudet ja rakkaus, kunnia ja maine ihmisten,

mutta toivoa ei ikuisuuden, satamaa ei elon purrellen.

4.Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, rakkautensa kuoloon kestänyt,

minne kääntyis maassa avarassa sydän heikko, tuskiin nääntynyt.

5.Ilman Jeesusta jos elää voisin, miten olis kuolla Hänettä!

Ilman Häntä laakson syvyydessä, ilman Häntä ijäisyydessä!

On turha ajatella, että ihmiset pelastuisivat karkkia imeskellen auringon paisteessa ja menisivät leikiten taivaaseen. Turha ajatella, että syntiä ei olisi tai sen voima olisi vähäinen, tai että siitä pääsee irti päättämällä hylätä se. Sielun pelastukseen tarvitaan Totuuden sana ja Kristuksen veri, näillä avaimilla aukenevat taivaan ovet. Tällainen toiminta synnyttää aina pahennusta maailmassa ja siksi uskovat yrittävät naamioida tekemisensä hyväksi ja ystävälliseksi. Esiinnymme näennäisen vaarattomina ja lempeinä hymyillen, mutta meillä on aina taka-ajatus – haluamme ryöstää sielut vihollisilta Kristukselle.

Jeesus meni tuonelaan ja nousi taivaaseen, hän vain voi pelastaa ihmisen. Älä siis ystäväni pelästy, kun Herra laittaa kaivinkoneensa möyrimään sinun ja rakkaittesi sydämen maata. Hänellä on hyvä tarkoitus, perusparannus on välttämätön. Kiusallinen syväkaivuu on kuin hammaslääkärin juurihoito, jossa mätäpesäkettä sorkitaan ja puhdistetaan. On turha laittaa paikkaa päälle, jos alla muhii vielä miljoona myrkynkylväjää. Vanha kaupanmainos sopii hyvin tähän ja adventin aikaan: Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä. Elämme toivossa, sillä meidän Herramme on taitava, hän onnistuu aina. On vain suostuttava hänen toimenpiteittensä alle.

Vielä vanhassa laulussa sanottiin:

6.Mut nyt kaikki mun on Jeesuksessa, lääke sydänhaavaan,

kärsivän, syntiä ei, jot' ei anteeks antais, tuskaa ei, jot' ymmärtäis ei Hän.

7.Jos on mulla Jeesus, yksin Jeesus, eikä mitään muuta,

sieluni omistaa saa Hänessä oi kaikki, Hän suo elon yltäkyllälti.

Kun Jeesus puuttuu, ihmiset keskittyvät politiikkaan, urheiluun, tieteeseen, taiteeseen, hyvinvointiin ja luonnonsuojeluun. Mutta epäonnistuvat näissä kaikissa vallitsevan perisynnin tähden.

Kun Jeesus puuttuu, perheet hajoavat ja ihmiset hylkäävät toisensa.

Kun Jeesus puuttuu, lapset voivat pahoin ja tekevät pahaa,

Kun Jeesus puuttuu, vankilat paisuvat ylisuuriksi asiakkaistaan.

Kun Jeesus puuttuu, valhe ja epäjumalanpalvelus valtaavat alaa.

Kun Jeesus puuttuu, kristillisyys kuolee ja raamattuvastaisuus rehottaa.

Kun Jeesus puuttuu, penseys viihdyttää uskonnollisia mieliä.

Kun Jeesus puuttuu, joutuvat ihmiset kantamaan omat kuormansa, vihansa, katkeruutensa, pettymyksensä, ahdistuksensa, sairautensa itse, yksin.

Kun Jeesus puuttuu, ei ole syntisellä puolustajaa, vapahtajaa, pelastajaa.

Kun Jeesus puuttuu, jää vain vallitseva kansanvalta heliseväksi henrnepurkiksi maailman ongelmiin.

Kun Jeesus puuttuu, sota riehuu, viha valtaa alaa ja sielut pelkäävät.

Kun Jeesus puuttuu, rikkaat sortavat köyhiä ja köyhät kiukuttelevat.

Kun Jeesus puuttuu, synti täyttää ihmissydämet ja sielut kulkevat kohti ikuista kadotusta.

Kun Jeesus puuttuu, ei ole rakkautta, uskoa, eikä toivoa.

Kun Jeesus puuttuu, pimeys hallitsee, paha pitää valtaa, kuolema kolkuttaa ja epätoivo uuvuttaa.

Kun Jeesus puuttuu, jää uskovalle vain uskonnollisuus, omavanhurskaus, itsekkäät tavoitteet, katkeruus, ylpeys, syyllisyys ja tyhjä mieli.

Rukous:

Auta meitä, Jeesus elämäntiellä, lähimmäisten kanssa, ohi muurien ja esteiden, arkipäivien tarpeiden ja kun opetat meille uusia asioita, tai viet katsomaan syvälle. Anna meille, Jeesus, aina avoin sydän sinulle, niin että se olisi kokonaan uskovainen. Suo meille rauha ja ilo sellaisina päivinä, kun sinun murtava ja uudistava työsi kohtaa meitä ja rakkaitamme. Auta meitä kadottamaan lihallisuutemme ja viritä meissä Hengen elämä tahtomallasi tavalla, ajalla ja paikassa. Iloiten odotamme sinua, Kristus, sinä suuri ja ikuinen, jolle Isä on antanut kaiken vallan. Tule rakkaittemme elämään ja pelasta heidät. Murra vihollisen voima ja kahleet, että vastasyntyneet taas todistaisivat sinusta, laulaisivat sinulle. Siunaa ihmisiä tässä ajassa niin, ettei kenenkään tarvitse sanoa, että Jeesus puuttuu!

Apuasi, Jeesus, armosta me sulta rukoilemme

 

Leo Meller – Kuudes aisti – Kuva ja Sana 1975

Athos luostarin erakko – H.L. Nilos ennusti 1500-luvulla.

Profetia on selostettu ruotsalaisessa Pyhän Simonin yhteisön kiertokirjeessä,

ja se on saatu ortodoksisesta kirkkolehdestä.

- Vuoden 1900 jälkeen, 20. vuosisadan puolivälissä ei sen ajan kansaa voi tuntea entisekseen. Kun Antikristuksen aika lähenee, ihmisten syntejä synkistävät lihalliset himot, ja kunniattomuus ja laittomuus tulevat kasvamaan yhä voimakkaammin. Silloista maailmaa ei voi tuntea entisekseen. Ihmisten käyttäytyminen tulee muuttumaan. Silloin on mahdotonta erottaa miehiä naisista, mikä johtuu heidän vaatetuksensa ja hiustenhoitonsa häpeämättömyydestä. Antikristuksen aiheuttaman ahdistuksen tähden näistä ihmisistä tulee julmia kuin villit eläimet. Silloin ei ole mitään vanhempien kunnioitusta, rakkaus katoaa, ja kristityt johtajat, piispat ja papit ovat pinnallisia ihmisiä, joilta puuttuu kokonaan kyky erottaa oikea tie vasemmasta. Tuohon aikaan muuttuvat kristittyjen ja kirkon tavat ja traditiot. Ihmiset hylkäävät kohtuuden, ja tuhlaavaisuus kukoistaa.

Kierous ja ahneus sallivat suhteellisuutta, ja voi niitä, jotka keräävät veroja. Synnillisyys, haureus, homoseksuaalisuus, salaiset paheet ja murhat vallitsevat yhteiskunnassa.

- Tänä tulevana aikana otetaan ihmisiltä pois Pyhän Hengen armo, jonka he saivat kasteessa, samoin kuin myös katumuksen armo, koska sen kaltainen hillittömyys ja laittomuus on valalla.

Jumalan seurakunnalta otetaan pois sen jumalaapelkäävät ja hurskaat paimenet, ja voi niitä kristittyjä, jotka jäävät maailmaan sinä aikana: he kadottavat kokonaan uskonsa, sillä heillä ei ole mahdollisuutta saada keneltäkään ihmiseltä tiedon valoa. He jättävät maailman, ja matkustavat pyhille turvapaikoille etsimään lievitystä hengelliseen hätäänsä, mutta kaikkialla he löytävät vain vastustusta ja väkivaltaa. Ja kaikki tämä johtuu siitä tosiasiasta, että Antikristuksella on ylin valta ja hän hallitsee koko maailmankaikkeutta. Hän tulee tekemään ihmeitä ja ihmeellisiä merkkejä. »

Hän antaa myös eräälle onnettomalle ihmiselle saatanallisen viisauden, niin että tämä ihminen keksii tavan, jolla ihminen voi keskustella toisen ihmisen kanssa maailman toiselta laidalta toiselle laidalle.

- Siihen aikaan ihmiset myös lentävät ilman halki kuin linnut ja he sukeltavat merien syvyyksiin kuin kalat. Ja kun he ovat saavuttaneet tämän kaiken, he — onnettomat ihmiset — viettävät aikaansa mukavuudessa, tietämättä, sieluparat, että tämä kaikki on Antikristuksen vilppiä.

Ja hän — tuo jumalaton! — hän kyllästää tieteen itserakkaudella, niin että se poikkeaa oikeita tieltä ja johtaa ihmiset harhaan, niin että he kadottavat uskon kolmiyhteisen Jumalan olemassaoloon.

Silloin kaikkivaltias Jumala näkee hämärän laskeutuvan ihmiskunnan päälle, ja Hän lyhentää nämä päivät niiden harvojen tähden, jotka pelastuvat, sillä vihollinen johdattaa jopa valitutkin kiusaukseen, jotta he lankeaisivat... Silloin puhdistuksen miekka ilmestyy yht'äkkiä ja tappaa viettelijän ja hänen palvelijansa."

 

1.Kaikki ompi tässä elossa vaan turhaa, katoovaista,

kaikki elävien joukossa vaan kurjaa, kuolevaista;

Me synnymme ja elämme, aina hautaa lähenemme,

me tulemme ja olemme, pois jälleen mennäksemme.

2. Se autuas, ken eläissä vaeltaa tietä Herran,

ja muistaa, että lähteä täytyy täältä kerran;

Siis eläkäämme hengessä, ruumiissa ollessamme,

niin elämämme päättyissä vaan uutta aloitamme.

3. Me mitä täällä kylvämme, sen vihdoin saamme niittää,

ja niin kuin täällä elämme, myös saamme palkan siitä.

Vaikia taudin kivuissa on, kurja, katumuksesi,

myöhäistä haudan partaalla aiottu parannuksesi.

4. Siis parannukseen kiiruhda, terveenä ollessasi,

Ja etsi Herran armoa jo ennen loppuasi!

Jo tänä päivänä ehdi autuuttasi etsimään!

Et tiedä päivää, hetkeä, kun pois jo käsketään.

5. Apuasi, Jeesus, armosta me sulta rukoilemme;

Ah, kuolon kovan tuskassa, suo rauhaa sielullemme!

Kun joutuu hetki viimeinen, ja henki täältä erii,

sä auta, että autuuden se taivaassasi perii!

Tuntematon, suomal. v. 1646

Bengt Jakob Ignatius, (suom.)s. 1761 † 1827.

 

Jer.8:6. Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa.

Tapio Nousiainen kirjoitti aikoinaan vaikuttavan runokirjan omalla tyylillään. Se koostui arkipäivän kristillisyyteen sovitetusta sanomasta. Tässä yksi sen runo.

Katumus

Tiedätkö, mitä on katumus?

Tuo nakertava ja jossitteleva syyllisyydentunto,

tuo jahkaileva itsesyyttely, että asiat ovat

menneet vikaan, tuo tunto jostakin peruuttamattomasta,

jostakin, jota ei voi korjata entiselleen.

Katumus on sitä, että löin pallolla naapurin ikkunan rikki ja naapurin äijä tuli huutaen ja kiroten selvimään asiaa.

Katumus on sitä, että join pääni täyteen, menetin muistini ja jouduin ratsiassa kiinni juopuneena autolla-ajosta.

Katumus on sitä, että tein firman pikkujoulussa syrjähypyn ja nyt inhottaa nähdä häntä.

Katumus on sitä, että vaikka päätin ajaa varovasti, innostuin liukkaalla kelillä kaahaamaan kilpaa ja autoni suistui ojaan ja vaimoni kuoli.

Katumus on sitä, että ahneuden kiihkossa otin liian halvan urakan ja rakennusliikkeeni meni konkurssiin.

Katumus on sitä, että erosin vaimostani vaalean vampin vuoksi ja menetin kolme kirkassilmäistä isän kultaa ja saan kuulla nyt vampin alituista nalkutusta.

Tämäkö on katumusta?

Ei, nämä ovat asioita, jotka voidaan korjata

tai unohtaa.

Mitä on oikea katumus?

Oikea katumus on jotakin, jota ei voida

korjata, eikä unohtaa.

Sitä, että huomaan iäksi menettäneeni Jeesuksen,

sitä, että huomaan iäksi menettäneeni Jumalan armon,

sitä, että en totellut pastorin kehotusta parannukseen

ollessani Seutulassa lentokenttätöissä,

sitä, että en lähtenyt katumuspenkkiin kuullessani

evankelistan kutsun evankelioimisteltassa,

sitä, etten sanonut kahta pientä sanaa: »Anteeksi»

ja »Tahdon*,

sitä, etten vihannut elämääni ja seurannut Jeesusta ristiä kantaen.

Katumus on sitä, että nyt, kuoltuani Jumalan armosta osattomana kääntymättömän kuoleman:

saan iankaikkisesti katua pelastukseni hylkäämistä, saan iankaikkisesti olla erossa Jumalasta ja Jeesuksesta,

saan iäti nähdä edessäni rautaristikon, johon on teräskirjaimin upotettu sana: peruuttamaton. Saan alati lukea Raamatusta Aabrahamin sanoja rikkaalle miehelle tuonelassa: »Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi ja saat nyt kärsiä tuskaa. Ja kaiken lisäksi on meidän välillemme ja teidän, vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.»

Tätä on katumus: kun en ottanut vaaria etsikkoajastani, kun en ottanut vastaan Jeesusta maan päällä.

Ps.68:5. Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.

Erään vanhan kirjan välissä oli taittetuna ko blogi-kirjoitus. 

Se oli silloin Kristillisen Työväen Liiton 

äänenkannattajan Sana ja Työ lehden sivulla.

Työni yksi ulottuvuus oli juttujen kirjoittaminen, 

vaikka päätyöni olikin toimia julistajana 

 

Room.12:3. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=458975&open-series=572&title=muiden-ylapuolelle

Että voisin kuulla, mitä Herra puhuu minulle

 

Kotikokouksen video-tallenne Lempäälästä Kuosmasen kodista 

19.12. 2025 perjantai-iltana.
 

 https://www.youtube.com/watch?v=vCU6IWJI_GA

Uskovat kansanvallan puristuksessa

 

Kansanvalta (demokratia) tarkoittaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa valta kuuluu kansalle, joka joko päättää suoraan asioista tai valitsee edustajansa (kuten eduskuntaan) yleisillä, vapailla ja kilpailullisilla vaaleilla toteuttamaan tahtonsa. Sitä pidetään länsimaissa yleisesti parhaana valtiomuotona, koska se ei anna vallan keskittyä liikaa yhdelle ihmiselle tai ryhmälle.

Ruotsi on erikoinen valtio, kun siellä on demokratia ja kuningas yhtä aikaa. Asia on hoidettu siten, että kuningas on lähinnä näyttelyesine, joka ei päätä mistään maan asioissa. Hän on eräänlainen leikkikuningas. Osa demokratian nimissä kulkevista valtioista on niin läpeensä korruptoituneita, että voisi puhua hyvin valheen verkostosta. Suomea sanotaan oikeusvaltioksi. Se on sitä vain siinä määrin, kun se kunnioittaa Raamattua Jumalan sanana ja toimii sen mukaan. Muu on kaikki pelkkää teatteria, josta uutisoidaan joka päivä vuolaasti.

Nykyinen Venäjä esiintyy demokratiana, mutta käytännössä ei kansalla ole mitään sanomista johtamiseen tai vallankäyttöön. Moni ajatteli kolmekymmentä vuotta sitten, että tämä suuri valtakunta muuttuu samanlaiseksi kuin länsimaat. Mutta muutoksella oli vain lyhyt aikakausi, jolloin esim. saatoimme tehdä kristillistä lähetystyötä heidän hyväkseen.

Venäjällä oli Neuvostoliiton aikana sosialistinen järjestys, jota mainostettiin työläisten paratiisina, jossa olisi tasa-arvo. Alkuinnostuksen jälkeen Leninin kuoltua Stalin pisti porukat järjestykseen tavalla, jota voidaan kutsua diktatuuriksi. Silloin iskulauseita viljeltiin ahkerasti. Niissä kuvastui henkilöpalvonta. ”Saimme paremman elämän, saimme iloisemman elämän!” ”Johtajamme, opettajamme ja rakas isämme Stalin on hankkinut meille onnellisen ja iloisen elämän!”

Kansan moraali rappeutui, avioliitto romutettiin, haureutta arvostettiin, alkoholismi hallitsi, kirkot varastettiin kristityiltä ja muutettiin sosialismin palvelijoiksi. Yksityisomaisuus joutui valtiolle ja ihmisiä pakotettiin muuttamaan mielivaltaisesti määräysten mukaan kauas kodeistaan. Suomesta Venäjälle muuttaneet kommunistit saivat ryhtyä vahtimaan ja ilmiantamaan suomea puhuvia inkeriläisiä. Mutta aikanaan heidätkin ammuttiin kansanvallan vihollisina. Neuvostoliitossa tuomittiin vuosina 1921–1953 kaikkiaan 3,7 miljoonaa ihmistä, joista teloitettiin 642 980.

Aloitellessani hengellistä työtä ja kierrellessäni Suomen maata, olin kerran puhumassa Alppilan kirkossa Helsingissä ja samaan tilaisuuteen tuli seurakunnan pastori Aatami Kuortti. Hän oli inkeriläinen kovia kokenut kristitty, vaikken silloin sitä tiennyt. Hän oli ollut Lempaalan seurakunnan paimenena ja joutunut vainon kohteeksi. Hänet oli vangittu uskonsa tähden (maassa, joka ilmoitti julkisesti suosivansa uskonnon vapautta?) ja tuomittu vankileirille Karjalaan. Salainen poliisi ehdotti, että Kuortti ryhtyisi vakoilemaan seurakuntalaisiaan, mutta hän kieltäytyi tästä ehdottomasti. Kuortti sai kuulla olevansa vastavallankumouksellinen ja hänet tuomittiin ensin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin sitten 10 vuoden pakkotyöleirivankeudeksi. Siellä hän oli ollut tuhansien muiden tavoin kaivamassa laivakanavaa jäämerelle. Valtavat määrät ihmisiä kuoli näissä poikkeusoloissa, nälkään, sairauksiin, heikkouteen ja ampumisiin. Kuortti päätti sitten karata sieltä ja toteuttikin uhkarohkean suunnitelmansa kävelemällä Suomeen 300 kilometriä. Myöhemmin hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan: ”Kirkossa, keskitysleirissä, korvessa”.

Kuortti kirjoitti kirjassa ”Inkerin kirkon vaikeita vuosia” otsikolla ”HERÄTYKSEN AIKAA” hieman ennen em. tapahtuneista asioista seuraavaa:

- Inkerin kansa oli saanut kestää raskaita koettelemuksia. Kuritus oli opettanut ottamaan vaarin Jumalan sanasta. Seurasi hengellisen herätyksen aika. Opettaja Aapo Vesikko kuului tulkitsevan tämän asian niin, että kirkko oli tullut nyt rakkaammaksi. Koska alttarilla ja saarnatuolissa nähtiin »oma mies», niin kirkko tuli entistä läheisemmäksi.

Erikoisesti nuorten keskuudessa oli havaittavissa liikehtimistä. Alkusysäyksen lienee antanut Kupanitsan seurakunnanhoitaja Aleksanteri Korpelainen, joka oli toiminut Evankeliumiyhdistyksen saarnaajana Suomessa ja sittemmin oli ollut Evankeliumiyhdistyksen Nuorisoliiton Pietarin osaston johtokunnan puheenjohtajana. Korpelainen toimi innokkaasti nuorten voittamiseksi Kristukselle. Hän perusti Kupanitsaan kirkkokuoron, jonka johtajana hän toimi muutaman vuoden ajan. Hän sai seurakunnan nuoria ympärilleen. Heidän kanssaan hän teki retkiä naapuripitäjiinkin. Tämä oli sytyttävää.

Juhlia järjestettiin. Kansa kiiruhti sanan ääreen kuin nälkäinen lauma vehreälle laitumelle. Kevätkesällä v. 1922 vietettiin Tuutarissa koko Inkerinmaata käsittävää nuorisojuhlaa. Avara kirkko, jossa oli 2.200 istumapaikkaa, osoittautui pieneksi. Vaikka seisomapaikatkin olivat täynnä, niin suuri osa juhlakansasta jäi jumalanpalveluksen aikana ulkopuolelle. Juhlaa jatkettiin kirkonmäellä, ihanalla ruohokentällä, vehreiden puiden suojaamalla alueella. Saarnojen ja yhteislaulujen ohella myös nuoret esittivät ohjelmaa. Unohtumattomasti jäi tämä juhla mukana olleiden mieleen. Niinpä rouva Helena Kämärä, joka nykyään asuu Ruotsissa Boråsin kaupungissa, kertoili tähän tapaan:

- Vaikka siitä on kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta, niin muistan kuin eilisen päivän. Olin silloin nuori ja sain olla Tuutarissa nuorisojuhlassa. Kotoani oli Tuutarin kirkolle matkaa yli kolmekymmentä kilometriä. Jalkaisin kuljin toisten mukana tuon matkan. Jos lieneekin tuntunut vähän väsymystä, niin kyllä virkistyi, kun sielu sai nauttia pelastuksen riemusta. Sydämeeni aivan kuin tulvahti valoa, kun Korkan kolme poikaa esitti vuorolausuntaa ja laulua. Tätä muistellessani olen vieläkin kuulevinani poikain laulun: 'Oon onnellinen ainiaan, kun Jeesus mulla on...' Niillä juhlilla Jeesus tuli minullekin läheiseksi, sain oppia tuntemaan hänet omakseni Vapahtajakseni.

Autuuden ilo oli vallannut sydämet. Se innosti ja pani toimimaan. Nuoret todistivat Jeesuksesta. Evankeliumin raikkaat tuulet puhalsivat yli rakkaan Inkerinmaan.

Herätyksen aalto tempasi mukaansa sekä nuoria että vanhoja. Toisin paikoin aivan kyläkunnittain »kaaduttiin Jumalan käsivarsille». Erittäin voimakasta herätysliikettä oli havaittavissa Hietamäellä, Keltossa, Koprinassa, Kupanitsassa, Lempäälässä, Moloskovitsassa, Skuoritsassa, Spankkovalla ja Venjoella. Suurien juhlien ja säännöllisten jumalanpalvelusten ohella pidettiin ahkerasti hartaushetkiä kodeissa. Tuntui siltä, että kodit kilpailivat, kuka olisi saanut luovuttaa tupansa hengellisen seuran kokoontumista varten.

Vietettäessä koko Inkerinmaata käsittävää juhlaa Kupanitsassa v. 1928 saarnaaja Iisakki Hyrri virkkoi juhlan väliajalla tähän tapaan:

- Kun katselen tätä kansan runsautta, juhlassa mukana olevaa nuorisoa ja olen saanut kuulla virvoittavaa evankeliumia, niin ajattelen, että Jumala rakkaudessaan tahtoo meitä vahvistaa kestämään tulevaa, raskasta koetuksen aikaa. Emme kaiketi kauan enää saa kirkkoomme kokoontua. Myrskyn merkkejä on havaittavissa.

Eivät kaikkitietävät ihmiset ole saaneet väkivaltaa ja sotia loppumaan, estämään kulkutauteja leviämästä tai säätämään ilmoja suotuisiksi. Rahakin näyttää edelleen valuvan rikkaiden laariin ja köyhiä kyykytetään. Leipäjonot ja tyytymättömyys ovat kasvaneet. Poliitikot leuhkivat saavutuksillaan, mutta missä se näkyy? Uutisissa asiantuntijat sanovat, että kohta koittaa parempi aika, mutta ei sitä tiedä? Edelleen kertovat vain, mihin herrat taas menivät neuvottelemaan – olisi varmaan paikallaan heidänkin pitää jo rukouskokous?
Paljon porua tuoneelle SOTE-uudistuksellekin voisi antaa uuden nimen: Sokeat teot! Postikin ilmoitti juuri, että harventavat jakelua meidän kulmilla, mutta ei se haittaa, kun on niin harvoin hyviä uutisia. Sähköäkin pitäisi kuulemma enemmän säästää ja sitten kaikkia kannustetaan luopumaan öljyn- ja puunpoltosta ja ostamaan sähköauto. Karhut ovat menneet talviunille, mutta sudet mellastavat maailmassa ja Herran omat vaeltavat kuin lammaslauma joka säässä.

Synti on myrkky, joka tappaa jokaisen. Se erottaa ihmisen Jumalasta ja tekee hänestä tuomion alaisen. Ihmisen hyvyyteen, rakkauteen ja tietoon luottavat ihmiset elävät valheessa. Jos ei syntiä olisi, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa? Samoin länsimainen demokratiakin olisi voinut tuoda paratiisin maan päälle ilman syntiä. Puhutaan rauhasta, mutta soditaan koko ajan. Rasismista vaahdotaan, mutta luokkaviha pursuaa eduskunnassakin. Kirkko ilman ymmärrystä synnistä on torso, nimikristillinen laitos, muotojumalinen kristillisyyden kummitus vailla totuutta ja armoa. Se on täynnä höpön höpöä touhuamista ja sekoilua ilman Jeesusta. Se yrittää olla jotakin, mihin sillä ei ole edellytyksiä. Kun kirkon johtajat kehottavat ihmisiä syntiin ja Jumalan sanan rikkomiseen, on luopumus tullut täyteen mittaansa ja odotettavissa on vain Jumalan viha ja tuomioiden ilmestyminen aikaamme.

Laodikea on Ilmestyskirjan seurakunnista varsinainen pohjanoteeraus ja se saa Jeesukselta ansaitut moitteet, jopa uhkauksen hylkäämisestä. Sen nimi tarkoittaa kansan valtaa / oikeutta. Se oli kadottanut täydellisesti uskon Jeesukseen ja sen seurauksena se arvioi itsensä ja toimintansa hyväksi. Mutta Jumala oli toista mieltä asiasta: ”sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Lieneekö nimi enne, sillä meidän aikamme kristillisyyden ongelma on juuri samanlainen. Tykkäämme itsestämme, emme tarvitse mitään Jumalalta, emmekä pyydä häneltä mitään. Uskomme kehitysoppiin, elintasoon, itsemääräämiseen, enemmistöön, suurvaltajohtajiin, rahan mahtiin, politiikkaan, kaikkien ihmisten pelastumiseen.

Mutta Jeesus kolkuttaa vielä tänään kansanvallan ovella ja jos joku (aaltonen, virtanen, tms) kuulee sen ja avaa oven, hän pelastuu Vapahtajan armollisuuden tähden.

On mulla ystävä niin armas, hyvä,

mua syntiskurjaa aina rakastaa.

Mä huono oon ja kylmä, erehtyvä,

vaan armaakseensa hän mun tunnustaa.

Herra Jeeus, vain sua aina, aina vain sua rakastan.

Syntisen sydämeni sulle Herra avaan, sulle Herra avaan.

Heikki Klemetti – vanha Siionin Kannel