Valonjuhla

Juhannus meidän on tarkoitus viettää Turussa, vanhoissa kotimaisemissa Jumalan sanan ja rukouksen merkeissä ja ystävien seurassa. Paikka on Turun Kristillisen Työväen Yhdistyksen rukoushuone osoitteessa Myllymäentie 22.
http://vskl.fi/wp-content/uploads/2016/05/Valon-juhla.jpg

ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Tuli joskus koulussa laulettua Kesäpäivä Kangasalla laulua tietämättä, että se tulisi kerran olemaan osa elämäämme. Maakuntalauluja ja muita kansallistunnetta nostattavia hengentuotteita viljeltiin ahkerasti. Siihen aikaan koulussa isänmaallisuus oli kovassa kurssissa, sillä sotakorvauksia vielä maksettiin ja maa-alueita jäi naapurin omaksi. Osa kansasta ajatteli, että voi tulla vielä uusikin sota? Tuskin kuitenkaan edes tiesin, missä Kangasala sijaitsi, enkä ollut siellä käynyt koskaan. Kotikaupunkini oli Turku ja siinäkin vain muutama kaupunginosa oli tallattavanani. Nyt on tullut asuttua Kangasalla 19 vuotta ja kesää, huomaan, että kyllä Jeesuksen kanssa voi asua missä tahansa.

Topelius kirjoitti runon ruotsiksi käydessään Kangasalla 1800-luvulla. Suomi oli Venäjän valtakuntaa ja maassa maksettiin ostokset ruplilla. Otto Mannisen käännöksessä sanotaan:

Ma vain olen lintu pieni ja siipeni hennot on,

mut ilmain kotka jos oisin; ma nousisin lentohon,

ja lentäisin kauas, kauas luo Iäisen istuimen,

ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Runo on kaunis, mutta epätodellinen, sillä eihän Kotka pääse kovin korkealle. Finnairkin lentää korkeammalle kerosiinin avulla. Tosin metallikoneet putoavat myös helpommin kuin kotkat. Topelius ei ilmeisesti tiennyt, että Isän istuimen luo ei ole suoraa lentoyhteyttä, vaan kaikkien pitää mennä sinne Golgatan kautta? "Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat;" Jes.40:31 (Bibl.). Herran odotus on tässä avain sana. Uusi voima ei tule ylhäältä vaan alhaalta, syntisen vastaanottaessa Jeesuksen. Kristuksen veri puhdistaa kaikki, jotka kääntyvät Herran puoleen.

Mitä siitä, jos on heikot siivet tai peräti taittuneet? Mitä siitä vaikka syntynyt räpeltäjäksi kuin vanha kana, vaikkei koskaan pääsisi näyttävään liitoon? Mitä siitä, vaikka katsomossa nauretaankin heikkoa esitystä? Niin, sillä Herra on heikoissa väkevä ja hänelle kelpaavat kaikenlaiset siipirikot ja syöksykierteiset. Alhaalta, ihmisen kurjuudesta, kuuluu Jumalan korviin ihmeellinen rukous, johon hän aina vastaa:

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua. Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani." Ps.71:1-3. Kun ei ole kottaraista kummempi ja peräti maassa kiinni kuin vanha mato, on turvattava Herraan ja hänen voimaansa. Helppoa, kun ei ole mitään. Mutta kuka onkaan sellainen? Missä heitä tavataan?

Päivittäinen kävelylenkkimme kulkee usein Vesijärven rantaan ja siitä kiertäen vanhan sairaalan takaa takaisin metsän kautta. Kodistamme on linnuntietä järven rantaan 500 metriä. Topelius katseli Haralan harjulta, Kangasalan pohjoispuolelta, samaa maisemaa hieman korkeammalta ja runoili:

Ja siintäin kuin elon aamu, kuin lemmityn silmä sees,

on myötä myös Vesijärvi, sun heijuvat heijastees.

Ja sataiset saaret vehmaat sun siintoas seppelöi,

kuin luonnon haavelmat herkät veen vahmassa viheriöi

Meiltä näkyvässä Vesijärven osassa ei ole kuin muutama saari, mutta runoissa ilmeisesti kaikki on mahdollista? Kesäpäivää on sittemmin markkinoitu paikkakunnalla menestyksekkäästi erilaisin mainoksin. Paikallisen marketin seinässä oli iso mainos: Elä kuin viimeistä kesäpäivää. Höysteenä oli kuvaan lykätty grilli herkkuineen. Paino oli ilmeisesti tarkoitettu sanaan kesäpäivä, sillä pitihän kunta tulla näkyviin? Mainoksissa oli aina nättejä ihmisiä, nuoria, terveitä, rikkaita, elinvoimaisia ja hymyileviä. Tavara oli saatava kaupaksi ja mainokset olivat sitä varten. En nyt kuitenkaan ostanut tällä kertaa viimeisen kesäpäivän eväitä - joskus toiste? Jumala ei kuulu näihin mainoksiin, eikä hänen kohtaamistaan yleensä mainosteta valtamediassa? Mutta ei ihminen kuolemassa häviä olemattomiin, eikä hänen lorunsa ole lopussa, kun grilliherkut on syöty ja päivä päättynyt. Yksi sielu vähemmän helvetissä on kunnianosoitus Kristukselle ja hänen työlleen.

Kotiin ajaessani mietin, että miten pitäisi elää, jos olisi viimeinen kesäpäivä alkanut? Jos siis tietäisin, että on minun viimeinen päiväni, tai jonkun läheiseni, tuttavan tai ystävän viimeinen kesäpäivä? Uskovana listasin nopeasti muutamia elintärkeitä asioita:

- kannattaisi pitää kotiseurat lähipiirilleen.

- olisi tarpeen todistaa läheisilleen uskosta Jeesukseen.

- voisi laittaa viimeiset tekstiviestit ja sähköpostit jäähyväisiksi. Päivittää facebook jälkeen jääviä varten.

- pitäisi rukoilla itsensä ja muiden puolesta pelastumista ja isämeidän ja Herran siunaus ja Jumalan rauhaa tuntuvasti olemukseensa.

- ei olisi pahitteeksi lukea myös joitakin hyviä hengellisiä kirjoja rohkaisuksi.

- jos mahdollista nauttia vielä ehtoollista toisten kristittyjen kanssa ja pyytää, että Kristuksesta vuotaisi uutta elämää koko olemukseen.

- jos on jäänyt velkaa, nyt olisi aika maksaa velat pois ja palauttaa itselle kuulumattomat tavarat omistajilleen.

- jos on anteeksiannettavaa tai pyydettävää, nyt se pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.

- Herralle voisi laulaa nyt kiitoslaulun ja taivaslaulun.

- odottaisin, että Kristus tempaa minut taivaaseen.

"Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." Jes.22:12-14. Jumalalla on oma järjestyksensä, eikä hän muuta sitä. Kun ihminen tekee vastoin Jumalan tahtoa, hän hankkii itselleen vaikeuksia. Siksi olisi hyvä ajatella viimeistä kesäpäiväänsä ennen kuin se tulee. Syömisen ja juomisen voisi hyvin unohtaa tärkeämpien asioiden tähden.

Kansa haluaa sirkushuveja - on aina halunnut. Perisynnin olemukseen kuuluu se, että kansa haluaa tehdä jotain hullua, epätavallista ja nautinnollista. Houkutuksia on tarjolla ja sitten niitä keksitään lisää, että olisi hauskaa - edes hetken verran. Tunteiden vuoristorata kiidättää paikasta toiseen, välillä ollaan ylhäällä, useimmin montussa, mutta vauhtia riittää. Olemme sidoksissa toisiimme ihmisinä, meihin vaikuttaa suuresti se, mitä muut meistä ajattelevat ja sanovat. Olemme olevinamme vapaamielisiä, mutta usein kovin riippuvaisia ympäröivästä maailmastamme.

Silloin on uskovalle saumaa olla Herran todistajana omassa ympäristössään. Joskus paikka ei ole kiva, eivätkä ihmiset kovin ystävällisiä, mutta heitäkin Herra rakastaa ja tahtoo pelastaa. Aikanaan sitten ilmenee, mitä on itse kullekin jäänyt takkiin.

"Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden," Fil.1:12-13. Tietysti herättää sekin kysymyksiä, että mikä Jumala on sellainen, joka sallii omiensa kärsiä ja joutua tappiolle, vainotuksi ja kuolemaan? Voittoisa Jumala menisi paremmin kaupaksi ja sodat, riidat ja pikku kärhämät poistava Jumala olisi helpommin ymmärrettävissä. Jos Jumala poistaisi sairaudet ja kärpäset, käärmeet ja hyttyset, sudet ja rotat, niin moni tarttuisi siihen Jumalaan. Mutta Jumala, joka antaa omansa virua kahleissa pimeässä vankilassa ja hyväksyy tämän pään katkaisun, on suurimmalle osalle ihmisistä aivan vastenmielinen.

Päivälehdissä on muistokirjoituksia lähes joka päivä. Siellä sitten kerrotaan kuinka hyviä, taitavia ja aikaansaavia nuo vainajat ovat olleet. Nostamme heille hattua ja pidämme hiljaisen hetken. Harvemmin siellä on mitään Jumalasta, paitsi jos suvun ainoa uskovainen on päässyt kynänvarteen kiinni. Raamatussa on kuitenkin todella innostavia ja rohkaisevia tekstejä edesmenneiltä ja myös sellaisia, jotka ovat kirjoitetut juuri ennen kuin ao. lähtee täältä ajasta - eli viimeinen kesäpäivä!

"Ja Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan läsnäollessa; Daavid sanoi: "Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna."1.Aik.29:15.

Kesäpäivä Kangasalla laulun viimeisessä säkeistössä Topelius tulee jo melko alas, eikä kurkota kuuseen. Hän pyytää lauluääntä, että voisi kiittää kaikesta hyvästä ja kauniista, mikä on nähtävänä tänään. Isänmaallinen paatos päättää laulun. Mitähän keisari ajatteli tästä itsenäisyyttä ihannoivasta sanomasta suuressa Venäjän maassa? Laulussa olisi tietysti voinut nostaa esiin tämänkin ajallisen kauneuden katoavaisuuden ja viitata Jumalan valtakuntaan, joka ei koskaan katoa, ja joka vielä kauniimpi - paratiisi.

Oi taivahan pyhä Herra myös lintusen laulaa suo!

Oi kuink´on sun maasi kaunis ja taivaas korkea tuo!

Oi liekkiä rakkautemme suo järveimme läikkyihin,

ja rakkaus tää pyhä anna maan rakkaan tään rantoihin.

(suom. Iivo Härkönen)

Jeesus, vie ihmiset katsomaan sinun kauneuttasi, valtakuntasi ihanuutta, kuulemaan pyhää sanaasi ja taivaallisia sointuja. Sinä viet meitä näköalapaikoille Pyhässä Hengessä, ja siksi säilytä sydämemme sinussa näytti ympäristö miltä näytti. Anna lauluun henkeä, että se nousisi luoksesi täältä alhaalta. Sillä sinä olet aina kiitoksen arvoinen ja sinun hallussasi ovat kaikki asiat ja ihmiset. Pyhä, Pyhä, Pyhä, olet sinä Herramme ja Vapahtajamme nyt ja aina.

прими иисусa - vastaanota Jeesus

Pitkällä Venäjänmatkalla tuli käytyä monissa seurakunnissa ja kodeissa ja pidettyä kymmenkunta

uusia kerrostaloja

puhetta ja lukuisia keskusteluja ja rukouksia. Kävimme mm. Hilkan isän kotipaikkakunnalla Harlussa. Näkymä oli varsin ankea - tavanomainen - kauniista päivästä huolimatta. Vanhoja talorähjiä siellä täällä, hoitamattomia pihoja, koirien haukuntaa ja lautasantenneita. Kylän valopilkku oli uusi kirkko ja sen yhteydessä toimiva päihdeongelmaisten hoitokoti. Muissakin kylissä ja kaupungeissa kristityt olivat esillä uusien kirkkorakennusten kautta. Mutta ongelmana näyttää olevan sama kuin monissa kehitysmaissakin, että ulkomailta tuotettuna valtaväestö tottuu avustamiseen niin, ettei sen keskuudessa synny uutta elämää ja hengellistä liikehdintää. Ja nekin harvat, jotka ovat

kirkko ja vankila mantereella matkalla solovetskin saareen

aktiiviseurakuntalaisia, miettivät, miten pääsisivät Suomeen tavaraparatiisiin? Puhuimme seurakunnissa, joissa oli vain 25 - 50 jäsentä. Paikalla saattoi olla puolet seurakunnasta, joka on kyllä hyvä lukema. Suomessahan se tarkoittaisi väen paljoutta - tuhansia? Erikoista olivat myös aivan uudet kerrostalot, 6 kerrosta, mutta ilman hissiä? Voisi olla vaikea saada kaupaksi Suomessa? Itsekin mietin, että jos olisin siellä yläkerrassa ja sitten tullut parkkipaikalle ja huomaisin, että kukkaro jäi kotiin - ja ei kun kiipeämään takaisin.

aamunäkymä erään pappilan keittiöstä

Erään entisen kirkon pihalla Petroskoissa kävimme kääntämässä. Se oli myyty tarpeettomana jollekin maalliselle yritykselle. Ennen niin kaunis piha ja ympäristö romuineen näytti paikalliseen tapaan kaatopaikalta tai kierrätyskeskukselta? Seisoin siinä hetken sateessa ja muistelin aikoja, jolloin olin saarnannut täällä ja Herra oli ollut väkevästi läsnä. Täällä oli joskus ollut koolla satoja ihmisiä Jumalan sanan kuulossa ja laulamassa Herralle kiitosta. Muistelin ihmisiä, joita olin tavannut, joiden kanssa oli jaettu kokemuksia ja yhteistä uskoa. Nyt se oli kaikki ohi. "Sillä paimenet olivat järjettömät eivätkä etsineet Herraa; sentähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin. Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, aavikkosutten asunnoksi." Jer:10:21-22. Henkivallat väijyvät kaikkea pyhää ja Jumalan asuntoja saadakseen tappaa, tuhota ja niellä kahdentienkulkijat, luopiot ja penseät kristityt. Vaarana on myös yksinkertaisuuden hylkääminen ja pyrkimys prameaan kristillisyyteen, sillä menestys maistuu, muttei risti.

paikallinen menopeli ja perhe

Sortavalan kaupungin pääkatua kulkiessani pysähdyin vanhan sisälähetysseuran toimitalon edessä, siinä oli ollut myös raamattupaino ja diakonissalaitos. Vielä oli seinällä kyltti, jossa luki Risti ja Raamattu. Siinä on riittävästi ohjelmaa ja johdatusta kenelle tahansa Kristuksen seuraajalle, vaikkei olisi näkyvissä mitään ihmeellistä profetiaa tai erikoisia ilmestyksiä. "Näin sanoo Herra: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia;… Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen." Jer.10:2-3,6-7. Suuri Jumala ilmenee pienissä ihmisissä, Jumalan voima ilmenee ihmisen heikkoudessa, Jumalan valo ilmenee ihmisen pimeydessä, Jumalan vanhurskaus ilmenee ihmisen suuressa syntisyydessä. Mutta pakanuuden valta ulottuu kaikkialle ja syö kaiken hyvän tieltään, myrkyttää sielut ja tuhoaa uskon. Vain Herra voittaa sen, elävä Jeesus Kristus.

juhlakakku

Samassa kaupungissa oli myös näköalapaikka, Kuhavuori, jossa kävimme ihailemassa maisemia. Siellä oli vanha näkötorni, jonne oli tullut aikoinaan vesijohto. Mutta suomalaiset olivat sabotoineet systeemin lähtiessään, eivätkä uudet asukkaat osanneet sitä laittaa kuntoon ja niin siellä ei ole tänään vettä. Vettä on kyllä yleisesti tarjolla ja sitä riittää, laatu vaihtelee. Mutta elävää vettä on niukasti jaossa ja valtio vahtii sen jakelua. Voimme vain kuvitella, millainen riemu siitä syntyisi, kun tuhat kaupunkilaista saisi juoda elävää vettä? Varmaan syntyisi vaino? Mutta Jeesukseen turvautuva imaisee itseensä taivaallista vettä ja elää. "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer.17:7-8.

Murmanskin valtatiellä oli eräs pysähdyspaikka, jossa einehdimme. Paikka oli jotenkin sidoksissa ortodoksikirkkoon, koska kahvilassa oli jopa kirkon työtä varten peltinen kolehtilaatikko. Emme laittaneet kuitenkaan mitään siihen tällä kertaa, katsotaan, jos sitten ensi kerralla? Samassa paikassa oli tienposkessa suuri ortodoksiristi, jossa kaksipuolinen teksti: "Enkeli

kanssasi" ja "Pelasta ja suojele". Saman voisi hyvin lanseerata myös Suomen pikatien scriinille, ehkä se pysäyttäisi jonkun tai ainakin hiljentäisi hetkeksi miettimään minne olet menossa ihminen, missä vietät iäisyytesi? Eräällä seinällä pappilassa, jossa yövyimme matkallamme, oli juliste, jossa luki vänäjäksi: прими иисус - "Hyväksy (vastaanota) Jeesus". Siinä on sanomaa kirkolle loppuelämäksi. Jospa kaikissa Suomen pappiloissa lukisi tuommoinen teksti, jospa jokainen virkaan asetettu seurakunnan työntekijä olisi noin motivoitunut ja sisäistänyt Pyhässä Hengessä taivaallisen sanoman? "…ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm.7:10.

Eräässä seurakuntatapahtumassa oli varsin hyvä henki ja koimme Jumalan siunausta paikallisten kanssa. Eräässä vaiheessa nuori mies (20 v ?) halusi laulaa hengellisen laulun koko porukalle ja mikäs siinä, antaa palaa vain. Pian aloituksen jälkeen huomasimme kaikki, ettei hänellä ollut laulunääntä, mutta intoa senkin edestä. Mutta ei hätää, taitava tulkkimme säesti kitaralla ja lauloi mukana. Se kuulosti melkein hyvältä. Ajattelin, että Herra on ihmeellinen, kun saa kivet huutamaan edelleen ja innostaa todistajiaan. Se on usein mennyt niin, että kun hyvät eivät lähde, Herra lähettää huonot.

Pysähdyimme vanhalla rajakivellä, jossa oli punaisella maalilla CCCP ja sinisellä SUOMI. Muuten paikka oli kuin mikäkin maalaismaisema, ei suuri kylttejä, ei matkamuistomyymälää, ei sotilaita, ei virkavaltaa, ei katselijoita. Sillä kertaa paikalla vain me, pari turistia ja paikallinen tulkki. Ilmeisesti suurin osa kiiruhti tuon paikan ohi siihen kiinnittämättä huomiotaan?

paikallinen pirulle pyhitetty mersu

Jumalan valtakunnan etsintätyössä ihminen joutuu joskus tiukoille omatuntonsa kanssa. Kun Herra tulee lähelle, alkavat posket kuumottaa ja hiki nousta pintaan, hyvästä tulee huono, viattomasta syntinen. Ikuisuuden rajalla käydään ankaraa taistelua sielunpelastuksesta, ihminen hangoittelee vastaan ja Herra kutsuu pelastukseen. Huutosakki yrittää estää ihmistä kääntymästä ja järkisyyt puoltavat maailmanorjuutta edelleen. Jo aikaa hukattu kasteenarmokaan ei nyt auta, eikä rippikoululupauksesta ole mitään hyötyä. Hyvien tekojen kurssi laskee silmissä ja poloinen on kovin heikoilla tässä ravistelussa. Sitten Jumala näyttää ihmiselle, miten suuri on hänen syntinsä ja kurja tilansa, sekä tulevaisuuden ennuste: "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin….. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti." Jer.17:1,4.

Parhaimmillaan ihminen nöyrtyy ja suostuu armahdettavaksi. Hän antautuu ilman ehtoja. Rajat muuttuvat ja Jeesus merkitsee valloittamansa uuden alueen taivaan kirjoihin. Kun ihminen tulee uskoon, Jumala laittaa valtakuntansa hallinnon sydämeen, sinne pystytetään risti, ja Golgatan voittajan, Jeesuksen, Henki vuodatetaan sisimpäämme. Alue on Vapahtajan sitten pysyvästi, paitsi jos ihminen luopuu Jeesuksesta. Piru karkotetaan pihalle ja Pyhä Henki kirjoittaa sinne uuden omistajan nimen. "Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. " Jer.31:33 Tämä on ainoa tapa, millä Jumala saa otteen ihmisestä, suvusta, läheisistä, seurakunnasta.

puilla toimiva vedenlämmitin

Eräässä kirkossa, Aunuksessa, jossa pidin jumalanpalvelussaarnan, kävi niin, että kirkonmenojen jälkeen alkoi vielä lapata lapsia ja nuoria alttarin ääreen polvistumaan ja rukoilemaan. He puhuivat asioitaan papille ja tämä rukoili heidän puolestaan ja siunasi heitä. Myöhemmin keskustelimme pappilassa tapauksesta ja mies kertoi sen olevan tavallista heidän toiminnassaan. Rohkaisin häntä jatkamaan ja kerroin olleeni kovin ilahtunut nähdessäni tällaista. Ajattelin samalla meikäläisiä vastaavia tilanteita, joissa väki lähti kuin varpusparvi mahdollisimman hilpakasti tahoilleen. Vai oliko niin, ettei sana ollut sattunut silloin, tai oliko sitä ollut ensinkään mukana? Oliko ollut vain jonkinlainen aamuvihje kyseessä, oliko tarjottu elämän leivän asemesta makupaloja ja toivepuheita? Oliko sanoma laimennettu niin paljon, ettei se enää vaikuttanut ja kansa oli tottunut pillimehuannoksiin, vaikka Jumala oli laittanut pidot Golgatalla ydinrasvasta ja voimaviinistä?

Sinä, Herra olet tehnyt kaiken eteemme, että voisimme elää uskossa sinuun ja tehdä valintoja sanasi mukaan. Sinun suuruutesi kattaa koko maailmankaikkeuden ja sinä kokoat kerran kaikki kansat eteesi. Rukoilen, että pelastat tänään suuren Venäjän ihmiset.  Anna siellä uskoville rohkeutta pitää vanhurskautta voimassa, palvella sinua valtakunnassasi ja säilyttää sen rajat, kunnia ja lupaukset. Kirjoita sanasi sydämiin ja anna tuntuvaa rakkautta niille, jotka eivät sitä mitenkään ansaitse. Ilmesty vankiloissa, kodeissa ja kaduilla, kirkoissa ja ihmismielissä Jäämereltä Mustamerelle, Karjalasta Siperiaan, Kremlin palatseista ja surkeimpaan mökkiin, pikkusyntisistä suurrikollisiin, lapsille, nuorille, äideille, isille, vanhoille.