Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; 5.Moos.32:47.

Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan. Ps.149:2

Ota käteni ja tuo minua siunattuun loppuun asti ja ikuisesti.

Uskovaisuuteni alkumetreillä opin hengellisiä lauluja, jotka olivat itselleni uusia ja ihmeellisiä. Sillä niissä piireissä, joissa siihen asti olin pyörinyt, laulettiin vähän toisenlaisia renkutuksia ja niiden sanoma ei noussut kattoa korkeammalle. Mutta olin ollut kuuro Jumalan äänelle ja sokea häntä havaitsemaan, kunnes hän pysäytti minut kadotuksen tiellä yllättäen ja varoittamatta. Hän herätti minut.

Ilman mitään ennakkokäsitystä tutustuin monenlaisiin hengellisiin lauluihin, ja monet virret vetosivat voimakkaasti minuun, nehän olivat pieniä saarnoja, jotka vahvistivat uskoa. Huomasin myöskin aikanaan seurakuntaan tullessani, että yhteislaulu oli erittäin siunaavaa ja välttämätöntä uskovien kokoontumisissa. Joskus olen aivan selvästi kuullut laulusta, onko seurakunta hengessä palava tai lähes sammunut? Kuollut seurakunta ei laula. Onhan jo taistelulaulu muutenkin erilainen kuin hautajaishymni ja saman laulun voi laulaa niin eri hengessä ja mielellä. Aina se on erilainen, kun sen laulaa Kristukselle eikä ihmisille.

Isoäitini oli innostunut uskoontulostani ja vierailin viikoittain hänen luonaan. Hän piti paljon laulusta "Mua tartu käteen, Herra, ja taluta". Lauloimme sen yhdessä lukemattomia kertoja. Tämä laulu on sitten myöhemminkin siunannut minua monissa käänteissä, sillä siinä ihminen on avuton ja Jumala suuri.

Laulun on tehnyt Julie Katarina von Hausmann. Hän syntyi 7. maaliskuuta 1826  Latviassa Riiassa. Hän kuoli 15. elokuuta 1901 Võsuissa Virossa. Julie vietti lapsuutensa Mitaussa (Jelgava) Latviassa. Julie oli kuuden sisaruksen sarjan viides lapsi. Julie rakasti arkana lapsena hiljaisuutta ja

Julie Katarina von Hausmann

yksinäisyyttä, joka muokkasi hänen sisäistä kehitystään ja rukouselämäänsä. Ne olivat arvokkaita hetkiä, jolloin Jumala puhui hänelle. Hänen toimi opettajana ja lasten ohjaajana. Hän sairasti paljon ja tunsi monenlaista ruumiin heikkoutta. Hiljaisina yön tunteina hän kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja näin syntyi monta runoa ja laulua unettomina tuskien öinä. Mutta hän piti aarteensa peloissaan salassa ja jakoi runojaan vain muutamille ystävilleen. Sairauksiaan Hausmann hoiti mm. Saksan ja etelän eri kylpylöissä. Hän kärsi mm. voimakkaasta päänsärystä. Hän tunsi Saksin, Sveitsin, Reinin, Tirolin ja Sveitsin Alpit ja Pyreneiden niemimaan. Hän vietti neljä vuotta Biarritzissa Etelä-Ranskassa, jossa hänen nuorin siskonsa oli Englannin kirkon urkuri. Vuonna 1870 hän muutti Pietariin vanhimman sisarensa kotiin, joka oli Pyhän Annan saksalaisen koulun opettaja. Siellä hän johti kotitaloutta ja antoi musiikkitunteja kotona ja sen ulkopuolella. Vuonna 1901 hän muutti Viron kylpyläkaupunkiin Wösso (saksaksi) / Võsu (viro), jossa hän kuoli 15. elokuuta 1901. Hänen hautansa on Illomäggi / Ilumäen kappelin hautausmaalla Gut Palms / Palmsen lähellä.

"Mua tartu käteen" laulun juuri on psalmissa 73, jossa laulun ajatus tulee ihanasti esille: "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti." 23-26. Siinä on riisutun ihmisen todistus Jumalan huolenpidosta ja kaikkialle ennättävästä rakkaudesta. Kriisin keskellä paistaa taivaallinen ihan valo, jossa ilmenee Vapahtaja.

Oli kesä 1862. Julie oli nuori kihlattu, joka matkusti laivalla Afrikkaan rakkaansa luokse. Hänen sulhasena oli saanut Saksassa lähetyskipinän ja halusi mennä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi. Heillä oli suunnitelmissa viipyä siellä yhdessä avioparina Herran palveluksessa. Aurinko on kuuma, laiva tuli satamaan ja oli Julie on kauhean väsynyt. Mutta hänellä oli vain yksi tavoite: Lopulta hän näkee taas rakkaansa! Hän olisi niin onnellinen hänen kanssaan. Kaksin he olivat suunnitelleet menoa lähetystyöhön. Nyt Julie etsi rakastaan, mutta kukaan ei tullut häntä vastaan, sulhasta ei näkynyt. Julie ihmetteli, ja meni lähetysasemalle. Siellä ihmiset katsoivat häntä vain surullisesti ja myötätuntoisesti. Hänet vietiin hautausmaalle, jossa oli uusi hauta. Kolme päivää aikaisemmin hänen sulhasensa oli haudattu siellä; mies oli kuollut ruttoon. Samana iltana Julie  kirjoitti laulun: "Ota minut käsiisi ja johdata minua!" (Mua tartu käteen,Herra). Sen alkuperäinen teksti Kuului:

1.Ota käteni ja tuo minua siunattuun loppuun asti ja ikuisesti.En halua kävellä yksin, ei askeltakaan;

minne sinä menet ja seisot, ota minut mukaasi.

2.Kärsivällisyydessäsi peitä heikko sydämeni ja anna lopulta rauha ilo kipuuni. Anna köyhän lapsesi levätä sinun jalkaisi juuressa; haluan sulkea silmäni ja uskoa sokeasti sinuun.

3.Jos en tunne mitään voimastasi, tuo kuitenkin minut tavoitteeseesi, vaikka yölläkin. Ota sitten käteni ja tuo minut minun siunattuun loppuun ja iankaikkiseen.

Kärsimys ja menetys kiinnittävät ihmisen mielen iankaikkiseen Jumalaan. Jumalan käsi kurottautuu syntistä kohti lähes jokaisella Raamatun sivulla ja elävässä elämässä me kuulemme jatkuvasti todistuksia hänen pelastavasta työstään maailmassa. Ilman Jumalan vaikutusta, kättä, vetämistä, ei kukaan pelastu. Ilman Jeesusta kaikki hukkuvat. "Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät." Ps.18:17-18

Jeesuksen elämä oli palveluaikana jatkuvaa sairaiden ja syntisten kohtaamista, jolloin hän koski kädellään ihmisiin, paransi sairaita, julisti syntejä anteeksi annetuiksi, siunasi heitä ja herätti kuolleita. Miten moni siis rukoilikaan Jumalaa ja odotti Herran käden kosketusta vaivoissaan, yksin ja hylättynä? Moni jakoi Julien kokemukset avuttomuudesta ja riippuvuudesta Jumalan kosketuksesta ja johdatuksesta.

”Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu." Ja kohta hän puhdistui pitalistaan." Matt.8:3. "Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi ja palveli häntä." Matt.8:15. "Mutta kun väkijoukko oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi." Matt.9:25. "Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Matt.14:31. "Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois." Matt.19:13.

Istuin eräänä päivänä autossa ja odotin vaimoa kaupasta. Samassa ohitseni kulki mies, jonka korvan taakse oli tatuoitu luku 666. Raamatussa se tunnetaan pedonlukuna ja saatanan omistusmerkkinä. Mietin, miksi kaveri oli tuommoisen antanut päähänsä tatuoida? Ei hän kuitenkaan ollut loppuun asti rohkea, koska oli merkin sijoittanut korvan taakse, sillä se pitäisi laittaa otsaan tai oikeaan käteen. Ehkä hänellä oli vielä hieman hakusessa kenen nimissä haluaa elää ja kuolla. Moni hakee kovan tyypin roolia, mutta kaipaa kuitenkin Jumalaa?

Eräs Julien runo korostaa Jeesuksen ainutlaatuisuutta ja uskon yhteyttä Kristukseen. Laulun nimi on JEESUS MINUN KAIKKENI!

Jeesus, uskollinen ystäväni,

Jumala ja Herra!

Olen yhdistynyt kanssasi,

Mitä muuta tarvitsen?

Olet korkein hyvä,

Oma taivaani sinä;

Sinun armosi tulvasta saan

virtausvoimaa ja lepoa.

Älä koskaan mene kauas minusta,

oi pelastukseni!

Pidän kaikesta sinussa,

oletko minun osani.

Yksi on minun voittonani,

lohdutukseni ja kunniani:

Minä olen, oi JEESUS

omaisuuttasi.

Eräässä runossaan Julie on saanut Kristukselta profetian, jossa Jeesus vakuutta omaa rakkauttaan häntä kohtaan. Runon lähdetekstiksi oli merkitty Jesaja 43. Rakastan sinua.

Minä rakastan sinua, minä, kaikkien kuninkaitten kuningas,

joka kannan kaikkea sanalla,

Herra, jolla on valta kuolemaan ja elämään,

jota maa ja taivas palvelevat jatkuvasti,

Hänelle ei ole mikään liian suurta ja raskasta, eikä mitään kaukana,

Hän, joka ohjaa ja lisää, sinun Jumalasi ja varjeliasi,

ainoa, joka antaa sinulle elämän, voimaa ja levätä.

Rakastan sinua! Ja vieläkö pelkäät?

Rakastan sinua, ei vain edellisinä päivinä,

kun tulin teidän sijalle tuomioon (Jesaja 53: 8),

ei tulevaisuudessa, kunnes sinä olet vapautettu synneistä.

Sinulle ilmaisen minun kasvoni;

ei vain tänään, nyt, vaan joka hetki,

saatat tuntea itsesi onnelliseksi -

täällä käsissäni, kun kerron sinulle:

Rakastan sinua! - Ja vieläkö epäilet?

Rakastan sinua! Iloitse vavisten!

Kuka sinä olet, että kunnia Herra

kohtaa sinut matosen, kyyhkysen,

liittyy sinuun ja tekee osalliseksi ikuisuuteen?

Sinä, syntinen, sinä lepäät sydämessäsi,

täällä maistat sen, vaikka syvään murheeseen,

kuinka hyvin teen lapsilleni;

Rakastan sinua! - Ja vieläkö suret?

Rakastan sinua, minulla ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Minä piirrän sen sinuun täällä ajassa,

sen rakkauden, suunnattoman rakkauden.

Kuljin katkeraan kuolemaan puolestasi;

Nyt olet minun suurin iloni,

kun näen sinut vaeltamassa valossani -

Voi, mutta luota rakkauteeni!

Rakastan sinua! - Ja silti sinä itket?

Rakastan sinua! Joten minun on lähetettävä sinulle surua

Kaita tie vain johtaa taivaaseen;

Tiedät sen hyvin, mutta silti voit kysyä,

miksi usein satutan sinua niin paljon!

Siksi sinä kysyt vain, koska huomaat rakkauteni,

mutta köyhä, kapea sydämesi ei voi ymmärtää;

Oi, pidä itselläsi nopeasti näitä sanoja:

Rakastan sinua! - Mutta sinä - kuinka rakastat minua?

Ps. 119:105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat, vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Naapuri tuli traktorilla meidän tontin luo ja menin pellolle juttelemaan hänen kanssaan. Olimme morjestelleet vuosien aikana monta kertaa, mutta varsinainen keskustelu oli jäänyt. Nyt ajattelin, että pitää korjata tilanne. Siinä meni sitten rajalla asioita selviteltäessä 1½ tuntia kepeästi. Kävimme Amerikassa, Venäjällä, Karjalassa, eduskunnassa, muutamassa kirkossa, sairaalassa, kuoleman porteilla, peltoviljelyssä, historiassa, talonkorjauksessa, talokaupoissa, pappilan mailla, naapureissa, vanhoilla teillä, edesmenneissä. Huomasin, että hän tiesi paljon enemmän paikkakunnan asioista kuin minä ja tuntui siltä, että kaikki oli kovin selvää ja helppoa? Pistin muutamia kristillisiä juttuja syötiksi keskusteluun, mutta naapuri ei tarttunut niihin erityisemmin? Kala ei vielä käynyt pyydykseen? Ehkä ensi kerralla on menestystä? Pois tultuani kotiin mietin, mitenkä paljon hän lienee tiennyt minusta ja taustastani? Ilmeisesti tiesi riittävästi laittamaan minut mielessään lokeroon: hätävara-naapuri – hätätilassa soita, mene käymään ja tee elämänkysymys Jumalasta? Ainakin hän oli hyvin ystävällinen ja halukas keskusteluun. Rukoilen, että hän pelastuisi, samaa rukoilen myös muille naapureille, koko tälle seudulle - muu on pelkkää kosmetiikkaa ja kehystä, ajankulua. ”Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.” Snl.14:25. ”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.” Snl.11:30. Tarvitsen siis joka aika todistajan rohkeutta, elämän puun hedelmää ja Kristuksen vanhurskautta. Kaikki tarvitsevat, mutteivät tiedä sitä!

Uskovaisuus on vastakohtaisuuksien ympäristö, jossa kasvaa kauniita kukkia ja rikkaruohoja, mutta ei sovussa. Uskovaisuudessa ovat voima ja heikkous jatkuvassa jännitteessä. Perustaistelu käydään kuitenkin lihan ja hengen välillä päivittäin. Kai jokainen ottaisi mieluummin pyhyyden ja syyttömyyden aina ennen kuin kurjuuden kuukaudet ja päivänpaisteen ennemmin kuin pimeät yöt? Kuka haluaisi olla aina huono, jos on mahdollista olla hyvä? Mutta uskovaisuuteen nähden olemme aina saamapuolella, odottavia, anovia, kaipaavia ja täysin Jumalasta riippuvaisia. Olemme tyhjiä ja tarkoituksettomia, pilaajia ja paleltuneita, sokeita ja mykkiä, lapsellisia ja itsekkäitä, etuilijoita ja tönijöitä. Meillä on täysi työ oman puurolautasellisen syömisessä, mutta kuitenkin hosumme lusikoinemme naapurin puuroa? Kauhistelemme naapurin roskaista pihaa, mutta omat rappuset ovat aina vain lakaisematta? Näemme suuret virheet toisissa ja luulemme kykenevämme ratkaisemaan kädenkäänteessä mielessämme jopa valtioiden ja kansojen ongelmia, mutta samalla vältämme peilin edessä seisomista alasti - sillä näkymä on surkea, jälkeenjäänyt, epämuodostunut ja väärin korostunut, puutteellinen, piloille mennyt, säröinen kuppi - häpeäksi Herralle? Mutta ihmeellistä taivaasta tulee sanoma: - Minä rakastan sinua - tuollaisena!

Jumalan palvelijalle Mooseksellekin alkoi vasta vanhoilla päivillä avautua uutta ja armo kirkastua: ”Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen: 'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?” 5.Moos.3:23-24. Eikö siis tulisi rukoilla, että Herra taas alkaisi näyttää palvelijoilleen kunniaansa ja voimaansa?

On tapana etsiä asiantuntijoita antamaan lausuntoja asioista ja niitä pidetään totuutena. Ne ohjaavat päätöksentekoa ja ratkaisuja. Mutta uskovaisuuden asiantuntija on armahdettu syntinen, sillä hän tietää rikkomuksensa Jumalan ja ihmisten edessä, hän voi kertoa omantunnon syytöksistä, perkeleen hyökkäyksistä ja lukemattomista kiusauksista, jotka ovat häntä vaivanneet pitkin matkaa. Kysy siis uskosta ja armosta häneltä, joka on mennyt sisään ahtaasta portista, kuuntele syntistä, joka on armahdettu, helvetistä pelastunutta, Kristus-valon löytänyttä, ojasta tielle palannutta, valheen verkosta vapautunutta, hengessään uudistunutta, orjan kahleista vapautettua. Hänellä on raikas, tuore, uutinen Vapahtajasta. Hänen silmänsä loistavat evankeliumin hunajan vaikutuksesta, hän huokaa tyytyväisenä elämän veden ja leivän ravinnosta. Sairaana hän on kiiruhtanut Golgatalle, Jumalan Karitsan luo, uhriveren luo saamaan anteeksiantamuksen parantavaa lääkettä kipeään olemukseensa. Hän on löytänyt lepopaikan Jeesuksen haavoissa, turvan vihollisten hyökkäyksiä vastaan, voittajan valtakunnan. Hän saa syödä Kuninkaan pöydästä taivaallisia herkkuja ilmaiseksi, vaikka ei ole kovin kummoinen ihminen, mutta uskovainen. Uskova oppii senkin ajallaan, ettei taivaan valtakunnassa ole korruptiota, eikä meillä ole millä maksaa hänen hyvyytensä: ”Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.” 5.Moos.10:17-18. 

Virressä, joku aikansa kristitty kilvoittelija/asiantuntija/Jeesuksen-ystävä on rukoillut aikaa ja muutoksia kestävän sanoman, joka ilahduttaa uskovaa edelleen:

1.Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat,

vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Jotka murehtivat syntejään ja kauhistuvat itseään,

heitä Jeesus varmaan auttaa.

2. Sydämen halusta rakkaasta Hän tuli meidän luokse.

Hän piinaan tuli taivaasta synteimme suurten vuoksi.

Vajoten meidän vaivaamme ja meidän kuolemaamme,

elämän hankki meille.

3. Hän pelästyneet sulkee syntiset helmaansa,

tuskissa heitä tukee ja päästää murheistansa,

ja armostansa heittäen kaikki synnit syvään mereen

hän uskoon heitä auttaa.

4. Lävistetyillä käsillään heitä Isän tykö kantaa

ja Isän mielen kääntää hän, että armon heille antaa

ja ottaa heidät lapsikseen ja heidän omaisuudekseen

elämän lahjoittaapi.

5. Kun näkisit tuon sydämen, kuin toivoo tulevaksi

tykönsä köyhän syntisen häneltä armahdettavaksi,

jos taipuu tai on haluton! Hän mieluisesti mennyt on

myös publikaanein luokse.

6. Eikö hän Pietariakin lankeavaa armahtanut?

Jokaista syntistä hän niin on säälien katsahtanut.

Hän aina on yhtä totinen, vanhurskas, hyvä,

suloinen tykönsä tuleville.

7. Siis, synnin orja, joudu nyt, jos autuaaks’ tahdot tulla!

Ei ketään Jeesus hylännyt, ken tahtoi häntä kuulla.

Ah, miksi sinä viipyisit, surmallesi suotta rientäisit,

kun Jeesus tahtoo auttaa?

8. Saat alastonna, kurjana Jeesuksen tykö tulla,

vaikka onkin synti kuormana, Siellä armo ompi sulla.

Hänellä on sydän avattu, sä olet vieras toivottu,

hän juoksee sua vastaan.

9. Voi, voi, et sanoa sä saa: - Syntinen olen suurin,

ei Herra voi mua armahtaa! Hän kutsuu luokseen sunkin,

tyhmyyttäs’ neuvoo suremaan, haavoissaan turvaa hakemaan,

niin pääset armoon vielä.

10. Vaan älä sano: - vastakin on kyliin aikaa vielä,

kun ensin syntiin kyllästyn, Saan armon sitten siellä.

Kun kutsuu hän, et estää saa, vaan uskossa heti kiiruhtaa

Jeesusta halajamaan.

11. Oi Jeesus, kuolosi kivulla sun tykösi vedä meitä

sua ikävöimään halulla, myös köyhä sydän täytä!

Kun kurjuutemme paljastuu, auta, ettei kelpaisi meille muu

kuin veresi puhdistukseksi!

Olimme vierailulla Porissa 4.10. Elämän Eliksiirin järjestämässä tilaisuudessa teemalla "Hyvän olon ilta", josta oheinen pätkä: https://www.youtube.com/watch?v=AO6KHB0xVtY

Sanaa ja rukousta

Anteeksiantamuksen monet kasvot

- on aika pitää naistenpäivä. Semmoinen on meillä Kangasalla tarkoitus järjestää ensi lauantaina 14.00 alkaen.
Naiset pitävät kokousta isossa salissa ja samanaikaisesti mahdolliset kyytimiehet ovat keittiön puolella palveluhenkilökunnan kanssa seurustelemassa.
He tulevat, jotka pääsevät irtiottoon kodistaan ja töistään yksin tai yhdessä.
Rukoilemme, että Herra itse kohtaisi jokaisen tulijan uudistavasti ja siunaavasti.