Ystäville lähellä ja kaukana

 

Kangasalan ystävyysseurakunta Venäjällä on Raivola, joka sijaitsee kannaksella ja on entisen Kivennavan eteläinen kyläkeskus. Outi Kurrosen johtama evankelioimistiimi on käynyt siellä vuosien ajan vierailulla, mutta nyt Koronakauden aikana se on ollut mahdotonta. Viestit kuitenkin kulkevat yli rajojen. Tiimi teki muutama viikko sitten videon rohkaistakseen ystäviä uskossa. Sitä voi seurata venäjäksi tai suomeksi internetissä Kangasalan seurakunnan kotisivuilta. Tämä on todistus Jeesuksen tuomasta ilosanomasta kaikille kansoille ja kielille. 

Tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=QffUTjlRO4Y

Sitä kun odottaa postia taivaasta?

 Kaupan eteisessä oli sähköinen taulu, jossa kuvattuna eri näköisiä naamoja tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen ja sitten ohikulkijan piti painaa siitä mieleistään. Niinpä tempaisin sitten äänestyksen ja hyvällä päällä ollessani annoin täyden kympin palvelusta. Ehkä se rohkaisi uupuneita pienipalkkaisia kaupan henkilökuntaa jaksamaan - vai olisiko pitänyt kerätä kolehti heille? No, siihen ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväinen uskovainen on tavaramerkki, jossa ei ole vielä mennyt parasta ennen päivä umpeen? Mietin, että mitähän nuo samat sitten äänestävät meistä kirkon ihmisistä ja tuottamistamme palveluista? Entä millaista nappia Herramme painaa uskoviensa hyvyys-asteikolla?

 

- Postiin tuli aikoinaan kirje, jonka päällä luki "Jumalalle!" Sitä jonkun aikaa tutkittuaan lajittelijat päättivät lähettää sen edelleen tasavallan presidentille. Kekkonen avasi kirjeen ja siellä oli nimi ja osoite, sekä luki: "Hyvä Jumala, rahat loppuu. Auta minua ja lähetä tuhat markkaa!" Kekkonen antoi lähettäjän osoitteen sihteerilleen ja käski lähettää 500 markkaa hänen nimissään. Vähän ajan kuluttua postiin tuli taas kirje, jossa luki "Jumalalle!" Posti käänsi sen taas Kekkoselle ja tämä avasi kirjeen, jossa luki: "Kiitos lahjastasi, mutta älä lähetä enää rahaa Kekkosen kautta, sillä se vei siitä edellisestä puolet!"

 

Jos ei olisi olemassa syntiä maailma saataisiin helposti näyttämään paremmalta, ilmastokysymykset hoidettaisiin, luonto säilytettäisiin, sodat lopetettaisiin, rikollisuus pyyhittäisiin pois, nälkäiset ruokittaisiin ja köyhät autettaisiin selviämään elämässään. Kaikki saisivat oman kodin. Ihmiset ajattelisivat ja tekisivät toisilleen vain hyvää. Politiikkakin olisi jatkuvaa toinen toistensa kehumista ja iloista yhdessäoloa maailman asioiden hoitamisessa; kukaan ei syyttelisi toisiaan mistään, ei lakkoiltaisi, eikä pihisteltäisi palkoissa ja posti kulkisi odottavien luo.

Jos syntiä ei olisi olemassa, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa yhteiskunnassa mullistavana uutena järjestelmänä. Mutta nyt me näemme, että se on pakolla alistanut kansoja diktatuuriin kansanvallan sijasta aiheuttaen nälkää, sotia, pelkoa ja kärsimystä. No eipä perinteinen markkinatalousyhteiskuntakaan ole ilman syntiä ja siksi aina joku kärsii, alistetaan ja potkitaan keräilyeriin, köyhät kyykytetään. Ajatellaan vaan kuinka paljon rahaa laitetaan sotavarusteluihin kaikkialla ja jos syntiä ei olisi, tuo kaikki voitaisiin käyttää hyödyllisesti, ei tuhoamalla vaan rakentamalla. Rahanvalta on tulossa tiensä päähän, kun sen arvo eräänä päivänä romahtaa, eikä se kelpaa enää mihinkään. Sitten tulee rikkaille iso itku.

Internetin mainoksissa nettisivuilla esiintyvät henkilöt ovat kaikki poseeraamassa maireassa muovihymyssä ja kaupallinen ajanhenki on teko-pirteä, kun annetaan ihmisten elintilasta liian myönteinen kuva. Ulkoisesti he näyttävät onnellisuuden kakkua syöneiltä alansa mannekiineilta, joille mikään asia ei ole ylivoimainen ja he kulkevat läpi kiviseinien ja vaikka veden päällä uppoamatta? Tämä on suuri kupla, jossa ennen konkurssia sanotaan kaiken olevan hyvin? Katteettoman optimismin tueksi haetaan vielä asiantuntijalausunnot ja yritetään väittää hampaat valkoisena, että meillä menee lujaa - pois tieltä hitaat, kurjat ja arvottomat.

 

Synti vaivaa uskovaakin jatkuvasti ja siksi seurakunnat ovat käymistilassa, kristilliset järjestöt kamppailevat olemassaolonsa ja kutsumuksensa kanssa. Synti tappaa uskon, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Metkaa, että Herralla on pitkä pinna ja hän jaksaa kärsiä ihmisten koohellusta? Joskus vähän pelottaakin, että koska tulee valomerkki ja tarjoilu loppuu, on laskun aika, eikä ole millä maksaa? Netissä on sivuja, joihin on kerätty sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuomionpäivän profetiat. Niitä ilmeisesti osa väestä odotteleekin verhon raosta kurkistellen, että koska naapuri kompastuu ja kaatuu?

 

Eräs uskova mies Israelissa kävi kerran nukkumaan luontoon ja otti kiven tyynykseen. Mies oli filunki ja pelokkaana pakomatkalla menneisyyttään, syntiään. Hän ajatteli vielä selviävänsä omatunnon syytöksistä painamalla kaasua? Siihen tilanteeseen Jumala antoi hänelle profeetallisen unen. "Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra" 1.Moos.28:12-13. Sanoma oli harvinaisen selvä, eikä tarvinnut mitään erikoista ymmärrystä avautuakseen tyhmemmällekin. Se oli taivaspostia, evankeliumia suuresta Jumalasta, joka hallitsee kaiken. ja niin sitten mies heräsi ja teki johtopäätökset: Herra itse oli tässä, enkä siitä tiennyt. Pelko valtasi hänet, ei ilo, eikä kiitollisuus. Hänellä ei olut edelleenkään synnintunnon tähden rauhaa, mutta Herran pelko oli herännyt. Mitä hän teki? Hän otti kiven, joka oli ollut tyynynä ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle, kutsumalla sitä Jumalan huoneeksi (Beetel). Voi, voi, mies parka, eihän Jumala semmoista halunnut. Kivestä olisi voinut tulla epäjumala, jos tiedotus olisi silloin ollut tehokasta? Meidänkin aikanamme on näitä oliiviöljyllä voitelijoita, jotka uskovat, että heidän urakkansa pyhittää lähes kaiken esineistön ja ihmiset. Mutta kaikki tarvitsisivat Jumalan voideltua, Messiasta, Kristusta, Jeesusta ja uuden liiton aikana öljyn korvaa Pyhä Henki itse. Hän on itse taivasposti syntiseen sydämeen.

Mies ehdollisti Jumalan Herruuden varjelukseen ruokaan ja vaatteisiin ja rauhalliseen matkaan. Vielä mies lupasi kymmenykset kaikesta saamastaan Herralle. Hän odotti näyttöä Jumalan vaikutuksesta elämässään menestyksen ja onnistumisen muodossa. Hän ei vielä tuntenut ristin tietä, itselleen kuolemisen koettelevaa uskoa. Hänellä ei ollut tuntuvaa Jumalan siunausta elämässään, se tuli vasta seuraavassa risteyksessä, kun kaikki kurjuus menneisyydestä kasaantui hänen kannettavakseen.

 

Jokainen rukous, saarna, todistus, kirjoitus, esite, viesti, palvelu, joka on tehty Jeesuksen nimessä ja Hengessä on viesti taivaasta, postilähetys, jolla on siunaava tarkoitus saajalleen. Nämä Herran viestit muuttavat sydämiä kaikkialla. On taivaallisen elonkorjuun aika, Jeesuksen sanoma tavoittaa ihmiset. Näitä ei kerrota uutisissa, nämä ovat kristittyjen keskustelun aiheita. Nämä ovat taivaan vastaus hengelliseen etsintään ja silloin Jumala kutsuu väkevästi parannukseen. ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;” 2.Kor.3:2-4. On suuri ilo uskovalla, kun joku läheinen kiinnostuu Jeesuksesta ja haluaa antaa elämänsä hänelle. Kaikki siis lukevat uskovia, mutta kaikki eivät kuitenkaan käänny. Ilmeisesti suuri osa jää pelkäksi katsomoksi ja etäältä hurraajiksi? He eivät löydä kristillisyydestä Jeesusta, vaan kirkon, kulttiesineet, tekstiilit, rahankeräämisen, vallan käytön, tuomitsevuuden, lain vaatimukset, käskyt ja kiellot, ihmiskunnian. Siksi onkin onniteltavaa olla Herran oma ja Jumalan lapsi, taivaallisen viestin omistaja, kutsuttu, pelastettu, siunattu, Jeesuksen verellä pesty.

 

Taivasposti on joskus tyrmäävää totuutta ja aiheuttaa kanveesiin putoamisen, huimausta, sydämentykytystä ja epävarmuutta, mielen murtumista. Mutta se kaikki on tarpeen, sillä elämme suuren luopumuksen aikaa ja irtiotot Raamatusta ovat pöyristyttävän yleisiä ja röyhkeitä. Tämän sarjan tauti pesii seurakunnan rakenteissa, Kristus-ruumis on peräti sairas, runneltu ja syntien kuormittama. Hänet ja sanansa hylkäävät ihmiset kulkevat onnensa ohi, menevät väärään junaan kadottaen taivaspassinsa. Paatuneet luulevat hetken aikaa vaikka mitä itsestään, mutta tulee aika, jolloin he heräävät liian myöhään pimeydessä, vain itkevät ja kiristelevät hampaitaan.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;" Hebr.3:12-13.

Jumala pyrkii sydämeen, ihmissydämeen, Herraksi ja Vapahtajaksi, Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Taivaan valtakunnan postilaitoksessa ei ole lakkoja, eikä johtaja ongelmia, ei väärinkäytöksiä, eikä viivästyksiä. Jeesus kirjoituttaa ilosanoman syntisten sydämiin edelleen tahtonsa mukaan ja käyttää tässä toiminnassa ihan tavallisia ihmisiä, yksinkertaisia, tasamaan hiihtäjiä, lyhyen oppimäärän opiskelleita, katuojasta nostettuja, elämässään epäonnistuneita, takapulpetin tyttöjä, peräkamarin poikia ja hämeen-hitaita. Kristuksen postikonttorissa on töitä tarjolla kaikille – ei kun ilmoittautumaan luukulle....

 

Sinä olet ihmeellinen, Herramme Jeesus, kun jaksat etsiä, kutsua ja nähdä vaivaa meidän syntisten takia niin paljon. Kiitos tämän päivän taivaspostista, jokaisesta viestistä, jonka olet lähettänyt meille rohkaistaksesi uskoon, toivoon ja rakkauteen, uuteen elämään ja ristin kantamiseen. Auta sydäntämme kuulemaan sinua, suostumaan mieleesi ja suunnitelmaasi. Auta meitä parannukseen, ettei paatumus tappaisi viestisi merkitystä, ettemme kääntäisi sinulle selkäämme, ettemme tulisi kovakorvaisiksi, hengellisesti sokeiksi, maailman vietäviksi, muotojumalisiksi, kuolemaan kulkeviksi. Tänään katson sinuun, Golgatalle, taivaaseen, seurakuntaasi ja kiitän, että puhut minulle. Aamen.

Kun sielu prakaa

 Aivan ihastuttavia kevätpäiviä jatkuvasti ollut nautittavanamme, lämmintä ilmaa, sadetta, jäät ovat lähteneet, maan routa sulanut. Mutta olemmeko pystyneet pysähtymään ja hiljentymään auringonpaisteeseen, lintujen lauluun ja pesimispuuhiin, tuulen huminaan, puiden oksien huojumiseen, kukkien puhkeamiseen? Olemmeko löytäneet kevään sävellajin? Olemmeko syystä iloisia, elämänhaluisia, toisiamme ymmärtäviä, hyvää ajattelevia, ystävällisiä, lähimmäisiämme rakastavia? ”Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan…. Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!” Ps.65:10,14.

 

Paratiisissa tapahtui suuri tragedia, ihminen kadotti yhteyden Jumalaan. Sielu pimentyi. Taivaallisen valon tilalle tulivat pelko, pakeneminen, syyttely, syyllisyys, epäusko, epävarmuus, kaikenlainen heikkous, ja kuolema. Perkele otti johtajan paikan ihmisen suhteen. Sielunrakenteemme on sellainen, että sen kestokyky on rajallinen johtuen syntiinlankeemuksen seurauksesta. Alun luomisen siunaus muuttui Herran käskystä kiroukseksi ja kuolema tuli vallitsevaksi kaikkialle – myös sieluun. Sielu turmeltui, se meni piloille, terveestä tuli mätä, suorasta tuli vinoutunut, viisaudesta tuli tyhmyys, valosta tuli pimeys, elämästä tuli kuolema, kauneudesta tuli rumuus, Jumalan kuvasta tuli perkeleen kuva. Tämän sielun heikkouden kanssa sitten on jokaisen ihmisen opeteltava pärjäämään elämänsä kuluessa. Eikä se ole helppoa.

 

Uutinen kertoi, että nuoria ihmisiä 10 – 20-vuotiaita on psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan. Yksin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa oli viime vuonna avohoidossa yhteensä 6 888 nuorta potilasta, Turussa 2826. Itsetuhoisia nuoria on sairaaloissa niin paljon, että osa nukkuu yönsä käytävällä. Professorin mukaan voi olla useita syitä. Ensinnäkin yhteiskunnasta on tehty entistä haastavampi lapsille ja nuorille. Lapsiperheiden köyhyys on ollut Suomessa selvässä kasvussa. Alle 30-vuotias ihminen jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Ammattiauttajat ovat helisemässä, kun eväät loppuvat, eivätkä lääkkeet tuo helpotusta sielun hajoamiseen. Osa porukasta on luusereita, heikoin eväin varustettuja syrjään vetäytyviä. Osa on lusmuilijoita, vastuun välttelijöitä, toisiin takertuneita pummeja, siipiveikkoja. Sielu prakaa. Asiantuntijat koettavat keksiä näille virikkeitä, harrastuksia, koulutusta, ajankulua, mutta eivät kykene korjaamaan näiden sielua? Aivan uuden toimijan näissä jutuissa ovat sitten tuoneet kentälle terapeutit, joita löytyy joka lähtöön. Muistan kuinka kerran juttelin erään ihmisen kanssa, joka oli käynyt neljä vuotta terapiassa saamatta apua. Hän kertoi seikkaperäisesti kuinka sielua manipuloitiin (ohjata harhaan) ja hänen vaivansa säilyivät edelleen.

 

Nykyaikana meille ihmisille on tarjolla liikaa virikkeitä, harrastuksia, kokemuksia, nautintoja, tavoiteltavaa, mainoksia, kontakteja. Sielumme ei kykene selviämään moisesta kuormituksesta, se väsyy, uupuu, stressaantuu ja menee jumiin, eristäytyy, käyttäytyy hyökkäävästi, masentuu, vetäytyy, eristäytyy, puhuu jatkuvasti tai sitten ei ollenkaan. Joku syö jatkuvasti, toinen juo jatkuvasti. Joku lakkaa syömästä kokonaan, toinen pelkkää kaikkea epähygieenistä. Itsehillintä on monen kodin suuri vaiva, kun mieli prakaa jo pikkuisellakin. "Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. Snl.25:28. Suojaton sielu on avuton ja joskus myös hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun pahan voimat pääsevät ohjailemaan hillitöntä, tulee kaamea jälkeä.

 

Omassa nuoruudessani en muista kenenkään nuoren tarvinneen sielunhoidollista apua. Elämä oli varsin yksinkertaista, tietämyksemme oli vähäistä ja toimintakin rajoittui omaan elinpiiriin, kortteliin ja kylään. Kodit olivat pieniä, joissa eli monia ihmisiä ilman omaa huonetta. Ei ollut avioeroja, ei uusioperheitä. Ei ollut tietokonetta, televisiota, kännykkää. Ei ollut myöskään paljon autoja. Yhteyksiä hoidettiin kirjeitse. Työtä tehtiin aamusta iltaan, päivällä muualla, illalla kotona, ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Silloin yksinkertainen elämä oli varjeleva vaikutukseltaan, samoin suppea ystäväpiiri, edelleen tietämys kaikesta turhasta, mitä maailmassa tapahtuu. Vanhemmat ja opettajat olivat suurimmat vaikuttajat sielun valintoihin.

 

Mutta maailma on muuttunut kulutusyhteiskunnaksi, jossa ajatus ohjautuu hankkimiseen ja uutisiin. Onhan tavattoman työlästä ammentaa heti aamutuimaan mieleensä, mitä tapahtuikaan Mosambikin rajakahinoissa, Somalian presidentinvaalissa, lentokoneen mereen syöksyssä Indonesiassa, poliisin ampuessa mustan miehen Amerikassa, Brasilian slummien asukkaiden kärsimyksistä, montako maalia ja syöttöpistettä Rantanen tai Kakko saivat viimeisessä ottelussa, miten työttömät selviävät tehtaan lakkauttamisesta Veitsiluodossa, kuinka huumehöyryinen mies puukotti tuntematonta vastaantulijaa, että susi uhkasi pikkulasta maatalon pihapiirissä, miten paljon Kiina laittaa rahaa asevarusteluun, kuinka Eurooppa velkaantuu konkurssikypsäksi. ”Kaikki väsyttää itseään, niin ettei kukaan sitä saata sanoa. Silmä ei saa kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttään kuulemisesta.” Saarn.1:8.

 

”Minä sanoin sydämessäni: Tahdonpa koetella sinua ilolla, nauti onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se hyödyttää?" Minä ajattelin virkistää ruumistani viinillä, kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta. Päätin antaa vallan mielettömyydelle, kunnes näkisin, mitä ihmisten olisi hyvä tehdä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.” Saarn.2:1-3. Näitä mielettömyytensä vallan alaisia, vankeja, orjia, on maailma täynnä. Se taitaa olla kuitenkin elintason ja rikkauden tuoma ongelma, sillä tavallisen köyhän ihmisen valinnat ovat rajatut. Ihmisen mieleinen hyvä on Jumalan silmissä paha, sillä se on täynnä syntiä, itsekkyyttä, vääriä valintoja ja ihmisen korottamista.

 

Vain Jumala, elävä ikuinen, kaikkivaltias Jumala kykenee käsittelemään näin valtavan tietomäärän, menneisyyden ja tulevaisuuden, ihmiset, asiat ja niiden ratkaisut. Ihmiselle se on täysin mahdotonta. Kun tällä turmeluksen pilaamalla sielunrakenteella yritetään selvitä tuosta kaikesta, tulee paniikki ja masennus, tai välinpitämättömyys, paatumus, kovuus, hällä väliä asenne: - ei tunnu missään.

”Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on hurskaita, jotka tuhoutuvat hurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.” Saarn.7:16.

”Pahat tekoni käyvät pääni yli. Kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.” Ps.38: 5.

Synkkämielisyys on tarpeen ja murhe auttaa ymmärtämään kuinka syvällä on sielun rikkinäisyys. Tässä tilassa kannattaa rukoilla Kristusta. Jumala on ihmeellinen, hän hallitsee maailmankaikkeuden ja miljardit ihmiset, kuitenkin hän huomaa yhden ihmisen monien keskeltä, kuulee häntä, puhuu ja johdattaa häntä sielun parhaaksi. Jeesus kutsuu luokseen syntisiä.

 

Luonnollinen, sielullinen ihminen on rakennettu monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen on erilainen, erinäköinen,yksilöllinen, ainutlaatuinen – vikoineenkin. Sielun voimalla menee hyvin ja kovaa menestyksen, terveyden ja menestyksen päivinä. Mutta pikku hiljaa sielu rappeutuu ja monet kuluttavat sen liian aikaisin loppuun. He ovat silloin pohjilla, heikoilla, säälittävinä. Mitä sielukkaampi luonne varsinkin tunnepuolella ihmisellä on, sen varovaisemmin hänen tulisi elämänsä pyrkiä järjestämään. Usein kuitenkin nämä ihmiset painavat kaasua silloin, kun heidän pitäisi jarruttaa ja levätä vähän. Itsehillintä on Jumalan vaikuttama hengen hedelmä, jota voi pyytää itselleen.

 

Raamattu neuvoo sielunasioissa maltillisuuteen, Jumalan rauhaan ja kiitolliseen mieleen Jumalaa kohtaan. ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Ps.103:1. Siksi olisi hyvä lukea sitä joka päivä, se on elämän leipää. Samoin olisi tarpeellista rukouksessa liittää itsensä jo aamulla Herran armoliittoon, johdatukseen ja varjelukseen. Kristusta tulisi katsoa jatkuvasti, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. ”Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne Paimenen ja Kaitsijan luo.” 1.Piet.2:25. Mikä suuri Jumalan lahja onkaan Kristuksen avoin syli syntisille, sielunsa hukanneille ja mielensä myyneille, maailman orjille ja kuoleman kauppiaille.

 

Jeesus sai kokea erämaassa saatanan asettamat kiusaukset kolmella osa-alueella. Ensimmäinen koski hänen perusvarmuuteensa. Toiseksi se halusi sekoittaa hänen mieltään. Kolmanneksi se halusi kiusata hänen sydäntään. Jeesus oli yksin ja hän torjui kiusaajan Raamatun sanalla.

Samoilla aseilla saatana käy uskovan kimppuun. Se on syyttäjä, painostaja, pelottelija, uhkaaja, kiristäjä, valehtelija, sielunvihollinen. Se vetoaa ihmisen sieluun, ylpeyteen, ahneuteen, laiskuuteen, tyhmyyteen, lihanhimoihin, aiheuttamalla epävarmuuden tunteen, eristämällä ihmisen mitä moninaisimmin syin muista ihmisistä – varsinkin sellaisista, jotka rakastavat Jeesusta. Kovin helposti paha saa hallita ihmismieltä ja ihmiset suostuvat kiusauksiin. Sen seurauksena on tappeluja, varkautta, eroja, valehtelua, pettämistä, hyväksikäyttöä, haureutta, viettelyä, ahnehtimista, syrjintää, alistamista, epäkohteliaisuutta, hylkäämistä, ylikävelyä, epäjumalia. Nämä ovat uutisia päivittäin ja kertovat sielujen sinfoniasta!

 

Herra, hoida lastasi, ihmistä, kansaasi, omiasi, uskoviasi, sillä tarvitsemme apuasi kaikessa. On niin paljon rikkimenneen sielun aiheuttamaa kurjuutta, joka rikkoo edelleen ympäristöään. On niin paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan kokeneet tasapainoista kotia, perhe-elämää, ihmissuhteita, jotka kaipaavat ja tarvitsevat sinun armosi ja rauhasi avukseen, sydämeensä. Kun sielu prakaa, Jeesus auta meitä. Kuule kärsivän huokaukset, anovan rukoukset, sillä ihmisessä on niin paljon korjattavaa. Sinä olet Luojamme, Lunastajamme, Pyhittäjämme, joka tunnet heikkoutemme ja syntimme. Tämä ei enää korjaannu laastarilla, me kaikki tarvitsemme hengen uudistuksen ja uuden sydämen, veresi puhdistavan siunauksen sisimpäämme. Kiitos.

Ilo Herrassa Jeesuksessa

https://www.youtube.com/watch?v=PzQCINn9H0M 

LÄHDE-ILLAT Vuorikodilla, Vuorikatu 8, Turku, su klo 17.00.

Lähdeillat ovat uskon ja yhteyden vahvistamiseksi. 

Illoissa on Raamattuopetus, laulua ja rukousta. 

Saamme myös kuulla lähetyskentiltä terveisiä.

 2.5. Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne! 

Turkka ja Hilkka Aaltonen