Armosi anna vaivaiselle, synnin tiellä väsyneelle!

 Olen seurannut jo lähes 50 vuotta uskovia ja seurakuntaelämää, kirkkoa ja herätysliikkeitä. Joskus on aivan kuin ummistettava silmänsä kaikelle sielullisuudelle, hengettömyydelle, lihallisuudelle ja raadollisuudelle. Kristittyjen vakavia ongelmia ovat Jumalan vähättely Luojana, Jumalan vähättely Lunastajana, Jumalan vähättely Pyhittäjänä, maailmanmielisyys, toistensa halveksiminen, sulkeutuneisuus, kotinsa sulkeminen uskovilta, kärsimättömyys, panettelu, puolisydämisyys, kovuus, laittomuus, lakihenkisyys, lahkohenkisyys, eriseuraisuus, rikkaiden suosiminen, elitismi, puhdasoppisuus, viihteellisyys ja penseys. Tämä satsi jakaantuu tasaisesti kaikkialle kuin rikkaruohot kesäniitylle ja perisynti, piru ja maailma huolehtivat näiden kukkien kastelusta.

Raamatun ihmisetkin olivat huonoja: Kain tappoi veljensä. Nooa juopotteli. Lootia kiusasivat silmän synnit ja maailman rakkaus, hänkin juopotteli, hänen tyttärensä makasivat isänsä tämän ollessa humalassa. Saara nauroi Jumalan lupaukselle. Aabraham suostui Saaran tyhmään ehdotukseen yhtyä palvelijattareen ja valehteli vaimonsa olevan sisarensa. Eesau myi siunauksensa. Jaakob oli pettäjä ja varas. Mooses oli murhaaja. Aakan otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Daavid teki aviorikoksen, näytteli hullua ja käski laskea kansan. Simson sekoili Delilaan. Job oli omavanhurskas. Jeremia kirosi syntymänsä. Pietari kielsi Herran. Juudas varasti ja kavalsi. Efeson seurakunta oli kadottanut ensirakkauden, Sardeen seurakunta oli hengellisesti kuollut ja Laodikea oli vaipunut penseyteen. Kuitenkin Jumala tarjoaa armoaan avuksi ja auttaa uskossa eteenpäin.

Synti on uskovan suurin ongelma - oma synti. Alussa se tuntuu helposti selätettävältä kosmeettiselta pikku vialta, mutta vanha uskova tietää, että synti asuu hänessä, eikä ole vain pian muuttava alivuokralainen. Synti on kuitenkin vakava asia uskovalle, hänen on tehtävä siitä parannus. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” Jes.59:1-2. Monet ovat menettäneet uskonsa synnin tähden, ovat haaksirikkoutuneet ja jymähtäneet karikolle. Laiva ei enää purjehdi, se on pohjassa. Luopioita on niin paljon, että voisivat hyvin perustaa jo oman yhdistyksen. "Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee." Hes.33:12.

 

Vanhurskas elää uskosta ja pelastuu armosta, mutta tämä ei anna hänelle lupaa tehdä ehdoin tahdoin syntiä. Jos hän toimii niin, vähitellen omatunto turtuu ja paatuu aikanaan kokonaan. Kivisydäminen uskova saattaa olla vielä kova nimi seurakunnassaan, kristillisissä piireissä arvostettu, mutta Jumala on jo aikaa päiviä pyyhkinyt hänen nimensä pois elämänkirjasta. Jumala on pyhä ja tekee ilmoitetun sanansa mukaan. Kaikenlainen synti, jota oli ihmisessä, haavoitti Jeesuksen olemusta. Kärsivässä Jeesuksessa oli nähtävissä synnin hirvittävän vakavuuden koko kuva. Syntimme haavoittivat häntä, pahat tekomme runtelivat hänet. Meidän elämämme tuotti hänelle kuoleman vaivan. Hän kuoli kuoleman, jonka jokainen syntinen ihminen ansaitsee.

Ruotsalainen Johan Kahl kirjoitti virren, joka sopii hyvin tänään rukoukseksemme:

Minä kurja multa maan lankean, Jeesus, eteesi maahan puutteistani puhumaan, sua avuksi huutamaan. Liikutu surkeudestani, sääli mua, Jumalani!

 

Kaikki sulle ilmi on, tunnet minut, tiedät senkin, että olen kelvoton, huonoin seassa huonojenkin. Armosi anna vaivaiselle, synnin tiellä väsyneelle!

 

Olen täynnä tuskasta, olen aivan heikko liha. Yksi sanasi surmata voi mun, mitä sitten viha. Pelkään nyt jo varjoani, lakisi särkee ruumistani.

 

Suuren olen päälleni synnin velan kartuttanut, syntisillä töilläni sinut, Jeesus, kuolettanut. Vielä vaivasi vaikeimmatkin ylenkatsoin suurimmatkin.

 

Kuinka tästä pääsisin? Synti synnistä ei päästä. Ja jos jään vain synteihini, niin ei mua vihasi säästä. Minä hukun, Jeesukseni, jos et riennä avukseni.

 

Kerjään ristisi ääressä armollista apuasi, pese minut veressä vuotaneessa vioistani. Kaikki pyytävät vain kaataa. Sinä yksin osaat auttaa.

 

Kun on tapasi armahtaa kaikkein kelvottomimpia, etkö voisi unohtaa syntejäni suurimpia, Pyhän Henkesi mulle antaa, joka minut ramman kantaa.

 

Sanallasi vahvista paha luontoni voittamaan, sydämeni uudista sua aina kuulemaan, sinua myös kiivaasti palvelemaan loppuun asti.

että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:11

 Moni sanoo tänään:

-  Olen lakannut yrittämästä olla kristitty, koska olen epäonnistunut parhaista yrityksistäni huolimatta.

-  Ei se ole ainakaan yrittämisen puutteesta johtunut. Mutta nyt en enää mene kirkkoon.

-  Olen yrittänyt tosissani olla hyvä, mutta ei siitä tullut mitään....

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi vain yrittämällä olla kristitty. Siinä et tule koskaan onnistumaan. Mutta sinulla on kuitenkin toivoa, sillä voit tulla kristityksi juuri nyt luovuttamalla itsesi Jeesukselle Kristukselle. Pelastus ei ole ihmisessä vaan Kristuksessa. "Jokainen joka huutoa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room.10:13."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen sovittaa syntejäsi. Jos kadut ja pyydät Herralta anteeksiantamusta, tulet kokemaan, että "Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.1.Joh. 1:7."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen etsiä sielun rauhaa. Todellisen rauhan voivat kokea vain ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanansa. Raamattu sanoo: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Hemamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room.5:1."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen ansaita iankaikkista elämää. Sen hinta on suurempi, kuin milloinkaan voit maksaa. Se on Jumalan lahja. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.6:23."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen tulla uudeksi ihmiseksi. Ihmisen yritysten ja Pyhän Jumalan vaatimusten välillä on aina syvä kuilu. Meidän on vaihdettava yrittäminen uskoon. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Apt.16:31."

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi!

 

Porin Elämän eliksiirissä pidetyn tilaisuuden videotallenne.

 https://www.youtube.com/watch?v=dzTwdVtPOE4

Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer.31:9

 

 

Niilo Tuomenoksa kertoi kirjassaan Amerikan matkalta sota-ajan jälkeen:

- Vaeltaessani Montrealin katuja, muistin erään suomalaisen miehen, joka vuosikymmentä aikaisemmin talssi samoja katuja ja ihmetteli, mikä mahtoikaan olla erään oudon sanan merkitys, joka oli lähtemättömästi jäänyt hänen mieleensä hengellisestä kokemuksesta, jossa ilmeni kielilläpuhumistakin. Mies oli tullut Montrealiin Moskovasta, jonne hänen vanhempansa olivat siirtyneet ennen vallankumousta. Hän oli ollut jonkun aikaa Suomessa, tutustunut NMKY-ihmisiin Tampereella ja työskennellyt Emaushotellissa siellä.

Montrealissa alkoi hänen sijoittumisensa uuden maan elämään, oloihin ja tapoihin. Ja nyt oli hänen vaivanaan sana, joka suorastaan vaivasi häntä ja jota hän äänteli kadullakin kulkiessaan. Hänestä tuntui, että sanalla oli jokin erikoinen merkitys jopa hänen tulevaisuudelleenkin. Siihen ehkä sisältyisi joku hänelle outo ratkaisu. Mutta vaikka hän selaili kaikki mahdolliset sanakirjat, ei hän kuitenkaan sanan merkityksestä päässyt selville. Mutta mitä hän itse ei saanut selville, sen sai eräs Montrealin kirjakauppiaista, jonka puoleen hän asiassa kääntyi. Kirjamyyja mietti hetken, sitten haki jonkun hakuteoksen ja ilmoitti, sitä selailtuaan, että eräs Kanadan länsivaltioissa asuva intiaaniheimo on sen niminen.

Kertojamme, lähetyssaarnaaja, otti kohta heimosta ja sen asumapaikoista selvää. Se mitä hän sai tietoonsa, kypsytti nopeasti hänessä päätöksen lähteä palvelemaan heitä. Montrealin yliopistossa hän opetteli heimon kielen, matkusti sitten vaimonsa kanssa intiaanien luokse ja aloitti lähetystyönsä, jonka seurauksena oli satapäinen kristitty seurakunta ja kaunis kirkko. Hän oli tullut mitä suurimman hengellisen pimeyden ja moraalisen kurjuuden keskelle todelliseksi avuksi, joka Kristuksen elävällä ja voimallisella sanalla hävitti vanhaa ja loi uutta.

"Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni" Ps.89:20

 

The Chosen - Raamattusarja,                           

josta on menossa kolmas kausi.

Tässä linkki sen sivulle

https://www.angel.com/watch/the-chosen?ap=true 

 

Siellä löytyy kolme satsia videoita (season 1 -3) jokaisessa on kahdeksan jaksoa.

Kun käynnistät valitsemasi jakson, tulee näytön vasempaan alakulmaan kaiuttimen kuva, jolla voit säätää ääntä.

Näytön oikeassa alakulmassa puolella on ruutu, jota klikkaamalla voit valita tekstityksen kielen (finnish - suomi). Sen oikealla puolella on ruutu, jolla saat näytön avautumaan koko tilaan.

Saavun juhlaan Jumalaa ylistämään

 

 https://www.youtube.com/watch?v=WVkdRr5tqG8

Kuuntele Siion, kevättä tuulet soittaa
Vuorilla aamun kajo hiljaa säteitä luo.
Morsiuskansa, kruunausjuhlasi koittaa,
sydämes kaipuu hengen pilviä tuo.
Rakkauden kaste kuin Hermonin huippujen lumi.
Hohtaa loistetta Jumalan kirkkauden.
Saaronin liljojen, tuoksuissa väistyvi uni,
Pilvet on liikkeellä sadetta enteillen.

Kuuntele Siion, vaikkakin koillistuulet,
Syöksyvät ylitse Hengen kukkamaan.
Liljojen keskellä morsiusikävän kuulet,
soittavan hiljaa kaipuun kanneltaan.
Syttyös henkeni tulesta Jumalan lieden,
Armon kukkien valkean kauneuden näät.
Uudista uudeksi, entisen virrassa vieden
oi, kesä saapuu, ja silloin on ylhäällä häät.

Hiljenny Siion, kuuntele airueet soittaa,
kohta jo päättyy öinen itkujen tie.
Jumalan kansa, veren voimassa voittaa,
Helkähdä harppuni, Jeesus perille vie
vaikka viel' tänään, murhetta murheitten mailla,
kirkkaaksi muuttuu se, tuhkaksi hiiltyessään.
Aamulla kerran, kilvoitusvaljaita vailla,
Saavun juhlaan, Jumalaa ylistämään.

san: Hilja Aaltonen säv. Mika Piiparinen

Lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä

Näin mainostettiin aikoinaan makkaraa. Mutta minä ajattelin, että teema sopii hyvin myös seurakuntaan. Tosin päinvastaisessa merkityksessä. Sillä jos synti olisi kokonaan kuollut uskovasta, ei olisi mitään hätää. Elämä olisi helppoa kuin keväinen mäenlasku. Nyt kuitenkin elämän peilissä ilmenee jatkuvasti murhetta ja ahdistusta, heikkoutta ja pelkoa. Kristityn liha puhuu ja sekoittaa mielitekojaan uskovaisuuteen, seurauksena on hengellinen kaaos, ristiriidat ja pimeys. Sillä moni roikkuu vanhoissa tavoissaan ja tottumuksissaan kiinni, eikä millään halua luopua niistä? Kristuksen esimerkki ohjaa kuitenkin itsensä kieltämiseen. 1.piet.4:1-2. "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan."

Meidän päivinämme on tavoitteeksi yli kaiken noussut hyvinvoinnin toteutuminen maailmassamme. Se tarkoittaa riittävää toimeentuloa, ostovoimaa, edullista asuntoa, toiveiden täyttymistä ja ilmaista hautapaikkaa kuoleman jälkeen. Köyhille kehitysmaailman ihmisille se merkitsee pyrkimystä rahamaiden ruokapöytiin, vähäisen omaisuutensa muuttamista maksuvälineeksi, satoja kilometrejä matkaa, piikkilanka-aitojen ylityksiä, vaarallista vaellusta metsien läpi ja veneillä yli meren pakolaisleireihin. Niin mennään lihaa säästämättä, mutta laatu ei useinkaan tule vastaan, vaan pakenee ulottumattomiin. Osa kuolee jo matkalla.

 

Liha, joka uskovassa on edelleen uskoon tulon jälkeen, tarvitsee lain sanaa, ruoskaa ja painamista. Sen olisi kuoltava, ettei se pääse komentelemaan ja pomon paikalle. Lihalle on turha kertoa armosta, se käyttää sen vain väärin itsekkyytensä hyväksi. Ei kukaan tarvitse evankeliumia, ennen kuin on synnin tähden konkurssissa, syyllisenä kuolemaantuomittu ja sairas. Jos synti arvioidaan tunteiden mukaan, se on ihan kivaa, harrastusluonteista ajankulua ja yleisesti hyväksyttyä. Vain Jumalan sanan herättämä omatunto ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Syntiä vähättelevä ei käsitä kuinka suuren hinnan Jeesus on hänestä maksanut Golgatan ristillä. 1.Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja."

 

Ahdas portti ja kaita tie sopivat vain harvoille. Moni kammoaa sydämen murhetta, vaikka Raamatun mukaan se on välttämätöntä kristitylle. He eivät halua kuulla sellaista sanaa, joka saattaisi heitä parannuksen paikalle. He haluavat kuulla pelkkää evankeliumin sanaa ja sitä he etsivät kaikkialta. Jos sitä ei saa omasta porukasta, he vaihtavat seurakuntaa. Tämä joukko menee tuulen tavoin mihin milloinkin, eikä pääse koskaan oikein juurtumaan Vapahtajaan. He eivät ymmärrä, että ahdistusten tarkoitus on taivuttaa meitä Kristuksen luokse, Herran haavojen parannettavaksi. Usein jää vain ulkoinen jumalisuus jäljelle, eikä löydy hengellistä voimaa ja ruokaa uuden luomuksen elämälle. Moni herätys kaatuu lihallisuuteen ja sielun voimaan, paluuna vanhoihin syntitottumuksiin, katkeruuteen, anteeksiantamattomuuteen ja penseyteen.

 

2.Piet.2:20-22. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

 

Rauhattomuus on yleensä merkki siitä, etteivät uskonasiat ole kohdallaan. Tilapäisesti rauhattomuus vaivaa jokaista ja hetkellinen levottomuus ei ole vaarallista. Rauha tulee Jeesukselta ja uskon alkuaikoina sitä elää suuressa ilon tunteessa. Kun tämä sitten alkaa hiipua ja arki on ankeaa harmautta kaikenlaisine koetuksineen ja vastoinkäymisineen, niin uskova pettyy itseensä, toisiin uskoviin, kirkkoon ja Jumalaan. Hänestä voi tulla kahden tien kulkija, päivällä ja seurakunnassa uskovainen ja yöllä itsekäs ja lihan vallassa. Opetellaan kristityn tavat ja nostetaan kulissit näyttävästi esiin, mutta omissa oloissaan Jeesus laitetaan kaappiin. Hes.8:12 "Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: 'Ei Herra meitä näe: Herra on hyljännyt tämän maan.'"

Uskovan liha on vanha ihminen kaikkine heikkouksineen, kierouksineen, valheineen ja synteineen. Tätä on sitten yritetty kiertää ja ohittaa mitä erilaisimmin opein ja toimin, mutta heikolla menestyksellä. On ollut lihan pyhitystä, oikeaa teologiaa, kirkollista perinnettä, lahkoutumista, hyviä yrityksiä ja suuria pettymyksiä. Karismaatikot luulevat, että liha kuolee, kun oikein ylistetään ja tanssitaan kokouksissa. Humanistit ajattelevat, että kun lähimmäistä oikein rakastetaan, se kumoaa lihan teot. Sitten on myönteisen ajattelun koulukunta, joka ajattelee, että pelkästään hyvistä ja armollisista asioista puhuminen kumoaa lihan teot. Mutta Raamattu sanoo: Room.8:5-7. "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Kyllä on vaikea hyväksyä, että minussa on jokin osa, joka ei koskaan alistu Jumalan sanan kuuliaisuuteen. Kristityn lihassa ei asu mitään hyvää, siksi se ei voi koskaan tehdäkään muuta kuin pahaa. Herra toimii lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

 

Eräs seurakunnan mies kertoi minulle, ettei toinen uskova mies tervehdi häntä kaupassa? Mietin sitten myöhemmin tapausta, kun tunsin molemmat. Heillä ei ollut mitään riitoja tai erimielisyyksiä, mutta kumpikin oli eri ammateissa. Toinen oli akateeminen, toinen oli käsityöammatissa. Näissä asetelmissa usein poliittinen vakaumus ja elitismi teettävät lihan tekoja, jotka erottavat uskovat toinen toisistaan. Ilmeisesti kuitenkin perussyy siellä on Kristuksen uskon kylmeneminen sydämessä ja siitä seuraava kavereiden valikoiminen? Kristuksessa ei kuitenkaan ole miestä tai naista, rikasta tai köyhää, hyviä tai huonoja, nuoria tai vanhoja, vaan kaikki uskovat ovat yhtä Jeesuksessa. On vain yksi lauma ja yksi Paimen.

 

Lihan hyvinvointi antaa aina tilaa epäjumalan palvelukselle, idoli toisensa jälkeen sysää Jeesuksen pois valtaistuimelta, Jumalan asemasta. Epäjumala voi tulla vaikka vatsasta, jota palvotaan ja naamasta, jota voidellaan, jolle uhrataan enemmän kuin Jumalalle. Ihmispelko estää monia palvelemasta ja seuraamasta Herraa. Hyvin alkanut kristillisyys kariutuu liian usein kieltäjän rooliin, kun ympärillä on vain uskosta osattomia. Joillekin kristityille ei taistelu sovi ollenkaan, heille kaikki pitäisi olla aina helppoa kuin lastenkamarin leikit. Ainoa mitä he taistelevat ovatkin vain ne omat tarpeet ja saavutukset, joiden eteen sitten ollaan valmiit vaikka menemään oikeuteen asti. Taisteluissa tulle väkisinkin haavoja, naarmuja ja kovia kokemuksia. Kristityn tulisi varautua siihen, että ylitsemme kävellään raskaasti, meitä kyykytetään, meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, meidät hylätään kuin vanha kinnas. Jaak.1:2-3. "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä."

 

Kelpoisuusluokituksemme muuttuu, kun joko liha tai henki saa meitä hallita. Voimme olla Jeesuksen seuraajia tai sitten ja eräänä päivänä olemme siirretyt sarjaan: täysin turhat tyypit? Jumalan läsnäolosta puhuminen menee usein äärimmäisyyksiin ja kaikenlaiset hymy-kristityt antavat väärän kuvan Herran seuraamisesta. Salaa hekin itkevät, mutta esiintyminen vaatii heiltä maireaa hymyä ainakin hetkeksi. Pirun hyökkäyksien kohteeksi joutunut uskova on aina heikoilla, eikä hän selviä ilman että Jeesus auttaa häntä. Jos taas suostuu Pirun nieltäväksi, syntyy siitä vain hitaasti kypsytettyä makkaraa. Piru narauttaa monet lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Seurakunnissa voitaisiin hyvin tilastoida kuolleitten ohella myös hengellisesti kuolleet, tähän maailmaan rakastuneet ja Jeesuksen kieltäjät. 2.Tim.2:10 "tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan"

 

Liha eli luonnollinen ihminen ei kykene löytämään yhteyttä Jumalaan, vaan tulee päivä päivältä huonommaksi, murheelliseksi, köyhäksi, viheliäiseksi, maahan viskatuksi, maailman hylkäämäksi, murretuksi, ihmisten halveksimaksi. Siinä tilassa on siis vain opeteltava pyytämään Jumalalta armoa, rukoilemaan, anomaan edes yhtä armon sanaa sydämelleen taivaasta, Herran luota.

 

1.Oi Jeesus, kuule huutoain ja auta kurjaa sieluain.

Sä armostasi minut vain nyt ota tällaisnaan!

 

Oi ota tällaisnaan.  Mun Jeesus kuolit tähteni, Siis ota tällaisnaan.

 

2.Ma rikollinen, avuton, Mutt' veres tähtein juossut on.

Mun tehdä voit, miks' tahtos on: Oi. ota tällaisnaan!…

 

3.Tass' olen, Herra, vallassas, Tee työsi armovoimallas

ja kirkasta Sun kunniasi. Ot aivan tällaisnaan!….

 

4.En parantaa voi itseäin', En pitää yhtä päätöstäin:

Oi, oman nimes tähden näin Ot' aivan tällaisnaan!….

 

Herätyslauluja E ja W Jokinen 1933 no: 35

san. Eliza Hamilton  säv. Ira Sankey

 

Terveysmatka Viroon

 

Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta

 Ystäväni Kalevi ajoi sonneja navettaan, mutta yksi niistä karkasi omille teilleen. Miehet juoksivat itsensä väsyksiin, mutta sonni painoi pakoon. Silloin Kalevin poika, nuori isäntä, sanoi: - ajetaan se rantaan, liejuun. Ja niin tehtiin. Vähän aikaa sonni juoksi pitkin ojanpohjaa ja vihdoin se alkoi painonsa tähden upota saveen. Se pärski ja räpiköi, puuskutti ja lennätti rapaa. Mutta mikään ei auttanut, se upposi vatsaa myöten kuraan ja jäi siihen. Miehet hakivat traktorin ja nostivat eläimen liejusta kuivalle maalle. Siinä se makasi. Miehet sopivat, että jos eläin ei nouse jaloilleen iltaan mennessä, se teurastetaan. Illalla sonni nousi jaloilleen ja seurasi kiltisti isäntää navettaan.

Me ihmisetkin väsytämme itsemme tyhmyydellämme ja haaskaamme voimamme kaikkeen turhuuteen. Siitä voi vielä mennä pitkä aika, ennen kuin ihminen käsittää hänen suurimman ongelmansa olevan synti ja sen myötä ero Jumalasta. Eräs mies puhui kokemuksestaan: ”Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä” Snl.30:2. Voimien kuluttaminen ei kuitenkaan tuo vastausta ikuisen elämän kysymyksiin. Ei Jumala yleensä löydy punttisalista, eikä tanssilattialta, ei osakepörssistä, ei Golfkentältä, eikä viinakaupasta. Joskus hän kuitenkin menee sinne ihmisten tähden. Toinen mies oli jo suostunut vallitsevaan osaansa liejussa makaamiseen, mutta odotti Vapahtajaa: "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." Ps.40:2-4.

 

Jumala on ajatellut meille täyteläisen elämän, joka kulkee hänen tahdossaan. Hänellä on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Jos ihminen poikkeaa tästä, tulee hänen elämästään uuvuttava romukuorma, jota ihminen vetää päivästä toiseen perässään. Tätä kuormaa hän raahaa kotiin, kirkkoon, kauppaan, sukulaisiin, naapuriin ja työpaikalle. Kaiken takana on hänen oma järjettömyytensä. Kuka haluaisi olla syvyydessä, kuka tahtoisi upota kuravelliin, kuka haluaisi, että voimat uupuvat ja ulkomuoto näyttää surkealta, kuka haluaisi maata voimattomana toisten katseltavana kedolla? Kuka haluaisi, että ohi kulkevat osoittavat häneen sormellaan tai peräti nauravat hänen kurjalle tilanteelleen?

Olisi olemassa helpompi tie, suostua Jumalan tahtoon, jos ihminen antaisi kuormansa Jeesukselle. Jeesuksen kanssa ihminen ei menehdy, vaan selviää. Joskus Herra saa korjata ihmisiä luokseen kuin tämän rantaliejuun vajonneen sonnin. Sieltä nousee Herran nostamana uupunut kulkija, joka on vielä yltä päältä likainen. Semmoisen Herra korjaa ja ottaa nimiinsä. On siinä sitten kerrottavaa suvulle, ystäville ja kylänmiehille, kun on saanut kokea Herran apua, voimaa ja nostoa takaisin tielle.

 

Sonni oppi itsepäisen ja omavaltaisen juoksunsa jälkeen, mitä avuton voikaan saada auttajaltaan ja isännältään. Ihminenkin voi oppia sonnin tavoin. Vähenevät voimat, hupenevat varat, tietämättömyys, avuttomuus, heikkous ja sairaus ovat Jumalan mahdollisuus ihmisen elämässä. Kuka semmoista itselleen toivoisi, rukoilisi tai suunnittelisi? Kuka ajattelee mitään kielteistä oman elämänsä varalle? Huonojen päivien kirkas ajatus on, että huomenna kaikki on paremmin? Valo loistaa taivaasta kuravelliin juuttuneelle.

 

Jeesus, sinä annoit minunkin väsyä, että voisit auttaa minua. Uupuneena avasin sinulle sydämeni ja sinä tulit minuun asumaan. Kuinka kiitollinen olenkaan sinulle, Mestari.