”Kun tuntui, ettei mikään muu auttanut, Isä meidän -rukous auttoi”

 

Tarmo Ahonen, 65 ja Sointu Ahonen, 64, Hanko

 

50 vuotta sitten 14-vuotias tyttö rukoili Tarmo Ahosen puolesta.

Tarmo kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta. Hän pelkäsi ajautuvansa itsemurhaan.

Tarmo ajatteli silloin, että jos Jumala on olemassa, hän voisi jakaa kokemuksensa jonkun kanssa, tarttua siihen mahdollisuuteen.

– Siinä hetkessä silmäni aukesivat uudella tavalla. Ikään kuin eksistentiaalinen ovi olisi avautunut, ja ymmärsin elämää uudella tavalla. Tulin uskoon.

Se on Tarmon elämän autenttisin kokemus. Sama syvän yhteyden ja turvan tunne on kannatellut, vaikka kamppailu on jatkunut läpi elämän.

Myöhemmin monet unelmat ja rukoukset ovat käyneet toteen. Nuorena Tarmo rukoili Jumalalta, että saisi nuorten leirillä näkemänsä kaunottaren puolisokseen.

Nyt Tarmo ja Sointu Ahonen ovat olleet naimisissa 42 vuotta. Perheeseen on siunaantunut kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta. Aviopari muistaa heitä kaikkia rukouksissaan nimeltä mainiten.

– Aamuhartaudessa rukoillaan myös lasten kahden koiran ja Nutella-hamsterin puolesta, koska psalmeissa sanotaan, että ihmistä ja eläintä sinä autat Herra.

17 yhteisen vuoden jälkeen aviopari ajautui kriisiin.

– Kun tuntui, ettei mikään muu auttanut, Isä meidän -rukous auttoi. Joka ilta lausuimme sen sängyssä ja pidimme toisiamme kädestä kiinni.

Tarmo ja Sointu Ahonen katsovat nyt elämäänsä taaksepäin ja miettivät, kuinka hyvin asiat ovatkaan. Tarmo opiskeli teologiaa ja filosofiaa. Jo antiikin kreikassa pohdittiin paljon onnellisuutta. Tarmo kiteyttää onnellisuuden niin, että se tulee sivutuotteena, kun unohtaa itsensä palvomisen ja keskittyy ihmisten palvelemiseen.

– Etsivä löytää aarteen, eli rakkaudellisen Jumalan, ja Jeesuksen opetukset. Olemme aarteen päällä, mutta ei uskalleta kaivaa, eli pysähtyä.

Myös Sointu Ahonen sanoo, että onni löytyy itsestä.

– Se löytyy sisimmän rauhasta, mutta sen voi hukata monta kertaa päivässä. Jeesus kulkee kanssani käsi kädessä, ja se on minulle se onnen ydin.

Kun lähdemme, he kysyvät, saavatko muistaa meitäkin aamuhartaudessaan.

Tapasin erään vanhan ystäväperheen.....

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=AuopwupxsUk

Sairaalassa oli soittokello....

 

https://www.youtube.com/watch?v=cKGRd7IQHlk

Rehellinen ihminen joutuu....

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=6d_tEVZw4gc

Kun Jumala puhui äidille......

 

https://www.youtube.com/watch?v=N95BbtgJ81o 

Eräs ystäväni hylättiin....

 

https://www.youtube.com/watch?v=hZ3cC8Ycpto

 

 

Parasta ennen ja jälkeen

Ostin ruokaa kaupasta, siinä luki ’parasta ennen’ ja aika tai ’viimeinen myyntipäivä’. Se oli sitten käytettävä lähiaikoina tai sitten se pilaantui. Elämme kirotussa maassa, jossa eivät päde paratiisin lait. Ruoka happanee, vesi saastuu ja ilma pilaantuu. Synti myrkyttää ihmiset. Myös ihminen on vain aikansa nuori, sitten alkavat jo iän tuomat vaivat ja rupsahtaminen. Pitäisi siis valmistautua kuolemaan.

 

Suurin osa ihmisistä elää jatkuvassa "parasta ennen" tilanteessa suuren pelon ja epävarmuuden vallassa, ilman Jumalaa, ilman uskoa, ilman Jeesusta, ilman toivoa, ilman rakkautta. He kulkevat mieli täynnä tyhjänpäiväisyyttä, välinpitämättömyyttä ja turhuutta. He elävät, vaikka ovat hengellisesti kuolleita. He puhuvat ties mitä, ja johtavat vaikutuksellaan toisia samaan "parasta ennen" pimeyteen. He ovat himojensa orjia, joita saatana kuljettaa narusta omaa tietänsä. Vallanhimoiset katkeroituneet hallitsijat ovat kaikkein vaarallisimpia, sillä he alistavat miljoonat ihmiset omiin suunnitelmiinsa, kärsimyksiin ja epätoivoon. He ajattelevat vain itseään. "Parasta ennen" on suuri syntisten populaatio, valtaenemmistö, joka äänestää demokratian nimissä Jumalan sanaa vastaan aina ja kaikkialla. Nämä pilaavat maailman, ihmiset, lapset, nuoret, kaiken, kunnes itse tuhoutuvat.

 

On ihmisiä, jotka kantavat mielessään teemaa "parasta ennen" ja sen jälkeen on vain kuolema. He siirtävät kääntymystään, parannusta ja katumusta synneistään aina eteenpäin, koska heillä on kaikenlainen roska sekoittamassa mieltään ja viemässä pimeydessä kohti kadotusta. Heidän "parasta ennen" on pelkkää nautintoa, omistamista, valtaa ja asemaa, urheilua, politiikkaa ja pröystäilyä, vihaa ja tappelua. Heidän parhaansa on heidän huonoimpansa, heidän valintansa on väärä samoin kuin heidän kulkemansa tie, elämänsä elämä. Heidän ystävänsä ovat kaikki näitä "parasta ennen" tyyppejä, pimeydenveikkoja, totuuden vastustajia, armottomia.

 

Tunnen monta uskovaa, jotka ovat olleet innokkaita Jeesuksen todistajia, elämänsä hänelle uhraavia ja vähään tyytyviä, kunnes jokin valinta on muuttanut heidän elämänsä suunnan. Heistä voidaan sanoa, että heidän uskonsa oli "parasta ennen" sitä jotakin kompastusta.

 

Tunnen monta uskovaa, jotka rupesivat opiskelemaan psykologiaa, filosofiaa, teologiaa jms, kun pelkkä Jeesuksen seuraajana oleminen ei enää tyydyttänyt. Moni lahjakas taiteilija on siirtynyt maalliselle puolelle, kun sieltä saa menestystä, kunniaa ja rahaa. Moni kielsi armolahjansa ja kutsumuksensa, valiten itselleen vähän kunniakkaamman paikan kirkollisessa järjestelmässä. Ja kuulostaahan se hienommalta olla jokin korkea-arvoisempi titteli kuin pelkkä Jeesuksen oma tai evankelista? Mutta ensi rakkauden palava henki on samalla sammunut, kukaan ei enää tule uskoon heidän toimintansa kautta. Näiden onnettomien lausuntoja ja kannanottoja kristillismielinen media pursuaa.

 

Surullinen ryhmä ”parasta ennen” porukkaa on luopioiden valtava kansanvaellus. Heillä on omat jumalat, omat käsitykset, omat opit, omat johtajat, omat aikataulut, omat synnit. Heidän piirissään on yleistä viha, katkeruus, pettymykset, syyllisyys, katumattomuus, eriseuraisuus, ylpeys, itsekkyys. He eivät osallistu uskovien tilaisuuksiin, eivät välitä Raamatun ilmoituksesta. Heitä ärsyttää puhe parannuksesta, sillä se vaatisi heitä todelliseen puhdistukseen, rehellisyyteen ja Jeesuksen uhrin ja veren etsimiseen, kapuamiseen Golgatalle.

 

Joskus Jumala on antanut minun iloita ihmisistä, jotka todistavat Jeesuksen elämän virvoittavasta vaikutuksesta kohdallaan ja kodissaan. Heidän kohdallaan on tullut ilmeiseksi "parasta jälkeen" Jeesuksen kohtaamisen, uudestisyntymisen ja hengellisen uudistuksen, taivaallisen johdatuksen, siunauksen, varjeluksen ja Jumalan yhteyden elämässään. Vaieten olen kuunnellut näiden tunnustuksia, todistuksia ja kertomuksia elämästä, kyyneleistä, etsinnästä ja löytämisestä. He ovat olleet tavallisia ihmisiä, ilman suurta kehystä, suuren Jumalan auttamia, siunaamia. Heidän suuri löytönsä on ollut Jeesus, taivaasta lähetetty syntisten pelastaja. Kristus loistaa heistä.

 

Aikoinaan papin pukuun tehtiin otsalle näkyviin teksti, jossa oli Jumalan antama takuuvarmuus. Kulta kuvasi uskoa, otsa taas edusti näkyvintä paikkaa ihmisessä, kaiverrus sen asian pysyvyyttä. ”Vielä tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: ’Herralle pyhitetty’" 2.Moos.39:30. Jokainen vastaantuleva saattoi nähdä otsalehden nimestä, kenen palvelukseen pappi oli kutsuttu. Nyt Pyhä Henki suorittaa saman asian ja todistaa meidän uskovien kutsumuksemme.

 

Nykyään Vapahtaja kirjoittaa Pyhässä Hengessä uskoviinsa ’Herralle pyhitetty’. Siinä on hänen sinettinsä, joka on taivaan passina. Sitä kysytään kerran siellä ikuisuuden ovella ennen kuin taivaan ovet aukenevat. Sinne ei pääse mitään epäpyhää, saastaista tai synnintekijää. Vain Jeesuksen veren puhdistamat ovat Herran luona.

 

Mutta pyhitetty ihminen on itsessään mitätön ja vaatimaton ei erikoisemmin erottuva tai näyttävä. Maailman mielestä ihan turha tyyppi, mutta Herralle rakas. Kristus on uskovan pyhitys, se ei ole hänen omaa työtään tai ponnistustaan. Pyhitetty kristitty lepää Herrassa ja hänellä on Jumalan rauha sydämessä.

 

Jeesuksen pyhyys tulee näkyviin arkipäivässä. Erikoisesti uskovan otsan eli järjen tulisi olla pyhitetty Herralle. Siitä olisi paljonkin hyötyä käytännön elämässä. Sunnuntai-pyhityksestä on vain vähän kunniaa Herran nimelle. Uskovan tavaramerkki on ”parasta jälkeen Jeesuksen ilmestymisen” ja ”kirkastuu oman minän kuolemassa”.

 

Muista tänään, Jeesus, "parasta ennen" porukkaa, ihmisiä, jotka ovat kadottanut sinut, rakkautensa, uskonsa, kutsumuksensa, uskonystävänsä, armolahjansa, hengen palavuuden, seurakunnan, taivasnäyn. Herätä uudestaan ja tuo väki tielle, ristintielle, taivastielle, sinun tiellesi. Anna parannuksen aika, että heistä voitaisiin todistaa julkisesti "parasta jälkeen" Vapahtajan kohtaamisen. Vain sinä voit tämän muutoksen saada aikaan, sillä sinä olet voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Siksi katson puoleesi ja odotan, että kuulisit rukoukseni, että ojentaisit auttavan kätesi, että vapauttaisit vangitut Jumalaan ja rauhaan.

Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan

 

 

Muistan hyvin Jaakon vuosien takaa ja pidimme monia tilaisuuksia yhdessä. Joskus hän yöpyi meillä ja päinvastoin. Siksi olikin tosi järkyttävää lukea uutisia hänen kuolemastaan. Osa asioista jää varmaan tuntemattomiksi ja vain Jumala on rekistöröinyt kaiken kirjoihinsa.

Jaakko teki päihdeongelmaisten kanssa työtä monta vuotta ja hänellä oli perhe. Hän lauloi Konnakuorossa ja todisti Jeesuksesta. Tällainen juttu hänestä tehtiin syntymäpäivänään Jyväskylän Katulähetyksen lehteen.

50 vuotta takana

Jaakko Brilli ja elämänarvot

Lauantaina 12.5. Humalamäen luonnon äänien rinnalla kiiri voimakas moottoreiden ääni. Moottoripyöriä saapui koulun pihalle pitkin lauantai-iltaa. Vieraat tulivat juhlistamaan kristillisen

moottoripyöräkerhonsa Breacher MC:n jäsenen ja varapresidentin Jaakko Brillin vanhenemista.

Kun mies ikääntyy ja saavuttaa viidenkymmenen etapin, on enin kiukku elämästä jo tasaantunut, toteaa Jaakko.

- Nuoresta vihaisesta miehestä on tullut guppe-sarjalainen. Vanhalle motoristille se merkitsee käytännössä sitä, että kun moottoripyörässä on kaasunpalautusjousi niin se on guppesarjalaisella niin voimakas, että mutkaan ajettaessa kaasua tulee riittävästi löysättyä, naurahtaa Jaakko.

Moottoripyörä ja kristillinen moottoripyöräkerho Breacher MC ovat Jaakolle tärkeitä asioita. Koko perhe harrastaa pyöräilyä ja merkki on Harley Davidson. Kristilliseen moottoripyöräkerhoon kuuluminen ei aina ole ollut miehelle elämän arvo eikä kristillisyys ole matkannut mukana.

- Nuoruusvuosina meni todella lujaa ja elämä rikkoutui johtaen minut moniin ongelmiin ja vaikeuksiin, toteaa Jaakko.

Elämän vanhetessa ja samalla kypsyessä elämänkokemuksen myötä, oppii elämää ja monia asioita.

- Sitä voi vanhetessa olla vertaistukena nuoremmille ja miksei vanhemmillekin ihmisille. Elämänkokemus antaa siihen hyvät eväät.

Jaakko johtaa näin keskustelun nykyiseen työhönsä. Mies työskentelee Jyväskylän katulähetyksen puolimatkan kodissa. Katulähetys tekee arvokasta työtä syrjäytyneitten ja päihdeongelmaisten ihmisten auttamiseksi. Jaakko on kokenut työn omaksi jutukseen ja suorittaa parhaillaan päihdetyön ammattitutkintoa. Työ elämän varjopuolella elävien keskuudessa ei ole muotiasia.

-Näkisin työn Katulähetyksellä tavaksi elää. Se ei ole istumista toimistossa vaan rinnalla kulkemista ja työskentelyä asiakkaiden kanssa heidän arkensa keskellä. Kristillinen päihdetyö lähtee sydämestä, ei velvollisuudesta tai rahantarpeesta.

 

Elämän arvot

Elämä sisältää monia arvoja. Se, mitä arvostaa elämässä, johtaa käytännön tekoihin. Tarpeemme, halumme ja toiveemme liittyvät usein omaksumiimme arvoihin. Perhe, uskollisuus, rehellisyys, avoimuus, lähimmäisen kunnioittaminen eikä vähimpänä vaikuttaja myöskään usko Jumalaan. Listaa voisi jatkaa pitkäksikin luetteloksi, mutta elämän arvot ovat aina sen hetkiset kuin on elämäntilanteemme. Arvot muotoutuvat näin ollen usein iän myötä ja muuntuvat elämänkokemuksissa. Elämän arvojen varassa on pitkälti koko elämä. Jaakon elämän arvot ovat viimeisten vuosien saatossa muuttuneet rajusti. Iän ja elämänkokemuksen kautta on joutunut arvioimaan kaiken uudelleen.

- Tuntuu, että ne arvot, joita nyt kunnioittaa olivat ennen täysin ylösalaisin. Nyt ne ovat oikein päin ja osaa myös nauttia elämästä. Elämä itsessään on nyt enemmän kuin paraskaan huume. Se, mikä ennen ei pitänyt paikkaansa on nyt todellisuutta. Elämän traumaattiset kokemukset, murrosikä ja kaveripiirin harrastukset, syrjäytyminen työelämästä tai epäonnistuminen opiskelussa. Siinä joitakin asioita, jotka ovat johtaneet monen ihmisen erilaisten päihteiden synnyttämään riippuvuuteen. Samalla elämän arvot ovat romuttuneet eikä ihminen kykene niitä toteuttamaan. Jaakko näkee oman kokemuksen pohjalta arvojen löytymisen lääkkeeksi Raamatun evankeliumin.

- Kiteytän arvokysymyksen omalla kohdallani ystäväni Kari Kortelaisen laulun sanoihin “Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme me kuvitellakaan, se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.” Siinä kokemisessa löytyvät myös kadotetut elämän arvot.