Aikoinaan tapasin eräällä Neuvostoliiton matkalla Veikko Hurstin, joka oli tuli kuuluisaksi laupeudentyöstään köyhien hyväksi. Hän järjesti monta kertaa itsenäisyyspäivänä rinnakkaisjuhlan presidentin linnan juhlien kanssa Hakaniementorilla ja joulujuhlan ruokineen messukeskuksessa. Muistan kuinka Matti Vuolanne kertoi nuorena miehenä rukoilleensa Hurstin papan, Veikon isän, Arvo Hurstin kanssa mm. Veikon pelastumista. Arvo oli ollut metodistipappi. Veikko oli silloin alkoholisoitunut taiteilija Helsingin alamaailmassa. Luin sitten Arvo Hurstin kirjan Voittajan tie vuodelta 1929. Hurstin maineeksi oli historiaan merkitty ”hyväntekijä”. Aika harvinainen ilmaisu, en tunne ketään samannimistä. Seuraavassa Hurstin sanomaa kirjasta:
 |
| Veikko Hursti |
Raamatussa puhutaan paljon Jumalan kasvoista, joiden eteen kehotetaan saapumaan. Tämä kehotus kuuluu meillekin, 20:nnen vuosisadan lapsille. Huolimatta suurista keksinnöistä, edistyksestä ja tiedon saavutuksista emme ole huomanneet tarpeettomaksi tätä kehotusta.
Niin kauan kuin elämää on tällä meidän kiertotähdellämme, on ihmisellä tarve päästä Jumalan eteen. Ei mikään eikä kukaan voi tätä tarvetta tyhjäksi tehdä.
Paljon on nuorten opittava vanhoilta. Heillä on paljon sellaista, josta ei ole varaa luopua mistään hinnasta. Mutta nykyajan vanhoilla on sellaistakin, josta ei ole nuorille esikuvaksi. Nuorilla on suuria vaikeuksia voitettavanaan ja kuumia taisteluja taisteltavanaan nähdessään, että heidän vanhempansa ovat heittäneet yli laidan paljon kauniita uskonnollisia tapoja ja todellisen elämän synnyttämiä muotoja. Näin on esimerkiksi säännöllisen, kodin piirissä vietettävän hartaushetken laita. Nykyaikainen kuumeinen ja sairauteen saakka kiihkeä liike- ja teollisuuselämä tahtoo ryöstää ajan ja paikankin tällaiselta rukoushetkeltä. Kuinka monelta ihmiseltä puuttuukaan kammiota, jonka oven hän sulkisi ja rukoilisi Isää, joka on salaisuudessa.
Tämä on vakava asia, johon meidän tulee kiinnittää koko huomiomme, jos mielimme välttää uhkaavaa vaaraa.
Kun on tahdottu päästä säännöllisestä rukouksesta ja hartaushetkistä, on keksitty sen tilalle »rukoushuokaus». Me huokaamme vain ja sillä kuittaamme kaiken vanhurskauden. Nykyaika ei tarvitse muuta kuin huokailla, sillä Jumala kuulee huokauksenkin, vakuuttelemme toinen toisillemme. Nykyajan kristitty on perin käytännöllinen näissä uskonnonkin asioissa. Hän huokaa vain. Hänen ei tarvitse suuressa nöyryydessä polvistua Jumalan ja Hänen Pyhän Poikansa eteen rukoillakseen hengessä ja totuudessa. Jeesuksen puheet, »ajasta ja paikasta» hän on selittänyt industrialistisen katekismuksensa mukaan, joka selittää, että sellainen erikoinen rukousaikojen pitäminen on ajan hukkaa.
Myönnän, että Jumala kuulee huokauksenkin, mutta väitän, että hän odottaa meiltä jotain enempää. Meidän tulee päästä tästä nykyaikaisesta »huokaamisjärjestelmästä», meidän tulee päästä säännölliseen rukouselämään ja Jumalan kasvojen eteen tulemiseen.
Kirkot ovat jälleen avattavat hiljaiselle, yksityiselle jumalanpalvelukselle ja kodeissa on jälleen pystytettävä rukousalttarit. Pyhä tuli on uudelleen alttareilla sytytettävä. Isän ja äidin on yhdessä lastensa kanssa lähestyttävä Herran kasvoja.
 |
| Arvo Hursti |
Me tiedämme Herran tahdon olevan sen, että hänen kansansa tulee rukoilevaksi kansaksi, kotonaankin rukoilevaksi kansaksi. Koeta Herran nimessä saada aikaan säännöllinen aamuhartaus eli aamuvartio. Herätessäsi aamulla siunaa itsesi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pukeudu viivyttelemättä. Avaa sitten suurella hartaudella Raamattusi ja lue siitä luku, jonka katsot sopivaksi. Parempi on tietenkin, jos luet säännöllisesti sitäkin, mieluummin jonkin suunnitelman mukaan. Tähän menee sinulta ehkä viisi minuuttia. Asetu sitten Jumalan kasvojen eteen ja pyydä, että hän kirkastaa sinulle lukemasi Jumalan sanan. Mietiskelyn ja rukouksen avulla pääset laskeutumaan jumalallisiin kultakaivoksiin. Tähänkin menee sinulta ehkä viitisen minuuttia. Rukoile sitten Jumalan siunausta päivän toimille. Jätä itsesi, omaisesi, ystäväsi, köyhät, sairaat, vangitut ja kaikki kärsivät, elävät ja kuolleet hyvän Jumalan haltuun. Jos tunnet, että saat siunausta lukemalla uskontunnustuksen ja isämeidänrukouksen, niin tee se. Tähän osaan menee sinulta kaiketi viisi minuuttia. Sinä kyllä tarvitset nämä viisitoista kaksikymmentä minuuttia joka päivä. Ellet ole tilaisuudessa pitämään hiljaista jumalanpalvelustasi aamulla, niin vietä se sitten päivällä tai illalla, mutta älä millään ehdolla ja minkään tekosyyn varjossa unohda sitä. Koeta olla Danielin kaltainen, joka kolme kertaa päivässä, aamuin, päivin ja illoin lankesi Jerusalemiin päin avatun ikkunan ääreen Jumalaansa rukoilemaan.
Säännöllisen rukouksen hyödyn tulet pian huomaamaan elämässäsi. Penseytesi katoaa. Uskonelämäsi varmistuu ja rakkaus Jumalanvaltakunnan työhön enentyy. Sinä saat yhä suuremman halun päästä syvemmälle Jeesuksen rakkauden tuntemiseen ja Jumalan sanan ymmärtämiseen. Ennen pitkää on elävien vesien virrat sisästäsi kuohuva.
Rakenna siis uudelleen kaadettu kotialttari. Etsi Jumalan kasvoja. Aloita jo tänään!
Tulkaamme Jumalan kasvojen eteen hänen temppelissään. »Minun sieluni ikävöi Herran esikartanoita», laulaa Daavid. Niin — Herran huoneessa olemme erikoisemmassa merkityksessä Jumalan kasvojen edessä. Älkäämme milloinkaan tätä unhoittako. Kirkko ei ole vain saarna- ja lauluhuone, vaan rukoushuone. Seurakunnassaan ja seurakuntansa keskellä jumala tahtoo kirkkaudessaan erikoisella tavalla ilmestyä, kasvonsa valistaa ja kansaansa siunata.
Ja milloin Herran seurakunta kokoontuu viettämään Jeesuksen uhrikuoleman muistoa ja nauttimaan Pyhää Ehtoollista, silloin olemme Jumalan kasvojen edessä korkeimmassa merkityksessä. Tässä pyhässä alttarin sakramentissa läsnä oleva Vapahtaja loistaa Jumalan kasvojen kirkkautena ylitsemme.
Kirkkoon mennessämme tulee meidän tehdä selväksi itsellemme, mihin olemme matkalla. Emme mene sinne vain virsiä veisaamaan, emme kuuntelemaan yksinomaan kaunista saarnaa ja kirkkolaulua, tai ihailemaan liturgiaa, ei, vaan Jumalan kasvojen eteen. Olen varma siitä, että siellä, missä seurakunta oikeassa hengessä kokoontuu yhteen, missä sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentteja Herran tahdon mukaisesti hoidetaan ja jaetaan, siellä on Hän läsnä.
Nuoret veljeni ja sisareni! Käykäämme Herran kasvojen eteen kuten Israelin kansan nuoret, joista lauletaan:
»Pyhissä kaunistuksissa
Nuori väkesi eteesi nousee,
Kuin kaste aamuruskon helmasta.»
Herran kasvojen eteen! Sinne uuteen taivaaseen ja maahan, sinne halutkaamme. Sinne, missä ei ole ärjyvää eikä kauhistuttavaa merta. Sinne Jumalan majaan, jossa kaikki kyyneleet pois pyyhitään, jossa ei ole kuolemaa, ei kipua, ei murhetta, eikä parkua, sillä kaikki entinen on mennyt. Sinne, missä kaikki on aivan muta. Sinne elämän veden virran rannoille, joka kirkkaana kuin kristalli juoksee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja molemmin puolin virtaa seisoo Elämän puu, joka kasvaa kaksitoistakertaisen hedelmäsadon, antaen kunakin kuukautena hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva ja hänen palvelijansa palvelevat häntä.
Ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissaan. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse kynttilän valoa, eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala valaisee heitä ja he hallitsevat iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa.
Sinne Jumalan kasvojen eteen halatkaamme!
