"Katsokaa minuun ja pelastukaa, kaikki maan ääret; sillä minä olen Jumala, eikä ketään muuta ole." Jesaja 45:22

 

1. Katso, Jeesuksen rakkaus ihmeellisin sua ristillä kohdannut on.

Tule, syntinen kurjin ja onnettomin, vaivu luottaen nyt armohon!

Käy, käy ristin luo! Katso, Jeesuksen rakkaus ihmeellisin sua ristillä kohdannut on.

 

2. Miksi ristillä haavoja täynnä hän on, miksi vertansa vuodatti hän?

Hän sun velkasi maksoi sä ansioton, sulle osti hän niin elämän.

Käy, käy ristin luo! Siksi ristillä haavoja täynnä hän on, siksi vertansa vuodatti hän.

 

3. Omat vaivasi, itkusi, uhrisikaan eivät autuutta sielulles tuo.

Se on Jeesuksen työ, sen on ansainnut vaan Hänen kallihin verensä vuo.

Käy, käy ristin luo! Omat vaivasi, itkusi, uhrisikaan, eivät autuutta sielulles tuo.

 

4. Katso Jeesuksehen, vaikka syntisi ois veriruskeat, kauheatkin.

Joka luoksehen käy, sit' ei työnnä hän pois, Hän on auttaja armahtavin.

Käy, käy ristin luo! Katso Jeesuksehen, vaikka syntisi ois veriruskeat, kauheatkin,

 

5. Katso Jeesuksehen, niin sun sielusi saa, mitä kaihoten kaivannut on.

Elon, onnen ja autuuden sull' lahjoittaa Hänen armonsa loppumaton.

Käy, käy ristin luo! Katso Jeesuksehen, niin sun sielusi saa, mitä kaihoten kaivannut on.

 

Amelia Matilda Hull 1812-1884

Sanat noin 1832  kirjoitettu yönä, jolloin hän tuli Kristuksen luo kuultuaan paikallista evankelistaa. Usein tätä laulettiin pyhäkoulussa ja iltaisissa evankeliumikokouksissa. Tämä  laulu osoittaa todellakin, mihin neiti Hull oli uskonut ja kenen varassa hän lepäsi pelastuakseen – hän voisi kirjoittaa: "Hänen haavainsa kautta meidät on parannettu" Hän on nyt Hänen luonaan, joka oli "naulattu puuhun" - Jeesuksen.

Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää

 

Luin pikkupoikana kirjan ”Musta veljeskunta”, se oli nuortenkirja, joka kertoi 1800-luvulla orjakaupan uhreiksi joutuneista sveitsiläispojista. Heidät myytiin italialaiseen Milanon kaupunkiin nuohoojamestareiden apulaisiksi eli nokipojiksi. Kovien ja järkyttävien kokemustensa kautta pojat perustivat salaisen veljeskunnan. Heitä yhdisti pettämätön luottamus ja toveruus. Ehkä tämän kirjan lukemiseen innosti se, että samaa kirjaa tuli kouluaikana kuunnelmana radiosta? Muistan sen vaikuttaneen nuoreen mieleeni vahvasti ja siinä kuvattu yhteisöllisyys vetosi minuun voimakkaasti. Tämä heijastui sitten muutama vuosi myöhemmin partioharrastukseeni.

 

…..tämmöistä nuohoojan ammattikuntaa arvostavaa laulua vedettiin sydämen pohjasta 50-luvulla lastenseimessä ja sanat kuuluivat:

 

Pieni nokipoika vaan,

uuninpiippuun katoaa.

Yhä ylös yrittää,

katolle hän kiipeää.

Ympärilleen katselee,

auringonkin arvelee

voivan sieltä saavuttaa,

siksi huutaa:

Hei hurraa!"

 

Laulu liittyi ulkomailla perinteiseen lapsityövoiman käyttöön, sillä Suomen piippuihin ei ihminen mahdu menemään. Eipä muistaakseni kukaan kuitenkaan haaveillut katolle kiipeämistä, ja harva meistä ajatteli tulevansa isona sutariksi, eikä kaikkien tasapainotaito olisi kestänytkään korkean paikan ympäristöä. Mutta ihanteita pitää olla ja joku semmoisia syöttää koko ajan pienille ihmistaimille. Lapset pisteytetään jo synnytyslaitoksella ja voi sitä rääpälettä, joka henkitoreissaan joutuu keskoskaappiin. Sieltä on pitkä matka kavuta menestyksen kukkuloille. Koulussa sitten opetetaan lapsille, että vain hyvillä numeroilla ja arvosanoilla voit pärjätä. Nuorena luodaan ihmismieleen maailman lait, jotka suosivat vahvoja, terävä-älyisiä, lahjakkaita, hyvämuistisia, kauniita ja rohkeita. Taitaa olla joillekin syytä jo tässä vaiheessa ryhtyä talonmieheksi ja hommata itselleen oma pannuhuone hiljentymistä varten ja sieltä käsin kuunnella kuinka korkealle pyrkivien askeleet jo kuuluvat peltikaton kolinana? Fil.4:11. "Ei niin, että puutteen vuoksi tämän sanon. Olen näet oppinut tyytymään siihen, mitä minulla on."

 

Ollessani hengellisessä työssä huomasin, että siellä vallitsevat joskus kovin maalliset tavoitteet ja pyrkimykset ovat kuin suoraan politiikan käsikirjasta. On tavallista, että pyritään parempaan virkaan, rahakkaampaan toimeen, suositumpaan asemaan, johtotehtäviin ja näkyvämpään rooliin. Jos joku ei tee näin, häntä pidetään taantumuksellisena ja yksinkertaisena. Pelkkä rakkaus Jeesukseen on usein vain alkuajan uskoontuloa seuraava ohimenevä ilmiö, kunnes uskovaisuus löytää uransa ja tyylinsä, perinne määrää marssitahdin. Kokeneet kristityt ohjaavat uudet tulokkaat helposti omaan näkemykseensä ja oppikorostuksiinsa. Heille luetaan ryhmän säännöt ja käytöstavat opitaan seuraamalla muita sivusilmällä. Pian kaikki muistuttavat toinen toistaan ja yksilöllisyys on tumpattu pysyvästi, olemme kuin tillit nipussa. Jos taas et kulje joukon komennossa, saat tuntea pureva arvostelua tai lähteä kilometritehtaalle. Ps.142:5 "ei kukaan minun sielustani välitä."

 

Useat työkaverini olivat koulutukseltaan nuoriso-ohjaajia ja melko taitavia lajissaan. Mutta kun vuodet kuluivat, he huomasivat yhden vaivaavan asian käytännössä: heitä ei arvostettu, he olivat vain nuoriso-ohjaajia. Siispä he ryhtyivät opiskelemaan papiksi ja niin tuli yleiseksi lauseeksi - luki papiksi, vaikka eihän papiksi voi lukea, sellaiseksi pitää syntyä, uudestisyntyä. Sitten oli yksi ryhmä, joka haki papin natsansa venäjältä, kun Inkerin kirkko ryhtyi vihkimään halullisia sieluja omissa kirkoissaan papeiksi. Nämä veljet tulivat sitten vihkimisen jälkeen Suomeen kuin olisivat verrattavissa yliopistossa opiskelleisiin pappeihin. Eräs ystäväni oli kanssani kerran toimittamassa kirkonmenoa ja kysyin häneltä, että mitä hänen piti suorittaa tutkinnon läpi menemiseksi. Hän nauroi ja sanoi, että paljon mitään, muutama kristinopin kysymys ja se oli siinä.

 

Siirakin kirja 3:18. Mitä korkeampi olet, sitä syvemmälle nöyrry, niin sinä löydät armon Herran edessä. 20. Sillä Herran voima on suuri, ja nöyrät häntä kunnioittavat. 21. Älä pyri siihen, mikä sinulle on liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli sinun voimiesi. 22. Mitä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele; sillä eivät salatut asiat ole sinulle tarpeelliset. 23. Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu; sillä nähdä on sinun annettu paljon enemmän, kuin mitä ihminen ymmärtää. 24. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet, ja väärä kuvittelu on vienyt harhaan heidän ajatuksensa. 26. Ja joka rakastaa vaaraa, se siihen sortuu. Taipumattoman sydämen käy viimein huonosti: taipumaton sydän painetaan viimein alas. 27. Vaivat painavat alas taipumattoman sydämen, ja syntinen kasaa syntiä synnin päälle. 28. Ylpeälle ei koetus ole parannukseksi, sillä pahuuden istutus on häneen juurtunut.

 

Oli myös monta työkaveria, jotka olivat valmiit heittämään nurkkaan kutsumuksensa ja armolahjansa päästäkseen korkeampaan asemaan muiden silmissä. Näitä tohtoreita oli sitten monta, toinen toistaan viisaampia kärkkymässä johtajan paikkoja. Joskus sivusta seuraten näytti kovin lapselliselta isojen miesten käyttäytyminen, kun uraputki johtikin vain vaatimattomaan virkaan ilman suurta arvostusta. Kuitenkin yleinen käsitys ja opetus oli tehty minullekin selväksi, että nämä tohtorit ovat kaiken hengellisen elämän ja opin asiantuntijoita, joita maallikkojen ja nuoriso-ohjaajien tuli suuresti arvostaa ja kunnioittaa. Sillä olisihan ollut ennen kuulumatonta, jos joku puuseppä, siivooja, metsuri tai maanviljelijä tietäisi enemmän Jumalasta ja uskosta, kun tämä valiokaarti. Käsittämätöntä, ettei Jeesus ymmärtänyt kuinka suuren riskin hän otti kutsuessaan seuraajikseen kalastajia ja tavallisia ihmisiä, joista osa oli jopa suuria syntisiä? Niinpä tätä alkuajan tilannetta onkin pyritty korjaamaan pitkin matkaa, että kuva kirkosta näyttäisi vähän arvokkaammalta. 1.Kor.7:20. "Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hän on saanut kutsun [Kristuksen seuraajaksi]."

 

Valitettavasti Herran seuraajat kautta aikojen ovat olleet vain tasamaan hiihtäjiä, ei mitään mäenlaskijoita. Jumala on kutsunut aina syntisiä tykönsä ja armon kautta heistä on tullut Jumalan lapsia ja pelastettuja. Mitä paremmin on ymmärtänyt Jumalan tahdon elämässään, sen helpompi on ollut uskovana kulkea ristintietä. Vaikeudet ovat aina korostuneet, kun tavallinen uskovainen on yrittänyt päästä karvalakkipuolelta ykkösluokkaan, tai palvelijan asemasta johtajan paikalle. Room.12:3. "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." Hyviä hengellisiä johtajia on vähän, eikä Herra ole semmoisia runsaasti aikonutkaan asettaa ja varustaa. Tittelit eivät vielä tee ihmisestä johtajaa kuin nimellisesti, hengellinen johtaja on Kristuksen oloinen ja henkinen. Hänellä on paimenmieli ja toisia kristittyjä arvostava asenne, hän ajattelee ihmissielujen pelastuksen olevan aina uskon päämäärä.

 

Ehkä moni on minun tavoin joutunut ymmärtämään, että suutarin pitää pysyä lestissään ja tavallisen uskovaisen sellaisena. En ole aarre, olen vain saviastia. En ole puu, olen vain pieni oksa puussa. En ole kallis helmi, olen vain kovakuorinen simpukka. En ole laivan kapteeni, olen vain ruorimies. En ole kuningas, olen vain sanan viejä. Jeesus on aarre, helmi, puu, kapteeni, kuningas. Tarvitsen Kristusta aina ja kaikessa, en selviä muuten tätä maallista matkaa.

2.Kor.4-6. "Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."

 

Herra, pelasta aikamme mustan veljeskunnan tyypit, joita synti, piru ja maailma on riepottanut pitkin ketoa mennen tullen katsomon hurratessa. Sinun käsissäsi kuollut herää, musta muuttuu valkoiseksi, kelvoton kuppi käyttöastiaksi. Sinä olet lupauksien Jumala, joka köyhdytät tehdäksesi rikkaaksi, alennat ylentääksesi, annat murheen tehdäksesi iloiseksi, lähetät nälän voidaksesi ruokkia, alennat syvyyteen nostaaksesi taivaaseen. Auta myös niitä, jotka ovat pyrkineet liian korkealle ja pudonneet kanveesiin, parantumaan sinun luonasi, yhteydessäsi. Aamen.

Ps.63:9. Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410465&open-series=572&title=valkkyja-ja-taviksia-herran-seurassa

Kuluttaisko?

 

Aikoinaan meidän kylällä pääsi terveyskeskuksen lääkärille samana päivänä, kun vika ilmeni. Posti tuotiin kello yhdeksän laatikkoon. Linja-autossa saattoi maksaa rahalla matkansa. Tampereella voi ajaa autolla Hämeenkadun päästä päähän. Venäjällä saattoi käydä milloin vain. Puhelinmyyjiä ei ollut olemassakaan. Sähkö- ja vesimittarit piti lukea manuaalisesti. Sata markkaa oli silloin iso raha, eikä velkaa saanut helposti pankista. Mutta ajat muuttuvat, ihmiset eivät. Kengät kuluivat ja housuihin tuli reikä, mutta ei kukaan olisi mennyt ostamaan kaupasta rikkinäisiä vaatteita, nyt ne myyvät semmoisia risoja hienoina muotivirtauksina varakkaille.

 

Meillä on mökillä kaikenlaista roinaa nurkat täynnä. Sinne on kertynyt usean sukupolven jäämistöjä, suurin osa aivan arvotonta sälää. Vanhaan liiteriin on kerääntynyt työkaluja sadan vuoden kokemuksista ja joku oli ripustanut lasten kenkiä nipun seinään roikkumaan. Huomasin, että ne olivat minun ja sisareni pikku töppösiä kävelyharjoitusten alkuajoilta. No, myydän ne sitten kalliiseen hintaan, kun meistä tulee kuuluisia? Tai odotellaan vielä hieman aikaa, niin museo saattaa olla kiinnostunut siitä, miten sata vuotta sitten pukeuduttiin?

 

Olin pikkupoikana isoäidin luona Turun Raunistulassa monta kertaa ja luin siellä Kuluttaja lehteä. Se paikallisen Tarmolan äänenkannattaja ja edusti työväenliikettä kaupallisella puolella. Tuo aikakauslehti sisälsi sarjakuvia, jotka kiinnostivat minua, mm. Pekka Puupää oli hauska sarjakuva.

Me oli edistysmielisen osuuskauppaliikkeen ja sen seuraajayritysten vuosina 1917–2016 julkaisema jäsenlehti ja myöhemmin asiakaslehti. Lehden nimenä oli Kuluttajain Lehti vuosina 1917–1957, Kuluttaja vuosina 1957–1964, Me Kuluttajat vuosina 1965–1969 ja Me vuosina 1970–2016. Lehden alkuperäinen julkaisija oli Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK), viimeisinä vuosina sitä julkaisi Suomen Lähikauppa. Sen painos oli suurimmillaan noin 900 000 vuonna 2004.

 

Eräs sukulaismies oli varsin toimelias, hän ajoi linja-autoa työkseen ja perusti samaan aikaan minkkifarmin, joka aikanaan laajeni aina 5000 elukkaan. Ahkera työnteko kulutti kuitenkin miehen ennenaikaiseen kuolemaan. Hänelle tuli maksasyöpä ja muistan kuinka hän valitti sairaalassa kohtaloaan. Myöhemmin hänen poikansa ryyppäsi minkkifarmin omaisuuden lyhyessä ajassa. Kulutus oli vähän aikaa juhlaa, vaikka olisi kaverit vähentyneet koko ajan rinnalta.

 

Mutta miksi kuluttaa, eikö olisi viisaampaa säästää? Ilmeisesti tällainen nykymaailma toimii vain kuluttamisen ehdoilla ja politiikalla. Siihen tähtäävät puheet, toimet ja sijoitukset. Kulutusjuhlan heikompi puoli on siinä, että tavarat ovat kauttaaltaan huonoja ja kestävät ainoastaan vähän aikaa. Ikuisesti kestäviä tavaroita ei kannata tehdä, sillä kulutus loppuu juuri silloin.

Televisiosta tuli kerran dokumentti, joka kertoi hehkulampun historian, ja kuinka ne ensimmäiset olivat niin kestäviä, etteivät hajonneet milloinkaan. Sitten joka kauppamies pyysi keksijöitä suunnittelemaan heikompia yksilöitä, että saataisiin kauppaa syntymään. Ja niin ollaan jo tässä päivässä.

 

Ostimme vanhan talon ja siihen kuului alkuperäinen (1963) öljy/puu/kamiina, joka on valmistettu valuraudasta. Joku viisas sitten peljätti meitä sanomalla, että varmaan tuo hökötys hajoaa pian (vuosi oli 1997). Sutari tuli sitten nuohoamaan piippuja ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Hän sanoi, ettei sitä kukaan tiedä, miten kauan tuommoinen pönttö kestää. Siitä on kulunut 28 vuottta ja kamiina pelaa edelleen loistavasti. Sen nimikin on jo enteellisesti super Etna. Samaan sarjaan kuuluu talon alkuperäinen kiertovesipumppu vuodelta 1963, joka käy aina kesät talvet. Putkimies ystäväni sanoi, että se ei tule koskaan hajoamaan. Putkimies itse kuoli - meni Jeesuksen luokse.

 

Joskus näkee vanhoilla julistajilla kuluneita Raamattuja käytössä edelleen. Se on hyvä merkki, että pyhä kirja on kulunut käsissä. Sitä on luettu ja sieltä on kuunneltu Jumalan puhetta syntisen sielun pelastukseksi, uskon vahvistukseksi. Tuo mainittu isoäitini ei omistanut omaa Raamattua ja tultuani uskoon ostin hänelle sellaisen. Hänen näkönsä oli jo siinä vaiheessa sen verran heikko, etteivät silmälasit riittäneet tarkennukseen, vaikka teksti oli suurikokoista. Niinpä hän otti avukseen vielä suurennuslasin ja luki koko Raamatun läpi elämänsä ehtoossa. Silloin hän sanoi minulle kerran, kun pidimme hartautta hänen kodissaan, että Jumalan armo oli alkanut kirkastua hänelle. Kiitos Jeesukselle, ajattelin.

Edelleen hyllyssämme on monta kulunutta kirjaa, jotka ovat rispaantuneet, irtolehtisiä, kannet kuluneita, jotka sisältävät edelleen ihania sanoja Vapahtajasta, suurenmoisia todistuksia syntisten pelastumisesta ja taivastoivosta. Tulen lukemaan niitä uudelleen niin kauan kuin elän ja vielä menee tieto jakeluun.

 

Nuorena sitä voi suunnitella terveenä ollessaan tekevänsä melkein mitä vain ja kuinka paljon tahansa ja jatkuvasti ilman taukoja, vähällä ruoalla ja yöunella. Mutta vanhemmiten on tekeminen pääasiassa ajattelua ja suunnittelua, että mihin sitä kykenee vielä ryhtyä. Vanheneva ihminen siirtyy säälittävien luokkaan, poistettavien sarjaan, kuluneitten kerhoon. Hän ei enää kuluta kuin nuorena, mutta osaa kyllä hamstrata edelleen.

"Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. " 2.Kor.4:16-18.

Uskova katsoo asioita Jumalan lupauksista käsin ja näkee uskonsilmin suuren päämäärän, johon Jumala on meitä kutsunut. Ei siis ole aihetta lannistua, vaikka kävely meneekin hitaammaksi köpöttelyksi ja rappusissa pitää vetää välillä henkeä kerrosten välissä. Eikä ole enää aihetta ilmoittautua leuanveto kilpailuun tai kädenvääntökisaan, maratonista tai triathlonista puhumattakaan. Uskovalla on hetkisen kestävä kevyt ahdistuksen aika ennen kuin Jeesus noutaa omansa kotiin.

 

Kulutusjuhlat tulevat aina päätökseen ennemmin tai myöhemmin. Televisiosta voi uutisista katsoa päivittäin kuvia näistä. Tuhoutuneet ympäristöt, asumukset ja ihmisten kärsimykset ovat rankkaa todellisuutta, josta ei näytä olevan mitään hyötyä. Ilman Jumalaa ihminen on täysin tuuliajolla ja oman järkensä varassa. Siksi ihmiset laittavatkin toivonsa poliittisiin johtajiin, vaikka hekin ovat vain tyhmiä ja yksinkertaisia, viettiensä ja heikkoutensa vankeja, synnin orjia ja ylpeitä. Kaikki aikaan sidottu on vain hetken kulutusjuhlaa, jossa näennäisellä nautinnolla ja krääsän hamuamisella tyydytetään turmeltunutta mieltä ja yleistä mielipidettä. Mitä me ihmiset ansaitsemme - kuoleman, hylkäämisen, kärsimyksen, nälän ja toivottomuuden. Tätä tuottaa kulutusjuhla, josta historiassa on runsaasti esimerkkejä ja kaikki ovat toistaiseksi vain varoitukseksi tänään eläville ihmisille.

 

Amerikassa kaikki on suurta suomalaisen silmin. Matkallamme olimme syömässä eräässä täkäläisessä burgeripaikassa Lincoln nimisessä kaupungissa Tyynen meren rannalla. Siellä sai itse määrät hampurilaisen koon. Painavin oli 1½ kiloa. Sukulaispoikamme, Joosua, tilasi 900 g annoksen ja söi kaiken yhdellä istumalla. Minua vähän hirvitti moinen ahmiminen, mutten sanonut mitään. Sukulaisen isoisä antoi vielä pojalle 5 dollaria palkkioksi upeasta suorituksesta. Ehkä hän kehittyy vielä tuostakin kovemmaksi herkuttelijaksi? Minun hampurilaiseni painoi noin parisataa grammaa ja hyvin sillä eli iltaan saakka. Joskus ihminen syö ilmeisesti enemmän silmillään kuin vatsallaan ja ehkä keho huutaa jo vapautta moisesta, mutta kaveri ahtaa vaan lisää sisuksiinsa?

 

Vapahtajani, emme ole saaneet aikaan mitään, paitsi kuluttaneet ja haaskanneet kaiken, mitä olet meille uskonut. Meillä on kaikki edellytykset tuhota ja hävittää, pilata ja sotkea suuret elämänlahjasi. Saamme aikaan vain luopumusta ja sekoilua, rikkaruohojen liikakasvua ja pahuuden hedelmää. Kuljemme ihmisviisauden pimeydessä, kuolemanvarjon laaksossa.

Herra, Jeesus, itketkö sinä tänään tätä maailman kurjuutta? Saatko mistään suunnasta iloa ihmisten tekemisistä? Kuuletko herätettyjen sielujen itkun ja kaipuun yhteyteesi? Onko nyt etsikkoaikanaan moni löytänyt sinut Vapahtajakseen ja Herrakseen?

Pelasta ihmiset ikuisen evankeliumisi kautta, anna nöyrtymisen ja koettelemusten aikojen keskelle taivaallinen valosi, että syntiset tulisivat kiittäen eteesi syvästi kumartaen. Kiitos siitä, että meillä on kaikkea riittävästi elämässämme ja vain sinun armostasi. Aamen.

2.Tess.2:15. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410747&open-series=572&title=postia-maailmasta-ja-taivaasta

Tekoäly on älytön

 

Mikä on tekoäly. Se on eräänlainen tietokoneohjelma, joka sisältää runsaasti tietoa. Ohjelma on laadittu niin, että se komentopolkuineen palvelee parhaiten tekijäänsä tai oikeammin kustantajaansa. Sillä asiat voidaan muokata mieleisiksi ja valtaapitävien halujen mukaiseksi. Totuus, rakkaus ja Jumala voidaan näistä älynväläyksistä haudata kertaheitolla pois. Sillä tekoälyn tarkoitus on valtaapitävien vallan vahvistaminen. Toki se naamioidaan kauniiksi ja uutta ajattelua ylistäväksi keksinnöksi, joka voi modernina toimintayksikkönä kehittää yhteiskuntaa hyvään suuntaan. Tekoäly on ihmisen suunnittelema ja kaiken tämän nimikkeen voisi nimetä paikallisen Aaltosen mukaan. Tietysti Aaltosia saattaa olla tekovaiheessa työstämässä 10, 100 tai 1000. Mutta kaikilla niillä on ihmisen kasvot ja tavallinen nimi. Tekoäly ei sisällä mitään yliluonnollista, se on pelkkä työkalupakki kustantajansa tavoitteita haaliva mitäänsanomattomuus. Se on älytön, kuin palkkasoturi tai epäjumalanpalveluja, ajallista hyötyä tavoitteleva pyrkyri tai paholaisen orja.

 

Jos me kristityt tekisimme tekoälyn Raamatun pohjalta ja sinne sijoitettaisiin kaikki komentopolut ja tietojenkäsittelyn nokkeluudet, niin kone antaisi aina jumalallisia vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja nopeasti. Mutta se palvelisi vain kristillistä uskoa ja seurakuntaa, se ilmoittaisi Jumalan tahdon, eikä sallisi vesittää sitä ihmismielipiteillä. Kone ilmoittaisi salamavauhtia kaiken pyhistä kirjoituksista. Se toisi lain kaikkineen uhkauksineen vaatimuksineen esiin ilman mielistelevää humanismia. Se kertoisi evankeliumin ihmeellisen pelastussanoman jokaiselle syntiselle, niin kuin on kirjoitettu. Mutta kuka siitä hyötyisi? Jokainen, joka haluaa joutua totuuden puhutteluun ja kuulla enemmän Jumalan rakkaudesta.

 

Tämä em. on siis kuvitelmaa, jonka kääntöpuoli on synkkä. Varmaan joku kirkollinen instanssi ottaisi asian hoitaakseen ja tekoälyn muokkaamisen mieleisekseen ja kävisi niin kuin tämä uusi kiinalainen maailmaa valloittava versio toimii: Kun joku tekee hankalan ja Kiinan kannalta kiusallisen kysymyksen, kone alkaa laistaa vastausta tai puhuu siansaksaa. Niinpä hetken päästä jaossa olisi täysin sensuroitua kristillisyyttä, valheellista totuutta ja kaikenlaista kirkollista manipulaatiota. Olisimme taas viettämässä entisen Neuvostoliiton aikaa, nyt vain kirkollisesti koristeltuna. Mutta yhtä pimeää olisi lopputulos ja vastaukset kuin suoraan pirun käsikirjasta "syvyyden sankarit".

 

Joitakin vuosia sitten Suomessa oli menossa pyramidihuijaus, joka keräsi kannattajiltaan suuret määrät rahaa. Hyväuskoiset ihmiset menivät lankaan sijoittamalla yritykseen miljoonia. Koko juttu mainostettiin vielä hyvällä kuorrutuksella, sitä pidettiin kristillisenä ja Jumalan siunauksen välikappaleena. Itsekin luin joitakin sen aikuisia kotisivuja, jotka mainostivat tuotetta Jeesuksen kuvilla varustettuna. Iljettävää, Vapahtaja oli valjastettu rotanmyrkyn mannekiiniksi. Muutamilla uskovilla menivät kaikki omaisuudet kuin kankkulan kaivoon ja juttua puitiin myöhemmin oikeudessa monta kertaa. Pääjehu taisi saada jokusen vuoden linnaa ja ehkä pääsi ensikertalaisena puolella? Varmaan huijaus olisi voinut käyttää myös tekoälyä hyväkseen, jos semmoinen olisi ollut silloin tyrkyllä?

 

Tekoälyn hyöty on olematon. Se ei saa kuuroa kuulemaan, sokeaa näkemään, mykkää puhumaan, halvaantunutta kävelemään, sairasta terveeksi, juomaria raittiiksi, rähjäävää kiltiksi, riitaisaa avioparia sopimaan, epätoivoista iloiseksi, itkevää kiitolliseksi, köyhää rikkaaksi, nälkäistä ravituksi, tuhluria säästämään, ahnetta anteliaaksi, ylpeää nöyräksi, sotaisaa rauhan ihmiseksi, vihastuvaa armahtavaksi, irstasta siveäksi, laiskaa ahkeraksi, valehtelijaa totuudelliseksi, arvostelevaa tyytyväiseksi, epäuskoista toivorikkaaksi, itsensä ihailijaa Jumalan ylistäjäksi, likaista puhtaaksi, menneisyyttä anteeksi annetuksi, luonnollista ihmistä hengelliseksi ihmiseksi, kirottua siunatuksi, hengellisesti kuollutta eläväksi, maailmaa rakastavaa tutkimaan Jumalan sanaa, uskonnollista uskovaksi, syntistä armahdetuksi, ateistia seuraamaan Vapahtajaa, turhuudessa elävää lähtemään lähetystyöhön. Mutta Jeesus saa tämän kaiken aikaan ja vielä enemmän hän voi viedä uskovansa taivaaseen ikuiseen elämään, kadotettuun paratiisiin. Se on Jumalan viisautta, Jumalan rakkautta ja Jumalan siunausta. Tekoäly ei tiedä, että koko maailma pysyy pystyssä vain siitä syystä, että täällä on uskovia, muuten Jumala tuhoaisi sen välittömästi.

 

Jumalan viisaus on aina totta ja tarkoitettu ihmisten parhaaksi ja pelastumiseksi. Vanha Hastingsin laulu vie meitä ajattelemaan taivasta. Se on kulunut Suomessa sata vuotta kaikenlaisissa uskovien kokouksissa nimellä "Yhtehenkö tulla saamme"

 

1.Tapaammeko virran tuolla puolen,

missä aallot lakkaavat vierimästä,

missä kaikki on kirkasta ikuisesti,

suru ei paina sielua?

 

kerto:

Tapaammeko, tapaammeko,

tapaammeko virran takana,

tapaammeko virran takana,

missä aallot lakkaavat vierimästä?

 

2.Tapaammeko tuossa siunatussa satamassa,

kun myrskyinen matkamme on ohi?

Tapaammeko ja heitämme ankkurin

kauniille, taivaalliselle rannalle?

 

3.Tapaammeko siellä tuossa kaupungissa,

missä kristallitornit loistavat,

missä seinät ovat kaikki jaspista,

jumalallisen työn avulla rakennettu.

 

4.Missä lunastettujen musiikki

pyörittää harmoniaansa ympärilleen,

ja luominen paisuttaa kuoroa

sen suloisen melodisen soundin kanssa.

 

5.Tapaammeko siellä monta rakastettua,

jotka on otettu syleilystämme pois.

Kuunnellaanko heidän ääniään,

ja näetkö heidät kasvoista kasvoihin?

 

6.Tapaammeko Vapahtajamme Kristuksen,

milloin Hän tulee lunastamaan omansa?

Tunnistammeko hänen siunatun armonsa,

ja saamme istua Hänen valtaistuimelleen?

Ps.10:4. Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410915&open-series=572&title=oi-jospa-kaikki-olisi-toisin

Ps.3:6. Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.

 Ystävämme Juhani Huotari on mennyt tänään aamulla Jeesuksen luokse. Hän oli viime talvena meillä puhumassa Kangasalla ja yötä kodissamme. Sitten tuli uusi uutinen, kun leukemia alkoi jyrätä hänen kehoaan huhtikuussa. Syksyllä hän sai lupaavia uutisia parantumisestaan ja viestitti minulle siitä. Monet rukoilivat hänen puolestaan. Mutta nyt ennen joulua tauti uusi taas ja vei lopulta kuolemaan.

1.Kor.1:21 kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

 

Elämän Eliksiiri ry

Katuosoite: Vanhakoivistontie 12, 28360 Pori.

Sähköposti:

Lahjoitustili: FI69 5700 7820 0552 15

 

Käännä silmäsi Jeesukseen, katso kokonaan Hänen ihania kasvojaan

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410951&open-series=572&title=kaanna-silmasi-jeesukseen-katso-kokonaan-hanen-ihania-kasvojaan