Elämän tavoitteita

Sain lahjaksi kolme vanhaa miesten rannekelloa Amerikasta. Ne olivat aikoinaan kuuluneet isäni serkulle, joka kuoli tuossa kesän alussa. Sukulaiset ajattelivat ilahduttaa Amerikan perinnöllä? Kellot olivat työpöydälläni ja vaimoni veti ne (ne olivat vanhoja vieterikelloja) ja asetti aikaan. Aamulla vain yksi niistä enää kävi, kaksi oli nukahtanut ennen aikojaan. Se siitä Amerikan perinnöstä. Mutta noihin kelloihin liittyi paljon historiaa, uurastusta ja työtunteja. Jospa ne voisivat kertoa, niillä olisi paljon sanottavaa ja monta jännittävää tapausta matkan varrelta? Aika, jota ne mittasivat, on jo auttamattomasti takana päin, eivätkä nämä mittarit kykene tulkitsemaan olivatko tavoitteet oikein asetettuja tai saavutettiinko niitä koskaan?

Kesällä minulla oli ajoittain kiivas taistelu vaeltelevia muurahaisia vastaan. Nämä olivat pieniä, mustia ja hitaita. Mutta kun niitä oli satoja, ne olivat kiusana milloin missäkin, pääasiassa ulkona. Raamattukin noteeraa nämä pienet olennot esimerkillisiksi, vaikka en sitä ajatellut annostellessani myrkkyä niiden reiteille. ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” Snl.6:6 ”Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;” Snl.30:25. Jumala on laittanut niihin sellaisen koodin, että ne selviävät ja pyrkivät olemaan ahkeria. Me laiskemmat ehdimme sitten seuraamaan niiden toimia, mutta emme opi mitään. Tavoitteeseen päästyään muurahaiset menevät nukkumaan talveksi, se helpottaa elämää, ei tarvitse maksaa laskuja, asioida verkkopankissa, vaihtaa talvirenkaita, pukea turkkia ylle, eikä lähteä lappiin hiihtelemään, eikä luod lunta pesän suuaukosta?

Tapasin kirkossa 95-vuotiaan miehen, joka oli hyväkuntoinen ja iloinen. Hetken aikaa kelattuani sain hänen nimensäkin esiin muististani. Edellisestä tapaamisesta oli aikaa yli 20 vuotta. Hän pyysi käymään kotonaan ja niin tapahtuikin. Sen ikäisen elämä on melko yksinkertaista ja vaatimatonta monen menevän mielestä. Mutta hän oli uskossa, hänen toivonsa lepäsi Jeesuksessa ja kaiken lisäksi hän hoiti vielä kotonaan vanhaa vaimoaan. Keskustelimme, hän kertoi elämänsä iloista ja murheista. Kaikki asiat liittyivät joko sukulaisiin tai ystäviin. Se oli ollut arvokasta, rahasta tai tavarasta emme puhuneet.

Hän oli erikoinen persoona, joka pelasi shakkia, ja muistin, että hän pelasi aikoinaan yksinään, kun ei ollut pelikaveria. Kävin hänellä aikoinaan kylässä ja pelasin hänen kanssaan yhden erän – häviten. Kysyin silloin, että miten hän voi pelata yksin, sillä esim. tietokonetta vastaan voi pelata eri vaikeusasteilla ja se on mielekkäämpää. Mies kertoi vaihtavansa puolta pöydän toiselle puolelle ja olevansa aina sitä puolta, missä kulloinkin on. Erikoista!? Tällä kertaa emme pelanneet shakkia – olisin kuitenkin hävinnyt.

Elämän perustavoitteisiin kuuluu syöminen, ruoka kruunaa päivän. Joskus tästä kulttuurista muodostuu kaiken keskus – elämme vain syödäksemme. Kun olemme saaneet ravintoa suuhun, mietimme jo seuraavaa ateriaa ja siinä välissäkin menee ties mitä suuhun. Tästä johtuen syömisnopeus kasvaa jatkuvasti ja se, mitä maha ei vedä, sen silmät ahnehtivat. On harvinaista syödä hetki rauhassa, kiireettömästi keskustellen, iloiten ja kiitollisena Luojalle? ”….mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,” Apt.2:46. Kristityt voivat kuitenkin tehdä sen Jeesus ja hänen rauhansa sydämessä.

Toinen suuri ajankulu on vaatettaminen ja riisuminen, että voisi taas vaatettaa. Tätä teemme tunnista toiseen ja jos emme vaateta itseämme, mietimme jo seuraavaa vaatetusta, vaatteiden ostoa, vanhojen vaatteiden hylkäämistä. Nykymuoti on ostaa vaatteensa kirpputorilta, retro on suosittua ja nuoriso kulkee rikkinäisissä köyhien housuissa. Tosin, muotifirma on tehnyt niistä risoja ja säälittävää muotia, joka maksaa. ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” Matt.6:25. Mutta jos kristitty alkaa elää todeksi tätä sanaa, häntä pidetään yleisesti liian hengellisenä, kiihkouskovaisena. Eikä hengellinen retro ei ole koskaan muotia, joskus kuitenkin joku löytää esim. vanhoista kirjoista taivaallisia aarteita, vaikka olisikin itsellä päällä vain vanhoja vaatteita kirpputorilta ostettuja.

Olen huomannut tekeväni suunnitelmia mielessäni istuessa, kävellessä, maatessa ja autoa ajaessa. Suunnitelmat liittyvät seuraaviin hetkiin kiireisessä elämässä. Niillä on melkoisen motivoiva vaikutus puheisiin, liikkumisiin ja suorituksiin. Mutta mitä tarvitsenkaan, miten paljon, milloin ja missä – Jumala tietää sen kaiken. ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” Snl.16:3. Niinpä niin, se on suuri viisaus. Vanhetessa huomaa aina joskus, että paukut eivät riitä niin kuin nuorempana, pitää siis tehdä valikoiden. Ajatus rakentaa ties mitä, mutta jäsenet eivät toimi enää

samassa tahdissa. Kuitenkin on hienoa, jos voi tehdä pieniä palveluksia Herralle niillä voimilla, mitä on jäljellä. Sillä joskus suorastaan säälin nuoria uupuneita ihmisiä, jotka eivät millään meinaa jaksaa elää, jotka masentuvat liian suurten kuormien alla, jotka yrittävät olla vahvempia, mitä ovat. Nämä ihmiset hymyilevät kauniissa, näyttävissä vaatteissaan ja arvostetuissa ammateissa, suosionsa kukkuloilla, mutta heidän sisimpänsä itkee tyhjää elämää, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Väsyneenä heidän on mahdotonta olla edustuskelpoisia ja he puhuvat liian nopeasti, epäselvästi kurkkuaan kiristäen. Heidän päänsä pyörii ja silmät hapuilevat koko ajan uutta kohdetta, heidän sormensa hipelöivät jatkuvasti jotakin esinettä, heidän pelivimmansa ei tahdo tyydyttyä. He muistuttavat ikiliikkujaa, mutta eräänä päivänä luemme heidän kuolinilmoituksensa. Luemme sen ja ryhdymme tekemään uusia elämän tavoitteita ilman heitä.

Harvoin käymme katsomassa toisia ihmisiä, silloin kun olemme kiinni vahvasti työelämässä. Ja sen harvan kerrankin pyhitämme itsellemme, menemme näyttämään itseämme. Vain ani harva tulee käymään ja kysyy ajatuksella, mitä minulle henkilökohtaisesti kuuluu, vaikka vastaus olisikin valmiiksi tiedossa – hyvää vaan! Ehkä samasta syystä emme osaa avautua ja puhua tunteistamme, mielen liikutuksista tai odotuksista, peloista tai toiveista? Millainen olisikaan sellainen maailma, ympäristö, jossa ihmiset voisivat luottaa toisiinsa ja olla avoimia, jossa uskallettaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Meillä on taipumus turmella kauniit asiat ja pilata sekin vähä, mitä olemme

saaneet hamstratuksi? Valikoiva rakkautemme hylkää huonot ja rumat, sekä tarttuu kauniisiin ja rohkeisiin, mutta niiden kanssa on kuitenkin kaikkein eniten vaikeuksia? ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Saarn.12:13-14.

Auta, Jeesus, tavoittamaan sinut joka päivä, että olisin onnellinen ja tarttuisin vain siihen, mikä on tarpeellista. Aikani on rajallinen, kykenen kiertämään vain pienen kierroksen ja sitten ympyrä sulkeutuu, aseta sinä minun tavoitteeni, voimani ja mieleni tasapainoon sanasi valossa. Johdata kuluani ja siunaa ystäviäni, erityisesti heitä, joilla on liikaa tavoitteita, liikaa ihmissuhteita, liikaa rahaa ja tavaraa, liikaa aloitettuja töitä, liikaa turhia suunnitelmia ja jotka eivät enää hallitse itseään ja elämäänsä. Tahdon siis laulaa tänään rukoillen:

”Työt ja ilot, huolet kädestäs’ jos saan, tyynnä tietäin kuljen, sinuun katson vaan. Illan tullen riennän helmaas' Herrani. Olet maailmassa syvin riemuni.” S.Hongel Hljv

Tulisilla hiilillä

Hengen ja Tiedon messut järjestetään säännöllisesti Suomessa ja viime keväänä ne pidettiin Tampereella. Nimen alle mahtuu kaikki saatananpalvonnan ilmenemismuodot ja sekoilut, jotka johtavat ihmiset harhaan ja eroon elävästä Jumalasta. Eräs merkillinen shamanistinen rituaali on tullut nykypäivään juuri näiden ihmisten toimesta, ja se on hiilloksella kävely, jota kutsutaan tulikävelyksi. Sitä on harrastettu ikivanhana menetelmänä mitä erilaisimmissa parantamisrituaaleissa ja pyrkimyksissä etsiä jumaluutta itsestään. Sen juuret ovat taikauskossa, noituudessa ja puhdistautumisriiteissä tai eräänlaisissa uudelleensyntymisrituaaleissa. Länsimaissa erityisesti new age-liike on omaksunut sen harjoittamisen henkisen kehityksen välineenä ja pyrkinyt näin sekoittamaan lähinnä elintason turhauttamat ihmiset. Raamattu varoittaa kristittyjä yhtymästä mitenkään näihin demonisiin juttuihin ja enpä usko, että kukaan uskossa oleva haluaisikaan kävellä paljain jaloin tulikuumien hiilien päällä?

Kun olin nuori evankelista ja sain tehdä monenlaisia tehtäviä ansiotyöni puitteissa palkkani eteen. Lehtien toimittaminen ja juttujen työstäminen kuului tehtäviini. Yleensä nämä olivat antoisia hetkiä, jolloin sain kuunnella ihmisten kertomuksia, joissa Jumala oli tullut heidän elämäänsä ja Jeesus oli pelastanut heidät. Kerran tein eräällä pohjoisen reissulla useampia juttuja vastaan tulleista henkilöistä. Eräs heistä oli seurakunnan diakonin virassa, mukava mies ja huumorintajuinen. Kirjoitin melko tarkkaan hänen kertomuksensa paperille sitä mitenkään värittämättä. Jutussa ilmeni myös sellainen seikka, että mies oli hakemassa paikallisesta seurakunnasta uutta virkaa. Myöhemmin sitten kävi ilmi, ettei hän tullut valituksi. Tapasimme myöhemmin muissa merkeissä ja hän hyökkäsi heti kimppuuni haukkumalla lehtijuttuni hänestä. Viha aivan pursusi hänen silmistään ja sanat putoilivat suusta kuin tikarin pistot, joita yritin torjua uskossa. ”Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!” Ps.120:2-4. Meni tovin aikaa ennen kuin tajusin, miksi tuo ennen niin lupasakka diakoni poltti hihansa ja  hermostui. No, pian hän lauhtui, emmekä sen koomin enää käyneet tuota keskustelua. Myöhemmin vasta minulle selvisi, että jutun todenperäisyys ärsytti häntä.

Vihaisen ihmisen kohtaaminen on kurja kokemus, varsinkin jos ei tiedä itse vaikuttaneensa mitenkään toisen kiukun purkaukseen. Hetkeä aikaisemmin tuo samainen ihminen on ollut tyynni ja rauhallisempi, ehkä ystävällisempi, keskustelevampi. Eikä tässä auta uskovaisuuskaan, puseron alla asuva vanha aadam on konstikas syntipesä, josta löytyy pirullisia piirteitä.

Joskus odottavan aika on pitkä, ja hermot koetuksella. Sisin kiehuu tunteista ja mieli on kuin ylikuumenneella moottorisahalla: ääni kohoaa epätoivon rajamaille. Silloin mieli on kuin tulisilla hiilillä, kun ei mitään ratkaisevaa tapahdu odotusten mukaan. Pelko pettymyksestä on suuri kiusa, jonka tähden ihminen on valmis vaikka mihin uhrauksiin ja tyhmiin tekoihin. Juonittelu, kärsimättömyys ja kohtalainen omaisuus on vaarallinen yhdiste, joka saa aikaan elämässä hehkuvien hiilien efektin.

Suomi on kunnostautunut kilpailujen luvattuna maana, muttei aina edukseen. Meillä on eukonkantokilpailu, suopotkupalloa, chilin syömisen kilpailu, oluenjuontikilpailu, missikisat ja vaikka mitä täysin turhaa juttua. Aikoinaan järjestettiin jossain päin Suomea kilpailu, jossa yritettiin istua hellanlevyn päällä mahdollisimman pitkään, kun se laitettiin kuumenemaan ja se voitti, joka kesti pisimpään kuumuutta. Mieletöntä. Tulee mieleen saunakilpailut, joissa ihmisiä on jopa kuollut ja osa saanut palovammoja. Onko hulluudellamme rajoja? Ihmiset tekevät mitä vain saadakseen suosiota ja rahaa?

Monenlaiset koetukset, odotukset, kaipaus, pelko ja muut tunnetilat aiheuttavat sisimmän kiehumista, olemme kuin tulisilla hiilillä. Joillakin se tapahtuu urheilukilpailuissa, joillakin poliittisessa keskustelussa, joillakin synnytyssairaalassa, joillakin lentoasemalla, joillakin ruuhkaliikenteessä, joillakin viranomaisten edessä. Silloin mieli on piirtänyt kuvan siitä, miten kaiken pitäisi tapahtua ja sitä ihminen alkaa odottaa saadakseen tyydytyksen. Sydämessä asuva syntitottumus on kuin polttava liekki, joka jäytää saadakseen himoilleen vastauksen. Avioelämään tottuneelle saattaa yksinäisyys olla kuin polttava tuli. ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” 1.Kor.7:8-9. Tämä ei ole kuitenkaan pelastuskysymys, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Patoutunut seksuaalisuus on aikapommi, joka saa vääristyneitä muotoja, homoseksuaalisuutta, lapsiin sekaantumista, raiskauksia. Alun perin Jumalan luoma lahja vääristyy käyttäjänsä hallussa. Esim. katolisten ja ortodoksien keskuudessa käytetty selibaatti on varsinainen maan vaiva, joka suurimmalla osalla on pelkkää omavanhurskautta ja lain tekoa ilman uskoa. Siksi sen hedelmä on em. kaltainen, pimeä ja kolkko. He (miehet, myös nunnat) kieltävät luonnollisen yhteytensä vastakkaiseen sukupuoleen, joka olisi Jumalan luomisjärjestyksen mukainen ja siunattu elämäntapa. Seurauksena on elämä tulisilla hiilillä aivan sekoamispisteeseen asti.

Kristityn tulisi oppia hengellisen sodankäynnin pääperiaate ja henki: taistelua käydään vain Jumalan asein, ei koskaan lihan voimalla. Kaikenlainen toisten sättiminen, alistaminen, pilkkaaminen, panettelu tai vähättely ovat aivan hyödytöntä. Huutamisella ei voiteta mitään, eikä rähjääminen vapauta sieluja. Nämä käyvät ilmiönä vain hetkellisessä puolustautumisessa, jolloin inhimillisyytemme näyttää perintötekijänsä ja oikeaoppisuutensa. Aina on ihmisiä, jotka eivät tykkää meistä, vaikka olisimme facebookissa. Joskus he myös ilmaisevat sen kuuluvasti tai toimillaan. Silloin uskova voi käyttää Kristuksen mieltä apunaan ja taivaallisen rakkauden kautta kohdata vaikea lähimmäinen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” Snl.25: 21-22. Näin Kristus tekee syntiselle, näin hän kohtaa vastustajansa, näin hän pelastaa itsessään kelvottomat, pilalle menneet, orjat, kurjat, pimeän pojat ja hämärän tytöt. Siinä on syntinen kuin tulisilla hiilillä, kun Jumalan rakkaus koskettaa, kun sana tunkee sisimpään totuuden tuoden. Herra on luonut meille elämän edellytykset ja tehnyt maan meille asuttavaksi, hän antaa meille ruoan, työn, terveyden, ystävät ja seurakunnan. Silti nämä asiat eivät herätä meitä näkemään hänen ikuista olemustaan. Siksi hän lähestyy meitä Kristuksessa ja ilmoittaa hänet sanassaan Pyhässä Hengessä. Tämä kolahtaa sieluun ja paatuneinkin joutuu herkistymään, ateistit vähenevät silmissä ja Jumalaan uskovat valloittavat alaa. Muutamat tulevat todelliseen mielenmuutokseen ja pääsevät omistamaan armon avukseen oikeaan aikaan. Muutamat syövät ja juovat Kristuksen, heistä tulee armahdettuja. Sisäinen polte jäähtyy ja tilalle tulee taivaallinen rauha, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina.

Jeesus, sinä olit kaltoin kohdeltu ja rikkimurrettu Jumalan Karitsa, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme pitäneet minäkään. Sinun tuskan tulesi ja suuri sielun vaivasi on tullut meille elämän lähteeksi. Kiitos, että jaksat etsiä kadonnutta, eksynyttä ja epäonnistunutta. Opeta omiasi kokoamaan tulisia hiiliä niiden ylle, jotka eivät vielä sinua tunne, että kypsyisivät kohtamaan Jumalansa, antautumaan sinulle. Auta meitä, kun olemme elämämme paistinpannulla kuin tulisilla hiilillä, kun ajan vaivat murjovat meitä, kun heikkoutemme tähden kaadumme ja tyhmyytemme tähden menetämme paljon. Auta meitä aina turvautumaan sinuun, joka olet aina luotettava, erehtymätön, kaikkivaltias ja lupauksissasi muuttumaton.

Aamuvirsiä

Lueskelin mökillä vanhaa suomalaista virsikirjaa 1800-luvulta. Siellä oli osastoja, joita ei sata vuotta myöhemmin enää ole tarvittu, ajat ja ihmiset ovat niin kehittyneitä ja fiksuja. On esim. Tuomarien ja oikeuden-etsijäin virsiä, Leskein virsiä, Sairaan virsiä, virsiä Terveydestä. Papin virressä veisattiin: Suo nimes kunniaa mä etsin kiivahasti ja laumaas hajoavaa myös kaitsen hartahasti; enk’ katsois kiitosta, en vihaa maiilman, kun harhapoluilta vaan pois saan lampahan.

Osastossa Maailman menon turhuudesta ja hyljäämisestä veisattiin: Pois maailma makia… pois maailman tavara… pois turhat ilot nuo… pois turha prameus… pois ylpiä kunnia… pois maailman suosio… taivaas on ystävän’

Jumalattomuutta vastaan yleisesti osastossa kaikki virret olivat tekstitetyt raamatullisesti psalmien pohjalta: Pöyhistellen ihmiskurja on niin nurja, ettei huoli kestäkään; sydämensä häijy paisuu, että lausuu: ”Eipä Herraa lienekään!” Kaikissa hän liehakoitsee, ilkamoitsee: ”Näit ei Herra huomaitse; mikä mua miellyttääpi, sikseen jääpi, ei hän siitä rankaise.

Seuraava osasto on Ylellisyytä vastaan ja Haureutta ja Hekumaa vastaan, sitten Ylpeyttä ja Koreilua vastaan. Oli osastot Suuren kuivuuden ja märkyyden aikana, ja Kovana aikana ja näljän vaivassa, Raskaissa maan vaivoissa veisattiin: O Herra meitä armahda, vitsastas maamme säästä; puoleemme, Isä, katsahda, hädästä kansas päästä! Jos pahat työt ja rikokset sä ansiosta rankaiset, ei sitä kukaan kestä… Kyll’ ansainneet me olemme tään kovan kuritukses, pahoilla töillä päällemme saattaneet rangaistukses, ain’ ilkiästi eläneet, sun armos ylenkatsoneet, ja neuvos, varoitukses…. Me ruuissa ja juomissa, vaatteessa ylpeilimme, synneissä, lihan himoissa surkeesti elelimme; vaivaista emme auttaneet, tarvitsevaista turvanneet; ma sairaat unhotimme.

Valmistuksesta kuolemaan ja Onnettomasta iankaikkisuudesta oli runsaasti virsiä. Tuo vanha virsikirja oli sävyltään pietistinen ja hyvin herättävä, sillä se ei antanut vanhalle aadamille juurikaan elintilaa, eikä suosinut syntiä tai maailmanrakkautta. Elämä kulki koko ajan opin kanssa käsi kädessä.

Olen veisaillut edellisen virsikirjan aamuvirsien osastoa monta vuotta yksikseni aamuhartauksieni yhteydessä ja sen on ollut hyvin hoitavaa, rohkaisevaa ja siunaavaa. Näiden monien vuosisatojen aikoina kirjoitettujen virsien yksi yhteinen piirre on ollut kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja yksinkertainen usko Herran kaikkivaltiuteen. Lähes joka virressä kiitetään yön varjeluksesta ja uuden päivän lahjasta, auringon valosta ja esirukouksen etuoikeudesta, jumalanlapseudesta, kodista, työstä, pyhästä sanasta. Ne ovat pieniä ylistyslauluja suurelle Luojalle. Ne ovat tavallisen ihmisen rukouksia erikoiselle Jumalalle. Uuteen aamuun herääminen rinnastetaan hengelliseen herätykseen, päivänvalo Kristukseen, pimeys syntiin, kotimaa taivaaseen, ilta ihmiselämän ajalliseen päättymiseen, aika Jumalan suunnitelmaan, uhraaminen rukoukseen.

Eräs upea edellisen virsikirjan virsi, joka ei mahtunut nykyiseen virsikirjaan on rukousta alusta loppuun. Se alkaa näin:

1.Mun sieluni, oi herää jo, kas aamun armas aurinko käy taivaan vahvuudelle. Yökauden mulle suojana on ollut Herra Jumala, siis kiitos olkoon hälle! Mielellä, kielellä hälle annan, hälle kannan kiitokseni, köyhäks lahjaks sydämeni.

Raamatun arvovalta on selviö, johon usko perustuu. Se Herran lahja, joka on totuus kokonaan, ilman sitä ihminen on pahasti eksyksissä, eikä tiedä, mihin on menossa:

3.Vaan suurin antimistasi On, Herra, pyhä sanasi, Se tahtos ilmoittaapi, Sun omat, pyhät käskysi Ja kallehimman armosi Se mulle kirkastaapi. Armossas, Laupias, Seurakuntaas, Perikuntaas Minut päästät, Kadotuksesta niin säästät.

Ihmisen elämän edellytykset riippuvat Jumalan armosta ja avusta. Siksi jano tyydytetään vain elämän lähteestä, jota Kristus tarjoaa syntisille. Pyhä Henki tekee salattua työtään Herran omien kautta tässä maailmassa ja ajassa kirkastaen Kristusta:

5.On elämä vain sinussa. Sinusta yksin vuotava. Sen Henkes meihin luopi. Ja se on lähde autuuden. Se rakkauden totisen ja ilon. rauhan suopi. Tästäpä Lähteestä. Yksin siitä Meidän pitää Ammentaman. Voimaa uutta kokoaman.

Uskova ei tule paremmaksi, hän on edelleen parannuksen tarpeessa ja tilinteko käydään päivittäin Jumalan edessä kiitollisin mielin. Vanha uskova ymmärtää paremmin, kuinka suuri on Herran kärsivällisyys meitä kohtaan.

6.Siis kiitän. Herra, sinua, Kun vielä kärsit minua. Suot unille annos paistaa. Sä parannuksen aikaa soit. Kun uuden päivän ilmi toit. Saan laupeuttas maistaa. Aikaa sain. Oi, jos vain Aina voisin. Niinkuin soisin. Annos käyttää, Että tahtos voisin täyttää.

Pyhä Henki on tullut opastamaan etsivät, kaipaavat ja Herraa odottavat sielut ikuisen elämän tielle, Vapahtajan seuraan ja vihdoin tähyämään jo Jeesuksen luo taivaaseen. Hänen on kuljettava monen vaarallisen matkan ja vaivan kautta:

8.Mua johtaa anna Henkesi. Suo vaeltaa mun alati Sun totuutesi tietä, Maailma ettei pettävä. Mi kulkee synnin retkiä, Mua puolellensa vietä. Ah, jos sun. Siunatun, Jeesukseni, Autuuteni, Omistaisin, Taivaan kruunun suita saisin.

Aamuvirsien tekijät ovat lukeneet hyvin Raamattunsa ja omaksuneet uskossa sen ihanat lupaukset: ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.” Ps.59:17. Eikä se ole vain kuolleita kirjaimia, joita lueteltaisiin palkan toivossa, vaan se on syvää, elävää yhteyttä Herraan, Hyvään Paimeneen, Ikuiseen Jumalaan.

Jumalan tiellä on ihmisen hyvä ja turvallista olla. Tie on tosin kaita ja monet vaarat ympäröivät taivaan tien kulkijaa, viholliset yrittävät vetää uskovat lokaan ja saada aikaan epäuskoa ja epäilyä. Mutta Jumala tekee ihmeitä arkipäivässä. ”…niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.” Ps.69:9

Aamupala on tärkeä sanovat ravintotutkijat ja pyrkivät vaikuttamaan meidän ruokailutottumuksiimme. Mutta he eivät tiedä mitään taivaan mannasta, elämän leivästä, eivätkä Jumalan armosta, joka ravitsee syntisen ihmisen jo kohta aamulla. ”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.” Ps.90:14

Uskova sydän, hyvä mieli ja onnellinen elämä tulevat Kristukselta. Ne ovat Herran lahjaa, jotka synnyttävät uskovassa kiitollisen ja tyytyväisen mielen. On siis aika hetkeksi unohtaa murheet, kiireet, työt ja vastuut ja kiittää Jumalaa. Siihen voi liittää mukaan myös soittimet. Iltahetki Herran kanssa on erityisen siunaava ennen nukkumaanmenoa. ”Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.” Ps.92:2-4

Joskus yö on pitkä ja varsinkin synninyö, joka ei tunnu päättyvän koskaan. Siksi uskova odottaa Herraa, joka on hänelle aamunvalo. ”Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.” Ps.130: 6.

Omat aamuhetkeni Herran edessä ovat erilaisia, enkä ole aina sielullisesti vireessä, monet kysymykset, työt ja tehtävät ovat jo kuormittamassa mieltä, ennen kuin olen niihin edes tarttunut. Joskus puhelin soi, tulee tekstiviesti kesken aamuhartauden. Joskus sataa ja taivas on synkkä ja ilma harmaa. Joskus piru kiikutta kaikkein murheellisimmat asiat heti aamupöytään mietittäväksi. Joskus ei ajatus tahdo luistaa ja vaikka lukee, ei ymmärrä, eikä muista. Joskus harakanpojat hyppivät peltikatolla ja naapuri on traktorilla pellollaan. Joskus ukkostaa, joskus on aivan tyyntä. Mutta Vapahtajani on aina yhtä uskollinen, ihmeellinen, rikas, nöyrä, rakastava ja sanansa takana. Hänen äänensä on taivaallinen viesti ja usein kuulen sen aamulla lukiessani lukuisia eri hartauskirjoja, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta.

On ihana olla sinun omasi, Kristus, ja herätä tänäänkin uuteen armonpäivään, jonka sinä olet tehnyt meitä varten. En pelkää, kun olet kanssani, en väsy, kun annat voimaasi, pimeys ei saa minua, kun annat valosi loistaa pimeyteeni ja sydämeeni, kun Henkesi uudistaa uskoni. Tämä on sinun lahjaasi, tämä päivä, sen hetket ovat kuin tuulahdus ikuisuudesta, kun siinä kuulen sinun hiljaisen tuulen hyminäsi ja äänesi, joka puhuu hiljaa ja salattuja asioita rakentaen ikuisuuden temppeliä, jossa sinä aina hallitset ja valaiset, jossa sinun viisautesi vartioi ja taivaallinen rakkautesi yhdistää minut sinuun ja toisiin uskoviin. Kiitos sinulle kaikesta, siunaa päivämme.

Jumalan varassa?

Kotikuntamme mainostaa olemassaoloaan ohikulkijoille näyttävillä mainoksilla. Tässä viimeisessä lukee: Ei yli 30000 voi olla väärässä. Se kuulostaa hienolta ja motivoi ajattelemaan, ettei missään ole niin suloista asua kuin Kangasalla? Mutta, entäpä jos me kaikki olemmekin väärässä ja jossain muualla on parempi olla? Aikaisemmin oli samassa taulussa varsinainen mainoskukkanen, siinä luki: Tavaraa poikkeaville. Minua ei alun pitäenkään innostanut olla poikkeava, sen verran tämä uskovaisuus on jo tuonut mainetta ympäristössään. Mikähän mahtaa olla seuraava mainos? Mutta Jumalan varassa sitä pärjää missä vain ja milloin vain. Hänen uskollisuudessaan ja turvissaan on suurenmoista elää ja vaeltaa, nukkua ja tehdä työtä, palvella ja rukoilla.

Helsingissä on ollut esillä suuri hanke, taideväki haluaa perustaa sinne Guggenheim-museon. Aikoinaan jo kaatunut hanke on taas nostettu pöydälle ja vaikuttajat Amerikasta ovat käyneet pitämässä asiaa esillä kuin evankelistat konsanaan. Museon hinnaksi on arvioitu 130-140 miljoonaa euroa ja käyttökulut 14,5 miljoonaksi euroksi vuosittain. Joten, pitää löytää paljon pullarahoja, jos meinataan porukassa katsella sen sortin taidetta Suomessa. Kommunistiministeri Arhinmäki oli edelleen varsin pidättyväinen.

Mutta kuka olikaan Benjamin Guggenheim, tavallaan taidehankkeen esi-isä? Hän syntyi 1865 ja kuoli 1912 Titanicilla. Hän oli juutalainen, yhdysvaltalainen kaivosalanyrittäjä ja oli yksi aikansa rikkaimpia ihmisiä. Hän asui välillä Pariisissa ja löysi sieltä rakastajattaren, kabaree laulaja Leontine Aubertin, jonka kanssa eli haureudessa. Guggenheim matkusti naisensa kanssa Titanicin ensimmäisessä luokassa ja menehtyi laivan haaksirikossa. Titanic-elokuvassakin hänen persoonansa on haluttu esitellä yleisölle. Hän oli se mies, joka palautti pelastusliivit stuertille, ja palasi hyttiinsä ja vaihtoivat ystäviensä kanssa ylleen parhaat vaatteensa. He sanoivat: - Olemme pukeutuneet parhaimpiimme upotaksemme kuin herrasmiehet. Myöhemmin hän pyysi stuerttia kertomaan vaimolleen, että oli tehnyt parhaansa murhenäytelmän keskellä. G. ja hänen palvelijansa nähtiin istumassa kansituoleilla nautiskellen brandyä ja poltellen sikareja Titanicin upotessa. Surullista, mutta totta. Hänen tyttärensä Peggy Guggenheim perusti Venetsian Guggenheim-museon. Benjaminin vanhempi veli Solomon, perusti 1939 New Yorkiin nykytaiteenmuseon, jonka perinnettä nykyinen keskustelu seurailee. Benjaminin kävi huonosti ja ylpeys ja haureus vei hänet tuhoon. Hän ei tietääksemme koskaan löytänyt Jumalaa, ei pelastusta? Hän hukkui ilman Jumalaa varallisuudestaan huolimatta.

On erikoisen onnellista olla uskova ja elää Jumalan varassa – vaikka Titanicissa, tai Kangasalla. Usko ja hyvä omatunto ovat edelleen kovassa kurssissa, sillä Jumala on antanut ne olemaan meidän aarteinamme maailmassa. Mutta niiden säilyttäminen vaatii taistelua ja kilvoitusta, jotka uuvuttavat joskus. ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” 1.Tim.1:18-19. Jos ihminen hylkää nuo aarteet, hänen käy huonosti, sillä loppujen lopuksi, meillä ei ole mitään muuta arvokasta, kun me täältä lähdemme ja jos olemme ne hylänneet, olemme rutiköyhiä sanoivat ihmiset meistä mitä tahansa.

Tämä paha maailma on aina valittamassa ongelmiaan ja vikojaan, jos elvytystä ja taloudellista kasvua ole näkyvissä, se pelkää joutuvansa köyhyyteen ja puutteeseen. Maailman ajattelussa tavaran ja nautintojen loppuminen on sama kuin kuolema, vaikka sen tunnuksena olisi: Lisää viinaa – joku liikkuu vielä! Uskova taas näkee kaiken Jumalan siunauksena ja elämänsä rikkauden olevan aina kätkettynä Kristuksen persoonaan ja Jeesuksen uhriin, ylösnousemukseen. Kun maailma ei saa tarpeeksi, se alkaa kiristää, vaatia, uhota, varastoida, rajata, pettää, valehdella, nostaa hintoja, juonitella ja kieroilla.

Mainokset vievät usein harhaan ja ohjaavat valintojamme tarpeettomaan ja vahingolliseen. Tarvitsemme loppujen lopuksi äärettömän vähän ja selviämme pienellä, pysymme hengissä ja se ei vaikuta mitenkään elämän sisältöön. Kuitenkin länsimaalainen elämänmeno on rakennettu tavaran ja näkyvän onnen varaan, sen loppumista tai murenemista parutaan kuin ainokaista. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina, sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;” Ef.5:8-10. Jeesus on valo ja valaisee omansa aina. Siksi on syytä katsoa pimeitä asioita hänen valossaan ja tarkastella ongelmia taivaallisella valolla, silloin kulku on helpompaa ja taso säilyy Herran varassa. Miksi sorkkia jokaisesta kaivosta juomavettä, kun on olemassa taivaallinen lähde? Miksi pitää maistaa jokaisesta kupista, kun Herra on luvannut ruokkia omansa taivaan mannalla?

Joskus saattaa käydä niin kuin niillä kahdella merimiehellä, jotka hoipertelivat humalassa pimeässä rantakaupungissa etsien tietä takaisin laivalle. Samassa ilmestyi sumun keskeltä uniformuun pukeutunut mies ja merimiehet innostuivat kohdatessaan hänet. He kysyivät, että tietäisikö tämä, missä he nyt ovat ja mihin pitäisi mennä. Uniformuinen mies korjasi ryhtiään, nosti leukaansa ja huusi: - Ettekö te tunne minua? Silloin merimiehet katsoivat toisiaan ja toinen sanoi: - Nyt me ollaan todella pulassa, me ei tiedetä missä me ollaan ja tämä ei tiedä kuka hän on?!

Jeesus, sinulla on valo ja viisaus jokaiselle etsivälle, se on suuri tieto, jota rukoilen osaksemme. Auta meitä katselemaan maailmaa sinun valossasi, ettemme koskaan unohtaisi, että sinä olet tullut etsimään ja pelastamaan kadonnutta, heikkoa ja onnetonta syntistä ihmistä. Kiitos sinulle, että ojennat auttavan kätesi kurjan maailman puoleen. Vedä tykösi myös luopiot, jotka kulkevat omia teitään. Ota omaksesi luulouskon vallassa olevat ja herätä kuolleen uskon kannattajat. Sytytä seurakuntasi Hengen tulella palavaksi soihduksi synninyöhön. Ota omaksesi väärän valon loisteessa paistattelevat valheen orjat.

Tilausmatkoja taivaaseen

Ajoin eräänä päivänä Tampereella linja-auton perässä ja sen takaseinässä luki: Tilausmatkat taivaaseen. Ajattelin nähneeni näkyjä, sillä omat ajatukset muokkaavat joskus tahtomatta lukujani. Luulin lukeneeni siis väärin, koska se on tavallista ikäisilläni ihmisillä, mutta tarkemmin katsottuani huomasin, että kyllä siinä oli niin kirjoitettu. Minne tuo bussi oli menossa ja mitä kyyti maksoi? Se oli raflaava mainos, jolla matkailuyrittäjä yritti kiinnittää mielemme haaveisiin. Kuvittelin, että kyse olisi voinut olla jostakin lentofirmasta, jonka pitäisi saada asiakkaita halpalentomatkoille mukaan? Tai sitten kyse oli uudesta seurakunnasta, joka ei säästänyt visioitaan, vaan pyrki tavoittamaan kaikki mahdolliset pelastuksen tarpeessa olevat etsivät ihmiset, jotka olivat pudonneet jo aikaa sitten kirkkoreestä? Tai sitten jonkun jo tunnetun paikkakunnan nimi oli muutettu rekisterissä nimelle Taivas?

”Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.” Ps.103:19. Hengellisesti ajatellen taivasmatkaa ei voi tilata, mutta anoa kylläkin. Tilausmatka on asiakkaan mukaan räätälöity, yksityinen ja itse maksettu, joten se ei myöskään täytä hengellisiä kriteereitä. Ihmiset eivät myöskään voi hallita näitä kysymyksiä, eikä ole meidän päätettävissämme, kuka pääsee taivaaseen, sen tekee Jumala itse. Kristittyinä voisimme kyllä ajatella ko. mainosta eräänlaisen kausiteemana tai herätteenä ajattelemaan uskonasioita. Silloin se palvelisi missiona, joka kutsuisi ihmisiä Jeesuksen luokse. Suoraan taivaaseen ei kukaan pääse ilman Jeesusta, ilman parannusta ja ahdasta porttia. Taivaaseen ei ole oikotietä.

Itse olen ollut työkseni markkinoimassa taivasmatkoja yli 34 vuotta vaihtelevalla menestyksellä ja huomannut, että pilven tasolle nousu kiinnostaa ihmisiä, mutta ei sen korkeammalle. Lomakohteet ja maallinen hauskuus vetoaa, muttei elämästä luopuminen. ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” Joh.12:25. Joka on valmis hukkaamaan tämän elämän iloineen, nautintoineen, mahdollisuuksineen, rikkauksineen, on löytänyt tilalle jotain parempaa. Jeesuksen löytäminen avaa uuden elämän, joka ulottuu taivaaseen. Ajallinen menettää merkityksensä, näkyvä väistyy uskon tieltä. Ikuisuus, taivas tulee tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” Joh.12:26. Jeesuksen elämä on erilainen kuin kaikkien muiden ihmisten elämä, samoin hänen seuraajiensa elämä. Tähän salaisuuteen kuuluu uusisyntyminen, uusi mieli, uusi vaellus, uusi kutsumus, uudet puheet, uusi ajattelu, uudet ystävät ja uusi koti. Jeesus toi valon taivaasta, Isän luota, meille syntisille, kurjille ihmisille, jotka olimme menossa kohti ikuista helvettiä ja tuhoon. Pimeyteen loisti ensin pieni valon pilkahdus, sitten vähän isompi säde ja sydämen avauduttua sinne aivan tulvimalla tulvi taivaan kirkkautta. ”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Joh.12:46. Huonoille ihmisille tämä merkitsi aivan ainutlaatuista kutsua ja pelastusta synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Suuri ongelma kuitenkin on aina se, että suurin osa kansasta haluaa pysyä pimeyden veikkojen joukkueessa ja hämärän häkissä, maailmassa, uskosta osattomana, tuolla puolen jokea – ainakin toistaiseksi. Sillä heitä pelottaa tulla Jumalan luo, hänen eteensä, olla kerrankin rehellinen syntisäkki, mätäpaise, sontaläjä, savimöykky, puupää, turvenuija, tyhmä, yksinkertainen, tavallinen avuton ja heikko.

Takavuosien aikaan piti Körttiläisyys arvossaan Wilhelmi Malmivaaran edustamaa herätyskristillisyyttä, jonka piirissä tuli jatkuvasti ihmisiä uskoon. Hän pyysi muuten Urho Muromaa töihin heidän yhdistykseensä 20-luvulla ja tämä oli myös puhumassa Körttijuhlilla. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt – vahinko! Nykykörttiläisyys on haudannut kaikki tämän sarjan taivastelijat keskuudestaan vähin äänin ja sen myötä myös Raamatun ilmoituksen. Kuljetaan vain yleisuskonnollisuuden ja humanismin valossa ja sen kyllä huomaa. Myöskin Raamattuopisto, vaikka olikin Muroman talo, muutti linjaansa ja Herää valvomaan lehden nimi muutettiin Elämään-lehdeksi. Kansanraamattuseura syntyi Frank Mangsin herätystyön pohjalta ja sen hengen vaalijaksi, mutta siitä on tullut maineeltaan lähinnä rahankeruufirma, joka on jatkuvasti talousvaikeuksissa ja jolta puuttuu sanoma? Orpokotisäätiö kaipaisi kipeästi Helena Konttisen henkeä toimintansa vireyttämiseksi. Kansanlähetys oli alkuaikoinaan järjestänyt Nuorten herätyspäiviä, mutta nyt ne ovat sovinnaisesti Nuorten kesä nimellä. Evankelisuus on jo valmiiksi niin puhdasoppista ja sakramentteja ja papinvirkaa korostava, niin ettei siellä tarvitse edes arvioida liiallista taivaskalastelua. Hengen uudistus kirkossa oli alussa hyvässä imussa ja väkeä kävi, kunnes johtajat ilmoittivat julkisesti, ettei se ole mikään uusi herätysliike? Hillitsikö siis Jumala liiallista herätystä, vai saiko kirkko mieleisensä julkilausuman? Kun siis keskustellaan mahdollisesta herätyksestä, niin millainen se voisi olla ja kuka sen ottaisi vastaan, kenestä olisi Jumalan äänitorveksi ilman rahankeräämistä, itsekkäitä valtapyrkimyksiä ja sielunvoittaminen silmiensä näkynä? "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Ef.5:14. Mistä löytyy sellaisia uskovia, joille Kristus on kaikki kaikessa?

Huolimatta edellä mainitusta Suomen siionin alennustilasta, on syytä edelleen mainostaa taivasmatkaa ainoana viisaana vaihtoehtona ja perustella se Jumalan tahdon ilmaisuna Raamatusta.

Jos kirkot ja herätysliikkeet eivät hoida hommaansa, on kuitenkin aina kentällä kansan syvissä riveissä vilpittömiä Herran palvelijoita, jotka avaavat kotinsa Kristusta etsiville ihmisille. Näillä pysäkeillä ihminen voi nousta taivaan vaunuun ja lähteä sille tielle, joka päättyy kerran Isän valtaistuimen edessä. Joku voi kyllä jäädä pysäkillekin odottelemaan parempaa matkaa? Osa porukasta on aina myöhässä ja heidän kohdallaan käykin vanhanaikaisesti, ei tule enää kyytiä, viimeinen vuoro meni jo!!! Ehkä olisi syytä jakaa sanoman ohessa aikatauluja, että jokainen voisi tietää, ettei aina voi lähteä?

Herra, sinun ikuisuusolemuksesi vetoaa minuun ja sinun valtavat lupauksesi syntisen pelastumiseksi vaivan paikasta ovat mieltä kohottavia. Sinun ikuisesti kestävä rakkautesi, joka kutsuu meitä kaikkia valtakuntaasi, on vaikea edes ymmärtää kaiken tuhlanneen ihmisen näkökulmasta. Sinä pyydät meitä seuraasi ja annat elämän janoavalle, sinä haluat meidät luoksesi ja jaksat olla meille aina hyvä. Mutta ihmeellistä on se, että teet meille paikan itse kullekin taivaaseen. Sinä poistat pelon ja tuot rauhan. Herätä meitä näkemään taivasnäkyjä ja kuulemaan Pyhän ääntä. Me uskovat, kun tulemme luoksesi, haluamme vain katsella sinua ikuisuuden aamussa.

Armonvaras

Papin herääminen omantunnon puhtauden vaatimukseen ja Jumalan sanan synnyttämään paineeseen on saanut runsaasti tilaa tiedotusvälineissä.  Tosin siellä kerrottiin (otsikoitiin) papin puhuneen asiattomia, vaikka puhe sisälsi suoria lainauksia Raamatusta? Imatran seurakunnan kirkkoherran sijainen, pastori Ritva Tamminen sanoo HS:lle: – Kyseisen henkilön käyttäytyminen tuli yllätyksenä. Eikö hänellä ollut muuta sanottavaa asiasta, eikö hänellä ollut tapauksesta mitään hengellistä arviota? Kyllä Jumalan sana poljetaan näköjään suruttomasti ja hylätään se ainoa, mikä voisi ihmissielun pelastaa? Ei siis mitään uutta! Mutta toivoa sopii, että pahamaineisessa Imatran seurakunnassa, jossa on aiemminkin ollut jo suurta sekoilua, tapahtuisi hengellinen herätyksen aika. ”Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.” Ps.6:5. Mielenkiintoista nähdä, miten kirkollinen vapaapalokunta selviää tästä tulesta, saavatko sammumaan, vai leviääkö?

Eräänä aamuna toimittaja pakinoi aiheesta ”Onko armo kadonnut kirkosta”. Kuuntelin mielenkiinnolla tuon vuodatuksen ja huomasin sen muuttuneenkin aamuvihjeeksi, jolla hoidetaan yhteiskunnallisia asioita ja muokataan ihmisten ajatuksia enemmistön suuntaan. Luulisi, että tuollaisen aihevalinnan ollessa pöydällä, olisi edes sanalla viitattu Raamattuun tai luterilaisuuteen, mutta lopputulos oli säälittävää, surkeaa pimeyttä, jossa olisi kyllä tilausta isompaankin uskonpuhdistukseen. Noin tietämättömän ihmisen nostaminen ääneen, oli todellinen emämunaus. Mutta nykyään voi kuulla kristillisyyden nimissä lähes mitä tahansa. Pakina olisi voinut olla otsikoitu ”äänestän lisää valtaa synnille armon kustannuksella”.

Nykyinen tiedonvälitys käyttää valtaansa vääristämällä totuuden ja edistämällä valhetta antaessaan sellaisen kuvan, että ihminen voi tehdä Jumalan sanan vastaisesti joutumatta tuomituksi. Kaiken kukkuraksi se pelastaa ja autuuttaa ihmiset tekoineen, vaikka nämä elävät vielä julkisynnissä. Ja että sekoitus olisi oikein pohjamutia myöden valmis, ilmoittaa kirkon johto olevansa samaa mieltä. Ei ihme, jos väki on sekaisin ja oikean ja väärän raja hämärtynyt. Ajatella, jos liikenneministeriö ilmoittaisi, että ajetaan joka toinen päivä vasenta puolta liikenteessä ja jos siltä tuntuu, niin muutetaan ajosuunta mielen mukaan milloin vain? Seurauksena olisi kaaos!

Nykykäsityksen mukaan armo tarkoittaa kaiken sallimista, synninsuosimista ja inhmillisten viettien hulvatonta menoa sanasta piittaamatta. Arkkipiispakin ilmoitti uutisissa, ettei Raamattu ole lakikirja ja muutama fiksunoloinen teologi lisää, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja. He eivät kuitenkaan tiedä itsekään, mikä Raamattu on. Tosiasiassa Raamattu on edelleen sekä lakikirja että luomisen oppikirja mitä suurimmassa määrin. ”Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.” Job 9:15.  Jos Raamatun laki ei ole voimassa, niin silloin voidaan iloita jokaisesta, joka vapaasti rikkoo avioliiton, tekee huorin, varastaa, tappaa, valehtelee, palvoo epäjumalia, ym. ja heille kuuluu tämän opetuksen mukaan armo ilman mielenmuutosta pelkän synnillisen taipumuksensa vuoksi. Todellisuudessa nämä ovat aronvarkaita ja kulkevat kuoleman tietä ikuiseen tuhoon. Sama koskee kehitysoppia: jos olemme kehittyneet tällaisiksi, on syy täysin Luojan ja me voimme toteuttaa (kehittää) omia himojamme edelleen aivan armosta käsin.

Nyt kuitenkin on niin, että jos ei ole syntiä, ei ole armoakaan. Jos ihminen ei tule syntisenä Kristuksen armahdettavaksi, hän joutuu helvettiin. Armo ei ole joku hauska lisä, jota kirkollisesti levitetään kuin penkkaripäivän karkkeja kadunvarsilla hurraaville. Armo on syvimmiltään suuri Jumalan rakkauden meri, joka avautuu katseltavaksi uskonsilmin Golgatalla Kristuksen uhrissa – ja vain siinä. ”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala!…. Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat….” Ps.36:8,11. Armo annetaan vain tuomitulle, syntinsä tunnustavalle ja Jumalan puoleen kääntyvälle ihmisille. Armoa ei anneta sellaisille, jotka tahtovat elää synnissä ja vastustaa Jumalan sanaa. Ilman parannusta armo on täysin ihmisen ulottumattomissa oleva asia. Suomessakin armon saa vain uskomalla Jeesukseen, sitä ei jaeta yleisradion tai lehdistön suosikkilistan mukaan.

Laestadius, Lapin herättäjä, oli viisas mies, jota kannattaisi kuunnella, ja jolla olisi tilausta myöskin meidän ajassamme. Hän kirjoitti aikoinaan kirjassa Hulluinhuonelainen: - Armon varas eli kuolleen uskon kannattaja ei halua alistua oikean uudestisyntymisen vaivaan, hän haluaa tulla uudestisyntyneeksi ilman katumusta, ilman omantunnon tuskaa ja sydämen ahdistusta. Hän vetoaa vain Kristuksen ansioon. Mutta aivan nurinkurisessa järjestyksessä. Ilman kipua ja ahdistusta, ilman Jumalan mielen mukaista murhetta eivät näet Kristuksen opetuslapsetkaan voineet uudestisyntyä…. Siinä on juoni, että armon varas kuvittelee olevansa uudestisyntynyt kasteessa kerta kaikkiaan, hän luulee, ettei hän tarvitse enää muuta uutta syntymistä…. Jos uusi syntyminen olisi sellainen työ, joka voisi tapahtua ihmisen tietämättä, ei olisi kummakaan päästä taivaaseen….  ”Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan, koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat. Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.” Ps.55:2-6.

Kun siis ihminen menee ottamaan armon omin lupineen, hän syyllistyy armon varastamiseen, tai oikeastaan luulee tekevänsä oikein. Todellisuudessa hän ei ole armoa saanutkaan, vaan tuomio ja Jumalan viha pysyy hänen päällään edelleen. Sillä jokainen, jonka elämässä ei ole Jeesusta, kulkee Jumalan tuomion alaisena. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36. Moni elää elämänsä ajatellen kelpaavansa itsessään Jumalalle ja hyväksyttynä tekoinensa, mutta on vain valheen vallassa matkalla kadotukseen. On oikeastaan ihan sama, onko ihminen suuri syntinen, rikollinen, tms. tai omavanhurskas, joka yrittää kuitata itse elämänsä töppäilyt.

Armo tunnetaan vain sisältä käsin, sen olemuksesta ja hengestä. Siksi siitä voidaan puhua niin paljon turhaa ja väärää, joka vie vain kauemmas itse asian olemuksesta. Toisaalta armon saanut, voi todistaa siitä. Silloin syyllinen hyväksyy olevansa väärässä ja sen, että Jumala on oikeassa. Armon saa, kun pyytää sitä Jumalalta. Hän ohjaa etsijän Poikansa luo, sillä Jeesuksessa Jumalan armo on ilmestynyt maailmaan ja lepää Hänessä edelleenkin vaikuttavana Pyhän Hengen työnä. Kun ihminen tulee syntisenä Vapahtajan luo, hän löytää levon sielulleen. Armoa ei voi ottaa, mutta Herra antaa sen ihmiselle, kun on tämän tutkinut ja arvioinut. Jumalan edessä ei vilpistellä, eikä vedetä välistä, kaikki falski palaa poroksi, kaikki tekopeli murenee, kaikki ylpeys murtuu, kaikki ihmistyöt ovat kuin kesäheinää, pelkkää omavanhurskautta ja silmänlumetta. Armo ei löydy ylhäältä vaan alhaalta. Sitä ei pidä yrittää kurkottaa, koska se tarjotaan vain nöyryytetyille ja heikoille, sairaille ja syntisille. Armo vaatettaa riisutun, armo juottaa janoisen, armo antaa ilon surulliselle, armo avartaa umpikujassa, armo nostaa kuolemasta elämään, armo antaa ihmiselle arvon – Kristuksen arvon, nimen ja lahjat. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,” Room.3:23-24.

Voi, Herra, miten pimeä on maailma ja aikamme kristikunta, johon olet laittanut meidät asumaan, miten riippuvaisia me kaikki olemmekaan sinusta ja Raamatun sanasta, jonka olet antanut meille totuuden valoksi. Anna kirkolle herätys ja ravistele se ruususen unesta näkemään suuri vastuunsa kantaa pyhää nimeäsi tässä ajassa. Anna seurakunnan työntekijöille pisara uudenelämänvirrasta, että uudistuisivat ja virkistyisivät vastuuseen ja valvomiseen. Ilmesty keskellemme, että voisimme vastaanottaa veresi armon puhdistuaksemme kaikesta synnistä nyt ja ikuisesti. Anna uusi vahva henki kuolleen uskon kannattajille ja kirkas valo Golgatalta armon varkaille, että näkisivät sinun suuren kärsimyksesi ja vaivasi, pelastuksesi syvyyden, taivaskutsun

Eläimiä ja elämiä

Vanhainkodin pihalla oli kävelytien viereen rakennettu eläinaitaus, jossa oli lampaita, kanoja ja kukko. Paikalle olivat löytäneet myös kaukaisemmat serkut, varikset ja naakat, sekä jokunen fasaani. Paikalle oli kannettu puistonpenkkejä katselijoita varten ja usein ohi kulkiessani siinä oli joku väsynyt ihminen istumassa. Eläimiä jaksettiin tuijottaa, vaikka se oli melko vaatimatonta elokuvaa. Tapahtumat ja liikkeet voi jo aavista etukäteen. Joskus siinä istui paikallisia koirantaluttajia ja kissojakin kulkee lähipiirissä.

Ihmisen luonto on rakennettu niin, että aina pitää saada nähdä jotakin liikettä ja elämää. Joskus itsekin istun katson tulenlieskoja uunissa, eikä se kyllästytä. Samoin katselen mielelläni tuulen liikutellessa puiden varsia ja oksia tai viljapellon aaltomaista liikehdintää kesäpäivänä. Katselen sadetta, joka pisaroi katonräystäältä noroina ruohikkoon. Meri on erittäin innostava elementti, joka joskus purkaa raivoansa rantojen kallioita ja kivikkoja vasten, joskus taas on vain pientä aaltoilua ja pintaväreilyä. Mutta veden elämää on kiinnostava katsella. Koko lapsuuden ja nuoruuden olin aina merellä, uskoontulon myötä se jäi. Joskus on ollut vetoa siihen takaisin, mutta ei edellytyksiä.

Tarvitsemme elämää muuten kuolemme, näivetymme fossiileiksi. Vanha ihminen iloitsee lapsista, jotka leikkivät hänen lähellään, vaikka ei itse jaksakaan osallistua menoon mukaan. Kristus toi elämän ulottuvillemme, hengellinen elämä on salattua elämää Herrassa. Elämä on myös ympärillämme luonnossa. Herra on luonut sen meitä varten, vaikka emme aina kerkiäisi siihen syventyäkään. Luonnon monimuotoisuus ja vuodenaikojen vaihtelut ovat kuin peili ihmiselämän kierrosta, sen alusta ja päättymisestä, syntymästä ja kuolemasta. Joillakin ihmisillä ei ole ystäviä, heillä on vain luonto ja eläimet. He eivät saa puhua ihmisille niin kuin haluaisivat, siksi he puhuvat eläimille. Pitäisi tietysti puhua Jumalalle, sillä hän kuulee.

Alussa, kun Jumala loi kaiken, eläimet olivat ihmisille vain iloksi, hänen tuli hallita niitä. Ne eivät olleet tarkoitetut ruoaksi (1.Moos.1:28-30), vaan ihmisten tuli elää kasveilla ja hedelmillä. Syntiinlankeemuksen jälkeen luomakunta joutui kirouksen alaisuuteen ja kaikki muuttui toiseksi – myöhemmin tulivat kehitysoppi ja hampurilaisravintolat. Jumala sääsi lait, joilla suojeltiin sekä ihmisiä, mutta myös eläimiä (2.Moos.20:10, 23:11, 5.Moos.22:4-7, 25:4). Pakanuuden lisääntyessä eläimiä alettiin palvoa ja niistä tehtiin jumalia. Tämä johtui siitä syystä, etteivät ihmiset enää tunteneet elävää Jumalaa, eikä heillä ollut yhteyttä häneen. Tänäänkin monen ihmisen lemmikit hoidetaan ja syötetään paremmin kuin ihmiset, niille uhrataan aikaa, niille puhutaan lirkutellan kuin rakkaalle lapselle ja niiden hyvinvointiin uhrataan rahaa enemmän kuin evankeliumin julistamisen kautta lähetystyölle. Mutta ei se ole eläinten vika, vaan ihmisissä asuvan synnin, joka hylkää Jumalan ja korvaa sen yhteyden eläimillä.

Eläimet ja luonto voivat ylistää Jumalaa sanoo Raamattu: ”Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut” Ps.148:7-10. Tietysti se on ensisijaisesti kehotus ja Herra yksin tietää, miten nuo onnistuvat urakassaan? Voihan linnunlaulua kuunnellessaan ajatelle, että se laulaa Jumalalle, vaikkemme me sitä ymmärräkään. Vaivaisen varpusen kujerrus kuulostaa samalta kuin uskovainen heikkoudessaan sopertelisi Vapahtajalle. Samalla uskova saattaa ajatella kuin Topelius Kangasalan laulussa: Vaan oisinpa uljas kotka, niin…. Mutta kun olen vain….

Tiedämme taivaasta kovin vähän ja senkin vain Raamatusta. Mutta siellä ilmoitetaan, että uskoville on luvassa suuri ilo Herran luona ja siihen liittyy myös uudistettu luomakunta. Luomakunta oikeastaan käsittää sanan mukaan kaiken, minkä Herra on tehnyt sanallaan ja voimallaan laskien perustuksen. Näin ajatellen se on siis parempi painos tätä maailmaa, sillä siellä ei ole enää syntiä, kuolemaa, perkelettä. ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;” Room.8:19-22. Synnytystuskat taas liittyvät seurakunnan suureen ylösottoon, jonka Jeesus tulee toteuttamaan Isänsä käskystä tämän ajanjakson lopussa.

Ehkä on sittenkin parempi istua katsomassa kanoja, kuin kuluttaa aikaansa jossakin synnissä ja turhuudessa? Ehkä on sittenkin fiksumpaa vaieta ja antaa elämän ja luomakunnan puhua olemuksellaan suuresta Jumalasta ja hänen vallastaan, kuin ryhtyä vapaa-ajattelijaksi tai pilkkaajaksi? Ehkä Herra voi kohdata meitä paremmin näissä hiljaisissa hetkissä, jolloin olemme vaiti ja otamme vain vastaan hänen hyvyyttään? Eihän kukaan voi samalla puhua ja lukea. Siksi lukeminen on hyödyllisempää kuin jatkuva puhe. Joskus paljot sanat kertovat sisäisestä kaipuusta, pahaolosta, jännityksestä, avuttomuudesta, yksinäisyydestä – ja kuinka paljon Jumalalla olisikaan meille koko ajan tarjolla elämää…..

Mainittavaa ihmisestä?

Sain nettiviestinä muistutuksen kaukaisen sukulaiseni syntymäpäivästä, hän täytti juuri 114 vuotta ja kone esitti tarpeelliseksi onnitella häntä! Jos ko. henkilö olisi vielä elävien kirjoissa, hänet varmaan huomioitaisiin monella tavoin julkisuudessa? Miksi kone ilmoitti tällaisen minulle? Se johtuu siitä, että tämä henkilö on kadonnut aikoinaan 1920 luvulla, eikä häntä ole koskaan löytynyt, mutta hänen syntymäpäivänsä on tiedossa, koneella. Hän ei siis ole virallisesti kuollut, koska ei ole tiedossa kuolintapa, -aika, ja –paikkaa. Ketä siis onnittelisin ja missä? No, Jumala tietää ja tuntee kaikki ihmiset ja kokoaa kerran koko porukan eteensä suureen nimenhuutoon, jossa kaikki saavat palkkansa; toiset tuomitaan toiset armahdetaan, riippuen siitä mikä on ollut ihmisen suhde Jeesukseen ja häneen uskoviin.

Evankelista Hilja Aaltonen pääsi taivaaseen hiljattain 105-vuotiaana ja hänen muistoaan moni vaalii edelleen, sillä hän oli merkittävä hengellinen vaikuttaja, julistaja ja kirjailija. Hänellä oli sanottavaa, hän kulki lähellä Jeesusta. Olen kuullut häntä luonnossa muutaman kerran ja nauhalta monta kertaa. Tämä pieni nainen oli varsin antoisa kuunneltava monien turhanpuhujien rinnalla. Myös hänen sielunhoitotyönsä oli mittavaa ja moni sai uskonvahvistusta hänen luonaan. Ystäväni Pertti Kallio on eräs sellainen. Hän asui aivan lähellä Hiljaa ja ehti käymään tämän luona monta reissua. Hän lähetti kuluneella viikolla minulle postia Hiljan sanonnoista. Ne ovat olleet hänelle merkityksellisiä, rohkaisevia ja suuntaa-antavia. Tällaisia:

·         Itkulla tämä alkaa ja itkulla päättyy. Se väli on sitten elämää.

·         Elämän puristuksessa on taivas.

·         Kyllä se niin näyttää olevan, että Jumalan täytyy jotain lyödä meissä rikki. Se on niin harvoin, kun terveessä juoksussa otetaan Jumala täydestä.

·         Jumalasuhde on pyhä asia, ei mikään rätti - ja riepu-juttu.

·         Evankeliumi antaa epäonnistuneelle ja rikkinäiselle ihmiselle sellaisen lepotuolin, että ei tarvitse kuin riisua töppöset jaloista ja istua. Se on evankeliumin tapa.

·         Riittää armon kantotuoli, tieto, että on saanut synnit anteeksi, ihminen ymmärtää syntiinlankeemuksensa ja tulee Herran luo.

·         Parantumiseen tarvitaan murtumista, murtumiseen Jumalan iskuja ja usein muitakin murtajia.

·         Pitäisi muuttua!? Mitä muuttumisia tarvitaankin, Pyhä Henki opettaa sitten muuttumaan.

·         Suomen Siion kaipaa Golgatalla syntynyttä elementtiä, muuten kaikki on sementtiä.

·         Kun yksilö herää, katoaa omavaltainen usko.

·         Töppöset lähtevät kyllä mukaan, kun sydän saa kokea Jumalan ryypyn.

·         Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanajan sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.

·         Jumalan työ tapahtuu hiljaisuudessa, Jumala ei riehu.

·         Yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.

·         Ajan tauti on ainainen kiire. Se väsyttää ja tekee ihmisen kalliista, ainutlaatuisesta persoonasta kiveä. Ihmispersoonasta tulee kiireessä masentunut ja kireä. Ihmiset eivät pääse kehittymään sellaisiksi persoonallisuuksiksi kuin Jumala on heidät luonut ja tahtosi olevan.

·         Jumalan työssä on läsnä hiljaisuus, pyhyys ja aikaa. On tärkeää ottaa aikaa ja kuunnella Häntä, sillä Hän tahtoo ihmisen parasta.

·         Kiire häiritsee Jumalan hiljaista työtä ajassamme. Jumala ei tee työtä kiireellä.

·         Jumalan pöydässä ovat aina omat herkkunsa, rukiinsa ja makupalansa, jota ei muualta saa.

·         Enemmän kammiorukouksia kuin julkisia rukoushillumisia.

·         Eivät hengelliset tilaisuudet mitään sirkusta ole.

·         Joskus tilaisuuksissa metelöidään ja melskataan niin, että Pyhä Henki menee kiireesti ovesta ulos.

·         Luonani käydään joskus pyytämässä, että siunaisin herätyksen valmiit suunnitelmat sen sijaan, että kysyttäisiin Jumalankin tahtoa. Sellainen harmittaa niin, että välillä ihan ääni menee.

·         Pyytäkää tulta! Tulta, että evankeliumin vainiolla tapahtuisi tulipalo! Sitä nyt tarvitaan, enemmän kuin koskaan!

·         Hengen liekit ovat tärkeät, eivät liehuvat tunteet. Eri asia on ylistää ja palvoa Hengessä Herraa kuin yrittää lietsoa tunnelmaa.

·         Evankeliumin kentällä ei saisi olla mitään höpinöitä. Sen pitäisi olla kultakurssissa.

·         Tämän ajan evankelistat, lähtekää polviltanne työhönne, tyhjältä paikalta. Tätä tyhjyyttä ja kykenemättömyyttä toivon.

·         Jeesuksen veren voimasta puhutaan, että se on niin kuin matkassa, mutta se ei ole tuossa (napsuttaa sormellaan).

·         Opit jäävät kotinurkkaan, piirongin laatikkoon, mutta veren sanoma, Golgatan sanoman virta pyyhkäisee tulviessaan kotinurkatkin. Opillisuus ei pelasta vaan Jeesus.

·         Hengen yhteys on rukiista limppua ja veren evankeliumia.

·         Ongelmia ja eksymistä tulee siksi, ettei Raamattua opeteta. Tarvitaan patriarkaalisia opettajia, joiden elämässä opetettu sana pysyy.

·         Jos Jumalan Sana kierretään, on pohja pois. Jos taivas jää tältä sukupolvelta pois, mitäs sitten tulee tilalle? Koneet eivät täytä sydämen tarvetta, sydän syvimmältään kaipaa elävää Jumalaa.

·         Kaikilla on sellainen tuntu tässä ajassa, että ei jaksa näillä eväillä. Se pelottaa, kun huonompaan päin ollaan menossa, se pelottaa. Kunpa ei tarvitsisi mitään ulkonaista vaikeutta tulla, ennenkö sydämet hiljentyvät kuuntelemaan, mitä taivas sanoo.

·         Missä Jumalaa ei tahdota kuunnella ja kunnioittaa, Hänen Henkensä joutuu väistymään etäälle. taivas on hiljaa ja odottaa. Mutta ei loppumattomasti. Jumala on pyhä.

·         Näyttää, miltä näyttää, Jumalan virta on vettä täynnä.

·         Ei pilvi ole poistunut, pilvi odottaa. Jumalan silmä valvoo.

·         Seurakunta pyhitetymmäksi ja hiljaisemmaksi.

·         Jos joudumme kestämään kärsimystä, se ei ole kuritusta, vaan pyhitystä.

·         Kysyin Jumalaltani: Mitä kirkkoa Jumala käyttää? Sain vastaukseksi: Jospa Jumala ei sinun kirkkoasi tarvitsekaan! Ei elävässä uskossa ole minkään kirkon leimaa. Golgatan leima vain.

·         Anteeksiannettuja asioita ei ole. Vanhoja ei saa kaivaa.

·         Puhu ihmisille Jeesuksen nimestä ja verestä! Niissä on kaikki!

*Vieraat olivat lähdössä Hiljan luota Koukkuniemestä. Hyvä hetki oli kaikilla. Hilja kiteytti tunnelman: - Olisitte te voinut täällä olla vaikka juhannukseen asti! * Mainitsin omalla vierailullani Hiljalle tulevasta 105 v. syntymäpäivästään. Hilja tuumasi: - 105 vuotta! Joko minä olen jo niin aikaihminen? * Kysymykseen: Miten sinä Hilja jaksat? Hilja vastasi useimmiten: ”Hyvin, ei kipua, ei kolotusta, olen terve, Jumalan kiitos! ”Kerran hän vastasikin huvikseen minulle: - Hyvin jaksan, täällä vain makailen laiskana sängyssäni ja passuuttelen hoitajiani!” * Valkoisista kaulahelmistään ( Hiljan tavaramerkki) puhuttaessa kommentoi Hilja Aamulehden toimittajalle: - Olen aina ollut vähän sellainen hömpöttäjä, pitää olla jotain koristeita. * Säveltäjä Hannu Huhtala muistelee Hiljan kanssa ensitapaamistaan ja Hiljan laukaisevaa lausetta. (sanoin Hiljalle, että pelkäsimme vaimoni kanssa tulla hänen luokseen, koska emme ole aiemmin tavanneet). Hilja katsoi veikeästi silmiin ja sanoi: - Mitäs te minua pelkäätte, en minä ole teille mitään pahaa tehnyt?!

Ennen vanhaan tehtiin merkittäville miehille patsas heidän kuoltuaan, että nuoremmat osaisivat arvostaa heidän saavutuksiaan. Mutta heitä ole montaa. Yleensä kaikista ihmisistä jää mieleen jokin puhe, lause, sana, tai esitystapa, ilme, hymy, nauru tai liikkuminen. Se on heidän persoonansa. Monista ihmisistä ei ole paljon kerrottavaa, ei mitään erikoista, ei viisaita sanoja, ei suuria tekoja tai suorituksia. Monista muistetaan vain virheet, töppäilyt ja ojaanajot. Eräästäkin pläkkisepästä sanottiin: Paljon tinasit, paljon pilasit, vihdoin kolvisi kylmeni. Siinä on sitten koko elämä, ei ihme, jos sitä pidetään turhana?  Mutta sitä se ei ole, vaan suuri Jumalan lahja jo pienestä pitäen. Emme ole täällä turhaan, olemme kaikki luodut taivasta varten, mutta vain harvat pääsevät sinne. Sillä taivaan tie alkaa Golgatalta, Jeesuksen ristiltä, jatkuu läpi maailman kaitana ja vaikeakulkuisena, sekä salattuna Jumalan valtakuntana, uskovien yhteytenä. Tämä pelastuksen tie loppuu Jeesukseen ja hän on siellä ottamassa omiaan vastaan, mitään muuta taivasta ei ole olemassa, eikä ateisteille ole varattu omaa paratiisia.

Auta, Herra, meitä sanoissamme ja elämänratkaisuissamme, ettemme eksyisi erämaahan ja ettei maailman myrkyt tappaisi meitä, etteivät syntimme hukuttaisi meitä. Ojenna kätesi ja johdata meitä luoksesi, anna kuulevat korvat, että kätkisimme ne hyvät sanat sisimpäämme, jotka voivat auttaa meitä tuntemaan sinua ja pysyä aina luonasi. Kiitos siitä, että sinulla on paljon anteeksiantamusta ja tahdot jokaisen syntisen pelastuvan. Auta erityisesti hyviä ihmisiä luoksesi, koska heidän on niin vaikea ymmärtää armoa. Aamen.

Elämän ovi

Kodissani oli aikoinaan monta ovea, joissa oli erilainen ääni. Vaikka ne olivat ulkoisesti saman kokoisia ja näköisiä – siihen aikaan ne olivat vain valkoisia, niiden saranat ja lukkomekanismit antoivat yksilöllisen soundin. Opin kuulemaan oviäänien erilaisuuden, vaikka en nähnytkään niitä. Opin kuulemaan, milloin mistäkin ovesta joku kulki tai itse niitä suljin ja availin. Ovet siis olivat yksilöitä, vaikka niitä oli valmistettu tusinoittain samanlaisia.

Olen avannut elämäni aikana monta ovea, lukemattomia, suurin osa niistä ei ole ollut kovin suurimerkityksisiä, vain arkipäivän rutiinia. Joistakin ovista on ollut vaikea mennä, jotkut ovet ovat olleet tiukasti lukittuja, enkä ole saanut niitä auki. Joidenkin ovien edessä olen viipynyt tavallista pitempään, sillä niistä kulkeminen on pelottanut, kun ei ole voinut tietää, mitä niistä seuraa. Joskus oven avaaminen on ollut kauaskantoinen, ratkaisu on ollut merkittävä ja ohjannut elämää vuosikymmeniä eteenpäin. Tällaisia ovat olleet ammattiin valmistuminen ja valinta, puolison valinta, asuinpaikan valinta, elämäntapojen ja arvomaailman valinta. Tavallisen ihmisen ongelmana on itsekkyys ja perisynti, siksi tulee tehtyä vikavalintoja. Hän elää ilman Kristusta vain oman järkensä varassa. Kaikkia virheitä ei voi koskaan korjata, joihinkin asioihin voi hieman vaikuttaa. Mutta uskovan onni siinä, että hän voi tulla aina viallisena Jumalan luo ja pyytää apua Herralta. Jumala korjaa ja eheyttää, johdattaa ja avaa uusia ovia. Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tässä ei auta kirjatieto, filosofia, teologia tai maalaisjärki, ainoastaan Jumalan viisaus siunaa ihmistä. Joskus tosin joutuu myös peruuttamaan, kulkemaan takaisin ja palaamaan lähtöruutuun kuin Monopoli-pelissä – aloittamaan alusta. Ne saattavat olla vaikeita askeleita, katumuksen sävyttämiä, itkun höystämiä, sillä silloin näkee omat virheensä selvästi.

Tapasin matkallani erään miehen, jonka kanssa tarinoimme hetken. Hän kertoi elämästään ja nuoruudestaan kappaleen. Heillä oli ollut kotiseurat, mutta hän oli mennyt nuoruuden innolla läheisen järven rantaan ja korkannut siellä koskenkorvapullon ryypätäkseen. Samassa hän kuuli äänen, joka oli sanonut hänen nimensä ja että hänen olisi pitänyt olla seuroissa. Mies oli säikähtänyt ja hypännyt pystyyn, katsonut ympärilleen, mutta ketään ei ollut läsnä. Ei hän kuitenkaan ollut lähtenyt kotiin ja Jumala oli saanut vielä odottaa aikaansa monta vuotta. Myöhemmin hän oli tullut uskoon ja ymmärtänyt, että hänen olisi jo silloin kutsun kuullessaan pitänyt mennä sisälle ovesta.

Monet ovat kuulleet kutsun, mutta harvat vastanneet kutsuun. Monet ovat kuulleet Jumalan oven äänen elämässään ja hylänneet sen. Monet eivät ole koskaan enää kuulleet sitä ääntä, eivätkä pelastuneet. Harvat ovat menneet sisään Jeesus-ovesta ja löytäneet elämän tien, harvat ovat pelastuneet.  He, jotka rukoilevat, saavat avun ja pääsevät kulkemaan avatusta ovesta elämään. ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” Ps.71:3

Olen joskus yrittänyt mennä väärästä ovesta, mutta Herra on estänyt sen. Ei se avaudu silloin edes voimakeinoin? En ole ymmärtänyt sitä silloin, mutta myöhemmin kyllä. Oma arvioni on ollut varsin varma siinä tilanteessa ja tappio on ollut vaikea pala. Mutta ymmärrys voi lisääntyä Herran tiellä ja Hänen tiensä on aina paras. Olen oppinut sen, ettei kannata hirveästi rynkyttää kaikkia mieleisiään ovia, sillä monet niistä ovat aivan tarpeettomia elämän kannalta. Tässä on Jumalan johdatus, on opittava hyväksymään ja tyytymään hänen suunnitelmaansa. Kun voi säilyttää Jumalan rauhan ratkaisuissaan ja tekemisissään, on siinä valtava etu jokapäiväisessä vaelluksessa.

Uskovan olisi löydettävä elämässään aina Jumalan tahto, niin hän voi kulkea rauha sydämessään Herran viitoittamaa tietä. Edellytyksemme eivät ole useinkaan kovin merkilliset, päinvastoin, joudumme tunnustamaan heikkoutemme ja avuttomuutemme. Mutta se on Jumalan mahdollisuus. ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea;” Ilm.3:8. Herra antaa lahjansa, armolahjansa, uskonystävät, hän luo puitteet, että usko voi toteutua. On ihmeellinen kokemus kulkea Jumalan avaamasta ovesta, se avautuu helposti. Sen huomaa heti, ettei se ole inhimillisten ponnistelujen tulos. Siitä käydessä tulee kiitollinen mieli, se on Herran portti, taivaan ovi, jonka avautuminen on Jeesuksen aikaansaannosta. Kristukseen sidottuna oleminen on suuri Jumalan salaisuus, joka näyttää ulkopuolisista pakkopaidalta tai vankilalta, mutta joka on sisältä katsottuna syvää rauhaa ja suurta luottamusta Vapahtajaan olosuhteista riippumatta. ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.” Kol.4:2-4.

Herra, olet minulle ovi, portti taivaan tielle, ikuinen suunta, suuri täyttymys. En lakkaa kiittämästä sinua hyvyydestäsi, että rakkaudessasi olet jaksanut etsiä minua ja ojentaa auttavan kätesi, kun vielä kuljin kuoleman tietä. Sinä nostit minut elämään, tartuit käteeni ja veit mukanasi uuteen elämään. Sinun rauhasi tulvi olemukseeni ja sain ylimaallisen ilon, kun Henkesi täytti minut. Pyydän, että avaat oven myös kaikille sukulaisilleni, varsinkin heille, jotka vielä kulkevat kohti ikuista kuolemaa, eroon sinusta. Tempaise tulesta kekäleet, ja tartu hukkuviin, murra orjien kahleet, puhu kaikille, että ymmärtävät kääntyä ajoissa. Ylistys nimellesi, Jeesus, sinä ainoa oikea ovi.

Sodoman iltasanomien kirkollisia uutisia

Sodoman seurakunta on päättänyt tukea lähetystyötä huomattavalla summalla, koska sille läheinen sisarliike Gomorran lähetysseura on päättänyt lähettää ensimmäisen homoparin työkentälleen. Edellytyksenä on kuitenkin se pieni yksityiskohta, ettei evankeliumia kerrota missään tapauksessa eikä kenellekään eikä koskaan. Sodoman kirkkoneuvosto oli asiasta yksimielinen, sillä homoilu kuuluu nykyihmisen elämään ja sen mielestä kyse on vain suuntaisuudesta, joka on tullut syntymälahjana ihmiselle – tietenkin kehityksen tuloksena. Ilahduttavan vähän onkin kuulunut vihapuheita tätä uudistusta kohtaan kaupungin kaduilla, kirkossa ei juuri lainkaan. Myös lähetystyön johtokunta on esittänyt kainon toivomuksen, että kirkko suuntautuisi tulevaisuudessa vain humanitaariseen auttamiseen ja alkukantaisten heimojen elämän piristämiseen. Nyt on jo koulutettu unikon ja kannabiksen kasvattajia, jotka voisivat tulevaisuudessa olla kirkon lähettiläitä sivistymättömissä maissa. Sodoman alkoholiliike on luvannut jo sen varastoissa lojuneet yli-ikäiset kotimaiset tuotteet ilmaiseksi lähetystyön tarpeisiin. Toivomuksen kuitenkin on, ettei sen nimeä mainittaisi kohdemaassa.

Kaupungilla on yleisesti oltu innostuneita seurakunnan avartumisesta ja vapaamielisyydestä, joka tulee varmasti lisäämään kirkon suosiota entisestään. On ollut myöskin jo alustavia tietoja, että kirkko valmistelisi hieman laajempaa irtiottoa perinteistä ja olisi perustamassa omat pienpiirit taitaville varkaille, avioliiton ensikertaa rikkojille, vapaan seksin harrastajille, sellaisille, jotka rakastavat montaa puolisoa yhtäaikaa, kroonillisille valehtelijoille, lapsia mielellään hyväksikäyttäville, samoin peliriippuvaisille on tarkoitus järjestää oma viikonloppuleiri, että voisivat harrastaa yötä päivää omaa mieltymystään. On myös tarkoitus lisätä ekumeenista toimintaa, että mahdollisimman monen eri uskonnon edustajat voisivat olla mukana toiminnassa, vaikka eivät tunnustaudukaan kirkon opetukseen.

 

Alueen kirkolliskokouksessa on pohdittu, miten vanhahtaneet kymmenen käskyä voitaisiin korvat nykyaikaisemmille termeillä ja päästä tästä tuhansien vuosien rasitteesta, joka on vaivannut ihmisten omatuntoja liikaa eri aikoina. On esitetty seuraavaa. Yksi uusi käsky voisi olla, että jokainen voi vapaasti valita jumalansa ja tapansa palvella häntä, sillä kaikki tiet kuitenkin vievät lopulta ykseyteen.  Vanhempien valta olisi myös syytä purkaa, sillä nykyajan lapset eivät yksinkertaisesti kestä mitään rajoituksia elämässään. On ajateltu, että käsky voisi olla enemmän vanhempia koskeva. Omaisuuteen suhteen uusi käsky korostaisi eettisiä pyrkimyksiä hyvään, eli jos joku osaa käyttää toisen omaisuutta yleishyödylliseen tarkoitukseen, sitä olisi edistettävä varsinkin jos siihen liittyy luonnonsuojelua. Sanamuotoa vielä hiotaan. Luonnostaan agressiiviset pitäisi vapauttaa turhasta syyllisyydestä, sillä luonnon kehityskulku on johtanut heidät tällaiseen käytökseen. Yhteisomistus pitäisi olla kaikilla elämänalueilla mahdollinen, siksi uusi käsky voisi ollakin: käytä mitä tahansa hyväksesi, sillä se on sinun.

Myös Sodoman yliopiston teologinen tiedekunta on tullut siihen tulokseen, että Uusi Testamentti ei varsinaisesti sisällä yhtään historiallisesti varmaa sanaa, jota voitaisiin pitää Jumalan sanana. Tämä on hyvin vapauttava tieto, koska monet paikkakuntalaiset ovat eläneet koko elämänsä ajan jatkuvan pelon ja epävarmuuden kourissa kokiessaan syyllisyyttä tekemisistään. Mihin joutuisimmekaan ilman tätä tiedekuntaa, sillä se on varsinainen toivon ankkuri nykyajassa. Jossain käytäväkeskusteluissa tiedekunnalle on ehdotettu lempinimeä Titanic – uppoamaton!

On myös keskusteltu siitä, että olisi jo aika saada kirkkoon joku vahva johtaja, että suhde sakramentteihin voitaisiin jättää vähemmälle ja saataisiin aikaan sopiva esikuva omasta joukosta. Nyt on toteutettu joitakin jumalanpalveluksia, joissa on kokonaan luovuttu Jumalan sanasta ja siitä on hyviä kokemuksia, sillä useat arat ihmiset ovat uskaltautuneet rohkeammin mukaan. Saarna on korvattu liikuntaesityksillä ja urkumusiikilla. Joogaryhmät ovat luvanneet auttaa jumalanpalvelusryhmiä ohjelmasuunnittelussa. Kirkon kattoon asennetut värivalot ovat lisänneet mukavasti tunnelmaa. Kesäteatterin näyttelijät ovat luvanneet kantaa kolehtia kerran kuussa kirkonmenoissa ja paikallisen maneesin väki luvannut ratsastaa kirkon ympäri mainosmielessä koko kirkonmenojen ajan heiluttaen seurakunnan viirejä. Sodoma-bubi on luvannut puoleen hintaan huurteiset oluet jokaiselle, joka tulee sinne heti kirkonmenojen jälkeen. Jokaisesta käynnistä saisi lisäksi leiman, joita keräämällä kuusi kappaletta saisi ilmaiseksi oman oluttuopin Sodoman vaakunalla varustettuna.

Erityisen huolissaan Sodoman seurakunta on ollut Loot-nimisen miehen ympärille kokoontuneesta pienestä kotiseurakunnasta, koska he ovat niin vastaan näitä hienoja uudistuksia. Ilmeisesti hänen toimintaansa tullaan vielä puuttumaan kovalla kädellä, sillä eihän kukaan täysijärkinen voi tukea moista eristäytyvää toimintaa. Keinoina on ajateltu verotuksen nostamista, kokouskieltoa ilman seurakunnan pappia, varojen keräämiskieltoa muualle kuin kirkon osoittamalle toiminnalle. Ilman tätä pientä ryhmittymää Sodoma olisi esimerkillisen puhdas malliesimerkki uudesta kirkosta. Siksi olisi tärkeää rajoittaa heidän julkaisutoimintaansa, joka halutaan tulevaisuudessa kirkon sensuurin alaiseksi. Sensuuri sitten päättää, mitkä julkaisuista voidaan hyväksyä, mitkä hylätä. Kaikki Raamattuun viittaavat nimet tai julkilausumat tulee poistaa julkisuudesta. Lehtien niminä ei saisi julkisesti käyttää, Uusi tie, Sanansaattaja, Herää valvomaan, tms. nimeä. Seurakunta on myös miettinyt, että jos Loot-liikehdinnän piirissä kulkeville ihmisille ei annettaisi enää oikeutta yhteiseen kirkkomaahan, vaan heidän olisi haudattava vainajansa erikseen osoitetulle aidatulle alueelle, johon liitettäisiin selvästi näkyviin banderollit: vain vanhoillisille ja harhaoppisille.

Tässä tärkeimmät tällä kertaa, kerromme taas lisää, kun saamme taas uusia innostavia uutisia rakkaasta kirkostamme, joka on koko yhteiskunnan tukipylväs ja moraalin kulmakivi.