прими иисусa - vastaanota Jeesus

Pitkällä Venäjänmatkalla tuli käytyä monissa seurakunnissa ja kodeissa ja pidettyä kymmenkunta

uusia kerrostaloja

puhetta ja lukuisia keskusteluja ja rukouksia. Kävimme mm. Hilkan isän kotipaikkakunnalla Harlussa. Näkymä oli varsin ankea - tavanomainen - kauniista päivästä huolimatta. Vanhoja talorähjiä siellä täällä, hoitamattomia pihoja, koirien haukuntaa ja lautasantenneita. Kylän valopilkku oli uusi kirkko ja sen yhteydessä toimiva päihdeongelmaisten hoitokoti. Muissakin kylissä ja kaupungeissa kristityt olivat esillä uusien kirkkorakennusten kautta. Mutta ongelmana näyttää olevan sama kuin monissa kehitysmaissakin, että ulkomailta tuotettuna valtaväestö tottuu avustamiseen niin, ettei sen keskuudessa synny uutta elämää ja hengellistä liikehdintää. Ja nekin harvat, jotka ovat

kirkko ja vankila mantereella matkalla solovetskin saareen

aktiiviseurakuntalaisia, miettivät, miten pääsisivät Suomeen tavaraparatiisiin? Puhuimme seurakunnissa, joissa oli vain 25 - 50 jäsentä. Paikalla saattoi olla puolet seurakunnasta, joka on kyllä hyvä lukema. Suomessahan se tarkoittaisi väen paljoutta - tuhansia? Erikoista olivat myös aivan uudet kerrostalot, 6 kerrosta, mutta ilman hissiä? Voisi olla vaikea saada kaupaksi Suomessa? Itsekin mietin, että jos olisin siellä yläkerrassa ja sitten tullut parkkipaikalle ja huomaisin, että kukkaro jäi kotiin - ja ei kun kiipeämään takaisin.

aamunäkymä erään pappilan keittiöstä

Erään entisen kirkon pihalla Petroskoissa kävimme kääntämässä. Se oli myyty tarpeettomana jollekin maalliselle yritykselle. Ennen niin kaunis piha ja ympäristö romuineen näytti paikalliseen tapaan kaatopaikalta tai kierrätyskeskukselta? Seisoin siinä hetken sateessa ja muistelin aikoja, jolloin olin saarnannut täällä ja Herra oli ollut väkevästi läsnä. Täällä oli joskus ollut koolla satoja ihmisiä Jumalan sanan kuulossa ja laulamassa Herralle kiitosta. Muistelin ihmisiä, joita olin tavannut, joiden kanssa oli jaettu kokemuksia ja yhteistä uskoa. Nyt se oli kaikki ohi. "Sillä paimenet olivat järjettömät eivätkä etsineet Herraa; sentähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin. Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, aavikkosutten asunnoksi." Jer:10:21-22. Henkivallat väijyvät kaikkea pyhää ja Jumalan asuntoja saadakseen tappaa, tuhota ja niellä kahdentienkulkijat, luopiot ja penseät kristityt. Vaarana on myös yksinkertaisuuden hylkääminen ja pyrkimys prameaan kristillisyyteen, sillä menestys maistuu, muttei risti.

paikallinen menopeli ja perhe

Sortavalan kaupungin pääkatua kulkiessani pysähdyin vanhan sisälähetysseuran toimitalon edessä, siinä oli ollut myös raamattupaino ja diakonissalaitos. Vielä oli seinällä kyltti, jossa luki Risti ja Raamattu. Siinä on riittävästi ohjelmaa ja johdatusta kenelle tahansa Kristuksen seuraajalle, vaikkei olisi näkyvissä mitään ihmeellistä profetiaa tai erikoisia ilmestyksiä. "Näin sanoo Herra: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia;… Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen." Jer.10:2-3,6-7. Suuri Jumala ilmenee pienissä ihmisissä, Jumalan voima ilmenee ihmisen heikkoudessa, Jumalan valo ilmenee ihmisen pimeydessä, Jumalan vanhurskaus ilmenee ihmisen suuressa syntisyydessä. Mutta pakanuuden valta ulottuu kaikkialle ja syö kaiken hyvän tieltään, myrkyttää sielut ja tuhoaa uskon. Vain Herra voittaa sen, elävä Jeesus Kristus.

juhlakakku

Samassa kaupungissa oli myös näköalapaikka, Kuhavuori, jossa kävimme ihailemassa maisemia. Siellä oli vanha näkötorni, jonne oli tullut aikoinaan vesijohto. Mutta suomalaiset olivat sabotoineet systeemin lähtiessään, eivätkä uudet asukkaat osanneet sitä laittaa kuntoon ja niin siellä ei ole tänään vettä. Vettä on kyllä yleisesti tarjolla ja sitä riittää, laatu vaihtelee. Mutta elävää vettä on niukasti jaossa ja valtio vahtii sen jakelua. Voimme vain kuvitella, millainen riemu siitä syntyisi, kun tuhat kaupunkilaista saisi juoda elävää vettä? Varmaan syntyisi vaino? Mutta Jeesukseen turvautuva imaisee itseensä taivaallista vettä ja elää. "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer.17:7-8.

Murmanskin valtatiellä oli eräs pysähdyspaikka, jossa einehdimme. Paikka oli jotenkin sidoksissa ortodoksikirkkoon, koska kahvilassa oli jopa kirkon työtä varten peltinen kolehtilaatikko. Emme laittaneet kuitenkaan mitään siihen tällä kertaa, katsotaan, jos sitten ensi kerralla? Samassa paikassa oli tienposkessa suuri ortodoksiristi, jossa kaksipuolinen teksti: "Enkeli

kanssasi" ja "Pelasta ja suojele". Saman voisi hyvin lanseerata myös Suomen pikatien scriinille, ehkä se pysäyttäisi jonkun tai ainakin hiljentäisi hetkeksi miettimään minne olet menossa ihminen, missä vietät iäisyytesi? Eräällä seinällä pappilassa, jossa yövyimme matkallamme, oli juliste, jossa luki vänäjäksi: прими иисус - "Hyväksy (vastaanota) Jeesus". Siinä on sanomaa kirkolle loppuelämäksi. Jospa kaikissa Suomen pappiloissa lukisi tuommoinen teksti, jospa jokainen virkaan asetettu seurakunnan työntekijä olisi noin motivoitunut ja sisäistänyt Pyhässä Hengessä taivaallisen sanoman? "…ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm.7:10.

Eräässä seurakuntatapahtumassa oli varsin hyvä henki ja koimme Jumalan siunausta paikallisten kanssa. Eräässä vaiheessa nuori mies (20 v ?) halusi laulaa hengellisen laulun koko porukalle ja mikäs siinä, antaa palaa vain. Pian aloituksen jälkeen huomasimme kaikki, ettei hänellä ollut laulunääntä, mutta intoa senkin edestä. Mutta ei hätää, taitava tulkkimme säesti kitaralla ja lauloi mukana. Se kuulosti melkein hyvältä. Ajattelin, että Herra on ihmeellinen, kun saa kivet huutamaan edelleen ja innostaa todistajiaan. Se on usein mennyt niin, että kun hyvät eivät lähde, Herra lähettää huonot.

Pysähdyimme vanhalla rajakivellä, jossa oli punaisella maalilla CCCP ja sinisellä SUOMI. Muuten paikka oli kuin mikäkin maalaismaisema, ei suuri kylttejä, ei matkamuistomyymälää, ei sotilaita, ei virkavaltaa, ei katselijoita. Sillä kertaa paikalla vain me, pari turistia ja paikallinen tulkki. Ilmeisesti suurin osa kiiruhti tuon paikan ohi siihen kiinnittämättä huomiotaan?

paikallinen pirulle pyhitetty mersu

Jumalan valtakunnan etsintätyössä ihminen joutuu joskus tiukoille omatuntonsa kanssa. Kun Herra tulee lähelle, alkavat posket kuumottaa ja hiki nousta pintaan, hyvästä tulee huono, viattomasta syntinen. Ikuisuuden rajalla käydään ankaraa taistelua sielunpelastuksesta, ihminen hangoittelee vastaan ja Herra kutsuu pelastukseen. Huutosakki yrittää estää ihmistä kääntymästä ja järkisyyt puoltavat maailmanorjuutta edelleen. Jo aikaa hukattu kasteenarmokaan ei nyt auta, eikä rippikoululupauksesta ole mitään hyötyä. Hyvien tekojen kurssi laskee silmissä ja poloinen on kovin heikoilla tässä ravistelussa. Sitten Jumala näyttää ihmiselle, miten suuri on hänen syntinsä ja kurja tilansa, sekä tulevaisuuden ennuste: "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin….. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti." Jer.17:1,4.

Parhaimmillaan ihminen nöyrtyy ja suostuu armahdettavaksi. Hän antautuu ilman ehtoja. Rajat muuttuvat ja Jeesus merkitsee valloittamansa uuden alueen taivaan kirjoihin. Kun ihminen tulee uskoon, Jumala laittaa valtakuntansa hallinnon sydämeen, sinne pystytetään risti, ja Golgatan voittajan, Jeesuksen, Henki vuodatetaan sisimpäämme. Alue on Vapahtajan sitten pysyvästi, paitsi jos ihminen luopuu Jeesuksesta. Piru karkotetaan pihalle ja Pyhä Henki kirjoittaa sinne uuden omistajan nimen. "Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. " Jer.31:33 Tämä on ainoa tapa, millä Jumala saa otteen ihmisestä, suvusta, läheisistä, seurakunnasta.

puilla toimiva vedenlämmitin

Eräässä kirkossa, Aunuksessa, jossa pidin jumalanpalvelussaarnan, kävi niin, että kirkonmenojen jälkeen alkoi vielä lapata lapsia ja nuoria alttarin ääreen polvistumaan ja rukoilemaan. He puhuivat asioitaan papille ja tämä rukoili heidän puolestaan ja siunasi heitä. Myöhemmin keskustelimme pappilassa tapauksesta ja mies kertoi sen olevan tavallista heidän toiminnassaan. Rohkaisin häntä jatkamaan ja kerroin olleeni kovin ilahtunut nähdessäni tällaista. Ajattelin samalla meikäläisiä vastaavia tilanteita, joissa väki lähti kuin varpusparvi mahdollisimman hilpakasti tahoilleen. Vai oliko niin, ettei sana ollut sattunut silloin, tai oliko sitä ollut ensinkään mukana? Oliko ollut vain jonkinlainen aamuvihje kyseessä, oliko tarjottu elämän leivän asemesta makupaloja ja toivepuheita? Oliko sanoma laimennettu niin paljon, ettei se enää vaikuttanut ja kansa oli tottunut pillimehuannoksiin, vaikka Jumala oli laittanut pidot Golgatalla ydinrasvasta ja voimaviinistä?

Sinä, Herra olet tehnyt kaiken eteemme, että voisimme elää uskossa sinuun ja tehdä valintoja sanasi mukaan. Sinun suuruutesi kattaa koko maailmankaikkeuden ja sinä kokoat kerran kaikki kansat eteesi. Rukoilen, että pelastat tänään suuren Venäjän ihmiset.  Anna siellä uskoville rohkeutta pitää vanhurskautta voimassa, palvella sinua valtakunnassasi ja säilyttää sen rajat, kunnia ja lupaukset. Kirjoita sanasi sydämiin ja anna tuntuvaa rakkautta niille, jotka eivät sitä mitenkään ansaitse. Ilmesty vankiloissa, kodeissa ja kaduilla, kirkoissa ja ihmismielissä Jäämereltä Mustamerelle, Karjalasta Siperiaan, Kremlin palatseista ja surkeimpaan mökkiin, pikkusyntisistä suurrikollisiin, lapsille, nuorille, äideille, isille, vanhoille.

Hän ei ole raskas, hän on veljeni

Juttelin erään ihmisen kanssa, joka oli oppinut kovan lain tien uskonelämässään. Hän moitti itseään ja valitti huonouttaan. Hän kertoi niistä suunnitelmista ja tavoitteista, jotka olivat vielä toteutumatta hänen ajatuksistaan. Tein kysymyksiä ja kommentoin. Monen tunnin keskustelun jälkeen huomasin, että tuo hänen negatiivinen asenteensa oli monen tekijän summa ja heijastui lähes kaikkeen hänen elämässään. Se oli ilmi lapsuudessaan, se oli ilmi työelämässään, se oli ilmi ihmissuhteissa, se oli ilmi seurakunnassaan, se oli ilmi kotonaan. Hän ajatteli kovin ihanteellisesti kristinuskosta ja ajatteli sen olevan jonkinlainen inhimillisen voimanponnistus, tms. Ennen tällaisista ihmisistä sanottiin, että he pyrkivät

pyhittämään lihansa? Kyllä hän tunsi Jeesuksen, mutta ei Jumalan armoa, tai ainakin se oli kovin monen oven takana kaapissa, jossa luki: vain tosipyhille – syntiset älköön vaivautuko! Jossain vaiheessa veinkin keskustelun armon ymmärtämiseen ja hän torjui sen huomauttamalla, että nykyään aivan liian helposti armahdetaan vain ihmiset ilman vastuuta. No, saimme rukoilla ja kantaa hänet asioineen Herran eteen. Minun taitoni eivät häntä kyenneet auttamaan, mutta Herralla on suuri rakkaus jokaista kaipaavaa kohtaan. Myöhemmin mietin vielä keskustelujamme ja rukoilin hänen puolestaan.

"Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna." 1.Aik.29:15.

Lienee paljon seurakunnissa ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet Jumalan armoa avukseen oikeaan aikaan? Jos heiltä kysyy, milloin Jeesus tuli heidän elämäänsä, he vastaavat, että lapsuudestaan asti he ovat uskoneet Jumalaan, tai että kirkko on ollut heille tuttu vuosia, tai että he ovat yrittäneet tehdä aina oikein ja kunnioittaneet pyhiä asioita. Sitten on paljon sellaisia seurakuntalaisia, jotka eivät sano yhtään mitään, eivät vastaa, eivät ota kantaa. Heille Jumala ja usko on yksityisasia, suljettu salakammio, pimeä huone, jonne ei muilla ole asiaa. Se ei tule olla kuuluvaa, näkyvää tai sosiaalista, ei tunnustavaa eikä tavoittavaa. Erään tutkimuksen mukaan suomalaiset käyvät kirkossa 1,8 kertaa vuodessa. Merkillinen luku? Taitavat siis olla yhden kirkonmenon alusta loppuun ja toisesta jättää pois kanttorin loppusoiton?

Nuorukaisena tuli kuunneltua kaikenlaista iskelmämusiikkia. 60-luvulla oli suosittu bändi Hollies, jonka musiikkia tuli ostettua vinyylilevyinä. Heillä oli eräs runo ja laulu, josta tuli sitten listamenestys. Laulun kertosäkeessä lauletaan antaumuksella: ”He ain't heavy, he's my brother” (ei hän ole raskas, hän on minun veljeni).  Laulun tarinasta on olemassa parikin erilaista verisota, jotka lienevät kumpikin motivoineet säveltäjiä. Ensimmäinen sijoittuu johonkin kaukoitään, jossa oli pieni länsimainen ryhmä käymässä. Siellä nuori tyttö, ehkä 10 - 12 v. kantoi selässään lasta, joka pyöri selkäpussissa sinne tänne. Joku matkalaisista kysyi häneltä, että eikö tuo ole raskas kantaa, johon tyttö vastasi: Hän ei ole raskas, hän on veljeni.

Toisen kertomuksen mukaan laulun nimi liittyy vuonna 1917 katolisen papin Edward Flanaganin Omahaan Nebraskaan perustamaan Boys Town-nimiseen kommuuniin, josta saivat tulla hakemaan apua kodittomat tai muuten ongelmista kärsivät pojat. Vuonna 1941 Flanagan luki The Messenger-nimistä lehteä ja näki sattumalta kuvan, jossa poika kantoi selässään itseään nuorempaa poikaa. Kuvan alla oli kuvateksti ”He ain't heavy Mr., he's my brother”. Flanagan otti fraasin käyttöön ja siitä Boys Townin motto. Hän myös teetti kuvasta patsaan johon lause oli kaiverrettu ja siitä tuli kommuunin tunnuskuva.

Laulun sanat menevät suurin piirtein näin:

Tie on pitkä, sillä on monia mutkia.

Tämä johtaa meidät ties minne kuka tietää milloin.

Mutta olen vahva, riittävän vahva kestämään häntä.

Hän ei ole raskas, hän on veljeni

Joten mennään ja hänen hyvinvointinsa on huoleni.

Ei ole taakka häntä kantaa.

Pääsemme sinne, sillä minä tiedän, ettei hän rasita minua.

Hän ei ole raskas, hän on veljeni

Jos olen kuormattuna ollenkaan,

sitten olen täynnä surua,

että jokainen sydän voisi olla täytetty ilolla toisten rakkaudesta.

Se on pitkä, pitkä tie, josta ei ole paluuta.

Vaikka olemme matkalla sinne,

miksi en jaa kuormaa.

Ei paina minua ollenkaan,

Hän ei ole raskas,

hän on veljeni, hän on veljeni

Hän ei ole raskas, hän on veljeni...

Oman läheisensä tunteminen ja auttaminen on kutsumustehtävä, jossa onnistutaan tai sitten ei. Joskus suvun riidat saattavat kaivaa maata jalkojen alta ja erottaa ihmiset kauas toisistaan. Joskus joku kantaa sukulaistaan koko elämänsä, hän kun ei tunnu ollenkaan aikuistuvan, eikä ota vastuuta tekemisistään ja elämästään. Vauva menee vielä mukavasti, mutta aikuinen lapsi on painava.

Jumala valitsee veljet emme me. Ystävät voi valita, sukulaisia ei voi valita. Jumalan täytyy voida aina ja kaikkialla saada sanoa, ketkä ovat hänen omiaan, kenen kanssa meidän tulee tulla toimeen ja elää. Tosin tätä velvoitusta kierretään nykyään hyvin hurskaasti sanomalla, että lähdettiin, kun oli niin epähurskasta meininkiä meidän seurakunnassa. Päätettiin pistää paremmaksi ja ruveta itse hoitamaan ylipapin tehtäviä. Ja onhan se huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse olla tekemisissä ärsyttävien ja toisinajattelevien ihmisten kanssa? Saa sitten itse valita toiminnan muodon ja järjestyksen, saarnaajat, laulajat, rukoilijat ja kolehtikohteet, ajan ja paikan. Tuntuu kuin olisi tehnyt jotain oikein merkittävää. Toinen ja paljon vaikeampi tie onkin se, että lähden vasta sitten, kun heittävät pihalle.

"Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat." Snl.18:19. Pettymyksen aallot käyvät joskus korkeina ja heikko usko meinaa hukkua niihin. Uskoviin pettynyt on katkera ja vetäytyvä. Hän suojelee itseään uusilta iskuilta, eikä näyttäydy samoissa piireissä, jossa on joutunut piiskattavaksi. Nuhtelun kestäminen vaatii uskoa ja Herran siunausta, sillä omien virheiden ja heikkouksien näkeminen ei ole yleistä. Mutta kun ne toiset ovat munanneet asiat ja sotkeneet, en minä? Siinä olisi nyt hyvä tilaisuus löytää Kristus jonkin uskollisen ystävän kautta. Siihen olisi tilausta. "Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä." Snl.17:17.

Jeesus kohtasi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapset lämpimästi ja toivorikkaasti. Hänellä oli heille uusi sanoma, josta tuli käänteentekevä koko seurakunnan historiassa. Siinä ei ollut paikkaa pelolle, sillä se rakentui hänen elämääantavan henkilönsä varaan. "Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä." Matt.28:10. Voiko olla mitään sen suurempaa uskovalle, kuin nähdä Vapahtajansa, kuulla häntä, seurata häntä ja palvella häntä? Voiko olla suurempaa, kuin että Jumala kutsuu ihmistä veljekseen? Voiko olla mitään suurempaa, kuin että Jumalan Poika tahtoo ohjata elämäämme kohti ikuista kirkkautta?

Jeesus on uskovan isoveli, joka kantaa heikkoa lastaan selkärepussa läpi ahdistavien vaiheiden. Vain hän voi sanoa, että et ole raskas taakka, että hän kantaa sinut mielellään, että hän on tullut juuri siksi maailmaan. Hän tuntee tien, ajan ja vastukset. Hän tuntee sinut, hän tietää surusi ja ilosi, toiveesi ja rukouksesi. Hän tahtoo, että olisit aina hänen lähellään, sillä hän ei vetäydy pois. Hänellä on hyvä tahto sinuun nähden. Hänen ikuiset käsivartensa ovat ojennetut sinua varten, hänen taivaalliset sanansa tuovat sinulle valoa ja viisautta. Siksi hän sanookin: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä." Ps.22:23. Epäjumalanpalvelijat ostavat palvottavalta hyväksymistä ja suosiota, mutta Jeesus, ainoa oikea Jumala, rakastaa sinua, vaikka tietää sinut perin kehnoksi. Hän sanoo sinusta Isälleen: Hän ei ole raskas, hän on veljeni.....

Kristityn suhtautuminen toisiin uskoviin, veljiin ja sisariin, ilmaisee, millainen on hänen oma Jumala-suhteensa. Se on suoraan verrannollinen siihen. Kristitty, joka ei jaksa toisia uskovia, ei ole uskova. Kristitty, joka hylkää toiset uskovat, ei ole uskossa. Kristityn tulisi aina suhtautua vakavasti niihin ihmisiin, jotka Herra johdattaa hänen tielleen. Kristitylle on koko elämän ajaksi oppimista siinä, miten metkoja tyyppejä Kristus on kutsunut joukkoonsa, sillä monetkaan heistä eivät ole ollenkaan sinun näköisiäsi, eivät tasapainoisia, viattomia, samoinajattelevia, puhtaanvalkoisia, eivät laatuluokitukseltaan valioita, eivät muistutakaan vitriinissä kiilteleviä pokaaleja?

Kristittyjen yhteys on varmasti yksi kaikkein vaikeimpia asioita, joita uskossa joutuu opettelemaan. Siitä koulusta ei selviä ilman Kristusta, eikä kukaan ilman kolhuja. Raamatun sana antaa tässä valoa ja voimaa. Kristitty huomaa, että tämä ei ole hänen yksityisalueensa, vaan kyse on Herran kallisti verellään lunastamasta laumasta, jossa on monenlaisia lampaita.

"Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?" 1.Joh.3:10-17.

Lisää kuvateksti

Omassa elämässäni on ollut joskus aivan hämmentävää, kuinka täysin tuntemattomat ihmiset ovat tulleet läheisiksi tuntemalla ja tunnustamalla saman Jeesuksen kuin minä. Parhaimmillaan pyhien yhteys on silloin, kun Jeesus Kristus saa olla keskellämme meitä siunaamassa sanallaan ja Hengellään. Katson siis Häneen, joka on minua kantanut....

Jeesus, suuri Vapahtajani, vain sinä olet tuonut maailman keskelle oman itsesi vaikutuksella yhteyden erilaisten ihmisten keskuuteen. Olet antanut meille yhteisen kielen ymmärtääksemme toisiamme, olet antanut meille yhteisen voiman tulla Jumalan lapsiksi, olet antanut meille osan suuressa Jumalan perheessä, olet antanut meille toisemme rohkaisuksi uskoon ja palveluun sinun nimessäsi ja kunniaksesi, olet lähettänyt meidät toisten luo kootaksesi kaikkialta kansaasi suureen juhlaasi. Olet antanut meille uuden laulun, kiitoslaulun Jumalallemme, olet avannut suljetut suumme ylistykseen, olet valaissut mielemme ilosanomalla. Sinä olet jaksanut roikottaa meitä vuodesta toiseen, vaikka olemme joskus tavattoman rasittavia. Vain sinä olet sanonut meistä: Hän ei ole raskas, hän on veljeni..... Kiitos sinulle!

Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; Job 10:8

Olimme katsomassa synnytyssairaalassa vastasyntynyttä. Olin tullut tupla papaksi. On se pieni ja kuitenkin niin täydellinen. Mietin, miten kukaan voi olla tuommoisen nähdessään ateisti tai kehitysopin kannattaja? Kuinka kukaan voi ajatellakaan, että lapsi syntyy sattumalta ja kehittyy vahingossa ihmiseksi? No, meitä on niin monenlaisia, eivätkä järki ja viisaus olekaan sama asia. Tietoa voi hankkia, mutta Jumalan viisaus on taivaan lahja. Monet ovat vain jääneet Tyhmälän asemalle, jonka odotushuoneen nimi on epäusko ja heillä on varattuna junalippu, jossa lukee: yhdensuuntainen matka epätoivoon! Mutta minä kiitän Herraa!

                       

Mutta Jumala on luonut vauvan. Vauvalla on pieni suu, jonka Jumala on valmistanut kiitollisuutta varten. Hänellä ovat pienet korvat, että hän voisi kuulla Jumalan sanaa ja lähimmäisten mietteet. Hänellä ovat pienet silmät, jotka Jumala on valmistanut näkemään luomakunnan ja luodut. Hänellä on pieni nenä, että voisi haistaa hyvän ja pahan eron. Hänellä ovat pienet posket voidakseen tuntea, miten häntä rakastetaan. Hänellä on hiukan hiuksia, että hän voisi vakuuttua siitä, että Jumala lukee ne kaikki. Vauvalla ovat pienet jalat, että hän voi kulkea Jumalan asioilla ja johdatuksessa. Vauvalla on pieni sydän, että voisi uskoa Kristukseen. Vauva on puettu lämpimiin vaatteisiin, että voisi aikanaan ymmärtää, minkälaisen vanhurskauden vaatteen Kristus on hänelle valmistanut. Vauvalla ovat vanhemmat, että hän voisi saada turvan, huolenpidon ja ruoan, jotka ovat esikuvia Taivaallisen Isän lahjoista meille syntisille.

Jumala on luonut ihmiset yhteyteensä, elämään kanssaan ja uskomaan häneen. Olimme paratiisissa, mutta jouduimme sieltä pois. Jotkut ajattelevat sen olevan tänään Panamassa, mutta sen ovi on Golgatalla. Jumalan taivaallinen siunaus on täydellinen ja tämä kaikki on tullut lähelle Kristuksen henkilössä ja vaikutuksessa. Jumalan suunnitelma on paljon enemmän jokaisen ihmisen kohdalla, kuin kukaan osaa ajatella tai ymmärtää. Ja vaikka ajallinen elämä tuokin monet murheet ja vaikeudet tullessaan, on taivastoivo kuitenkin siunaava uskovaa aina. On suurta olla Jumalan lapsi ja pelastettu. On onnellista, jos saa elää uskovassa kodissa, jos jokapäiväisessä elämässä on lähellä uskovia ihmisiä. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa" Ef.1:3-7.

Mies heitti ministerin päälle colaa ja sai sitten nimikkeen colasimo, josta hänet myöhemmin tunnistetaan. Myöhemmin sakottamisen yhteydessä hän kertoi rehvakkaana katumattomana tekevänsä sen vaikka uudestaan? Varokoon siis kansanedustaja, virheistä rokotetaan. Eikä kaikille riitä cola, pitää etsiä teräase tai pyssyn kuula vahingoittamaan toista. Sellainen on ihminen, pahuus, vääryys, valhe, viha ja kaikenlainen synti ovat hänen tavaramerkkejään. Ihmisellä ei ole edellytyksiä hyvään ja oikeaan, olemme vääryyden ja pahuuden lapsia - parhaatkin. Siksi kaikki tarvitsevat Jeesusta, muuten elää vain kuolemassa, kylvää kuolemaa ja kulkee kuolemaan.

Ihminen on syntynyt synnissä ja elää perisynnin alaisuudessa, siksi hänen valintansa ovat väärät. Hän on naiivi ja koristelee itsensä mennäkseen paremmin kaupaksi, kuin nuori nainen lauantaitansseihin lipuessaan. Mutta nämä rakastajat osoittautuvatkin hyväksikäyttäjiksi, jotka vain tuhoavat hänet, käytettyään hylkäävät kuin vanhan auton. Aikansa kehuvat, sitten ryhtyvät karttelemaan. Eikä hänen osakseen jää kuin toteamus: tuhon oma! "Ja sinä tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, kun koristaudut kultakoristeilla, kun suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itsesi kaunistat. Rakastajat ovat hyljänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi. Sillä minä kuulen huudon, niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon; hän vaikeroitsee, levittää kätensä: "Voi minua, minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!" Jer.4:30-31. Murhamiehet ovat tunnetut kautta kirkkohistorian: synti, kuolema ja perkele. Nämä pyrkivät surmaaman kaikki sielut, joka paikassa, kaikkina aikoina. Tälle sylttytehtaalle kelpaa raaka, hyvin riippunut ihmisliha. Murhamiehet toimivat kuin mainoksessa: lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Mutta kohteena oleva kokee olevansa vaivassa kuin ensisynnyttäjä, sielu menehtyy.

"Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!" Jes.66:6. Kaupunki on kuva Jumalan seurakunnasta, Jerusalemista, joka odottaa messiasta, Vapahtajaansa. Ja silloin hänen äänensä kuuluu temppelistä, oikeasta Jumalan temppelistä, mutta ei enää niin kuin Salomon aikana salattuna kirkkautena, vaan lihaan tulleena Jumalan Poikana. Ja aikanaan selviää, että temppeli onkin Herran oma ruumis, jossa koko jumalanpalvelus ja uhri tapahtuu. Hänet ylennetään ristille, hänestä näkyy karmea kärsimysmuoto, hän on Jumalan Karitsa. Ristillä hän voittaa viholliset, murhamiehet kukistetaan, ihmisen pahimmat viholliset saavat tuomionsa. Sieltä lähtee vain yksi voittaja jatkamaan matkaa - ylösnoussut Jeesus.

Jeesus syntyy ihmiselämään tuon järjestyksen mukaan, kun ihmissielu ohjataan Golgatalle katsomaan syntiensä hintaa ja suurta armahtajaansa.

"Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen." Jes.66:7. Poika on jotain, Jumalan Poika, Jeesus, hän on kaiken keskus, valo ja viisaus, tie ja totuus, rakkaus ja elämä. Jumala lahjoitti Poikansa armosta pelastukseksi syntisen maailman hyväksi. Jumala osti roskaa kullan hinnalla, hän sijoitti taivaan rikkauden maalliseen arvottomaan - meihin ihmisiin. Ja tämä tulee ihmisen osaksi uskon kautta ilman omia ponnistuksia, supistuksia ja kipuja. On siinä kuolevaisella ihmettelemistä.

"Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?" Jes.66:9. Herätyksen ajat ovat erikoisia siunauksen aikoja seurakunnassa, eikä niitä ole montaa ihmiselämän aikana. Herätyksen ajat ennakoivat syntymää, uutta syntymää, jolloin jossakin sielussa tulee vallankumous ja murhamiehet irrottavat otteensa, kun Kristus tulee hallitsijan paikalle, Kuningas ja hänen valtakuntansa ilmestyvät.

Uusien uskovien syntyminen seurakuntaan tuottaa aina suurimman ilon. Uuden Jumalan lapsen syntyminen on uutisen arvoinen tapahtuma, enkelit iloitsevat Isän edessä, kun syntinen kääntyy. Hänestä tulee Jumalan lapsi, häntä hoidetaan sanan puhtaalla maidolla. "….että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta." Jes.66:11. Pienen lapsen tavoin ihminen vastaanottaa Jumalan sanan ravitsevaa maitoa, joka siihen asti on ollut hänelle vain kuollut kirjain ja historian saate. Mutta tämä taivaita avaava sanoma tulee hänen kalleimmaksi aarteekseen, kaikki muu katoaa, mutta sana ei koskaan. Hän saa osakseen Jumalan lohdutusta, Herra hoitaa häntä, omaansa. Ihminen näkee nyt Jumalan kunnian uusin silmin. Hän tuntee elämässään iankaikkiset käsivarret, jotka kantavat häntä, tukevat ja hoitavat häntä. Jumalan välittäminen on ylenpalttista ja syntinen on aivan kyynelissä näin suuresta rakkaudesta. Hiljaisissa hetkissä sielu virkistyy Herran runsaan pöydän ääressä, armo auttaa pitkin matkaa.

On ihmisiä, joilla on aina paha olo, juttelin juuri hiljattain erään sellaisen kanssa. Kuunneltuani häntä tovin, olin saanut kuulla suuren kuorman huonoja uutisia, lähes kaikki oli pielessä. Oli pakko nostaa kädet ylös ja siirtää koko ongelmajäte Herralle - ainoa mahdollisuus. Rukoilimme yhdessä. Omat taitoni, tietoni tai ymmärrykseni ei kyennyt löytämään mitään hyvää ratkaisua elämän solmuihin. Myöhemmin ajattelin, että on kuitenkin tärkeää kuunnella ja antaa tukea kaverille, jos tämä sitä pyytää. Moni on niin kovin yksin ongelmiensa kanssa, elossa, mutta tunnelma kuin hautajaisissa ilman arkkua ja vainaja kävelee vielä. Aikuinenkin on silloin avuton kuin lapsi, joka kaipaa vanhemman syliä, turvapaikkaa, vastuunkantajaa. Jumala on sellainen. "Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen." Jes.66:12-13. Herran sylissä on tilaa, eikä tarvitse olla ensin jotain kelvatakseen. Siellä löytyy paikka vastasyntyneelle ja elinkautisvangille ja kaikille siltä väliltä. Siellä on rauhan virta, Pyhän Hengen lohdutus, hiljaisuus ja lepo. Siellä on vastaus tietämättömälle, ratkaisu päättämättömälle, tulevaisuus pysähtyneelle, armo syntiselle.

Herra, olemme kuin lapset sylissäsi, anna meidän nähdä kasvosi, ettemme olisi vain selin sinuun päin silmät ummessa. Anna meidän tuntea rakkautesi elämässämme ja kuulla äänesi sanassasi, ettemme eksyisi turhuuden markkinoille, tyhmyyden asemalle, epäuskon odotushuoneeseen tai epätoivon junaan. Valitse sinä meidän ystävämme, jotka vahvistavat uskoamme. Anna meille rauhasi, anna sen tulla kuin virta luoksemme, että tulisimme kiitollisiksi ja ylistäisimme sinua. Anna meille lohdutuksesi, että virvoittuisimme ja jaksaisimme.

"Sinä olet luonut minun sisimpäni, sinä punoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää." Ps.139:13-14.

Kristuksen kanssaperillisiä

Puhelin soi, mies kuuli nimeni ja kysyi olinko hänen veljenpoikansa? Kerroin taustani ja sukuni lyhyen katselmuksen, totesimme, että hänen etsimänsä kaimani on jossakin muualla kuin meillä?

Mielenkiintoista asiassa oli se, että mies soitti samalta paikkakunnalta, missä isoisäni oli syntynyt ja kuollut. Meillä oli sama sukunimi, saatoimme siis olla vaikkapa sukua?

Sukulaisuus on joskus ilo joskus rasite - riippuu suvusta. Pitäisikin siis valita huolellisesti sukunsa? Mutta samanlaisuus kertoo myös perinnöllisyytemme ja sukuvikamme, heikkoutemme ja helmasyntimme. Lapset näyttävät vanhemmiltaan ja toistavat heidän ajatuksiansa, näin siirtyvät perinteet ja käsitykset eteenpäin. Ajaudumme kaaokseen, sillä perintötekijöistä ei ole kuin haittaa?

Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, hänestä tulee Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen. Hän saa saman arvon kuin kaikki muutkin armahdetut syntiset, hänestä tulee perillinen, perinnön jakaja, kanssaperillinen. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." Room.8:16-17. Herran Henki tuo pelastusvarmuuden, jossa Kristuksen arvo nousee huimiin mittoihinsa. Tässä taivaallisessa perunkirjoituksessa on läsnäolo välttämätön ja se pidetään Golgatalla – Jumala määrää ajan. Siellä voi huonoinkin lapsi kuulla saavansa lakiosuuden Kristuksen testamentista, sillä hän on sen uhrillaan ja verellään sinetöinyt. Raamatun sana on tämän tae ja siihen sisältyvät ihanat lupaukset, joita Herra johdattaa meitä omistamaan joka päivä. "…ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee…. jotka olivat saman lupauksen perillisiä…" Hebr.11:7,9 "…he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin;" 1.Piet.3:7. "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5.

Omaa sukuani ja edellytyksiäni peilatessa olen tullut siihen tulokseen, ettei meillä ole edellytyksiä olla uskovia. Siksi koko tämä asia voikin perustua vain Jumalan hyvyyden ja armon varaan. Onko meillä mitään hyvää, mihin Jumala kiintyisi? Olemmeko koskaan tarpeeksi hyvin käyttäytyviä, että voisimme astua Herran eteen pää pystyssä kirkkain otsin? Kehuuko kukaan meitä niin paljon, että taivas kiinnostuisi henkilöstämme? Olemmeko rukoilleet Jumalan mielen mukaan oikeita asioita ja onko elämämme sopusoinnussa pyyntöjemme kanssa? Tietävätkö edes lähimmät ihmiset, että olemme Jumalan lapsia, ovatko koskaan kuulleet suustamme Vapahtajan nimeä? Ja kuitenkin Herramme on valmis taluttamaan meidät elämäntielle pois pakanuudesta ja epäjumalanpalveluksesta, sukukirouksesta ja epäuskon ilmapiiristä, Jeesuksen luokse. "….että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…" Ef.3:6. Olemme kanssaperi llisiä, rikkaita, upporikkaita, meillä on taivaspaikka, ikuinen elämä uskonvaelluksessa matkallamme, ja Herran luona, emme kuole koskaan.

Jeesus cafen pakettiauto Tampereella

Kristus ottaa luoksensa kaikki halukkaat ja ilmoittaa itsensä heille. Siksi hänen luonaan on niin turvallista olla, suuri rauha ympäröi ne, jotka etsivät pelastuksen lahjaa hänen luotaan. Tämä etuisuus löytyy Golgatalta, ristinuhrista ja haavoista, siinä on verenmaku. Siinä on suuri salaisuus, että Jumala valaisee itsensä ihmisille ihmiskunnan pimeimmässä päivässä, pitkäperjantaissa. Juuri silloin, kun kaikki Kristukseen liittyvä tuntui tuhoutuvan ja hautautuvan ikuisesti pois silmistämme, Jumala laittoikin järjen päätelmät romukoppaan eikä antanut tunteitten sanella uutta tietä eteemme.

"…että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Tiit.3:7. Kun ihminen saa uskon sydämeensä, hän vanhurskautuu, hänet julistetaan syyttömäksi ja tulee kelvolliseksi Jumalalle. Tämä Jumalalle pieni asia, on koko ihmiselämän olemassaolon kysymys. Jokaisella on edessään kaksi ovea, toinen toivoon, toinen toivottomuuteen. Raamatun mukaan kannattaa valita Kristuksen vanhurskaus, sillä se on toivonovi.

Kummallakin auton poskella on uskoontulleen miehen todistus....

Tapasin Lemmenjoella kullanhuuhtojan ja hän kertoi olleensa siellä yli kolmekymmentävuotta. Mies oli elellyt pääasiassa yksin luonnon keskellä. Hän oli tullut sinne etelästä ja siihen aikaan yksi niitä harvoja, jotka elivät siellä ympäri vuoden. Mutta hän oli tullut sinne rikastuakseen, kaivaakseen kultaa, löytääkseen niitä vaskoolinsa pohjalta huuhtomisen jälkeen. Mutta ei mies näyttänyt rikkaalta, kävimme hänen vaatimattomassa mökissään ja jatkoimme taas matkaamme. Sinne hän jäi, en muista nimeään, en kasvojaan, kullasta ei sitten enää puhuttu mitään. Missä olivat miehen sukulaiset, missä hänen seurakuntansa, missä oli hänen Jumalansa, mihin hän uskoi, mitä tavoitti? On ihmisiä, jotka pärjäävät paremmin kultahippunsa ja kultaharkkonsa kanssa, kuin semmoisen kullan, jolla on värjätty tukka ja josta lähtee jatkuvasti ääni? Suurimmalla osalla ei ole kuitenkaan varaa valita, on vain se äänekäs kulta, jota voi verrata lapinkultaan vain painossa.

Mutta Jumalan suunnitelma on taivaallinen ja tarkka yksityiskohtia myöten. Joskus se vie yksinäisyyteen ja erikseen muista ihmisistä, kuten Elian: "Ja hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä." Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta." 1.Kun.17:2-6. Olisiko minusta siihen? Olisinko valmis elämään yksin kuukausia erämaassa luonnonantimilla luottaen Herran sanaan? Olisinko valmis siellä odottelemaan seuraavaa siirtoa, jonka Herra aikanaan antaisi? Kyllä sieltä varmaan moni tulisi maitojunalla kotiin ja mutisisi tullessaan valituksensa myös ihmisten kuultavaksi? Olisiko heillä tuotavana hyviä uutisia, olisiko kerrottavana Jumalan ihmeellisistä teoista, huolenpidosta, varjeluksesta, ruoasta, elämästä, ilosta, siunauksesta? Kuvittele vaikka vuosi ilman televisiota, tablettia, älypuhelinta, jääkaappia, sähkösaunaa, astianpesukonetta, mikroaaltouunia, seurakuntaa, postia, Citymarkettia? Ja kuitenkin Jumalan valtakunta toimi ihan mainiosti, vaikka sen ajan merkittävin julistaja olikin poissa julkisuudesta. Ei kerätty yhtään kolehtia, ei yhtään julkista esiintymistä, ei mitään mainittavaa. Vain pieniä rukouksia ja arkipäivää omine heikkouksineen. Ja Jumala hallitsi koko tilanteen ja kaiken kaikkialla. Kuitenkin hänen oli oltava yksin tuo aika, yksin ja kuitenkin kaksin, sillä Herra oli hänen kanssaan. Sielläkin oli edellytykset uskoa niin, että oli kerrottavana hyviä uutisia, sillä seuraavassa vaiheessa Elia lähetettiin Sarpatiin ja vähän myöhemmin kuningas Ahabin luo kertomaan, että sade tulee 3 ja ½ vuoden kuivuuden jälkeen. Ja niin tapahtui.

Kun Kristuksen kanssaperillinen saa ajassa hyvin vähän käyttövaroja ja jonkin verran kärsimystä osakseen, niin hän alkaa yleensä purnata. Miksi minä, miksi minulle, tai miksen minä saa, miksen minä kelpaa? Niinpä niin, Herra pukee omansa köyhiin vaatteisiin, opettaa vaatimattomaan elämään ja tutustuttaa tavallisiin ihmisiin, ei salli bonuskertymää, eikä jäsenetuja. Silti hän on Herra ja kaiken hallitsija, Jumala yli kaiken. Jeesuksen kanssaperilliset joutuvat katselemaan maailman pahuutta silmästä silmään, eikä materia tuo vastauksia, eikä politiikka parannusta. Perillisyys on täällä sotaa ja rauhaa. Mutta Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Herra etsii tänään itselleen perillisiä, kanssaperillisiä. Tervetuloa!

1. Olkaamme vakavasti ain' alttiit sotimaan,

kun maailma viekkaasti käy houkuttelemaan!

Valppaasti valvokaamme, lähell' on kiusaaja!

Iloista luopukaamme, joit' ei suo Jumala!

2. Maailman ilot alkaa huvilla hauskalla,

vaan viimein niistä palkka on vaiva, kuolema;

Mut uskovaiset Herran saa ensin kärsiä,

tuleepa viimein kerran kuolosta elämä.

3. Näin Kristus varoittaapi: Ken lihaan kylvää,

se hedelmät lihan saapi, ja kadotus on ne.

Mut kylvä henkeen, sitten saat ijäst' ikään

sä leikata autuaitten kanss' rauhaa, elämää.

4. Kas kuinka synnin orja, kietoutunut himoonsa,

tuskittelee, se kurja, kun raukes kiihkonsa!

Se leikki hempeäinen nyt on jo inhotus;

Huvinsa on lyhykäinen, pitk' itku, katumus.

5. Saastassa rypeääpi näin Luojan ihmetyö,

jonk' Jeseus herättääpi, kun Herran hetki lyö!

Ei ruumis vaan, mut aivan myös sielu saastass' on,

perilliseksi taivaan näin ihan mahdoton.

6. Sä, Herra, näet nuo hurjat, jotk' oman ruumiins myö;

Voi pelasta ne kurjat! Tee vielä armotyö!

Heiss' armaan Poikas kautta herätä katumus!

Vie ristin luo, ja auta, ett' alkais parannus!

7. Voi sydän raadollinen, kuink' olet surkea!

Sen tietää vihollinen, siis alkaa kiusata;

Pahaksi saa se häijy myös lahjat parhaimmat;

Hän valvoopi ja väijyy, kun sinä nukahdat.

8. Siis tule, Jeesus, tule, sä puhdas karitsa,

heikoille tueks ole, synnistä pelasta!

Puhdista armollasi saastaiset sielumme,

niin että johdossasi pyhinä kuljemme!

1881 Vk. 385. Petrus Samuelis Brask (1650 - 1695)

Hyviä uutisia

Ovikello soi, ovella seisoi iäkäs mies, jonka tunsin ulkomuodosta, mutten heti muistanut nimeä. Hän kertoi päättäneensä tulla meille kylään ja pyysin hänet sisälle. Sattui olemaan syntymäpäiväni, ja niin vaimoni keitti kahvit ja tarjosi papalle kakut. Mies halusi kertoa minulle elämänsä kokemuksia ja mielelläni kuuntelin niitä. Hän kertoi olleensa hyvä ihminen, joka oli kerran pysäytetty miettimään Jumala-suhdettaan nuorena. Hänellä oli ollut hyvä ammatti, hyvä koti, hyvät elämänpuitteet, vain ajoittain vaivanneet sairaudet olivat kiusanneet häntä. Kerran heille oli tullut kaksi ystävää, jotka olivat kysyneet häneltä, että ovatko hänen taivasasiansa kunnossa? Hän oli vastannut yrittäneensä elää ihmisiksi, johon toinen miehistä oli todennut, ettei se riitä, vaan pitää tuntea Jeesus. Tätä hän oli sitten pohtinut 50 vuotta elämässään pääsemättä selvyyteen asiasta. Nyt, muutama vuosi sitten, kun hän oli jo yli 80-vuotias, hän oli pyytänyt, että Jumala auttaisi häntä uskoon. Silloin hän oli tarttunut Uuteen testamenttiin ja lukenut sitä raivokkaasti harppoen, kunnes oli pysähtynyt ja lukenut: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10. Hän kertoi, että tuon sanan vaikutus oli aivan ihmeellinen, oli kuin jotakin salattua olisi auennut hänen edessään ja hän Jumalan vaikuttaneen häneen. Vuosi myöhemmin, kun hän vielä kipuili uskonkysymyksen ja pelastusvarmuuden kanssa, hän kertoi laittaneensa soimaan hengellisen CD-levyn ja sieltä kuului: "Varmana laulaa Herrasta saan,joka on suuri kunniassaan… Hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran ma saan… Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti….." Laululla oli ihmeellinen vaikutus, se aivan kuin nosti tuon miehen Jumalan syliin. Itse ajattelin tuon kuultuani, että harvemmin armo kirkastuu yli kahdeksankymmenvuotiaalle, mutta silloin se tapahtuu, kun on kuulo päällä ja taivas auki?

Pian visiitti oli lopussa, kakut syöty, kahvit juotu, puheet puhuttu ja vanha mies lähti takaisin tiellensä. Lähtiessään hän vielä pahoitteli, että oli tullut näin ilmoittamatta kylään. Mutta minä sanoin, että näin hyviä uutisia kuuntelisin vaikka joka päivä. Tämä miehen käynti oli erikoisen mieleenpainuva syntymäpäivälahja minulle.

Olemme ihmisinä kovin rajallisia - parhaatkin meistä. Siihen sarjaan kuuluvat äly, voimat, lahjat, osaaminen, jaksaminen, terveys, vauraus, asuinpaikka, into ja ilo. Entinen missi on hetken kuluttua rupsahtanut ruusu vailla ihailijoita. Entinen huippu-urheilija kärsii monenlaisista ruumiin ja sielun vaivoista ilman palkintoja. Alan tiedemies istuu dementoituneena palvelutalossa, eikä kukaan tule enää häntä haastattelemaan. Kerran politiikassa pärjännyt ei kykene enää hoitamaan kunnolla omia laskujaan. Suuren perheen äiti, joka hoiti, ruokki, pesi ja varusti lapsensa maailmaan kulkee nyt rollaattorilla muutamia metrejä päivässä ruokapöydän, wc:n ja vuoteen välillä. Joskus edellytykset vaan loppuvat, paukut eivät yksinkertaisesti riitä. Into hiipuu, voimat uupuvat ja lääkkeitten tarve lisääntyy. Olisi aika tempaista laulu: - Ilta on tullut Luojani….. Armias ole suojani! Se on hyvä uutinen.

Joskus huomaan, että ei enää voi mennä pelkällä tahdonvoimalla, ja kun ei aina tahdokaan mennä. Nuorempana siihen tilaan joutui helpommin ja sen seurauksena tuli etsittyä jokin uusi mielenkiinnon kohde. Niin sitten tuli harrastettua monenlaista, eikä mitään kovin syvällisesti eikä kauan. Uskovina voimme katsoa Herraan, joka voi enemmän kuin inhimilliset edellytyksemme kantavat. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef.3:20-21. Laitan siis tuohon kaikki omat voimani, ajatukseni, rukoukseni ja sen jälkeen katselen, kuinka Jumala toimii hienosti ja ylivoimaisesti - minusta riippumatta. Upeaa, rohkaisevaa, ilon aihe, hyvä uutinen.

On siis tarpeen, että voimme kehittyä uskossa, emme niinkään ihmisyydessä. Ja uskon kehittyminen, on Jeesuksen kasvua silmissämme, elämässämme. Siinä painopiste on hänen mahdollisuuksissaan, työssään, tavoitteissaan, saavutuksissaan. Siinä on ajatuksena tuo "joka voi tehdä enemmän…." Sitä pitää ajatella omassa elämässään, läheistensä elämässä, ja suurissa maailman kysymyksissä. Mutta sitten tulee näköpiiriin tuo käsittämätön ihme: "voima, joka vaikuttaa meissä". Ja mietimme, miten se näkyy, kuuluu, toimii ja huomaako sitä kukaan, kun ei itsekään huomaa? Eli, se on pientä, suuri voima, joka on pienenä uskonsiemenenä meissä vaikuttamassa. Kristus on antanut uskoville hyvän uutisen, joka pitää meidät Jumala-tietoisuudessa, joka tuo armon ulottuvillemme, joka on hyviä sanoja sielumme suojaksi.

Menin luovuttamaan verta, vaikka en ole ollut mikään himoluovuttaja. Minulla on harvinainen O- veriryhmä, joka sopii vain saman ryhmän ihmisille. Siitä on siis tarvetta ja siksi he lähettävät minulle tietoa verenluovutustilaisuuksista. Luovutuspaikka oli Kangasalan seurakuntatalomme, jossa pidimme säännöllisesti ilosanomailtoja. Nyt siellä oli toisenlainen meno, toiset ihmiset, toiset tavoitteet. Minulla on ohuet verisuonet ja verenimeminen on ollut aiemminkin ongelmallista, niin nytkin veritäti joutui koukkimaan suonta huonolla menestyksellä. Verta tuli vain vähän ja täti kyseli, että jatketaanko vielä? Vaihdoimme sitten toiseen käteen ja sieltä tuli normaalisti verta ja pian pussi täyttyi tavoitteesta. Toimituksen aikana puhuimme niitä näitä ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Jossain vaiheessa hän sanoi tämän olevan hyväntekemistä ja että tämä veri auttaa kolmea ihmistä?

Olihan se nyt sentään jotain? Vai oliko? Ei tuntunut missään? Olin lukenut ihmisestä, joka halusi luovuttaa sisäelimensä sukulaisensa pelastamiseksi takaisin elämään. Eikö se ollut sankariteko ja kuitenkin molemmat kuolevat pian.

Kotiin päin kulkiessani ajattelin Herraa Jeesusta, joka luovutti verensä syntisten pelastamiseksi helvetistä, jonka pyhä uhriveri tuotti vapahduksen koko maailmalle ja pelasti synnin vallasta miljoonia, sekä antoi uuden elämän kelvottomille. "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään…." Hebr.10:19. Kiitos Herralle! "Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." Ilm.1:5-6. Hyviä uutisia taivaasta syntisten hyväksi: 1. Jumala rakastaa meitä. 2. Jeesuksen veri vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja syntikuormasta. 3. Herran vaikutuksesta olemme siirretyt Kuninkaamme valtakuntaan. 4. Uskovat ovat uusi pappeus, jotka toimivat Herran palveluksessa täällä ajassa maailmassa. 5. Tästä kaikesta me kiitämme Herraa, joka on hyvin kaikki tehnyt.

Sopivasti annosteltuna tarvitsemme kaikki näitä hyviä uutisia joka päivä elämässämme ja on suuri taivaan lahja, että Jumala on antanut elämäämme sellaisia ihmisiä, jotka näitä jaksavat jakaa. Jeesuksen todistajat ovat hyvän uutisen kuuluttajia. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit…." Room.3:23-25. Vain usko, pelastava usko, Jeesuksen usko ja olet autuas - ihmeellistä, aivan käsittämätöntä. Ei ihme, että se menee lapsille helpommin jakeluun kuin aikuisille, että sairaat ottavat sen halukkaammin vastaan kuin terveet, että syntiset etsivät sitä avukseen kuin synnittömät. Todellisen Jumalan antaman syyllisyyden ja synnintunnon, voi rauhoittaa vain Kristuksen pyhä veri, eikä tähän ole tulossa muutoksia. Tämä on hyvä uutinen.

Eräs ystäväni tuli 70-luvulla uskoon Denis Clarkin kokouksessa Tampereen jäähallissa. Nyt paljon myöhemmin kysyin häneltä, mitä sinä iltana puhuttiin siellä, muttei hän muistanut mitään siitä. Hän oli nuorena opiskelijana ollut vain niin voimakkaan Jumalan kutsun alla silloin, että sanoi minulle olleen aivan sama, vaikka olisi puhuttu Raamatun sukuluetteloista, hän olisi tullut joka tapauksessa uskoon. Oli hyvien uutisten aika hänen elämässään ja vieläkin hän eli tuosta hyvästä uutisesta, Jeesuksesta.

Sinä, Jeesus olet hyvä uutisemme, sinä olet Jumalan, Isän, uhrikaritsa, pyhä uhri, jolla on pyhä veri. Sinä jätit uhrisi ja veresi tänne meidän hyväksemme, ja täällä se on meitä pelastamassa ja kutsumassa luoksesi. Herra, sinä olet tehnyt kaiken niin kovin helpoksi ja kuitenkin se on meille erittäin vaikeaa. Siirrämme ratkaisuamme, siirrämme parannustamme, siirrämme elämän lahjaa tuonnemmaksi. Haluamme kukkua tälle maailmalle ja pitää vähän hauskaa asioilla, jotka ovat meille sinua tärkeämmät. Ja kuitenkin sinä jaksat vetää meitä puoleesi, hiljaisella äänellä ja ystävällisesti, antamalla valon, leivän, rakkauden ja lupaukset. Kiitos hyvästä uutisesta, joka ei maksa mitään, joka on meidän suurin rikkautemme, sinun ansiosi. Aamen.

Jeesuksen voitonpäivä

Risti on tyhjä ja hauta on tyhjä. Kristus on noussut kuolleista. Hän on kuolemalla voittanut kuoleman, synnin ja turmiovallat. On ilosanoman aika..... Pääsiäinen.
Siksi järjestämme kotiseurat.... varaa aikaa ja tule mukaan kuuntelemaan Jumalan sanaa.... sillä se tuo pelastuksen sydämeesi.... ja vahvistaa uskoa Häneen, Jeesukseen, joka on kaiken keskus.....

Kun omaa lastaan käsillään Hän kantaa

Juttelin miehen kanssa, joka oli juuri hiljattain palannut takaisin elämään. Hän näytti hyvinvoivalta ja iloiselta. Vielä viime kesänä hänestä tuli esirukouspyyntöjä, syöpä oli levinnyt kaikkialle ruumiissa ja lääkäri oli sanonut hänelle, että hänen röntgenkuvansa näyttivät siltä, kuin olisi haulikolla ammuttu miestä. Etäispesäkkeitä oli joka paikassa pitkin ruumista. Monet rukoilivat hänen puolestaan, Jumala kuuli ja mies parani. Hän sai lisäaikaa. Nyt hän oli ollut taas työelämässä ja perheen parissa. Kysyin, miten hän oli kokenut nuo raskaat hetket? Hän vastasi oppineensa arvostamaan ystäviänsä enemmän kuin ennen. Hän oli kokenut suuriarvoiseksi, että niin monet halusivat rukoilla hänen puolestaan Herraa avuksi.

Kuuntelin myöhemmin kuinka hän käytti seuroissa puheenvuoron ja se oli niin innostava, että oli suorastaan vaikea ajatella hänen olleen hiljattain kuolemansairas? Joskus näitä sairastapauksia kasaantuu niin paljon tietoisuuteeni, että se aivan uuvuttaa. Elämme todella sairaassa maailmassa kaikenlaisten sairauksien keskellä ja vain Jumalan armo pitää meitä pystyssä. Siksi jokainen parantuminen tuttavapiirissä on tavattoman rohkaisevaa kuultavaa ja auttaa meitä katsomaan Vapahtajaan uudelleen.

Lienee yleistä se, että ihmiset ajattelevat olevansa syyttömiä, synnittömiä, jotka ovat saattaneet minimoida virheensä? Oma kehu haisee, samoin omavanhurskaus. On yleistä etsiä ongelmien syitä muista ihmisistä ja olosuhteista, siten voi varmistaa oman tontin puhtauden? Fokus on naapurin rappusissa, jotka näyttävät olevan siivottomassa kunnossa? Moni jakaa Jobin kokemuksen ja ajattelee täsmälleen samoin. "Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen: 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä." Job 32:8-9. Ei sellaiselle ihmiselle ole Jumalasta mitään hyötyä, sillä Herra on tullut tänne vain sairaita ja syntisiä varten.

Jumala kuljettaa ihmisen yksinäisyyteen, riisuu hänet tukipilareista, toisista ihmisistä. Jumala riisuu ihmisen kunniasta, maineesta, osaamisesta, menestyksestä, onnistumisista, saavutuksista. Jumala ottaa ihmisen voimat pois, askel lyhenee, päässä on huimausta, sydän tykyttää ja värisee oudosti, heikottaa, on paha olo, pitää usein istahtaa lepäämään. Illat ja yöt ovat pitkiä, uuvuttavia tunteja, jolloin villit ajatukset tuppaavat ahdistamaan. Joskus ne mellastavat unissa.

"Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja." Job 32:14-22.

Herra laittaa ihmisen menneen elämän filmin kulkemaan pikakelauksella ilman pausseja, se hurahtaa mielen syvyyksiin asti. Kun liha kärsii, tapahtuu ihmeellinen asia, moni lakkaa synnistä. Kurjuuden kuukausina, henkisen talven pakkasöinä ei kuulu yhtään hurraa-huutoa, eikä eläköön kaiu. Uskovakin on sangen hiljaa ja kärsimyskoulun alaluokalla tehdään hiljakseen muistiinpanoja omaksi hyödyksi, ei sanota alvariinsa halleluja! "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan." 1.Piet.4:1-2. Jumalan tahdon mukaan löytyy aivan uusi mielenkanava, se on taivaskanava, elämä vain Kristusta varten. Ajan käyttö uudistuu siinä määrin, kuin ihmishenki uudistuu.

Runoilija, tutkija ja kirjailija Kaarle Krohn (1863—1935) kirjoitti myös hengellisiä runoja. Eräässä myöhemmin sävelen saaneessa laulussa hän tilittää elämäänsä:

1.Oi, miksi nukun, miksi en jo herää? Ei ole aikaa hidastella enää. Elämä kuluu eikä palaja, se elämä, mi' antama on Herran ja josta tarkan tilin multa kerran on vaativa.

Hän kokee olevansa kuin unissakävelijä, joka hitaasti laahustaa päämäärättömästi eteenpäin. Samalla hän tajuaa elämän katoavan käsistään kovin nopeasti ja sen kaikkein tärkeimmän: Jumala vie tilille jokaisen sielun kerran. Itsensä herättäminen on vaativa temppu, kun on kerran hyvin unessa. Unikuvat soljuvat haaveina huoneessa ja ihminen on tiedoton, vain hetkittäin hän on lähellä heräämistä, kääntelehtii hetken ja kuorsaa taas. Liian moni nukkuu koko elämänsä ajattelematta ikuisuutta, liian moni uskoo kohtaloon ja antaa viettiensä toimia johdattajanaan. Liian moni herää vasta kuoltuaan - siis liian myöhään. Se mikä on takana, ei tule enää koskaan eteen, vain vastuu siitä nousee painamaan.

2.Oi, miksi umpeen silmäni mä suljen, miks' unen tiellä eksyksissä kuljen? On edessäni mulla suora tie, se tie on selvä, jolla kirkkahana ain' mulle loistaa jumalainen sana. Se kotiin vie.

Suuret ja vahvat tyypit eivät anna neuvoa itseään, he eivät ole köyhiä eikä kipeitä - vielä? Jokainen eksyy, kun on väärä taluttaja ja niitä riittää joka luukulla. On vain yksi ovi, joka vie elämään - Jeesus. Muut ovet ovat turmion kanavia. Kaiken eksymisen takana on minä-itse, väärät valinnat, itsekkyys, ylpeys ja kevyt-jumalattomuus, uskonnollisuus ja lukuisat epäjumalat. Siihen tilanteeseen ihminen kuitenkin löytää avukseen Raamatun ja tie suoristuu, näkymät aukenevat Jeesuksen tuomaksi kirkkaudeksi. Jokainen Herran sana ravitsee, kasvattaa ja antaa taivas-toivoa. On tavallista sulkea silmät ongelmilta ja ongelma-ihmisiltä, kieltää kutsumuksensa ja etsiä helpoin tapa olla ja rehvastella. Herätys voi kuitenkin tulla kulman takaa, yllättävästi se kampittaa ketoon ja niin suistuu inhimillinen kauneus, korkeus, valta, järki, tunteet turpeeseen.

3.Oi, miksi oon niin kylmä, kova aina? Miks uni raskas sydäntäni painaa? Rakkaus Herran mulle suotu on, niin lämmin, kuin sen Isä vain voi antaa, kun omaa lastaan käsillään Hän kantaa, niin rajaton.

Ennen niin tavanomaisista asioista omassa elämässä tulee vaaravyöhykkeitä, jokapäiväisistä tottumuksista tulee halu tehdä parannusta, kääntyä Kristuksen puoleen. Ja kun pääsee lähelle Herraa, huomaa olevansa kovin rakkaudeton, omat tarpeet ilmenevät kylmyytenä toisia kohtaan. Samoin kovaluonteisuus aiheuttaa itsesyytöksiä jatkuvasti. Tämän tosielämän keskellä kuitenkin taivaallinen rakkaus ilmestyy ihanan lämmittävänä, Jumala lähestyy ihmistä, suuri taivaallinen Kuningas astuu alas kurjan syntisen luo. Ikuiset käsivarret tarttuvat onnettomaan ja hänen riutunut olemuksensa tuntee kuinka hänet nostetaan ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, puhtauteen, Kristuksen puhtauteen. Hän saa kokea, että Jeesuksen veri pesee kaikki hänen syntinsä ja uudistaa hänet. On aika kiitokseen, kun iankaikkiset käsivarret kantavat kurjaa sieluraasua.                

Naapuritalon vieressä kasvoi iso tuomipuu, se oli villiintynyt ja kasvoi pitkin seinänviertä ja siitä katolle. Myöhemmin talo purettiin, piha siivottiin uutta rakennusta varten ja vanha tuomi törrötti edelleen paikallaan. Mutta se pitkä villioksa ei jaksanutkaan pysyä pystyssä yksin, sitä piti tukea. Nyt siinä on raudasta tehty teline, joka seisoo kolmella jalalla ja nostaa tuota väsynyttä oksaa irti maasta. Muutamia vuosia olen seurannut tuomen elämää, mutta näyttää siltä, ettei tuo oksa tule enää koskaan niin vahvaksi, että selviäisi ilman tukea? Harva se päivä kuljen tuon puun ohi ja aina katseeni osuu tuohon reppana-oksaan, joka tuo mieleen lukuisan joukon erilaisia ihmisiä elämäni varrelta. Hekin ovat roikkuneet auttajiensa varassa ja selvinneet nipin napin toisten armeliaisuuden vuoksi. Moni tulee juuri ja juuri toimeen lääkkeiden avulla, ja jos ne otettaisiin heiltä pois, he romahtaisivat heti. Vanhat ihmiset tarvitsevat nuorempia tuekseen ja heistä on tullut taas avuttomia kuin lapset. Mutta kaikki tarvitsevat Jumalaa, kaikki ovat riippuvaisia Luojastaan, ilman Lunastajaa ei kukaan ole kerran taivaassa. Heikkoudessa Herra on tärkeä, elämme hänen varassaan, valtakunnassaan, sanastaan ja johdatuksestaan. Mitä siitä, mitä ihmiset sanovat meistä tai arvioivat meidän olemuksestamme, kun vain olemme Jeesuksen ystäviä. On tullut aika, jolloin raha ei enää ratkaise, eikä lihasvoima punnerra, äänestykset on äänestetty ja muisti huvennut. Silloinkin Jumala on sama, silloinkin Herra elää - ja auttaa anovaa.

Jeesus, usein etsimme sinua kovin korkealta, vaikka olet tullut jo alas viereemme? Jumala, huudamme sinua omien ja ystäviemme hädässä. Herra, tue pientä horjuvaa, tue vanhaa kaatuvaa, tue heikkoa sairasta, tue voimansa menettänyttä, tue yksinäistä, tue hylättyä, tue avutonta, tue neuvotonta. Ojenna kätesi meille, kun rukoilemme sinua täällä kuoleman ja heikkouden maassa. Herra, me odotamme niin usein parantumisia ja ihmeitä, mutta kohtaamme vain kuoleman ja pimeyden. Sinua odotamme, sinua tarvitsemme, sinusta luemme, sinusta todistamme, sinun sanomaasi viemme kaikkialle. Herra on yö ja odotamme aamua, sinun valoisaa ilmestymistäsi, Herran päivää. Sinä voit kaiken muuttaa, uudistaa ja asettaa kohdalleen. Kiitos ja kunnia sinulle nyt ja aina. Aamen.                                                                  

Omatunnon herätystä

Maamme tuhatvuotinen kirkkohistoria on erikoinen kokoelma kansanihmisiä, joita Jeesus on kutsunut palvelemaan armolahjoillaan seurakuntaansa. Siinä ei ole mitään johdonmukaisuutta inhimillisesti ajateltuna, mutta se sisältää suuren taivaallisen siunauksen eri aikakausille. Kun kirkon viralliset työntekijät ovat laiminlyöneet tai vesittäneet Jumalan sanan, on Herra nostanut tavalliset kansanihmiset, työläiset, maanviljelijät piiat ja rengit, talonpojat ja nuoret naiset puhumaan Jeesuksesta.

Eräs tällainen oli Anna Rogel, joka syntyi Merikarvian Alakylässä 4.12.1751. Anna oli lapsena hiljainen ja uskonnollinen. Hän otti vain vähän osaa samanikäisten lasten leikkeihin. Hänen terveytensä oli heikko ja hän sairasteli usein.

Vajaa kaksikymppisenä Anna vilustui ja joutui pysyväisesti sänkypotilaaksi. Hänen vatsansa pöhöttyi, eikä hän voinut nauttia juuri ollenkaan ruokaa. Saman vuoden syksyllä hän menetti puhekykynsä. Muutamien viikkojen kuluttua hän alkoi heikolla äänellä puhua joitakin sanoja, söi muutamia vehnäleipäpaloja ja joi hiukan maitoa. Joulunpyhinä alkoi sitten tuo ihmeellinen ja suurta huomiota herättänyt saarnatoiminta.

Annan luultiin kuolevan, mutta toisena joulupäivänä hän alkoi saarnata, ja saarna kesti neljä tuntia. Seuraavana vuonna saarnaaminen jatkui ajoittain. Anna sepitti myös hengellisiä lauluja ja teki niihin sävelmät, vaikka ei oman kertomansa mukaan tiennyt itse tästä kaikesta mitään. Hän puhui ja lauloi silmät ummessa ja kerrotaan, että kaikki tapahtui innostuneesti ja voimakkaalla äänellä. Puheitten aiheet hän otti Raamatusta. Saarnaaminen ei näyttänyt Annaa rasittavan, vaikka hän piti pitkiä paastoja. Kerrotaan, että hän oli syömättä jopa 4-6 viikkoa kerrallaan. Pian alkoi suuri ihmisjoukko kokoontua kuulemaan tätä ihmeellistä saarnaajaa, eikä ainoastaan kotiseurakunnasta vaan kauempaakin. Saarnaamisen alettua Anna kertoi aluksi tunteneensa sisäistä pakkoa saarnaamiseen kristikunnan yleisen turvallisuuden vuoksi samoin kuin kristityn ilon vuoksi.

Kun Anna vaipui horrokseen, hän alkoi veisata hengellistä laulua. Sitten hän saarnasi jostakin Raamatuntekstistä ja puheeseen liittyi myös rukous. Joskus pelkkä rukouksen osuus saattoi kestää puolitoista tuntia. Annan saarnaa kesti usein aamusta iltamyöhään saakka ja se saattoi jatkua yölläkin. Sanat tulivat selkeästi ja vaivatta, mutta hänen olemuksensa oli kuin nukuksissa. Häntä sanottiin horrossaarnaajaksi. Tajuissaan ollessaan hän ei muistanut mitään puheistaan. Joskus hän kesken kaiken vaihtoi tekstiä ja teki sen useamman kerran peräkkäin. Hän puhui suomeksi ja välillä ruotsiksi. Joskus hän puhui yli kuusi tuntia yhtä mittaa. Hänen ei kerrota saaneen näkyjä tai ilmestyksiä.

Ihmiset olivat kokoontuneet hänen luokseen ja istuivat hänen vuoteensa vieressä hiljaa ja hartaana. Myös paikalliset papit olivat kiinnostuneet Annan saarnatoiminnasta ja he suhtautuivat häneen myönteisesti – eivät kuitenkaan kaikki. Merikarvian kirkkoherra oli hänen ystävänsä ja teki mm. tuomiokapitulille selonteon Annan vaikutuksesta ja saarnaamisesta. Kirkkoherra lähetti tuomiokapitulille selostuksen neljästä Annan pitämästä saamasta. Saarnat olivat kirkkoherran mukaan kiinteitä, selviä ja hyvin rakennettuja sekä tiukasti tekstinmukaisia. Anna puhui usein siitä, että maailmanlopun ajat ovat käsillä, joten kristittyjen tulee valvoa ja rukoilla ja pysyä kiinni Jumalan sanassa.

Vuonna 1774 khra ilmoitti, että maalis-huhtikuussa oli tuhansia ihmisiä käynyt Annaa kuulemassa Kokemäeltä, Raumalta, Kristiinasta, Eurajoelta, Ulvilasta, Kokemäeltä. Lappfjärdistä, Närpiöstä, Ilmajoelta, Laihialta, Maalahdesta ja Ikaalisista. Heidän joukossaan oli pappeja ja säätyhenkilöitä. Paljon myös tapahtui herätyksiä. Erikoista oli se, että tuomiokapituli kehotti pappeja hoitamaan ja pitämään huolta näistä kokouksissa heränneistä sieluista arvostelun sijaan. Anna Rogelin vaikutuksesta lähtenyt herätys levisi Satakuntaan, Hämeeseen ja Pohjanmaalle sekä yli Pohjanlahden Ruotsiin.

Anna oli myös ahkerassa kirjeenvaihdossa uskonystäviensä kanssa. Kirjeessään eräälle ystävälle Anna puhuu vaivojen ja kiusausten tarkoituksesta ja siunauksesta kristityn elämässä. Hän kehottaa ystäväänsä: "Tarttukaamme kiinni Jeesuksen verisiin haavoihin, niin pysymme kestävinä". Eräälle toiselle uskonystävälle hän kirjoittaa: "Jeesuksen sydän on avoinna, ja se on rikas aitta kaikille hengellisesti köyhille. He saavat lähestyä sen ovea ja se avataan rukouksen avaimella."

Anna kuoli kesällä 5.7.1784 naimattomana ja oli siis kuollessaan vain 32-vuotiaana. Kuitenkin hänen hengellinen vaikutuksensa oli varsin mittava verrattuna esim. sen aikaiseen papistoon, josta ei ole juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Vuonna 1870 eli sadan vuoden kuluttua Rogelin ensimmäisestä saarnasta hänen saarnavuoteensa sijaintipaikalle Merikarvialle pystytettiin muistomerkki, johon on merkitty hänelle tärkeä raamatunkohta Matt.26:41: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis mutta liha on heikko".

Eräässä Annan virressä, jossa säkeistöjä oli alun perin 17, oli hyvin herättävä ja kohtikäyvä sanoma. Siinä sanottiin:

1.Surutomat vimeisex ja kaikk ulkokullaiset hyväst´ jättä, nijn myös net, jotk on armost langennet.

2.Herra! jumalattomat, Synnis ombi sokiat, Talut ennen takaisin, kuin he menee Helvettiin

3.Pitkin tietä laviaa, Siel on susi kauhia, Perkel vastaan ottamas, Herran viha polttamas.

4.Älä Herra järvehen Päästä heitä tuliseen, Josa ijät myrisee, Lohikäärme pistelee.

5.Anna heidän maistaa tääl Kovast omantundoins pääl Esumaku helvetist, Ett he vaaran välttäisit.

6.Suo ett armon ajasa Itsens omis tunnoissa Duomitsis jo totuudes, Ei sit´ Herra oikeudes.

7.Heitä enä tuomitsis Jesus sen nijn toimit its, Jos vaan uskos ansioon Turvais, välttäis Tuomion.

Hiljattain tasavallan presidentti piti kansanedustajille ja suomalaisille puheen, jota pidettiin suorana ja kantaaottavana, harvinaisuutena poliittisessa kentässä? Myöhemmin kuuntelijat ovat sitten tulkinneet sitä omalla tavallaan ja hän on joutunutkin tarkentamaan tarkoittamaansa. Poliittisissa puheissa on paljon toivomuksia, vaatimuksia ja katteettomia lupauksia, viittauksia asiantuntijoihin ja alan

vaikuttajiin, mutta lopputulos on pelkkää maailmaa, aikalaisia ja materiaa - ei sen enempää. Siinä ei ole ilosanomaa, tai ilosanoma on siinä, että kun teet, ostat, kykenet, niin olot parantuvat ja raha virtaa taas - on mukavaa? Mutta mihin se riittää?

Hengellisissä puheissa taitaa olla vähän samanlainen tilanne, että suoria puheita on vähän ja nekin harvat tulkitaan tyhjäksi merkityksistään? Jos totuutta julistetaan, se ei kelpaa kenellekään, tai ani harvalle. Totuus karvastelee ja pistää väen pienelle paikalle. Totuuden puhujat eivät kelpaa mihinkään seurakuntaan, eivätkä herätysliikkeeseen, maailmanmielinen kristillisyys vihaa heitä ja penseät uskovat kiertävät heidät kaukaa. Mutta vielä harvinaisempia ovat evankeliumin julistajat, vaikka joukkoon aina mahtuu joku lupauksenkin sana. Sen verran aina sidomme ihmisiä omiin käsityksiimme, että sielut eivät pääse iloitsemaan Kristuksesta elävänä Vapahtajanaan.

Omaan elämääni on kuulunut vuosien saatossa muutamia totuudenpuhujia, jotka ovat ladanneet ja ampuneet uskossa mielipiteensä minusta. Heillä on ollut yksi yhteinen piirre: he ovat kaikki olleet ystäviäni, eikä sanomiensa tarkoitus ole ollut päästä minusta eroon, vaan antaa eväitä taivasmatkalle. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle heistä. He ovat poikenneet suunsoittajista ja turhanhaukkujista siinä, että heillä on ollut myös evankeliumi - armon evankeliumi, pelastuksen ilosanoma. Jopa vuosikymmenien takaa muistelen heitä lämmöllä. Sanoman, jossa on Jumalan Henki, vastaanottaminen ei kuitenkaan ole helppoa, mutta se johtuu pelkästään minusta itsestäni. Sitä paitsi mitään täydellistä esitystä ei ole olemassakaan, kun on kyseessä ihmiset.

"….vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…." Ef.4:15

"Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa." 2.Joh.1:3

Mutta ylivoimaisesti kaikkein suorimmin ja totuudellisesti minulle on puhunut itse Jumala ja se on pitänyt minut hänen tiellään. Hänen suorat sanansa ovat kaikki totta ja niiden ikuinen hyvä on siinä, että ne antavat sen, mitä en mistään muualta voi saada. Hänen sanansa vetoavat, osuvat, paljastavat, kuolettavat, tekevät eläväksi ja siunaavat - kirkastavat Kristuksen Jeesuksen. Muistan vieläkin uskoontuloni ensi askeleilla, kuinka Jumalan sana kouraisi syvältä ja puhutteli voimakkaasti. Olin elänyt sen verran pimeissä piireissä ja hämäräveikkojen kanssa, että totuus oli uusi asia ja rehellisyys myös. Silti kaikkein suurimmaksi kohosi evankeliumi, Jumala rakasti minua Jeesuksessa ja halusi minun olevan hänen kokonaan ja ikuisesti - käsittämätöntä, aivan hullua, mutta totta?!

Raamatussa Profeetta Jooelin kirjassa kerrotaan, kuinka vihollinen oli saanut vallan hyökätä Herran kansan kimppuun ja sen seurauksena oli tullut poikkeuksellisen vaikea ahdistuksen aika kansalle.

"Se on raastanut minun viiniköynnökseni ja katkonut minun viikunapuuni, on ne paljaiksi kuorinut ja karsinut; niiden oksat ovat valjenneet. Jooel 1:7. Tässä Herra puhui konkreettisesti sadon menetyksestä, mutta hengellisesti Kristuksen (viiniköynnös) aseman rappeutumisesta omaisuuskansan elämässä. Viikunapuu (Israel) oli myös henkisen rappeutumisen tiellä, pohjillaan. Vihollinen oli saanut erävoiton.

"Valita niinkuin neitsyt, joka on vyöttäytynyt säkkiin nuoruutensa yljän tähden." 1:8. Mutta Jumala neuvoi kansaansa parkumaan tilannetta, rukoilemaan ja etsimään Herran kasvoja. Neitsyt (seurakunta) ei ole se joka selvittää ongelmat, vaan se, jolla on Kristus joka auttaa kaikessa, kun hänen puoleensa käännytään. Ja kaiken päämäärä on ylkä (Messias), jonka yhteys on kaiken A ja O.

Hädän, vaikeuksien, ongelmien, masennuksen ja ahdistuksen keskellä Herran sana kehottaa uskovia pitämään seuroja ja laulamaan hengellisiä lauluja, rukoilemaan Jumalan apua, sopimaan keskinäiset riidat, antamaan toisille se arvo, minkä Jumala on heille tarkoittanut hänen palvelijoinaan.

"Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen. Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Jooel 1:14-15.

Ilosanoma kuuluu kaikille, kaikenikäisille, vauvasta vaariin, vain ihmisten järkeily yrittää rajata sen älykkäille aikuisille. Kun Herran kansa tulee yhteen etsimään hänen kasvojaan, tahtoaan ja elämää Golgatan uhrista ja ylösnousseen voimasta, Jumala vastaa. Hän hoitaa murheemme, asiamme, kysymyksemme, menneisyytemme, tulevaisuutemme, syntimme, ihmissuhteemme, työmme, kotimme, rakkaamme. Ja seurauksena onkin lopputulos: Jumala on heidän kanssaan, elävä Jumala, elämän Jumala, säälivä Jumala, ihmisiä rakastava Jumala, taivaan Jumala, ikuinen Jumala.

"Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?' Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa." Jooel 2:16-18.

"Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa." Jooel 2:12-13.

Kun Pietari piti puhetta helluntaina, suurena herätyksen ja pelastuksen päivänä, hän viittasi evankeliumissa juuri Jooelin profetiaan. Kaiken tuon sanoman piti kääntää ihmisten katseet synneistä Messiaaseen, uskonnollisuudesta elävään uskoon.

Jumala, sinä horjutat omatuntoamme, väärää rauhaa ja surutonta menoamme. Sinä ohjaat syntiset ahtaalle portille. Sinä, Herra, tulet ihmeellisesti avuksemme hädän hetkellä, ja kuulet rukouksemme. Vaivamme ajavat meitä etsimään sinua ja armoasi. Emme ole mitään, mutta huomaamme sen vasta äärimmäisessä hädässämme. Tarvitsemme sinun valoisaa olemustasi, kirkkauttasi, sydämeen käyvää puhtautta, veresi puhdistavaa voimaa, turvapaikkaa lähelläsi, sylissäsi. Olemme, Herra kovin saamattomia, kuin lapset riippuvaisia vanhemmistaan, mutta niin kiitollisia kaikesta, minkä annat meille, hoidat meitä, johdatat meitä ja välität meistä, ettet meitä hylkää ja jätä. Rohkenemme pyytää, että vielä syntyisi uutta elämää seurakunnassa tämän päivän Anna Rogelien ja muiden hänen kaltaisten kautta. Sinua odotamme.