rauha, rauha, ei mitään hätää!

Sodoman seurakunta tiedottaa

Sodoman seurakunta on ollut viime aikoina huolissaan jäsentensä aktiivisuudesta tai oikeammin passiivisuudesta toimintaa kohtaan. Siksi onkin päätetty suorittaa ns. innostamiskampanja, jonka toivotaan piristävän kansaa. Seurakunta on teettänyt kalliin tutkimuksen asukkaiden elintasosta ja viihtyvyydestä teemalla "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme". Tutkimuksessa on tullut ilmi mm. väen sangen välinpitämätön suhtautuminen kirkon toimintaan ja jopa halveksiva asenne henkilökuntaa kohtaan. Vain hautausmaat ovat saaneet kiitosta hyvän hoitonsa vuoksi. Mutta nyt tutkimuksen tultua julki, kansa on ottanut osaa ilahduttavasti jakamalla mielipiteitään ja näkemyksiään asiasta nettisivuilla ja facebookissa. Tästä rohkaistuneena seurakunta on miettinyt mahdolliseksi ensi vuoden pääteemaksi syömiskulttuurin esiin nostamista ja sen kehittämistä, että kaikki olisivat iloisia ja onnellisia edes hetken verran. Pyritään järjestämään viikonlopputapaamisia, joissa vain syötäisiin ja ne jotka eivät halua syödä, voisivat etsiä nettipelin kautta pokemoneja. Nämä alun perin japanilaiset hahmot muutetaan srk-tiedottajan taidoilla Sodoma go - versioksi seurakunnan työntekijöiden kasvoilla varustetuiksi hahmoiksi. Esim. keräämällä kaikki diakoniatyön piirissä olevat työntekijät voittaa yv-keräyksen nimikkopaidan ja keräämällä kaikki kanttorit voittaa yhden kirkkokuoron CD-levyn.

Edelleen väen piristämiseksi ehdotetaan, että ne joilla on auto, miettisivät uuden auton ostoa, sillä uusi auto tuoksuu uudelle ja raikkaan tuulahduksen on kuulemma todettu tuovan piristystä elämän harmauteen. Mutta, ettei jäätäisi vain autonvaihtoon, olisi jokaisen perheen vakavasti mietittävä moottoripyörän ostamista, sillä muuten seurakunnastamme saattaa tulla ulkopuolisille aivan liian köyhä kuva? Mieluummin pitäisi hankkia vähintään 1000 cm³ kokoinen menopeli ja sekä isännälle että emännälle.

Virikkeeksi suositellaan, että jokaista taloutta kohti tulisi olla kolme kappaletta kesämökkejä: yksi Lapissa muuramen poimintaa ruska-aikaan ja kevättalvella hiihtelyä varten, toinen Espanjassa aurinkorannikolla, jossa voisi viettää kylmän Pohjolan talven ja vielä varoiksi yksi mökki Turun saaristossa keskikesän kalastelua ja auringonottoa varten. Ja jos rahaa on reilusti pöydällä, niin mikä estää hankkimasta Israelista pikkuosaketta ja Viipurista vuokrayksiötä yllätyslomia ja äkkilähtöjä ajatellen? Tärkeää olisi, että voisi olla vuosisuunnittelussa itse kullakin tarpeeksi tekemistä ja täysi aikataulu. Muuten seurakunta antaa itsestään kovin tumpelon ja tosikkomaisen kuvan, eikä mahdollisia uusia liittyjiä tulekaan?

Näin marjastusaikaan seurakunta suosittelee jatkuvaa marjastusta, sillä metsä on kirkon veroinen, kun monet ihanat linnut lentelevät siellä ja jokainen voi luoda oman mielikuvansa Jumalasta ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä. Tunnepuolta tulisi korostaa ja elämysten hankkimiseen pitäisi löytää enemmän aikaa. Ja kun marjastuskausi loppuu, suosittelemme metsästämistä, kaikenlaisen riistan ampumista surutta ja nauttien. Myös lapsille pitäisi opettaa jo pienenä, miten rikasta elämä voikaan olla, kun saa tappaa eläimen ja syödä sen. Sillä onhan se aivan toisenlaista, kuin ostaa jostakin marketista valmiiksi käsiteltyä lihaa?

Näin kesäaikaan seurakunta suosittelee myös kaikenlaisiin yleisiin juhliin ja festareihin osallistumista muina miehinä, sillä on nähty hyväksi, että seurakunta näkyisi kaikkialla. Emme kuitenkaan käytä mitään kristillisiä tunnuksia, ettei kukaan loukkaannu toimintaamme, riittää, kun jäsenet pitävät Sodoma-lippalakin päässään. Talouden kohentumiseksi tarvitsemme kipeästi veroeurot kirkonkaton korjaamiseen ja kaukaisena toiveen olisi naapurikirkon tapaan saada tulevaisuudessa aito kultainen katto, josta kevätaurinko taittaa ihania säteitään köyhien ihmisten silmiin heidän ohittaessaan pyhätön. Tätä ilmiötä mainostetaan naapuriseurakunnan aidassa asti.

Seurakunta on saanut käsiinsä aivan uuden uutukaisen teologisen tutkimuksen, jonka mukaan ihmistä ahdistavat uskonasiat ja niistä keskusteleminen. Joten se on päätynyt suosittelemaan jäsenilleen pidättyvyyttä näissä asioissa. Raamattua pitää varoa yksityiskäytössä, koska se lisää ihmisten ahdistuneisuutta. Yleensä olisi viisaampaa jättää vaikeiden asioiden pohtiminen asiantuntijoille ja varoa kierteleviä maallikkosaarnaajia, joiden tietämys on kokemuksesta todettu ala-arvoisiksi. Kerran kaksi kirkonmenoissa, joko sen alkuosassa tai myöhemmin kirkkokahvilla on katsottu aivan riittäväksi keskiverto kristitylle. Vakavasti on mietitty palaamista alkukieliseen raamatunlukemiseen ja samalla saarnat pidettäisiin vanhan tavan mukaan latinaksi, sillä arkistostamme löytyy vanhoja saarnoja aina 1200-luvulta asti tällä kielellä ja ne ovat hyvin säilyneitä. Tästä olisi se etu, että kirkkovieraat voisivat häiriintymättä olla mukana ja mahdollisesti vaikka torkahtaa kirkonmenojen aikana ilman suurempaa hämminkiä.

Mielestämme laulaminen ja kaikenlainen musiikintekeminen olisi seurakuntalaisten jätettävä ammattilaisille, jotka kyllä hallitsevat sen paremmin ja täydellisemmin. Yhteislaulu pitäisi kieltää kokonaan, ettei uuden kanttorin sävelkorva kärsi. Esittävää ja viihdemusiikkia yritetään tarjota sitten sitäkin runsaammin, ettei kenenkään tarvitse pelätä joutuvansa luopumaan musiikista kokonaan. Valitettavasti seurakunta joutuu kuitenkin nostamaan pääsylippujen hintoja kalliiden esiintyjäpalkkioiden vuoksi ja siksi on valitettavasti osan köyhistä jäätävä kirkon ulkopuolelle. Mutta ei hätää, seurakunta on järjestänyt niin, että pohjoispuolen ikkunan taakse on asetettu vanha hylätty kirkonpenkki, jossa kuulee ainakin jonkin verran urkujen ääntä, jos istuu hiljaa. Paikalle on myös tarkoitus rakentaa pieni katos sitä varten, että sattuisi satamaan konsertti-iltana. Kolehtia ei myöskään kanneta köyhien penkillä.

Sodoman seurakunta on myös lähettänyt kiitoskirjeen naapurimaahan uuden lain astuttua voimaan siellä heinäkuussa, sillä se kaventaa merkittävästi kaikenlaisten epämääräisten maankulkijoiden, matkasaarnaajien ja lahkolaisten touhuilua raittiissa kirkollisessa ympäristössä. Mitä selvemmin toiminta voidaan kaikkialla rajoittaa kirkkoihin, kirkonmenoihin ja pappien puheisiin, sen varmemmin perinteinen toiminta vahvistuu.

Tähän liittyen on päätetty suositella kaikille rukouksesta pidättäytymisestä, koska vääränlainen rukoilu saattaa sekoittaa kristityn ja koko hänen ympäristönsä. Erikoisen vaaralliseksi on katsottava vapaat rukoukset ilman ohjekirjaa, tai seurakunnan työntekijän valvontaa. Myöskään sairaiden puolesta rukousta ei suosita, etteivät he ahdistu tai masennu enempää. Ihanteena pidetään klo 10.00 kirkonmenojen käsikirjarukousta, jonka katsotaan riittävän koko seurakunnalle koko viikoksi.

Myös kuolemanilmoitukset kielletään paikallislehdessä ja kirkollisissa kuulutuksissa, etteivät ihmiset turhaan ajattelisi noin vakavia asioita. Vastapainoksi seurakunta on päättänyt avata vitsisivun ja yleisönosaston (valvotun) mielipiteitä varten entisten kuolemanilmoitusten paikalle. Sinne jokainen voi kertoa kaikki hauskat muistot, tapaukset ja sutkaukset, sillä elämä tarkoitettu nautittavaksi. Ja jos ei muuta hauskaa keksi, niin laittaa sinne vaikka oman päivitetyn kuvansa kerran viikossa.

Luvassa on myös loppukesän retkipäivä naapuriseurakuntaan Laodikeaan (Ilm.3.), sillä sen rikkaus on maan kuulua ja toivomme oppivamme jotakin merkittävää nykyaikaisesta toiminnasta heiltä. Ilmoittautumiset seurakunnan kirkkoherranvirastoon tai internettiin tunnuksella "Olen rikas, enkä' mitään tarvitse!"

Lopuksi seurakunta toivottaa jäsenilleen mukavaa ja kirkasta kesää, rauha, rauha, ei mitään hätää.

Jeesus ja lukitut ovet

Turun Hirvensalossa lasten seimessä laulettiin laulua Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Mutta minä en ymmärtänyt sitä, että kuka on voinut ajaa tai jättää ne avuttomat lapset sinne sankkaan metsään keskenään kulkemaan ilman vanhempiaan, ilman ruokaa, ilman karttaa? Niin, olihan siellä tuo enkeli heidän suojelijanaan, tietysti, mutta tilanne oli minusta vähintäänkin kummallinen. Minun vanhempani eivät olisi koskaan jättäneet minua yksin korpeen? Mutta meni pitkään ennenkuin minulle selvisi, mitä sen laulun sanoma merkitsi minulle. Olisin tarvinnut Jeesusta ymmärtääkseni, sillä olin lukittujen ovien takana.

Uusi laki Venäjällä on täystyrmäys kaikelle herätyskristillisyydelle ja vahvistaa ortodoksikirkon asemaa. Laki kieltää kotikokoukset, seurakunnan ulkopuolisen evankelioimisen. Raamatun opettaminen kielletään alaikäisille ja uskosta osattomille. Kaikkeen hengelliseen toimintaan tarvitaan luvat niin paikallisilta kuin lähettäjiltä. Seurakunnan paimenten pitää kontrolloida kaikkea toimintaa ja raportoida siitä viranomaisille. Ovien sulkeutuminen vie tilanteen vanhaan Neuvostoliiton aikaan takaisin. Venäjä tarvitsee Jeesuksen, sillä he ovat lukittujen ovien takana.

Erään suomalaisen ystäväperheen elämä koki tyrmäyksen, kun islaminuskoinen nuori mies tappoi heidän tyttärensä ja itsensä. Kaikki luottamus ihmisen hyvyyteen ja oikeisiin valintoihin mureni hetkessä tuhkaksi. Uskontoon verhoutuva piru on vaikea vastustaja ja tekee jatkuvasti yllätyshyökkäyksiään. Usko ihmisen hyvyyteen murenee, kun pahuus näyttää sarvensa. Turvattoman linnake on lukittujen ovien takana, eikä siellä ole vielä Jeesusta.

"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Joh.20:19. Itse he olivat lukinneet ovensa pelätessään kanssaihmisten hyökkäävän kimppuunsa, sillä Mestari oli juuri aiemmin tapettu uskonnollisten ihmisten toimesta. Siellä neljän seinän sisällä oli vain odotettava ja pelättävä ilman mitään hyvää ratkaisua elämäntilanteen korjaamiseksi. Pelkojen horjuttama uskova tuntee olevansa kovin yksin ongelmiensa kanssa. Hänestä Jeesus tulee liian myöhään paikalle? Monta kertaa hän on kokenut, ettei Jumala välitä hänestä, eikä hänen tärkeitä asioitaan tunnuta käsiteltävän taivaassa ollenkaan. Hidasta on kuin Venäjän tullissa. Juutalaisuus pelottaa uskovaa, varsinkin juutalaisuudesta kääntynyttä uskovaa. Uskonto ei hyväky uskoa, muotojumalisuus ei hyväksy Kristusta.

Kun uskonelämä kadottaa Kristuksen, jää jäljelle vain oma into ja pelko, vaihtelevat tunteet ja piiloutuminen. Pelastuksen riemu on kadonnut, taivas on suljettu ja täynnä myrskyvaroituksia. Jonakin päivänä sitä miettii, että mitä tämä kannattaa ja mitä tästä hyötyy, miksi olenkaan joutunut tähän jamaan? Mutta siihen tilanteeseen ilmestyy Jeesus, ja sanoo: "Rauha teille!" Vapahtaja tuo rauhan sanansa kautta, usko tulee kuulemisesta. Koko sen hetkinen ilmapiiri muuttuu, kun Jumalan rauha virtaa huoneeseen. Mestari tuo turvallisuuden, hallintavallan, varjeluksen. Jumala ei olekaan hylännyt meitä, hän välittää meistä ja on kanssamme.

Kun Jumala etsi aikoinaan kansaansa parannukseen, eikä väki halunnut kuulla Herraa, niin Jumala lähetti voimakkaan kurituksen naapurin taholta. Lukittu huone avautui kuin sardiinipurkki, mutta sen teki vihollinen.

"Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva! Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa." Jes.10:5-6

Se toimi Jumalan vitsana ja jälki oli haavoittavaa. Sen seurauksena ovet aukesivat Kristukselle ja hän pääsi taas kunniapaikalleen. Mutta tuho oli suuri ja kansa tunsi nahoissaan kovan kouran. Vain jäännös palasi Jumalan luo, tunnustaen tämän Herruuden. Aina joku oppii kovassa koulussa - mutta eivät kaikki, osa kaatuu kentälle.

"Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään. Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö." 20-21.

Sairaus ja lukitut ovet

Sairaus sulkee ovet, jotka ovat olleet aina auki. Ryhdikäs uskova on hetkessä rauniokasa, muinaismuisto, ehtoopuolensankari. Sairas vetäytyy kuoreensa tuntien menettäneensä elämän voimansa, -halunsa ja ystävänsä. Hän ajattelee vain vikaansa, ja miksi se on tullut hänelle, ja miten kauan se kestää, ja missä on Jumala? Sairas rukoilee Jumalaa tai katkeroituu hänelle? Sairaus pilaa hänen omat suunnitelmansa tulevaisuuden suhteen, se lyhentää hänen elämäänsä, se vie hänen kauneutensa, se karkottaa hänen ystävänsä etäämmälle. Niin sairas sulkee ovet ja linnoittautuu huoneeseensa - ilman Kristusta. Pelko lisääntyy, vaivat muhivat, mieli katkeroituu, on yksinäistä. Missä olet Jeesus, missä sinun rauhansanomasi?

Avioliitto ja lukitut ovet

Kun mies ja nainen rakentavat avioliittoaan, siihen kuluu aikaa, sanoja ja oppimista, hikeä ja kyyneleitä, hamekangasta ja rautanauloja, koivuvihtoja ja muovipusseja, sekä tuhansia kilometrejä askeleita ja paljon yöunta, hiukan rahaa ja vähän velkaa. Suku toimii avioliiton huutosakkina ja lapset peilinä sen onnistumisesta, viranomaiset seuraavat etäältä ja pankki vahtii saataviaan. Mutta liian usein avioliittoa rakennetaan ilman Jumalaa, eikä siitä hyvää seuraa. Itse lukitut ovet, ovat omavoimaisuuden osoitus, jossa ratkaisuvalta on otettu omiin käsiin. Sisällä asuu pelko ja kykenemättömyys tasapainoon. Kaksi yrittää elää kuin yksi, mutta eivät tule toimeen edes itsensä kanssa. Viha, vaatimukset, mustasukkaisuus, hallitseminen ja kiusaaminen ovat jokapäiväistä. Siellä tarvitaan Kristusta, rauhan tuojaa.

Seurakunta ja lukitut ovet

Jos uskovaisuus rakentuu vain uskonnolle, on seurauksena vain uskontoa, tapoja, perinteitä, yritystä olla osaava, hyvä, kiltti, kuuliainen ja lainomainen. Sen seurakunnan ovelle voisi laittaa kyltin: "Ei tartte auttaa" tai "Kyllä me pärjätään omilla" tai "Täällä ei olla tiukkapipoja, eikä liian hengellisiä" tai "Me emme kysele toisten uskoa". Joillekin seurakunta on tapa hankkia hyötyä, taloudellista hyötyä, suosiollista hyötyä, kunniaa, kannatusta, ruokaleipää. Tällaiset ihmiset tulevat kirkkoon, jos siitä on jotain hyötyä heille itselleen. Toisten tähden he eivät tee mitään, eivätkä ole ilmoittautumassa vapaaehtoisina Jumalan palvelukseen. Heidän seurakuntansa saattaa olla mainittavan toimiva ja edistyksellinen, mutta sieltä puuttuu Jeesus ja hänen tuomansa rauha. Se elää kuoleman tilassa, vaikka sillä on elävän nimi? Jeesuksen ilmestyminen muuttaa koko tilanteen, hautajaistunnelma poistuu ja elämä virtaa huoneeseen. Jos uskova ei kysy Jumalan tahtoa, hän ei myöskään voi siitä tietää mitään. Jos uskova ei suostu Jumalan tahtoon, hän kulkee oman-tahdon-tietä. Uskova sulkee ovensa Jeesukselta, mutta odottaa kuitenkin Herran huolivan hänet pian taivaaseen, kun on kaikki kuluttanut ajassa loppuun?

Laodikean seurakunta (Ilm.3.) on malliesimerkki lukittujen ovien seurakunnasta. Mutta sielläkin Kristus vielä kolkuttelee päästäkseen sisälle.

Elävä Kristus ja uskovat

"Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. 20:20. Kaiken kristillisyyden keskus on Kristus itse, hänen persoonansa, työnsä, kuolemansa, ylösnousemuksensa, elämänsä, voimansa, rukouksensa ja rakkautensa. Pelokkaiden uskovien piti saada nyt kertakaikkinen varmuus Jeesuksen olemuksesta, pyhityksestä, valtakunnasta ja tahdosta. Siksi Kristus näyttää heille haavansa, se on taivaallinen todistus, joka vakuuttaa enemmän kuin muut seikat. Uskovat ovat kautta aikojen veisanneet Jeesuksen veren voimasta ja armosta, joka on tullut syntisten ulottuville. Veri-laulut ovat evankeliumin ydintä. Koko Uusi Testamentti on täynnä tätä sanomaa ja uskoon tulleet ihmiset ovat todistaneet Golgatan voittajasta sanoin ja sävelin, elämänmuutoksin ja -tavoin. Ilman Poikaa ei ole Isää. Ilman verta ei ole anteeksiantamusta. Lukittujen ovien tilanteeseen tulee elävä Jeesus, Vapahtaja kohtaa avuttomat uskovat tuoden valon pimeään.

"kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!" Hebr.9:14.

Jeesuksen antama rauha

"Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." 20:21. Kun Kristuksen rauha tavoittaa uskovan sydämen, hän uudistuu uskossa. Luottamus Herraan palaa ykköspaikalle ja katse pysyy taas Vapahtajassa.

Lukittujen ovien kansa saa uuden voiman, kun Jeesus tulee heidän luokseen. Ovet aukeavat ja uskovat lähtevät palvelemaan Herraa. Jumalan rauha tulee voimaksi ja siunaukseksi, taivas aukeaa, ilo virtaa olemukseen.

"Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" ....Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.... Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.... Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä." Ps.116:4,7,10,17-18.

Elävä Jeesus tuo uskovan pois lukittujen ovien takaa. Elävä Jeesus saa hengellisesti kuolleet elämään ja puhumaan, liikkeelle, Herran palvelukseen, taivas toivoa, ilosanomaa kuuluttamaan. Seurakunta tulee rakkaaksi Jeesuksen valossa, toiset uskovat tulevat tärkeiksi, veljiksi ja sisariksi. Heidän kanssaan on ihana kulkea uskossa, valtakunnassa ja vaivassa, kun tietää Jeesuksen elävän.

Jeesus, Messias, tule lukittujen ovien läpi ja ilmesty kansallesi Israelille ja juutalaisille. Tule, Herra, kuolleitten uskovien koteihin, lukittujen ovien läpi tuomaan kadonnut rauha takaisin. Tule, Kristus ja näytä kylkesi ja haavasi, voitonmerkkisi, syntisille, jotka ovat kuolleet rikoksiinsa Tee veresi arvo sydämissä suureksi ja kiitetyksi. Ilmesty toivottomille sairaille, vaikean avioliiton murtamille, seurakuntiin, jotka ovat kadottaneet yhteyden sinuun, uskoville, jotka yrittävät korvata armon tekemisillään. Auta ylös uskovat, joista ei ole mihinkään! Tule, Messias, Sankari, Rauhanruhtinas, Jumala, pelkojen ja maailman hengen orjuuttamien uskovien lukittujen ovien huoneisiin. Anna ilon ja pelastussanoman sytyttää uskovat kaikkialla lähetystyöhön ja sinun odotukseesi.

Sä kallein olet osani ja ainoa autuus sieluni.

Pellolle ilmestyi eräänä iltana peura (siis ihan oikea, ei se piispa). Notkeasti eläin kulki ruohikossa, kunnes pysähtyi katselemaan tiettyyn suuntaan. Mietimme, että mitä se näki? Pian ruohikosta ilmestyi kettu, joka hiipi hiljakseen eteenpäin peurasta välittämättä. Peura pyöri siinä sitten näyttävästi ympäriinsä ja teki hyppyjä ketun suuntaan ja poispäin. Mutta kettu ei ollut moksiskaan ja sitten eläimet katosivat tahoilleen.

Kettua pidetään viisaana eläimenä, mutta peura ei varmaan ole siinä sarjassa kovin korkealla? Ilmankos ihmiset ovat kiukuissaan nimitelleet usein lähimmäisiään eläinperäisillä nimikkeillä: kuten ”lammasmainen tyyppi” "senkin sika" "mikäkin kana" "varsinainen susi" "norsu posliinikaupassa" "se on oikein lehmä".

Tarina kertoo vanhasta leijonasta, jalopeurasta, joka ei jaksanut enää pyydystää saalista kiinni juoksemalla, jonka hampaat ja kynnet olivat niin kuluneet, että sen ei ollut niin helppoa saada ruokaa kuin nuoruuden päivinään. Niin se teeskenteli sairastavansa ja se antoi kaikille naapureilleen tiedon, että se oli luolassaan odottamassa vierailijoita. Ja kun ne monet pikkueläimet tulivat sen luokse tarjoamaan sille osanottonsa uskoen pedon olevan ystävällinen niille, niin leijona nappasi eläimet kiinni, raateli ne ja söi ne yksi kerrallaan. Leijonan luolan edustalle alkoi kertyä iso kasa kuolleiden luita.

Aikanaan siihen tassutteli ohi kulkiessaan kettu ja sopivan välimatkan päästä se jututti leijonaa. Kettu tuli varovaisesti lähestyen, mutta pysyi turvallisen matkan päässä luolasta, ja kysyi kohteliaasti sen jälkeen leijonan terveyttä. Leijona vastasi, että hän oli hyvin sairas todellakin, ja pyysi kettua lähemmäksi. Mutta kettu viisaasti jäi ulkopuolelle, kiittämällä leijonaa hyvin ystävällisesti kutsusta. Leijona kehotti kettua tulemaan lähemmäs, että voisi paremmin kuulla ja keskustella. Silloin kettu torjui kutsun ja sanoi: - Minun pitäisi olla iloinen kutsustasi, mutta olen huomannut, että on olemassa monia jalanjälkiä, jotka johtavat luolaasi, mutta kukaan ei tule ulos? - en taida tulla, sillä jäljet pelottavat!

Perkele kulkee keskuudessamme ja pitää suurta vihaa yllä maailmassa saaden ihmiset toisiaan vastaan, riitelemään, tappelemaan ja tappamaan. On ihmisiä, jotka ovat vihkiytyneet sen palvelukseen tekemään murhia täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Pimeydessään he uskovat tekevänsä hyvää tappaessaan ihmisiä? Piru pistää vihan kiehumaan ja niin kansat sotivat toisiaan vastaan, eikä tämä tule loppumaan ennen kuin Kristus perustaa rauhanvaltakuntansa nähtävällä tavalla maan päälle tuhanneksi vuodeksi.

Jeesuksen vapauttamat ihmiset eivät enää ole orjuuden kahleissa pahaan nähden, vaan elämä on tullut heihin, uusi elämä, taivaselämä, ikuinen elämä. Jeesuksen luonto on tullut heihin Pyhän Hengen vaikutuksesta, sana on tullut heissä lihaksi.

"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;" Ef.2:1-3

Kautta seurakunnan historian piru on pistänyt uskovat tiukoille hyökkäämällä heidän kimppuunsa. Tässä työssä se on teettänyt likaisen työn palvelijoilleen, Jeesuksen ristiinnaulitsijoille, luopioille, kieltäjille, pilkkaajille ja lain rikkojille. Ja heitä on aina löytynyt, he marssivat suurina kulkueina ylistäen saatanaa ja tämän aikaansaannoksia. Samaa tietä he kuljettavat lapsensa ja ystävänsä, turmeluksen suku rientää tuhoonsa otsa kiiltävänä ja kirous suussaan, mustan kivisydämensä kanssa. Herran sana varoittaa uskovia sen tähden vakavasti edessä olevasta vaivasta:

"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää." 1.Piet.5:8-9

Uskovan on syytä tietää, että heillä on vastustaja, joka väkevä maailman hallitsija. Se komentaa kuninkaat ja poliitikot, uskonnot ja yleiset mielipiteet oman näkemyksensä toteuttajiksi. Se hyökkää, valehtelee, pilkkaa, huutaa, kiristelee hampaitaan ja tappaa armotta. Mutta se tulee myös ovelasti kuin tarinan sairaaksi tekeytyvä leijona. Se houkuttelee syömäetäisyydelle ja sitten se iskee. Lampaat ovat sen herkkua, varsinkin Kristuksen lampaat. Jos Herran omat ovat innokkaita ja palvelevia, todistavat Jeesuksesta ja tekevät lähetystyötä, se on oikein kiinnostunut eliminoimaan ja tuhoamaan heidät. "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh.10:10.

Jeesuksen suuri rakkaus, hänen Hyvän Paimenen huolenpitonsa ja suojeluksensa on vertaansa vailla. Jokainen tätä maistanut tietää, ettei ole mitään tähän rinnastettavaa maan päällä. Taivaallinen Vapahtaja pitää omistaan huolta ja hänen omansa tukeutuvat häneen, riippuvat hänessä, ovat läheisriippuvia Jeesuksesta.

Mutta heikkouksiemme tähden olemme uskovina alttiita joutumaan pahan vaikutuspiiriin. Monen houkutuksen, himon ja synnin tähden uskovat lankeavat, rikkovat Jumalaa vastaan ja hänen liittonsa, ovat hengellisen avion rikkojia. Silloin he menettävät hyvän ja turvallisen asemansa Jumalan yhteydessä. Perusvaiva on aina ylpeys, joka on nostanut heitä itseään ihmisinä Jumalan vertaiseksi, omavaraiseksi ja turhan tärkeiksi. Toinen reitti tässä sarjassa on maailman rakkaus, joka on vienyt monet pois Jeesuksen luota. Piru on naruttanut heidät pois uskosta = niellyt heidät, niin kuin oli ennustettu. Siinä vaiheessa, kun heidän olisi pitänyt vastustaa paholaista, he ovat sokeudessaan menneet virran mukana. Siihen on heidän tunteensa vietellyt, tietonsa ohjannut ja tahtonsa kehottanut. Loppujen lopuksi he ovat olevinaan jopa tyytyväisiä ratkaisustaan, sillä nyt heidän ei enää tarvitse välittää Jumalan sanasta eikä toisten uskovien mielipiteistä.

Kävelimme vaimoni kanssa eräänä päivänä suuren marketin pihalla ja huomasin edessäni avoimen kukkaron. Poimin sen maasta. Siinä oli näkyvissä sukulaisten pieniä valokuvia, pankkikortteja ja sen saalista. Katselin ympärilleni, mutten tavoittanut ketään köyhää, joka olisi ollut kukkaron tarpeessa. Vaimoni tuli siihen ja kerroin löytäneeni kukkaron, mutten tiennyt kenen? Aioimme lähteä viemään sitä neuvontaan, kun näin erään hermostuneen miehen tulevan parkkipaikan poikki kaupan pääovea kohti. Hänellä oli laatikoita käsissään ja hän pudotti yhden niistä poimien sen nopeasti käsiinsä. Samassa avasin kukkaron ja katsoin olisiko siellä henkilötunnistetta? Näin siellä miehen kuvan ja nimen. Mielestäni hermostuneen oloinen mies muistutti hieman passikuvaa ja niin huusin parkkipaikalla kukkarosta löytämääni sukunimellä. Mies kääntyi puoleeni ja tunnisti nimensä. Sanoin, että löysin maasta hänen kukkaronsa. Hän vaikutti huojentuneelta ja kiitti. Vaimoni toivotti hänelle Jumalan siunausta, josta hän myöskin kiitti. (On sanottu, että jos alkaa liiaksi muistuttaa passikuvaansa, on jo loman tarpeessa?)

Tavallisen ihmisen elämä rakentuu suuresti kukkaron ympärille ja hänen omaisuutensa on usein pelkkiä euroja? Eiväthän poliittiset johtajatkaan, jotka yrittävät ohjata kansojen vaiheita, ole kiinnostuneita muusta kuin rahasta. Ihmiset ovat heitä varten vain rahan tähden ja kun tulee Englannin kaltaisia itsenäisen valtion päätöksiä, parkuvat raharikkaat ja tavararuhtinaat menetyksiään? Kärjistyneesti voisi sanoa, että uutiset, valtakoneisto, herrat ja narrit kumartavat rahan valtaa ja palvelevat sitä. Meille luodaan mielikuva, että onnellinen ihminen ostaa ja myy, hankkii ja kuluttaa, nauttii ja toteuttaa mieltään. Mutta todellisuudessa ihminen on onnellinen vain silloin, kun hän löytää Jumalansa ja elää hänen yhteydessään. Mitä siis ihminen voi menettää, mitä saavuttaa elämässään, mikä on todella arvokasta? Hän voi menettää Jeesuksen ja silloin hän menettää kaiken. Mutta hän voi myös saavuttaa Jeesuksen, silloin hän saa kaiken. Muu on vain kehystä ja kosmetiikkaa, joka palaa kerran poroksi.

1.Kun olet, Herra omanani, en huoli koko

maailmasta; Ei muu kuin sinä sieluani

voi virvoittaa sen vaivoissa. Mikä on maailman

huvitus! Sä olet mulle lohdutus.

2. Jos vaipuis ruumiini, sielunikin, Sä, Herra,

olet turvani; Kun lohduttain sä tulet liki, niin ka-

too kaikki tuskani; Kun sä vaan olet puolellani,

muu kaikki olkoon vastahan!

3. Kun sinä olet tavarani, niin kaikki onkin mi-

nulla; Kun virvoitat mun sieluani, mua kuolokaan

ei kauhista; Sä kallein olet osani ja ainoo autuus

sieluni.

vanha virsikirja 298. Friedrich von Hardenberg (Novalis), (saks.)

s. 1772 † 1801.

Astu Herran etehen vastaamahan syntinen

Kesäkelillä kaasujalka on löyhässä ja vanha auto kulkee yllättävän nopeasti… ja samassa tiekamera räpsähtää…. poliisilaitos päivittää maantiekiitäjän arkistoihinsa. Rikosrekisteri kasvaa. Huolimatta lukuisista välähdyksistä tien varsilla, en ole kuitenkaan saanut koskaan ylinopeussakkoa. Muutama huomautus on tullut - ei muuta, nekin vaimolle, koska ainoa automme on hänen nimissään. Olen kuitenkin syyllinen, rikollinen, lainjakajat vain ovat tulleet joustaviksi. Onhan tietysti raskasta ajaa aina jarru päällä, varsinkin pitkää matkaa. Mutta sakkoa on vielä kurjempi maksaa.

"Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu….. älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa." Snl.1:10,15. Hyvillä ohjeilla selviää monista vaikeuksista, mutta synnin kanssa eivät pelkät ohjeet riitä, vaikka nykypyrkimys onkin selvästi sen suuntainen? Vaikka kuinka yrittäisi muuttaa itseään ja tapojaan, huomaa olevansa sidottu olemukseensa vahvasti. Hyvä päätös vie pienen matkaa, mutta siihen se sitten hyytyy, kun vanha mosse.

Ruotsalainen Lars T. (Thorstensson) Nyberg (1720-1792) oli toisen polven pappi. Hän tunsi

vetoa herrnhutilaisuuteen, jonka tärkeä taustatekijä oli hallelainen pietismi.  Siihen aikaa pietismi teki tuloaan Pohjolaan ja synnytti myös runsaasti vastustusta herättävällä julistuksellaan. Lars T. Nyberg osoitti kiinnostuksensa liikettä kohtaan niin vahvasti, että hänet erotettiin virastaan. Hän siirtyi työskentelemään Amerikan ruotsalaisen siirtokunnan pappina. Vuonna 1750 hän aikoi palata Ruotsiin, mutta tapasi paluumatkallaan kreivi Zinzendorfin ja siirtyi veljesseurakunnan (jonka tuottamaa Päivän tunnussanaa edelleenkin luetaan Suomessa) papiksi Lontooseen ja Bristoliin. Ruotsin kirkolliset viranomaiset pelkäsivät Nybergin mahdollista paluutaan niin ankarasti, että lähettivät puhdasoppisia vakoojia Lontooseen tarkkailemaan hänen toimintaansa ja mahdollisia paluuaikeitaan.  Vuonna 1776 hän kuitenkin hylkäsi herrnhutilaisuuden, palasi Ruotsiin ja luterilaiseen kirkkoon. Hänestä tuli Flon kirkkoherra. Jo opiskeluvuosinaan Nyberg oli kirjoittanut useita herrnhutilaissävyisiä virsiä. Hänen ehkä lauletuimpia virsiään on "Ei mikään niin voi virvoittaa". Ne julkaistiin Ruotsin herrnhutilaisten laulukokoelmassa Sions Sånger (tämä kokoelma oli esikuvana Siionin virsille Suomessa). Niiden sanoma on kohtikäyvä ja hengellinen, mutta niitä on siitä syystä myöhemmin lyhennetty ja "siistitty". Sillä voihan olla, että joku tulisi vielä herätykseen ja synnintuntoon sen tähden? Hänellä oli myös ilmeisesti profetian lahja, koska osa hänen virsistään on kirjoitettu keskustelumuotoon Jeesus ja syntinen. Vanhassa Siionin virret kokoelmassa on hänen kirjoittamansa herätyslaulu numerolla 3 osastossa "Jumalan armokutsumus".

1.Älä juokse rohkeasti! Tutki tietäs kerrankaan!

Tee jo laskus nopeasti, kun viel' olet päällä maan!

Olet varmaan ahtaalla, jos sun hautas partaalla vasta

tulet valppahaksi surkeuttas huomaavaksi.

2.Voi, kun päiväll' valoisalla Piru monen pimittää,

petoksellaan kavalalla liehakoiden eksyttää.

Kukin luulee synneissään, että autuas on hän,

kunnes kuolinhetkellänsä Helvetti on edessänsä.

Olin menossa erääseen hengelliseen tilaisuuteen ja tapasin siellä minulle tuntemattoman miehen. Pyysin häntä tulemaan mukaan, sanoin että aloitamme kahvihetkellä ja sitten pidämme seurat. Mutta hän esteli ja sanoi: - en tarvi kahvia…. täytyy mennä saunaan…. on kiire kuolemaan! Nämä kolme lausetta muistan hänestä, enkä enää koskaan nähnyt häntä. Surullista. Sauna on hyvä ja saunakahvi, mutta kuolemaan ei olisi kiire kenelläkään, sillä se kestää ikuisesti.

3.Jos hän palata vois vielä kadotuksen alhosta

maistettuaan hetken siellä turhan toivon tulosta

ja sais alkaa uudestaan elämänsä päällä maan,

varmaan ottais tarkemmasti vaarin tiestään loppuun asti.

Tämä palaamisajatus on pelkkä fantasia, jolla ei ole todellisuus pohjaa. Ei kukaan pääse katsomaan etukäteen tulevaisuuttaan kadotuksessa. Sillä siitä on esimerkki Raamatussa (Luuk.16.) rikkaan miehen tapauksessa. Hän tuli herätykseen vasta tuonelassa vaivoissa ollessaan. Siellä hän hätäili sukulaisten pelastumisesta - liian myöhään. Tiedän tosin muutamia herätettyjä, jotka ovat unien kautta saaneet vihiä sen verran tulevaisuudestaan, että ovat pelästyen kääntyneet Herran puoleen. Mutta suurin osa ihmisistä on siinä tilassa, että aikansa he sekoilevat täällä päämäärättömästi, kunnes elämän näyttöruudussa lukee: Game over!

4.Nyt ei parannusta kuulla. Vaikka ostolaumansa

synnin alta käskee tulla Jeesus armohelmaansa.

Syntinen on rohkea, surmillensa nopea,

kauheasta tyhmyydestä ottaa kuoren ytimestä.

5.Turhiin aika kulutetaan, juontiin, peliin, hyppyihin.

Niitä kilvan harjoitetaan kaikki yöt ja päivätkin.

Syntejänsä lisätään, pirun mieltä täytetään.

Miks' on hänen orjanansa Herran lunastama kansa?

Nykyään voisi sanomaa nykyaikaistaen kirjoittaa: Turhiin ostoksiin aika kulutetaan, pelaamiseen, rahan hankkimiseen, telkkariin ja kännykkään. Synnin orjina huudetaan vapautta, Golgatalle ei tahdota tulla - siitä piru iloitsee. Vaikka se on sama, miten eletään, jos eletään ilman Jumalaa, sillä ollaan väärällä puolella, Titanicissa, vaikka Herra on tuonut pelastusveneen ulottuville - ja kaikille halukkaille riittää tilaa!

Toisaalta tarjontakin on sitä sun tätä. Nykyään voisi mainoksessa lukea: Tänä iltana Pietari puhuu aiheesta "mietiskely ja terapia kirkon selkäranka". Edelleen, Johannes ja Andreas gospeljatkot, liput ja ohjelma kirkon ovelta 15 €. Edelleen, Paavalin alustus sinkkuillassa teemalla "yksin aina kaunihimpi". Vielä illan päätteeksi Jerusalemin piispa, Jaakob, puhuu aiheesta "pakolaiskysymys askarruttaa". Ovella on vielä gallupkysely, mitä mieltä hautausmaan uudesta valaistuksesta? Mutta ei hätää, Herra lähettää jonkun peräkylän Taavin todistamaan hänestä. Taavi jakaa traktaatteja kirkon läheisyydessä ja niissä lukee: ”Jeesus pelastaa”.

6.Nimes Jeesus häväistyksi tulee synnin retkillä,

Sanas väärin käytetyksi ilkeimmällä leikillä,

perkelettä huudetaan. Ollaan hänen vankinaan

kadotukseen tuomituita, kootaan tulehensa puita.

7.Etkö luule hämmästyväs silloin vaivaa helvetin,

koska tuoni piirtää seinääs: »Mene, tekel, ufarsin».

Astu Herran etehen vastaamahan syntinen,

edessäs on kuolon retki, nyt on sulla viime hetki.

Olin Savossa, kirkossa, sakastissa ja valmistautumassa kirkonmenoihin ystävien kanssa. Kävimme läpi käytännön järjestelyjä. Silloin tuli ovesta sisälle vanha mies ja hän huohotti raskaasti. Hän puhui epäselvästi ja tuskin kuuluvasti. Itse mietin, mikä miehen asia olikaan, miten pitäisi toimia? Silloin vanha kappalainen meni miehen viereen ja kuunteli aivan hänen vieressään tämän vuodatusta. Kuulin joitakin kuiskauksen sanoja, joiden keskeltä erottui mm. synti. Pappi julisti miehelle synnit anteeksi ja taputti häntä olalle. Mies tyyntyi hetkessä, teki sakastissa u-käännöksen ja palasi kirkkoon. Upeaa, ajattelin, tätä varten me olimme koolle tulleet, että ihminen ja Kristus voisivat kohdata ja Jeesuksen elämä virtaisi syntiseen parantavasti.

8.Kansat pakanuuden maista kaukaa meren luodoista,

jotka vähän tiesit laista, vaan ei mitään uskosta,

saavat viime päivänä kristittyä häväistä.

Joka eli loppuun asti pakanaakin pahemmasti.

9.Yhä kuullaan saarnattavan katumusta,

uskoa, autuutta myös tarvittavan, sieluillemme lepoa,

vaan kun turhuus rakas on, niin on kansa tunnoton,

ettei Herran sanaa kuule, ei sen tekijäksi tule.

Kaikilla on pallo hukassa ilman Jeesusta, ilman Jumalan sanaa. Tästä seuraa mitä hullumpia kuvitelmia, mielipiteitä ja päätelmiä pelastuksesta, Jumalasta ja ikuisuudesta. Eräs tanskalainen pappi sanoi aikoinaan että katuojan juoppo, joka uskoo Jumalaan, on luterilainen pyhimys. Tämä herätti hilpeyttä ja kiukkua. Ilmeisesti hän tahtoi vetää maton katolisen pyhimyskulttuurin alta? Mutta Raamatun mukaan pyhä ihminen on armahdettu syntinen, joka elää uskossa Jeesukseen. Silloin hän on samalla kertaa syntinen ja armahdettu. Tämä on vaikea yhtälö, joka aukeaa vain Pyhän Hengen kautta Raamattua lukemalla. Sillä ei meitä viime kädessä synti kadota, vaan se, ettemme tarvitse Jeesusta.

10. Voi, voi, viheliäisyyttä elämäsi lopulla,

jos sä kohtaat iäisyyttä nukkuvalla tunnolla!

Lasken siis rukoillen nöyräst' Herran etehen,

tee jo asiastas tosi, suur on muuten vahinkosi.

Ihmisen apu tulee aina Herralta ja vain Herralta, muut odotukset tuottavat pettymyksen. Väliaikaista helpotusta voi saada ihmisiltä, luonnosta, syömällä, nukkumalla, erilaisilla mielen ja ruumiin tyydytyksillä. Sisältöä tuovat aistilliset, tahtoa ja tiedonnälkää tyydyttävät asiat, mutta tosi paikan tullen ne ovat kaikki kevyttä kamaa - pelkkää huumetta, joiden vieroitusoireet puistattavat ja hikoiluttavat, valvottavat ja masentavat. Sillä ihmisen perusongelma on aina synti, synnin vaikutus ja seuraus. Eikä syntiä saa pois puhumalla, eikä syyllisyydestä voi vapautua kuin Jumalan avulla - tarvitaan Jeesus.

"Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä." Ps.130:6-8.

Ihminen tarvitsee sovituksen ja lunastuksen, puolestapuhujan ja armahtajan vapautuakseen synnin seurauksista. Syntinen hän on hautaan saakka, mutta on toista elää armahdettuna kuin pahalla omatunnolla.

Armon askeleet ovat yksinkertaiset, mutta vaikeat:

1.Kuuntele, kun Jumala kutsuu sinua!

2.Tule syntisenä Kristuksen armahdettavaksi.

3.Pyydä syntejäsi anteeksi.

4.Ota vastaan Herra ja hänen armonsa.

5.Suostu toisten uskovien kaveriksi.

6.Jää Jeesuksen seuraan joka päivä.

7.Kulje elämäsi katse tähdättynä taivaaseen.

Suuri Jumala, iankaikkinen Herra, joka olet rakastanut maailmaa niin paljon, että lähetit meille Jeesuksen, anna armo syntisille tässä ajassa. Anna maailman nähdä oma tilansa ilman sinua ja sinun kanssasi, ilman armo ja armon kanssa. Kiitos, että tulit pelastamaan syntisiä. Lahjoita meille pyhyyttäsi pahuuteemme, avaa meille valtakuntasi ovi käydäksemme sisälle maailmasta ja anna tahtosi tapahtua elämässämme, ettemme olisi kuoleman omat. Anna synnit anteeksi - nyt. Aamen.

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

"Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen." Ps.119:103-106.

Raamatun sanalla on ihmeellinen pelastava ja parantava vaikutus ihmismieleen. Nälkäiselle se maistuu hyvälle. Kaipaavalle se tuo toivoa. Matkaavalle se antaa valoa askeleihin. Vaivatulle se antaa runsaasti virvoitusta.

Suomen suveen mahtuu hyvin yksi päivä, jolloin kuunnellaan Jumalan sanaa ilman kiirettä. Sen sanan rinnalla kaikki muu on on vain kehällistä ja ajallista. Ja tuon sanan todistuksen keskuksessa näemme elävän Jumalan, Kristuksen Jeesuksen.

Meillä on tarkoitus pitää taas kesäseurat vanhassa heinäladossa Kuusjoella (Salo), kesänviettopaikassamme, Raatalantie 460, 10.7. sunnuntaina klo 14.00 alkaen.

Pidämme parin tunnin jälkeen kahviväliajan ja sitten vielä jatkamme. 

Ystävät jakavat sanaa uskonsa mukaan ja lisäksi on vapaasana. 

Joten varaudu todistamaan Jeesuksesta, jos sydämesi siihen kehottaa.

Kiitos Herra, että siunaat heitä, jotka sinua etsivät, odottavat ja rukoilevat.

Jumalan puutarhassa

Kesän tulo on aina mieleenpainuva täällä pohjolassa, eivätkä etelän ihmiset ymmärräkään, miten paljon me iloitsemme auringosta. Sillä me tiedämme ja tunnemme nahoissamme, että tämä on vain hetken ilo, joka muuttuu pian taas koleaksi. Merkillistä, että muistoissa kuitenkin usein mieleen painuvimmat hetket ovat sellaisia, jolloin ei ole tapahtunut juuri mitään? Ehkä niissä on ollut taivaallista rauhaa ja ikikesän odotusta fingerporillinen? Ehkä myöskin hetken pysähtyminen normaali rutiinista on ollut tärkeää, että koneisto voisi levätä hiukan? Onhan tunnettua, että uskovatkin ovat varsin kiireisiä ja monesti kovin kuormitettuja. Muistan, kuinka itsekin tein lujasti töitä ja lepotilassakin työstin mielessäni jo seuraavia töitä. Milloin siis lepäsin? Silloin, kun taju oli vähän aikaa kankaalla! Ahkera ihminen tuntee syyllisyyttä lepäämisestä, sillä hän ei koe voivansa antaa itselleen silloin suorituspisteitä - hän ei ansaitse mitään. Tästä alkaa yleensä lainalaisuus ja tekojentie, joka uuvuttaa niin uskovan kuin hänen seuralaisensakin. Neuvojat sanovat silloin: Yritä edes, koeta jaksaa, nouse ylös, vauhtia, eteenpäin ja kyllä sä olet aika hyvä....

Paratiisin jälkipyykissä meille jäivät rikkaruohot muistuttamaan maata kalvavasta kirouksesta, jonka Jumala asetti synnin seurauksena. Aatamin olisi pitänyt ryhdikkäästi kieltäytyä miellyttämästä vaimoaan sinä kohtalokkaana päivänä. Sitä vaivaa nyt kannamme ja yritämme kiertää mahdollisuuksien mukaan, siirtää rasituksen muille ja teettää köyhille työn vaivan, sekä selvitä kaikesta vain rahalla, politiikalla ja urheilulla?

"Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä." 1.Moos.3:17-18.

Viivymme aina jonkin aikaa puutarhassa perusparannus töissä näin kesän alkaessa. Korjaamme talven jälkiä ja vaurioita, huomioimme ne taimet, joiden elämä on päättynyt luonnon mullistuksiin ja kylmyyteen, lumen painoon ja villieläinten ruoaksi. Kuitenkin on yksi sitkeä kokonaisuus, joka selviää aina ja kaikkialla ilman huoltoa, lannoitteita, leikkaamista, tukemista ja ihmisapua - kirouksen rikkaruohot. Niitä ihailevat ilmeisesti vain biologit ja lampaat laidunmailla? Ne tulevat yhtä varmasti kuin kesä joka vuosi näkyviin. Ilmeisesti suurin vaiva meidänkin pienessä puutarhassamme on juuri rikkaruohoista? Mutta minkäs teet, ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa saada edes hieman kauneutta näkymään pihalla. Toki muistan vieläkin kouluajoilta monen rikkaruohon latinankielisen nimen ja heimon, mutta ei niitä saa nimellä poistumaan?

Rikkaruohot ovat kuva ihmisen syntisyydestä, ilman mitään ponnistelua ne ilmenevät monella eri tasolla ihmiselämässä. Kerrotaan, että eräs mies kysyi toiselta: - mitä pitää tehdä joutuakseen helvettiin? Tähän toinen vastasi: - Ei mitään, odottelee vaan rauhassa! Niinpä niin, luonto pitää huolen lopusta. "Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä." Ps.92:8.

Virsikirjan vanha virsi 1500 luvulta kertoo hyvin synnin rikkaruohojen vaivan, joka on aina kiusannut ihmistä. Siihen aikaan tämmöistä tekstiä tuli vielä piispan äänenpainolla: (Laurentius Petri Gothus 1572. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1867, 1937, 1984.)

1. Ihminen synnissänsä kauan maannut Tään äänen ylhäält' oli kuulla saanut: Jo nouse, päivän koi on valistanut, Sen kirkas valkeus maailmaa lohduttanut.

2. Hän kysyi: kenen ompi ääni tämä? - Enkeli olen Herran lähettämä: Nyt aik' on Herran puoleen

sielus kääntää, Hän tahtoo kuulla aamuvirtes ääntä.

On varsin kammottavaa nähdä eräänä päivänä, että on elänyt synnissä kuin sika pellossa, maannut sonnassaan ja luullut olevansa puhdas? Oma puutarha on kuin rikkaruohojen viidakko.

Enkeli oli silloin paikallaan Herran asialla, mutta nykyään enkelit ovat ihmisten mielissä lähinnä taikauskon välineitä ilman vakavaa sanomaa pelastuksen tarpeellisuudesta.

3. Hän sanoi: sielu suruinen ei laula Niin kauvan kuin sen sitoo synnin paula, Ja sitä kuolon ies rasittaapi. Vaan kukas siitä pelastuksen saapi?

4. Se vastas: sielua, kun syntiin nääntyy, Jo etsii Herra, ennenkuin se kääntyy; O sielu, katso, Herra

sanans suopi, Ja armons paisteen kirkkaan sulle suopi?

Koko olemassaolon taistelun keskuksessa ovat synti ja armo. Kääntymyksen välttämättömyys ja Kristuksen löytyminen ovat avainasioita. Tässä kaikessa tulee kuulla Jumalan sanaa, siitä usko löytyy. Rikkaruohot poistuvat vain työllä - taivaallisella työllä. Sairas paranee, kun saa oikeaa lääkettä.

5. Täst' alkoi syntinen nyt rauhaa saada, Kun kuul', ett' armo Herran ei voi laata, Näin kiitti siitä sydämell' ja suulla, Nyt laulain aamuvirttään Herran kuulla:

6. Suo, Jumal' armias, mulle armos loistaa Pois pimeys mun sielustani poista! Sun vala valkeutes

mieleheni, Vuodata rakkautes sydämeeni!

Kristus valo loistaa. Kauan kaivattu Jumalan rauha tunkeutuu koko ihmisen olemukseen niin, että uusi laulu ja kiitosmieli täyttävät olemuksen. Kuka jaksaa olla pimeässä kauan ja kun kerran on päässyt valoon, haluaa aina olla valossa. Kristus on Jumalan valo ja vain hän. Sydämen puutarha alkaa kukoistaa, Jumalan kesä on tullut.

7. Aurinko armas, ennustettu ennen, Sä Kristus, koitit meille viimein tännen, Armollas kadotuksest'

auttamahan, Jumalan lapsiks meitä saattamahan.

8. Kiitokses Herrallen siis, sydän, kanna, Ett'ei hän synnissäs sun maata anna! Tuntuihan kuin ois

kahle ahdas päällä, Kosk' olit synnin vallassa sä täällä.

9. Siis sua, Jesus, huudan avukseni, Kun synti pyytää voittaa sydämeni; Kun synti kiusaa, ole

tykönäni, Mun väkevyyteni ja elämäni!

Vapahtaja tuli pelastamaan ihmisen synnin, kuoleman ja perkeleen hirmuvallasta, sillä ilman Jeesusta hän olisi ollut hukassa ikuisesti. Kun kovat kahleet ovat poissa, on tosi kevyt olo. Mutta pelastuksesta huolimatta uskova tuntee rikkaruohojen jatkuvasti kiusaavan häntä ja siksi hän rukoilee Herraa apuun joka päivä, ettei synti saisi häntä valtaansa. Näissä kisoissa Kristus on uskovan elämä ja voima. Samalla tulee uskovan elämään uusi ulottuvuus, kiitollinen mieli, joka tuntuu joskus sydämessä asti.

Uusi Kristus-elämä on taivaan lahja, jossa tuntuu ja maistuu kadotettu paratiisi. Siinä tulevat osaksemme Kristuksen rauha, voitto vihollisista hänen uhrissaan ja lukemattomat ihanat lupaukset, joita uskovina ammennamme päivittäin Raamatusta. Näillä eväillä tähyämme tulevaisuuteen luottavaisina ja iloisina, pelastettuina. 

"Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen. Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niinkuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui." Joos.21:43-45.

On tärkeää kuunnella, mitä Herra puhuu, ja vähemmän kiinnittää huomiota, mitä ihmiset milloinkin sanovat. Ilmassa on niin paljon turhia sanoja, joista ei ole mitään hyötyä, eksyttäviä sanoja, jotka uuvuttavat ja vievät harhaan - eroon Kristuksesta. Jumalan uskollisuus on ikuista.

Elämän tasapaino löytyy Kristuksen yhteydessä, silloin Herran sana vakauttaa heiluvan mielen. Sillä monenlaiset tunteet, tunnelmat, mielialat ja näkymät riepottavat ihmisparkoja pitkin ja poikin. Mutta muuttumaton, iäti kestävä Jumalan sana on vakaa ja turvallinen, luotettava ja kantava. Siihen meitä kehottaa tarttumaan itse Jumala joka päivä. "Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie…" Snl.6:20-23. Kristityillä on taivaallinen isä ja äitiseurakunta, jotka ohjaavat meitä Hyvän Paimenen seurassa viheriäisille niityille lepäämään. Jos siis kristityt suhtautuvat kuuliaisesti ja kunnioittaen Jumalan opetukseen, sana vie heitä valaistua tietä. Olen joskus pimeällä tiellä ajaessani autolla sammuttanut muutamaksi  sekunniksi ajovalot, silloin en ole nähnyt mitään, enkä lainkaan tietä. Tilanne on ollut mahdoton ja siksi valojen palautuminen on ollut välttämätön. Kuitenkin nykykristillisyyden suurinta muotia on järjestää hengellisiä tilaisuuksia, joissa on mahdollisimman vähän Jumalan sana esillä. Seurauksena on rikkaruohojen raju lisääntyminen. Mutta paratiisiin takaisin päästään vain sanan kautta. Kun syö Jumalan sanaa silmä kirkastuu ja tulee kiitollinen mieli.

Sinä, Herra olet pannut meidät ihmiset pihalle paratiisista, vaikka olisimme siellä tänään kovin mielellämme. Parhaatkin tekomme yrittää olla kunnon ihmisiä ja kristittyjä on vain kehnoa tekopeliä, jossa puudumme pahasti. Auta meitä, Kristus, kun rikkaruohot rehottavat sydämessämme ja seurakunnassa ja peittävät näkyvistä kaiken taivaallisen ilonaiheen, rakkauden, uskon ja toivon. Ilman sinua makaamme synnissä ja hukumme siihen, ilman sinua putoamme syvyyteen. Anna meidän maistaa sinun hyvyyttäsi, Jeesuksen nimessä ja veren voimassa.  Vie meidät lepoosi, paratiisiin, jossa sinä olet meidän kanssamme. Aamen.

Valonjuhla

Juhannus meidän on tarkoitus viettää Turussa, vanhoissa kotimaisemissa Jumalan sanan ja rukouksen merkeissä ja ystävien seurassa. Paikka on Turun Kristillisen Työväen Yhdistyksen rukoushuone osoitteessa Myllymäentie 22.
http://vskl.fi/wp-content/uploads/2016/05/Valon-juhla.jpg

ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Tuli joskus koulussa laulettua Kesäpäivä Kangasalla laulua tietämättä, että se tulisi kerran olemaan osa elämäämme. Maakuntalauluja ja muita kansallistunnetta nostattavia hengentuotteita viljeltiin ahkerasti. Siihen aikaan koulussa isänmaallisuus oli kovassa kurssissa, sillä sotakorvauksia vielä maksettiin ja maa-alueita jäi naapurin omaksi. Osa kansasta ajatteli, että voi tulla vielä uusikin sota? Tuskin kuitenkaan edes tiesin, missä Kangasala sijaitsi, enkä ollut siellä käynyt koskaan. Kotikaupunkini oli Turku ja siinäkin vain muutama kaupunginosa oli tallattavanani. Nyt on tullut asuttua Kangasalla 19 vuotta ja kesää, huomaan, että kyllä Jeesuksen kanssa voi asua missä tahansa.

Topelius kirjoitti runon ruotsiksi käydessään Kangasalla 1800-luvulla. Suomi oli Venäjän valtakuntaa ja maassa maksettiin ostokset ruplilla. Otto Mannisen käännöksessä sanotaan:

Ma vain olen lintu pieni ja siipeni hennot on,

mut ilmain kotka jos oisin; ma nousisin lentohon,

ja lentäisin kauas, kauas luo Iäisen istuimen,

ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Runo on kaunis, mutta epätodellinen, sillä eihän Kotka pääse kovin korkealle. Finnairkin lentää korkeammalle kerosiinin avulla. Tosin metallikoneet putoavat myös helpommin kuin kotkat. Topelius ei ilmeisesti tiennyt, että Isän istuimen luo ei ole suoraa lentoyhteyttä, vaan kaikkien pitää mennä sinne Golgatan kautta? "Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat;" Jes.40:31 (Bibl.). Herran odotus on tässä avain sana. Uusi voima ei tule ylhäältä vaan alhaalta, syntisen vastaanottaessa Jeesuksen. Kristuksen veri puhdistaa kaikki, jotka kääntyvät Herran puoleen.

Mitä siitä, jos on heikot siivet tai peräti taittuneet? Mitä siitä vaikka syntynyt räpeltäjäksi kuin vanha kana, vaikkei koskaan pääsisi näyttävään liitoon? Mitä siitä, vaikka katsomossa nauretaankin heikkoa esitystä? Niin, sillä Herra on heikoissa väkevä ja hänelle kelpaavat kaikenlaiset siipirikot ja syöksykierteiset. Alhaalta, ihmisen kurjuudesta, kuuluu Jumalan korviin ihmeellinen rukous, johon hän aina vastaa:

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua. Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani." Ps.71:1-3. Kun ei ole kottaraista kummempi ja peräti maassa kiinni kuin vanha mato, on turvattava Herraan ja hänen voimaansa. Helppoa, kun ei ole mitään. Mutta kuka onkaan sellainen? Missä heitä tavataan?

Päivittäinen kävelylenkkimme kulkee usein Vesijärven rantaan ja siitä kiertäen vanhan sairaalan takaa takaisin metsän kautta. Kodistamme on linnuntietä järven rantaan 500 metriä. Topelius katseli Haralan harjulta, Kangasalan pohjoispuolelta, samaa maisemaa hieman korkeammalta ja runoili:

Ja siintäin kuin elon aamu, kuin lemmityn silmä sees,

on myötä myös Vesijärvi, sun heijuvat heijastees.

Ja sataiset saaret vehmaat sun siintoas seppelöi,

kuin luonnon haavelmat herkät veen vahmassa viheriöi

Meiltä näkyvässä Vesijärven osassa ei ole kuin muutama saari, mutta runoissa ilmeisesti kaikki on mahdollista? Kesäpäivää on sittemmin markkinoitu paikkakunnalla menestyksekkäästi erilaisin mainoksin. Paikallisen marketin seinässä oli iso mainos: Elä kuin viimeistä kesäpäivää. Höysteenä oli kuvaan lykätty grilli herkkuineen. Paino oli ilmeisesti tarkoitettu sanaan kesäpäivä, sillä pitihän kunta tulla näkyviin? Mainoksissa oli aina nättejä ihmisiä, nuoria, terveitä, rikkaita, elinvoimaisia ja hymyileviä. Tavara oli saatava kaupaksi ja mainokset olivat sitä varten. En nyt kuitenkaan ostanut tällä kertaa viimeisen kesäpäivän eväitä - joskus toiste? Jumala ei kuulu näihin mainoksiin, eikä hänen kohtaamistaan yleensä mainosteta valtamediassa? Mutta ei ihminen kuolemassa häviä olemattomiin, eikä hänen lorunsa ole lopussa, kun grilliherkut on syöty ja päivä päättynyt. Yksi sielu vähemmän helvetissä on kunnianosoitus Kristukselle ja hänen työlleen.

Kotiin ajaessani mietin, että miten pitäisi elää, jos olisi viimeinen kesäpäivä alkanut? Jos siis tietäisin, että on minun viimeinen päiväni, tai jonkun läheiseni, tuttavan tai ystävän viimeinen kesäpäivä? Uskovana listasin nopeasti muutamia elintärkeitä asioita:

- kannattaisi pitää kotiseurat lähipiirilleen.

- olisi tarpeen todistaa läheisilleen uskosta Jeesukseen.

- voisi laittaa viimeiset tekstiviestit ja sähköpostit jäähyväisiksi. Päivittää facebook jälkeen jääviä varten.

- pitäisi rukoilla itsensä ja muiden puolesta pelastumista ja isämeidän ja Herran siunaus ja Jumalan rauhaa tuntuvasti olemukseensa.

- ei olisi pahitteeksi lukea myös joitakin hyviä hengellisiä kirjoja rohkaisuksi.

- jos mahdollista nauttia vielä ehtoollista toisten kristittyjen kanssa ja pyytää, että Kristuksesta vuotaisi uutta elämää koko olemukseen.

- jos on jäänyt velkaa, nyt olisi aika maksaa velat pois ja palauttaa itselle kuulumattomat tavarat omistajilleen.

- jos on anteeksiannettavaa tai pyydettävää, nyt se pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.

- Herralle voisi laulaa nyt kiitoslaulun ja taivaslaulun.

- odottaisin, että Kristus tempaa minut taivaaseen.

"Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." Jes.22:12-14. Jumalalla on oma järjestyksensä, eikä hän muuta sitä. Kun ihminen tekee vastoin Jumalan tahtoa, hän hankkii itselleen vaikeuksia. Siksi olisi hyvä ajatella viimeistä kesäpäiväänsä ennen kuin se tulee. Syömisen ja juomisen voisi hyvin unohtaa tärkeämpien asioiden tähden.

Kansa haluaa sirkushuveja - on aina halunnut. Perisynnin olemukseen kuuluu se, että kansa haluaa tehdä jotain hullua, epätavallista ja nautinnollista. Houkutuksia on tarjolla ja sitten niitä keksitään lisää, että olisi hauskaa - edes hetken verran. Tunteiden vuoristorata kiidättää paikasta toiseen, välillä ollaan ylhäällä, useimmin montussa, mutta vauhtia riittää. Olemme sidoksissa toisiimme ihmisinä, meihin vaikuttaa suuresti se, mitä muut meistä ajattelevat ja sanovat. Olemme olevinamme vapaamielisiä, mutta usein kovin riippuvaisia ympäröivästä maailmastamme.

Silloin on uskovalle saumaa olla Herran todistajana omassa ympäristössään. Joskus paikka ei ole kiva, eivätkä ihmiset kovin ystävällisiä, mutta heitäkin Herra rakastaa ja tahtoo pelastaa. Aikanaan sitten ilmenee, mitä on itse kullekin jäänyt takkiin.

"Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden," Fil.1:12-13. Tietysti herättää sekin kysymyksiä, että mikä Jumala on sellainen, joka sallii omiensa kärsiä ja joutua tappiolle, vainotuksi ja kuolemaan? Voittoisa Jumala menisi paremmin kaupaksi ja sodat, riidat ja pikku kärhämät poistava Jumala olisi helpommin ymmärrettävissä. Jos Jumala poistaisi sairaudet ja kärpäset, käärmeet ja hyttyset, sudet ja rotat, niin moni tarttuisi siihen Jumalaan. Mutta Jumala, joka antaa omansa virua kahleissa pimeässä vankilassa ja hyväksyy tämän pään katkaisun, on suurimmalle osalle ihmisistä aivan vastenmielinen.

Päivälehdissä on muistokirjoituksia lähes joka päivä. Siellä sitten kerrotaan kuinka hyviä, taitavia ja aikaansaavia nuo vainajat ovat olleet. Nostamme heille hattua ja pidämme hiljaisen hetken. Harvemmin siellä on mitään Jumalasta, paitsi jos suvun ainoa uskovainen on päässyt kynänvarteen kiinni. Raamatussa on kuitenkin todella innostavia ja rohkaisevia tekstejä edesmenneiltä ja myös sellaisia, jotka ovat kirjoitetut juuri ennen kuin ao. lähtee täältä ajasta - eli viimeinen kesäpäivä!

"Ja Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan läsnäollessa; Daavid sanoi: "Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna."1.Aik.29:15.

Kesäpäivä Kangasalla laulun viimeisessä säkeistössä Topelius tulee jo melko alas, eikä kurkota kuuseen. Hän pyytää lauluääntä, että voisi kiittää kaikesta hyvästä ja kauniista, mikä on nähtävänä tänään. Isänmaallinen paatos päättää laulun. Mitähän keisari ajatteli tästä itsenäisyyttä ihannoivasta sanomasta suuressa Venäjän maassa? Laulussa olisi tietysti voinut nostaa esiin tämänkin ajallisen kauneuden katoavaisuuden ja viitata Jumalan valtakuntaan, joka ei koskaan katoa, ja joka vielä kauniimpi - paratiisi.

Oi taivahan pyhä Herra myös lintusen laulaa suo!

Oi kuink´on sun maasi kaunis ja taivaas korkea tuo!

Oi liekkiä rakkautemme suo järveimme läikkyihin,

ja rakkaus tää pyhä anna maan rakkaan tään rantoihin.

(suom. Iivo Härkönen)

Jeesus, vie ihmiset katsomaan sinun kauneuttasi, valtakuntasi ihanuutta, kuulemaan pyhää sanaasi ja taivaallisia sointuja. Sinä viet meitä näköalapaikoille Pyhässä Hengessä, ja siksi säilytä sydämemme sinussa näytti ympäristö miltä näytti. Anna lauluun henkeä, että se nousisi luoksesi täältä alhaalta. Sillä sinä olet aina kiitoksen arvoinen ja sinun hallussasi ovat kaikki asiat ja ihmiset. Pyhä, Pyhä, Pyhä, olet sinä Herramme ja Vapahtajamme nyt ja aina.

прими иисусa - vastaanota Jeesus

Pitkällä Venäjänmatkalla tuli käytyä monissa seurakunnissa ja kodeissa ja pidettyä kymmenkunta

uusia kerrostaloja

puhetta ja lukuisia keskusteluja ja rukouksia. Kävimme mm. Hilkan isän kotipaikkakunnalla Harlussa. Näkymä oli varsin ankea - tavanomainen - kauniista päivästä huolimatta. Vanhoja talorähjiä siellä täällä, hoitamattomia pihoja, koirien haukuntaa ja lautasantenneita. Kylän valopilkku oli uusi kirkko ja sen yhteydessä toimiva päihdeongelmaisten hoitokoti. Muissakin kylissä ja kaupungeissa kristityt olivat esillä uusien kirkkorakennusten kautta. Mutta ongelmana näyttää olevan sama kuin monissa kehitysmaissakin, että ulkomailta tuotettuna valtaväestö tottuu avustamiseen niin, ettei sen keskuudessa synny uutta elämää ja hengellistä liikehdintää. Ja nekin harvat, jotka ovat

kirkko ja vankila mantereella matkalla solovetskin saareen

aktiiviseurakuntalaisia, miettivät, miten pääsisivät Suomeen tavaraparatiisiin? Puhuimme seurakunnissa, joissa oli vain 25 - 50 jäsentä. Paikalla saattoi olla puolet seurakunnasta, joka on kyllä hyvä lukema. Suomessahan se tarkoittaisi väen paljoutta - tuhansia? Erikoista olivat myös aivan uudet kerrostalot, 6 kerrosta, mutta ilman hissiä? Voisi olla vaikea saada kaupaksi Suomessa? Itsekin mietin, että jos olisin siellä yläkerrassa ja sitten tullut parkkipaikalle ja huomaisin, että kukkaro jäi kotiin - ja ei kun kiipeämään takaisin.

aamunäkymä erään pappilan keittiöstä

Erään entisen kirkon pihalla Petroskoissa kävimme kääntämässä. Se oli myyty tarpeettomana jollekin maalliselle yritykselle. Ennen niin kaunis piha ja ympäristö romuineen näytti paikalliseen tapaan kaatopaikalta tai kierrätyskeskukselta? Seisoin siinä hetken sateessa ja muistelin aikoja, jolloin olin saarnannut täällä ja Herra oli ollut väkevästi läsnä. Täällä oli joskus ollut koolla satoja ihmisiä Jumalan sanan kuulossa ja laulamassa Herralle kiitosta. Muistelin ihmisiä, joita olin tavannut, joiden kanssa oli jaettu kokemuksia ja yhteistä uskoa. Nyt se oli kaikki ohi. "Sillä paimenet olivat järjettömät eivätkä etsineet Herraa; sentähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin. Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, aavikkosutten asunnoksi." Jer:10:21-22. Henkivallat väijyvät kaikkea pyhää ja Jumalan asuntoja saadakseen tappaa, tuhota ja niellä kahdentienkulkijat, luopiot ja penseät kristityt. Vaarana on myös yksinkertaisuuden hylkääminen ja pyrkimys prameaan kristillisyyteen, sillä menestys maistuu, muttei risti.

paikallinen menopeli ja perhe

Sortavalan kaupungin pääkatua kulkiessani pysähdyin vanhan sisälähetysseuran toimitalon edessä, siinä oli ollut myös raamattupaino ja diakonissalaitos. Vielä oli seinällä kyltti, jossa luki Risti ja Raamattu. Siinä on riittävästi ohjelmaa ja johdatusta kenelle tahansa Kristuksen seuraajalle, vaikkei olisi näkyvissä mitään ihmeellistä profetiaa tai erikoisia ilmestyksiä. "Näin sanoo Herra: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia;… Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen." Jer.10:2-3,6-7. Suuri Jumala ilmenee pienissä ihmisissä, Jumalan voima ilmenee ihmisen heikkoudessa, Jumalan valo ilmenee ihmisen pimeydessä, Jumalan vanhurskaus ilmenee ihmisen suuressa syntisyydessä. Mutta pakanuuden valta ulottuu kaikkialle ja syö kaiken hyvän tieltään, myrkyttää sielut ja tuhoaa uskon. Vain Herra voittaa sen, elävä Jeesus Kristus.

juhlakakku

Samassa kaupungissa oli myös näköalapaikka, Kuhavuori, jossa kävimme ihailemassa maisemia. Siellä oli vanha näkötorni, jonne oli tullut aikoinaan vesijohto. Mutta suomalaiset olivat sabotoineet systeemin lähtiessään, eivätkä uudet asukkaat osanneet sitä laittaa kuntoon ja niin siellä ei ole tänään vettä. Vettä on kyllä yleisesti tarjolla ja sitä riittää, laatu vaihtelee. Mutta elävää vettä on niukasti jaossa ja valtio vahtii sen jakelua. Voimme vain kuvitella, millainen riemu siitä syntyisi, kun tuhat kaupunkilaista saisi juoda elävää vettä? Varmaan syntyisi vaino? Mutta Jeesukseen turvautuva imaisee itseensä taivaallista vettä ja elää. "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer.17:7-8.

Murmanskin valtatiellä oli eräs pysähdyspaikka, jossa einehdimme. Paikka oli jotenkin sidoksissa ortodoksikirkkoon, koska kahvilassa oli jopa kirkon työtä varten peltinen kolehtilaatikko. Emme laittaneet kuitenkaan mitään siihen tällä kertaa, katsotaan, jos sitten ensi kerralla? Samassa paikassa oli tienposkessa suuri ortodoksiristi, jossa kaksipuolinen teksti: "Enkeli

kanssasi" ja "Pelasta ja suojele". Saman voisi hyvin lanseerata myös Suomen pikatien scriinille, ehkä se pysäyttäisi jonkun tai ainakin hiljentäisi hetkeksi miettimään minne olet menossa ihminen, missä vietät iäisyytesi? Eräällä seinällä pappilassa, jossa yövyimme matkallamme, oli juliste, jossa luki vänäjäksi: прими иисус - "Hyväksy (vastaanota) Jeesus". Siinä on sanomaa kirkolle loppuelämäksi. Jospa kaikissa Suomen pappiloissa lukisi tuommoinen teksti, jospa jokainen virkaan asetettu seurakunnan työntekijä olisi noin motivoitunut ja sisäistänyt Pyhässä Hengessä taivaallisen sanoman? "…ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm.7:10.

Eräässä seurakuntatapahtumassa oli varsin hyvä henki ja koimme Jumalan siunausta paikallisten kanssa. Eräässä vaiheessa nuori mies (20 v ?) halusi laulaa hengellisen laulun koko porukalle ja mikäs siinä, antaa palaa vain. Pian aloituksen jälkeen huomasimme kaikki, ettei hänellä ollut laulunääntä, mutta intoa senkin edestä. Mutta ei hätää, taitava tulkkimme säesti kitaralla ja lauloi mukana. Se kuulosti melkein hyvältä. Ajattelin, että Herra on ihmeellinen, kun saa kivet huutamaan edelleen ja innostaa todistajiaan. Se on usein mennyt niin, että kun hyvät eivät lähde, Herra lähettää huonot.

Pysähdyimme vanhalla rajakivellä, jossa oli punaisella maalilla CCCP ja sinisellä SUOMI. Muuten paikka oli kuin mikäkin maalaismaisema, ei suuri kylttejä, ei matkamuistomyymälää, ei sotilaita, ei virkavaltaa, ei katselijoita. Sillä kertaa paikalla vain me, pari turistia ja paikallinen tulkki. Ilmeisesti suurin osa kiiruhti tuon paikan ohi siihen kiinnittämättä huomiotaan?

paikallinen pirulle pyhitetty mersu

Jumalan valtakunnan etsintätyössä ihminen joutuu joskus tiukoille omatuntonsa kanssa. Kun Herra tulee lähelle, alkavat posket kuumottaa ja hiki nousta pintaan, hyvästä tulee huono, viattomasta syntinen. Ikuisuuden rajalla käydään ankaraa taistelua sielunpelastuksesta, ihminen hangoittelee vastaan ja Herra kutsuu pelastukseen. Huutosakki yrittää estää ihmistä kääntymästä ja järkisyyt puoltavat maailmanorjuutta edelleen. Jo aikaa hukattu kasteenarmokaan ei nyt auta, eikä rippikoululupauksesta ole mitään hyötyä. Hyvien tekojen kurssi laskee silmissä ja poloinen on kovin heikoilla tässä ravistelussa. Sitten Jumala näyttää ihmiselle, miten suuri on hänen syntinsä ja kurja tilansa, sekä tulevaisuuden ennuste: "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin….. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti." Jer.17:1,4.

Parhaimmillaan ihminen nöyrtyy ja suostuu armahdettavaksi. Hän antautuu ilman ehtoja. Rajat muuttuvat ja Jeesus merkitsee valloittamansa uuden alueen taivaan kirjoihin. Kun ihminen tulee uskoon, Jumala laittaa valtakuntansa hallinnon sydämeen, sinne pystytetään risti, ja Golgatan voittajan, Jeesuksen, Henki vuodatetaan sisimpäämme. Alue on Vapahtajan sitten pysyvästi, paitsi jos ihminen luopuu Jeesuksesta. Piru karkotetaan pihalle ja Pyhä Henki kirjoittaa sinne uuden omistajan nimen. "Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. " Jer.31:33 Tämä on ainoa tapa, millä Jumala saa otteen ihmisestä, suvusta, läheisistä, seurakunnasta.

puilla toimiva vedenlämmitin

Eräässä kirkossa, Aunuksessa, jossa pidin jumalanpalvelussaarnan, kävi niin, että kirkonmenojen jälkeen alkoi vielä lapata lapsia ja nuoria alttarin ääreen polvistumaan ja rukoilemaan. He puhuivat asioitaan papille ja tämä rukoili heidän puolestaan ja siunasi heitä. Myöhemmin keskustelimme pappilassa tapauksesta ja mies kertoi sen olevan tavallista heidän toiminnassaan. Rohkaisin häntä jatkamaan ja kerroin olleeni kovin ilahtunut nähdessäni tällaista. Ajattelin samalla meikäläisiä vastaavia tilanteita, joissa väki lähti kuin varpusparvi mahdollisimman hilpakasti tahoilleen. Vai oliko niin, ettei sana ollut sattunut silloin, tai oliko sitä ollut ensinkään mukana? Oliko ollut vain jonkinlainen aamuvihje kyseessä, oliko tarjottu elämän leivän asemesta makupaloja ja toivepuheita? Oliko sanoma laimennettu niin paljon, ettei se enää vaikuttanut ja kansa oli tottunut pillimehuannoksiin, vaikka Jumala oli laittanut pidot Golgatalla ydinrasvasta ja voimaviinistä?

Sinä, Herra olet tehnyt kaiken eteemme, että voisimme elää uskossa sinuun ja tehdä valintoja sanasi mukaan. Sinun suuruutesi kattaa koko maailmankaikkeuden ja sinä kokoat kerran kaikki kansat eteesi. Rukoilen, että pelastat tänään suuren Venäjän ihmiset.  Anna siellä uskoville rohkeutta pitää vanhurskautta voimassa, palvella sinua valtakunnassasi ja säilyttää sen rajat, kunnia ja lupaukset. Kirjoita sanasi sydämiin ja anna tuntuvaa rakkautta niille, jotka eivät sitä mitenkään ansaitse. Ilmesty vankiloissa, kodeissa ja kaduilla, kirkoissa ja ihmismielissä Jäämereltä Mustamerelle, Karjalasta Siperiaan, Kremlin palatseista ja surkeimpaan mökkiin, pikkusyntisistä suurrikollisiin, lapsille, nuorille, äideille, isille, vanhoille.