Pysäkillä

Ovikello soi. Menin avaamaan. Siellä seisoi nuori nainen, joka hengästyneenä kertoi vanhan naisen kaatuneen linja-autopysäkillä kotimme edessä ja loukanneen jalkansa. Heitä samalla pysäkillä seisseitä oli sitten mennyt naisen avuksi ja olivat nostaneet tämän pystyyn, mutta naisen jalka ei kannattanut, joten tarvittaisiin tuolia apuun. Annoin heille yhden tuolin, joka kiikutettiin tädin alle. Pian ovikello soi jälleen ja sama nuori nainen tuli pyytämään vettä, kun mainittu täti tarvitsi sitä välttämättä. Annoimme lasin vettä. Pian tuli ambulanssi ja ammattiauttajat veivät tädin hoitoon. Linja-autokin tuli ja terveet menivät sillä kaupunkiin. Hyvä. Vaikeuksissa elämän tarpeet supistuvat kovin vähäisiksi, samoin ystäväpiiri. Joillakin ei ole muita ympärillään kuin ammattiauttajat, kun lankeemus sattuu kohdalle? Entä sitten, kun ihminen kaatuu pysäkillä yksin tai yöllä, kun muut nukkuvat? Mutta harva ajattelee aamulla noustessaan päivään, että tänään elämäni tärkeimmät asiat ovat tuoli, vesilasi ja ambulanssi?

Ajattelin noita elementtejä, tuolia ja lasia, ne ovat tuttuja, mutta ambulanssissa en ole ollut. Lapsena oma pieni tuoli oli elintärkeä ihmisyyden mitta, jo korkeutensakin (matala) puolesta. Tuntui siltä, että kuului yhteisöön, kun oli oma tuoli ja kodissa oli sille valittu oma paikka. Lastenseimessä oli myös pienet tuolit koko porukalle. Koulussa oli totuteltava kahdenistuttaviin pulpetteihin, jotka olivat siihen aikaan muodissa. Ilmeisesti siinä oli ollut jokin pari-filosofinen ajatus ohjaamassa puusepäntilauksia, olisihan ollut yhtä helppo tehdä yhden tai kolmen koululaisen pulpetti? Muistan kyllä hyvin kaverin jonka kanssa istuimme monta vuotta vierekkäin kansakoulussa, mutta en tiedä tuntisinko häntä enää jos kohtaisimme? Myöhemmin on tullut istuttavaksi monta tuolia, hyviä ja huonoja, nojallisia ja ilman, rutisevia ja ryhdikkäitä, pehmusteilla ja ilman, puuta, rottinkia ja muovia. Jonkin tehtävän yhteydessä on tullut sanotuksi päässeensä tilapäisesti johonkin tuoliin. On istuttu parturin ja hammaslääkärin tuolissa, linja-auton, taksin, lentokoneen, junan ja laivan tuolissa. On istuttu pihatuolissa ja aurinkotuolissa. Joskus on ollut autossa mukana taittava retkituoli.

 

Jokaiselle ihmiselle tulee kerran päivä, jolloin kaikki rakennelmat murtuvat, hajoavat ja temmataan pois. Tavaran käyttöoikeus loppuu ja punaleimaisetkin tuotteet menevät vanhaksi, on ohi viimeinen käyttöpäivä. Sen keskellä istuu kuihtunut, kulunut, raunioitunut ihminen, jonka osaa ei kukaan kadehdi - päinvastoin, ihmiset ajattelevat, että on varjelus, ettei ole itse samassa tilassa. Siellä ihminen katselee tavaransa keskellä elämäänsä kuin uusin silmin miettien, mikä onkaan lopulta tärkeää, mistä ei millään luopuisi. Inhimillisesti arvokas tuntuu silloin roskalta, jonka saa kantaa mihin tahansa huusholliin, huutokauppaan, kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Kulta ja muut arvoesineetkin ovat kovin köykäisiä ja himmeitä loistossaan - mitä niillä enää saa, mikä vaiva olikaan niitten hankkimisessa? Paras uskonto on silloin kuin varjo ja sumuinen päivä, jonka loppumista vain odottelee auringon säteitten myötä. Se on kuin omin käsin tehty huone, jonka eristeet ovat alkaneet falskata ja josta ulkoilman kylmyys tulvii sisälle joka raosta ja katto vuotaa, perustus on murtunut monesta kohdalta. Jos siellä tyhjässä huoneessa on vielä se suvun ainoa omin käsin tehty tuoli istujan alla ja sekin horjuu, olisi aika tehdä johtopäätöksiä?

Elämän syysmyrsky on kova koetus pitkän lämpimän huvikesän jälkeen. Myrsky repii kaiken hajalle, vie peitteet ja suojat pois, tekee alastomaksi, avuttomaksi. Sivistys, porvarillinen omistusoikeus, menestyksen kulissit ja suosion pokaalit lentävät tuuleen. Ei tule enää kutsuja, kehuja, eikä lautakuntapaikkoja, ei kukaan ole innostunut rauniosta? Tuntuu kuin hänestä olisivat kiinnostuneet vain naakat ja nekin vain hänen savupiipustaan pesäntekoaikana? Job 19:16-19. "Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan."

Ihmiskunnan murrosaikoihin on aina syntynyt joitakin uskonnontapaisia ilmiöitä, jotka ovat levinneet kuin rikkaruohot pihalla ilman kastelua ja hoitamista. Eräs tällainen on ollut Deismi (deus - jumala), agnostismin-piirteinen käsitys, jonka mukaan kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä on vastuussa Jumala, joka ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen. Tämä käsitys tuli vallalle 1700-luvulla, se oli eräänlaista pehmo-ateismia? Tämä sairaus tarttui myös kirkkoon ja sen seurauksena monet työntekijät kokivat, että heidän täytyi ottaa itse asiat hoitaakseen, kun Jumala ei saanut mitään aikaan? Papistosta tehtiin silloin valtionvirkamiehiä, jotka eivät saaneet julistaa uskontoa vapaasti. Tällainen puolivillainen kristillisyyden varjo on menestynyt hyvin kaikkina aikoina, koska se on ihmisvetoista. Tällainen kuiva, hedelmätön oppi sopi uskosta osattomille ja Kristuksen kieltäjille. Sieltähän oli karsittu Raamatun totuudet ja ihmeet pois, ei ollut uskonhenkistä todistusta Vapahtajasta, ainoasta pelastajasta. Jeesus oli saatu pois päiviltä kuin ajanlaskun alkuaikoina Jerusalemissa. Oli alkanut järjen erämaan vaikutusaika, johon ihmismielet ajettiin toivottomuuteen. Keitaita ei ollut, elämänvesi kiellettiin ja sielut riutuivat ja rasittuivat kuin itsemurhakandidaatit. Ajateltiin, että kun ei ole enää syntiä, ei syyllisyyttä, niin sen seurauksena tulee ilo ja rauha kuin itsestään olohuoneeseen? Kun ei ole tulevaa tuomiota, helvetinpelkoa, ei parannusta ei kääntymystä, niin voi rauhassa nautiskella ja ilossa elellä elämäänsä velaksi ja koroilla (nytkin, ajassamme korot ovat hyvin alhaiset ja se on länsimaisen hyvinvoinnin edellytys. Ihmiset velkaantuvat lisääntyvästi). Kaiken tämän hulluuden kuorutukseksi on sitten vielä viljelty pitkään ja hartaasti oppia kuoleman sovittavasta vaikutuksesta jokaiselle ihmiselle. Kuolema on nostettu Kristukseksi, joka avaa ihmiselle taivaan ja saa kaiken menneen unohduksiin, samoin kuin kristillisyydessä vain syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Golgatan uhrin kautta.

Mutta eräs uskova kirjoitti taannoin: Ps.119:127. "Sen tähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa." Sama kaveri on kokenut Jumalan yhteydessä taivaallista rauhaa niin syvästi, että kirjoitti:  Ps.119:165. "Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule." Toinen samanhenkinen kirjoittaa: Ps.3:9. "Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela."

Lasi vettä janoiselle on pieni ja yksinkertainen asia, jonka antaminen onnistuu kenelle tahansa. Se on elämän edellytys, sillä ilman vettä kuolee muutamassa päivässä. Mutta asia on niin mitätön, ettei sitä osaa arvostaa kuin todellisessa tarpeessa.

Vesi on myös esikuva Jumalan sanan pelastavasta vaikutuksesta. Sen saaminen on kuva Jumala-yhteydestä. Jeesus antaa janoavalle elävää vettä, joka synnyttää sen saajassa uuden elämän lähteen.

Maailma tarjoaa omaa vettään ihmiselle ja kehuu sen maasta taivaaseen, mutta se ei tuo elämää. Se vain väsyttää, uuvuttaa, sillä siihen on saatu niin paljon valhetta, toivottomuutta, epäuskoa ja kaikenlaista pakanuutta. Se on tappava sekoitus tosiasioita ja myrkkyä, joka huumaa, huiputtaa, kaataa, saa ihmiset tekemään pahaa, tappelemaan, valehtelemaan, himoitsemaan, pilkkaamaan Jumalaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä, sekä lisäksi hänen omiaan.

Mutta Jumalan vesi on erilaista, se vie ratkaisun paikalle ja uudestisynnyttää sielun, tekee uskovan, antaa rohkeuden, raittiuden ja rakkauden. Se kirkastaa Kristuksen mielen ja muuttaa sisältäpäin kantajansa. Minäkin sain tätä vettä omalla Sykarin kaivollani (Joh.4.), enkä tiennyt olevani sen tarpeessa tai sen arvoinen, en etsinyt sitä, enkä osannut pyytää sitä. Siihen asti minulle oli tarjottu vain maailman vettä.

Nyt on sitten Jumalan vesi tullut jokapäiväiseksi ja sitä annetaan kaikille muillekin tarvitsijoille. Puhtaan veden jakamisesta on tullut elämäntapa. Sitä olen tehnyt ihan työkseni ja nykyään teen eläkkeellä hieman hitaammin ja harvemmin. Eivät ne, jotka ovat kieltäytyneet tästä ilosta, tiedä mitä ovat menettäneet. Mutta kerran sekin heille selviää, miten arvokasta vesi olisi ollut - mutta sitten se on jo liian myöhäistä. Luuk.16:24. "Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'" 

Mutta vielä Herran Henki ja hänen seurakuntansa tekevät kaikkensa herättääkseen janon sieluissa. Se on Jumalan tahto meihin nähden. Rukouksemme voisikin olla tässä ajassa, että Jumala pysäyttäisi hukkuvat sielut. Ilm.22:17. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."

1.Mun sydämeni syntinen, oi katso alta kuormien:

On tahroistasi puhdistus ja kahleistasi vapahdus,

on armolähde verinen, on anteeksantamus.

2.Mun sydämeni uskoton, oi katso alta tuomion:

Sua etsii Kristus vieläkin, sua vartoo silmin kutsuvin.

Hän yhä uskollinen on, sua huutaa takaisin.

3.Mun sydämeni sortunut, oi katso, ristiinnaulitut

sua kädet kutsuu rakkahat, sun rumat velkas maksavat,

sun häpeäs, ties harhailut, ja kotiin kantavat.

4.Mun sydämeni rauhaton, oi katso: sulle rauha on.

Sun haavoihis sen vuotavan nyt tahtoo tuska Karitsan.

Tapahtuu sulle mahdoton: sovitus Jumalan.

   

Ensio Kurki-Suonio, s. 1896

Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Ps.19:9

Neh.1:5-6. Minä sanoin: "Oi Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi,  olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin kuullaksesi palvelijasi rukoukset, joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!

Rajoja ja rajoittuneita

Loin pihaa puhtaaksi lumesta, ohi kulki monia ihmisiä sen parituntisen urakan aikana. Kehitysvammaisten ryhmät erottuivat muista kulkijoista äänekkäiden huudahduksien tähden, muut kulkivat synkkä ilme kasvoillaan lumessa tarpoen. Työaikaan ohikulkijat olivat eläkeläisiä, aktiivimallityöttömiä tai sitten tavallisia ja eri tavoin sairaita ihmisiä. Muut tekivät tähän aikaan rahaa tahoillaan. Meidän maassamme osa tienaa ja rahoittaa, osa vain nauttii kansalaisluottamusta. Nykyään valtio on ottanut hoitaakseen vähäosaiset, väliinputoajat,vanhukset, sairaat, turvapaikanhakijat. Lapsuuteni aikaan ei kukaan selvinnyt ilman toisten apua ilman työtä, ei ollut sosiaaliturvaa, lähimmäiset olivat hyväntekijöitä ja monissa kodeissa se oli normaalia arkipäivää, peräkamariin ja tupaan mahtuivat kaikki tarvitsevat. Ruokaa annettiin kulkijoille ja yösijaa, juttuseuraa, rukouksia, hevoskyyti.

Israel on asetettu paljon vartijaksi, koska Jumala on nimennyt sen omaisuuskansakseen. Siitä ei äänestetä. Etuoikeuden lisäksi sillä on erityinen paine maa-alueensa ja sanomansa puolesta. "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisia ja sano heille: Kun te tulette Kanaanin maahan - se on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne…" 4.Moos.34:1-2. "Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan." 5.Moos.32:8.

Mutta kaikkein tärkein ja keskeisin tähän kansaan liittyvä asia on Messias, Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, joka syntyi juutalaisista. Hänessä on pantu raja ihmisen ja ihmisen välille, Jumalan valtakunnan raja. Joulun historiallinen julistus kuului: "Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Luuk.2:10-12. Nyt Israelinmatkalaiset viedään katsomaan oletettuja pyhiä paikkoja, jotka liittyvät niihin aikoihin, mutta kaikkien ihmisten syvin tarve on tulla Jeesus-uskoon, vaikka ei ikinä kävisi Paimiota kauempana.

Meillä ovat omat rajoituksemme elämässämme ja niiden kanssa on suostuttava elämään. Aika on suuri rajoittava tekijä, jota ei voi muuttaa, emme voi lisätä päiviemme määrää. Sielumme liikkeet ovat rajoittavat ja velvoittavat. Asuinpaikkamme, kotimme, työmme, tehtävämme, sukumme, ystävämme, taloutemme rajoittavat meitä. On siis erinomaisen arvokas asia löytää Jumala, koska vain hän voi avartaa näkemystämme ja antaa olemassaolollemme merkityksen. "Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; Apt.17:24-27. Jumalan sana ohjaa totuuteen, vapauttavaan totuuteen, hänen määräämissään ajoissa ja rajoissa. Ne ovat ihmisen Jumala-suhdetta varten.

Monet hapuilevat ja löytävät Jumalan, suurin osa ei koskaan. Maailma ilman Jumalaa on tavallista taapertamista ja purnaamista, se on valoton, pimeä, kurja läävä, jossa ihminen syö elääkseen ja elää vain kuollakseen. Terveet hallitsevat, sairaat alistuvat, rikkaat ahnehtivat ja köyhät kerjäävät. Hautausmaalla on tasa-arvo – he eivät enää tee pahaa, valehtele, lakkoile, laiskottele, varasta, juopottele, alista, riko avioliittoa, himoitse. "Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse." Job 14:5.

On kuitenkin suuri erehdys luulla, että tämän jälkeen alkaa kaikkien lepotila ja pehmeä tulevaisuus taivaan pumpuleissa, ei, nyt on tulossa tuomio, tuomari on kerännyt kaiken aineiston jokaisen ihmisen elämästä ja käräjät ovat oven edessä. Rikas ihminen on kerran tosi köyhä taivaan ylimmässä oikeusasteessa. Hän on rutiköyhä, hänellä ei ole armoa, ei hyviä tekoja, ei Kristusta, vain vaiva, kärsimys, ikuinen ero Jumalasta, tulijärvi ja helvetti. "Kaiken tämän lisäksi meidän välillemme on vahvistettu kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä siellä olevat pääsisi kuilun yli meidän luoksemme'." Luuk.16:26. Kuilu näkyy hyvin kuoleman tuolla puolen, täällä se on uskonasia. Siihen on Herra laittanut rajan, jota ei voi ylittää kukaan. Tulee valomerkki, tarjoilu loppuu ja on aika maksaa lasku elämästään. Mutta millä maksat ylivelkaantuneena?

Nykyään ovat maailman ongelmat kasvaneet koko ajan meille liian suuriksi. Ihmiset asuvat paikka paikoin liian tiiviisti, luonto saastuu, hyvinvoinnin jätteet hukuttavat ympäristön, ilmalaatu on huonoa ihmisen laiskuuden, ahneuden ja rahanhimon tähden. Tulevaisuuden asiantuntijoina esiintyvät poliitikot ja kauppiaat, joista ennen sanottiin, että on laitettu pukki kaalimaan vartijaksi, tai sillä on ketunhäntä kainalossa? "He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden." Ps.107:17.

Kuinka hulluksi voi tiede mennä osoittaa Yhdysvaltalaisen Penn Staten yliopiston tutkijoiden keksimä ratkaisu pitkänmatkan avaruuslentojen ruokaongelmaan. He eivät voi hyväksyä rajaa, joka asettaa koko ihmiskunnan maapallolle, siksi he mielivät Marsiin? Kansainvälisellä avaruusasemalla on jo käytössä virtsan kierrättäminen juomavedeksi. Myös ihmisen ulostetta voidaan kierrättää syötäväksi kelpaavaksi ruoaksi. Kaiken lisäksi lopputulos on ravintoarvoiltaan varsin korkeatasoista, sanotaan. Ovat muuten kokeilleet jo? Keksinnön salaisuus ovat mikrobit, joita käytetään ulosteen hajottamiseen. Tätä mikrobia käytetään nykyisin eläinten ruokana. Siinä on 52 prosenttia proteiinia ja 36 prosenttia rasvaa, joten se olisi varsin terveellistä syötävää pitkillä avaruusmatkoilla, todetaan.

Hollantilainen Mars One-yhtiö suunnittelee valitsevansa monikansallisen 40 ihmisen ryhmän monivuotiseen koulutukseen. Koulutukseen osallistuvista seulotaan 2 miestä ja 2 naista laukaistavaksi yksisuuntaiselle matkalle kohti Marsia syyskuussa 2022. Ehkä kannattaa ottaa hyvät vakuutukset sukulaisten toimeentulon varmistamiseksi, jos vaikka jäävät reisuulle?

Uskokoon kuka tahtoo, mutta maalaisjärki sanoo, että nämä tutkijat pitäisi vapauttaa tehtävistään ja lähettää riittävän pitkälle lomalle ja uudelleen rippikouluun, jossa heille opetettaisiin uskon alkeet. Jos mieli askartelee sonnan syömisessä ja Marsissa, on kaverilla ilman muuta joku ruuvi löysällä? Ja miksi mennä Marsiin, jossa ei ole elämän edellytyksiä, Parempi on siis katsella kaukoputkella Marsia ja muita Luojan luomia taivaankappaleita, sekä tehdä vain Ahvenanmaan matkoja tai kävellä Turussa ja syödä perinteisesti perunaa, silakkaa ja ruisleipää.

Nykyään on tullut muotiin pyytää julkisesti anteeksi töppäyksiään ja samalla on myös tullut muotiin, etteivät ihmiset arvosta sellaista. Heidän mielestään ainoa oikea päätös olisi kärsimys, rangaistus ja hylkääminen. Ja varsinkin korkeissa viroissa olevat saavat olla kiitollisia, elleivät tuolit ole alkaneet heilua heidän altaan tyhmyyksien seurauksena. Ehkä hyvä-veli-järjestelmät ovat pitäneet heitä paikoillaan? Kansan syvät rivit ovat täynnä ihmisiä, joiden mielet ohjataan makkaralla ja kaljalla, tarjouksilla ja bonuksilla. Silloin puhutaan populismista, mutta se on jo pesinyt kaikkialle, totuudenpuhujat ovat vähissä; eikä heitä kukaan kannata, sillä se tietää vaivaa ja kärsimystä, sukellusta mielen motiiveihin ja omatunnon syväluotausta omien sanojen, tekojen, ajatusten ja laiminlyöntien valtavaan pihakaivoon, josta ei löydy likavettä?

Mutta ei kukaan selviä ilman virheitä ja monen elämä on kokonaan virheellinen, väärään suuntaan kulkevaa, tuhoon tuomittua, veitsenterällä olemista, sokeaa sähläämistä, toisten syyttelyä, omien vikojen piilottelua ja epäjumalien palvontaa. Ei ihme, että Jumala voi luottaa vain omaan Poikaansa, sillä muissa kaikissa on niin paljon vikaa ja puutetta. "…kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Room.3:12-18.

Kaikki me tulemme Jumalan eteen vain saadaksemme anteeksi, emme voi muuta. Täällä on vain syyllisiä. Tärkein on opittava elämässä ja se on: Herra armahda minua!

Ihminen on kuin valtio pienoiskoossa, siinä ovat hallitsija, kuningas ja alamaiset, kansa. Ihmisen oma luonto, vanha ihminen on tuo surullisen hahmon kuningas, tuhoon tuomitun valtion istuva presidentti. Ja vaikka hän lupaisi yrittää parhaansa, ei siitä mitään tule, hänellä ei ole edellytyksiä hyvään - hän on synnin turmelema. Siksi Jumala lähetti meille Jeesuksen, uuden kuninkaan, vanhan tilalle, pelastamaan kadotetut. "Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoitusta huomioon." Saarn.4:13. Hän tuli köyhäksi tähtemme, hän tyhjensi itsensä jumaluudesta ja otti orjan (vanhan kuninkaan) muodon, ihmisen osan. Vanha kuningas ei yleensä ota varoituksista vaarin, vaan kooheltaa hymyssä suin kohti kuolemaa vetäen muutkin mukaansa.

Jeesuksen asemaa kuvataan Raamatussa vankilaksi ja sitähän se on ihmisolemuksen liha ilman uudistavaa Jumalan Henkeä. Mutta Jeesus oli samalla ihminen ja samalla Jumala, erilainen kuin kaikki muut. Synnittömänä hän eli ihmisvuotensa, siksi hän saattoi sovittaa meidät pyhän Isän kasvojen edessä Golgatan ristillä. Hän oli täydellinen syntiuhri ja sijaiskärsijä, välimies. "Vankilasta tuo toinen lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli edellisen kuninkaana ollessa syntynyt köyhänä." Saarn.4:14.

Jeesuksen kuninkuus on taivaassa julistettu ja laki on hänessä täytetty viimeistä kirjainta myöten. Tämän uuden kuninkaan varassa voi jokainen halukas lähteä taivaaseen. Mutta kuningas on hiljainen ja nöyrä, hän puhuu ihmiselle evankeliumia, kun on sen aika. Ihmissydämissä menee raja, jonka vain Herra itse voi ylittää ja hänkin tekee sen vain pyynnöstä ihmisen vapaaehtoisuuteen vedoten. "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm.3:19-20.

Herra, elämme maailmassa, jossa on paljon rajoja ja rajoituksia. Vain vähän voimme niihin vaikuttaa? Näet, että me ihmiset teemme usein rajoja ympärillemme, läheisillemme, toisille ja itsellemme. Nämä rajat tulevat meille esteiksi ja muureiksi. Joskus emme kykene kuin toteamaan niiden vallan? Armahda suuruudenhullua maailmaa, joka luulee olevansa viisas, vaikka on äärettömän tyhmä, joka luulee olevansa rikas, vaikka on tosiasiassa rutiköyhä, joka luulee olevansa voimakas, vaikka on heikkouden alainen, joka luulee olevansa kunnossa, vaikka on läpikotaisin turmeltunut, joka luulee olevansa hyvä, vaikka on kurja syntinen, joka luulee elävänsä aina, vaikka kuolee kohta. Jeesus kolkuta vielä, kutsu vielä, tule keskellemme, sydämiimme - auta meitä rajoittuneita.

Herra on sanonut sanansa, suurin joukoin naiset tuovat voitonsanoman. Ps.68:12.

Kiusauksia ja Voittaja

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." Jaak.1:2-4

Vie syvälle!

Jeesus tuli Gennesaretin kalastajien elämään ja piti saarnan Pietarin veneestä kansalle, joka oli tullut rannalle. Tilaisuus päättyi siihen, että Jeesus lähetti kalastajat uusille vesille - syvälle! Pietaria tämä ei miellyttänyt, mutta suostui kuitenkin. Sillä reissulla kalaa tuli ylenpalttisesti. Sen seurauksena Pietarin synnintunto heräsi ja hän kehotti Jeesusta menemään pois luotaan. Mutta Vapahtaja oli

suunnitellut Pietarista ihmisten kalastajan ja niin ystävyyden olevan vasta alkamassa.

Meillä kristityillä on taipumus olla melko pinnallisia ja siksi tyydymme kahlaamaan rantavesissä, että jalat ulottuvat pohjaan. Ranta pitää olla koko ajan näkyvissä ja veneen naru mieluusti vielä laiturissa kiinni? Tämä on uskon heikkoutta, luotamme vain näkemäämme ja se ei ole paljon. Emme tahdo olla liian uskovaisia, ettei maine mene. Meitä kahlitsevat ihmispelko, perinne ja tavat. Emme luota Herraan. Siksi hän sanookin: Vie syvälle!

Vie syvälle oman sielusi merelle!

On suuri haaste mennä syvälle sielun maisemiin, itsearviointiin ja totuuden kohtaamiseen. Siellä on joskus äärettömän pimeää ja yksinäistä, vastassa on kokonainen armeija epämiellyttäviä asioita ja loputon synninyö. Mutta tuolla yössä Herra tekee työtä sielujemme hyväksi. Se, minkä me olemme pilanneet, menettäneet, tuhonneet, kieltäneet, raiskanneet, voi saada Kristuksen kautta uuden elämän, valon ja suunnan. Toki siinä joutuu huutamaan apua. "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." Ps.130:1-5.

Joskus synnin yö näyttää syvyytensä ja kristittykin joutuu kauhistumaan kaikkea Jumala-vastaisuutta, Kristus-kielteisyyttä, joka aina vastustaa Pyhää Henkeä. Omavoimaisuuden ja luulemisen seurauksena vapahtajan asema heikkenee. Moni uskoon tullutkin haluaa pitää oman päänsä, eikä taivu Jumalan tahtoon. Piru vie mennessään, alkaa hyödytön ja vahingollinen aika, turhuuden markkinat kukoistavat, sijoitukset suuntautuvat vain aikaan ja tavaraan. Kun uskova vie sielunsa syvälle heikkouden katselemiseen tulee hän totuuden tuntoon - joskus elämässään ensi kertaa. Hän näkee kiusausten pyörteet, jotka voivat hukuttavat. Sydämen intohimot ja houkutukset heittelevät sielua sinne tänne. Herran valot sammuvat kaverin ympäriltä yksi toisensa jälkeen, kun Raamattu pysyy kiinni, sen valo ei silloin yllä sieluun. Mutta on sitä ennenkin osattu ja Herran omat ovat olleet vastaan: "Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa." Jer.7:24. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer.17:9. ”Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'" Jer.18:12.

Vie syvälle surujen myrskyihin!

Venäjän matkallamme olimme eräässä kodissa vierailulla syömässä, luimme Jumalan sanaa, lauloimme ja rukoilimme. Kodissa oli ollut monenlaista tragediaa, poika sairasti kroonisesti halvausta, isaltä oli silmä puhjennut ja talossa oli ollut tulipalo. Mutta nyt Jeesus oli toivotettu tervetulleeksi ja me sen myötä olimme juhlavieraita. Saimme todistaa Jeesuksesta ja pieni seurakunta kuunteli halukkaasti. Talon emäntä oli tavannut jossakin kaupassa kylällä epätoivoisen naisen, joka oli kertonut olevansa tullut kaukaa Kaukasukselta ja nyt kuolemansairas. Lääkärit olivat sanoneet, että hän voi kuolla koska tahansa? Hän oli kysynyt, että voisiko tulla kuulemaan meitä tähän pieneen venäläiskotiin - ja sehän sopi meille. Nainen kuunteli hiljaa meitä ja vaikutti kovin kärsivän oloiselta koko ajan. Illan lopussa kysyin, että jos hän haluaa esirukousta? Hän halusi. Rukoilimme ja voitelimme sairaan öljyllä. Hänellä ei ollut seurakuntaa, eikä Raamattua. Annoimme hänelle uuden testamentin. "Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!" Ps.144:7-8.

Suru on ilmeisesti hyvä apulainen Jumalalle, sillä monet tulevat Herran tykö vaivattuna, epätoivoisena, riisuttuna, avuttomana, vasta kun myrsky käy yli ymmärryksen. On aina asioita, joita emme hallitse, joista emme itse päätä, joihin emme edes voi vaikuttaa. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella, keskellä myrskyä ilmestyy Kristus. Hän kulkee meren päällä, syvyyden yläpuolella. Hänen voimansa vetää hukkuvan ylös kuiluista. "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni." Ps.69:2-3.

Vie syvälle Jumalan armon ja rakkauden suunnattomaan valtamereen - Vie syvälle Vapahtajan tuntemiseen!

Jumala on viisas ja sisällyttänyt kaiken viisautensa Poikaansa. Jeesuksessa pääsemme syvälle Jumalan rakkauden syvyyteen. Hän avaa aivan uuden maailman, uuden arvojärjestyksen, uudet ystävät tällä tiellä, uuden elämän, uudet tavoitteet, tehtävät, jotka eivät ole meidän vaan Hänen. Usein vain syvyyden sankarit ryhtyvät yksityisyrittäjiksi ja tahtovat saada kunnian pelastuksestaan itselle. Vain omat ponnistukset arvostetaan, eikä häpeän kautta tunnettavaa Jumalaa pidetä juuri minään? Mutta uudestisyntymisessä Herra antaa kaverille uuden sydämen ja kaikki muuttuu. Jumalan vastustajasta tulee ystävä.

"Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte." Room.1:1-6.

Ystäväni Mauri sai yhtäkkiä kotiinkutsun kesken työpäivän, sydänkohtaus pysäytti maallisen elämän. Mutta Mauri oli uskossa ja meni Herransa iloon taivaaseen. Tapaamisiin siis. Maurilla oli Perniössä vanha VR:n makasiini, puoti täynnä romua ja antiikkia ja väkeä kävi tekemässä löytöjä päivittäin. Itse hän ilmoitti siellä olevan 6 miljoona esinettä – lieneekö laskenut? Monta kertaa pidimme seuroja heidän kodissaan ja he kävivät meidät suviseuroissamme Kuusjoella. Mauri oli myös vuosien ajan sielunhoitotehtävissä ja esirukouspalvelussa valtakunnallisissa Evankeliumijuhlissa. Joskus Mauri kertoi, millaista elämä oli ollut ennen Jeesusta ja millaista se oli ollut Jeesuksen kanssa. "Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin." Snl.20:5.

Pietarilla oli perususkonnollinen mieli, kun hän kehotti Jeesusta häipymään elämästään pois. Hän ajatteli niin kuin monet, että oli liian syntinen Jumalan kohtaamiseen. Uusi elämä oli hänelle täysin tuntematon. Mutta Jeesus on ajatellut lähteä hänen "veneellään" vastedeskin ulapalle. Se merkitsee sitä, että Jumala tulee ja kulkee niissä raameissa, mitkä ovat olemassa. Eikä hän tarvitse mitään suurta ja fiksua, näyttävää ja arvostettua, hänelle riittää uskova sydän, joka tahtoo seurata häntä. Ei ihmiseltä paljon vaadita osaamista tai omaisuutta, köyhä käy hyvin ja yksinkertainen sopii Jeesukselle. Rannalla Jeesus sitten opettaa syvemmin, mistä on kysymys. Eikä kukaan tule täysin valmiiksi ajassa, koulu kestää koko iän. Joskus voi nähdä tuloksia, usein ei, mutta Herran kirjanpito on täydellinen - kaikki on tiedossa.

Vie syvälle - ota vastaan kutsumus!

Jeesuksen kehotus viedä syvälle kuljettaa uusille vesille, omatunnon herkkyyteen. Taivaan valtakunnan verkko on tarkoitettu keräämään kaikenlaisia ihmisiä Jumalan yhteyteen. Joskus se verkko pelastaa myrskyssä, joskus se löytää kadonneita eksyksissä olevia hiljaisissa vesissä. Se pelastaa juutalaisia, venäläisiä, suomalaisia ja kaikkia. Jumalan antama kutsumus on haastava ja vaikea. Siinä ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi ja kaikki mitä on edessä, on liian vaikeaa omassa voimassa toteutettavaksi. "Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa…" Gal.1:15-16. Metkaa, että Herra otti vanhan fariseuksen töihinsä ja että hänelle avautui aikanaan, että Jumala oli suunnitellut tätä jo ennen hänen syntymäänsä. Mutta kului vielä monta vastustuksen vuotta ennen kuin se hyvä suunnitelma toteutui.

Herra, vapauta meidät kulkemaan syvälle - kanssasi. Ole sinä veneen ohjaaja, hallitse kaikkea, sydäntämme myöten. Näethän, että moni pelkää luottaa sinuun ja sanoihisi. Me odotamme ja vaadimme näyttöä, sellaista on meidän uskomme. Ja hämmästymme, kun alkaa tapahtua jotakin, mitä me emme itse hallitse. Pidä kädestämme kiinni, kun käymme sielumme syvyyteen, elämämme myrskyihin, surujen tunteisiin, heikkouksiemme runsaaseen kirjoon, yksinäisyyden pimeisiin hetkiin, halujen ja kiusausten pyörteisiin. Anna meille kyky viedä verkot syvälle pelastaaksemme edes muutamia valtakuntaasi.

Elämän Sanan ilta

KRISTILLINEN KESKUS Toimis ry. 

Myllärinkatu 6, Kantola, Hämeenlinna

Elämän Sanan ilta  su. 21.1. -18  klo 16.00 

Hilkka ja Turkka Aaltonen

Surut ja menetykset - Vapahtajan hoidossa

Elämän surut

Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
 Tässä on osa ehkä  maailman kuuluisamman kaikkensa menettäneen  ”surijan” Jobin vuodatuksesta ystävilleen, jotka tulivat häntä lohduttamaan

Entä miten me kohtaamme surun ja menetykset, tai miten voisimme lohduttaa/neuvoa ystäväämme surussa? Tämä on aiheena Lauttakylän rukoushuoneella Viialankatu 16
keskiviikkona 17.1. klo 18 Vapahtajan hoidossa -illassa. Aiheesta puhuvat sielunhoitoterapeuttien kouluttajaToor Spiik, evankelista Turkka Aaltonen ja nuoriso-ohjaaja/terapeutti Rauno Vartiainen, Mukana myös kristilliset sielunhoitoterapeutit Saija Lehtonen, Saija Maunu, Heli Muurinen, Sari Lindeman ja Antti Koivuniemi.

- tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?

Olin Maarian kirkossa Turussa pitkästä aikaa. Komea pytinki, jolla on katoliset juuret ja lienee niitä vanhimpia temppeleitä näillä kulmilla? Pääsin aikoinaan ripiltä tuossa pyhäkössä ja se tapahtui vuonna 1968. Katselin rippikuvaamme Maarian kirkossa syksyltä 1968 - rippipappi oli Kyösti Lähteenmäki ja meitä oli potretissa 18 poikaa 7 tyttöä. Joitakin nimiä muistan vielä. Samalla mietin, että missä he ovat tänään? Ovatko uskossa, elossa, Turussa, vai ties missä, paossa? Se kaveri, joka vieressäni silloin kuvauksessa seisoi menehtyi päihteisiin alle 50 v., näin hänen hautansa Kärsämäen hautausmaalla käydessäni.

Mieleeni ei jäänyt mitään opetusta ja uskonoppia tuosta ajasta. Iltarippikoulu oli mielestäni vain ajanhaaskausta, jolla ei ollut mitään annettavaa nuoreen elämäni kevääseen? Konfirmaatiojuhlaan piti vielä käydä parturissa ja pukeutua tummaan pukuun, joten päivä oli valmiiksi raskas ja synkkä. Silloin kysyttiin: "tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?" ja me vastasimme: "Tahdon". Jeesusta en tuntenut, enkä etsinyt. Vastenmielinen päivä jäi unhoon. Muistona on vain todistus ja seurakunnan onnittelu. Näin myöhemmin sitä miettii, että pitäisikö kirkon tarkistaa verkkojaan ja teroittaa pyydyksiään - sen verran heikkoa on kalantulo ollut viime aikoina. Kirkkoja parempia pyydyksiä ovatkin olleet vankilat, sairaalat, yksinäisyyden huoneet, hylättyjen komerot ja kärsimysten majat. Niissä Jeesus vierailee, puhuu, kutsuu, pelastaa.

Rippikoulu on vanha juttu, vähän niin kuin juutalaisten Bar (tai Bat - tytöille) mitsva riitti. Meillä rippikoulu edellytetään avioliittoon vihkimisen ehtona, mutta ei se näytä hillitsevän haureutta ja erohaluja? Konfirmaatio on latinaa ja tarkoittaa vahvistamista, kasteenliiton vahvistamista. Kyse on eräänlaisessa tarkastuspisteestä, jolla varmistetaan, että kaverilla on käsitys kohdallaan. Mutta ilmeisesti monella ei ole, koska ihmiset eivät ole uskossa, eivätkä halua olla uskossa ja koko juttu menee vain teatteriksi? Vapaat suunnat ovat yrittäneet korjata tätä vetoamalla ihmisen älyyn ja sopivaan kastettavaan ikään. Mutta tulokset ovat lähes yhtä huonot kuin isossa kirkossa, luopioita ja sielullisia riittää joka lähtöön. Joten ei kannata sen tähden vaihtaa seurakuntaa, vaan pitää löytää elävä Kristus ja uusi Testamentti – Liitto hänen veressään. Jeesuksen kanssa minäkin palasin vanhaan rippikirkkooni ja muu onkin lähes hyödytöntä.

Mutta Herralla on paljon sääliä eksyneitä kohtaan, mm. nykyisen Irakin alueen Mosulin kapungin paikalla oli aikoinaan suuri metropoli, Niinive. Sinne Herra lähetti profeettansa saarnaamaan parannusta ja armoa ihmisille, jotka tunsivat vain syntielämän sen kaikissa sateenkaaren väreissä. "Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" Joona 4:11. Ja kaupunkiin tuli tästä suuri herätys, ihmiset kääntyivät Herran puoleen. Ei siinä ehdi juuri rippikoulu pitää, kun kansa on menossa helvettiin ja pääasia on aivan kadoksissa. Kun ensin heräävät näkemään kurjan tilansa voi sitten nälkäisinä syöttää, heitä voi opettaa, joilla on korvat aukaistu – ympärileikattu kuulemaan Hyvän Paimenen ääni.

Netin keskustelupalstalla joku tuntematon nimimerkki kirjoitti rippittäytymisestä: - Tässä olisi paljonkin informaation tarvetta meille kirkkoon liittymistä harkitseville. Vanhoja syntejä minulla on vaikka kuinka paljon, mutta viime ajat olen elänyt aika kiltisti. Tuntuisi hölmöltä mennä tunnustamaan ikivanhoja juttuja, tai ikävystyttää rippi-isää nykyisillä joutavuuksilla tyyliin "nukuin tunnin keskellä päivää". Toisaalta, jos ei ollenkaan käy ripillä, herättääkö se pahennusta?

Näitä pallo-hukassa-tyyppejä on paljon. Keikutaan siinä Jumalan valtakunnan ja maailman rajalla tietämättä itsekkään, mitä oikein halutaan? Huonolla omatunnolla yritetään kelvata ihmisille, nautiskella ja nauraa, vaikka sisin itkee samalla. Monella ei ole mitään tietoa Jumalasta ja syy on pitkäaikainen huono seura, joka ei ole rosvoja vaan elintason metsästäjiä ja nautinnon vaalijoita. "Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee." Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon." 1.Kor.15:33-34.

Nykyisessä käsikirjassa papit opetetaan julistamaan Jeesuksen verta ehtoollisessa kuolemattomuuden lähteeksi. Tämä termi on käytetty jo aikoinaan Kreikan mytologiassa aivan toisessa merkityksessä. Sanaa ei ole Raamatussa, mutta se kuulostaa juhlalliselta ja salaperäiseltä ehtoollisen asetussanoissa. Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että Herran pöydässä käynti on itsessään jo mystinen ja pelastava kokemus? Totuus on kuitenkin se, että moni syö ja juo kadotuksekseen ehtoollisen, koska ei halua kääntyä, tehdä parannusta, eikä tulla uskoon, eikä elää Jeesuksen seuraajana. Tällainen ehtoolliskulttuuri vie ihmisiä harhaan ja olisi syytä varoittaa jokaista tulemasta kehiin liian heppoisin mielin, vastuu on tavattoman suuri. Armoa on jaossa, elämää tarjolla, mutta ihmisen lihallisuus sammuttaa helposti Jumalan hyvän. Ilman uskoa on mahdoton olla Herralle otollinen vaikka olisi käynyt joka sunnuntai ehtoollisella. Tämä tulee esiin monissa Raamatun teksteissä, joissa kaste, ehtoollinen ja usko liitetään jokapäiväiseen kristilliseen vaellukseen. "Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte." 1.Tess.4:1. Eräässä kohdassa (Room.6:3-5) Paavali kysyykin: - ettekö tiedä? (olla tietämätön, tuntematon). Ilmeisesti kristitytkään eivät aina tiedä juuri mitään ja osa pyrkii siitä huolimatta opettajaksi, papiksi, piispaksi ja ties miksi?

Jumalan suunnitelma tähtää siihen, että ihminen vihkiytyisi Jeesuksen elämään ja kärsimyksiin.

(Apt.9:16) Jeesus tuli ollakseen yksi meistä, hän oli perkeleen kiusattavana, hän sääli ihmisiä, kulutti aikaansa heidän kanssaan, rukoili heidän puolestaan, opetti totuuden tielle, kärsi vastustusta, taisteli yksin rukouksissa, hän kaipasi Isänsä luo. "Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta." Ps.55:5-9. Maailmaan tulo ja sielujen pelastaminen kulutti kaikki Herran voimat, hän tyhjensi itsensä meidän syntisten hyväksi. Hylätyn arvoiseksi arvioitu Kristus otti suurimman voiton ilman ihmisten apua. Hän pääsi lepoon, hän meni Isän luo kirkkauteen ja sai osakseen maailmankaikkeuden vallanpitäjän aseman. Hänet on korkealle korotettu. Kerran siellä kohtaavat hänet epäilijät, ateistit, synninsuosijat, pilkkaajat, vainoojat, vastustajat, uskovien vihaajat, hänen ristiinnaulitsijansa, etsikkoaikansa kadottaneet, Juudas, Pilatus, Kaifas ja kaikki heidän hännystelijänsä.

Vanhassa kivikirkossa pääsee vielä piiloon pylvään taakse, mutta kerran on kaikki alastonta ja paljastettua, julkista ja esiin nostettua. Nytkin muutamia ihmisiä tuli pyytämään esirukousta ja siksi he polvistuivat alttarikaiteelle. Oli paikka, mihin sai jättää syntinsä ja kuormansa. Herra heitä siunatkoon edelleen.

Maarian kirkon katossa ja seinissä on raaputettu esiin vanhoja katolisen ajan piirroksia, jotka eivät kuitenkaan ole kovin laadukkaita. Kustaa Vaasan aikana kaikki tällaiset seinämaalaukset kalkittiin valkoiseksi ja se liittyi uskonpuhdistukseen ja luterilaistamiseen. En usko, että kuvilla on nykyään kirkossa kovin suurta merkitystä, ellei niin opeteta. Johanneksen asenteessa on oppimista, kun hän sanoi Jordanilla Jeesuksesta: Matt.3:l 1 - hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella....Minun tarvitsee saada sinulta kaste... Uskova tarvitsee Pyhän Hengen tulta, Kristusta.

Vanha alttarikuva, jossa Jeesus on ristillä, on siirretty sivulle ja alttariseinälle on nostettu puukehyksiin kuvattuja katolisia pyhimyshahmoja. Lieneekö tarkoitus nostaa esille ajatus siitä, että tämä on ollut ennen sen sortin kirkko? Uskon kannalta on niin, että pyhimyksiä ei ole olemassa ja jokainen joka tahtoo pelastua, löytää tien Herran luokse vain Kristuksen Golgatan uhrin kautta. Vain Jumala yksin tietää, kuinka moni kohtasi vuodenvaihteessa Vapahtajan?

Sain uudenvuoden sähköpostiviestin, joka lie jonkinlainen mainos, jolla tahdottiin rohkaista alkavan vuoden haasteisiin ja matkoihin? Se kuului: "Paras vuotesi ikinä alkaa nyt." Olisihan se hienoa, jos tuo olisi totta. Voisikin sanoa, että kyllä sitä on odotettu. Tai sitten pettyneen huippu-urheilijan tavoin epäonnistumisen jälkeen sanoa, että parhaani yritin, se ei vain tänään riittänyt? Ainakaan tunteet ja mielenliikkeet eivät ole siitä kovin vakuuttuneet, että olisi paras vuosi ikinä, eikä historia puolusta sen oikeutusta. Ystävien kokemukset ja kärsimykset, vaivat ja vastukset osoittavat täysin päinvastaiseen suuntaan. Uutiset maailmalta eivät ole rohkaisevia, eikä maailman meno vakuuta. Lukeneet ihmiset ja päättäjät jauhavat tyhmiä sanoja, heihin ei voi luottaa. Entä voiko terveytensä kantilta peilata tulossa olevan paras vuosi ikinä?

Mutta samassa viestissä oli sitten myös hieno vihje tulevalle vuodelle, jonka aion pitää mielessä ja käytännössä: Suunnitelmat: kenties paras tapa alkaa lukea Raamattua säännöllisesti.

Sinulla ovat, Herra, elämän sanat ja niistä me elämme, me tavalliset ihmiset. Sinua tulemme kohtaamaan ja etsimään kirkossa, sinun sanaasi odotamme, tarvitsemme ja syömme. Sinun Paimen ääntäsi kaipaa lampaasi, sitä kuulemalla omasi tuntevat laumasi ja jaksavat yhteydessä keskenään.

Minäkin lupasin kerran nuorukaisena uskoa sinuun, Kristus ja seurata sinua elämässä. Mutta ei siitä mitään tullut, pilasin vain suuren nimesi ja hyvän suunnitelmasi – ei minusta ollut kristityn nimeä kantamaan. Mutta kun sinä aloitit minussa hyvän työn, se tuntui, kuului ja näkyi, kantoi ja auttoi. Olen siitä sanomattoman kiitollinen sinulle. Tänään tahdon riippua sinussa kiinni uskoen, toivoen ja rakastaen, kokonaan vihittynä omaksesi ruumiini, sieluni ja henkeni puolesta. En voi kuitenkaan luottaa omiin lupauksiini tai tunnustuksiini, inhimillinen raukeaa kuin vanha puupino rankasateessa, vaan aion elää ainoastaan sinun varassasi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen katson sinun uskollisuuteesi, hyvyyteesi ja ihmisrakkauteesi. Arvoni on sinussa, Jeesus. Aamen.

Olenko minä sinulle rakas?

Kauneimpien joululaulujen kirkkoillassa oli mukana runsaasti lapsiperheitä ja myös joitakin vanhuksia. Edessämme istui eräät isovanhemmat lastenlapsensa kanssa, paitsi ellei tuo nainen sitten ollut synnyttänyt pienokaista viisikymmenvuotiaana? Isoisä oli selvästi motivoitunut pikkupojan hoivaamisesta ja hän osoitti koko tilaisuuden ajan suurta aktiivisuutta lapsen suuntaan. Hän kuvasi kännykällä eri kulmista poikaa ja salia, kuiskutteli tälle, otti esiin leluja lapselle ja sitten suukotteli tätä ainakin kymmenen kertaa tilaisuuden aikana lapsen valkeisiin hiuksiin. Hän varmaan iloitsi suuresti tästä rakkaasta lapsenlapsesta, joka mahdollisesti oli heidän ensimmäinen - ehkä ainoa? Ajattelin, että se oli isoisän onnea, joka nyt hetkisen oli läsnä ja sitten pikkukaveri kasvoi pois paapottavien luokasta, tarpeet ja tavoitteet isonivat. On Jumalan ihme, jos kirkko säilyttää arvonsa hänen silmissään vielä murrosiässä. Toivotaan ja rukoillaan sitä.

Jeesus kohtasi Pietarin ja kumppanit ylösnousemisensa jälkeen Galilean järven rannalla. Sinne on sittemmin rakennettu kirkko, jossa kerrotaan, kuinka Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: Olenko minä sinulle rakas? Tämä oli uskonelämän ja Jumala-suhteen kannalta äärimmäisen tärkeää, että kieltäjä-Pietari saattoi päästä uudelleen Herran liittoon, jonka hän oli hylännyt häpeämällä Vapahtajaa ihmisten edessä. Siellä järven rannalla Pietari sai takaisin kadottamansa uskon. Hän uudistui ja valmistui todelliseksi todistajaksi ja ihmistenkalastajaksi. Tunnustuksen jälkeen hän oli päässyt luokaltaan, johon oli jäänyt.

Usko Jeesukseen on suhde, ei niinkään tiedollinen tai toiminnallinen elementti. Siksi usko ei ole ikään eikä älyyn sidottu asia, vaan Jumalan lahja, jonka voi saada kääntymällä Herran puoleen ja kuuntelemalla häntä. Golgatalla jokaisen verenpunaiset synnit pestään pois, ainoastaan siellä. Kaikki muu kristillisyyden harjoittaminen on pelkkää harrastelua, jolla ei ole ikuisuuteen nähden ulottuvuutta, siitä puuttuu vakavuus.

Kuinka helppo onkaan tunnustautua Jeesuksen omaksi, kun on saanut maistaa Herran hyvyyttä ja taivallista syntistä syleilevää rakkautta. Kuinka ihanaa onkaan nauttia yliluonnollista rauhaa, joka Vapahtajan olemuksesta huokuu huonon ihmisen luokse. Kuinka valtavaa onkaan heittäytyä koko painollaan Kristuksen kannettavaksi tietämättä, miten asiat ulkoisesti menevät tästä eteenpäin. Kuinka hoitavaa onkaan vastaanottaa levottomaan sydämeen Herran rauha, joka hoitaa jokaista solua, hermoa, luuta, lihaa kiireestä kantapäähän. Se on parempaa kuin mikään ajallinen tavara tai lahja.

Luin tuossa eräänä päivänä pari Pelastusarmeijan äänenkannattajaa, Sotahuuto-lehteä. Edellisestä lukemisesta olikin vierähtänyt vuosia. Luettuani olin pettynyt, sillä lehden hengellinen sisältö oli kyseenalainen, siinä ei puhuttu lainkaan Jeesuksesta. Hänen paikkansa oli korvattu palvelulla, uhraamisella, rakkaudella ja kaikenlaisella toiminnalla ja ihmisten esiin nostamisella? Sama tauti vaivaa monen montaa aikamme kristillistä poppoota, toimintaa, viritystä ja julkaisua. On näyttävää esilläoloa, keinohymyä, uskoa suurempaa ääntä, värikästä vedätystä, omia mielialoja, saavutuksien luettelua ja turhaa kehuskelua. Jeesus on saanut väistyä, muilla kun on riittävästi itseilmaisun tarvetta ja näyttävyyttä. Korkeintaan kolehdin hän voi kartuttaa isommaksi ja lisätä kannatusta ja oheistuotteiden myyntiä indeksikorotuksen verran.

Oman uskoontuloni alkumetreillä asuin yhden syksyn Pelastusarmeijan yömajassa, tämä johtui siitä, että rahani riittivät juuri sen tason majoitukseen ammattikoulutukseni siinä vaiheessa. Talossa oli myös rukoushuone, jossa pidettiin säännöllisesti tilaisuuksia ja minä osallistuin niihin. Ne olivat hyvin siunaavia ja antoisia, niissä saarnattiin Jumalan sanaa ja kutsuttiin ihmisiä Kristuksen luokse pelastukseen ja uuteen elämään. Näin kuinka ihmiset vastasivat kutsuun ja polvistuivat katumuspenkkiin, Herran Henki liikkui väen keskellä. Uskoon tulleet pelastussotilaat kutsuivat penkkiriveissä istuvia Jeesuksen seuraajiksi.

Myöhemmin olin monta kertaa mukana Pelastusarmeijan tilaisuuksissa ja tunsin monta työntekijää, joilla oli selvä ja syvä kutsumus, jossa toteutettiin kolmen S:n periaatetta: soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.

Näiden muistojen jälkeen on surullista seurata tämän herätysliikkeen alamäkeä ja joutuukin kysymään: missä on Kristus, jonka tunnukset veri ja tuli ovat alkuajoista jäljellä heidän lipussaan? Pelastusarmeijan lippu symboloi sodankäyntiä syntiä ja sosiaalisia paheita vastaan: punainen väri symboloi Kristuksen vuodattamaa uhriverta, keltainen Pyhän Hengen tulta ja sininen Jumalan puhtautta. Pelastusarmeijan vanhin virallinen symboli on vaakuna, joka oli käytössä jo vuonna 1879. Ehkä heidän olisi syytä lukea Pelastusarmeijan perustajien William ja Catherine Boothin elämänkerta uudelleen ja palata juurilleen? Rakkaudesta kaikki silloin kumpusi, siitä Jumalan rakkaudesta, mikä tuli Jeesuksessa maailmaan, siinä minkä Pietari löysi uudelleen.

Raamattu ilmoittaa meille, että Jumala on rakkaus. Aamen, voimme sanoa. Mutta nykyään tämä lause on käännetty nurin päin ja rakkaus onkin tullut Jumalaksi. Se ilmenee kaikenlaisena uskonnollissävytteisenä touhuiluna, joissa korostetaan inhimillisiä arvoja, luonnonsuojelua, rauhanaatetta, köyhien ruokkimista, tunteiden vapaata ilmaisua, syntien suosimista, Raamatun sanan vähättelyä, Jeesuksesta todistamista, parannukseen tähtäävää lähetystyötä.

Kuuntelin itsenäisyyspäivän saarnaa eräältä paikallisradiokanavalta ja siellä saarnaaja ilmoitti puheensa lopuksi, että kaikki sodassa olleet ovat nyt taivaan ilossa ja saavat levätä vaivoistaan? Tämä sopii hyvin tämän nykyisen rakkaus on Jumala teeman johdonmukaisuuteen? Mutta ei naapuria ampumalla ja vihaamalla pelastu. Eivätkä nämä asiat kuitenkaan ole meidän käsissämme, emmekä me tai kukaan jaa taivaspaikkoja ohi Kristuksen. Hän on edelleenkin ovi, tie, totuus, elämä ja tuomari jokaiselle. Eikä tässä ole luvassa muutoksia. Rakastaminen ei siis pelasta ketään, eikä huono omatunto, sillä kaikki yrityksemme tulla kelvollisiksi Jumalan silmissä epäonnistuvat ilman Vapahtajaa.

Jeesus uudisti Pietarin rakastamalla häntä syntisenä, puhumalla hänelle evankeliumia, ottamalla hänet takaisin yhteyteensä. Voi vain kuvitella, miten kurjaksi Pietari itsensä koki Jeesuksen edessä, miten pimeän Pitkäperjantaiaamun hetket palasivat hänen mieleensä, miten suurena hän ymmärsikään turmeluksensa nyt, miten vanhan ihmisensä kelvottomuuden, miten voimaton hän oli syntitottumuksiinsa nähden? Tässä tilassa ihminen on äärettömän yksin ja avuton, mutta se tie on välttämätön, että uusi aamu koittaisi sydämessä. Armon voi omistaa vain syntisenä ja sen ymmärtää ja kokee vain se, joka sitä rukoilee Kristukselta. Tämä on nöyryyttävää, sillä Jumala onkin ilmestynyt ei korkealla ja ylhäisenä valtaistuimella, vaan alhaalla kelvottoman, kurjan tasolla, ihmisenmuodossa Jeesus nasaretilaisena, rauhanruhtinaana.

"Olenko minä sinulle rakas" on olemassaolon kysymys, siinä Jeesus mittauttaa kannatuksensa, onko ihminen saanut lahjaksi hänen pelastavan rakkautensa. Kun Juudas tuli kavaltamaan Jeesuksen ja suuteli häntä, Herra kysyi: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" Mutta tämä ei vastannut mitään - hän ei ollut omistanut Jeesuksen rakkautta, hän oli kuolleessa uskossa, kylmin sydämeni, vain voittoa etsien, rahaa tavoitellen, Herran edessä. Jumalan valtakunta oli hänelle tosi lähellä, taivaan tien ovi auki, ja Pelastaja itse edessään. Mutta hän meni saatanan talutusnuorassa, synnin orjana pimeyden portista ikuiseen tuhoon. Hän kadotti etsikkoaikansa, ja Jeesuksen rakkauden kirkollisessa valtapelissä. Surullista ja varoittavaa.

Henrik Florinus, (1633–1705) toimi aikoinaan pappina Turussa, Paimiossa, Hämeenlinnassa, Kemiössä. Hän uudisti suomalaisen kirkkoraamatun tekstin kielellisesti 1642 vakiinnuttamalla mukaan aivan uusia sanoja. Hän julkaisi laajan suomenkielisen kansan parista kerätyn sananlaskukokoelman, joka vaikuttaa vielä nykyäänkin puhekielessämme. Henrikin elämään vaikutti kolme avioliittoa, kaksi ensimmäistä vaimoa Valborg ja Beata kuolivat sairauksiin, kolmas, Katarina, eli hänen jälkeensä vielä joitakin vuosia. Avioliitoista syntyi 18 lasta.

Sananlaskut teos ja viimeinen kirjansa "Yxi lyhykäinen opetus oikiasta wanhurscaudesta" valmistuivat hänen vanhimman poikansa, Henrik Florinus nuoremman (kirkkoherrana Kemiössä) elämän umpikujan varjossa. Poika syyllistyi aviorikokseen ja murhaan. Hänet teloitettiin mestaamalla Turussa 1706 vain vuosi isän kuoleman jälkeen. Rakkaus Raamattuun ja Vapahtajaan joutui kovaan koetukseen elämän murheiden keskellä.

Samana vuonna syntyi eräs suomalaisen herätyskristillisyyden merkittävä mies Somerolla, Aabraham Achrenius. Hän kirjoitti lukuisia puhuttelevia virsiä Jeesuksesta, joka rakastaa syntisiä pelastaakseen heidät. Tässä yksi niistä:

1.Jeesuksen rakkaus niin on se syvä, ettei edes kurjimman kuolemaa sois.

Jeesuksen turvissa olla on hyvä, hän luotaan ei ainuttakaan aja pois.

Rajattomassa rakkaudessa kuinka hän omansa hyljätä vois.

2.Mutta voi ihmiset ynseät, kovat maailman turhuutta vain jumaloi,

toisilla ansiot turvana ovat. Vain harvat ne armoa kerjätä voi.

Nöyrry ja taivu köyhäksi vaivu, niin sulle koittavi autuuden koi.

3.Kellä ei Jeesusta tähtenä tiellä, sen yli varjoaa kuoleman yö.

Muualta rauhaa ken etsivi vielä, sen raukan on turha ja toivoton työ:

Kauemma haipuu, syvemmä vaipuu, niin ikiorjaksi itsensä myö.

4.Tiedä: sä turmeltu oot perinjuurin, kiiruhda siis elon lähtehen luo!

Sinne jos rientävi syntinen suurin, hän terveeksi toipuis, kun lähteestä juo.

Pois kirot haihtuu, armoksi vaihtuu, ihmehen sen veri Jeesuksen luo.

5. Siis ota armo nyt uskossa vastaan, ehkä se myöhäistä kohta jo ois!

Herra sua kohtelis kuin isä lastaan ja tuhlaten sulle hän hellyyttä sois.

Ihminen, tiedä: Jeesus sun viedä korvesta Kaanaaseen yksinään vois!

                                                                Aabraham Achrenius Hlv.169

"...te loistatte kuin tähdet maailmassa pitäen kiinni elämän sanasta..." Fil.2:16

UUDENVUODENTAPAHTUMA

"Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti…." Dan.2:44

Olin saarnaamassa eräässä kaksikielisessä seurakunnassa. Väkeä ei ollut kirkossa runsaasti ja kaikki ymmärsivät suomenkieliset sanani. Mutta kirkkoherra vaati, että kuulutuksien yhteydessä oli luettava eräs teksti myös ruotsiksi. Niinpä sitten tein niin ja numerotkin menivät kutakuinkin oikein? Varsinaista teatteria, ajattelin?

Kouluaikana luin ruotsinkieltä viisi vuotta ja pääsin siitä jotenkin kärrylle. Joskus saaristossa nuorena miehenä kulkiessani tuli vastaan paikallisia asukkaita ja juttelimme. Minä kysyin suomeksi ja he vastasivat ruotsiksi. Varsinkin vanhat ihmiset eivät suostuneet puhumaan suomea. Myöhemmin tämä sama on toistunut rannikon pitäjissä käydessämme. Asuimme Sipoossa muutaman vuoden ja siellä oli aivan selvä luokkajako tässä suhteessa. Kauppias vastasi aina ruokatilauksemme yhteydessä puhelimeen kahdella kielellä (varmuuden vuoksi) - Päivää, god dag! Suomen markat kelpasivat ostoksiin. Eräs uskoon tullut mies kertoi, että heidän pitäjässään (ruotsinkielinen) oli salainen sopimus, että maata ei myydä kenellekään suomea puhuvalle? Hän itse piti asiaa kummallisena, muttei ottanut asiaan kantaa. Pöyristyttävää!

Itsenäisyysjuhliemme yhteydessä on puhuttu Venäjän ja Neuvostoliiton asemasta, vaarallisuudesta, väkivaltaisuudesta, sortovuosista, vallankumouksesta ja pienten naapurikansojen hyväksikäyttämisestä. On iloittu siitä vapaudesta, mikä 100 vuotta sitten koitti Suomelle ja kunniaa on sitten jaettu ties kenelle siitä?

Mutta olimme 600 vuotta Ruotsin vallan alla ennen Venäjää, eikä kukaan edes ehdottanut itsenäistymistä. Kaikki merkittävät virat oli jaettu ruotsalaisille ja kaikki johtajien sukunimet olivat ruotsinkielisiä. Vasta suomalaisuuden, sukunimilain ja itsenäisyyden myötä alkoivat suomenkieliset nimet kelvata laajemmin. Suomessa oli myös vallalla eräänlainen maaorjuus, jossa torpparit ja mäkitupalaiset joutuivat tekemään taksvärkkiä (palkattomia työpäiviä) rikkaille ruotsinkielisille kartanoille, joiden alueella saivat sitten asua ja viljellä maata.

Emme olisi koskaan voineet itsenäistyä Ruotsin vallan aikana, sillä kaikki tärkeät poliittiset ja kirkolliset virat olivat silloin heidän halussaan. Kaikki olivat kuuliaisia Ruotsin kruunulle. Kansalla ei ollut valtaa. Kun kuningas päätti hyökätä Saksaan tai Venäjälle, hän komensi suomalaiset sinne eturintamaan. Suuren Pohjan sodan hävittyämme, jouduimme sankoin joukoin (tuhansia) Siperiaan vangeiksi vuosikausiksi.

Meillä on kalenterissamme 6.11. ruotsalaisuudenpäivä, joka on itsenäisyyspäivään verrattavissa. Tämä Kustaa Adolfin päivä muistuttaa sotaisasta Ruotsin kuninkaasta, joka vei myös suomalaisia kuolemaan Saksaan. Ei ole varmaan muuta vastaavaa, jossa naapurimaan sotaa ja olemassaoloa liputettaisiin? Ahvenanmaan itsehallinto saa käyttää alueellaan omaa lippuakin?

Eräs merkillisyys on tämä SFP-RKP poliittinen puolue, jolla on ollut yllättävän paljon valtaa kaiken aikaa huolimatta pienestä kannatuksesta? Sen kannatus on 10 % ruotsia puhuvista (jäseniä puolueessa n. reilu 30000). Jos puolueen nimi olisi ruotsia äidinkielenään puhuvien puolue tai ranta-ruotsinkieliset, se olisi johdonmukaista, mutta että Suomessa hyväksytään nimeksi ruotsalainen puolue, on kummallista. Kuvitellaanpa, että Suomessa asuvat venäläiset tekisivät samoin ja puoluerekisteriin ilmestyisi Venäläinen kansapuolue, tms. ja eräänä päivänä ryhdyttäisiin liputtamaan Venäjän ensimmäisen tsaarin, Iivana Julman merkkipäivää? Olen varma, että päättäjät ryhtyisivät lukemaan perustuslakia hyvin tarkkaan uudelleen.

Mutta politiikka ei ole minun juttuni, enkä aio puuttua siihen, sillä se valtakunta, johon minut on kutsuttu, ei ole tästä maailmasta. Herran sana on tässä selkeä ja sitä kannattaa seurata: "Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Joh.18:36. Meillä on kuningas, joka tänään on näkymättömänä seurakuntansa keskellä ja Pyhässä Hengessä uskovien puolustaja ja vahvistaja. Hän ei etsi maallista etua, omistamista tai valtaa. Hän suostuu heikkojen uskovien johtajaksi ja tekee työtä kehnojen ja köyhien ihmisten elämässä. Hänen herätyksensä kulkevat vankiloissa, sairaaloissa, epäonnistuneitten ja pilalle menneitten sieluissa. Hänen sanomansa sopii kaikkialle, sille hän itse on sen keskus ja sen valta-alue on Jumalan valtakunta. "…ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta." Apt.1:3.

Uskon ystäviini kuuluu monia ruotsia puhuvia kristittyjä, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Olemme saman valtakunnan kansalaisia, Jumalan valtakunnan, Kristuksen kuningaskunnan edustajia. Meillä on tähän taivaallinen valtakirja, koska Herra on itse pannut sydämiimme Pyhän Hengen sinetin. "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: - Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."Joh.3:3. Onkin ihmeellinen kokemus saada uskonsilmin nähdä näkymättömiä, jotka ovat ennustetut Raamatussa. On ihmeellistä kokea yhteyttä täysin vieraiden ihmisten kanssa, vaikka heillä on täysin erilainen kulttuuritausta, erilainen kieli, erilaiset tavat ja kokemukset, työt, ruoat ja kodit. Olemme yhtä Jeesuksen kautta, olemme hänen ruumiinsa jäseniä ja hänen valtakuntaansa valittuja. Jumalan rakkaus on korkein vaikutin siihen, että uskovat kelpaavat. "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5

Nämä maalliset valtiot tuhoutuvat, valloitetaan, yhdistyvät. Niille on oma aikansa, eikä niiden varaan voi mitään merkittävää laskea. Eräänä päivänä niihin sijoittaneet rahakkaat ja valtaapitävät parkuvat suuria menetyksiään, eikä veroparatiiseista ole hyötyä sinä päivänä muuta kuin hautausmaaksi. "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka." Ps.45:7.

Meillä ei ole uskovien keskuudessa kieliongelmaa, sillä Herra on antanut meille kyvyn jakaa sisäistä tietoa keskuudessamme. Se on salaisuus, joka avautuu vain nöyrtyville, joka vapauttaa erilaisista riippuvuuksista, ihmismielipiteistä, vallantavoittelusta, rahanhimosta, synnin orjuudesta. Jumalan viisaus on valomme ja apumme, sen sanoman keskus on ristiinnaulittu Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus. Jumalan valtakunta auttaa meitä irrottamaan otteemme ajallisista ja pitää maallista kunniaa ja loistoa, kehuskelua ja arvostuksia täysin turhina, jopa roskan veroisena ongelmajätteenä.

"Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet" 1.Kor.2:6-8. Vallanpitäjät ovat kautta aikojen tappaneet Jeesuksen ja hänen omansa, halveksineet ja vainonneet elävää kristillisyyttä. He ovat palkanneet kätyreitään kirkkojen johtajiksi vastustamaan herätyskristillisyyttä ja parannussaarnaa. Lahjomalla ja juonittelemalla vallanpitäjät ovat menestyneet näennäisesti pyrkimyksissään ja itse he ovat kehuneet itseään onnistuneiksi. Kristillisyyteen nähden he ovat olleet kovin myönteisiä, kun siitä on ollut hiukankin hyötyä heidän omille tavoitteilleen - ei enempää.

Jumalan valtakunnan erikoissotaväkeä ovat olleet uskovat mummot ja papat, jotka rukoilevat Jumalan nimen pyhitystä, Hänen valtakuntansa tuloa ja Hänen tahtonsa tapahtumista. He pyytävät ihmissielujen pelastusta, kaikkien löytymistä omista piiloistaan ja vankiloistaan, peloistaan ja ahdistuksistaan turvaan. "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa," Room.15:30. Lähitaistelun hoitavat sitten evankelistat, paimenet, opettajat ja sielunhoitajat. He vievät ihmiset Jeesuksen luo. Hengessä he valloittavat alueita vihollisten hallusta ja Jumalan sanan miekkaa käyttäen, siihen luottaen ja vedoten he etenevät vaikeissa olosuhteissa katsoen Kuninkaaseensa. Joillekin kuningas on antanut vartijan tehtävän valtakunnassaan ja heidän tulee ilmoittaa vaaroista, vihollisen liikkeistä, eksytyksistä ja metkuista. Heidän tehtävänään on pitää ääntä, että seurakunta ei nukahtaisi ruususen uneen tämän maailman huumauksien vaikutuksista. Joillekin Herra antaa tehtäväksi käydä katsomassa sairaita, vangittuja, heikkoja ja yksinäisiä. Jumalan valtakunnan erikoispiirre on siinä, että pienet ovat siellä suuria, nimettömät tunnettuja ja tavalliset kuninkaallisia.

Herra, Jeesus, sinun valtakuntasi on uskon, oikeuden, vanhurskauden, rauhan ja rakkauden valtakunta, jossa kaikki asiat ovat aina hyvässä järjestyksessä. Kun katselen näitä väliaikaisia maallisia järjestelmiä ja vallan linnakkeita, petyn, pelkään ja kyllästyn, sillä niin paljon valheita, vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta ne pitävät sisällään. Herra, en usko, että näemme täällä ajassa koskaan vanhurskasta valtiota tai oikeudenjakamista, en usko ihmisiin, en heidän motiiveihinsa. Odotan sinua, sinun pyhyyttäsi, valtakuntaasi ja tulevan maailman elämää, jossa aikaa mitataan vain sinusta käsin, jossa sinä olet kaiken keskus, kirkkaus, temppeli ja kuningas. Mutta ennen sitä pelasta suomalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja muut. Tee kaikista taivaan kansalaisia. Aamen!