On helppo rakastaa semmoista ihmistä,
joka on ystävällinen, iloinen, omastaan jakava, rauhallinen ja tyytyväinen,
vähäsanainen, vaatimaton. Kuinka paljon sellaisen ihmisen läheisyys hoitaakaan sielua,
mutta kuinka vähän sellaisia ihmisiä tulee vastaan elämässämme. Ehkä suurin osa
kantaa jatkuvasti murheita, pelkoja, heikkouksiaan ja pettymyksiään yleiseen
jakeluun? Ehkä suurin osa ihmisistä elää toiveiden sumuisessa ilmastossa kuin
unennäkijät tähyillen parempaan huomiseen vaikkei tänäänkään ole saanut vielä
syödä elämänleipää? Heillä on kassissaan vain heikot eväät ja vähän lääkkeitä,
heikko kunto, hiki otsassa ja huono kartta. Ps.49:15. "Kuin lammaslauma
heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset
astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole
asuntoa."
Ihmisillä on kuitenkin rakkauden nälkä,
vaikka eivät sitä myöntäisikään. Tämä puutostauti ajaa sitten ihmisiä mitä
erilaisimpiin käyttäytymisiin, tunteiden sekamelskaan, levottomuuteen ja
loputtomaan puhumiseen. Usean ihmisen puhe on liian nopeaa, ajatus ei pysy
mukana ja siksi tulee paljon sidesanoja: mmm, ööö, aaa, niinpä, totanoi,
nimittäin, niinku. Niillä saa hetken miettimisaikaa siirryttäessä seuraavaan
lauseeseen. Ihminen on rakennettu niin, että olimme ennen syntiinlankeemusta
jatkuvassa Jumalan rakkauden piirissä ja paratiisissa ilman pelkoa, kuolemaa,
yksinäisyyttä. Nyt elämme lyhyen elämämme kuolemanvarjon laaksossa kaikenlaisten
vaivojen, ongelmien ja heikkouksien keskellä ja kanssa.

Mutta hyvinä hetkinä ihmisen sisin
täyttyy kiitoksesta ja ylistyksestä Luojaansa kohtaan. Silloin hänen on helppo
tunnustaa rakastavansa Jumalaa ja kaikkea, mikä heijastaa hänen suurta
olemustansa täällä. Näitä rakkaudentunnustuksia on sitten tullut esiin
historian saatossa aina, kun joku syntinen on kohdannut Vapahtajansa. Maailma
on kummeksunut ja sokeudessaan pitänyt halpana näitä pienten alkujen päiviä,
mutta Jumalan enkelit ovat antaneet kiitoksen taivaalliselle Isälle jokaisen
kääntymyksen yhteydessä. Luuk.15:7. "Minä sanon teille: samoin on ilo
taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin
yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta
tarvitse."
Ruotsalaiseen kansansävelmään tehty laulu
käännettiin aikoinaan suomeksi sanoilla: "Jeesuksen armahan kädet ja
helma, sydänkin avattu on." Myöhemmin se käännettiin uudestaan ja se
sai muodon: "Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan myös sinut helmaansa
sulkeakseen!" Laulun tekijöitä esitetään aina 1700-luvulta asti
ainakin kolme, joista yksi on asunut Turussa. Laulu on ollut hyvin suosittu
herätyskristillisissä piireissä kauan ja se on sopinut moniin
yhteislaulukokoelmiin ja kirjoihin. Vanha ruotsalainen teksti menee näin:
1. Jeesuksen armollinen sydän on avoin,
rakkauden käsivarret ja armon syleily;
Onko syytä vaipua kipuun,
koska pääset ankkuroimaan autuuden
satamaan?
Rakastunut sulhanen, Jeesus, tapaa sinut,
ja huutaa:
Oi sielu, anna minulle sydämesi kokonaan!
Onko oikein, että hylkäät ystäväsi,
joka on antanut henkensä lunnaiksesi?
Tapasin matkalla erään naisen, jota en
ollut koskaan ennen nähnyt. Istuin häntä vastapäätä samassa kahvipöydässä
muiden vieraiden kanssa seurakuntakodissa. Puhuimme uskovan vaelluksesta ja
elämästä. Nainen kertoi olleensa syntyessään hyvin heikko ja pieni rääpäle.
Hänellä oli ollut vikoja ruumiissaan ja elämä oli häilynyt siinä sun kiikulla.
Hänellä oli ollut suussa ongelmia ja pienenä ihmisenä ei kaikkia kirjaimia
syntynyt puheessa, vaan oli ollut puhuttava vaillinaisesti. Sitten hän kertoi
joutuneensa leikkaukseen, jolla puhetta yritettiin korjata. Leikkauksen jälkeen
nainen kertoi saaneensa R-kirjaimen ensimmäistä kertaa puheeseensa. Hän oli
ollut aivan innoissaan ja sen jälkeen latoi yksitellen R-kirjaimilla
vahvistettuja sanoja perä jälkeen. Hän vuodatti onnellisuuttaan sydämen
kyllyydestä ja korosti erikoisesti jokaista R-kirjainta. Hän oli saanut lahjan,
ehkä jonkun mielestä pienen lahjan. Mutta itse hän arvosti suuresti lahjaa,
näin sen hänen silmistään. ”ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui
selkeästi.” Mark.7:35

Sitten nainen vaikeni hetkeksi ja hän
jatkoi kertoen, että S-kirjain oli kuitenkin vielä kadoksissa hänen puheestaan.
Se oli hänen vaikeutensa, joka muistutti koko ajan maailman turmeluksesta ja
ruumiin heikkoudesta. Vihdoin hänen ilmeensä kirkastui ja hän kertoi kuin
suurena salaisuutena saaneensa kiinnityksen S-kirjaimeen. Hän kertoi sen
tulleen kieleltä, kun hän hiljaa lausui sanan Jeesus. Silloin tuo vaikea
kirjain sihahti. Iloisena hän kertoi oppineensa Herran nimeä hiljaa lausuen
uskomaan Vapahtajaan. ”Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota
sinä, Herra, et täysin tunne.” Ps.139:4. Niin hän lausui minulle malliksi
Jeesus-nimen ja se kuulosti kauniilta.
Nainen katsoi iloisesti minua ja alkoi
yhtäkkiä laulamaan omaa lauluansa, jonka sanat hän oli saanut Jeesukselta. Se
oli minulle tuntematon, mutta kuuntelin sitä mielenkiinnolla. Lyhyt
keskustelutuokiomme päättyi ja kiitin naista ihanasta todistuksesta. Ajattelin,
että Jumala on ihmeellinen ja hänen hoitava rakkautensa on uskovan turva ja
maailman toivo. Siitä uskova kiittää Herraa. "Hän sanoi: Sydämestäni
minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja
pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun
kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä
huudan, ja vihollisistani minä pelastun." Ps.18:2-4
2. Jeesus on maailman sovitus,
Hän kantoi sydämellään syntisiä,
ristillään taivaan ja maan välissä.
Hän oli syntymämme tähden uhri.
Meidän syntiemme tähden hän kamppailee ja
taistelee,
vuodattaen verensä äärimmäisessä hädässä,
Tuomari kärsii kuoleman vankien tähden;
Jumala haluaa pelastaa meidät,
hän ei halua kuolemaamme.
Luojamme on antanut meille syntymälahjana
aistit, joiden välityksellä elämä tulee mielekkääksi. Elämä näkyy, kuuluu,
tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Koko elämän rikkaus on ulottuvillamme.
Turmeluksesta johtuen emme kuitenkaan osaa käyttää oikein lahjojamme, vaan
pilaamme kaiken hyvän ja kauniin, rikomme ja raiskaamme, kulutamme ja
hävitämme. Sen lisäksi olemme kiittämättömiä ja kiukuttelemme Jumalalle. Joskus
nämä vajavaiset lähimmäisemme ovat terveemmille esimerkkinä sitä, mitä on olla
osaansa tyytyväinen. Kun jotakin on vajaa, puutteessa, köyhä, heikko ja avuton,
ymmärtää paremmin Jumalaa, Auttajaansa, joka on ainoa todellinen apu. Joskus
vaikenemme kuullaksemme, mitä Hän puhuu. Kiitollinen mieli tulee Jeesukselta,
hänen uhristaan, hänen rakkaudestaan, hänen Hengestään ja siunauksestaan. Kun
yhteys Jumalan ja ihmisen välillä syntyy, kuuluu rakkauden tunnustus puolin ja
toisin, mutta Herra itse on aina aloitteen tekijä ja me vain vastaamme siihen.
3. Tulkaa siis sielut, niin, kaikki
syntiset,
jotka ovat otettu kaksinkertaisesti
syntien ja rikosten takia!
Onko meidän kaikkien täytynyt kuolla
Adamissa,
Kaikki Kristuksen kautta voi olla jälleen
hyvää.
Hän murtautui vankilaan; huokaisten
jännityksissä,
Haluatko pysyä kahleissa?
Ei, olkaamme nyt lunastettuja sieluja
ja ylistäkää vapaudessa meidän armollista
Isämme!
Kurjien kuorossa on tilaa, kun Herra
Jeesus kutsuu ihmisiä luoksensa. Terveille ja synnittömille ei hänellä on
mitään sanottavaa. Mutta niille, jotka ymmärtävät olevansa synnin vankeja,
saatanan orjia ja tämän maailman pakkopaidassa, on Herran ääni toivottu ja
odotettu. Jeesuksen Golgatan ristillä hankittu voitto avaa taivaan oven
selkosen selälleen ja jokainen huono pääsee siitä ryömimään sisään. Se on
pakopaikka ja turvapaikka, josta kulkeneet laulavat rakkauden tunnustustaan
elävälle Jumalalle. Vanhan luontonsa sokeutta ja kuolemantilaa ei järki ymmärrä
eivätkä tunteet ilmaise, pitää tulla omatunnon herätys, Jumalan sanan
täsmäisku, sydämen murtuminen. Jumalan rakkaus löytää kohteensa aina alhaalta,
syvältä, kurjuuden kadulta ja pimeyden kujilta. Kun ihminen näkee olevansa
liemessä, kurkkuaan myöten lokaisessa liejussa, hän huutaa Armahtajaansa, että
tämä nostaisi hänet tukevalle pohjalle, kalliolle. "Hartaasti minä
odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän
nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani
kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.
" Ps.40:2-4

4. Lempeä Jeesus, autuuden kallio,
Haluan syleillä sinua uskossa: sinä olet
minun!
Ylistys olkoon sinulle, olen paennut
epäuskoani luoksesi!
Ostit minut; Haluan täysin olla sinun.
Ennen kuin kiellät itsesi ja Isäsi,
ennen kuin syrjäyttäisit minut.
Siksi laulan iloisena ja iloisena:
Paula on rikki ja lintu on vapaa.
Kiitos Jeesus, että rakastat viallista ja puutteellista ja olet meidän
apumme heikkoudessamme. Sinä olet luonut kielen ja antanut sanat, järjen ja
sielun, että voisimme uskoa sinuun ja elää sinulle. Joskus meidän rajoitteemme
estävät meitä ilmaisemasta sisimpämme tuntoja, siksi rukoilemme osaksemme
kiitollista mieltä ja uutta virttä taivaasta - rakkaudentunnustuksia. Muista
myös niitä, joiden kieli on vielä perkeleen palveluksessa, jotka eivät ole
koskaan nähneet todellista valoa, joilla ei ole rauha sielussa, jotka eivät ole
kokeneet rakkautta.