”Kun tuntui, ettei mikään muu auttanut, Isä meidän -rukous auttoi”

 

Tarmo Ahonen, 65 ja Sointu Ahonen, 64, Hanko

 

50 vuotta sitten 14-vuotias tyttö rukoili Tarmo Ahosen puolesta.

Tarmo kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta. Hän pelkäsi ajautuvansa itsemurhaan.

Tarmo ajatteli silloin, että jos Jumala on olemassa, hän voisi jakaa kokemuksensa jonkun kanssa, tarttua siihen mahdollisuuteen.

– Siinä hetkessä silmäni aukesivat uudella tavalla. Ikään kuin eksistentiaalinen ovi olisi avautunut, ja ymmärsin elämää uudella tavalla. Tulin uskoon.

Se on Tarmon elämän autenttisin kokemus. Sama syvän yhteyden ja turvan tunne on kannatellut, vaikka kamppailu on jatkunut läpi elämän.

Myöhemmin monet unelmat ja rukoukset ovat käyneet toteen. Nuorena Tarmo rukoili Jumalalta, että saisi nuorten leirillä näkemänsä kaunottaren puolisokseen.

Nyt Tarmo ja Sointu Ahonen ovat olleet naimisissa 42 vuotta. Perheeseen on siunaantunut kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta. Aviopari muistaa heitä kaikkia rukouksissaan nimeltä mainiten.

– Aamuhartaudessa rukoillaan myös lasten kahden koiran ja Nutella-hamsterin puolesta, koska psalmeissa sanotaan, että ihmistä ja eläintä sinä autat Herra.

17 yhteisen vuoden jälkeen aviopari ajautui kriisiin.

– Kun tuntui, ettei mikään muu auttanut, Isä meidän -rukous auttoi. Joka ilta lausuimme sen sängyssä ja pidimme toisiamme kädestä kiinni.

Tarmo ja Sointu Ahonen katsovat nyt elämäänsä taaksepäin ja miettivät, kuinka hyvin asiat ovatkaan. Tarmo opiskeli teologiaa ja filosofiaa. Jo antiikin kreikassa pohdittiin paljon onnellisuutta. Tarmo kiteyttää onnellisuuden niin, että se tulee sivutuotteena, kun unohtaa itsensä palvomisen ja keskittyy ihmisten palvelemiseen.

– Etsivä löytää aarteen, eli rakkaudellisen Jumalan, ja Jeesuksen opetukset. Olemme aarteen päällä, mutta ei uskalleta kaivaa, eli pysähtyä.

Myös Sointu Ahonen sanoo, että onni löytyy itsestä.

– Se löytyy sisimmän rauhasta, mutta sen voi hukata monta kertaa päivässä. Jeesus kulkee kanssani käsi kädessä, ja se on minulle se onnen ydin.

Kun lähdemme, he kysyvät, saavatko muistaa meitäkin aamuhartaudessaan.

Tapasin erään vanhan ystäväperheen.....

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=AuopwupxsUk

Sairaalassa oli soittokello....

 

https://www.youtube.com/watch?v=cKGRd7IQHlk

Rehellinen ihminen joutuu....

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=6d_tEVZw4gc

Kun Jumala puhui äidille......

 

https://www.youtube.com/watch?v=N95BbtgJ81o 

Eräs ystäväni hylättiin....

 

https://www.youtube.com/watch?v=hZ3cC8Ycpto

 

 

Parasta ennen ja jälkeen

Ostin ruokaa kaupasta, siinä luki ’parasta ennen’ ja aika tai ’viimeinen myyntipäivä’. Se oli sitten käytettävä lähiaikoina tai sitten se pilaantui. Elämme kirotussa maassa, jossa eivät päde paratiisin lait. Ruoka happanee, vesi saastuu ja ilma pilaantuu. Synti myrkyttää ihmiset. Myös ihminen on vain aikansa nuori, sitten alkavat jo iän tuomat vaivat ja rupsahtaminen. Pitäisi siis valmistautua kuolemaan.

 

Suurin osa ihmisistä elää jatkuvassa "parasta ennen" tilanteessa suuren pelon ja epävarmuuden vallassa, ilman Jumalaa, ilman uskoa, ilman Jeesusta, ilman toivoa, ilman rakkautta. He kulkevat mieli täynnä tyhjänpäiväisyyttä, välinpitämättömyyttä ja turhuutta. He elävät, vaikka ovat hengellisesti kuolleita. He puhuvat ties mitä, ja johtavat vaikutuksellaan toisia samaan "parasta ennen" pimeyteen. He ovat himojensa orjia, joita saatana kuljettaa narusta omaa tietänsä. Vallanhimoiset katkeroituneet hallitsijat ovat kaikkein vaarallisimpia, sillä he alistavat miljoonat ihmiset omiin suunnitelmiinsa, kärsimyksiin ja epätoivoon. He ajattelevat vain itseään. "Parasta ennen" on suuri syntisten populaatio, valtaenemmistö, joka äänestää demokratian nimissä Jumalan sanaa vastaan aina ja kaikkialla. Nämä pilaavat maailman, ihmiset, lapset, nuoret, kaiken, kunnes itse tuhoutuvat.

 

On ihmisiä, jotka kantavat mielessään teemaa "parasta ennen" ja sen jälkeen on vain kuolema. He siirtävät kääntymystään, parannusta ja katumusta synneistään aina eteenpäin, koska heillä on kaikenlainen roska sekoittamassa mieltään ja viemässä pimeydessä kohti kadotusta. Heidän "parasta ennen" on pelkkää nautintoa, omistamista, valtaa ja asemaa, urheilua, politiikkaa ja pröystäilyä, vihaa ja tappelua. Heidän parhaansa on heidän huonoimpansa, heidän valintansa on väärä samoin kuin heidän kulkemansa tie, elämänsä elämä. Heidän ystävänsä ovat kaikki näitä "parasta ennen" tyyppejä, pimeydenveikkoja, totuuden vastustajia, armottomia.

 

Tunnen monta uskovaa, jotka ovat olleet innokkaita Jeesuksen todistajia, elämänsä hänelle uhraavia ja vähään tyytyviä, kunnes jokin valinta on muuttanut heidän elämänsä suunnan. Heistä voidaan sanoa, että heidän uskonsa oli "parasta ennen" sitä jotakin kompastusta.

 

Tunnen monta uskovaa, jotka rupesivat opiskelemaan psykologiaa, filosofiaa, teologiaa jms, kun pelkkä Jeesuksen seuraajana oleminen ei enää tyydyttänyt. Moni lahjakas taiteilija on siirtynyt maalliselle puolelle, kun sieltä saa menestystä, kunniaa ja rahaa. Moni kielsi armolahjansa ja kutsumuksensa, valiten itselleen vähän kunniakkaamman paikan kirkollisessa järjestelmässä. Ja kuulostaahan se hienommalta olla jokin korkea-arvoisempi titteli kuin pelkkä Jeesuksen oma tai evankelista? Mutta ensi rakkauden palava henki on samalla sammunut, kukaan ei enää tule uskoon heidän toimintansa kautta. Näiden onnettomien lausuntoja ja kannanottoja kristillismielinen media pursuaa.

 

Surullinen ryhmä ”parasta ennen” porukkaa on luopioiden valtava kansanvaellus. Heillä on omat jumalat, omat käsitykset, omat opit, omat johtajat, omat aikataulut, omat synnit. Heidän piirissään on yleistä viha, katkeruus, pettymykset, syyllisyys, katumattomuus, eriseuraisuus, ylpeys, itsekkyys. He eivät osallistu uskovien tilaisuuksiin, eivät välitä Raamatun ilmoituksesta. Heitä ärsyttää puhe parannuksesta, sillä se vaatisi heitä todelliseen puhdistukseen, rehellisyyteen ja Jeesuksen uhrin ja veren etsimiseen, kapuamiseen Golgatalle.

 

Joskus Jumala on antanut minun iloita ihmisistä, jotka todistavat Jeesuksen elämän virvoittavasta vaikutuksesta kohdallaan ja kodissaan. Heidän kohdallaan on tullut ilmeiseksi "parasta jälkeen" Jeesuksen kohtaamisen, uudestisyntymisen ja hengellisen uudistuksen, taivaallisen johdatuksen, siunauksen, varjeluksen ja Jumalan yhteyden elämässään. Vaieten olen kuunnellut näiden tunnustuksia, todistuksia ja kertomuksia elämästä, kyyneleistä, etsinnästä ja löytämisestä. He ovat olleet tavallisia ihmisiä, ilman suurta kehystä, suuren Jumalan auttamia, siunaamia. Heidän suuri löytönsä on ollut Jeesus, taivaasta lähetetty syntisten pelastaja. Kristus loistaa heistä.

 

Aikoinaan papin pukuun tehtiin otsalle näkyviin teksti, jossa oli Jumalan antama takuuvarmuus. Kulta kuvasi uskoa, otsa taas edusti näkyvintä paikkaa ihmisessä, kaiverrus sen asian pysyvyyttä. ”Vielä tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: ’Herralle pyhitetty’" 2.Moos.39:30. Jokainen vastaantuleva saattoi nähdä otsalehden nimestä, kenen palvelukseen pappi oli kutsuttu. Nyt Pyhä Henki suorittaa saman asian ja todistaa meidän uskovien kutsumuksemme.

 

Nykyään Vapahtaja kirjoittaa Pyhässä Hengessä uskoviinsa ’Herralle pyhitetty’. Siinä on hänen sinettinsä, joka on taivaan passina. Sitä kysytään kerran siellä ikuisuuden ovella ennen kuin taivaan ovet aukenevat. Sinne ei pääse mitään epäpyhää, saastaista tai synnintekijää. Vain Jeesuksen veren puhdistamat ovat Herran luona.

 

Mutta pyhitetty ihminen on itsessään mitätön ja vaatimaton ei erikoisemmin erottuva tai näyttävä. Maailman mielestä ihan turha tyyppi, mutta Herralle rakas. Kristus on uskovan pyhitys, se ei ole hänen omaa työtään tai ponnistustaan. Pyhitetty kristitty lepää Herrassa ja hänellä on Jumalan rauha sydämessä.

 

Jeesuksen pyhyys tulee näkyviin arkipäivässä. Erikoisesti uskovan otsan eli järjen tulisi olla pyhitetty Herralle. Siitä olisi paljonkin hyötyä käytännön elämässä. Sunnuntai-pyhityksestä on vain vähän kunniaa Herran nimelle. Uskovan tavaramerkki on ”parasta jälkeen Jeesuksen ilmestymisen” ja ”kirkastuu oman minän kuolemassa”.

 

Muista tänään, Jeesus, "parasta ennen" porukkaa, ihmisiä, jotka ovat kadottanut sinut, rakkautensa, uskonsa, kutsumuksensa, uskonystävänsä, armolahjansa, hengen palavuuden, seurakunnan, taivasnäyn. Herätä uudestaan ja tuo väki tielle, ristintielle, taivastielle, sinun tiellesi. Anna parannuksen aika, että heistä voitaisiin todistaa julkisesti "parasta jälkeen" Vapahtajan kohtaamisen. Vain sinä voit tämän muutoksen saada aikaan, sillä sinä olet voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Siksi katson puoleesi ja odotan, että kuulisit rukoukseni, että ojentaisit auttavan kätesi, että vapauttaisit vangitut Jumalaan ja rauhaan.

Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan

 

 

Muistan hyvin Jaakon vuosien takaa ja pidimme monia tilaisuuksia yhdessä. Joskus hän yöpyi meillä ja päinvastoin. Siksi olikin tosi järkyttävää lukea uutisia hänen kuolemastaan. Osa asioista jää varmaan tuntemattomiksi ja vain Jumala on rekistöröinyt kaiken kirjoihinsa.

Jaakko teki päihdeongelmaisten kanssa työtä monta vuotta ja hänellä oli perhe. Hän lauloi Konnakuorossa ja todisti Jeesuksesta. Tällainen juttu hänestä tehtiin syntymäpäivänään Jyväskylän Katulähetyksen lehteen.

50 vuotta takana

Jaakko Brilli ja elämänarvot

Lauantaina 12.5. Humalamäen luonnon äänien rinnalla kiiri voimakas moottoreiden ääni. Moottoripyöriä saapui koulun pihalle pitkin lauantai-iltaa. Vieraat tulivat juhlistamaan kristillisen

moottoripyöräkerhonsa Breacher MC:n jäsenen ja varapresidentin Jaakko Brillin vanhenemista.

Kun mies ikääntyy ja saavuttaa viidenkymmenen etapin, on enin kiukku elämästä jo tasaantunut, toteaa Jaakko.

- Nuoresta vihaisesta miehestä on tullut guppe-sarjalainen. Vanhalle motoristille se merkitsee käytännössä sitä, että kun moottoripyörässä on kaasunpalautusjousi niin se on guppesarjalaisella niin voimakas, että mutkaan ajettaessa kaasua tulee riittävästi löysättyä, naurahtaa Jaakko.

Moottoripyörä ja kristillinen moottoripyöräkerho Breacher MC ovat Jaakolle tärkeitä asioita. Koko perhe harrastaa pyöräilyä ja merkki on Harley Davidson. Kristilliseen moottoripyöräkerhoon kuuluminen ei aina ole ollut miehelle elämän arvo eikä kristillisyys ole matkannut mukana.

- Nuoruusvuosina meni todella lujaa ja elämä rikkoutui johtaen minut moniin ongelmiin ja vaikeuksiin, toteaa Jaakko.

Elämän vanhetessa ja samalla kypsyessä elämänkokemuksen myötä, oppii elämää ja monia asioita.

- Sitä voi vanhetessa olla vertaistukena nuoremmille ja miksei vanhemmillekin ihmisille. Elämänkokemus antaa siihen hyvät eväät.

Jaakko johtaa näin keskustelun nykyiseen työhönsä. Mies työskentelee Jyväskylän katulähetyksen puolimatkan kodissa. Katulähetys tekee arvokasta työtä syrjäytyneitten ja päihdeongelmaisten ihmisten auttamiseksi. Jaakko on kokenut työn omaksi jutukseen ja suorittaa parhaillaan päihdetyön ammattitutkintoa. Työ elämän varjopuolella elävien keskuudessa ei ole muotiasia.

-Näkisin työn Katulähetyksellä tavaksi elää. Se ei ole istumista toimistossa vaan rinnalla kulkemista ja työskentelyä asiakkaiden kanssa heidän arkensa keskellä. Kristillinen päihdetyö lähtee sydämestä, ei velvollisuudesta tai rahantarpeesta.

 

Elämän arvot

Elämä sisältää monia arvoja. Se, mitä arvostaa elämässä, johtaa käytännön tekoihin. Tarpeemme, halumme ja toiveemme liittyvät usein omaksumiimme arvoihin. Perhe, uskollisuus, rehellisyys, avoimuus, lähimmäisen kunnioittaminen eikä vähimpänä vaikuttaja myöskään usko Jumalaan. Listaa voisi jatkaa pitkäksikin luetteloksi, mutta elämän arvot ovat aina sen hetkiset kuin on elämäntilanteemme. Arvot muotoutuvat näin ollen usein iän myötä ja muuntuvat elämänkokemuksissa. Elämän arvojen varassa on pitkälti koko elämä. Jaakon elämän arvot ovat viimeisten vuosien saatossa muuttuneet rajusti. Iän ja elämänkokemuksen kautta on joutunut arvioimaan kaiken uudelleen.

- Tuntuu, että ne arvot, joita nyt kunnioittaa olivat ennen täysin ylösalaisin. Nyt ne ovat oikein päin ja osaa myös nauttia elämästä. Elämä itsessään on nyt enemmän kuin paraskaan huume. Se, mikä ennen ei pitänyt paikkaansa on nyt todellisuutta. Elämän traumaattiset kokemukset, murrosikä ja kaveripiirin harrastukset, syrjäytyminen työelämästä tai epäonnistuminen opiskelussa. Siinä joitakin asioita, jotka ovat johtaneet monen ihmisen erilaisten päihteiden synnyttämään riippuvuuteen. Samalla elämän arvot ovat romuttuneet eikä ihminen kykene niitä toteuttamaan. Jaakko näkee oman kokemuksen pohjalta arvojen löytymisen lääkkeeksi Raamatun evankeliumin.

- Kiteytän arvokysymyksen omalla kohdallani ystäväni Kari Kortelaisen laulun sanoihin “Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme me kuvitellakaan, se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.” Siinä kokemisessa löytyvät myös kadotetut elämän arvot.

Sinä herätit minut toiseen elämään....

 

https://youtu.be/N9J0W7dGitM

 Jokainen ihminen tarvitsee parannuksen Jumalan edessä, ts. tunnustaessaan itsensä syntiseksi. Jokainen tarvitsee syntien anteeksiantamuksen, muuten on mahdotonta periä taivasten valtakuntaa. Ja on vain kaksi tietä, taivaaseen tai helvettiin. Ehkä tästä laulusta tulee jollekin malli parannuksen rukouksesta...

Kyllin arvokasta Jeesukselle?

Eräs ystävä oli käymässä kotonamme ja keskustelu liukui vallitseviin oloihin ja tulevaisuuteen. Hän kertoi varastoineensa erilaisia tavaroita vaikeuksien varalle tulevaisuutta varten. Sitten hän luetteli niitä minulle. Mietin, mitä tuohon sanoisin ja sitten tein muutaman kysymyksen hänelle aiheesta. Huomasin hänen olevan epävarma, mikä on viisasta, miten pitäisi toimia, mitä pelätä, mihin satsata? Tiemme erosivat ja mikään ei muuttunut meillä eikä heillä. Jeesuksen uskon tulisi ohjata valintojamme.

 

Muistan vielä ajan, jolloin Suomessa oli vallitsevaa köyhyyttä ja kansa säästi tulevaisuutta varten. Vanhat ihmiset säilyttivät kaapeissaan pöytäliinoja, pyyhkeitä, lakanoita, kynttilöitä, suklaata ja saippuaa. He ajattelivat, että eräänä päivänä nuorempi polvi tulisi tarvitsemaan jotakin heidän omastaan. Kodissa oli piirongin laatikossa rahaa pahan päivän varalle. Ennen ei ruokaa haaskattu, ravintoa ei heitetty maahan tai roskikseen. Eläimet eivät saaneet ihmisille tarkoitettua ruokaa. Vanhukset muistivat kato- ja nälkävuodet.

Huolimatta näistä historian näkymistä, meillä on luontainen taipumus haaskaukseen ja itsekkyyteen. Moni arvostaa nykyaikaa ja maailmaa yli kaiken, ikuisuus on heidän mielestään halpa ja mitätön ajateltavaksi? Joskus on kolehtihaavistakin löytynyt vain pennejä, senttejä, pullonkorkki, äyri tai kopekka. Jumalalle on usein annettu huono, tarpeeton ja ylimääräinen. Elämä on kuulemma elämisen arvoista vain silloin, kun on rahaa, helppoa menoa, matkustelua ja nauttimista? Media pitää hauskaa kanavillaan ja naurattaa kansaa, kun samanaikaisesti suuri osa maailmasta näkee nälkää, on sodan jaloissa ja jatkuvassa puutteessa.

 

Uskova nainen oli säästänyt koko vuoden ansionsa, että voisi antaa Vapahtajalle eräänä päivänä kodissaan suuren lahjan. ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua” Joh.12:3. Sitä pidettiin haaskauksena, Maria sai tuhlaajatytön maineen. Mutta Jeesus puolusti Mariaa ja sanoi tämän oivaltaneen paljon enemmän kuin seurueen fiksut miehet. Huone tuli täyteen hyvää hajua. Oliko hän siis viisas tekemisissään? Ajatteliko hän tulevaisuuttaan? Odottiko hän ihmisten kiittelevän häntä suosiollisesti? Ei, hän ajatteli Jeesusta. Hän rakasti Jeesusta? Hän uhrasi kalleimpansa Jeesukselle?

 

Turun Sanomissa oli 14.5.22 Heikki Talon kuolemanilmoitus. Heikki oli saanut suuren rahamäärän, miljoonien potin käyttöönsä lottovoittona ja jakoi sitä ahkerasti kaikkiin arvostamiinsa kristillisiin kohteisiin vuosien varrella. Kerran, kun olin puhumassa hänen omistamassaan Evankeliumintalossa Israel-illassa, pyysin häntä tauolla istuutumaan jutellessamme. Hän sanoi olevansa selkärankareuman runtelema ja siis seisovansa mieluummin. Sitten keskustelimme. Nyt lehti-ilmoitukseen oli laitettu "Kuoli uskossa turvaten Vapahtajaan". Se oli aivan upea lause ja ajattelin, että tuo pitäisi lukea jokaisen ihmisen kuolemanilmoituksessa.

 

Annamme Jeesukselle kolehtia, antia, uhria, testamenttia, lahjoja, edellytyksiä, aikamme, kotimme, automme, voimamme, järkemme, tahtomme ja tunteemme. Monet pitävät sitä hulluna haaskauksena. Mutta he eivät tunne Jeesusta. Jokainen, joka tuntee Vapahtajan, haluaa antaa paljon, jopa kaiken hänelle. Mutta mitä jääkään jäljelle, kun rikas mies kuolee? Hauta ja kunnioitusta herättävä muistokirjoitus, sekä jonkin verran sukulaisille jaettavaa omaisuutta. Mutta Jumalan lapsi on laskenut kaiken jo ajassa Herran käsiin. Köyhänäkin hän on rikasta rikkaampi. Siksi hän on haaskannut Herralle, sillä Herra on haaskannut kaiken uskovalleen: armonsa, Henkensä, lahjansa, ajalliset ja ikuiset

 

Kiitos Jeesus siitä, mitä olet antanut käyttööni. Haluaisin rikkoa oman nardukseni sinun hyväksesi, että kaikki tietäisivät minun rakastavan sinua. Ja kuitenkin kaikki minun antamani on vain kolehdin arvoista sinun rakkauttasi ja pelastavaa uhriasi katsellessani.

 

https://www.youtube.com/watch?v=XBL4YmSknqA

Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Jes.33:2

 

Ilpoistenpiiri - 163.  Turun Martinkirkosta. Mukana Turkka ja Hilkka Aaltonen.

 https://www.youtube.com/watch?v=_KRfvs9tJOc

 

Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Ps.142:6

 

 

https://youtu.be/s4Pg9E6Ocu0

 2. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, 

minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

3. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, 

kerron hänelle ahdistukseni.

8. Vie minun sieluni ulos vankeudesta 

kiittämään sinun nimeäsi.

Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. Job 10:12

 

 

https://youtu.be/8teTIkzZsOw 

Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. Ps.119:73

 

18.6. 2023 Valkeakoskella

puhe: Kun Jumala vie uskovan kouluunsa

https://valkeakoskenvapaaseurakunta.fi/wp-content/uploads/puheet/puhe230618.mp3 

Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta. Ps.7:18

...jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.... Jes.40:31

 

Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt. 3.Joh.11

 

2.7. Turkka ja Hilkka Aaltonen, ehtoollinen

monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa Matt.8:11

 Ystävät kertovat evankeliumia Venäjällä juuri nyt. Sillä aika on sopiva Jeesukselle ja hänestä julistavalle sanomalle. Maailma menee omia latujansa ja makaa omaa synninuntansa tietämättä valosta ja viisaudesta. Mutta ihmissielut ovat kaikki kalliisti lunastettuja.

Jeesus on Herra

olemme kristittyjä

Ps.75:7. Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

8. vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

9. Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

10. Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

Vedä minut luoksesi Herra!

 

su 18.6. klo 17.00  Iltakirkko 

"Ajan henki ja elämän maku" 

                                                      puhuu Turkka Aaltonen

 

Vuonna 1851 ilmestyi Falunissa näytelmän muodossa kirjoitettu kirjanen 'Satans raseri i den kristna världen' (Saatanan vimma kristityssä maailmassa) (kirj. Jonas Lagus). Näytelmässä pahat henget tuovat johtajalleen tietoa: Kalajoen käräjät, Paavo Ruotsalainen, Hedberg, Renqvist.

Esipuheena ovat aluksi muutamat Lutherin sanat saatanan ja hänen tahtoaan noudattavien pahojen henkien hävitystyöstä maailmassa. Näihin sanoihin liittyen selittää tekijä lyhyesti, miksi hän on pukenut herätyshuutonsa tuohon omituiseen muotoon. Hän lausuu:

- Koska Aatamin lapset eivät tahdo uskoa niitä ääniä, jotka taivaasta ja maan päällä puhuvat, kuulkoot he vielä kerran, jos kohta turhaan, totuuden sielujemme vihollisen suusta; sillä hän tuntee autuuden järjestyksen paremmin kuin filosofimme ja korkeasti oppineet miehemme, vaikka hän käyttää tiedon ihmisten vahingoksi. Itse näytelmän sisältö ja tarkoitus näkyvät jo alkunäytöksessä, jossa pimeyden ruhtinas, palvelevia henkiään ja näiden ihmiselämästä tuotavia tietoja odottaen, itsekseen puhuu:

- Että toki pitää löytyä yksi, joka on minua väkevämpi, korkea ja pyhä. Minä vihaan häntä, mutta minun täytyy kuitenkin hänen edessään vavista ja peljätä, ja minun lähes kuusituhatta vuotta kestäneen vaivani täytyy vielä lisääntyä. Tosin olen nyt astunut alas maan päälle suurella kiukulla, sillä minun aikani on lyhyt; mutta jos voisin kukistaa luojani hänen herruudestansa ja surmata ylösnousseen Kristuksen ja tyhjäksi tehdä Jumalan hengen armonvaikutukset sanan ja sakramenttien kautta - - - mutta, kirottu iankaikkisesti, minä tahdon kuitenkin tehdä minkä voin, kostaakseni. Pimeys, kapina, uni, väärä oppi ja eripuraisuus nämä aseet eivät ole pettäneet ja ne ovat paraikaa toimimassa.

Pimeys? sillä ihmiset eivät usko, tunne ja tottele raamattua.

Kapina? minä tiedän että se, joka ei tottele laillista esi valttiansa, ei tottele eikä palvele Kaikkivaltiasta.

Uni? sinä hiljainen ase! Sinä hivelet piispojen ohimoita, seuraat pappia kirkkoon ja levität viileän, liehtovan siipesi hiljaa lunastettujen sielujen yli, jotka luulevat heillä olevan öljyä sammuneissa lampuissa. Kernaasti veisatkoon kristikunta: 'Oi Jumala, sinua kiitämme.' Kernaasti uskokoot ihmiset, että minä ja minun valtakuntani ovat voimattomat ja toimettomat: minä pilkkaan heitä kaikkia ja kysyn heiltä, miksi tulette tänne ikuiseen helvettiin, kuka käski teidän totella minua? Uni ja penseys! Te olette tuoneet useimmat verellä ostetut minun tyköni. Kun joku minun vihollisistani maan päällä julkisesti puhuu ja saarnaa tästä, niin pitävät oppineet hengelliset hallitsijat häntä eriseuraisena, sivistymättömänä ja vimmattuna; he tutkivat hänen puhettansa järjen ja runouden kannalta ja minun puolestani panevat papin pois viralta. Hyvä!

Väärä oppi? kun minä valmista helpotusta parannuksen tiellä petokseni kautta tahi viekoittelen kansan pois Jumalan sanasta, niin minä kvlvän hiekkaa heidän silmiinsä, ja he alkavat, vaikka hyvän varjon alta uudelleen minua palvella.

Eripuraisuus? tämä ase on kelvoton, niinkauan kuin elävän parannuksen tuli hehkuu ihmisten sydämissä; mutta niin pian kuin minä huomaan, että se on väsähtänyt, saavun heti paikalle ja avaan kansan silmät ulospäin näkemään toistensa vikoja ja ivaten toisiaan panettelemaan.

Kun kuollut herää puhumaan

 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/omaiset-saivat-elamansa-yllatyksen-ecuadorissa-kuolleeksi-jo-julistettu-nainen-koputti-oman-arkkunsa-kantta/8720044#gs.0ks5ox

Tallensin aikoinaan ystäväni Pekka Paukkalan, Ecuadorin lähetystyöntekijän kertoman tapauksen kymmenen vuotta sitten Kritus-kalliolla kirjaani 19.3. päivälle ja se oli tällainen:

 19.3. Sain viestin Etelä-Amerikasta ystävältäni Pekalta, joka on siellä viidakossa lähetystyössä intiaanien parissa: - Täällä sattui aika erikoinen juttu. Ensi viikolla haluan mennä Domingon kanssa paikan päälle kuulemaan silminnäkijöitten kommentit. Näin meille juttu kerrottiin. Tapahtumapaikka Los Rios, noin tunnin ajo veneellä ala-virtaan. Oli erään uskossa olleen naisen hautajaiset. Kesken  ruumiinvalvojaisten alkoi kuulua koputusta. Ensin ei sitä paikallistettu, sitten joku huomasi että arkun kanteen koputetaan. Kansi avattiin ja vainaja nousi istumaan. Väri muuttui elävän ihmisen väriksi ja sitten nainen alkoi puhua. Sanoi, että hänet lähetettiin vain antamaan viesti. Puhui siitä, kuinka uskovien tulisi rakastaa toisiaan ja tehdä työtä yhdessä ja evankelioida rohkeasti. Pahanpuhumista pitää välttää ja kaikkia ihmisiä rakastaa. Jumala antaa voiman kaikkeen. Jeesuksen tulo on todella lähellä, hän on jo valmistautumassa. On todella vähän aikaa tehdä työtä, olkaa lujat ja rohkeat.  Sitten nainen sanoi, että nyt hän palaa takaisin Isän tykö. Paneutui pitkälleen ja muuttui taas kalpeaksi.  

 

Intiaaninaisen kokemus on ihmeellinen viesti kuolemattomuuden maasta Jumalalta. Siinä ei ole mitään uutta Raamatun sanaan nähden, mutta tilanne on erikoinen ja poikkeava. Sanoman sisältö oli selvä: 1.Rakasta toisia uskovia 2.Yhteys Herran työssä 3.Rohkea evankeliumin julistus 4.Parannus pahoista puheista 5. Kaikkien ihmisten katseleminen Jumalan rakkauden silmin 6.Jumala antaa voiman tarpeiden mukaan 7.Jeesus tulee pian.

     Jeesus on ostanut itselleen seurakunnan, uskovat, pelastettujen joukon, josta valmistetaan Karitsan morsianta. Tämä salattu yhteys voi toimia ja rakentua vain  Kristuksen rakkauden kautta. Uskovien yhteys on lopunai­koina kovalla koetuksella, jota kaikenlainen lahkolaisuus ja eriseuraisuus, erilaiset tyylit ja suuntaukset pyrkivät murtamaan. Uskovan on tietoisesti valittava Herran halvat matkamiehet ystävikseen tai sitten kuljettava fiksujen suruttomien kanssa kadotukseen. Jokaisen on tehtävä selvä itselleen, että haluaako taivaaseen Jumalan ehdoilla, haluaako sitoutua siihen, mitä Vapahtaja sanoo. 

 

Rohkea evankeliumin julistus on katoamassa ja tilalle tullut kaikenlainen hömppäkristillisyys, jossa ihmisiä nukutetaan harhaan. Kaita tie vaihtuu laveaksi tieksi, Jumala muuttuu kaikki suvaitsevaksi apumieheksi, jota ihmiset voivat komennella mielin määrin. Tuomion pelko häviää ja taivaasta tulee automaatio, johon jokainen siirretään kuoltuaan. Parannus on tarpeellinen uskovalle joka päivä, mutta penseälle parannus on vastenmielinen kokoelma käskyjä. Pahoista puheista tekee parannusta vain Pyhän Hengen herkistämä ihminen. Hän rukoilee auttajaansa tässä kaikkein yksinkertaisimmassa ja vaikeimmassa alueessa.

 

   Jumalan voima ilmenee heikkoudessamme, juuri siinä, mikä on meidän avuttominta aluettamme. Herra antaa mielellään armonsa matkallemme, toisten ihmisten johdattamiseksi Kristuksen luokse. Maailmaa on kat­sottava Golgatalta käsin. Maailmankaikkeuden tärkein henkilö on Vapah­tajamme Jeesus ja hänen vaikutuksessaan on huonoinkin ihminen löytävä avun. 

 

Jeesus tulee, hän tulee pian. Kohta pasuuna soi ja uskovat kutsutaan kotiin. Kristus tulee tempaamaan omansa pois maailman palon eteisestä. Tuhoon tuomittu maapallo vavahtelee, järisee, heiluu ja kouristelee. Se kulkee kuin kaatumatautinen, jolla on vähän elinpäiviä. Sen kuolinhetki lähenee. ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm.22:12-13. Mutta uskoville koittaa ilo taivaassa Jeesuksen luona, pelastettujen joukossa. Alkaa ikuinen elämä Jumalan paratiisissa häntä palvellen, kunnioittaen ja kiittäen. Kaikki pelastetut laulavat Mooseksen ja Karitsan virttä. Kaikki kotiin päässeet ylistävät tapettua Karitsaa ja kiittävät voitostaan Karitsan veren voimaa. 

 

   Elämme erikoista aikaa, jossa suuri luopumus nakertaa kristikuntaa ja vanhat, perinteiset käsitykset romutetaan raa’asti. Mutta samalla kuulem­me uusia, ihmeellisiä viestejä kehitysmaista, jossa evankeliumi saavuttaa jatkuvasti ihmissydämiä. Pelastuksen saaneitten luku kertautuu ennennä­kemättömällä nopeudella ja monet tulevat Jumalan valtakuntaan säh­köisten viestimien kautta. Kaiken keskellä Jumala herättää pimeässä viidakossa intiaaninaisen pitämään ehkä vain yhden merkittävän todistuksen koko elämänsä aikana? Ja sen seurauksena Jumala puhuu meille – kuulemmeko hänen äänensä?

 

 Jeesus, sinä ilmestyt niin yllättäen ja kuitenkin sinun sanasi on kertonut meille jo kaiken tämän ennen syntymäämme. Auta meitä kuulemaan ääntäsi, seuraamaan sinua ja luottamaan sinuun kaikessa. Kiitos heistä, jotka puhuvat sinusta, todistavat sinusta, jotka laulavat sinusta, jotka odottavat sinua. Kätke meidät kaikki, tämä joukko, pyhiin haavoihisi ja vie meidät luoksesi kirkkauden kotiin. Aamen.

2.Jeesus ompi ylkä rakas,

niin ei muut voi rakastaa.

Hän on aina meitä läsnä,

pahuudesta pelastaa.

 

3.Yljän sydän, yljän halu

Jeesuksella meihin on,

köyhää morsiantaan kohtaan

sulous niin verraton,

 

4.Morsian on huono, nurja,

syntinen ja saastainen,

ilkeä, alaston ja kurja,

häpeän, pilkan alainen.

 

5.Ylkä vanhurskaudellaan

morsiamen kaunistaa,

Hän, jok' alastonna kärsi,

alastoman vaatettaa.

 

8.Varjele mua, rakkahani,

kunnes häihin kutsutaan,

jossa palvelijanasi rintaas’

pääni painaa saan!

Vsv 55

 

Raamatunlukua:   VT Jes.61. UT Ilm.21.

 

Elämänlähteellä

 

...pyhien sydämet ovat virvoittuneet...

Jumalalla on antaa meille paljon rakkautta, jos meillä vain on kanttia ottaa sitä vastaan. Usein Herra laittaa rakkauden astioiksi tavallisia vaatimattomia kansanihmisiä. Heissä Kristus oikein erityisesti näkyy ja kuuluu ja tuntuu. Itsekin olen saanut runsaimmat halaukset ja rohkaisun sanat sekä teot uskovilta, joiden nimiä ei mainita presidentin linnanjuhlissa tai kirkolliskokouksessa. Mutta taivaassa heidät mainitaan, sillä he ovat Kristuksen palvelijoita täällä ajassa. Heistä puhutaan päivittäin Jumalan valtaistuimen luona. He ovat Kristuksen evankeliumille kunniaksi, heidän uskovaisuutensa kirjoitetaan muistiin taivaan kirjoihin. He ovat ristinsä ottaneet ajaksi, Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi. Risti on itsensä kieltämistä Herran hyväksi.

 

Vaimoni viljeli aikoinaan kaalia pellollamme Viialassa, hän istutti keväällä 100 tainta, jotka kirkon suntio, Eero, toi meille. Ajattelin silloin, että mihin me joudumme sen kaalikasan kanssa. Mutta nokkela vaimoni teki niistä monta herkullista ruokaa ja lahjoitti moneen talouteen. Hän antoi täyden kassillisen kaalia eräälle perheelle, jossa kävimme kylässä. Hän päätti laittaa lahjarahaa tuohon samaan kassiin, mutta ei puhunut siitä mitään. Se oli tarkoitettu korvaukseksi peltoomme keväällä ajetusta lannoitteesta. Muutama viikko myöhemmin hän tapasi mainitun talon emännän ja kysyi, olivatko he löytäneet rahaa kaalipussin pohjalta. Nainen kauhistui ja kertoi etteivät he olleet edes katsoneet kassiin, vaan olivat heittäneet kaalit kaatopaikalle. Myöhemmin he koko perheen voimin konttasivat pylly pystyssä etsimässä jätteiden seasta kaalikassia ja rahoja. Taisivat löytää aarteen kaatopaikalta?

 

Elämään liittyy aina yllätyksiä, mutta kristillinen rakkaus, uskovien yhteys on rikkaus, joka siunaa päivän menoa. ”Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Filemon 7.

 

Uskovien yhteys voi olla parhaimmillaan taivaallista, kun Kristus on siinä mukana. Silloin tulee virvoitus Herran tuntemisesta, vaikka ihmiset ovatkin kovin vajavaisia. Jumala antaa armolahjoja seurakuntaansa. Mutta perkele, ihmisviisaus, puhdasoppisuus ja maailmanhenki pyrkivät tukahduttamaan ne jo alkuunsa. Jokaisen olisi valvottava omaa kutsumustaan ja paikkaansa, sillä aivan liikaa on sellaista hengellistä lapseutta, jossa aina juostaan vain joidenkin ihmisten perässä. Pitäisi päästä ”minä ensin” asenteesta ”Jeesus ensin” tilaan, jossa ristin ottamisen kautta eletään jokapäiväistä arkea uskossa. Ihmiset tekevät niin kovin helposti kaikenlaista ajattelemalla, että se on varmaan Jumalasta, kun on niin paljon kansaa liikkeellä? Missä siis ovat tämän ajan Filemonit, jotka elävät niin lähellä Kristusta, että voivat virvoittaa joitakin kurjia sydämiä Jumalan Pojan uskolla ja rakkaudella? Missä ammennetaan tänään Golgatan salaisuudesta uskovien rakennukseksi ja sielujen pelastukseksi ja lähetystyön elävöittämiseksi? Missä Jeesuksen veri saa ihmiset itkemään ilosta? Missä syödään vaikka kaalia kiitollisin mielin?

 

Pystymmekö keskittymään toisiin ihmisiin, heidän asioihinsa ja olemukseensa? Valtavassa tiedonvälitystulvassa käy helposti niin, että ihminen hukkuu yleisöön, kansasta tulee vain massaa, ihmisistä tulee vain äänestäjiä, ostajia, tuottajia, rattaita valtiokoneistossa. Mutta Jumala ei toimi näin, hänelle olemme yksilöitä, ihmisiä, joilla on nimi, toisistaan poikkeava nimi, toisista poikkeava ulkomuoto, toisista poikkeava luonne ja historia, toisistaan poikkeava tulevaisuus ja Jumalan suunnitelma. Pelastuksen kannalta osa ihmisistä on ulkopuolella ja osa sisäpuolella, siksi tarvitaan evankeliumin julistusta edelleen ja kaikkialla.

 

Uskovan ihmisen arvo kirkastuu ristissä, siinä ristissä, jonka hän ottaa Herran käskystä. Tuo risti ohjaa hänen valintojaan ajassa ja on tienmerkkinä ikuiseen elämään. Uskovan risti on maailman ihmiselle vastenmielinen ja halveksittava. Uskovan risti on kaksipuolinen, siinä on inhimillinen puoli, joka näyttää itsensä kieltämisen, nöyryyden ja lihan tappion, maailman halveksunnan ja vainon. Sen ristin toinen puoli on Jumalan siunaus, johdatus, varjelus, apu vaaroissa, yhteys, uusi elämä ja suuri rauha ja lepo.

 

Jeesus tarjoaa seuraajalleen ristin – sen ottaminen on vapaaehtoista. Tahdotko ottaa tänään ristisi?

Alä luule tänne tulevas, jollet paranna elämääs.

 Vehmaalla, Mietoisissa ja Pomarkussa vaikutti 1800-luvulla erikoinen saarnamies Johan Pomlin, jonka maine kiiri lähikuntiin asti. Hän oli karsimaattinen ja herättävä toiminnassaan. Monet ihmiset löysivät Jeesuksen hänen kauttaan. Hänellä oli ilmestyksen ja profetian lahjat, joita hän käytti julistustoimintansa aikana tunnetudti. Hänen saarnansa kestivät usein tuntikausia ja ne olivat hyvin lainomaisia, mutta sisälsivät myös evankeliumin suloisen äänen. Hän kulki huonoissa vaatteissa hoitamattomalla parralla ja asui yksinään vaatimattomasti. Hänellä oli tapana lahjoittaa rahaa kerjääjille. Pomlin meni naimisiin vanhoilla päivillään, mutta hänen vaimonsa kuoli jo seuraavana vuonna.

 

Pomlin oli hengenmies enemmän kuin monet muut Satakunnan papit. Hänen vaatteensa tosin olivat vanhat ja kuluneet, hänen tukkansa takussa ja partansa hoitamaton, mutta hänen silmissään paloi outo tuli, ja hänen äänensä oli syvä ja läpitunkeva. Hän kasvoi varttansa pitemmäksi, kun hän puhui Jumalan vuoresta Hoorebista, Siinain tulta syöksevästä kukkulasta, jonka huipulle pyhän tahdon kiviset taulut näyttivät tulikirjaimin tietä harhailevalle yön lapselle. Ja läpi luiden ja ytimien kävi, kun hän huuteli »voi jahvee» huutoja yli jumalattoman kansan.

 

Ihmiset lähtivät kirkosta äänetönnä ajatellen millainen heidän pappinsa olikaan. Hänen katseensa oli kummallinen, hänen sanansa merkilliset ja hänen liikkeensä omituiset. Toiset sanoivat:»Saimme hullun papin.» Mutta toiset sanoivat: »Hullu hän ei ole, mutta mikä muu lienee.» Hän hehkui Siinain tulta. Väkivasaran tavoin hänen sanansa putoilivat kuulijain yli, tunkeutuivat heidän tylsiin omiintuntoihinsa ja valoivat rautaa heidän siveellisesti heikkoihin mieliinsä. Kuolemantuomioita hän julisti niiden yli, joita hän sitä ennen oli nuhdellut riettaasta elämästä, eivätkä olleet parannukseen taipuneet, ja ennen pitkää he kuolivat kenenkään käsin heitä koskematta. Kansaa hän uhkasi jumalattomuuden tähden, ennustaen sille kulkutauteja, tulipaloja ja köyhiä vuosia, ja niin tapahtui. Jumala antoi käydä toteen hänen uhkauksensa. Tämä oli jotain tavatonta, ennen kuulumatonta. Ihmiset riensivät kirkkoon. Papin ei tarvinnut lähteä heille sanaa tyrkyttämään. Elävän sanan houkuttelemana he tulivat, tulivat keitä Herra lähetti tulemaan, ja saivat sanan kosketusta, vapisivat ja tärisivät sen käsissä.

 

Ja vielä kummempaa tuli. Eräänä adventtisunnuntaina hän kehotti kansaa rukoilemaan joulurauhaa. »Eivät nämäkään pyhä mene onnellisesti ohi, väijyjän käden kautta tulee murhia», hän sanoi. Pyhät menivät onnellisesti, mutta loppiaisena hän jatkoi.» Tähän asti on Jumala suojellut, mutta pyhät eivät ole vielä lopussa, väijyjän jalka on oven edessä, rauhaa tulisi rukoilla.» Samana päivänä Honkakosken kylässä Pietin Matti murhasi Anttilan isännän. Toisena pyhänä Pomlin taas hätäisesti huudahti kesken saarnaansa: »Juuri nyt, ihan tällä hetkellä menee kylän isoin juoppo helvettiin!» Huudahdus teki tärisyttävän vaikutuksen kirkkoväkeen, mutta vielä suuremman hämmästyksen valtaan ihmiset joutuivat, kun saivat kuulla Tervamäen Sakarin menneen päihtyneenä saunan lauteille ja siellä jumalanpalveluksen aikana kuolleen.

 

Kirkkoon oli tuotu esirukouserään sairaan puolesta. Sairas oli Pomlinille tuttu herännyt mies. Surullisena hän lausui: »Tässä olisi tehtävä esirukous sairaan puolesta, mutta me voimme tehdä kuolleen edestä kiitoksen, sillä juuri tällä hetkellä sairas kuoli kotonansa.» Ihmiset olivat ihmeissään, mutta niin oli käynyt, sairas kuoli Pomlinin ollessa saarnatuolissa ja hän sai siitä tiedon sisällisen näkemyksensä kautta. Tämmöiset tapahtumat antoivat saarnoille harvinaisen voiman. Toisinaan Pomlin saarnasi tuntikauden kiivaasti lyöden nyrkkiään saarnatuolin laitaan, että kirkko kajahteli. Toisinaan henki ei antanut hänen saarnata kuin muutamia harvoja sanoja. — »Jos minä nyt puhun, te ette voi sitä kestää»; hän sanoi. Eikä kukaan kestänytkään hänen sanojensa edessä. Saarnan aikana ihmisiä kaatui taintuneena maahan ja saarnan jälkeen he työntyivät kirkosta itkien ja parkuen. Kirkossa Pomlin oli täynnä intoa ja tulta, mutta kotioloissa hän oli hiljainen ja vähäpuheinen. Rantarossilla hän eli vaatimatonta elämäänsä. Palkkaansa hän ei kysellyt, kuka vapaaehtoisesti toisen emäntä otti vastaan ja vei aittaan, ja rahansa Pomlin säilytti tuohisessa tuvan penkillä, josta hän jakeli tarvitseville sitä mukaa kun niitä tuohiseen karttui. Kun hänelle tuotiin juustoja, joulupaisteja ja muita lahjoja hän lähetti ne Neva mummulle, köyhälle heränneelle vanhukselle kylän laidalle.

 

Pomarkussa oli lukkarina Aappo Soini, joka oli viinaan menevä mies, eikä ollut uskossa. Hänen kerrotaan Pomlinin sairastellessa ivanneen tätä ja pyytäneen kertomaan kuoltuaan mihin sitten päätyi. Kerrotaan, että Pomlin oli eräänä yönä ilmestynyt Soinille ja vaatinut tätä kirjoittamaan sanoman paperille. Tämän ilmestyksen johdosta syntyi laulu, jota kutsuttiin arkkiveisuksi ja Pomlinin virreksi. Se on kuulunut sitten Rukoilevaisten yhteislaulukirjaan Halullisten sielujen hengelliset laulut numerolla 112. Laulussa on 21 säkeistöä, jotka vievät kuulijansa vakavasti tutkimaan omaa Jumala-suhdettaan.

Tämä tapaus vaikutti suruttomaan Soiniin syvästi ja hän raitistui ja liittyi heränneisiin. Hän rupesi käymään seuroissa ja elämään uskovan elämää.

 

1.Mä lähdin kylvööni leikkaamaan, Enkelein seuraan veisaamaan Karitsalle kiitosta lakkaamatta, Istuimen edessä loppumatta.

2.Mun sieluni taivaan vaunuilla, Tuhanten huiluin lauluilla Tuotiin istuimen eteen, Suuren seuran kanssa enkelein.

3.Nyt sain mä nähdä Jeesuksen Ja Kolmyhteisen istuimen, Mulle kruunu kallis kannettiin Ja puku kaunis annettiin.

4.Mun työni runsaasti maksettiin Ja vaivani paljolla palkittiin, Jota tein murheen korvessa. Nyt saarnaan suuressa hovissa.

5.Muistakaat, vanhat ystäväni, Odotan teitä perässäni Täällä taivaassa yhteen tulemaan. Iäistä iloo nauttimaan.

6.Oi mikä ilo minulla, Sellainen on myös sinulla: Jeesus on meidän veljemme, Kaikki taivaan pyhät sukumme.

7.Alä luule tänne tulevas, Jollet paranna elämääs. Kuitenkin vielä neuvon sulle, Iäiseks tutuks tulisit mulle.

8.Kyllä meitä monta ystävää Maailmassa oli yhdessä. Kuka tuomarin tutuksi Tulee näist taivaan suvuksi?

9.Mä hiljaisuudessa vaelsin, Jeesusta hartaasti odotin, Kuin verisellä hiellä Puhdisti mun jo pienenä.

10.Te kalliit saarnaveljeni, Toivotan teille mun onneni, Että olisimme vaalissa Suurimmass taivaan salissa.

11.Siellä pyhäin joukot kuulevat, Kaikista myös hyvin luulevat, Lankeevat maahan kasvoillensa Jeesuksen jalkain juurehen.

12.Mun ruumiini maahan laskettiin Ja ahdas sänky annettiin, Se siellä lepää rauhassa, Odottaa tuomiota tulevaa.

13.Pauhinalla ylös nousemme, Haudoistamme ulos lähdemme, Tuomarin huuto herättää, Tutkinnon eteen vetääpi.

14.Aadamin lapset laumoittain, Veljet, sisaret joukoittain, Ansaittua palkkaansa kuulemaan, Jota iäisesti nautitaan.

15.Eedenissä Eeva petettiin. Meidän äitimme pilkattiin Kirotun käärmeen kielellä, Josta olemme surkialla mielellä.

16.Eenokki, meidän veljemme. Hän jätti meidän joukkomme Maan poveen tänne makaamaan. Onneemme kunkin toivomaan.

17.Elias samoin, Herran mies, Enkelten seuraan vietiin myös Tulisten vaunuin muodolla. Taivaan kaupungin ilolla.

18.Kyllä hänellä on monta ystävää Iäisessä ilossa yhdessä; On myöskin tämä Herran mies, Hän kilvoittelee samassa työssä.

19.Kunniassa korkiassa taivaassa, Siellä ei aallot upota, Ei saarnan pelko kauhista, On iloa iankaikkista.

20.Elämän veden keskellä, Siionin linnan reunoilla, Jeesus on itse perämies, Kaikki taivaan pyhät samassa työssä.

21.Nyt lopetan mä veisuni. Menestyi hyvin reissuni, Jeesuksen veren haavoissa Iäisesti lepään rauhassa!