Taivaista sointua kuulla jo voin, kauneimmin lauluni taivaassa soi. Sieltä on poissa kyynelten vuo ja kaikki matkani vaikeudet nuo.

 

Tapasin työurani aikana useamman kerran Jaana Toivosen, joka lauloi Konnakuorossa. Hän oli mielenkiintoinen Jumalan lapsi, jolla oli värikäs ja sekoileva elämäntausta. Teimme aikoinaan 90-luvulla Kotkan rukoushuoneella yhden videonkin hänen lauluistaan ja todistuksestaan. Hän kuoli nuorena. Tässä ote hänen elämänkerrastaan ja linkit lauluun ja todistukseen:

 

Pari kuukautta kestänyt kihlaus kuitenkin päättyi, mutta Jaanan kiertue jatkui. Hän pestautui Norjaan kalatehtaan työläiseksi.

Tiiviistä urakkatyöstä hän sai ison rahatukun. Se hupeni äkkiä Jaanan vauhdissa.

Jälleen tuhlaajatyttö palautettiin kotiin sairaalakierrokselle.

Jaanan elimistö lähetti hätämerkkejä veristen oksennusten muodossa. Erään itsemurhayrityksensä jatkohoitovaiheessahän sai sisätautiosastolla huonetoverikseen Dorkaksen. Tyttö oli hyvin sairas. Hänen munuaisensa olivat lakanneet toimimasta. Hän ei silti valittanut, vaan nosti valoisalla olemuksellaan Jaanankin mielialaa. Dorkaksen ja Jaanan huoneesta alkoi kuulua laulua ja kikatusta.

- Dorkas varmaan vetää sisäänsä tosi vahvoja mömmöjä. Ei hän muuten jaksaisi olla noin iloinen sairauksiensa kanssa, Jaana arveli.

Hän kysyi Dorkaksen voimanlähdettä.

- Ei minulla ole mitään hätää. Saan levätä Vapahtajan sylissä, kuului selitys.

- Taas törmään uskovaiseen ihmiseen, Jaana hätkähti.

Dorkas kirjoitteli laulamisen lomassa runoja.

Jaana pyysi häneltä laulun sanoja, jotta voisi tehdä niinin sävelen kitaransa kanssa.

Dorkas rukoili Jumalalta sanoja tuohon lauluun.

Kului viikko, toinenkin. Eräänä yönä Dorkas huudahti:

- Nyt se tuloo!

- Mikä tuloo?

- No, se laulu.

Dorkas runoili ja Jaana kirjoitti muistiin. Sanat oli valmiiksi riimitelty. Samassa Jaana alkoi hyräillä sävelmää.

Taivaista sointua

Erämaan läpi kulkee kyynelten tie, mutt' kotiin kuitenkin kerran se vie. Taistoa, tuskaa täällä on vaan, riemuita pian mä kotona saan.

Taivaista sointua kuulla jo voin, kauneimmin lauluni taivaassa soi. Sieltä on poissa kyynelten vuo

ja kaikki matkani vaikeudet nuo.

Oi ihana, siunattu taivahan maa, kiitos kun sinne myös tulla mä saan. Armoa kaikki mit' matkallain soit, näin lähemmäksi mua itseäs toit.

Isä, nöyrä kiitos kaikesta sittenkin, tuskakin on ollut rakkauttas kuitenkin. Isä, kiitos myös armostas päivittäin ja voimastas, jonka niin suurena koin.

Tytöt lauloivat laulun heti tuoreeltaan. Ja toisenkin kerran.

Viidennellä kerralla laulu kajahti jo niin mahtavasti, että yöhoitaja, yökkö, tuli hyssyttelemään.

Tytöt löivät kättä päälle siitä, että jälkeenjäänyt tulee ensiksi kuolleen arkun ääreen laulamaan Taivaista sointua.

Dorkas kuoli ensin.

Hänen äitinsä Eini toivotti Jaanan tervetulleeksi laulamaan siunaustilaisuuteen.

Sade lakkasi ikkunan takana ja auringonsäteet valaisivat Dorkaksen arkun. Jaana lauloi vierellä. Hän tunsi Jumalan läsnäolon. Jeesukseen uskova ihminen oli perillä taivaan juhlissa. Sen riemun hän tunsi heijastuvan hautajaisiinkin.

Jaana Toivonen Taivaista sointua https://www.youtube.com/watch?v=gpy41_UgaEU

Jeesuksen todistaja Jaana https://www.youtube.com/watch?v=l6Dc1eBVkCs&t=54s 

Matt.13:49-50. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

 

Jo kohta saapuu Jeesus, tuo kunnian kuningas. Siis nosta silmäs, katso, jo saapuu Messias. Sä riemuitse, se päivä jo koittaa sittenkin, kun Vapahtajaas vastaan saat nousta pilvihin. SK.517:1

 

Lähellä on Herran suuri päivä

 

Tulevaisuuden uhkakuvia on määritelty:

Epidemiat ja pandemiat

Informaatiovaikuttaminen ja hybridivaikuttaminen

Kyberturvallisuus

Maastopalot ja suuret rakennuspalot

Maksamisen häiriöt

Myrskyt ja tulvat

Oma jaksaminen

Osallistuminen ja muiden auttaminen

Sotilaallinen konflikti

Sähkökatko

Säteilyvaara

Terrorismi

Tietoliikenteen ja viestintäyhteyksien häiriöt

Vaarallisten aineiden onnettomuus

Varautuminen taloyhtiössä

Vesikatko

Yhteiskunnan varautuminen

 

Ruotsin kirkko varautuu sotaan

 

Ruotsin kirkon hiippakuntien piispat lähettivät ohjeet varautumisesta sotaan kaikille maan 550 seurakunnalle. ”Valmistaudumme ohjeilla pahimpaan mahdolliseen skenaarioon”, sanoo Ruotsin kirkon hautauspalveluista vastaava Eva Årbrandt Johansson. Sotaan varautuminen on suunniteltu yhdessä Ruotsin puolustusvoimien ja yhteiskunnan turvallisuudesta ja varautumisesta vastaavan MSB-viraston kanssa. Syy ohjeisiin ja nopeutettuun varautumiseen on Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Ruotsin kirkon ohjeitten mukaan seurakunnilla tulee olla haudat 5% Ruotsin väestöstä. Tämä  merkitsee noin puolta miljoonaa hautapaikkaa. Lisäksi seurakuntien on varastoitava polttoainetta krematorioitten pitämiseen käynnissä sekä tilattava lapioita haudankaivuuseen. Seurakuntien on myös varattava maa-alue vainajien kokoamispaikaksi. Mahdollisen sodan aikana sähköä ei välttämättä ole saatavilla, ja Internet ei toimi. Tämän varalta piispat ohjeistavat seurakuntia hankkimaan paperille painettuja hautakirjoja, joihin käsin kirjoittamalla merkitään kuolleet. Yksi Ruotsin kirkon tehtävistä on tallentaa kulttuuriperintöä. Piispojen ohjeissa seurakunnat määrätään valmistautumaan taiteen, kirkkohopeitten ja muun arvotavaran suojaamiseen. Näitä ohjeita Ruotsin kirkko ei tarkemmin avaa. Myös kirkkorakennukset kuuluu suojata, mutta Bernerstedtin mukaan on liian aikaista sanoa, miten tämä tapahtuu, ja mitkä kirkot priorisoidaan. Hautojen kaivaminen, krematorioitten toiminta ja vainajien käsittely vaatii käsipareja. Lisa-Gun Bernerstedt ei pidä mahdottomana, että Ruotsin kirkon tehtäviin määrätään työvelvollisia sodan syttyessä.

Sef.1:14. Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat.
15. Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä,
16. pasunan ja sotahuudon päivä varustettuja kaupunkeja ja korkeita muurinkulmia vastaan.
17. Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta.
18. Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.

Ps.84:6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

 

Jes.51:3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.

 

Päiväseurat 21. marras 2024, klo 13.00

puhe Turkka Aaltonen

 

kahvitus, laulua, Sanaa ja rukousta

Ps.119:176. Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.

 

Perusmummo

 

Luin lehdestä kuolemanilmoituksen, joka oli vähintäänkin mitäänsanomaton ja harhaanjohtava. Ehkä taustalla oli jälleensyntyminen, tyhjiinraukeaminen, jossa kuolemasta on tehty evankeliumi? Mutta nykyään voi tulla vastaan lähes mitä tahansa, ihmiskunta on täydellisessä pimeydessä ilman elävää Jumalaa, hänen valoaan, viisauttaan, sanaansa ja henkeänsä.

 

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.

Eeva Kilpi

 

Keskuudessamme kulkee perusmummo ja hänet on helppo ohittaa häntä lainkaan huomaamatta. Hänen persoonansa joutuu jatkuvasti nuorempien aliarvioinnin kohteeksi. Hän ei ole saanut samanlaista koulusivistystä, eikä hän kykene ilmaisemaan sanoilla vaikeita nykyaikaisia termejä. Hän ei ymmärrä kieliä, eikä tiedä, mitä paikallisen betoniseinän graffitiin on tekstattu. Mutta hän tuntee Raamatun sanan ja Jeesuksen. Sen näkee jo hänen vapautuneesta hymystään. Hän kuuluu Kristuksen sotajoukkoon, Herra on itse hänet valtuuttanut ja aseistanut. Hän on Herran silmäterä. Hän on se uskollinen palvelija, joka vuosia on tehnyt työtä eri tehtävissä Jumalan vainiolla palkkaa pyytämättä. Hän on oppinut vaikenemaan ja odottamaan Herraa - hän on perusmummo. Raamattu vakuuttaa: Ps.68:12. Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko:

 

Perusmummo kansoittaa seurakuntien tilaisuudet. Hän istuu mielellään aina samassa vakiopaikassaan, samanlainen vaatimaton ilme kasvoillaan kuin aina. Hänellä on yllään se sama kolttu, jonka hän on tottunut pukemaan ylleen jo tuhanteen aikaisempaan kokoukseen. Siinä hän odottaa hiljaisena ja tyytyväisenä murua Herran pöydästä.

Puhujat eivät arvosta perusmummoa tarpeeksi, vielä vähemmän kirkon tilastomiehet, uudistajat ja idealistit. Heille mummo on taantumuksen merkki, muistutus kirkkohistoriasta. Evankelistat odottavat suuria yleisöjä ja nuoria ihmisiä. Ryppyisen mummon lämmin kädenpuristus ei maistu juuri miltään, ajatellaan, pitäisi olla joku kaunotar saarnamiestä haastattelemassa?!

Perusmummo kelpaa kyllä antamaan kolehtirahansa. Se onkin usein ainoa lohtu kokouksesta ihmiselle, joka näkee vain kulissit. Mummot ovat kyllä kiitollisia ja hiljaa istuvia kuulijoita. Heidän tarkkaavaisuutensa on aikoinaan erilaisessa kulttuuritilanteessa opittua. Heillä on jäljellä arvoja, toisten ihmisten kunnioittamisen taito ja Jumalan kunnioittamisen lahja. Herra on antanut heille armon lisäksi totuuden sanan, viisauden valintoihin ja uskon odotuksen, Jeesuksen. He ovat kansan rikkaimpia ilman maallista omaisuutta.

 

JUMALAN VALTAKUNNAN PYLVÄS

 

Jumala on nähnyt hyväksi rakentaa valtakuntansa perusmummoista. Sillä Hän ottaa ne, jotka ovat sydämestään Hänelle avoimet. Jumala käyttää perusmummoa hengellisen sodankäynnin taustapatterina. He ovat ne kotijoukot, huolto ja täydennys; suuret esirukoilijat, jotka edistävät maailman suurten kysymysten käsittelyssä ja ohjailussa, ovat Jumalan valtakunnan erityinen virkamiehistö.

Usein perusmummo on se, kylvää pieneen ihmiseen Kristuksen opin ensimmäiset alkeet. Perusmummo kun ei häpeä todistusta Kristuksesta. Hän antaa lahjaksi lähimmäiselleen hengellisen kirjan, joululehden tai hengellisen lehden vuosikerran. Hän odottaa läheisensä kääntymistä.

Israel-asia ja lähetysasia ovat lähellä perusmummon sydäntä. Hän järjestää myyjäisiä, leipoo pullaa ja kakkuja, tekee laatikoita ja piirakoita, eikä hänelle jää kuin hyvä mieli, kun kaikki vihdoin on ohi. Hänen kotinsa on auki toisille uskoville ja Herraa etsiville lähimmäisille.

 

Norjalainen sananpalvelija Albert Lunde kertoo elämänkerrassaan, että vanhemmilla on sovelias hetki puhua lastensa kanssa Jeesuksesta silloin kun heidän sanansa ovat ehdottoman määrääviä lapsiin nähden.

- Kuinka moni meistä, jotka olemme tänään uskovaisia, muistaakaan niitä ensimmäisiä sanoja Jeesuksesta, jotka istutettiin sydämiimme lapsuusvuosina ja on vanhemmilleen siitä kiitollinen!

- Monet vanhemmat ovat ikävä kyllä antaneet sopivan ajan mennä ohitsensa, eikä sitä voi koskaan millään hinnalla ostaa takaisin. Sinä voit itkeä katkerasti ja sanoa: - Oi, jospa lapseni olisi uudestaan pieni! Nyt tiedän; mitä tekisin. Mutta aika on mennyt eikä koskaan palaa!

- Muistan hyvin, kun itse olin pieni poika ja äitini kertoi käsivarsi kaulallani Jeesuksesta ja

Raamatun tapauksia. Ennen lopettamistaan hänellä oli tapana kysyä minulta: - Albert, kun

tulet suureksi, tahdotko sinäkin silloin olla Jeesuksen oma? Kuinka usein katsoinkaan

äitiäni silmiin ja vastasin: - Kyllä, äiti, kyllä minä tahdon! Tämä oli äidille soveliain aika

todistaa Herrasta.

 

NE JUMALAN SUURET

 

Takavuosina Neuvostoliitossa oli yleistä, että perusmummot kansoittivat kokoukset. Heillä ei ollut enää mitään menetettävää ja yhteiskuntakin katsoi heidät täysin vaarattomiksi. Ajateltiin, että kristinusko sammuu, kun mummot kuolevat. Heidän lapsensa eivät saaneet osallistua kokouksiin. Monet heistä olivat leskiä, heidän miehensä olivat kuolleet Siperiassa, sodassa tai liian raskaassa työssä. He veisasivat tuttuja virsiä ja lukivat käsinkirjoitettuja Raamatun tekstejä. He rukoilivat Neuvosto-Venäjän puolesta ja nyt me näemme seuraukset heidän uskollisuudestaan. Jeesus elää nuorten ihmisten sydämissä, heillä on todistus Jumalasta ja elävä evankeliumi.

 

Israelissakin oli aikoinaan perusmummoja, joiden varaan Jumala oli ajatellut suuria: "Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja ..oli nyt leski, kahdeksankymmenenneljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta." Luuk. 2:36-38

Ajattele, tuon vanhan mummon elämä sananmukaisesti täyttyi Jumalan temppelistä. Ehkä monetkaan eivät niin arvostaneet tuota paikkaa, ehkä vielä vähemmän tuota naista? Mutta Jumala arvosti kumpaakin. Jumala ilmestyy temppelissä niin kuin Salomonkin aikanaan. Nyt vain pienenä Jeesus-lapsena. Oikeastaan Hanna, perusmummo, oli keskittynyt vain vastaanottamaan Jeesuksen ja kuuluttamaan todistuksen hänestä. Oi, miten siunattuja ovatkaan nuo Jeesus-mummot. Mummot, joiden sydän värähtää, kun Jeesus astuu kokoushuoneeseen, vaikkei tavallinen rivimies ole sitä vielä havainnutkaan. Hän tarjosi juutalaiseen odotukseen ja Messias kaipuuseen Jeesuksen.

 

SIUNATTU PERUSMUMMO

 

Aikoinaan tehtiin eräässä satakuntalaisessa piispantarkastuksessa kirjallinen huomio seurakunnan tilasta: Pöytäkirjassa todettiin että seurakunta koostui pääasiallisesti vanhoista naisista ja oli odotettavissa, että sen toiminta piankin loppuu, ellei muutosta tapahdu. Kymmenien vuosien kuluttua huomattiin pöytäkirjan saaneen vain ja jatkuvasti samansisältöisiä ennusteita. Se seurakunta toimii vieläkin!

Jokin käsittämätön siunauksen siemen on noissa perusmummoissa, jotka vuodesta toiseen kansoittavat kokoukset. He tuovat siunauksen mukanaan. Voisimme heidät nähdessämme ajatella, ai Jeesuskin on näköjään tulossa kokoukseen, koska on lähettänyt perusmummonsa liikkeelle!

Perusmummo ei valikoi, hän kuuntelee kaikkia ja tekee omat johtopäätöksensä. Hän on nähnyt vähän huonompiakin aikoja ja tietää että nirsoilusta ei hyvää seuraa, siitä tulee pelkkää Laodikeaa. Perusmummo jaksaa uskoa ja rukoilla, että huonompikin puhuja saisi sanaa Herralta. Vuodesta toiseen hän kulkee kirkossaan kuivin eväin. Voi olla, että hänen ainoat ravintonsa ovat ehtoollinen, virret ja Isä-meidän-rukous.

Kun perusmummo on kuollut, löytyy hänen jäämistöstään lukematon joukko mitä parasta hengellistä kirjallisuutta. Monien perusmummojen testamentit ovat ratkaisevasti vaikuttaneet taloudellisiin mahdollisuuksiin evankeliumia levitettäessä. Siunatun perusmummon opetukset ja muisto elää. Hän puhuu vielä kuoltuaankin. On yleistä, että rippiä tekevä, sielunsa painolasteja pudotteleva, kertoo itsellään aikoinaan olleen uskovan perusmummon.

 

Tapahtui eräänä talvena Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa, että vanha lähetyssaarnaaja Päivö Parviainen (yli 90 v) meni vierailulle evankelista Hilja Aaltosen (yli 90 v) luo. Hän polvistui huoneeseen tultuaan Hiljan eteen ja sanoi: - Siunaa minua! Tähän Hilja vastasi: - Voi voi. minunhan pitäisi saada sinulta siunaus!

Siinä nuo kaksi Herran palvelijaa rukoilivat vuorotellen toinen toisensa puolesta, että Herra heitä muistaisi.

 

TOSITOIMISSA

 

Karstulan sairaalassa makasi heikoissa voimissa vanha mummo. Mummo elävässä uskossa, ja hartaasti odotti pääsyä taivaskotiin. Eräs matkasaarnaaja kuuli hänen olevan sairaalassa, ja meni häntä sinne tapaamaan. Siinä hän oli kuihtuneena, mutta sielullisesti ja henkisesti hyvin pirteänä. Keskustelu meni sielun pelastusta koskeviin asioihin, ja mummo sanoi: - Kyllä Karitsan häät ovat valmiit, ja morsiankin on valmis. Olen Kristuksen ansion turvissa syntisenä aivan autuas, pyhä ja vanhurskas. Odotan niin hartaasti taivaaseen pääsyä, mutta. Sitten hän huokasi ja hetken vaitiolon jälkeen jatkoi: - En minä vielä jouda kuolemaan. - No mikäs teitä vielä pidättää, sanoi saarnaaja hämmästyneenä? Silloin mummo sanoi: - En ole vielä voinut puhua mitään lääkärille autuudesta. Myöhemmin sairaanhoitaja kertoi olleen hyvin liikuttavan hetken tuon mummon sairasvuoteen ääressä. Mummo oli Hengen voimassa puhunut lääkärille autuudesta Jeesuksessa. Lääkäri oli hyväillyt mummon kuihtuneita kasvoja pehmeästi kädellänsä, toisessa kädessä nenäliina, jolla välistä pyyhki kyyneleitä silmistään.

Kun lääkäri poistui sairaalasta, oli mummon päiyätyö loppuun suoritettu, ja autuas sielu siirtyi Vapahtajansa veren turvissa Lunastajansa luokse, Karitsan häihin. Sairaanhoitaja kertoi lääkärin sitten kauan aikaa kädet ristissä seisoneen sanattomana mummon ruumiin vieressä. Sitten lääkäri oli kyyneleet silmissä lausunut: - Se mummo olisi saanut elää. Hän puhui minullekin Jumalasta ja Vapahtajasta.

 

Olkaa siis siunattuja tänään kaikki te perusmummot!

 

Fil.1:21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

 

https://mediakirjasto.sley.fi/2024/11/kuolemasta-elamaan-0?kokoelma=tampereen-luther-talo

Maahanmuuttoja

 

Raamatun kuuluisa kertomus tuhlaajapojasta on kuulunut aina evankelistojen ykkössaarnoihin ja moni on löytänyt Jeesuksen näistä Herran sanoista. Tapauksessa on nuori mies, joka koettelee siipiensä kantavuutta ja kuntoisuuttaan. Hän on maahanmuuttaja, joka kuvittelee, että ruoho on selvästi vihreämpää kaukana ja kaikki kalat tulevat onkeen paremmin vastarannalta? Aikansa hän riehuu ja rahaa palaa, sydän sykkii ja kavereita riittää, mutta sitten iskee köyhyys, puute, nälkä ja syyllisyys. Maahanmuuttaja kokee kärsimystä, ylenkatsetta ja murhetta. Alkaa raskas paluu parannuksen tielle ja kovalle kotimatkalle. Kodin isähahmo edustaa kuvassa Jumalaa, joka odottaa syntistä lastaan takaisin luokseen. Ja niin käy, kotona juhlitaan pojan paluuta suurieleisesti tuhlailevasti. Se on evankeliumia. Vasta oman surkeutensa ja kurjuutensa tiedostaminen avaa käsittämään Jumalan armon. Ruut.2:10. Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?"

 

Poliittisessa keskustelussa on Suomessa käyty tiukkaa kädenvääntöä, siitä kuka saa tulla tänne asumaan ja töihin. Siinä on yritetty luvattomia, paperittomia, savustaa pihalle ja suunniteltu heidän käännyttämistään jo rajalla takaisin. Samanaikaisesti rosvot ovat rahastaneet hyväuskoisia muukalaisia järjestämällä heidän kuljetuksiaan yli merien ja maiden paremman huomisen toivossa. Joukossa on vilpittömiä etsijöitä, jotka ovat ajatelleet saavansa täällä koulutuksen kautta hyvän ammatin ja sitä myöten rahaa itselleen ja köyhille sukulaisilleen kotimaassaan. Mutta harva on onnistunut mieleisesti ja edessä on ollut paluu maitojunalla lähtömaahan. Eräässä vaiheessa tuli tänne paljon nuoria miehiä lähi-idästä, mutta ilman perhettä he kyllästyivät ja lähtivät takaisin. Luonnonolosuhteet ovat täällä myös tyystin erilaiset kuin etelässä, kylmää ja pimeää ja joillekin se on liikaa. Joillekin riittää turvallinen ympäristö, jossa ei ole sotaa.

 

Seurakunnat ovat järjestäneet monenlaista auttamista ukrainalaispakolaisille. Itsekin olin meidän seurakunnassa heitä tapaamassa. Siellä syötiin ja opeteltiin suomenkieltä ja juteltiin kuulumisia. Pidin heille hengellisen puheen. Rukoukseni onkin, että moni pelastuisi täällä ollessaan. Ja aihetta onkin, vieressäni istunut isokokoinen mies ilmoitti heti puheeni aluksi, ettei hän usko Jumalaan. No, siihen voidaan tietysti vastata, että sitä varten me näitä tilaisuuksia järjestetäänkin. Ps.137:4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Ihan hyvin, jossa Jeesus saa olla Herra ja hallitsija. Jos taas kotimaa on tärkeämpi kuin Kristus, ei ole lauluun aihetta. Jos nautinto, talous ja elintaso ovat pääasia, ei ole edelleenkään aihetta veisata Herralle kunniaa. Voi olla niinkin, että muukalaisuus aiheuttaa päänvaivaa ja vastaus onkin se, että ihmiset ovat olleet jumalattomia ja tehneet syntiä. Niinpä Herra on pistänyt heidät matkoihinsa opettelemaan Jumalan kunnioitusta uudessa ympäristössä. Jer.5:19. Ja kun he kysyvät: "Miksi on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?" niin vastaa heille: "Niin kuin te olette hyljänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin täytyy teidän palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän."

 

Amerikan presidentinvaalit ovat keränneet tavattomasti turhaa huomiota, jota tiedotusvälineet ovat suoltaneet kuukausikaupalla tajuntaamme kuin elintarviketta. Mutta se ei ole evankeliumia, että joku valitaan hallitsijaksi, eikä se mitään muuta. Ihmiset ovat tottuneet valehtelemaan ja panettelemaan toinen toisiaan, sekä laittamaan oman arvojärjestyksensä sen perusteella, minkä värinen tai syntyperäinen kukin on.

Amerikassa käydessäni huomasin, että siellä oli kaikkia kansallisuuksia ja kieliä joka lähtöön. Kaupunginosat olivat usein määräytyneet niiden perusteella ja eri alueilla oli erilainen korostus. Aikoinaan, kun Amerikkaa kansoittivat intiaanit, ei sitä pidetty arvokkaana alueena. Vasta Euroopan kansojen rynniminen sinne laajentamaan etupiiriään ja siirtomaavaltaansa, alkoi Amerikan kansainvaellus. Valtavat määrät ihmisiä muutti sinne vuosikymmenten aaltoina, ensin itärannikolle ja siitä sitten intiaaneja vastaan tapellen aina tyynelle merelle asti.

 

Washingtonin osavaltiossa, lännessä, kävin katsomassa semmoisessakin museossa, jossa kerrottiin kuvin intiaanien tappaneen uudisasukkaat, kun nämä olivat tuoneet jonkun taudin tullessaan heidän alueelleen saasteeksi.

Omia sukulaisiani kävimme siellä pari kertaa tapaamassa. Heidän juurensa olivat Suomessa, kun isoäitini sisaret (3 kpl) olivat lähteneet meren yli köyhyyttä ja puutetta pakoon rikkaaseen Amerikkaan. Sukulaisten sukupuuhun oli sittemmin tullut myöskin juutalaista verta ja ainakin kreikkalaista myös. Tänään Amerikka ei ole joku yksi jalostunut kansa, vaan suuri sekoitus kaikkialta tulleita onnenonkijoita ja elintasopakolaisia. Ihmiset hamuavat rahaa ja valtaa, mutta aina joku tulee uskoonkin. Suomesta lähti tuhansia ihmisiä Amerikkaan sata vuotta sitten, osa jäi sinne, osa kuoli siellä, osa lähti joidenkin vuosien jälkeen takaisin mennen uuteen ja ihmeelliseen luvattuun maahan, Neuvostoliittoon. Siellä kuoli valtavat määrät pettyneitä maahanmuuttajia vankileireillä ja sisäisessä karkotuksessa.

 

Jo ammoin Jumala laittoi uskovan miehen perheineen maahanmuuttajaksi. 1.Moos.12:1. Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Tänään tämän seurauksena on meillä Jumalan omaisuuskansa, joka asuu maassa, jonka Herra heille osoitti. Lisäksi näemme Raamatun ennustuksen mukaan juutalaisten palaavan kaikkialta luvattuun maahan. He ovat maahanmuuttajia.

 

Juutalaisuuden historia on surullinen, kun he hylkäsivät Jumalan, Jumalan sanan ja Jumalan sanansaattajat, heille tuli valtavasti ongelmia ja kärsimystä. Apt.7:6-7. Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta; ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.' Olla orjuudessa on kauhea osa kenelle tahansa. Orjalla ei ole oikeutta, ei valtaa eikä omaisuutta. Mutta vielä hirveämpää on herätä eräänä päivänä ymmärtämään olevansa synninorja, synti hallitsee ihmistä ja ohjaa hänen tekojaan. Synti päättää hänen lähtemisensä ja tulemisensa. Synti päättää kuka on hänen kaverinsa ja jumalansa. Synti on hänen jäsenissään tunteissaan, puheissaan, tavoitteissaan. Synti on hänen työnsä ja leponsa, ensimmäinen ja viimeinen, aamunsa ja iltansa, lahjansa ja vaurautensa, ystävänsä ja vihamiehensä, voimansa ja heikkoutensa.

 

Maahanmuuttajan onni on Jeesus, usko Vapahtajaan ja hänen herruuteensa, kaikkivaltiuteensa, Jumalan sanan totuuteen ja pettämättömiin lupauksiin. Uskossa voi elää missä tahansa, millaisissa oloissa tahansa, minkälaisten ihmisten keskellä tahansa. Silloin elämä on Kristus, suuri Jumalamme, joka on sitoutunut omiensa vaiheisiin kaikkialla. Emme näekään asioita enää kansallisuuksien mukaan vaan kadotukseen matkaavien tai pelastuneiden sielujen mukaan.

Hebr.11:9-10. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. On siis aika odottaa tulevaa suurta maahanmuuttoa, joko yksittäisten ihmisten kutsumista Jumalan luo tai sitä valtavaa päivää, kun Herran seurakunta kootaan Vapahtajan luo kaikkialta Karitsan häihin.

 

1.Korkeimmassa kuorissa istuu Isän helmassa ylimmäinen pappimme Jeesus Kristus, veljemme.

2.Tie hän uus on taivaaseen, pyhimpäänkin pyhyyteen. Veren tietä turvaisaa sinne veljet käydä saa!

3.Vielä kyllä vaivaavat, sieluamme soimaavat puutteet puuttumattomat, synnit synkät, kauheat.

4.Kuitenkin ne maksetut nyt jo on ja poistetut, pyykäs veri Golgatan kaikki synnit maailman.

5.Rientäkäämme riemulla, uskon rohkeudella aina armonlähteille, virvoituksen virroille.

6.Siellä synnit anteeksi saamme aivan lahjaksi, saamme tunnon turvaisen, rintaan täyden varmuuden.

7.Siellä pappi Siionin, ylkä ylhäisin syntisparkaa suojelee, puolestamme rukoilee.

8.Hän kun itse kiusattiin, syntein tähden vaivattiin, tuskat tuntee kiusatun, vaivat tietää vaivatun.

9.Itse täällä kulkien kautta kiusauksien voi hän meitä virvoittaa, kiusatuita kirvoittaa.

10.Rientäkäämme riemuiten luokse armoistuimen saamaan tuskain tullessa lohdutusta, armoa.

11.Vaikka varsin vaivaiset, itsessämme saastaiset, Jeesuksessa autuaat, puhtaat, vallan vanhurskaat.

12.Riemuvirsi laulakaa, kiitosvirsi uhratkaa Karitsalle kauniille, sellaiselle sulholle.

13.Luodut kaikki kiittäkää, maa ja taivaat yhtykää Jeesuksemme kiitokseen, riemuvirteen iäiseen!

(vanha Siionin Kannel 120)

 

Jes.26:10. Jos jumalaton saa armon, hän ei opi vanhurskautta. Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran ylhäistä pyhyyttä.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=btMh2e-M2b8

Ps.34:8. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

 

Room.2:2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.

 

Suomalainen yhteiskunta lähenee Neuvostoliiton aikaa ja tasoa. Pimeys maassamme on tänään harvinaisen suuri ja siitä seuraavat päätökset ovat tuhoisia. Synnin suosiminen ja Jeesuksen vastustaminen ovat kasvaneet lähes tuomion asteelle. Että pitää vain odottaa, koska kolahtaa?

Nykyään Venäjällä saa vapaasti julistaa kirkoissa ja kaduilla Jeesuksesta saamatta rangaistusta, mutta Suomessa Raamatun kunnioittaminen ja esiin nostaminen vie oikeuteen. Tätä suuntausta edistävät mm. kirkon piispat, jotka ovat jo aikoja sitten hylänneet Jumalan sanan ja ovat pelkkiä leipäpappeja – jos sitäkään. Heidän esimerkkiään seuraten ovat sitten seurakuntien työntekijät omaksuneet tämän nihilistisen asenteen. Ei ihme, jos Jeesus nimi onkin harvinainen tilaisuuksissa ja jäi vain maallikkojen hoidettavaksi.

 

On vain ajan kysymys, koska uskovat joutuvat Suomessa maanalaiseen seurakuntaan, kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa. Itsekin tuli niissä käytyä ja iloitsimme yhteisestä Vapahtajasta ja Herrasta, Jeesuksesta, joka ylläpiti hengellistä elämää säästöliekillä halullisissa sydämissä. Tapasin ihmisiä, joita oli vainottu uskonsa tähden ja jotka olivat istuneet vankilassa sen tähden, että olivat laulaneet kotonaan Jeesuksesta tai omistaneet Raamatun ja virsikirjan. Valtio kontrolloi silloin kaikkea hengelliseen vivahtavaakin toimintaa tai materiaalia pirullisesti. Nyt tämä sama ateistinen henkivalta myrkyttää Suomea ja sitä pitää vastustaa Jeesuksen nimessä rukouksessa.

 

Kaiken olevaisen yläpuolella on Jumala, elävä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän valvoo kaikkea ja järjestää tapahtumat täällä alhaalla. Kun ihmisten synti tulee täyteen mittaansa, tulee tuomion aika ja rangaistukset kohtaavat jo ajassa ja maailmassa syntisiä. Hyvästi hyvinvointiyhteiskunnalle ja luonnon tasapainolle ja ilmastonkorjaamiselle, poliittiselle diplomatialle ja tiede-uskontoon. Kannattaa haudata kaikki kuvitelmat ruusuisesta tulevaisuudesta ja varata menolippu taivaaseen. Niitä saa edelleen Golgatalta, Jeesuksen Kristuksen uhrista ja verestä. Kaikenlainen Jumalan vastustus tietää ongelmia, sotia, nälkää ja sairauksia. Sen lisäksi on odotettavissa suuri katselmus, jossa luetaan ikuisuustuomiot. Helvetti on niiden osa, jotka ovat vastustaneet Jumalaa, eikä se kärsimys lopu koskaan. 

Jer.15:2. Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

Jer.17:13. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran." 

 Luuk.17:28-30. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Room.1:28-29. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;  

Fil.2:9-11. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Jeesus rukoilen aikamme jumalattoman maailman puolesta, Jumalan vastustajien puolesta, vannoutuneitten ateistien puolesta, lapsiaan valheeseen ja harhaan johtavien vanhempien puolesta, penseiden kristittyjen puolesta, uskostaan haaksirikkoon joutuneitten luopioiden puolesta, tähän nykyiseen maailmaan rakastuneiden puolesta, synnin orjien puolesta, uskonsa menettäneiden seurakunnan työntekijöiden puolesta, kaikkien kääntymättömien ihmisraunioiden puolesta. Tule heidän elämäänsä Herrana ja Vapahtajana, suurena Kuninkaana, Kaikkivaltiaana, synnin ja kuoleman voittajana, perkeleen kukistajana. Auta kansasi, uskovasi ulos Sodomasta ennen kuin laitat sen tuhon tulemaan. Tule Herra Jeesus! Aamen.

Ei työmme meitä pelasta, Jeesus on turvanamme.

 

Laurentius Petri oli Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa ja tärkeä uskonpuhdistaja. Hän opiskeli veljensä kanssa Martti Lutherin alaisuudessa Wittenbergissä, josta he lähtivät levittämään luterilaisuutta Ruotsiin. Ruotsissa alettiin katolisissa piireissä pelätä tätä kehitystä. Piispa Hans Brask huomasi, että on kehittymässä merkittävää luterilaista toimintaa. Hän ilmoitti asiasta katolisten arkkipiispalle Johannes Magnukselle, että siellä oli häpeämättömiä pappeja, jotka levittävät luterilaista hapatusta julistaen tietyille maallikoille, että kirkko on olemassa ihmisiä varten, ja mitä kirkko omistaa, kuuluu kansalle.

 Lutherin oppilaat olivat hyökänneet kerjäläismunkkeja ja pyhimysten palvontaa vastaan. He olivat selittäneet, että papinvirka on tärkein ja saarnaaminen on tärkeämpää kuin messu. Oli todettu, että synnintunnustus tulisi tehdä sydämessään pelkästään Jumalalle eikä papille. Laurentiusta arvostettiin Ruotsin kirkossa laajalti oppineisuutensa ja hurskautensa sekä hänen lempeän ja vakavan luonteensa vuoksi. Syytöksiin luterilaisten harhaoppisuudesta vastattiin, että kaikki vaaditaan saarnaamaan evankeliumia ja Jumalan sanaa: ”Jumalan sanan julistaminen on papin virka niin kuin takominen on sepän virka”.

 

Laurentius Petrin kirkkojärjestyksessä vuodelta 1571 vahvistettiin, ettei kristittyjen pitänyt noudattaa juutalaisten sapattia, mutta kolmas käsky velvoitti kristityt pyhittämään lepopäivän. Tämä näkemys heijastaa uskonpuhdistuksen yhteydessä vakiintunutta luterilaista suhtautumistapaa, ja sitä levitettiin katekismuksissa.

 

Piispa Laurentius Petri päätti, etteivät romanit saa Suomessa kirkollisia palveluita. Asiasta teki päätöksen myös kirkolliskokous. 1600-luvulla oli voimassa laki, jonka mukaan karkotetun romanin sai tappaa ilman oikeudenkäyntiä.

Suomeen romanit tulivat Ruotsin kautta 1500- luvulla. Ensimmäiset merkinnät romaneista Suomen alueella on Ahvenanmaan Kastelholman linnan arkistoista, joiden mukaan romaneilta takavarikoitiin kahdeksan työhevosta v. 1559. Ruotsi-Suomessa suhtautuminen romaneihin oli kielteistä. Arkkipiispa Laurentius Petri kielsi kaikki kirkolliset toimitukset romaneilta. Vuonna 1637 tuli voimaan ns. hirttolaki, jonka mukaan romanit tuli hirttää, elleivät he noudattaneet karkottamiskäskyä.

Myöhemmin asenteet romaneja kohtaan lientyivät jonkin verran. Suomen siirryttyä Venäjän suurruhtinaskunnaksi v. 1890, voimaan tulivat erityislait, joiden tavoitteena olivat romanien sopeuttaminen ja paikoilleen asettuminen. Romanit rinnastettiin kulkureihin ja kerjäläisiin. Vuonna 1812 annettiin laki, jonka mukaan kodittomat kulkijat piti sijoittaa työlaitoksiin, koski myös romaneja. Myös vuosina 1900 ja 1955 Valtioneuvoston asettamat komiteat kannattivat ajatusta, että ainoastaan sulauttamalla romanit valtaväestöön, heidät saataisiin yhteiskuntakelpoiseksi.

 

1644 Turussa piispa Laurentius Petri puuttuu Saarnakirjassaan viinan juontiin jakaen pikarit: 1. tarpeen ja hädän pikari 2. terveyden pikari 3. ilo-siementen pikari ja 4. enempi kiukkuisten pikari, joka ihmiset tomppeliksi tekee.

 Ruotsissa muotoutunut maallikonomainen lukkarin virka soveltui hyvin reformaation tuomiin painotuksiin. Arkkipiispa Laurentius Petri kehotti vuonna 1576 valitsemaan seurakunnissa nuoria henkilöitä koulutettavaksi avustamaan pappia ruotsalaisten virsien, uskontunnustuksen ja rukoushetkissä laulamisessa ja opettamisessa. Sitä mukaa kuin kansanopetuksen merkitys tuotiin yhä enemmän esiin, alettiin lukuisissa säädöksissä ja ohjeissa vaatia lukkareilta lukutaitoa, jota heidän tuli myös opettaa muille. Perinteiset lukkarit eivät kuitenkaan tähän pystyneet, joten tehtävä jäi aluksi heikosti palkattujen kappalaisten hoidettavaksi. Lukkarin virkakin saattoi tällöin yhdistyä kappalaisen virkaan. Kuitenkin 1600-luvun kuluessa virkojen erillisyyttä alettiin painottaa.

 

Laurentius Petri kirjoitti virren, joka oli vielä edellisessä virsikirjassamme osastossa kuolemaan valmistautuminen:

 

1.Niin kauan kuin me elämme, sitä aina ajatelkaamme, että kuolo kohtaa meitä. Kaikkien on se tiedettävä, vaikkemme tiedä hetkeä. Kaikkien tie johtaa hautaan. Oi Jeesus, suo.  Oi Jeesus, suo mun välttää harhateitä.

 

2.Kun mitään vielä ei havaita, ei vähintäkään arvata, on kuolo ovellamme. Ei auta silloin rikkaus, ei tieto. taito, viisaus, ei voima, kunniamme. Voi Jeesukseni, voi Jeesukseni, sä olet ainoa auttajamme.

 

3.Terveenä täällä ollessaan ei moni muista sieluaan, kalleinta omaisuuttaan. Tavaraa jokainen kokoaa, rahasta kiistelee, niistä etsii autuuttaan. Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun viimein sielusi.

 

4.Kun ruumis hautaan heitetään ja multaan mustaan peitetään, sun saaliisi katoaa. Sun tavaroistasi riidellään ja perinnöstäsi kiistellään, sen kaiken suku jakaa ja sun unohtaa. Oi ihminen, oi ihminen, minkä osan sielusi saa.

 

5.Kun joudut eteen tuomion, niin sulla kova pelko on, et itseesi voi luottaa. Sun työsi kaikki silloin tutkitaan, ja kelvottomiksi tuomitaan. Sen kaiken synti tuottaa. Täällä ihminen, täällä ihminen. sun kyynelvirtasi vuotaa.

 

6.Sä herran tykö palaa, häntä yli kaiken rakasta, niin rauhan löydät aivan. Aina kuule kätke sanansa niin et sä piinaan vajoa, vaan pääset iloon taivaan. Ei Jeesus, ei Jeesus, sinua silloin jätä vaivaan.

 

7.Alastomia ajattele, sairaita holhoa, hoitele. Ne jotka on harhateillä taas oikealle johdata. Murheellisia lohduta! Niin Herra tahtoo täällä. Oi ihminen, oi ihminen, näitä älä hylkää tiellä!

 

8.Vaan näistä ei sovi kerskata, ei työmme meitä pelasta, Jeesus on turvanamme. Meidät Isänsä kanssa sovitti, kuolemallaan meidät lunasti hän yksin kuolemasta. Oi Jeesukseni, oi Jeesukseni, kaikki armostasi saamme!

Ps.93:1. Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.

 JeesusCafe toiminta laajenee. 

Tienvarsimainostus on uusi tapa julistaa evankeliumia ohikulkeville. 

Tämä kyltti löytyy osoitteessa: Helsingintie 235   37570 Lempäälä  Suomi. 

Siihen tulee lisäksi vielä valot, joten se on hyvä lukea myöskin pimeään aikaan. 

https://jeesuscafe.fi/ 

Room.15:4. Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410735&open-series=572&title=se-loi-raamatulla-paahan

Ps.147:10-11. Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen: Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

 

MeMiehet taas perjantaina 25.10. klo 17.30 alkaen seurakuntakeskuksen 2. kerroksessa, Itäpuisto 14, Pori. Ensin kahvit, sitten klo 18 evankelista-kirjailija-opettaja Turkka Aaltonen tulee puhumaan aiheesta "rikas mies jos oisin". Mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoinen mies, hänestä on pitkä juttu Wikipediassa.

Luuk.4:40. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=coC2vbo8C8c

Job 22:25-26. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410729&open-series=572&title=sielun-aarre