Hengen ja Tiedon messut järjestetään säännöllisesti Suomessa
ja viime keväänä ne pidettiin Tampereella. Nimen alle mahtuu kaikki saatananpalvonnan
ilmenemismuodot ja sekoilut, jotka johtavat ihmiset harhaan ja eroon elävästä
Jumalasta. Eräs merkillinen shamanistinen rituaali on tullut nykypäivään juuri
näiden ihmisten toimesta, ja se on hiilloksella kävely, jota kutsutaan
tulikävelyksi. Sitä on harrastettu ikivanhana menetelmänä mitä erilaisimmissa
parantamisrituaaleissa ja pyrkimyksissä etsiä jumaluutta itsestään. Sen juuret
ovat taikauskossa, noituudessa ja puhdistautumisriiteissä tai eräänlaisissa
uudelleensyntymisrituaaleissa. Länsimaissa erityisesti new age-liike on
omaksunut sen harjoittamisen henkisen kehityksen välineenä ja pyrkinyt näin
sekoittamaan lähinnä elintason turhauttamat ihmiset. Raamattu varoittaa
kristittyjä yhtymästä mitenkään näihin demonisiin juttuihin ja enpä usko, että
kukaan uskossa oleva haluaisikaan kävellä paljain jaloin tulikuumien hiilien
päällä?
Kun olin nuori evankelista ja sain tehdä monenlaisia
tehtäviä ansiotyöni puitteissa palkkani eteen. Lehtien toimittaminen ja
juttujen työstäminen kuului tehtäviini. Yleensä nämä olivat antoisia hetkiä,
jolloin sain kuunnella ihmisten kertomuksia, joissa Jumala oli tullut heidän
elämäänsä ja Jeesus oli pelastanut heidät. Kerran tein eräällä pohjoisen
reissulla useampia juttuja vastaan tulleista henkilöistä. Eräs heistä oli seurakunnan
diakonin virassa, mukava mies ja huumorintajuinen. Kirjoitin melko tarkkaan
hänen kertomuksensa paperille sitä mitenkään värittämättä. Jutussa ilmeni myös
sellainen seikka, että mies oli hakemassa paikallisesta seurakunnasta uutta
virkaa. Myöhemmin sitten kävi ilmi, ettei hän tullut valituksi. Tapasimme
myöhemmin muissa merkeissä ja hän hyökkäsi heti kimppuuni haukkumalla
lehtijuttuni hänestä. Viha aivan pursusi hänen silmistään ja sanat putoilivat
suusta kuin tikarin pistot, joita yritin torjua uskossa. ”Herra, pelasta minun
sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Mitä hän sinulle antaa
ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? Väkivaltaisen teräviä nuolia
ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!” Ps.120:2-4. Meni tovin aikaa ennen kuin
tajusin, miksi tuo ennen niin lupasakka diakoni poltti hihansa ja hermostui. No, pian hän lauhtui, emmekä sen
koomin enää käyneet tuota keskustelua. Myöhemmin vasta minulle selvisi, että
jutun todenperäisyys ärsytti häntä.
Vihaisen ihmisen kohtaaminen on kurja kokemus, varsinkin jos
ei tiedä itse vaikuttaneensa mitenkään toisen kiukun purkaukseen. Hetkeä
aikaisemmin tuo samainen ihminen on ollut tyynni ja rauhallisempi, ehkä
ystävällisempi, keskustelevampi. Eikä tässä auta uskovaisuuskaan, puseron alla
asuva vanha aadam on konstikas syntipesä, josta löytyy pirullisia piirteitä.
Joskus odottavan aika on pitkä, ja hermot koetuksella. Sisin
kiehuu tunteista ja mieli on kuin ylikuumenneella moottorisahalla: ääni kohoaa
epätoivon rajamaille. Silloin mieli on kuin tulisilla hiilillä, kun ei mitään
ratkaisevaa tapahdu odotusten mukaan. Pelko pettymyksestä on suuri kiusa, jonka
tähden ihminen on valmis vaikka mihin uhrauksiin ja tyhmiin tekoihin.
Juonittelu, kärsimättömyys ja kohtalainen omaisuus on vaarallinen yhdiste, joka
saa aikaan elämässä hehkuvien hiilien efektin.
Suomi on kunnostautunut kilpailujen luvattuna maana, muttei
aina edukseen. Meillä on eukonkantokilpailu, suopotkupalloa, chilin syömisen
kilpailu, oluenjuontikilpailu, missikisat ja vaikka mitä täysin turhaa juttua.
Aikoinaan järjestettiin jossain päin Suomea kilpailu, jossa yritettiin istua
hellanlevyn päällä mahdollisimman pitkään, kun se laitettiin kuumenemaan ja se
voitti, joka kesti pisimpään kuumuutta. Mieletöntä. Tulee mieleen saunakilpailut,
joissa ihmisiä on jopa kuollut ja osa saanut palovammoja. Onko hulluudellamme
rajoja? Ihmiset tekevät mitä vain saadakseen suosiota ja rahaa?
Monenlaiset koetukset, odotukset, kaipaus, pelko ja muut
tunnetilat aiheuttavat sisimmän kiehumista, olemme kuin tulisilla hiilillä.
Joillakin se tapahtuu urheilukilpailuissa, joillakin poliittisessa
keskustelussa, joillakin synnytyssairaalassa, joillakin lentoasemalla,
joillakin ruuhkaliikenteessä, joillakin viranomaisten edessä. Silloin mieli on
piirtänyt kuvan siitä, miten kaiken pitäisi tapahtua ja sitä ihminen alkaa
odottaa saadakseen tyydytyksen. Sydämessä asuva syntitottumus on kuin polttava
liekki, joka jäytää saadakseen himoilleen vastauksen. Avioelämään tottuneelle
saattaa yksinäisyys olla kuin polttava tuli. ”Naimattomille ja leskille minä
taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos
eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin
palaa.” 1.Kor.7:8-9. Tämä ei ole kuitenkaan pelastuskysymys, mutta vaikuttaa
jokapäiväiseen elämään. Patoutunut seksuaalisuus on aikapommi, joka saa
vääristyneitä muotoja, homoseksuaalisuutta, lapsiin sekaantumista, raiskauksia.
Alun perin Jumalan luoma lahja vääristyy käyttäjänsä hallussa. Esim. katolisten
ja ortodoksien keskuudessa käytetty selibaatti on varsinainen maan vaiva, joka
suurimmalla osalla on pelkkää omavanhurskautta ja lain tekoa ilman uskoa. Siksi
sen hedelmä on em. kaltainen, pimeä ja kolkko. He (miehet, myös nunnat)
kieltävät luonnollisen yhteytensä vastakkaiseen sukupuoleen, joka olisi Jumalan
luomisjärjestyksen mukainen ja siunattu elämäntapa. Seurauksena on elämä
tulisilla hiilillä aivan sekoamispisteeseen asti.
Kristityn tulisi oppia hengellisen sodankäynnin pääperiaate
ja henki: taistelua käydään vain Jumalan asein, ei koskaan lihan voimalla.
Kaikenlainen toisten sättiminen, alistaminen, pilkkaaminen, panettelu tai
vähättely ovat aivan hyödytöntä. Huutamisella ei voiteta mitään, eikä
rähjääminen vapauta sieluja. Nämä käyvät ilmiönä vain hetkellisessä
puolustautumisessa, jolloin inhimillisyytemme näyttää perintötekijänsä ja
oikeaoppisuutensa. Aina on ihmisiä, jotka eivät tykkää meistä, vaikka olisimme
facebookissa. Joskus he myös ilmaisevat sen kuuluvasti tai toimillaan. Silloin
uskova voi käyttää Kristuksen mieltä apunaan ja taivaallisen rakkauden kautta
kohdata vaikea lähimmäinen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. "Jos
vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano,
anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä
päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” Snl.25: 21-22. Näin Kristus tekee
syntiselle, näin hän kohtaa vastustajansa, näin hän pelastaa itsessään
kelvottomat, pilalle menneet, orjat, kurjat, pimeän pojat ja hämärän tytöt. Siinä
on syntinen kuin tulisilla hiilillä, kun Jumalan rakkaus koskettaa, kun sana
tunkee sisimpään totuuden tuoden. Herra on luonut meille elämän edellytykset ja
tehnyt maan meille asuttavaksi, hän antaa meille ruoan, työn, terveyden,
ystävät ja seurakunnan. Silti nämä asiat eivät herätä meitä näkemään hänen
ikuista olemustaan. Siksi hän lähestyy meitä Kristuksessa ja ilmoittaa hänet
sanassaan Pyhässä Hengessä. Tämä kolahtaa sieluun ja paatuneinkin joutuu
herkistymään, ateistit vähenevät silmissä ja Jumalaan uskovat valloittavat
alaa. Muutamat tulevat todelliseen mielenmuutokseen ja pääsevät omistamaan
armon avukseen oikeaan aikaan. Muutamat syövät ja juovat Kristuksen, heistä
tulee armahdettuja. Sisäinen polte jäähtyy ja tilalle tulee taivaallinen rauha,
joka on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti