Mies soitti ovikelloamme ja tarjoutui korjaamaan kattoa ja
muuta julkisivua talossamme, sanoin hoitavani korjaukset itse. Keskustelimme
kuitenkin vähän hänen alastaan, hintapolitiikasta ja muista asiaan liittyvistä.
Sitten mies teki lähtöä ja kysyi olenko eläkkeellä? Vastasin jääväni tuota
pikaa, johon hän jatkoi kysyen, mitä teen työkseni? Kerroin olevani
evankelista, jolloin hän kysyi, että onko ihmisillä kiinnostusta? Sanoin
ihmisten etsivän apua vasta kun jokin vaiva ilmenee, sillä kyse on kuitenkin
vapaaehtoisesta asiasta. Mietin myöhemmin, että niin se on, ettei Jeesuksen luo
tule edelleenkään muita kuin syntisiä ja sairaita. Taisi olla ”katonkorjaaja”
uskossa?
Uusi syntisen sekoilun aihe on ollut esillä mediassa,
uuspakanuus Suomessa, Karhun kansa, joka uhraa vahoissa kalmistoissa (auringon
temppelissä) epäjumalille. Nämä ovat henkivaltoja, joilla on Kalevalaiset
nimet. Kk porukkaa on vasta muutamia
kymmeniä, mutta lisääntymään päin. Heillä on wiccalainen tai satanisti tausta,
joten eivät ole mitään alalle aikovia, vaan asiaansa vihkiytyneitä. Näitä
pidetään edistyksellisinä, vaikka todellisuudessa he ovat palanneet siihen
aikaan, kun Suomessa ei vielä tiedetty mitään Jeesuksesta. Näille annetaan
runsaasti tilaa omien ”ajatustensa” julistamiseksi, vaikka se on pelkästään
saatananpalvontaa. Heille on tärkeää saada kristillisille juhlille omat
sovellutuksensa, l. korvaavat juhlat. Heillä on kaste, vihkiminen ja
hautajaiset, mutta nimenä on aina joku demooni. Yksi kehui pesseensä pois
kristillisen kasteensa, että saattoi vihkiytyä omin riitein uuteen
ulottuvuuteen, johon kuuluu vainajahenkien palvonta, loitsuja, taikuutta ja
manauksia. Kk on myös virittänyt oman uskontunnustuksensa, joka tietyissä
hetkissä siis hurautetaan. Näiden hörhöilijöiden piirissä kaikki on vielä uutta
ja ihmeellistä, jännittävää ja runollista, mutta eräänä päivänä piru ottaa koko
porukan kuristukseensa ja tappaa heidät. Sillä meidän ihmisten suurin ongelma
on aina ollut ja tulee olemaan synti, rikos Jumalaa vastaan ja synnin palkka on
kuolema. Synnin voittaminen ei ole meille ihmisille mahdollista, mutta
Jeesukselle kylläkin ja siksi ainoa turva syntisellä on Jeesuksessa – myös
Karhun kansalla.
 |
| Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: "Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme..... |
Jumalan sana ennustaa meidän ajastamme, että Israel tulee
kokemaan suuria vaikeuksia ja ylivoimaisia hyökkäyksiä. Ne ovat niin
merkittäviä, ettei tuo kansa kestäisi ilman Jumalan välitöntä vaikutusta kovaa
puristusta. Kuitenkin se on myös ihmeellinen herätyksen aika, jolloin
Jeesukseen nuivasti suhtautuneet heimoveljet kääntyvät Herran puoleen etsimään
apua Golgatalta: Dan.12:1 ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri
enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva
ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on
ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun
kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” Juutalaisten suuri ongelma,
synti, on silloin käsittelyssä. Ahdistuksen vaikutuksesta syntyy herätys, joka
on ainutlaatuinen, kansallinen ja hengellinen. Herätetyt ihmiset kokevat
rikkoneensa Jumala vastaan ja etsivät hänen pelastustaan, valoa ja vapautta.
Pelastuksen aika on suuren itkun ja rukouksen aika, kiitoksen ja kunnioituksen
aika, jolloin Vapahtaja saa ansaitsemansa kunnioituksen ja tulee olemaan kaiken
huomion keskipiste.
Raamattu jatkaa toiseen vaiheeseen, jossa on suuri
kuolleitten katselmus, josta ei voi olla pois. Sinne on jokaisen tultava,
siellä kerran kirjat avataan ja menneisyys tutkitaan julkisesti. Kaikkien on
oltava mukana ja Jumala itse jakaa silloin ihmiset lopulliseen, ikuiseen,
olotilaan, taivaaseen ja helvettiin. 12:2. ”Ja monet maan tomussa makaavista
heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen
kauhistukseen.” Hävettävien joukkoon on
liittynyt myös suuri luopioiden ryhmä. He ovat olleet onnellisesti uskossa,
kastettuja, tunnustavia kristittyjä, jotka ovat menneet takaisin omille
teilleen, eksyneet ja hukkuneet. Jes.66:24. ”Ja he käyvät ulos katselemaan
niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei
kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.”
Nyt siis pitäisi tarkistaa paikkalippunsa ja ettei ole väärässä junassa, sillä
kaikki junat eivät todellakaan mene taivaaseen.
Vielä mainitaan kolmas joukko, jolla on kirkkohistoriassa
ollut aivan erityinen tehtävä, evankeliumin julistajat, kertojat ja
kirjoittajat. Se on sekalainen
seurakunta lapsia, vanhuksia ja työikäisiä, kaikista kansoista ja kielistä
ihmisiä, eri värisiä, eri kokoisia, eri älyisiä. Mutta he ovat kaikki
rakastaneet Jeesusta ja tahtoneet taipua Jumalan tahtoon elämänsä valinnoissa.
He ovat uskoon tulleita, uskon säilyttäneitä ja Kristuksessa poisnukkuneita.
Heidän nimensä eivät ole yleisesti tunnettuja, eikä heistä ole kirjoitettu
paljon julkisuudessa, tämä maailma on pitänyt heitä ilonpilaajina,
turhuudentuottajina, kuolemanhajuisina ja maanvaivoina. 2:3. ”Ja taidolliset
loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat,
niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” Kristuksen valoon toisia
johdattaneita seuraa ikuinen valo.
Lapuan seurakunnan kirkkoherra Wilhelmi Malmivaara kirjoitti
aikoinaan virren, jota sittemmin on muokattu nykyaikaisemmaksi. Siinä on aina
ajankohtainen sanoma syntiselle:
1.Älä nuku syntinen, järven partahalla,
Julman tulikivisen! Pohja pettää alla.
Ennenkuin sen aavistat. Lieska korviis lyöpi,
Kohtaat tuskat kauheat, Mato rintaa syöpi.
2.Älä nuku, syntinen, Synnin pyörtehissä,
Vaara iankaikkinen Aina uhkaa niissä!
Niiss' on hyvä hetken vaan Hurjan huvitella,
Kun ei tahdo ollenkaan Vaaraa ajatella.
Tällä papilla oli paimenen mieli, hän ei laittanut
vaakakuppiin ensimmäiseksi omaa kunniaansa, ihmiskiitosta ja suosion kukkasia,
vaan oli valmis herätyshuutoon, vaikka joutuisikin kärsimään sen tähden. Hän
näki asiat Raamatun valossa ja siksi tuo asetelma syntinen ja Vapahtaja olikin
aina voimakkaasti läsnä. Hän taisteli Kristuksen asian puolesta. Tässä mainittu
virsi ilmaisee asiat totuuden valossa, mutta ei ole mitenkään mieleinen
kaikkialla rehottavalle lihallisuudelle. Heränneet olivat varmasti mielissään
virrestä ja papistaan, joka heitä herätteli? Kutsu pelastukseen oli aluksi kuin
pahanmakuinen lääke, vastenmielinen ja ikävä. Mutta myöhemmin, kun kaikki oli
kirkastunut, se oli ihana kokemus…. parannuksen alku….
3.Älä nuku, syntinen, Pirun syleilyssä.
Haureellisten himojen, Lihan hyväilyssä!
Niiss' on hauta helvetin, Sinne sielu vaipuu,
Tunnon tuskiin kauheihin Hekumasi haipuu.
Aina on aikaa vielä vähän, sanoo piru, lisää musiikkiin
volyymia, pistää kärryyn vauhtia ja suihkaisee tuoksukiihotinta uhrinsa
nokkaan. Turha keskittyä surullisiin asioihin, kun on niin paljon hauskaa
jaossa, se jatkaa. Lisää, lisää, lisää, lisää, piru nostattaa tunnelmaa ja
kuvailee kaiken viattomaksi ja kauniiksi, hyväksyttäväksi ja ilonlähteeksi.
Nuku rauhassa, lepää, ota rennosti, anna muiden murehtia, se pulputtaa korvaan.
Ja veri tuntuukin kiertävän aivan uudella vireydellä… pois tieltä Raamattu,
sydänlääke, nyt on aika pistää jalalla koreasti, hypätä, huhkia, heilua ja
huitoa…. hiiteen kirkot ja uskovaiset, ihmisen elämä on tässä ja nyt…. täältä
tullaan maailma, ovi auki taivasta myöten…. tänään eletään leveästi, huomenna
kuollaan kunniakkaasti…. tänään minä maksan, täältä pesee, ei olla köyhiä eikä
kipeitä…… vain kurjat surkimukset rukoilevat, minä en…. veisatkoon haudoillaan
virsiä, minä pyörin karusellissa, vuoristoradalla, maailmanpyörässä,
lavatansseissa, lottopallona, ässä-arpana, haarapääskynä, olen kuin kala
vedessä…. mutten katiskassa….
4.Älä nuku, syntinen, Maailman orjuudessa,
Elinaikaa tuhlaten Suuress' turhuudessa!
Siell' on tila toivoton Herran vihan alla,
Siell' on loppu onneton Jumalattomalla.
Herätys on aina kova juttu, siinä Jumala ravistelee syntisen
tajunnan taivaan kanavalle tahtoi tämä tai ei. Rohkea säikähtää, kova murtuu,
seisova kaatuu, iloinen itkee, suosio katoaa yksinäisyyden koloon. Raamattu
alkaa elää, saarna tulla kohti, sydän särkyy ja ihminen näkee olevansa yltä
päältä kurassa, liassa, haisevassa sonnassa…. on ollut kuin sika, käyttäytynyt
kuin porsas, näyttänyt porsaan leikit, hypyt ja hymyn…. Sarvipää on tuudittanut
häntä lukemattomat kerrat uneen ja kerran herkkä lapsenmieli on muuttunut
kiveksi. Omat ”hyvät jutut, saavutukset, valloitukset, kepluttelut, kaveruudet”
osoittautuvatkin orjuudeksi, pimeyden kahleiksi, joiden murtaminen ei onnistu
ihmisvoimin tai uskonnolla. Vain kärsimyksen ja heikkouden hetki kääntää tyypin
katseen Herraan Jeesukseen….
5.Älä nuku, syntinen, Kuolon kellot soivat!
Huomenna jo tehdä sen Sinullekin voivat.
Kohta oot sä kylmänä Kuolon sitehissä,
Tuomiosi kypsänä, Sielusi helvetissä.
On aika kaikelle ihmisen elämässä…. myös kuolema tulee
vuoteen viereen…. pyytämättä vihollinen hiipii kosketusetäisyydelle. Valomerkki
tulee ja ravintolassa syttyvät kirkkaat kattovalot…. on laskun aika…. hienosta
eliittiravintolasta tuleekin yhtäkkiä konkurssikeidas…. kurja, varaton juhlija
yrittää kaivaa kuvettaan löytääkseen laskuun maksun. Mutta, voi hän onkin tyhjätasku,
köyhä, puutteellinen, väärässä paikassa, eikä selviä mitenkään…. Kuolema
kolkuttaa ovella ja elämä on päättymässä, mutta lasku on maksamatta, helvetti
aukeaa silmien eteen, pimeyden vallat vievät omansa ja hän putoaa, putoaa,
syvyyteen….ja huutaa…. kuin teurasnauta henkitoreissaan…..
6. Älä nuku, syntinen, Herää aikanansa!
Vielä armo Kristuksen Tarjoo kihlojansa.
Herra vielä rakastaa, Tahtoo sunkin kantaa,
Hukkumasta pelastaa, Syntisi anteeks' antaa.
Kristus ilmestyy syntisen elämään yllättäen, toivomatta,
odottamatta. Syntinen juoksee, ryntäilee edestakaisin, kävelee, ryömii, putoaa
polvilleen, huutaa apua, hän rukoilee, hän huokailee, kuiskaa ja kyynelehtii,
yrittää tavoittaa vapahtajaa. Voimat ovat menneet, rahat ovat lopussa, kaupat
kiinni, kaverit kaikonneet ja kirkot suljetuin ovin, rukoushuoneissa pimeät
ikkunat…. Syntinen väsyy, vaikenee, on hiljaa, kuulee enää vain oman
hengityksensä, tuntee kiihtyneen pulssinsa, istuu pimeydessä, yksin,
avuttomana…. ”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen
jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä
pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut,
ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan
avaimet.” Ilm.1:17-18. Silloin hän kuulee viereltään suloisen kauniin miehen
äänen, Jeesus puhuu hänelle, armon sanat putoilevat kuin kypsät hedelmät
nälkäisen syötäväksi. Hän saa juoda elävää vettä ja uudistuu uskossa. Herran
turvissa hän löytää anteeksisaamisen ihmeellisen edun. Jeesuksen lupaukset
syntisen pelastamiseksi ovat yli kaiken käsityskyvyn ja hän näkeekin itsensä
täysin mahdottomaksi niiden omistamisessa. Hänestä on maksettu liikaa, liian
suuri on Jumalan rakkaus, joka hänelle julistetaan ja tarjotaan. Ihana on
Herra, suuri ja voimakas, viisas ja rakastava, pelastuksen Jumala, sankari,
joka johtaa onnettoman onneen, väkevä ilmestyksessään, ylistettävä
olemuksessaan, herättävä sanassaan.
Herätä meitä, Kristus, Hengelläsi, anna sanasi valon näyttää
kaikki pimeys, pimeyden teot, pimeyden kätköt, paholaisen petokset ja valheet,
ihmisten lorut ja turhat puheet, suosiostaan juopuneiden turha elämä, synnin
vankilassa viruvien karmea loppu. Herätä meitä huomaamaan, että makaamme jo
ruumisarkku vuoteenamme, pahat ajatuksemme tyynynä, patjana menneisyyden
kirous, peitteenämme tämän maailman turhat arvostukset, seuranamme huono
omatunto ja kalvava syyllisyys.
Pelasta syntiset, nosta kuopasta, tartu kiinni ja kanna kalliolle, Kristus.
Puhdista meitä verelläsi sydämen puhtauteen, mielen rauhaan ja ikuisen elämän
toivoon. Annan herätyksen uudistuksen aika seurakunnallesi, että maailma
uskoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti