perjantai 21. maaliskuuta 2014

Jeesuksen sylissä ja papan


Olimme pojanpojan kanssa ulkoilemassa, minä ensimmäistä kertaa. Hän on niin pieni, ettei kykene vielä hahmottamaan, miten hienoon sukuun hän syntynyt, tai millaiset isovanhemmat hänellä onkaan ja siksipä pikkumieheltä pääsikin parku, kun näki isoisän naaman pihalla. Ei ole helppoa olla hyvässäkään suvussa, mutta aina voi kehittyä? Ja vuosien kokemus puhuu sitten puolestaan, kun taas koko lössi on koolla jossakin tuiki tärkeässä tapahtumassa, kuten esim. uuden kasvimaan vihkiäisissä, naakanpesän hävittämistalkoissa sukutalossa, käytetyn mopon käyttöönottojuhlassa, ensimmäisen hampaan ilmaannuttua pikkuisen suuhun, isoisän viimeisen hampaan pudottua tai jonkun ansioituneen syntymäpäivillä. 
Kävelimme pikku pakkasessa mukavan lenkin talvi-illassa ja pikkuisen suuri kysymyksensä olikin se, että kuka kumma noita vaunuja lykkää? Jossain vaiheessa otin hänet syliin, varmuuden vuoksi selin itseeni päin. Esittelin kullanmurulle pikatien liikennettä ja ohikiitäviä peltilehmiä, katuvaloja ja vastaantulleita koirantaluttajia. Se oli kiinnostavaa ja kaveri äänteli innostuneesti. Vaunuissa olo ei sillä kertaa siis ollut ollenkaan kivaa, vaikka pappa lykkäsi ikäisekseen turbovauhtia kuin paralympialainen. Joten otin pojan taas syliin ja esittelin hieman toisenlaista miljöötä: huoltoaseman mainosvalot, josta pappa saa menovettä kärryyn, ihanan himmeät katuvalot ja epätoivoinen pyöräilijä lumisella tiellä. Taas hän oli kovin tyytyväinen.
 
Joskus elämäntie käy kovin ahtaaksi ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle, olemme kulkevinamme ja iloitsevinamme, uskovinamme, rakastavinamme ja toivovinamme. Mutta todellisuudessa kuljemme naula päässä ilman minkäänlaista inhimillistä virettä, ilman Jumalaa, ilman ystäviä, ilman päämäärää, leijaillen kuin kuollut puunlehti pohjoistuulessa. Ei ihme, jos joskus parahtaakin: ”….ei kukaan minun sielustani välitä. Ps.142:5. ”Niin minä sanoin: "Herra, Herra, lakkaa jo.” Aamos 7:5 "Missä on Herra, sinun Jumalasi?" Miika 7:10 ”Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Mal.1:2. Jumala tekee parhaansa, mutta me vain epäilemme.

Moni uskova kadottaa maailman keskellä yhteyden Herraan ja alkaa vaeltaa holtittomasti etsien ihmisistä Kristusta, löytämättä. Myös Vapahtaja itse valittaa seurakunnan surkeaa tilaa ja siitä heijastuvia kauaskantoisia ongelmia. ”Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.” Hes.34:6. Lampaat ovat kuva Jeesuksen omista ihmisistä. Hän on itse Hyvä Paimen, joka on elämäntehtäväkseen ottanut syntisten pelastamisen ja uskovien porukan hoitamisen. Jeesus antaa kyytiä vastuunkantajille, joiden käytös on ala-arvoista kaikesta kirkonmenosta huolimatta. Hän ei kuitenkaan neuvo etsimään hengellisempää porukkaa, koska sellaista ei ole olemassakaan, vaan ainoa oikea tie tässä on löytää Hänet Vapahtajakseen ja Herrakseen uudelleen. ”Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti." Seurakunnan on käynyt kuin Aaron-vainaan käsittelyssä aikoinaan Siinailla, kun veli-Mooses oli ottamassa Herralta laintauluja ja viipyi. Aaron teki kansan toivomuksesta uuden jumalan, kultaisen vasiukan, kun kaikki väen kultaesineet valettiin muottiin. Se oli surkea päivä kirkon historiassa, muttei viimeinen lajissaan - valitettavasti. Johtajilla on johtajien vastuu, ei kerätä rahaa ja lypsää lampaita, etsiä ajallista hyötyä uskovien kustannuksella, lihoa toisten laihtumisen kautta. Johtajien tulee palvella Jeesusta, hänen sanansa mukaan, hänen Hengessään, hänen ehdoillaan ja ristinsä kantaen, lampaita hoitaen.

Kuka minua Rakastaa? Hyvä Paimen, Jeesus Kristus Hes.34:10-12,16 ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa” Herra itse ottaa paimenen paikan, hän osaa, voi, tahtoo ja riittää. Hän ei koskaan petä, hän on kaiken sanomansa takana, hänen uskollisuutensa ei kaadu hallitusneuvotteluihin tai kirkolliskokoukseen, uskovien kompurointiin tai lankeemuksiin. 

HÄN ETSII KADONNEITA PUHUMALLA – kuuletko?, ymmärrätkö?, tahdotko? On ihana kuunnella Herran ääntä, mutta se on joskus kovin pelottava, varsinkin kun ei tunne Kristusta läheisesti. Ihmisen luonnollinen taipumus on paeta Herraa, hänen ääntään ja etsiytyä pimeään piiloon. Vanhat syntikaverit tuntuvat olevan kaikkein turvallisimpia ja luotettavampia kumppaneita. Mutta Kristus puhuu…..? Joskus, kun on aivan hiljaista ja sydämen lyönnit kuuluvat ohimolla, Herran rakastava ääni tavoittaa syntisen ja yhteys on kokeiltu, sitä rakennetaan ja edistetään. Vapahtajan ääni vetää puoleensa, vaikka koko muu olemus tappelisikin vastaan, vaikka kaikki kaverit olisivat toista mieltä, vaikka aika ja paikka eivät ole onnistuneita, vaikka oma uskonnollisuus yrittääkin vielä keksiä muuta tekemistä.

EKSYNEET HÄN TUO TAKAISIN – oletko poissa, kaukana, pimeydessä, itseriittoisa? (Luuk.22:31-32) Joskus on kadonnut uskovalta kutsumus, hengellinen tehtävä, Jumalan asettama vartiopaikka, Pyhän Hengen antama armolahja? Eksyä voi monella tavalla. Kerran eräät ystäväni olivat Saaristomerellä veneilemässä ja pahasti eksyksissä. Saaret kuitenkin näkyivät, eikä tilanne ollut epätoivoinen tai vaarallinen. Polttoainetta riitti ja kajuutassa oli evästä ja nukkumavaatteet. Vihdoin he päättivät mennä ensimmäiseen laituriin, jossa näkyisi ihmisiä. Kaveri oli sen verran omanarvontuntoinen, ettei kehdannut kertoa olevansa eksyksissä, niinpä hän kysyi laiturilla olevilta, että missä he asuvat? Siitä se matka sitten sai onnellisen käänteen, kun eksyneet löysivät itsensä. Jeesus on elämän laiturilla ja ohjaa eksyneitä taivaan tielle, oikealle reitille. Joskus he eivät tule hänen luokseen, niinpä hän lähtee keskelle myrskyäkin etsimään kuolemanvaaraan joutuneita.

HÄN HOITAA HAAVASI - oletko valmis hoidettavaksi? (Jes.40:11,42:3,7) Olen huomannut, että muutamat meistä ihmisistä ovat sellaisia, ettei lääkärille mennä kuin pakosta, eikä lääkkeitä oteta kuin äärimmäisessä hädässä? Ehkä tästä johtuen, emme myöskään katso aiheelliseksi vaivata Kristusta turhilla rukouksillamme? Itse paikkailemme itseämme, nuolemme haavojamme ja voitelemme kipeitä kohtia. Hymyilemme kun kohdataan, koska niin kuuluu tehdä, itkemme kun muut eivät näe. Mutta voisimme pyytää Jeesusta sitomaan haavamme, tervehdyttämään olemuksemme, ja voitelemaan meitä taivaallisilla paratiisin yrteillä hänen rakkautensa voimalla. Hoitamaton kristitty pakkaa katkeroitumaan, hän näkee asiat kovin mustin lasein ja kieriskelee huonoudessaan. Syyllisyyskin pulpahtelee esiin ja tunnustamattomat synnit painavat repussa kuin kiukaan kivet, jotka ovat vielä yhtä kuumiakin kuin syntisen kyyneleet.

HÄN VAHVISTAA – oletko heikkona valmis hänen syliinsä? Jeesuksen sylissä on hyvä olla, Herran turvallisissa käsissä jokainen heikko uskova jaksaa. Se on näköalapaikka, jossa Kristus opettaa asioita itsestään käsin. Ensiksi uskova oppii Herran sylissä ymmärtämään, että Vapahtaja on kaiken keskus taivaassa ja täällä alhaalla niiden elämässä, jotka tunnustavat hänet Herrakseen. Toiseksi uskova oppii, että Kristukselle on annettu kaikki valta, jolla hän kykenee mitä vaan. Hän voi pelastaa kurjan syntisen, parantaa sairaan, kantaa hänet yli myrskyävän meren, yli kylmien vuorten, läpi pimeiden laaksojen, pitkin kuivaa kuumaa erämaata, kaikkien vihollisten hyökkäyksissä, arvottomuuden montussa, avuttomuuden vuoteella. Kolmanneksi uskova oppii, ettei Kristus koskaan hylkää omiaan, vaan kaikki luopumus tapahtuu uskovan omsasta aloitteesta. Vieläpä Herra lähettää varoituksia ja muistutuksia, kehotuksia luopiolle ja nostattaa esirukoilijoita, että kurja kääntyisi. Neljänneksi uskova oppii, että Kristus ei pakota, vaan kaikki Jumalan valtakunnassa tapahtuu vapaaehtoisesti, hyvällä mielellä, sydämen halusta. Viidenneksi uskova oppii, että Kristus on valmis kantamaan väsyneen uskovansa taivaan kotiin, ikuiseen iloon.
"Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti." Ps.73:26.

Ota minut syliin Herra, ja kaikki rakkaani, pienet ja suuret, ota syliisi ystäväni, sairaat läheiset, pelastumattomat kanssakulkijat, surkimukset, joista kukaan ei välitä. Ota syliisi kova maailma, paha ihmiskunta, juutalaiset, pakanat, harhaoppiset, oikeaoppiset, kadonneet, eksyneet, haavoittuneet, heikot, typerät paimenet, kuivuneet evankelistat, sammuneet tähdet, unohdetut lähimmäiset, väsyneet vaarit, pettyneet anopit, kärsivät nuoret, toisistaan erotetut puolisot, väärinymmärretyt lapset, lunastettujen suuri joukko, vainotut kristityt, vankilassa viruvat, evankeliumin palveluksessa olevat, juuri tielle lähteneet, kuolemanrajaa lähestyvät. Ota syliisi, Jeesus, ennenkuin on liian myöhäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti