1.Käy taiten' sä kristitty' kaita on tie
Ja portti on ahdas, mi elohon vie;
Ah, harvat sen löytävät ainoastaan,
Muut tiehen ne mieltyvät laveampaan.
2. Ah, toisilla usko on rakkaudeton
Ja toisilla uskoton rakkaus on,Ja kummatkin taivaaseen menevinään,
Mut hukkuvat matkalla yön pimeään.
3. Niin kaidaksi tietä ei uskotakaan,
Ett' synti on pantava pois kokonaan.
Ett´ pois oma tahto on pantava myös, Ett´
aina on oltava taistossa, työss´ .
4. Tiet' ei sitä huoletta yksikään käy,
On vaaroja sielläkin, missä ei näy;Ja askelkin syrjään jo surua tuo
— Se vaipuu, ken lihansa hallita suo.
5. On saatana, maailma voitettava
Ja mieli oma ylpeä poljettava,
Ja valmisna oltava nöyryytyksiin
Ja itsensä kieltäviin kärsimisiin.
Kuin mäkeä myötäistä vain huvikseen,
Se pettyy — ja paulahan muitakin vie,
Mutt' tuskainen, työläs on elämän tie.
7. Siis ahkera oo sekä tee parannus,
Niin Herrassa sulla on vanhurskaus.
Ja täysin kun antaut Herralle vaan,
Ei huku sun sielusi, ruumiisikaan .
8. Niin verellään syntis hän pesevi pois,
Ett´ syömmesi puhdas ja valkea ois.
— Se puhdistus uskossa tallentaos;
Se voimia suo sinun taistelohos!
9. Ja seuraa vain jälkiä Vapahtajasi
On ikeen sä suloinen, sovelias.
Ja vaikka on vaikea kaitainen tie,
Se ainoa autuutehen sinut Vie!
Olof Kolmodin.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti