Työaikana jouduin usein huomaamaan, että kesässä oli ollut kulutusjuhlan maku. Olemme kuluttaneet aikaa, tavaraa, ruokaa, ruumiin, sielun ja hengen voimia. Jumala yksin kykenee ratkaisemaan, mikä on ollut mielekästä ja tarpeellista, mikä turhaa ja hedelmätöntä. On sitä aikaisemminkin ollut uupuneita, myös Raamattu kertoo heistä. Ps.6:7. Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
Eräänä kesänä kauan sitten meillä oli eestiläinen ystäväperhe kylässä kolme kuukautta. He saivat melko perusteellisen kuvan Suomesta ja tulivat huomaan, ettei täällä kaikki ole sellaista kuin television kuvaruudusta Tallinnassa nähdään. Toisaalta Suomessa voi saada kaikkea, mutta se edellyttää suurta vaivannäköä, kovaa työtä, sekä joustavuutta ihmissuhteissa. Se kesä oli sangen uuvuttavaa, sillä meillä oli paljon hengellisiä tilaisuuksia sovittu ympäri Suomea, matkustamista ja tilapäismajoituksia, uusia tuttavuuksia, vaihtelevaa ruokaa. No aikanaan perhe lähti takaisin kotiinsa ja tilanne palasi normaaliin päiväjärjestykseen. Eräässä vaiheessa, kun rupesin tekemään lattiaremonttia sinä aikana ja sain homman hyvin alkuun, niin sitten iski uupumus. Menin hetkeksi lattialle makaamaan ja yritin nukkua. Silloin poikani tuli viereeni ja sanoi: - Isä ei toi tu tollai valmiiks! Jatkoin siis työtäni.
Olen huomannut, että kristillisissä piireissä puhutaan paljon uupumuksesta. Sanotaan, että se on ajan ilmiö. Olen myöskin huomannut, että kristityt ovat tavattoman ahkeria ja jaksavat lähes mitä tahansa, kun mennään ostoksille, lomamatkalle, huvipuistoon, ravintolaan, luetaan aikakaus- ja sanomalehtiä, katsotaan TV-elokuvia, näpelöidään puhelinta. Turhuuden markkinat vetävät puoleensa ja media hehkuttaa lisää vauhtia kansaan. Taitaa olla sama vaiva kuin entisen pojan puuron syönti: puuro ei oikein maistu, mutta karkit kelpaavat? Eli, uupumus tulee synnin, maailman hengen ja saatanan juonien vaikutuksesta.
Onpa joidenkin kristittyjen Kristuskin kokenut tätä nykyä melkoisen muodonmuutoksen alkuperäiseen. Tämä marssii pride-kulkueessa, istuu kaljalla kapakassa ja pyörähtelee välillä parketilla, ei vähääkään välitä Mooseksen laista ja arvostelee halveksivasti sydämen kristillisyyttä.
Vai olisiko niin hassusti käynyt, että oikea Kristus olisikin vaihtunut valhe-kristukseen kristityn elämässä. Ja jospa sen vielä ehtisi asianomainen huomata, ennen kuin vanha kehno tyhjentää kuormansa manalan grilliin.
Toisaalta kristittyjen olisi syytä kiinnittää huomiota säännöllisyyteen elämässään. Tähän kuuluvat Raamatun sana ja rukous, terveellinen ravinto, fyysisen kunnon hoitaminen, riittävä määrä lepoa ja yöunta, rajoitettu määrä ihmissuhteita, sekä säännöllinen ripittäytyminen Jumalan edessä.
Näin syyskauden alkaessa on hyvä jälleen muistaa, että ne sielut, jotka eivät ole Jeesuksen, ovat saatanan. Joten, valmistaudu kohtaamaan Herrasi kysellen hänen tahtoaan. Valmistaudu aseistautumaan Jumalan voimassa voittamaan sieluja Herralle. Tai olisiko viisasta, että kukin kristitty ottaisi tavoitteekseen yhden ihmisen pelastuksen? Vapahtaja antakoon tässä ymmärrystä. Ilm.2:3. ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
Eräässä vanhassa Kotimaa-lehdessä vuodelta 1949, jonka löysin ullakoltamme kesällä remonttia tehdessäni, oli varteenotettava vetoomus:
Ihminen voi tulla taivaaseen
— ilman terveyttä
— ilman kuuluisuutta
— ilman suurta nimeä
— ilman tietoa
— ilman rahoja
— ilman sivistystä
— ilman ystäviä
— ilman tuhansia muita asioita
Mutta hän ei voi koskaan tulla taivaaseen ilman Jeesusta.
Uupuneen tulee löytää Jeesus, yhteys Jumalaan. Se auttaa häntä ja löytyy uutta virtaa elämään. On paljon semmoisia kristittyjä, jotka eivät löydä kuin näkyvät asiat, kirkon, liikkeen, toiminnan, ihmiset, seremoniat, tavat ja historian. Pitäisi löytää Herra Jeesus, pitäisi löytää Vapahtaja ja yhteys häneen. Moni löytää Raamatustakin vain käskyt, määräykset ja velvollisuudet, ei armoa. Pitäisi löytää Kristus, joka tuo levon hänen tuntemisensa kautta. Pitäisi päästä Golgatalle näkemään uskonsilmin haavoitettu Herramme ja puhdistumaan saastasta hänen pyhässä sovintoveressään.
1.Muista, Jeesus, minua voimieni uupuessa.
Öin ja päivin sairaana saanhan nytkin rukoilla.
Auta tuskan vaivatessa. Sinä itse nöyrästi
kannoit oman ristisi. Muista, Jeesus, minua.
2.Jeesus, kulje kanssani, kun saan ahdistusta kantaa
enkä aina ymmärrä, miksi täytyy kärsiä.
Neuvo, mikä voimaa antaa. Tahdon kuulla ääntäsi,
ole lohdutukseni. Jeesus, kulje kanssani.
3.Jääthän, Jeesus, luokseni, muu ei riitä turvakseni.
Lempeällä kädellä tuskan polte lievitä.
Anna valo matkalleni. Huomispäivää tunne en,
sinä hoidat myöskin sen. Jääthän, Jeesus, luokseni.
Virsi 480
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti