Kristian Scriverin (1629-1693) hartauskirjan Sielun aarre sivuilta löytyi tällainen runo:

 

Jeesus paras tavarani,

Hän mun osti kuolollansa,

Hänen luokseen halajan,

Hänen olen kirjassansa;

Muusta en mä huolikaan,

Kun on mulla Jeesus vaan.

Herra Jeesus, sinulle elän minä,

sinulle kuolen minä,

sinun omasi olen kuolleena ja elävänä,

tee minua iankaikkisesti autuaaksi!

Kaikki on hyvin, kun vaan Jeesus verellänsä

ja meidän katuvainen sydämemme

uskollansa yhtyvät toisiinsa.

Meitä Jeesus hallitsee,

Öin päivin vartioitsee;

Ei väsy hän, ei makaa,

Vaan ompi valpas, vakaa;

Jeesuksen nimeen elän,

Jeesuksen nimeen kuolen.

Mä, Jeesus, olen sun,

Sä iät’ olet mun,

Mun vaivan tiellä tällä,

Mun taivaissa ylhäällä,

Mun, Jeesus, kaikin paikoin,

Mun aina kaikkiin aikoihin.

Jeesus, Lunastajani!

Jeesus, Vapahtajani!

Mua nyt ja aina auta,

Suo autuus armosi kautta!

Kun päättyy elon hetket,

Mun taivaan iloon kätket.

Pois nyt kallein kulta!

Minusta on se multa,

Jeesus tavarani;

Maailman kunnia, kulje

Kauas, loistosi sulje!

Jeesus kunniani;

Eivät vaan

Voi tuskatkaan

Mua Jeesuksesta poistaa;

Häntä tahdon muista

Jeesus, sielun-elämäni,

Korkein ilo syömmeni,

Sinun olla yksistäni

Tahdon nyt, aina iäti,

Sinä kultain kalleimpani;

Ainoa on aatelmani:

Omasi olen, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!

Elänkö vai kuolen, sulle

Kuitenkin vaan kuulun ma;

Nimesi, Jeesus, se on mulle

Korkein kuulu, kunnia.

Ilon suo ja uskalluksen,

Vaivoissani virvoituksen,

Omasi olla, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!

Yksi on, Jeesus, pyyntö mulla,

Ensimmäinen, viimeinen —

Suo sen täytetyksi tulla! —

Että, kun täältä erkanen,

Huokaan vielä viimeiseksi,

Vaikka en saisi sanoneeksi:

Omasi olen, omaten

Sinut, rakkain Jeesukseni!