Herran tuomiot käy yli maan, niitä ihmisraukat katsoo vaan, mutta ei ymmärrä he hiukkaakaan aikain vaihtelusta.

 

Karl Heinrich von Bogatzky Kulta-aarteita vuoden joka päivälle

Ja kun koko se sukukunta oli siirtynyt sukunsa luo, tuli toinen sukukunta heidän jälkeensä, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä töitä, jotka hän oli tehnyt Israelille. Silloin eivät he enää voineet vihollisiansa vastustaa. Mutta mihin ikänä he kääntyivät, oli Herran käsi heitä vastaan onnettomuudeksi. Tuom.2:10, 14, 15.

 

Se mitä tässä esitetään, on uusiutunut kerta toisensa jälkeen kautta aikojen. Suurten hengellisten herätysten ja liikkeiden aikoina palvelevat monet Herraa; mutta kun Hengen innoittamat uskolliset todistajat poistuvat, nousee suku, joka ei tunne Herraa. Jos vielä käy niin, että tällainen suku pääsee seurakuntiin opettajiksi ja opettajain valmistajiksi, silloin on Herran tuomio raskaana painamassa. Suolakin on silloin mauttomaksi tullut. Sellaisina aikoina nähdään ja tunnetaan Herran tuomio usein näkyväiselläkin tavalla. Herra antaa sotien ja hirvittävien vitsausten kohdata kansaa ja maata eikä apua näy mistään. Tapahtuu niin kuin sanotaan: »nurjain kanssa sinä olet nurja.»

Anna, Herra, tuomioittesi muistuttaa meitä pyhyydestäsi ja vanhurskaudestasi, ettemme mekin ominemme joutuisi luopuneitten nurjaan sukuun. Säilytä sanasi puhtaana keskuudessamme ja auta meitä ilossa ja surussa vakavasti siinä kiinni riippumaan.

1. Vaikka aika rientää kurjan maan, Kristus sentään elää ainiaan;

Pelkäisinkö, jos hän on meidän vaan aikain vaihtelussa?

2. Sydän, jos vaan sulla Kristus on, elon aamutähti tahraton,

sulla kyllin on, sulla kaikki on aikain vaihtelussa.

3. Tulkoon pimeys ja maailma, tulkoon kuolema ja saatana.

Meillä on sankari niin mahtava aikain vaihtelussa.

4. Ylös Herraamme siis seuraamaan, Hänen kauttaan voittoon riemuisaan!

Lepää ristin mies ei konsanaan aikain vaihtelussa.

5. Herran tuomiot käy yli maan, niitä ihmisraukat katsoo vaan,

mutta ei ymmärrä he hiukkaakaan aikain vaihtelusta.

6. Kristus tulen tahtoo palavan, tulta tullut on hän tuomaan,

jota ei maailma nää sokeudessaan aikain vaihtelussa.

7. Mutta hän tuntee heikon laumansa, sitä suojaa iki-voimalla.

Jospa hänet voisi se tuntea aikain vaihtelussa!

Hlv. 107 Lars Stenbäck.