Ystäväni Hannu Laaksonen kirjoitti aikoinaan runokirjan "Naulittuna sanaan". Se koostui hänen omista kokemuksistaan arkipäivän kristittynä. Tässä yksi kohtaaminen kuolemaan valmistautuvan ihmisen kanssa.
KESKIMÄÄRIN NELJÄ VUOTTA 21.5.2007
Toit puolisosi haudalle ruusut ja orvokit. Niitä poikasi kanssa istutit.
Sanoin: "Kauniit on kukat. Kuinka jaksat"?Vastaat: "Sairaalaan reissu on odottamassa ja lääkärin arvio taskussa, ehkä neljä elon vuotta jäljellä. Niistä vuosista mennyt on kolme, kunpa kivuitta pääsisi, rakkaitten luokse".
Ei ole minusta rohkaisijaksi,
vain sinä Herra voit hoitaa nämä kaksi.
Niin toimi "rukouspuhelin",
sanat annettiin kohta kun huokaisin.
Saimme puhua hetken taivaan tiestä. Oli ihana osoittaa ristin miestä. "Hän kantoi synnit, saat olla vapaa. Kun koittaa aika, hän haudat avaa".


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti