Rukoilevaisten keskuudessa naisilla on ollut ensiarvoisen tärkeä merkitys rukoilijoina, eikä siitä ole pitkä matka heidän toimintaansa tarpeen tullen sielunhoitajina laajemmassakin mielessä kuin oman perheväen keskuudessa, ja lopulta myös sananjulistajina ainakin pienemmässä piirissä, ystävien keskellä ja omassa majassa. Joskus nostetaan joku tällainen lahjakas ja kykenevä nainen heränneitten johtajaksi, kuten muinoin Debora Israelin tuomariksi. Jumala valitsee sen, jota kulloinkin voi parhaiten käyttää, eikä ole riippuvainen ihmisten ajatuksista näissä asioissa.
Monet nykypolven rukoilevaisista muistelevat kiitollisina omia äitejään Jumalan aseina lasten herätyksessä ja hoitamisessa Jumalan tuntemiseen ja taivaallisen elämän löytämiseen. Siksi sanoi eräs tällainen herätys-armon saanut lapsi, itsekin jo silloin rukoileva ja kilvoitteleva äiti: "Kun nuoruusvuosina olin kiusattu painumaan maailman menoon ja suruttomaan elämään, olin aina näkevinäni edessäni äitini kyyneleiset silmät, jotka katsoivat minuun tutkien ja pyytäen: "Älä mene, rakas lapsi, sinne, siellä vaanii vaara ja turmio". Eräs toinen äiti ennusti kuolinvuoteellaan, että hänen kaikki lapsensa tulevat herätykseen, vaikka hänen silmänsä ei sitä näe. Eikä kulunut pitkää aikaa tämän rukoilevaisen äidin kuolemasta, kun tämä ennustus alkoi ihmeellisellä tavalla toteutua. Muutaman rukoilevais-äidin tytär muistaa tämän äitivainajansa kertoneen ihmeellisestä näystä, joka hänelle annettiin pimeässä yössä. Hän oli ollut raskaitten kuormien rasittama, mutta odotti virvoitusta Herralta. Valvoessaan vuoteellaan hän kuuli kehotettavan itseään veisaamaan vanhan virsikirjan virttä. "Eijaa, jo sieluin toivoss' jubileeraa". Arkamielinen, kiusattu äiti ajatteli, ettei hänen sovi veisata taivaasta, kun tunsi itsensä helvettiin heitettäväksi. Hän näki vieressään valkoisen olennon ja luuli sitä pimeyden ruhtinaaksi valkeuden enkeliksi pukeutuneena. Silloin tuo olento näytti hänelle kätensä, joissa oli naulojen jäljet, ja äiti pääsi uskomaan, että hänen lohduttajansa oli Jeesus. Mieskin tuli tuona yönä herätykseen, sillä hänkin näki saman kirkkaan valon.
1.Eija, minun sieluni juuri iloisesti jubileeraa,
Ja sydämmeni sangen suloisesti triumpheeraa!
Että synnin paulat, Ja kuoleman vaulat,
On rikki särjetty, ja elämä luvattu juuri armosta.
2.Mun sydämmeni iloita riemuisesti kyllä mahtaa,
Että Jeesus antaa armollisesti mulle tahtoo
Ratki kunnian kruunun, Ja riemuhumun,
Ja lopettaa minulta kaiken surun ja murheen.
3.Kuin lintu visertää suloiselli kyllä kielellä,
Niin sanoo mun sieluni iloisella juuri mielellä:
O Jeesus rakas! Sulle joka paikassa
Olkoon ylistys joka aika ja kiitos.
4.Niin suuren murheessa lohdutuksen mulle kantaa
Se ilo, kuin taivaassa mun Jeesukseni mulle antaa;
Etten minä huoli Täällä maailman nuolia,
Kuin murheella ja vaivalla minua vuolii juuri viekkaasti.
5.Kuin mieleen maailman turhuus täällä johtuu,
Ja kaikki sen onnettomuus, niin kohta
Jälleen ajattelen, Ja muistelen
Sitä iloa, kuin iankaikkinen on taivaassa.
6.Minun turvani siis Jeesuksen päälle panen,
Uskolla lujasti toivoen, että saanen
Täältä lopun autuaan, Päälle kaiken vaivan,
Kuin kärsin täällä, jonka Herra taivaan mulle antaa.
7.Ilon iäisen Jumala taivaasta sille tuottaa,
Kuin katuu syntiänsä katkerasti, ja luottaa
Hänen armoonsa täällä, Ja hyvyytensä päälle,
Kuin pysynyt on iankaikkisesti vielä, ja aina.
8.Kuin synnit sydäntäni surkiasti täällä kaivaa,
Kohta ajattelen aivan ahkerasti sitä vaivaa,
Kuin kärsi täällä, Juuri ristin päällä, Jeesus,
kuin verellänsä viruttaa vielä mun puhtaaksi.
9.Ei taida tuoni eikä perkele enää kadottaa;
Sillä Jeesus on voiman heiltä kaiken pois ottanut,
Ja viimeiseltä, Koska lähden täältä,
Hän saattaa minun elämän tieltä autuuteen.
10.Kuin kulta ja hopia juuri ihanasti heloittaa,
Niin viimeisenä päivänä kiiltää kirkkaasti juuri totta
Mun ruumiini vielä, Ja taivaassa siellä
Paistaa kuin armas aurinko täällä valaisee.
11.Silkillä juuri kirkkaasti kiiltävällä vaatettaa Jeesus,
ja autuuden hameella puettaa
Hänen morsiamensa, ihanaisensa,
Ja kanssansa iäti iloitaaksensa vie kotiansa.
12.Siellä kirkkaasti kullasta on rakennus ja muurit,
Kalleista kivistä perustus on juuri:
Siellä ilo-paikassa On hupa aika,
Enkelit veisaavat, eikä lakkaa, juuri heleästi.
13.Rauha ja riemu iankaikkinen on siellä,
Jeesus meiltä hyvää mitään ei kiellä.
Siellä iloitaan, Sekä veisataan,
Ja palmu käsissä aina riemuitaan, eikä laata.
14.Eija, jos aika se autuas pian joutuisi,
Kuin Jeesus meitä omiansa pois noutaisi,
Ja kaiken vaivan, Juuri armosta aivan,
Iankaikkiseksi iloksi taivaan jälleen muuttaisi.
15.Auta Jeesus että valmiit olisimme,
ja vahvassa Uskossa sun tulemistasi odottaisimme
kuin tahdot, Meitä tykösi johda, Ja oikeaa tietä
Niin iankaikkiseen iloon viedä ja Amen!
Tuntematon tanskalainen 1639.
