Hulluruohoa, suolaa ja elämänvettä

Sain Osuuskaupasta asiakaspostia, jossa kerrottiin minun ostaneen kevään aikana heiltä pari pussia pannukasviksia, joiden epäillään sisältäneen myrkyllistä hulluruohoa. Mietin, että mitähän kaikkea muuta ne minusta tietävät, kun tietävät, milloin olen ostanut, ja mitä olen syönyt? Kuulemma muutamat ihmiset ovat saaneet oireita näistä vihanneksista ja joutuneet sairaalaan hallusinaatioiden ja erikoisten vaivojen johdosta. Kirjeessä kehotettiin palauttamaan pussit kauppaan tai hävittämään ne kiireesti, mutta sitä en voi tehdä, sillä olen syönyt ne hyvässä uskossa Herraa kiittäen. Minä olen ollut autuaan tietämätön moisesta ja syönyt pavut tyytyväisenä. Nytkään en olisi tiennyt mitään, ellei minuun olisi otettu yhteyttä. Se niistä rehuista. Vaikka voihan joku sanoa minut nähdessään, että taitaa olla Aaltonen taas syönyt hulluruohoa?

                       

On tärkeää syödä, että eläisi. Jos ei syö, kuolee. Jos syö liikaa, lihoo. Jos syö sopimattomia, tulee vatsavaivoja. Jumala on rakentanut meidät ihmiset niin viisaudessaan, että keho kyllä ilmaisee, jos jokin aine ei sovi sille ja maalaisjärkeäkin saa käyttää. Kun hän halusi opettaa elämän leivän salaisuutta, hän antoi heille erämaassa mannaa syödä. Sittemmin ihmiset aina halutessaan korostaa jotakin oikein hyvää, ovat sanoneet sen olevan mannaa. Mutta manna on Kristuksen esikuva, ei se ole jokin maali pallopelissä.

Jerikon kaupungissa oli aikoinaan terveysongelma, joka vaikutti suuresti paikkakunnan elämänmenoon. He kertoivat tästä Jumalan miehelle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia." 2.Kun.2:20. Lapsettomuus on murheellinen asia, mutta vähintään yhtä järkyttävää on se, jos jokainen raskaus keskeytyy ennen aikojaan. Siihen aikaan keskoset kuolivat, eikä ollut edellytyksiä saada heitä elämään. Seurakunnassa sama ongelma ilmenee, kun julistus on sana-köyhää ja hengetöntä. Viihde tai uskonnollisuus on ottanut Kristuksen paikan ja ihmisiä ei tule uskoon, kirkkoon kyllä ja toimituksiin. Terveitä uskovia syntyy vain Jeesuksen antaman elävän veden vaikutuksesta. Huono vesi on sekoitettua, saastutettua vettä, siinä on sivumaku, sivuvaikutus janoiselle. Ihmiskeskeinen julistus ja uskonnollinen puhe ovat tällaisia, niissä Kristus on jätetty taka-alalle, eivätkä ne kykene synnyttämään uutta elämää. Sama tulos on valheen sekoittaminen totuuden sanan seuraksi. Tällaista ilmenee, kun kirkko palkkaa kääntymättömiä työntekijöitä, tai teettää töitä julkisynnissä eläville.

Kautta aikojen on elävän veden lähteet pyritty tukkimaan ihmisten, perkeleen, maailman ja synninhimon vaikutuksesta. Monesti on onnistumisprosentti ollut lähes täydellinen, kunnes Herra on taas avannut lähteen uudelleen. Veden sekoittajia on myös liikkeellä, sillä sekoitettu vesi on kuva ihmisvetoisesta uskonnosta ja lihallisuudesta, sielullisuuden hallitsemasta kristillisyydestä, jossa on nimi, että se elää, mutta se on todellisuudessa täysin kuollutta kamaa. Kun sitten yritetään juottaa tuollaista vettä janoisille, syntyy vain keskosia, sillä siinä asuu kuolema, epäusko, epätoivo, tietämättömyys, valhe ja avuttomuus. Kristusta ei voi korvat millään, se on Jumalan isällinen tahto.

Niinpä profeetta sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja." Ja he toivat sen hänelle. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa." Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui. 2:20-22. Suola auttoi, kun Herra sääsi niin. Mutta varsinainen parantuminen tuli Herralta, ei suoloista eikä profeetasta. Tämä on hyvä muistaa, ettei eksytä ihmispalvontaan tai taikuuteen. Suola kuvaa meille Kristuksen tuntemista, sillä jo VT laki sanoi, että Herralle uhrattavat uhrit oli suolattava. Samoin uskovat ovat Jeesuksen sanan mukaan maan suola ja taas mauton uskova on sellainen, joka on kadottanut yhteyden Kristukseen ja jäänyt vain uskonnollisuuden varaan. Suola on itsessään melko arvotonta ja kaikkien saatavissa vaikka verrattuna kultaan ja hopeaan, jalokiviin ja muuhun arvokkaaseen. Mutta suola on hengellisesti välttämätöntä seurakunnassa, se on taivaallisen uskon todistus, joka tekee sanoman eläväksi ja kiinnostavaksi. Mutta toisaalta sen sanoman vastenmielisyys purkautuu monesti ihmisten vastustuksena ja vihana, arvosteluna ja kiihtymyksenä. Suola on kuva mausta, ja uskovan pitää olla maukas, niin kuin Herransakin. ”Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.” Mark.9:49. Nyt me tiedämme, ja olemme nähneet, että kun tuo Herran tuli alkaa kuumottaa syntisen ihmisen poskia, tulee hänelle vimmattu pakokauhu ja hän etsii kaikki puoskarit, jotka vain voisivat hänet vapauttaa tästä ahdistuksesta. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi sitoa ihmiset tähän vaivaan, kunnes he kääntyvät ja löytävät pelastuksen. Ne ovat herätyksen aikoja. Uskovaisen tulee pitää suola omassa olemuksessaan, eli pitää Jeesus mukana ja elää hänen kanssaan aina ja kaikkialla. ”Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” 9:50. Suolan sivuvaikutus on myös se, että se tekee innokkaaksi ja auttaa ihmistä antautumaan Kristukselle. Tämän innon keskellä onkin tärkeä säilyttää rauha uskovien kesken, sillä paljon on syntynyt eriseuraisuutta ja lahkolaisuutta, kun on ollut intoa, mutta ei ole tahdottu sitä käyttää Jumalan ohjauksessa.

Anna, Jeesus tuli taivaasta, joka suolaa jokaisen ihmisen. Anna janoisille kuraveden tilalle raikasta elämän vettä. Herra, sinä olet hyvä ja uskollinen, etkä anna meidän kuolla ennen aikojamme ja varjelet myrkyiltä, joista emme edes tiedä. Auta meitä kulkemaan läpi vaarojen maan ja vihollisten ansojen, valheiden ja kierouksien, sinuun hyvään Paimeneemme luottaen. Anna suolasi vaikutus kaikkeen kristillisyyteen, julistukseen, todistuksiin, elämän ratkaisuihin, heikkouteen, yksinäisyyteen, odotukseen ja matkoille. Synnytä terveitä lapsia seurakuntaasi elävän veden lähteen vedellä ja Pyhän Henkesi tulella. Anna meidän kuulla puhettasi ja ääntäsi, että aina seuraisimme sinua, mihin ikinä menetkin.

Esityksiä ja uskomuksia

Saksalainen säveltäjä, Richard Wagner syntyi 22.5. 1813. Hänen musiikkiaan on ollut nyt tarjolla runsaasti. Mutta millainen ihminen hän olikaan? Hänen isänsä kuoli hänen olleensa vain puolivuotias. Äiti meni pian uudelleen naimisiin erään näyttelijän kanssa ja sen vaikutuksesta W. kiinnostui teatterista ja musiikin opiskelusta. Keväällä 1848 Wagner osallistui Dresdenissä toukokuun vallankumoukseen, mikä pakotti hänet lähtemään maanpakoon kahdeksitoista vuodeksi. Säveltäjä Franz Liszt, jolla oli syvä ystävyyssuhde Wagneriin, auttoi tätä pakenemaan ensin Weimariin ja lopulta Zürichiin vuonna 1849. Zürichissä Wagnerin poliittinen aktiivisuus muuttui teoreettisten ja filosofisten tutkielmien kirjoittamiseksi. Hän oli juutalaisvastainen ja sävelsi tämän tyyppistä musiikkia. Se selittää, miksi Hitler piti Wagnerin musiikkia mielimusiikkinaan? Hänen teostensa esittäminen on edelleen käytännössä kielletty Israelissa. Saksalainen filosofi Nietzsche oli jonkin aikaa hänen läheinen ystävänsä. N. hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen ”uudelleenarvioineen” luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän. N. kirjoitti: - Viimeinen kristitty kuoli ristillä ja Jumala on kuollut. Hän oli humanisti, joka loi käsitteen yli-ihmisestä, joka pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Hitler mieltyi tähän valheeseen ja teki hirvittäviä asioita sen perusteella. N. kuoli mielisairaana.

Wagnerin elämässä uskomukset, kuvitelmat, sadut, taiat ja kaikenlaiset demonivoimat vaeltelivat sulassa sovussa. Näitä hän ammensi pohjoiseurooppalaisesta mytologiasta. Kuoleman ja pimeyden käsitteleminen olivat hänelle ominaisia aiheita. Esim. Tristan ja Isolde oopperassa päähenkilöt ylistävät yötä, joka yhdistää heidät. Tristan pitää päivänvaloa epätodellisena, hänen mukaansa vain kuoleman yö voi yhdistää heidät lopullisesti. Wagner tunnettiin hulvattomana rahankäyttäjänä, joskaan hänen rahansa eivät aina tahtoneet riittää ylelliseen elämään. Hän oli hyvin määrätietoinen taiteilija, joka teki päätökset rohkeasti ja itsenäisesti muita kyselemättä. Hänen luomiskautensa olivat pitkiä, Nibelungin sormus oli suuri teoskokonaisuus, jonka säveltäminen vei 26 vuotta, ja esitykset kestävät yhteensä noin 15 tuntia.

Wagner yhdisti kristinuskosta hänelle sopivia aiheita omiin uskomuksiinsa. Hän viljeli mielellään gnostilaisia perinteitä (tarkoittaa salattua tietoa), mutta piti Jumalaa avuttomana, koska tämä ei ole pystynyt korjaamaan maailman pahuutta. Hän pyrki ohjautumaan teoksissaan ikivanhojen kysymysten ääreen, kuten pelastukseen, johon vastaus löytyi rakkaudesta ja kärsimyksestä, intohimoista ja tulkinnoista. Kaiken kaikkiaan hänen etsintänsä ei näytä päätyvän mihinkään valaistumiseen? Wagnerista on kirjoitettu toiseksi eniten kirjoja heti Jeesuksen jälkeen. Monille hän on epäjumala, jota seurataan ja palvotaan.

Wagner on tyypillinen sekoittaja, jolla ei ole käsitystä totuudesta, eikä Jeesuksen tuntemisesta. Häntä seuraamalla ihminen kulkee valheesta toiseen kuin pilvessä. Monet fiksut ihmiset kuitenkin pitävät sellaisesta, se kiehtoo uteliasta mieltä. Yliluonnollinen vetoaa ihmisiin ja ihmeet ovat aina saaneet kansan liikkeelle. Salattu houkuttelee menemään yhä pitemmälle etsinnässään ja kun ihminen on riittävän pitkällä, hän jää koukkuun omiin salaisuuksiinsa. Tämä valhemaailma sisältää jonkin verran kokemuksia ja paljon päätelmiä, joiden yhteinen summa on oma totuus. Se ei kuitenkaan ole Kristus, eikä sillä ole pelastavaa kykyä.

Kesällä Amerikassa käydessäni kiinnitin huomion uskontojen ja taikauskon merkittävään asemaan siinä yhteiskunnassa. Ne olivat siellä paljon näkyvämmin esillä kuin Suomessa. Tämä on merkki siitä, että ihmisellä on aina sisimmässä kaipaus Jumalan puoleen ja jumalallisiin kokemuksiin riippumatta hänen yhteiskunnallisesta tilanteestaan. Mutta Raamattu, Jumalan sana on kaiken valheen vastamyrkky, jossa asiat ovat selvästi esillä jokaisen ulottuvilla. Lisäksi Jumala on armoittanut joitakin ihmisiä opettamaan toisille kiinnostuneille Raamatun sanomaa hengelliseksi ruoaksi. Itsekin olen tavattoman kiitollinen Herralle, että olen saanut opetusta vanhojen edesmenneitten opettajien kautta pyhistä kirjoituksista. Olen oppinut tuntemaan Vapahtajan, pelastunut hänen voimastaan, kokenut hänen kauttaan armollisen Jumalan, täyttynyt Pyhällä Hengellä, omistanut Jumalan rauhan, saanut elämälleni sisällön ja suunnan ja seuraamaan häntä.

On suuri kynnys hypätä saduista totuuteen, kertomuksista elävään elämään. Siinä kuollut epäjumalan palveleminen korvautuu elävän Jumalan ilmestymisenä ihmisen elämään. Tapahtuu valaistuminen, Kristus tulee valoksi ihmisen pimeyteen. Pimeyden voimat joutuvat irrottamaan otteensa, syntinen armahdetaan, Jumalan Poika tulee kaiken keskukseksi, kuninkaaksi, messiaaksi ja Herraksi. Ihmeellistä on myös sanan tuleminen lihaksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tulee uskoon. Siihen asti hengellisesti kuollut kokee herätyksen ja havahtumisen surkeasta tilastaan ilman Jumalaa, jossa hän on elänyt vain itselleen, materialismille, aatteille ja perkeleelle. Ihminen ei voi koskaan löytää enemmän kuin Jeesuksen, sillä hän on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka Isä on pannut hallitsemaan ja johtamaan kaikkea. Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on armahtaja ja tuomari. Hänen rinnallaan kaikki epäjumalat sulavat ja häviävät. Hän on voittaja ikuisesti. Taivaan enkelit kumartavat ja kunnioittavat häntä. On onnellista elää kuolla Jeesuksen kanssa. KIiitos hänelle kaikesta tänään ja ikuisesti.

Etäyhteyttä

Tunnen monia ihmisiä, jotka käyttävät paljon mediaa tiedotukseen ja ystäväpiirinsä yhteydenpitoon. Muutamilla se on ainoa tapa pitää yhteyttä yllä? Heidän piiriinsä saattaa kuulua tuhansia ystäviä, jotka kommentoivat ja lukevat / katselevat heidän arvomaailmaansa. Tämä mediakulttuuri on korvaamassa monille ystävien puutteen ja yksinäisyyden. Ei ihme, että he ovatkin jatkuvasti netissä, sillä se luo jonkinasteisen läheisyyden tunnun Ihminen ajattelee muidenkin tietävän hänestä ja kuuluvansa ystäväpiiriin, hyväksyttyjen joukkoon. Sillä korvataan myös kylässä käyminen, koska se on vaivalloista ja siihen liittyy intiimimpi yhteys, keskustelu kasvoista kasvoihin ja toisen kuunteleminen, rukoileminen, hartaus ja Jeesuksesta todistaminen.

Nykyään on muotia erikoistuminen – myöskin uskossa. Tavallinen, perinteinen Raamattu-usko, Kristus-usko ei ole mitään, ellei siihen liity jotain extraa? Varpusparviusko ilmenee aina, kun on tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä, muodin huipulta, julkisuudesta tai ulkomailta. Sitä tullaan hetkeksi ihmettelemään, mutta mielenkiinto loppuu pian, kun se ei oikeastaan ollutkaan mitään; ja niin varpuset lentävät seuraavan ihmettelyn aiheeseen. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” Fil.2:20-21 Jokainen ikäryhmä tarvitsee oman lisänsä suostuakseen kristillisyyteen, vain mummot ovat tyytyväisiä, sillä heillä ei ole enää varaa vaatia muutoksia? Erikoisuuksiin kuuluvat myös erilaiset harrastustoiminnot, jotka valjastetaan kristillisyyden mielenkiintoa herättämään. On omat ryhmät  opettajille, liikemiehille, motoristeille, koirankasvattajille, luonnonsuojelijoille, sinkuille, aviopareille, englanninkielentaitoisille, urkumusiikinystäville, gospel-rokkareille, kuorolaulajille, karismatikoille, alatienkulkijoille, juutalaisuudenymmärtäjille, ekumeenikoille, hiljaisuutta janoaville, korkeakirkollisille, messukävijöille, uudistajille, vanhoillisille jne. Luulisi jokaisen löytävän mieleisensä luukun ja innostuvan, mutta usein käy niin, ettei kristillisyyttä ole siellä siteeksikään, vaan toisarvoiset asiat ovat ottavat hallitsijan paikan. Seurauksena on, että Kristus sysätään Herran paikalta ja ihminen alkaa taas heilumaan omien mielenkiintojensa tavoittelemiseksi.

Jos Jumala jää kovin etäiseksi, on vaikea solmia kestäviä ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Avoliittokin voi olla joskus puolisoiden välillä jatkuvaa pakenemista, työhön, harrastuksiin, vastuuseen ja vastuuttomuuteen, tarpeellisiin ja tarpeettomiin menoihin, ja vain yöllä he kohtaavat, mutta silloinkin vain takapuolet koskettavat hetkellisesti toisiaan ja niin ajatellaan, että pitäisi ostaa leveämpi sänky - taas erotakseen ja uinahtaakseen, herätäkseen uuteen päivään paetakseen yhteyttä ja rakkautta.

Minulla on monia ystäviä, jotka tervehtivät iloisesti tavatessamme, mutta he eivät koskaan tulisi meille kylään, eivätkä myöskään pyytäisi minua kylään kotiinsa. Siispä on vain hyväksyttävä tällaiset pinnalliset ystävyydet ajatellen, että kai niilläkin on oma merkityksensä. Uskon, että Jumala voi korjata synnin aikaansaaman välirikon ja eheyttää ihmissuhteet. Olen nähnyt niin käyvän. Mutta se vaatii rehellisyyttä ja totuuden paljastavaan valoon tulemista. ”Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.” 3.Joh.11. On hyväksyttävä se, että itse on pakenija, rakkaudeton, välinpitämätön ja itsekäs, mutta tarvitsee kipeästi Vapahtajaa.

Moni uskova elää Jumalan kanssa avoliitossa, se tuntuu varmemmalta ja itsenäisyys säilyy? Ei liikaa sitoumuksia, ei lupauksia, ei uhrautumista, ei itsensä kieltämistä, ei kaitaa tietä, ei Raamattu-uskollisuutta, ei seurakuntasidonnaisuutta, ei omaa jumalanpalvelusta, ei omaa säännöllistä seurakunnankokousta. Kuitenkin on halu pitää siedettävät välit taivaaseen, mutta sinne ei ole kiirettä – ehkä sitten viimeisellä junalla, kun on kaikki haaskattu? Avoliitto ei sisällä myöskään perintöoikeutta, joten Jumalankaan ei tarvitse sitoutua tällaisiin hiippareihin kovin vakavasti. Avoliittolainen voi myös kärkkyä aina uutta suhdetta ja jättää vanha taakse hetkessä, eikä tunnu missään, eikä maksa mitään. Tunnuksena voisi olla: Kerran mäkin olin uskoss?

”Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.” 2.Sam.10:12. Rakkaudessa on ihmeellinen voima, se eheyttää sisintä ja tuo hyvää oloa koko olemukseen. Mutta jos ei ole sitä saanut, ei voi sitä antaa muille. Tässä hiljattain sain pitkän vuodatuksen vanhukselta, joka koki saaneensa vain vihaa, vääryyttä ja rakkaudettomuutta osakseen täysin aiheetta. Olin aivan sanaton tämän tiedon edessä, säälin häntä ja ajattelin mahdollisia korjauksia löytämättä kuitenkaan helppoa ratkaisua tilanteeseen. Niin minä katsoin Jeesukseen ja huomasin, että hän rakastaa meitä ja kutsuu syliinsä syylliset ja katkerat, epäonnistuneet ja vialliset, kurjat ja kenkut. Ilman Jumalan rakkautta ihminen kuolee toivottomuuteen, murheisiinsa ja epäuskoon. ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer.31:3

Jeesus, sinä väärinymmärretty ja -kohdeltu Herrani, auta meitä tämän ajan ihmisiä elämään uskossa. Muuten meistä tulee vain päiväperhosia, jotka hetken liihottelemme siivet värikkäinä näyttävästi, mutta seuraavassa hetkessä joku varpunen  syö meidät. Tule koteihimme, sydämiimme, seurakuntiimme, avioliittoihimme, ihmissuhteisiimme, anna meille taivaallista valoa sanasi rikkauksista, että voisimme valaistuina kulkea onnellisina ilman pelkoa edeltävalmistetussa suunnitelmassasi. Varjele meitä etäyhteydestä kanssasi, vaan tule lähelle, sisälle, hallitsija.

Liputuksia

Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan oli aikoinaan tulossa piispantarkastus ja se hieman hermostutti pappia, olihan kyse hänen työmaansa tarkastuksesta. Pappi kiersi sitten kylällä ja kehotti asukkaita siistimään pihojansa edustuskelpoisiksi ja varoitti, ettei sinä päivänä pidettäisi pyykkiä narulla kuivumassa piispan nähden. No, juhlapäivä tuli ja piispa seurueineen ilmestyi kylän kirkkoon ja katukuvaan. Kotiseutukierroksen aikana pappi harmikseen huomasi  erään mummon laittaneen pyykkinsä kuivumaan alusvaatteita myöten narulle, juuri kun piispan ryhmä kulki siitä ohi. Myöhemmin pappi meni käymään tuossa mökissä ja nuhteli mummoa vedoten siihen toivomukseen, ettei pyykkiä mainittuna päivänä ripustettaisi kuivumaan näkyvään paikkaan. Mummo vastasi muistaneensa asian, mutta mietittyään sitä aikansa oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän sanoi: - Ajattelin siitä piispasta, että jos vie pyykin, niin vieköön!

Itsekin olen yrittänyt opetella suomalaista lippukulttuuria viimeisten vuosien aikana, koska saimme talokaupan yhteydessä omaksemme myös lipputangon. Se on lajissaan ensimmäinen sukuni historiassa, sillä köyhillä ei ennen aikaa ollut sellaisia. Ainoa liputus lapsuudessani oli äitini vastuulla toteutettu pyykkipäivä, jolla tunnustauduimme liasta vapaaksi pyrkiviin. Suomenlippu salossa ilmaisee itsenäisyyttä ja alueellista vakautta. Kuitenkin tähän kulttuuriin liittyy myös outoja piirteitä, kuten että liputetaan Kalevalalle (joka edustaa shamanistista kirjallisuutta),  ruotsalaisuudelle (ruotsinkielisillä oli vielä sata vuotta sitten oma keltapunainen leijonalippunsa Suomessa), liputamme myös Yhdistyneiden kansakuntien päivää ja Eurooppapäivää (se on outoa), myös se että tasavallan presidentin lipussa on natsitunnus, hakaristi? Aikoinaan lailla kiellettiin liittämästä lippuumme mitään muita tunnuksia (niitä oli kertynyt historian saatossa runsaasti ja ne olivat minusta vaarattomia). Erikoista on myöskin Ahvenanmaan ja Saamen oman lipun käytön salliminen Suomen lipun asemesta, kun kuitenkin monia muita erikoisryhmien lippuja on kielletty.

Israel oli aikoinaan kovassa taistelussa, jossa naapurikansa meinasi ottaa voiton kevyesti kukistamalla heidät. Silloin Jumala opetti heitä, että hänen avullaan vain voidaan selvitä ja pärjätä täällä maailmassa. Sen arvokas työväline oli esirukous, jonka avulla Jumala auttoi anovia. Tässä yhteydessä Mooses antoi rakentamalleen alttarille nimen ”Herra on minun lippuni”, 2.Moos.17:15, joka osoitti todellista uskoa ja tunnustautumista Vapahtajan seuraajaksi. Tämä oli esikuvaa Kristuksen tulemista varten, sillä myöhemmin Mooses ylensi käärmeen erämaassa ja siitä tuli pelastuksen ja vapautumisen symboli, joka oli merkittävä esikuva Kristuksen ristinuhrille. Herran kansa on aina kunnioittanut Luojaansa liputtamalla ja kiittämällä Herraa. Joskus vainon aikoina se on ollut pakko tehdä salaa, mutta sekin on näkynyt taivaaseen. Jeesuksen uhri ja voitto on uskovalle aina kunnianosoituksen ja ylistyksen aihe. ”Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.” Ps.20:6. Lippu oli varma tae siitä, että Herra kuulee kansansa rukoukset ja vastaa niihin. Meidän lippumme on Kristus ja hänen lupauksensa, jotka hän on puhunut sanassa. Niihin on uskovan opittava vetoamaan ja luottamaan aina. Kristus on turvamme kaikkina aikoina ja joka paikassa. Hänen turviinsa, nimensä suojaan, uskovat kokoontuvat kirkossa ja sen takana. ”Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon." Ps.60:6.

Profetia ennusti evankeliumin voittokulun ja sitä seuraavan liikehdinnän kertomalla, että juutalaisista on tuleva pelastaja ja että muut ihmiset etsivät messiasta aivan yhtä kiihkeästi ja löytävät. ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva.” Jes.11:10. Jeesuksen luona löytyy rauha, jolloin syntinen sydän pääsee kuormistaan vapaaksi Kristuksen ainutlaatuinen asema on korostetusti esillä aina, kun joku löytää hänet ja kertoo siitä muille. Kuivina aikoina ihmiset elävät synneissään ja etsivät maailman turhuutta, kunnioittavat itseään ja muita torsoja, jakavat kiitosta ja arvonantoa luoduille Luojan asemasta. Lähetystyön suuri voitto on kuitenkin maailmanvalloitus, joka kulkee Jumalan säätämänä aikataulussa ja loppuu, kun hän ilmoittaa. Siksi on tärkeää ymmärtää, että Kristus voidaan kohdata ja löytää suurkaupungissa tai pimeässä viidakossa, sillä hän pelastaa ihmisiä kaikkialla. Meidän keskuudessamme aina joku nostaa Kristus-lipun ensimmäistä kertaa ja sitä kannattaa juhlia, on se yhden kirkonmenon arvoinen asia, kun taivaallinen piispamme ja kaitsijamme saa arvonantoa täällä.

Jeesus, sinä olet lippumme. Tee itsellesi uusia liputtajia. Suo, että sinun omasi rohkeasti tunnustautuisivat sinun seuraajiksesi ja nostaisivat sinut kaikkialla näkyviin ja kuuluviin. Kiitos, että voimme aina paeta sinun turviisi ja etsiä sisäistä sielunrauhaa sinun haavoistasi ja ristinuhristasi kaikissa mielentiloissa. Sinun kunniasi näkyy kauas kaikkialla ja sinä olet arvosi mukainen ostaessasi ihmiset vapaaksi synnin kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Anna seurakunnallesi voimia ja halua tuoda nimesi kunnia esille sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa. Näytä meille taivaan ihanuus, jonka suuri sankari olet sinä ikuisuuden.

Vain yhden pultin varassa?

Olin lähdössä saarnaamaan Ikaalisiin, oli pyhä aamu, aurinko paistoi ja mieli oli iloinen. Kaarsin autolla Kangasalan keskustasta moottoritielle hyvää vauhtia ja aikaa oli riittävästi ehtiäkseni ajoissa perille. Liikenne oli vähäistä. Silloin auto alkoi täristä ja outo kolina sai minut mietteliääksi. Ajoin kuitenkin kilometrin verran vielä, mutta ääni vain paheni. Seuraavan liittymän kohdalla ajoin tien sivuun ja lähdin tarkistamaan ongelmaa. Huomasin, että vasen etupyörä oli melkein irronnut akselistaan. Sen viidestä pultista vain yksi piti pyörän vielä kiinni autossa. Silmäilin tielle ja löysin auton läheisyydestä kolme pulttia. Kävelin 10 metriä takaisin päin ja löysin vielä yhden irronneen pultin. Minulla ei ollut sopivaa kiintoavainta autossa, koska kesärenkaitteni pulttikoko oli hieman pienempi? Soitin vaimolleni ja kerroin ongelman. Hän lähti kohta tuomaan minulle työkalua onnettomuuspaikalle. Kiristin pultit ja syöksyin taas tielle. Ehdin nipin napin kirkkoon ja virittäydyin toiseen tunnelmaan. Päivätilaisuudessa kerroin kansalle, että tuloni heidän luokseen oli tänään vain yhden pultin varassa.

Julistustyössäni on menossa kolmaskymmenesviides vuosi ja yleensä olen päässyt onnellisesti sananpalvelukseen. Muutama kerta on ollut kovien koettelemusten tähden siinä sun kiikulla. Mutta olen kokenut, että Herra on pitänyt minusta huolta niin, että olen voinut julistaa hänen sanaansa milloin missäkin. Edellä kerrottu tapaus kuitenkin osoittaa, ettei kannata pitää mitään itsestään selvänä näissä hommissa. Meillä on vastustajia ja vihollisia, olosuhteet muuttuvat, koneet menevät rikki ja joskus muisti pettää. Olemme siis hyvinkin jumalan varassa, aina ja kaikkialla. Kiitos hänelle.

Olen ajatellut tämän tapauksen innostamana, että uskovan elämäkin on tällainen viiden pultin kokonaisuus, Raamatun mainitsema elämänpyörä. ”….sytyttää tuleen elämän pyörän….” Jaak.3:6. Se on ihmisen elämä, suunta ja tarkoitus, sisältö ja toiminta. Sen rakenne on suurin piirtein samanlainen jokaisella uskovalla, mutta siihen suhtautuminen on hyvin erilainen. Se ohjaa kulkuamme ja meidän elämämme rakentuu sen liikkeisiin. Jos elämänpyörä alkaa viipottaa tai siihen tulee häiriö, se näkyy ja kuuluu ja muut voivat vain odottaa, koska se kaatuu lopullisesti?

1. pultti on pelastuksen riemu. Jokainen uskoon tullut saa nauttia pelastuksen riemua, kun hänelle selviää taivaallinen salaisuus: että hän on autuas Jeesuksen suuren uhrin perusteella ja että hän saanut siirtyä Jumalan valtakuntaan täysillä oikeuksilla Jumalan lapseudesta. "Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla" Ps.32:7.  Mutta vuosien kuluessa ilo hiipuu ja alkuajan hehkutus muuttuu suitsevaksi kynttiläksi. Se palaa pikku hiljaa, jos aina ollenkaan. Ei ole kehumista, ei esimerkillisyyttä, ei voittoisaa vaellusta, ei iloista todistusta, ei kristityn vapautta. Vain ryömimiskaista näyttää olevan tarjolla ja matkanteko hidastuu päivä päivältä. Viholliset odottelevat kuin saalista havittelevat korpit lähitienoolla, milloin uskova on enää pelkkä raato, hengellinen fossiili….. ”….ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.” Hebr.4:1. Kun pelastuksen riemu on poissa, jää vain tyhjä katse horisonttiin.

2. pultti on hengellinen kokemus. Uskovaisuus on ihmeellinen ja salattu asia, joka avautuu Jumalan järjestyksen ja aikataulun mukaan. Siihen liittyy etsiminen, löytäminen, yllättyminen ja kokemus. Ainutlaatuinen kokemus on eliniän mukana ihmisen vaelluksessa ja se saattaa motivoida vuosikymmenten ajan hänen valintojaan. Moni todistaa tuota samaa kokemustaan vuodesta toiseen. Se on parhaimmillaan aito Jeesuksen ja syntisen kohtaaminen, josta seurauksena on hengellinen herätys ja pelastuminen. ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi,” Apt.26:15-16. Mutta usein tämä kokemus ei saa mainittavaa sijaa uskovan mielenmaisemissa ja niin hän luopuu siitä pikku hiljaa. Ja mitä kauemmas kokemus jää, sitä epätodellisemmalta se vaikuttaa, sitä vähemmän se ohjaa valintoja. Kun se on poissa, se ei vaikuta mitenkään.

3. pultti on Jumalan rakkauden vaikutus. Synnin painojen alla kamppaileva löytää Kristuksessa puolustajansa, joka kaikkien yllätykseksi oli valmis uhraamaan itsensä saadakseen syntisen sielun omakseen. Näin Jumalan rakkaus vuotaa ylijärjellisellä tavalla sydämeen ja hylätty mieli tulee hoidetuksi, levoton sielu löytää Jeesuksen rauhan. ”Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.” 1.Joh.3:1. Iloissaan uskova kertoo siitä kaikille ja kuvailee Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikille kiinnostuneille. Onhan hän astunut sisälle Jumalan salattuun valtakuntaan ja tullut osalliseksi kuninkaan voitosta. Iloissaan hän laulaa yhä uudestaan Golgatalla kohdattavasta Kristuksen sovitustyöstä, Vapahtajan uhrista ja veren voimasta. Mutta joskus Jumalan rakkaus haihtuu pois ihmisestä, kun kiusaukset, elatuksen murheet, vastoinkäymiset ja koettelemukset kohtaavat häntä. Kuitenkin paljon useimmin tuo ainutlaatuinen rakkaus hiipuu, kun menestys, rahan paljous, tavaran ahneus, tai nousuhumala sattuvat kohdalle. Kun näin käy, ei rakkautta enää ole, se on kuollut pois. ”….mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?” Hoos.6:4. Kun Jumalan rakkaus on poissa, jää vain ihmisen rakkaus – ja se ei ole paljon mitään.

4. pultti on uskovien yhteys. Erilaiset yhteisöt ovat aina paikanneet ihmisten sosiaalista yhteenkuuluvaisuuden tarvetta. Myös kristillisyyden suuri lahja on uskovien seurakuntayhteys, veljellinen rakkaus, toisista uskovista huolehtiminen, välittäminen ja hoivaaminen. ”Tervehdys Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa. Tervehdys Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herrassa.” Room.16:12  Se on Jumalan Pyhän Hengen rakentavaa työtä, jossa uskovat liitetään tuntemattomien ihmisten seuraan, yhteyteen ja siunataan Kristuksen kautta ihmeellisellä rakkauden yhteydellä. Mutta uskovien yhteys ei ole ihmisten tekemisen tulos, vaan siihen tarvitaan aina Kristuksen vaikutus, sana ja Henki. Siksi sielullisuus hajottaa seurakunnat ja vie uskovat kauas toinen toisistaan. Alkuajan sinisilmäisyys muuttuu teräväpiirtoiseksi arvosteluksi ja toisten vikojen osoitteluksi, jossa puolustetaan vain omaa kunniaa. ”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1.Kor.3:3. Kun vetäytyminen on tarpeeksi pitkällä, ei yhteyttä enää ole ja moni uskova vaihtaa vanhat uskonystävänsä kääntymättömiin maailmanihmisiin.

5. pultti on Raamatun sanan lupaukset. Joskus käy niin, että em. huolimatta Raamattu ja sen ilmoitus kestävät uskovan elämän myrskyissä kirkkaana valona, joka ohjaa armahdettua elämän tietä pitkin. Uskova saa armon vilauksia rajoitetusti, mutta riittävästi. Jos tämä pultti pettää, suistuu tieltä. Mutta vaikkei olisi muuta kuin tämä yksi pultti, uskova pysyy hengissä ja uskossa sen varassa. Herran elämä ja lupaukset tuovat toistuessaan ihmeellistä uskoa ja rauhaa levottomaan mieleen. ”Elämän puu on se (Jumalan viisaus) niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” Snl.3:18. Usein oma järki ei riitä, tunteisiin ei voi luottaa ja tahtoa ei ole; silloin pitää lukea Jumalan sanaa ja ammentaa sen iäti kestävästä aarteistosta itselleen virvoitusta ja elämän leipää. Yksinäisyys on hyvä asia, jos se vie ihmisen Kristuksen luokse, jos hän oppii silloin rukoilemaan Herraa, tavoittamaan näkymättömiä uskon kautta. ”…tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu…” 1.Tim.6:12. Joskus on takerruttava Kristukseen kaikin voimin ja irrotettava otteensa kaikesta muusta, muuten tulee hengellinen uneliaisuus ja kuolema. Kuinka ihanalta tuntuvatkaan silloin Raamatun sanan äänet, kun ne kumisevat särjetyssä sydämessä uskovan ollessa henkitoreissaan. Usko kestää tämän yhdenkin pultin varassa.

Kiitos olkoon sinulle, taivaallinen Isä, että olet ajatellut meitä kurjia ihmisparkoja ja tehnyt meille elämänpyöräämme valmiit pultit, joiden kautta olemme yhteydessä sinuun. Kiitos, Jeesus, että ylläpidät uskoa, toivoa ja rakkautta meistä huolimatta; sekä etsit jatkuvasti heitä, joilla on pultit löysällä tai peräti irronneet, joiden elämän pyörä on pysähtynyt pimeyteen, jotka eivät hallitse enää omia asioitaan, jotka hapuilevat puoleesi, jotka kaipaavat elävää sanaa sinun suustasi, jotka valittavat ja huokaavat. Muista myös heitä, jotka ovat täysin hengellisesti kuolleita ja luopioita.

Hetki auringossa ja katoavat maisemat

Hiihdimme vaimoni kanssa läheisen Vesijärven jäällä monta kilometriä, ilma oli tyyni, aurinko paistoi ja suksi luisti. Vastaantulijat olivat iloisia ja tervehdimme heitä. Juttelimme pilkkijöiden kanssa ja nautimme keväthangista. Muutaman päivän kuluttua olosuhteet olivat toiset, jäällä oli vettä, lumi sulanut ja ladut olivat hävinneet. Jäällä ei enää näkynyt liikkujia. Vain linnut lentelivät maiseman yllä. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä.

Jokaisen ihmisen syvin tarve on tulla rakastetuksi, mutta moni ihminen ei kuitenkaan saa koskaan elämässään kuulla, että joku rakastaa häntä. Ja jos saa kuulla, niin olisi syytä kiireesti rekisteröidä ne sanat sielun syvyyksiin, sillä niistä on apua monissa vaiheissa pitkin elämää. Joskus ihmissuhteet kulkevat juuri mainitun kevään tapaan: olemme olevinamme hyviä ystäviä, jotka rakastavat toisiaan ja ovat valmiita uhrauksiin säilyttääkseen tämän ihmissuhteen, mutta hetken kuluttua ei suhteesta ole jäljellä mitään mainittavaa. Se on kadonnut kuin keväinen järvilatu. Pettymys voi olla suuri?

Olen miettinyt sitä, miten me ihmisinä olemme uskovinakin vielä kovin sielullisia ja teemme päätöksiä tunnepohjaltamme. Ei ihme, jos sitten mieli muuttuu moneen kertaan? Joskus siis hartaan hämäläisen mentaliteetin omaavan ihmisen on vaikea pysyä perässä jatkuvasti mieltään muuttavan kiirehtivän karjalaisen kanssa. Sama ongelma ilmenee varovaisen varsinaissuomalaisen ja pontevan pohjalaisen kohtaamisissa. Toisille vanha latu ei kelpaa, vain vapaa tyyli on jotain. Uskovien joukossa pesii myös paljon mehiläistyyppejä, jotka hyppivät kukasta kukkaan imuri ojossa saadakseen taas uuden siunauksen ja sitten häipyen ja hyläten sen ympäristön. Joskus kysyn, mihin he käyttävät tuon kaiken siunauksen? Hurskaasti puhutaan Herran johdatuksesta, kun rikotaan Jumalan seurakuntaa, Vapahtajan laumaa, jonka Herra on verellään lunastanut. Ei jakseta olla enää yhdessä toisten uskovien kanssa ja vaikka minkä verukkeen nimissä otetaan etäisyyttä ja perustetaan uusia ryhmiä uusien valikoitujen kanssa – ja nekin kestävät taas vain vähän aikaa! Mutta joka kyllästyy uskoviin, kyllästyy Kristukseenkin, joka on aurinko ja tie. Osa kyllästyy aurinkoon ja erikoistuu yöhiihtoon omalla tiellä.

Raamattu sanoo: ”…sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.” 2.Kor.11:14. Eräänä päivänä huomasin, miten internetissä on tarjolla juuri tämän sarjan herkkuja ihmispoloisille. Valoa kansalle pimeyteen, mutta valitettavasti se on mustaa valoa. Siellä luvattiin: Autuutta aivoille - Hyväksi apuvälineeksi arkeen on monelle osoittautunut Hoitavat kortit, joista nostat yhden keinon kerrallaan kuin pillerin päivässä avuksesi….. Ilonsäde syntyi nimensä mukaisesti, vapaana virtana, ilolla ja valolla yhdistyen Isä Luojaan ja Äiti maahan eli kanssaluomisen iloon.... täältä saat tilattua itsellesi kuukauden enkeliviestin suoraan sähköpostiisi. ….Ilon & Valon Markkinat. ...mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja sielun, mielen ja kehon tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistamiseen….. Hyvinvoinnin Tavaratalo - fytonomi auttaa…. JoyCenter Hyvinvointikeskus - erilaiset joogatyylit, meditaatioharjoitukset, ayurvediset hoidot, hierontatyylit. vyöhyketerapia ja ruokavaliot…. sitten on etsitty sivustojen totuuksien todistajia: Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Mikä on elämäntehtäväni? Vastaukset odottavat sisälläsi, riittää että virität vastaanottimen oikealle taajuudelle ja kuuntelet. Tervetuloa tutkimusmatkalle itseesi! Kyllä on paljon roskaa tuossakin luukussa ja ihmiset imevät kaiken kyselemättä – ja kuolevat pimeyden otteeseen, kun omatunto jää hoitamatta. Ihmiset haluavat helpotusta elämäänsä, mutteivät pelastua. ”He ovat….harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.” Juuda 13.

Jeesus on aurinko, joka valaisee uskovaa ja tuo toivon koko maailmalle. Mutta niin kuin auringon vaikutuskin on kahdenlainen, se kuivattaa ja tekee eläväksi, niin Jeesuskin on sekä tuomari että armahtaja. ”Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.” Jaak.1:11. Rikkaan elämä on kadehdittavaa, ajatellaan. Hänellä on rahaa, valtaa ja tavaraa. Mutta häneltä puuttuu Jumalan valo ja viisaus, siksi hän kulkee kuoleman tietä ja tuhoutuu. Mutta uskova on onnellinen, sillä Kristus valaisee hänen elämänsä ja mielensä. Armo on uskovan kallis aarre, joka hitsaa hänet Kristukseen ja tämän seurakunnan osallisuuteen. Kristuksen yhteydessä uskova saa omistaa Herran hyvyyden. "Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.” Ps.84:12.

Olemme siis ihmisinä erilaisia, toiset viihtyvät auringossa, toiset varjossa.  Luonnollinen ihminen elää pimeydessä ja hakeutuu sinne, uusi ihminen – Kristus-luomus – pyrkii elävää Jumala kohti, hänen valoonsa. Tämä on kirkkaimmin Jumalan sanassa asetettu keskuuteemme. Siksi kaikki ihmismielipiteet vain sekoittavat halullista etsijää. Tässä ajassa on erityisen tärkeää pysyä Sanassa ja sen totuudessa, koska eksytykset tulevat  turhentamaan sanan ja suurin eksytys kolkuttelee jo ovella, antikristus pyrkii Kristuksen paikalle. ”sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” 1.Tess.5:5.  Mutta Jumala on hyvä ja armollinen, hän ryöstää suden hampaista sieluja itselleen. Maailma käy susi-keskustelujaan ja langennut kristikuntakin on sitä mieltä, että kirkolle on eduksi pitää luonnollinen susikiintiö viroissa. Mutta Herralle kelpaavat vain lampaat ja pelastuksessa riippuvat sielut. Siksi hän murtaa sielun voimat päästäkseen hallitsemaan vastustajiaan. ”Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti. Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.” Apt.9:11. Tällaista tapahtuu, kun Kristus vaikuttaa uskoviensa kautta jumalattomassa maailmassa ihmissielujen pelastumiseksi.

Jeesus, sinä olet Isän aurinko, joka loistat kaikkialla, mutta jonka vain uskovat tuntevat. Sinun valossasi on syntisen hyvä olla, sinä valaiset pimeytemme ja irrotat meitä syntiriippuvuuksista, turhuuden köysistä ja perkeleen kahleista. Sinussa on elämä, sinun luonasi rauha ja ilo. Lupauksesi mukaan, emme joudu koskaan pimeyteen, kun sinä olet kanssamme: ”Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.” Jes.60:20. Tätä me kaipaamme ja rukoilemme itsellemme ja läheisimmille, seurakuntaasi kaikkialla ja erityisesti heille, jotka ovat nyt surun laaksossa ja pimeässä luolassa omien elämänvaiheidensa, murheidensa ja koettelemustensa uuvuttamina.

Kaikki on koulua kurjille

Olin pikkupoikana usein sukuloimassa tai kylässä jossakin päin Varsinais-Suomea. Muistikuvani noista vierailuista ovat mielessä, mutten muista missä paikkakunnilla ja taloissa kulloinkin käytiin. Mutta yksi vanha nainen jäi mieleen, hänen nimensä oli Iida tai suomalaisittain Iita vaan. Hän oli minun syntyessäni 66 v, joten mielikuvani olivat hyvin vanhasta naisesta. Vietin hänen luonaan maalla paljon aikaa lapsuudessani. Se oli kaupunkilaispojalle antoisaa. Joskus, kun ymmärrykseni vähän lisääntyi ja kiinnostuin lähimmäisistä enemmän, tein joitakin havaintoja mm. Iidasta. Hänellä oli ollut paljon surua elämässään. Hän oli elänyt nuoruutensa Venäjän hallitsemassa Suomessa, ja joutunut käymään läpi kansalaissodan kauhut ja toisen maailmansodan vaivat. Lisäksi hänen

perhettään oli kohdannut hirveä koettelemus, lentävä keuhkokuume, jota sanottiin espanjan taudiksi. Kerrotaan, että se esim. Inarissa tappoi 70% nuoresta väestöstä. Iida menetti miehensä ja kaksi lastaan tähän tautiin. ”Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.” Ps.25:17-18. Sitten hän asui leskenä
äitinsä ja veljensä kanssa vuosikymmenet, hoiti lehmät, vasikat, porsaat, lampaat ja kanat. Oma mielikuvani tästä naisesta oli myönteinen, hän oli turvallinen, tasapainoinen ja kiitollinen. Hän oli uskossa, mutta ei siitä paljon puhunut. Enemmänkin se oli elämänasenne: Kaikki otetaan Jumalan kädestä. Myöhemmin olen tutkinut hänen omistamiaan hengellisiä kirjoja, joista muutamat olivat hyvin loppuunkuluneita. Niistä hän oli imenyt hengenravintoa sielulleen. Hiljattain luin hänen kirjoittamansa kirjeen, jonka hän oli lähettänyt äidilleni sota-aikana Turkuun. Kirje päättyi ajatukseen ”Jumalan haltuun”. Niinpä niin, ajattelin. Se on paljonpuhuva ajatus. ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.” Ps.25:4-5.

Mitä siis olemme oppineet elämämme aikana, mitä elämän ilot ja surut ovat saaneet meissä aikaan tai missä eläisimme ilman niitä? Olemmeko pystyneet suostumaan Jumalan tahtoon katkeroitumatta ja olemmeko olleet kiitollisia hänen kaikenkattavasta kaitsennastaan? Olemmeko päässeet ymmärryksen tasolla edes lähellekään Jumalan suunnitelmaa, onko usko kasvanut elämän vaiheissa, olemmeko ammentaneet näkymättömän Jumalan valtakunnan aarteita tämän maailman pimeydessä?

”Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.” Ps.25:15. Näitä olen ajatellut, kun lukuisat ystävämme ja tuntemamme ihmiset ovat saaneet osakseen runsaasti vaikeuksia ja ylivoimaisen tuntuisia koettelemuksia. Voi vain itse asettua lähimmäisen osaan, kun ainoa lapsi kuolee onnettomuudessa katolta putoavan lumen alle, kun talon isännän pää halkeaa traktorin vetoköyden katkettua ja osuessaan häneen, kun vääräuskoinen murhaa oman tyttären. Tapaukset ovat niin rankkoja, että on vain katsottava Kristukseen ja kyseltävä häneltä voimia ja viisautta jaksaa eteenpäin. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

Room.8:28. Vaikeat asiat tarvitsevat aikaa ja etäisyyttä, että niitä voi käsitellä. Parhaimmillaan voi myöhemmin avautua joku taivaallinen helmi suuren surun keskeltä, kun Kristus on ilmestynyt asianomaiselle. Ilman Kristusta kaikki näyttää vain sattumalta, kaaokselta tai hullujenhuoneelta.

Nyt käydään kiivasta keskustelua opettajien ja oppilaiden suhteesta koulussa. Näyttää siltä, että opettajat ovat tämän ajan häviäjiä ja oppilaat ovat saaneet tahtonsa läpi? Raamatun ennustama tottelemattomuuden aika on toteutunut. Oma kouluaikani oli täynnä suurta levottomuutta ja ihmeen vähin kolhuin olen siitä selvinnyt? Olin suurimman osan ajasta poikakoulussa, jossa oli siihen aikaan 600 oppilasta. Vieläkin säälin opettajia, jotka joutuivat toimimaan kanssamme, sillä olimme kauhukakaroita – ainakin osa meistä. Varsinkin sellaiset opettajat, joiden sosiaaliset taidot olivat vaatimattomia, olivat meidän kanssamme helisemässä. Varmaan he toivoivat ja rukoilivat pääsevänsä meistä eroon mahdollisimman pian? Ja aikanaan niin tapahtuikin, koulu loppui. Eräs opettaja oli poikkeus, hän todisti tulleensa uskoon. Se jysähti minuun, muistan sen vieläkin. Se oli sitä, mitä tyhjä mieleni oli kaivannut koko lapsuuden ajan, mutta silti se oli vielä minulle tuntematon valtakunta, johon pääsin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Uskoontuloni jälkeen kävin kerran toisessa vanhassa koulussani, tapasin erään toisen entisen opettajani ja hän kertoi, että olin ainoa sen luokan oppilaista, joka olin tullut käymään vuosien jälkeen. Uskomatonta – ja minä olin se?! ”Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.” Ps.25:10,12.

Herra, sinä pidät meitä koulussasi pitkän aikaa ja me emme näytä oppivan juuri mitään? Vikamme seuraavat meitä ja sopivissa olosuhteissa kaikki syntimme rehottavat kuin keväinen rikkaruohopiha. Kuitenkin tulemme eteesi, Jeesus, odottaen ja rukoillen apua itsellemme ja muille. Auta, että olisimme kerran taivaassa, vaikka kompuroisimme täällä ja jäisimme jatkuvasti luokalle. Opeta meitä sanasi valoon ja Henkesi hallintaan, että omistaisimme lahjasi ja eläisimme niin kuin emme omassa voimassamme koskaan pystyisi.

Kun herätys sammuu, mutta liike jatkuu

Olin reilu kolmekymmentä vuotta sitten usein puhumassa Nokialla. Siellä oli mukavia uskonystäviä ja opin tuntemaan monia läheisesti. Pidimme seuroja kodeissa ja seurakunnantiloissa, koulutilaisuuksia, kävimme puhumassa tehtaissa ja työpaikoilla, kesällä oli telttakokouksia. Kymmenen vuotta myöhemmin, 90-luvulla, olin puhumassa Nokian kirkossa, jossa vaikutti uusi tuore hengellinen herätys, jota johti kirkkoherra Koivisto. Se oli melko maltillista ja sitä tultiin ihmettelemään ympäri Suomea. Monet aivan kadehtivat Nokian asukkaita, kun saivat olla niin siunatussa tilassa seurakunnassaan. Karismaattisissa illoissa oli perinteinen kaava, joka toistui joka torstai-ilta. Ihmisiä tuli uskoon ja monet saivat siunausta ja esirukousta omiin vaivoihinsa.

Vähitellen liike kasvoi, paisui ja rupesi pullistumaan. Sille tuli ähky, joka aiheutti liikkeellelähdön. Hylättiin tuttu turvallinen kirkko ja seikkailtiin monenlaisten profetioiden ja näkyjen varassa kunnes liike romahti. Nyt on jo nimikin vaihdettu, eikä siis Nokiasta enää puhuta mitään. Väki on vaihtunut, alkuperäisiä ei ole enää mukana, eikä kokoontuva joukko ole järin suuri. Kuivuminen on ollut rajua ja pian se on vain muisto historian lehdellä. Uusi liike ei ole alkuperäisen herätyksen mukainen, vaan tyypillinen uuskarismaattinen menestysuskonto. Herätys on siis vaihtanut nimeä, mutta sama vanha menestyksen teologian harha vaivaa sen toimintaa. Tällainen sielullinen uskovaisuus vetoaa ihmisiin, mutta sivuuttaa Raamatun tärkeän keskuksen Kristuksen. Unohdettuihin asioihin kuuluvat kärsimys, risti, ahdistus, itsensäkieltäminen, ahdas portti, kaita tie, kilvoittelu, vanha ihmisen kuolettaminen, synnintunto, syntiviheliäisyyden kokeminen, sairaana uskominen, täydellinen kyvyttömyys auttaa itseään hengellisesti. ”Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.” Ps.40:13.  Kestoteemoina sitä vastoin ovat parantuminen, vapautuminen, voittoelämä, ylistys, hyvien asioiden profetoiminen, mielistelevät tiedonsanat ja voimaevankeliointi. Tuskin kukaan uskova olisi voinut odottaa Nokian herätykselle tällaista loppua? Se on murheellista, mutta muutamat iloitsevat siitä, että toimintaa on edelleen?

Sielunhoidossa tulee vastaan jatkuvasti ihmisiä, jotka elävät ylikierroksilla sielun alueellaan kuvitellen, että se on Jumalan synnyttämää uskoa. Heidän hengellisyytensä rakentuu sielun kokemusten ja toiminnan varaan, mutta ei Kristukseen ja hänen sanaansa. Tästä on seurauksena se, että kriisejä tulee jatkuvasti, koska opetetaan synnittömyyttä tai täydellistä vapautumista synnistä kertaheitolla myös lihan osalta ja ajassa saavutettavaa kunniaa. He kammoavat inhimillisen viheliäisyyden, turmeluksen ja perisynnin opetusta, jota Raamattu on tulvillaan. ”Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.” Ps.40:18. Tästä seuraa, että he eivät tule Jumalan eteen huonoina vaan hyvinä. He eivät konttaa anomaan armoa, vaan he tulevat tuomaan hyvyytensä ja ylistyksensä Herralle ajatellen, että Jumala odottaa heidän hehkutustaan. Siksi heidän uskonsa perustuu tunnelmaan, fiilinkiin ja kokemukseen ei Jumalan sanaan, vaikka se on ainoa uskon syntymisen väline! Monen iloisen oloisen kristityn kuoren takana on arka, epävarma, pelokas ihminen, joka tekee kaikkensa tullakseen hyväksytyksi. Moni on valmis mihin uhrauksiin tahansa saadakseen osakseen Jumalan rakkauden ja taivaallisen siunauksen. Näitä ihmisiä pitäisi pyrkiä ohjaamaan Kristuksen luokse syntisinä ja huonoina, kelvottomina ja virheellisinä, avuttomina ja herätettyinä. Näin siksi, että voisivat nähdä, kuinka suuri Jeesus on, kuinka armollinen hän on syntistä kohtaan, kuinka hänen yhteydessään kurjinkin pelastuu. Pitäisi varoa kaikkea lihallista uskovaisuutta, ihmiskeskeistä ja ihmisvoimaista, humanistista ja koulutukseen perustuvaa kristillisyyttä. On varottava, ettei oma minä eikä toisen minä ota Vapahtajan paikkaa ja rupea herroittelemaan, sillä siitä alkaa aina hengellinen alamäki ja elävän uskon kuolema.

On tärkeää, että uskova saa kuulla Jumalansa äänen, sillä siitä usko syntyy. ”Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.” Ps.28:1. Siksi on tärkeä lukea ja kuulla Jumalan sanaa joka päivä. Jumala on viisas, hän lähettää sanansa ja palvelijansa ajallaan oikeaan paikkaan, oikeiden ihmisten luo. Ongelma syntyy siinä, että ihmiset eivät halua hurmiossaan kuulla totuutta. Uskoville ei sovi tappionteologia, sillä siinä haisee kuolema. Mutta ilman sitä ei koskaan synny mitään uutta ja kestävää. Sillä kaikki pysyvä hyvä on Kristuksen aikaansaannosta ja sen voiman lähde on Golgatalla. Hilja Aaltonen sanoi: ”Kyllä ihmiset erottavat, milloin puhujalla on sanoma sanojensa joukossa. Sanoma puhuttelee. Herralta saatu sanoma ei jätä ihmistä koskemattomaksi. Sanoma vetää hiljaiseksi. Eräs näkyvä merkki sanan koskettamisesta on ihmisessä sellainen sydämen hiljainen itku, kaipuu, rukous. Se on Pyhän Jumalan aikaan saamaa hiljaista tuulta. Ei siinä ole mekastusta.” Meillä on taito sammuttaa herätykset ja tumpata usko, mutta erinomainen kyky pyörittää liikettä ja luoda toimintaa, kerätä kolehtia ja irtopisteitä ihmisiltä. Pyrimme pintaan kuin uimarit, mutta emme halua kuolla Kristuksen kanssa.

Jeesus, herätysten ja uskovien Jumala, muista kaikkia uskossaan haaksirikkoon joutuneita, omien heikkouksiensa ja syntiensä kanssa kamppailevia, jotka kompuroiden kulkevat kohti sinua. Älä anna pirulle ilon aiheita uskovien ristiriidoista ja taisteluista. Pyydämme sinulta jatkuvasti herätystä, mutta kohta kun se on syntynyt, me tuhoamme sen lihallisuudellamme. Herra, me tarvitsemme sinun korjaavaa kättäsi kaikkeen, sillä ihmiset ovat sotkeneet niin paljon valtakuntasi asioita ja tuoneet vain häpeää pyhälle nimellesi. Suo meidän jäädä ja jättää kaikki asiamme sinun haltuusi nyt ja aina. Aamen.

Pirkanmaan paras koti

Posti toi laatikkoon asuntoesittelylehden, jossa mainostettiin kattavaa tarjontaa otsikolla ”Pirkanmaan parhaat kodit”. Lehti oli täynnä kuvia taloista, jotka olivat toinen toistaan hienompia ja kalliimpia. Tuli mieleeni aika, jolloin itsekin etsin asuntoa ja olimme muuttamassa ties monennettako kertaa paikkakuntaa. Se on rankkaa puuhaa, joka kuluttaa sielua ja ruumista

Mutta millainen on hyvä koti, tai vielä parempi, tai peräti sarjassa ”parhaat”? Se on turvapaikka. Siellä ovat kaikki asiat hyvin, rakkaus ja yhteisymmärrys vallitsevat, on ruokaa ja lämmintä, turvallisuutta ja hiljaisuutta, rauhaa ja iloa. Ihmissuhteet ovat kunnossa, anteeksiantamus vallitsee, ystävällisyys ja uskollisuus kukoistavat. Siellä iloitaan jokaisesta lähimmäisestä, palvellaan mielellään toisia ihmisiä ja kuunnellaan heidän huoliaan ajoissa. Poissa ovat pelko ja tarpeeton itku, sairaisiinkin suhteudutaan lempeästi ja kärsivällisesti. Hyvään kotiin on ihana tulla, siellä on mukava olla, siellä ruumis, sielu ja henki ovat sovussa ja tasapainossa. Siellä uskaltaa sanoa mielipiteensä tai olla sitä sanomatta. Mutta voiko tällaisen kodin ostaa? Onko se mitenkään rahalla hankittavissa? Onko niitä kaupan meidän aikanamme? Kuka niitä markkinoi?

Voimme ostaa neliöitä, ovia, ikkunoita, erkkereitä, rappusia, terasseja, huonekaluja, tekstiilejä, astiastoja, kodinkoneita ja elektroniikkaa. Voimme rakentaa ilmastoidut huoneet, kattoikkunat, parvekkeet, lämmitysjärjestelmät, vesialtaat ja valaistukset. Voimme ostaa näyttävät lavasteet ja esitellä asuntomme kuin messuilla. Ihmiset voivat ihastella ja katsella kateellisena hintavia ratkaisuja ja vertailla omia halpoja saavutuksiaan niihin. Voimme linnoittautua kaiken komeuden keskelle ja lukita ovet ja suojata kaiken vakuutuksin ja turvakamerajärjestelmin. Voimme tallettaa arvoesineet kassakaappiin. Voimme joutua istumaan yksin ”Pirkanmaan parhaassa kodissa”, ilman yhtään ystävää, ilman Jumalaa, ilman uskoa, ilman rakkautta, ilman toivoa. Silti ulkopuoliset voivat ohi ajaessaan sanoa meistä, että elämämme on suorastaan kadehdittavaa, koska meillä on niin upeat puitteet?

Eräs perhe asui aikoinaan teltassa ja he olivat paimentolaisia, jotka vaihtoivat asuinpaikkaa tavan takaa. Kerran Herra itse saapui kahden enkelin kanssa heille kylään. 1.Moos.18:1 ”….nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut."  Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia."…..Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä;”

On juhlaa, kun Jumala tulee ihmisen luo. On armoa, kun vanhurskas Herra saapuu syntisen kotiin. Jumala on säätänyt lainalaisuudet niin, että uskova voi ruokkia, palvella ja kunnioittaa Vapahtajaa jo täällä ajassa kotonaan. Siinä otetaan tarjolle ne, mitä omistetaan. Uskovan suurin odotus onkin se, että Herra viipyisi mahdollisimman pitkään kylässä. Vaivannäkö on pientä sen rinnalla, että itse Jumala seurustelee heidän kanssaan. Silloin ei ole tärkeää kertoa ensisijaisesti omia odotuksiaan, sillä Jeesus tietää ne kyllä. Tärkeämpää on kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa ja millaisella asialla hän on. On arvokasta kuulla, kun Jumala puhuu. Sitä tarvitsevat kaikki ihmiset, mutta vain harvat odottavat.

Koti oli vaatimaton, mutta Kristus tuli sinne puhumaan muutamasta tärkeästä asiasta. Ensimmäinen oli perhettä koskeva ilouutinen, he tulisivat saamaan perillisen, pojan tulevana vuonna. Toinen viesti oli vakavampi, se koski läheistä kaupunkia, jonka synninmitta oli tullut lakikorkeuteensa ja tuomion aika oli ovella.

Jeesus näkee murheemme, joita kätkemme touhun ja töitten taakse. Hän tietää tarpeemme ja odotuksemme, mikään elämässämme ei ole häneltä salassa. Usein kuitenkin olosuhteet ja ihmisten äänet, maailman hälinä ja huuto sammuttavat uskon ja rakkauden. On kuin eläisi jatkuvasti pimeässä huoneessa, jossa valoa antaa vain pieni, suitseva kynttilän liekki. Vertailu muihin kanssaihmisiin aiheuttaa myös paljon parkumista, sillä toisten elämä näyttää kaikin tavoin mitattuna pelkältä myötämaalta. Emme näe heidän ahdistuksiaan ja salattuja vaikeuksiaan? Mutta uskossa voimme nähdä nuo Jumalan kaksi tärkeää viestiä: Ensiksi, hänen lupauksensa täyttyvät, niin tapahtuu kuin hän sanoo, niin kuin on kirjoitettu. Toiseksi synti tulee saamaan tuomion, sen rangaistus aivan roikkuu ilmassa ja joskus se kohtaa ihmisiä jo täällä ajassa, mutta varmasti kerran ikuisuudessa. Näistä molemmista syistä tarvitsemme Herraa ja hänen sanaansa, seurakuntaansa, johdatustaan, varjelustaan, viisauttaan ja niitä harvoja hetkiä, jolloin hän on tuntuvasti läsnä kodissamme.

On ilo kutsua sinut, Jeesus, kotiimme. On ihana asia, että tulet meille ja saamme pitää sinua vieraanamme. Haluamme kuulla, mikä on sinun sanomasi meille ja tälle ajalle, tämän ajan ihmisille. Tuomme eteesi vaatimattoman olemuksemme ja uskovaisuutemme, ja ne tavarat, mitkä olet meille antanut. Ota ne vastaan lahjana sinulle Kaikkivaltias. Tee kodistamme ”Pirkanmaan paras koti”, että toisetkin syntiset voisivat kohdata sinut meillä.

Elsa Holmsten: Olen armoliitossa

1700-luvun alkupuolella, Ison vihan jälkeen syntyi Pohjanmaalla herätyksen aika, joka melko pian lahkoutui kirkon ulkopuolelle. Kälviäläiset kirkkoherran pojat, Jaakko ja Eerik Eriksson alkoivat johtaa sitä voimakkain ottein. Liha ja luonto oli kuoletettava. Oli pysyttävä erossa kansankirkosta ja yhdyttävä pyhiin, jotka kävivät ratkaisevasti taistelua Ilmestyskirjan petoa vastaan. Oululainen ryhmä, joka kuunteli niin toisia kuin toisia vieraita opettajia, ei ollut suuri. Pääosan muodosti joukko nuoria kahdesta virkamiesperheestä, postimestari ja laivanvarustaja Mikael Wacklinin ja ko-misario Jaakko Holmstenin pojat ja tyttäret. Huomion kohteeksi joutuivat nuori Juhana Wacklin (1705-1766), jolle hänen isänsä oli jo luovuttanut postimestarin toimen, ja lahjakas ja harras Elsa Kristiina Holmsten (1710-1735).

Uskoon tulleena nuoripari Juhana ja Elsa lähtivät keväällä 1733 laivalla Tukholmaan Erikssonin veljesten luo. Elsa kirjoitti neljä virttä, joista tunnetuin ”Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa” on edelleen virsikirjassamme. Virressä on kohta, jossa purjehditaan yli meren ja se kuvaa sitä kaipausta, joka nuorella uskovalla on kokea maan päällä kristityn vapautta ja uskonyhteyttä toisten pelastuneiden kanssa. Alkuperäisessä virressä on 18 säkeistöä, joissa on tunnettavissa elävä yhteys Jeesukseen, erottautuminen kääntymättömästä maailmasta ja suuntautuminen taivaaseen:

1.Jumalalle olkoon kiitos. Olen liitoss mun Immanuelin kanss;

Hän on minut kalliist ostan, ylös nostan kuolon kuopast kuollessans!

9.Mikäs muu kuin armo Herran erotti kerran joukost tielle elämän?

Portti oli siell niin ahdas, että kahdeks halkaist tahtoi sydämen.

Hengellinen etsintä, Jumalan kutsu ja etsikkoaika kuuluvat selvästi Elsan julistuksesta. Nämä ovat elävän uskon merkkejä, joiden keskellä tunnetaan myös oma raadollisuus, lihan voima ja heikkous. Tämä on hyvin tervettä kristillisyyttä, jossa Kristus on suuri, Jumala kaikkivaltias ja syntinen ihminen löytänyt pelastuksen turvallisen suojapaikan. Pelastunut murehtii sitä, ettei tullut aikaisemmin Kristuksen luokse.

 

8.Usein itkull valittelen, että elin enimmän mun iästän

niinkuin moni vielä näkyy, vaikka häpy turhuudella peitetään.
10.Kaikki Jeesus parhaaks muutti. Vaikka luultiin minun häijyst eksyvän.

Ei se soimuu minull sopin, kuitenkin opin virheeni näist näkemään.

11.Tulin vasta oikein nöyräks, Hengess köyhäks; Liha pyysi elää viel,

Mutta kuitenk henki voitti, armo koitti uskon voimast kaidall tiell.

Pyhän Hengen työ on avautunut ennennäkemättömällä tavalla, joka puhuu siitä, ettei kysymys ole vain uskonnosta tai jostakin suuntakristillisyydestä. Kiitollinen mieli antaa Vapahtajalle kunnian ja ylistyksen, jossa käytetään myös armolahjoja. Uusi voima on uusi elämä Kristuksessa, johdatuksessa.

2.Mutt en taida tällä kielell niinkuin mielell kiittää Herraa hartahast.

Anon siis, o Jumalani, Armahani, Pyhän Hengen tavarast.

5.Uuden voiman koht heill annat, käsin kannat, ettei kompastelis tääll

surman kanssa synnin retkill, pahoill hetkill eik myös kulmakiven pääll.

6.Ellei Herra saa meit estää, puhtaaks pestä synnist kautt katumuksen,

ei Hän taida meissä asuu, uskoss pitää, vaan me jäämm paatumukseen.

Toisaalta muutama säkeistö voidaan nähdä pyrkimyksenä pyhien yhteyteen jo täällä ajassa todellisessa seurakunnassa. Siinä vaiheessa se tuntui olevan Oulusta Tukholmaan suuntautuvan matkan päässä, myöhemmin se näkyi vain taivaan maassa. Kirkollinen mitäänsanomattomuus ja herätystä vastustava asenne oli Elsalle vaikea nieltävä. Hänen nuorta uskoaan riepoteltiin kahteen suuntaan. Separatistit eivät arvostaneet pappeja eivätkä sakramentteja. Kyse oli valtataistelusta.

13.Armon henki edes vieköön, kiiruhtakoon muille maille matkamiest,

poies pahast maailmasta, saastaisesta, kohden kotokaupunkii!
14.Puhaltakoon purjeesehen, Että pääsen Yli meren isänmaall!

Pidä, Jeesus, itse perää, ylös herää aallot ain asettamaan!
15.Auta, Herra, vielä kerran yli virran pakolaisia Baabelist;

Isänmaalla, mantereella kanteleella soittamahan suloisesti.

Tukholmasta kotiin palattuaan Elsa oli täynnä pyhää intoa ja jäi ilman laillista syytä pois sunnuntaijumalanpalveluksista, koska se oli Eeriksonien opetuksen mukaan Baabel. Siihen aikaan kirkon hylkääminen ja ehtoolliselta kieltäytyminen oli rangaistava rikos ja Elsa Kristiina sai sovittaa sen neljäntoista päivän vankeudella. Hän oli joutunut lahkohenkisyyden piiriin ja pohti avioliittoa, joka Eriksonien käsityksen mukaan oli ”lihallinen laitos ja viimeisen ajan lapsille kokonaan sopimaton”. Joka tapauksessa Juhana Wacklin ja Elsa Kristiina Holmsten ilmaantuivat lauantaina helmikuun 23. päivänä 1734 pappilaan ja pyysivät kuulutusta. Ja seuraavana päivänä heidät kuulutettiin ensimmäisen kerran. Ennen toista ja kolmatta kuulutusta nuorilta vaadittiin tarkka selonteko heidän kristillisyydestään. Tulos oli vapauttava, ja avioliitto solmittiin kirkollisella vihkimisellä maaliskuun 14. päivänä.

Lyhyestä avioliitosta tuli onnellinen. Nuori vaimo oli voimakas hengellinen tuki miehelleen, ja muillekin hän alituisesti teroitti elämän parannusta. Pian Elsa odotti ensimmäistä lastaan. Synnytyksestä tuli vaikea, viimein tuli syntyi poikalapsi kuolleena. Pian tämän jälkeen alkoivat äitiyden tuskat, ja niitä kesti kuusi vuorokautta. Äiti tunsi kuitenkin helpotusta ja alkoi riemuisesti laulaa: ”Minut viedän vierahaksi pyhään paratiisiin, uskon kautta kannetaan, autuaaksi autetaan.” Mutta siihen heikkenivät laulajan voimat. Kaivattu päämäärä oli saavutettu. Elsa kuoli Oulussa 20. 10. 1735. Nuori leskimies kirjoitti vaimonsa muistoksi runon, jonka painatti vihkosen ”Joca cuole eläisäns / Ei se cuole cuollesans”. Vihossa on Elsa Kristiina Holmstenin neljä virttä. Vihkon esipuheessa kerrotaan, että Elsa näyn tai unen perusteella aavisti kohtalonsa. Hän oli ollut nähnyt taivaallisen Kuninkaan, joka kruunasi hänet kultakruunulla. Iloissaan oli Elsa Kristiina suudellut Kuninkaan jalkoja, niinkuin syntinen vaimo kerran oli suudellut Herran Jeesuksen jalkoja.

Elsan Rukousvirressä on 17 säkeistöä ja vahva pietistinen lataus, jossa inhimillinen luonto nähdään suurimpana esteenä todelliselle kristillisyydelle. Ei ole tarvetta eikä halua kompromisseihin, vain elävä uskon kaipaus. Se on puhetta uudelle Herralle kääntymyksen jälkeen. Siinä on vakava henki, joka kurottautuu Kristukseen. Jeesus on kaiken keskus, kiitoksen kohde ja ainoa toivo. Virteen on pantu ohjeeksi, että se veisataan kuin virsi ”Ah Herra älä vihassasi”.

6.Tykösi, oi Herra, käännä heitä, kuin nukkuu synnin unessa.

Ah että varjelet meitä, ettemme hukkuisi kuolemaan,

vaan saata kääntymyksen kautta, uskoon ja parannukseen sinun valittujesi lukuun.

7.Jeesus näin monta valaiskoon, että näkisivät syvän turmeluksensa,

itsensä alastomaksi ja kauhean kadotuksen. Että armon ajalla kääntyisivät,

synnistä pahuudesta vääntyisivät totuudessa Herran puoleen.

8.Niin lyö myös oma tahtomme nöyryyteen jalkojesi juureen,

ettemme täällä omaa päätämme seuraisi, vaan armosi kanssa joka päivä mieltyisin

sun kuvasi jälkeen muuttuisin uskon ja Hengen voimalla.

9.Auta että myös himoja armosi kautta alas painan ja sodin vikojani vastaan

kuolemaan asti aivan; että pääsisin vielä voiton päälle synnin maailman ylitse täällä.

Tee se, oi Jeesus rakas.

Suuri salaisuus on siinä, että syntisen sydän ja Jeesuksen sydän löytävät yhteyden keskenään. Taivas ja maa kohtaavat. Tämä tapahtuu rukouksessa, Raamattua lukiessa, kasteessa ja ehtoollispöydässä, kun Jeesuksen synnyttämä usko virtaa olemuksessa. Samalla hän näkee ajallisen elämän väliaikaisena ristin kantamisen jaksona, mutta taivaan olevan uskovan todellinen koti.

14.Sun sydäntäsi nyt katselen kuin palaa rakkaudesta,

käteni sinne nostelen halussa ja rukouksessa.

Ah vahvista, päätä voimallasi se hyvä, josta sanallasi vakuutat sydäntäni!

15.Tykönäsi Jeesus olen nyt, sillä löydän levon sinussa ja olen peräti tyyntynyt,

kalliin armopöydän kanssa, haavasi ovat pesuni, elämäni, iloni ja taivaan hedelmäni,

 jonka aadamissa kadotin.

16.Ravitse enemmän Jeesus, kuin osaan täällä toivoa,

viisautta, voimaa tarjoa, osoita oikea laita, niin ollen toivossa iloinen,

että uskossa näin jo nimeni olevan kirjassasi Herrani!

17.Näin kätken itseni sinuun koska ristisi pilkka pauhaa, olet minun suojani,

 leponi, vaikka täällä ei ole rauhaa. Aamen! Tule! Oi Jeesus!

Ota pois köyhä sielu taivaaseen iäisiin majoihin!

Kolmas Elsan virsi on nimeltään ”Siionin toivo!” ja se veisataan kuin virsi: ”Jeesusta sieluni halajaa”. Siinä on 14 säkeistöä. Tekstissä on vahva irtiotto maailmasta, palvelu Jumalan valtakunnassa kaidalla tiellä ja ikuisenelämän odotus. Vain Jeesuksessa on pelastus, vain hän kykenee pelastamaan ihmisen. Ylitsevuotava ilo kruunaa Herran omaa.

1.Ylös ystäväni! Lyökää käsiänne yhteen riemulla.

Jeesus jakaa meille enemmän kuin kukaan osaa toivoa, iloa täällä ja viimein siellä,

 jota Baabeli on vaivannut täällä, taivaan levon antaa.

2.Herran päivä koittaa, murheen pois ottaa.

Sieluni iloitse, seuratkaamme siis Jeesusta, hän vie meitä visusti ristin läpi,

ettemme juoksisi kuin he leveätä tietä ilman taivasta, ja päätyisi viimein vaivaan.

3.Nostakaamme silmämme, kiiruhtakaamme määräämme kotiin taivaaseen:

Eon aika joutuu, silloin Jeesus noutaa uskovansa, jotka ovat täällä koetuksen päällä,

niin kuin kalliin nisunjyvän korjaa pyhään aittaansa.

4.Silloin me myös saamme kunniaksi Yljällemme täydellisellä ilolla meissä hedelmän niittää, armonsa tähden kiittää taivaan pöydällä. Riemu on suuri niin että me juuri hekumassa

 ja hengessä pauhaamme Herralle kiitosta laulamme!

Kristityn osa on kuolla itselleen ja siksi häntä ympäröivä maailma vihaa häntä; joskus sitä tuottavat kaikkein eniten uskonnolliset kristityt, jotka eivät ole itse päässeet totuuden tuntoon ja Jumalan rauhaan. Elävä kristillisyys joutuu aina pilkattavaksi ja vainottavaksi, se ei sovi ihmisluontoon, jossa hallitsee vanha aadam. Tämä kaikki kuitenkin vain innostaa ja rohkaisee Elsaa seuraamaan Jeesusta kovissa taisteluissa.

5.Jonka toivon tähden voimme kaikkien nähden kärsiä vainoa,

syntimme alas painaa murheen kanssa aina, kantaen ristiä,

 että Jeesus saisi meissä ilmaista kuvansa, osoittaa elämänsä.

6.Tätä Herran tietä häijy maailma pyrkii turmelemaan, kansa panettelee,

punoo meille ansaa monella tavalla, pilkkaa meitä, että kartamme heitä,

jonka Herra kerran kostaa vitsansa ylös nostaa.

9.Älkäämme kadottako, tai vaihtako onneamme katoavaisten kanssa,

jotka ovat sielun ansa. Jeesus on tavaramme, himo täällä tuo piinan siellä?

Ajallinen onni pettää, Herran tiellä estää.

10.Meitä kyllä panetellaan tyhmiksi kirjoitellaan, pilkaten parjataan,

 lihan kiivaudella ja vihan pimeydessä peräti tuomitaan, vaan Jeesus siunaa sielusi, sanoo:

Päästin sinut synnistä ja otin lapsekseni.

11.Eivät he näin tekisi, jos häpeänsä näkisi: tai sen puvun, jolla Jeesus puki meidät uskon kautta kallilla ansiollaan. Mutta taivaan tie on ollut aina työläs lihalliselle mielelle, vaan meille kalliiksi tullut.

Elsan virressä on iloinen loppu, siinä hän ylistää taivaallista lunastajaansa. Jeesus on hänelle kaikki kaikessa, Vapahtajaan hän haluaa katsoa, häntä kuunnella, häneen luottaa. Kaiken arvostelun ulkopuolella hän kiittää Herraa ja näkee uskossa Jumalan hallitsevan kaiken. Hän haluaa mennä Jeesuksen luokse, se on kalleinta ihmiselämässä.

12.En nyt muuta halaa, kuin sinne mieleni palaa, rakas Jeesus.

Olet kallis meille, koska kaikki kulta tuo ahdistuksen heille.

Suuri kunnia on juuri turha, katoaa niin kuin varjo, sielulle vaaraa tarjoaa.

13.Jeesus paras piispani, on minun kruununi, hiippani.

Ah, totta kaunistusta kun tulee autuaaksi, kuulee hänen äänensä ja ei seuraa muita.

Jeesus sen kuin morsiammen vie luoksensa taivaan saliin enkelien pariin.

14.Jeesus on näin ruokkinut runsaammin kuin luultiin ja minut lohduttanut mannalla,

taivaan vedellä ollessani vaivan alla. Veisatkaamme kiitosta Luojallemme ja veljellemme, Lohduttajallemme Hengelle hartaalla iloäänellä! Halleluja!

Neljäs ja viimeinen on aamu-virsi, jonka lauluohjeeksi on laitettu: ”O kuinka ihanat asuinsijas ovat.” Tämä osoittaa, että näitä virsiä on todella laulettu, ne ovat olleet käytössä. Niillä on ollut tärkeä tehtävä nuorten kodissa ja matkalla. Aamu on tärkeää aikaa ihmiselle, siinä virittäydytään päivään ja Herran seuraamiseen. Aamulla on tarvis rukoilla ja kiittää Luojaa, joka on antanut elämän edellytykset ja kaiken. Virressä on 10 säkeistöä.

 1.Ylös mun sieluni herää, sydämeni ylistä Herran nimeä,

kuin on sinut monta kertaa antanut helmassansa levätä rauhassansa.

2.Aurinko muistuttaa minulle itse Jeesusta. Ah, valaise, lämmitä sydän,

että enkelien ja pyhien kanssa saisin kielillä kiittää, että löysin uuden armon.

5.Taas katson puoleesi että näin sun nimesi olevan sielussani,

sillä synnyit uskossani, tahdot myös näyttää itsesi, on autuas ken sinut löytää.

6.Taivaan armo vielä on avoin Herran haavoissa, jos tahdot synnistä kuolla,

niin taidat altiiksi tulla, synnyttää uskossa vielä ja elää Jeesuksessa niin.

Aamu tietää kristitylle taisteluja, perkele liikuskelee jo lähitienoolla, sudet väijyvät lampaita. Kaikki kiusaukset odottavat oven edessä kristittyä, siksi hän tarvitsee suojan koko päiväänsä. Viholliset ovat virittyneet asiaansa, niin pitää uskovankin tehdä omaansa. Mutta Elsa ei rukoile vain itsensä puolesta, hän odottaa hengellistä herätystä niiden osaksi, jotka vielä elävät pimeydessä. Hänellä on selvä hengellinen näky, jossa Jeesukselle voi ja tulee puhua aina asiansa.

3.Vaikka piru kiertelee, niin enkeli varjelee. Ehkä ruumis nukkuu,

lepää, niin sielu valvoo, elää Jumalani luona Hengessä ja uskossani.

4.Oi, Jeesus herätä ja sitä kohtaa, joka makaa synnin unessa öin päivin,

eikä lakaa pahuudesta. Älä päästä häntä, älä myös vitsaa säästä.

7. Sillä Kristus tuli tänne, polki myös käärmeen pään.

Sen tähden että sinä jälleen kuolisit voisit elää hänelle uskon voimalla ja ei sille pirulle tuimalle.

8.Jeesus nyt odottaa meiltä katumusta, uskoa ja parannusta, tarjoaa pelastusta.

Ah autuas joka tulee ja hänen äänensä kuulee.

9.Se vasta saa tuntea, kuinka hyvä on rakastaa Jeesusta, joka jälleen holhoaa

ja sanoo hänelle: silmäni terään ryhtyy, joka sinulle tekee vääryyttä.

10.Ah, aika autuas elää näin Jumalasta, oi onnellista menoa, oi taivaallista elämää,

ei mikään suloisempi kuin Jeesus sieluusi antoi.

Enkeleitä ja ihmisiä

Suomeen on perustettu jokin aika sitten Bisnesenkelit niminen yhdistys, joka pyrkii maksimoimaan ihmisten rahoja sijoitusmarkkinoilla. Nämä ovat liikemiehiä, joilla raha pursuu ulos taskusta ja siksi he yrittävät sijoittaa niitä luotettaviin hankkeisiin. Jo parilla tuhannella eurolla pääsee tähän mainittuun kategoriaan sijoittajaksi ja saa enkelin nimen. Enkeli nimitys kuulostaa hurskaalta, aivan kuin taivaasta tullut auttaja olisi ilmestynyt helpottamaan alkavan yrittäjän kassavajetta. Ilmeisesti taustalla on kuitenkin vain rahanhimo ja koronkiskonta, ilman mitään hyviä tunteita? 

Kirkko pistää vielä paremmaksi ja nimesi yhteisvastuukeräyksen tänä vuonna "Ryhdy enkeliksi". Tuosta vaan syntinen ihminen ryhtyy enkeliksi – ihmeiden aika ei olekaan ohi. Siinä ei tarvita Jumalaa eikä Kristusta, ei ermoa eikä totuutta; siihen riittää oma tahdonratkaisu. Uskonto ottaa niskalenkin uskosta ja selättää sen. Niin sitten enkelit valloittavat seurakunnan ja jälkeä syntyy. Syntiset enkelit huseraavat monenlaisissa touhuissa, laulavat, rukoilevat, palvelevat ja johtavat seurakunnassa, mutta parannuksesta ei tiedetä mitään.

Nykyään on myös vallalla yleinen harhainen käsitys, että ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja jää sitten henkiolentona hengailemaan omaistensa lähipiiriin eräänlaisena tarkkailijana ja auttajana. Onhan se toiveita herättävää, kun täysin synnissä eletty elämä perkeleen ja maailman orjana päätyy yhtäkkiä, puf, taivaan esikartanon vartijaksi. Todellinen ylennys on tapahtunut ja vielä sekin, ettei asianomainen ole tiennyt siitä itse mitään? Sukulaiset ovat hoitaneet asian suhteilla. Näitä riittää, sillä uskonnolisuus on aina nousussa, kun kuolema alkaa lähestyä.

Edesmennyt Jumalan palvelija Hilja Aaltonen olisi monen mielestä kelvannut enkeliksi, mutta ihmisenä hän kuitenkin kuoli ja ihmisenä Jumala hänet kutsui, siunasi ja varusti palvelukseensa. Meidän hyvyytemme, uskollisuutemme tai kuuliaisuutemme ei riitä muuttamaan olemustamme paremmaksi. Olemme syntisiä ihmisiä hautaan saakka, mutta parhaimmillamme armahdettuja syntisiä. Siksi uskovan suuri kutsumus onkin olla Herransa edessä alati tunteakseen hänen tahtonsa.

”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison” 1.Kun.17:1. Siinä on elävä Jumala, jonka elämänvoimasta kumpuaa myös uskovaan jatkuvasti uutta elämää ja virvoitusta. Siinä opitaan sellaista armoa, joka ei muuten tulisi mieleenkään. Kun uskova on kovassa ahdistuksessa ja synnintunnossa, on hänellä kuitenkin puolustaja, joka aina rukoilee hänen edestään, hänen parhaakseen. Herra neuvoo omiaan elämäntien kulkemisessa. Elija ei kuitenkaan muuttunut enkeliksi uskovaisuutensa myötä, vaan oli tavallinen ihminen heikkouksineen. ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.” Jaak.5:17-18. Tämä raamatullinen tieto on tarpeellinen siksi, ettemme tee hänestä yli-ihmistä tai enkeliä. Voimme ajatella toimivamme Elian ja Hiljan kanssa Jumalan suunnitelmissa saman tien kulkijoina, samassa Herran siunauksessa, samassa seurakunnassa, kiitollisena ja iloiten palvellen Vapahtajaa.

Jumalan aseet ovat Jumalan valmistamat, Jumalan äänitorvet puhuvat Jumalan sanoja, Jumalan palvelijat rukoilevat Jumalan Hengessä. He seisovat Jeesuksen edessä, katselevat häntä voittajana, katselevat hänen veristä kärsimysmuotoansa, katselevat hänen suloista rakkauttaan, katselevat hänen taivaaseen asti ulottuvaa toivoaan, katselevat häntä Sanan valossa ihastellen hänen ihmeellisiä lupauksiaan, katselevat häntä elämänleipänä, joka ravitsee näkäiset, katselevat häntä siunaavana Jumalan poikana, joka kutsuu heikkoja omiaan syliinsä. He seisovat Jumalansa edessä vaikeina päivinä, koettelemusten hetkinä, yksinäisyydessä, vaivattuina, kiusattuina, hylättyinä, sairaina, ahdistuksissa, peloissaan. Mutta heillä on suuri Vapahtaja, joka aina ja kaikkialla hallitsee kaiken, viisaasti ja jumalallisesti.

Kiitos Jeesus enkeleistä, jotka lähetät tiellemme johdattamaan meitä Jumalan tahdossa. Varjele meitä luulemasta itseämme enkeleiksi, ettemme sekoa omavanhurskauteen ja ihmisviisauteen, itsevalittuun jumalanpalvelukseen. Kiitos heistä, jotka ovat esimerkillisesti seisseet sinun edessäsi kuunnellen ääntäsi ja seuraten sanasi valoa. Anna meillekin sitä mieltä ja nöyryyttä ottaa asiat sinun kädestäsi, että voisimme oppia, miten katoavaa on aika, miten tavoiteltavaa on iankaikkisuus taivaan kodissa, sinun luonasi

Vangin laulu

Olin puhumassa vankilassa, paikalla oli parikymmentä tutkintovankia. Tilaisuus oli harmoninen ja tunnelma kuin pyhäkoulussa. Miehet kättelivät meitä vierailijoita mennen tullen. Seuraavina päivinä luin lehtiuutisista murhista, tapoista, lasten pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja kaikenlaisista vilpeistä ja koiruuksista. Televisiossa näytettiin pätkiä oikeudenistunnoista, joissa syytetyt peittivät kasvonsa huppuun tai paperilla. Mietin, miten monta näistä istui tuossa edessäni hetki sitten vankilan kappelissa kuuntelemassa Jumalan sanaa? Ihmisen mieli on kummallinen, jakaantunut ja  täynnä sekasortoa, pelkoa, syntiturmelusta ja ahdistusta

Evankelistakaverini aloitti virren hieman liian korkealta ja siitä tuli tosi vaikea veisattava. Osa vangeista luopui heti kättelyssä edes yrittämästä, jokunen yritti hihkua korkeita säveliä vanhalla rutiinilla. Minäkin jouduin pudottamaan oktaavilla laulua, että sain vähän ääntä tulemaan. Mutta aikanaan virsi loppui ja puhe alkoi – helpotus! Yleisesti kaikkialla hengelliset laulut ovat viritetyt liian korkealle ja sopivat niin ollen vain laulun ammattilaisille, joista muutamat heistäkin joutuvat pudottamaan sävelkorkeutta. Mikä ihmeen kunnianhimo vaivaa kirkkomusiikkia, miksi on laulettava kovaa ja korkealta, miksi yhteislaulut ovat muuttuneet yhteishihkumiseksi, jossa osa luopuu jo kohta alkuunsa? Suomalainen ääniala on alempi kuin Euroopan eteläosissa.

Jumala on valmistanut palvelijoittensa kautta kansalleen matkamusiikkia, josta syntyy usko ja rauha. Mutta osa niistä lauluista on ajateltu elämän vaikeuksien keskellä veisattaviksi, kuten psalmi 88, jonka johdannossa sanotaan: Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Sävelmä oli tuttu ja sen ohjesanaksi oli annettu sairaus. Sairas ei kailota ylpeästi, vaan huokailee nöyrästi. Silloin hän kohtaa Herran ja saa avun.

Psalmissa 102:1. sanotaan: ”Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.” Vaikea olisi kuvitella, että kurjan rukous olisi kovin mahtipontista. Psalmissa 70 on johdantona: Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Kun ymmärtää synnin ja sen vakavuuden ja seuraukset ja mitä se on maksanut meidän Vapahtajallemme, olisi syytä veisata se melko hiljaa. Samaa linjaa edustaa psalmi 56, jonka veisuuohjeeksi annetaan "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa." Tai psalmi 53, jossa sanotaan, että se veisataan kuin ”sairaus”. Ja psalmi 12, jonka ohjeeksi on kirjoitettu ”matalassa äänilajissa”

Kun ihminen on vanki, synnin vanki, maailman orja, tai perkeleen koukussa, on jo yleensä ihme, että hän alkaa etsiä Herraa ja laulaa hänelle rukousta. Kuitenkin Jumala pelastaa meidät, kun olemme vielä synnissä. Emme tule korjattuina hänen eteensä, vaan viallisina ja avuttomina, tyhjinä ja syntisinä. Se sopii Jumalalle ja hän on luvannut kuulla avunhuutoa. Noissa hetkissä ihminen on Jumalan sanan puhuttelussa, ja parhaimmillaan Herra tekee hänestä uuden ihmisen. Kaikki lähtee siitä, että Golgatalta vuodatetaan synnin vastalääke, Kristuksen uhri, syntisen sydämeen. Pahuuden määrä tai laatu ei ole tärkeä, sillä Jeesus voi pelastaa kenet tahansa. Ilman Jeesusta ihminen joutuu helvettiin, vaikka ei olisi koskaan ollut vankilassa.

Kautta aikojen on pelastettujen ilolaulu kuulunut sieltä, missä sitä ei ole aiemmin ollut, eikä ole osattu edes odottaakaan. Evankeliumi tunkeutuu muurien sisälle, sydänten kuorien läpi, tajuntaan, elämään, uudestiluovaksi voimaksi. Se, mitä on pidetty lapsellisena, tarpeettomana ja halveksittavana, onkin yhtäkkiä maailman tärkein asia, joka ohjaa ihmisen ikuiselle tielle. Janoinen saa juoda, kun Jumala on avannut hänelle silmät nähdä ja lähteen, josta voi juoda. Pimeydessä kulkenut  näkee valon, kun Kristus ilmestyy hänelle. Isän lähettämä valoisa Poika tulee kadotetun luokse ja ilmaisee Jumalan tahdon. ”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” Ps.36:8-10.

Jeesus, muista vankeja, jotka ovat pilanneet elämänsä, joilla ei ole kykyä auttaa itse itseään. Kuule heidän rukouksensa. Paljasta maailman henki, pimeyden kätköt, synnin kahleet ja kuoleman valta, uskonnollisuus, ettei kukaan lähtisi paatuneena täältä. Kiitos suuresta armostasi, jolla kutsut pelastukseen kelvottomia ja kurjia. Kiitos, että ruokit nälkäiset, jotka tahtovat syödä ruumiisi ja veresi elämäkseen. Synnytä sydämen laulu, jonka voimme antaa sinulle kunniaksi ja kiitokseksi hyvyydestäsi. Kiitos, että jaksat kuunnella epävireistä laulua ja epämusikaalista örinää, kun se lähtee sydämestä matalassa äänilajissa.