Herra on oleva koko maan kuningas

Kävin ensimmäisen kerran Israelissa kolmekymmentä vuotta sitten saatuamme vähän rahaa ennakkoperintönä sukulaisilta. Olimme köyhiä, eikä meillä olisi ollut varaa muuten sellaiseen matkaan. Pentti Holi oli matkan johtajana ja tulkkina. Kaikki kokemamme oli uutta ja ihmeellistä. Mutta sen jälkeen olot siellä ovat muuttuneet monella tavoin. Mutta silloinkin oli pakahduttavan kuuma ilma, sillä oli kesäaika. Tämä pieni maa-alue on käynyt kovia taisteluja olemassaolonsa aikana ja tulee käymään edelleen, siitä pitävät huolta erilaisten sotilaalliset ryhmät, jotka häärivät sen vaiheilla ja ympäristössä. Maa elää paljolti turismista. Turistit käyvät katsomassa historiallisia paikkoja, jotka on kerrottu Raamatussa ja monelle riittävät mielenkiinnon tyydytykseksi pelkät kivet, muurit ja kaivaukset. Mutta Raamatun elävän sanan kautta voi uskossa siirtyä katsomaan myöskin tulevia tapahtumia, jotka ovat pian edessä.

Uskovien suhde Israeliin on vaihteleva; on niitä, joiden mielestä kaikki juutalaisten tekemiset ovat itsessään pyhiä ja kaikki muiden kansallisuuksien teot itsessään pahoja. On niitä, joilla tämä alue on historiansa tähden mielenkiintoinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä nykypäivässä. Sitten on niitä, jotka tekevät kauppaa ja pitävät maata mielenkiintoisena bisneksien tähden. Tähän sarjaan kuuluvat myös monet ryhmämatkojen järjestäjät. On ihmisiä, jotka tulevat tänne työskentelemään kibbutsissa, puolustusvoimissa ja sairaanhoidossa. Tänne tulee retkeilijöitä ja seikkailijoita ajankulukseen. On sellaisiakin, jotka kokevat tehtävänsä esirukoilijoina tukea Israelia sen olemassaolossa. On uskovia, jotka odottavat ihmettä, että kalliomoskeijan tilalle rakennettaisiin Herran temppeli taas kerran ja kaikki perinteiset lain määräämät uhrimenot palautettaisiin takaisin. Uskovat käyvät itkumuurilla tavan mukaan ja esittävät siellä omat pyyntönsä Herralle.

Olen Israelissa käydessäni ihmetellyt sen suuria vastakohtaisuuksia, jotka näkyvät kaikkialla suurina ongelmina. Useat eri kansallisuudet kansoittavat maata, juutalaisten ja arabien välinen jännite maan omistuksesta on arkipäivää. Kaikkialla on sotilaita, jatkuvasti tapahtuu veritekoja ja eletään sotatilassa. Israel on lukuisten arabikansojen puristuksessa kovin yksin.

Kansa on varsin sekalainen. Monet ulkomailta maahan tulleet ihmiset ovat sidottuja synteihinsä ja maailmallisuuteen, perkeleen petoksiin ja he elävät moraalisesti väärin ja Raamatun vastaisesti. Mutta he vähät välittävät siitä. Heillä on myös muistuttajansa, sillä mustiin pukeutuneet ortodoksijuutalaiset pitävät ääntä itsestään ja oikeaksi katsomistaan asioista. Sapatteina kaupungit hiljenevät, eikä työn ääntä kuulu mistään.

Entisen Neuvostoliiton alueelta on tullut maahan runsaasti väkeä vuosien aikana ja se on nykyään yli miljoonan luokkaa. Jumalan sanan lupauksien mukaan kansaa tulee Israeliin kaikkialta, mutta erityisesti mainitaan pohjoisesta tulevat ihmiset. Olen tavannut heitä ja kuunnellut monia erilaisia tarinoita, miten asiat ovat kulkeneet itse kunkin kohdalla, että uusi asuinpaikka on tullut Israelin maahan. Raamatun profetiat toteutuvat joka päivä.

Sakarian kirjassa on erikoinen profetia sen viimeisessä luvussa, jossa ennustetaan suuria tapahtumia Israelissa, mm. öljymäen halkeaminen kahtia. Luonnonmullistukset viittaavat suuriin ulkoisiin muutoksiin, jotka tulevat sekä alhaalta että ylhäältä. "Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisaa. Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista:…" Sak.14:6-8. Hengellisesti ajatellen tähdet viittaavat evankelistoihin ja Jumalan sanan julistajiin, ja auringon valon sammuminen siitä kanavasta kuvaa julistetun Jumalan sanan vaikutukseen kansan keskuudessa. Sitten kuitenkin koittaa yhtämittainen päivä, joka kuvaa juutalaisten keskuudessa ilmenevää hengellistä herätystä. Jerusalem on Jumalan seurakunnan vertauskuva, Jumala toimii seurakuntansa kautta. Voimme nähdä, että pakanoiden osuus Israelin evankelioimisessa on tuleva päätökseen ja suuri herätyksen aika kohtaa omaisuuskansaa suuren ahdistuksen keskellä. Ehtoo kuvaa aikajakson loppuosaa ja ilmaisee sen, kuinka tarkka on Jumalan aikataulu.

"Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa." Sak.14:9,11. Jeesuksen hallintavalta puhuu meille evankeliumin voittoa ja Jumalan hallintavaltaa yli kaiken. Tänään Israelissa ei ole kuningasta, mutta silloin on. Jumalan tunteminen tulee kohtaamaan koko kansaa ja kaikki paikalliset keskittyvät silloin Vapahtajan olemukseen ja hänen pelastustekoonsa Golgatalla. Uusi elämä on kuin uusi ihmeellinen pelastuksen päivä, joka on heidän osanaan. Paljon kärsinyt ja monissa koettelemuksissa koeteltu kansa, kansoista palaneet löytävät lepopaikan ja turvan Jumalan lupausten mukaan. Seurakuntaa ei voi hävittää, vaikka vihollinen on sitä yrittänyt kautta aikojen hyökkäämällä ja oveluudella.

Profetian valossa näemme suuren sodan, jossa tullaan käyttämään mitä kauheimpia aseita, ydinaseita, kemiallisia aseita ja kaikkea raakuutta. Tämä tulee kohtaamaan niitä kansoja, jotka nousevat Jumalan säätämystä vastaan, joiden kohteena on ollut Israel ja Jumalan seurakunta. Tämäkin profetia on vuosituhansia vanha, ei siihen aikaan ole tiedetty vielä mitään nykyajan tuhoaseista, mutta nyt se vain ajan kysymys, koska kaikki tämä tapahtuu? "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan…..Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on - samankaltainen vitsaus. " Sak.14:12-13,15. Kaikki sotilaallisuus menee silloin sekaisin ja hyvin koulutetut joukot tuhoavat toinen toisiaan. Hallintavalta on taivaasta ja sieltä sanellaan asioiden järjestys ja suunta. Kaikenlainen inhimillinen voima, järkeily ja sählääminen saavat silloin tylyn lopun, Jumala pistää pisteen ihmisten sekoiluun. Eläimiä kohtaava tuho ilmaisee ydinsaasteiden ja muiden myrkkyjen aiheuttaman massatuhon, joka vaivaa ympäristöä. Jumalan tuomiot kohtaavat maata ja on tuleva rangaistuksen aika. Tämä on kuitenkin vain ajallinen rangaistus ja vielä suurempi tuomio on tulossa, kun kaikki kansat kootaan Herran eteen ja monen tuomitun paikka on iankaikkisuus tulijärvessä.

Nykyään ei tunnu olevan juuri mikään pyhitetty Herralle ja näyttää siltä, että ihmiset sotkevat kaiken hengellisesti arvokkaan. Kun joku pelastuu ja tulee uskoon, on kohta suuri joukko kääntymättömiä pyrkimässä viemään hänet takaisin kuralätäkköön ja maailman saastutuksiin mukaan. Pimeyden veikot tarttuvat häneen kuin takiaiset ja kuka jaksaa taistella uskossa ja rukouksessa Kristus-kalliolla seisten, hän selviää. "Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: "Pyhitetty Herralle." Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä." Sak.14:20-21. Jumala on säätänyt temppelin (Jeesus) ja pyhät esineet (uskovat) palvelemaan häntä, mutta maailmassa on aina vallalla tuo Belsassarin henki (Dan.5.), joka haluaa pilkata Jumalaa ja nauttia oman viininsä (maailman viisaus) näistä astioista. Heille onkin suuri huvi, kun saavat alistaa uskovan tekemään tahtoansa ja luopumaan kutsumuksestaan. Ja tätä riittää lukuisissa uskonnollisissa piireissä, varsinkin niiden sieluissa, jotka eivät ole kokonaan Herralle antautuneita.

Suurten tuhojen, sotien ja murheiden keskellä viriää uutta elämää Jumalan armosta. Ihmiset etsivät Herraa, tulevat hänen eteensä ja kumartavat häntä. Lehtimajanjuhla on kiitosjuhla, Jumalan antamasta sadosta, luvatun maan suurjuhla. Silloin tämän juhlan keskuksena on Jeesus, kaiken kuningas ja hallitsija. Siellä ovat monet kääntyneet, pelastuneet, uskoon tulleet, armahdetut syntiset, jotka ovat tulleet näkemään oman tyhmyytensä, ymmärtämään oman köyhyytensä, joille on taivaan valo paljastanut heidän synnynnäinen pimeytensä. He käsittävät olleensa täysin hakoteillä, väärässä, Jumalan ja hänen sanansa vastustajia, perkeleen sokaisemia, yleisen mielipiteen vankeja, hulluja, älyttömiä, himojensa heiteltäviä, itsekkäitä, ylpeitä ja itseriittoisia. "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa." Sak.14:16. Nyt on tuleva toinen aika, he kumartavat Herraa, he antavat kaiken kunnian Kristukselle ja kiittävät häntä. Heillä on rauha Jumalan kanssa ja he ovat päässeet sinuiksi omatuntonsa kanssa. Heillä yhteys toisiin uskoviin ja he eivät pyri kilpailemaan toisten kanssa, vaan iloitsevat yhteydestä, joka heillä on Jeesuksen veren synnistä puhdistavan voiman kautta vallitsevana.

Kuinka vähän me ihmiset saammekaan aikaan mitään myönteiseksi arvioitavaa, mutta sotkemme ja tuhoamme sen edestä itsemme, läheisemme, ympäristömme ja omistamamme. Sinä, Herra, voit muuttaa kaiken uudeksi, vain sanomalla pelastavan ja parantavan sanan. Tule keskuuteemme, puhu meille, valaise juutalaiset ja pakanat. Anna uskovillesi nöyrä mieli hyväksyä ulkoiset tapahtumat, kärsimys ja vaino tietäen, että sinun tuomiosi kohtaavat vielä kaikkea väärää, kieroa ja epävanhurskasta maailmaa. Odotamme sinun kuninkuuttasi, valtaasi, ja Raamatun ilmoituksen toteutumista. Tule Herra Jeesus!

Kesäseurat Kangasalla

Ps.91:1-4.Joka Korkeimman suojassa istuu

ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:

"Herra on minun turvani ja linnani,

hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta,

turmiollisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa,

ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla;

                                     hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Herran sana pysyy iankaikkisesti

Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä." Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

             1.Piet.1:24 - 2:5

että he olisivat yhtä....

Hän on tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen.

Olin mukana SKTL:n työntekijöiden ja vastuuhenkilöiden tapaamisessa ja nuorena miehenä seurasin asioita oppiakseni uutta. Eräässä vaiheessa vanha, eläkkeellä oleva, matkasaarnaaja Hannes Mäkelä nosti järjestömme lehteä, Sana ja Työ käsissään näkyviin ja kertoi havainneensa, miten paljon viimeisessä numerossa oli ollut pappien kuvia eri sivuilla. Otin itsekin ko. lehden käteeni ja huomasin asian olevan juuri niin; lähes joka sivulla oli papin puvussa joku mies (siihen aikaan oli vain miespappeja kirkossa) edullisen näköisessä kuvassa. Päätoimittaja esitti oman näkemyksensä lehdestä, ja sen linjasta, kuvista ja papeista, eikä siitä myöhemmin enää puhuttu. Mutta edelleen aina silloin tällöin näkyi kuvia papeista.

Toisessa järjestössä, jonka palveluksessa olin myöhemmin, SLEY:ssä, oli vallalla korkeakirkollinen buumi ja papin viran ylikorostaminen oli saanut suuret mitat. Maallikot olivat lähinnä apulaisen arvoisia, jotka saattoivat hoitaa joitakin pieniä juttuja ja toisarvoisia tehtäviä, mutta vihityt virkamiehet hallitsivat ja johtivat kaikkea. Pappien kesken oli myös havaittavissa pientä kilpailua suosiosta ja parempien virkojen tavoittelusta. Kerran eräs vanhempi työntekijä kertoi minulle, miten 50 vuotta sitten työntekijäkaarti koostui pelkästään maallikoista, jotka kiersivät kentällä kansan parissa työtä tehden ja osastoja perustaen. Järjestöllä oli vain yksi palkattu pappi, Toivo Rapeli, joka johti toimintaa Helsingistä käsin. Siihen aikaan järjestö myöskin kasvoi jäsenistössä ja laajeni ympäri maata ja lukuisiin seurakuntiin pysyvästi. Monista paikallisista papeista tuli järjestön työn ystäviä ja kannattajia, jotka suosivat toiminnassaan evankelisuutta. Nykyään lähes kaikki maallikkojulistajien virat on sittemmin lakkautettu ja SLEY on siirtynyt rakentamaan toimintaansa omien kirkonmenojen mukaan käyttämällä niistä nimitystä messuyhteisöt, joita johtavat tietenkin papit.

80-luvulla pidettiin evankelistapäiviä, joihin kokoontui lähinnä luterilaisia alan tähtiä ja muita asiasta kiinnostuneita. Vähitellen kuitenkin huomasin, että koko homma valui virkapappien käsiin ja varsinaiset alan ammattilaiset ja armoitetut jätettiin katsomoon, hyllylle löytyi tilaa? Evankelistojen näkemyksiä ei kaivattu ja 10 vuoden kuluttua nämä tapaamiset loppuivat, kun papeilla ei ollut enää innostusta järjestää päiviä? Jonkun vuoden jälkeen Kalevi Lehtinen käynnisti idean uudelleen 90-luvulla ja hän laajensi kutsuja myös vapaisiin suuntiin. Sama toiminta jatkuu edelleen, mutta on havaittavissa, että pappisvaltaisuus alkaa jälleen pullistella näissä tilaisuuksissa ja vastuuta kantavat lisääntyvästi ei-evankelistat?

Tämän päivän pappeuden muoto kirkossa on kallistunut takaisin roomalaiskatolisuuteen ja sen merkkeinä ovat yleinen papinvaatteiden käyttö, uskomus papin viran korkeampaan asemaan maallikkoon verrattuna, kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen (jonka vihitty pappi saa aikaan), ehtoollisaineiden muuntumisoppi (jonka vihitty pappi saa aikaan), siunauksen jakaminen kodissa, kirkossa, koulussa, pelolla (jonka vihitty pappi saa aikaan), kuolleiden puolesta rukous heidän pelastumisekseen (jonka vihitty pappi saa aikaan), synninpäästön avainten valta (jonka vihitty pappi saa aikaan). Tämä ajattelu on saanut joissakin seurakunnissa sitten muodon, ettei hengellinen tilaisuus ole mitään ilman pappia, eli pyhitetty (jonka vihitty pappi saa aikaan). Se on myös saanut aikaan kirkkotaistelun, jossa yleinen mielipide on halunnut naisen papin virkaan ja pieni osa luterilaisista kannattaa miespappeutta. Ääripäässä ovat sitten he, jotka ovat omaksuneet sen näkemyksen, että vihkijä on se joka pyhittää papin apostoliseen jatkumoon ja sitä apua on sitten haettu milloin Amerikasta, Afrikasta ja Venäjältä. Tunnen monta tällaista veljeä (tämä ei koske naisia).

Hengellisten herätysten seurauksena syntyy aina uusia uskovia, ihmisiä jotka tekevät synneistään parannuksen ja vastaanottavat Jeesuksen Herrakseen. Uudestisyntymisensä kautta he saavat pappeuden Pyhältä Hengeltä ja monen mielestä he ovat sitten varsinaisia häirikköjä kirkossa. Herätyksissä seuraa uskoon tulleita kristillinen veljeys, uskovien keskinäinen rakkaus, halu kokoontua yhteen Jumalan sanan ääreen ja rukoilemaan yhdessä. Evankelioiminen ja lähetystyö korostuvat ja niihin satsataan aikaa ja varoja. Kristuksen yhteydessä ei näytä olevan miestä eikä naista, ei herraa eikä narria, ei johtajaa eikä työläistä, sillä Vapahtaja itse yhdistää kaikkia niin väkevästi lähelle itseään, että inhimilliset rajat tulevat toisarvoisiksi. Jumalan rakkauden huumassa uskoon tullut ajattelee lapsenomaisesti, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat yhtä ja keskittyvät tämän yhteyden säilyttämiseksi sekä ylöspäin että toisiinsa nähden.

Herätysten tyrehdyttyä myös useat herätyskristillisyyden nimissä toimivat ovat pyrkineet saamaan mahdollisimman kattavan joukon teologeja johtamaan joukkojaan ja useat liikkeet ovat romahtaneet, kuivuneet ja kuihtuneet pappiskeskeisyyden takia. Yleensä tämän ulkoinen merkki on jatkuva rahanpuute järjestön toiminnassa. Se johtuu siitä, että virkapapit ovat selvästi kalliimpia kuin maallikot, eikä heidän itseisarvollaan ole kiinnostusta kulkea yksinkertaisten maalaisten parissa paimentamassa Kristuksen laumaa. Helpompi on koota lampaat kirkkoon pyhänä ja kun paimen ei mene lampaiden luo, on lampaiden tultava paimenen luo ja maksettava hänen kulunsa. Tämä sama ongelma oli aikoinaan jo Israelissa ja Raamattu puhuu siitä Hesekielin profetiassa luvussa 34. On tietysti helpompi kulkea koulutodistusten johdattamana, mutta Jumalan valtakunta ei toimi sillä tavoin. Tämä on helposti havaittavissa kirkkohistoriasta ja lukemalla esim. Apostolien teot Raamatusta. Herra itse ohjasi valintoja ja suunnitelmia, herätti ja pelasti ihmisiä tahtonsa perusteella. Hän armoitti ja varusti lahjoillaan tavallisia ihmisiä ilman koulutodistusta seurakuntansa palvelukseen. Evankelistoja eivät kutsuneet ihmiset vaan Jumala. Jumala herätti heissä halun seurata Jeesusta, kertoa Jeesuksesta, rukoilla Jeesusta ja johtaa ihmisiä Jeesuksen luo, ja tuntemiseen.

Kirkko oli luonut satojen vuosien aikana sisäisen teologisen järjestelmän toimintansa takeeksi, ja siihen kuuluivat eri arvot, joita tuli tavoitella kiihkeästi. Ensin piti saada yliopisto-opiskelun kautta teologian (jumalluusoppi) kandidaatin paperit, jolloin saattoi hakeutua kirkon virkaan ja pyytää itselleen pappisvihkimystä avoimeen seurakunnan virkaan. Seurakunnassa olivat vielä omat arvoasteikkonsa, virallinen apulainen, kappalainen, kirkkoherra, joihin tuomiokapituli asetti virkaehdolle työvuosiltaan tai opiskelussa ansioituneita (maisterit, lisensiaatit, tohtorit, jms.). Jokainen teologian opiskelija saattoi sitten valita erikoistumisen aineekseen mieleisensä alueen, vaikkei se olisi ollut mitenkään hengellinen. Lopputuloksena syntyi erikoinen tuotos, valmistui henkilö, joka keskittyi vaikka kirkon kiviseinien historiaan, Kotimaa-lehteen tai hautausmaan kehittämiseen erikoistunut ihminen. Tämä saattoi laajentaa tutkimustaan ja esiintyä jopa alansa tohtorina, tulla valituksi vaikka piispaksi asti ilman uskoa ja hengellistä ulottuvuutta. Näin ollen saattoi kirkon virkaan tulla asetetuksi joku jumalankieltäjä, uskosta osaton, kääntymätön, pelastumaton, uudestisyntymätön, julkisynnissä elävä, Raamatun sanaa vastustava, maailmanihminen, muotojumalinen, farisealainen, Jeesuksen omien vihaaja, ulkokullattu, valehtelija, pyrkyri, ja perkeleen lapsi.

Teologia onkin vain kuori hengellisessä elämässä, jos ei aina sitäkään. Se on saanut aivan liian suuren huomion ja osan kirkossa. Teologia tai sen lukeminen ei takaa vielä mitään, eikä ainakaan hengellistä valmiutta palvella Herraa ja hänen laumaansa. On paljon huonoa, Raamatun sanan vastaista teologiaa, joka johtaa sieluja harhaan. Tarvitaan hengellisen sanoman voitelemaa teologiaa, muuten syödään rotanmyrkkyä. "Ja Jeesus sanoi heille: - Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Matt.16:6. Hengellinen elämä kumpuaa aina Golgatalta, aina Kristuksesta, aina Jeesuksen haavoista ja ylösnousemuksesta, ahtaasta portista, Vapahtajan kohtaamisesta, syntisen parannuksesta ja vanhurskauttamisesta uskon kautta, Jumalan sanan, Raamatun kunnioittamisesta ja syömisestä elämän leipänä hengelliseen nälkäänsä, ihmisen hengen köyhyydestä, joka saa aikaan astumisen taivaan valtakuntaan, puhdassydämisyydestä, jonka elävä Jeesus tekee luokseen kääntyneelle.

Teologiaa voi lukea, kun ei anna sille liikaa valtaa, kun se pysyy Raamatun alle alistettuna palvelijana. Herran asemaan korotettu teologia on rikkaruohomyrkky, joka tappaa kaiken hengellisyyden ja nostaa ihmislihan arvon yli Kristuksen. Ilman Kristusta elävä pappi on vaarallinen ja harhaanjohtava ilmestys, joka pyrkii vain tappamaan Jeesuksen ja tuhoamaan uskovat. Usein tämän sarjan vaikuttajat kuitenkin naamioivat itsensä lampaiksi, vaikka ovat sisältä raatelevia susia, he käyttävät itsestään nimitystä herännyt, vaikka nukkuvat suruttomuuden kuoleman unta.

Kun Laestadius johti aikoinaan Pohjolan suurinta herätystä, hän käytti siinä yhteistyössä maallikkoja, jotka naamioitiin opettamaan raittiutta ja lukutaitoa kansalle, mutta samalla he lukivat Laestadiuksen käsinkirjoitettuja saarnoja ja ihmisiä tuli paljon uskoon. Joillakin paikkakunnilla uskovia oli lopulta enemmän kuin kääntymättömiä. Kaiken takana oli Laestadiuksen oma uskoon tuleminen papin virassa ja sen myötä Pyhän Hengen voiman ja siunauksen saaminen, taivaan valon kirkastama Raamatun julistus ja esirukous.

Israelissa piti syntyä leeviläiseksi, että kelpasi temppeliin papiksi. Mutta Jeesus lakkautti virkapappeuden, ja asettui itse ylimmäisen papin tehtävään viemällä oman verensä kaikkeinpyhimpään ja hän toi viran tilalle uskovien pappeuden, jossa ei ole mitään arvoasteikkoja. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa." 1.Piet.2:9. Vain uskovat ovat soveltuvia ja kutsuttuja hoitamaan Jumalan valtakunnan tehtäviä ja edustamaan Herran asiaa pimeän maailman keskellä. Uskovat todistavat ainoasta oikeasta papista, Jeesuksesta, todistavat hänestä ja rukoilevat häntä, asettavat aina hänet seurakunnan keskukseksi. Uskovat elävät hänen varassaan, siunauksissaan, turvissaan, johdatuksessaan ja esirukouksissaan.

”Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Ilm.1:4-6

Herra, tuntuu siltä, että kristikunta ei ole oppinut historiasta mitään? Teemme edelleen samat virheet, kompastumme samanlaisiin tyhmyyksiin ja synteihin, vaikka olet antanut meille hyvät eväät, taivaallisen valon ja elämän veden. Seurakunta heiluu usein kuin seinäkellon tärpästikkeli maailman ja Jumalan sanan välillä riippuen aina siitä, kuka pääsee johtamaan. Herätä, Jeesus, papit ja maallikot, virassa olevat ja muuten vaan mukaan kutsutut. Avarra kristittyjen sydämet sinun kokoiseksesi, että voisit aina asua siellä uskosi ja rakkautesi kautta.

On ihana, Jeesus, lukea sinusta kirjoitetut sanat: "Koska meillä täten on suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija, käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa. Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen." Hebr.10:21-23.

1. Valaiskoon Henki Herran meidän uutta paimenta!

Muistakoon hän, että kerran tili tulee ankara! Olkoon

valpas, totinen, eläköön Herralleen, kaitkoon laumaa

Kristuksen!

2. Herra, auta että istuttaisi mieliimme käskysi, katuville

julistaisi sitten aina armosi, eksynyttä ojentaisi, murheellista

lohduttaisi, viheliäistä virvoittaisi!

3. Holhotkoon hän sanaasi pyhää apostolin huolella,

kilvoitelkoon hartaasti yhä Herran lauman puolella, sotien

vastaan syntiä, pahan hengen vilppiä, maailman vihaa,

vääryyttä!

4. Kunniansa olkoon kunniasi, voimansa sinun voimasi!

Vaivoissaan hän turvaasi luottakoon, sä laupias! Risti

olkoon lippunsa, että lauma nähdä saa Kristuksessa

voittonsa!

5. Kaikki raukee mitä teemme ilman Herran armoa; Siis

nyt tässä rukoilemme oppaallemme armoa, että Herra

Hengellään auttaisi häntä yhtenään, virkaa pyhää täyttämään!

6. Ylipaimen johdattakoon uutta lauman kaitsijaa, voimallansa

vahvistakoon tätä sanasi saarnaajaa; Asunnoissa taivaan

viimein suokoon kirkkaan kruunun, katoamattoman!

1886 virsikirjan virsi 197

papin virkaan asettamistilaisuudessa veisattavaksi

Johan Olof Wallin, (ruots.) s. 1779 † 1839.

Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Jes.40:8

1.Piet.4:11. Jos joku puhuu,

puhukoon niinkuin Jumalan sanoja;

jos joku palvelee,

palvelkoon sen voiman mukaan,

minkä Jumala antaa,

että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi

Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hänen on kunnia ja valta

                                                    aina ja iankaikkisesti. Amen.

Kirjojen sanomaa taivaasta

Olin kouluaikaan huono lukemaan läksyjä, kirjoja, jne. Mutta ei se johtunut siitä, etten olisi osannut lukea, minulla vain ei ollut riittävästi aikaa ja kiinnostusta pysähtyä tutkimaan toisten mielipiteitä. Keskittymiskykyni ei ollut kaksinen ja minulle tuli tutuksi kaikenlainen toiminta ja liikkuminen, touhuileminen ja urheilu. Murrosiässä sain vielä lisää vauhtia, kun reviiri laajeni oman kodin lähitienoota kauemmas ja maailma tuntui olevan rajaton tarjouksien ja mahdollisuuksien viidakko. Yritin tarttua kaikenlaiseen turhaan, joka suli käsissä olemattomaksi tai lensi pois taivaan tuuliin.

Uskoon tulo muutti minua suuresti ja uudestisyntymisessä persoonani eheytyi ja mieleni tasapainottui, mutta ei minusta silti tullut pyhimystä. Uuden elämän myötä sain uuden suunnan, uuden mielen ja näkökyvyn asioihin. Aloin lukemaan, kiinnostuin kirjoista - ensimmäisen kerran elämässäni kirjat merkitsivät jotain. Ehkä siihen vaikutti sekin, ettei lukeminen ollut mikään pakko, vaan vapaaehtoinen tapa lisätä tietoa ja avartua ajatuksissaan? Uskon ystäväni kertoi minulle, mitä kirjailijoita kannattaisi lukea. Niitä olivat siihen aikaan mm. Muroma, Hallesby, Rosenius, Wislöff. Se oli hyvin mieluisaa aikaa, kun yksinäisyydessä tein havaintojani lukemani perusteella ja vertailin niitä aikaan, itseeni ja muihin ihmisiin. Myöhemmin olen ajatellut, että kyllä olisi köyhää, jos ei olisi kirjoja, jos ei olisi tietoa historiasta, ihmisistä ja elämänjuoksusta. Mutta ilmeisesti suurin osa ihmisistä elää ns. säkki päässä nyt hetkessä mobiililaitteidensa kokemuspiirissä, etsien tyydytystä ja nautintoja, katsomista ja koskettamista, hajuja ja makuja, päiväperhosen hetkellistä elämää?

Vuosikymmenten jälkeen katselin kirjahyllyäni, joka oli paisunut melkoisesti, olihan siellä kaikenalaista materiaalia, romaania, esseetä, pamflettia, elämänkertaa, tiedettä, muistelmia, saarnoja, postilloja ja hartauskirjoja. Mutta muutamat niistä olivat nousseet vuosien varrella yli muiden sanomansa puolesta ja siksi itselleni tärkeiksi: Sellaisia olivat M Lutherin Kirkkopostilla, U Muroman Herran sanan ääressä, K Scriverin Sielun aarre, K K Sarlinin Eräs meidän ajan profeetta, T Nousiaisen Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa, C O Roseniuksen Elämän leipää, J Arndtin Totisesta kristillisyydestä, O Hallesbyn Sydämen elämä Jumalassa ja muutamat muutkin olivat lähes näiden luokkaa. Eli, kun halusin lukea tuhtia tavaraa, kunnon kristillistä sanomaa, löysin sitä näistä kirjoista. Lisäksi tietysti on kerrottava, että meillä on myös pari sataa elämänkertaa, jotka ovat olleet mainittavan hyviä ja rohkaisevia, opettavia ja iloa tuottavia.

Alussa luin monta norjalaisen Hallesbyn kirjaa, joitakin ymmärsin hyvin, muutamat avautuivat vasta myöhemmin. Hän oli aikansa pietisti ja piti Jeesuksen koko ajan sanomansa keskeisenä persoonana. Raamattuun hän suhtautui suurella kunnioituksella ja piti sitä ehdottomana Jumalan sanana ja arvovaltana. Eräässä puheenvuorossaan vanhalla iällään hän tiivisti oman uskonkäsityksensä muutamaan teesiin: 1. Älkää milloinkaan luopuko ristin teologiasta. 2.Älkää koskaan luopuko vaikeasta ja (monia) loukkaavasta kääntymyksen julistamisesta. Jumala antakoon teille armon saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. 3. Älkää koskaan luopuko Seurakuntatiedekunnan apologeettisesta (uskonpuolustus) linjasta. 4.Älkää koskaan luopuko siitä matalakirkollisesta linjasta, jota Seurakuntatiedekunta on noudattanut alusta pitäen tähän asti. Hyvin merkittäviä ja edelleen kunnioitettavia periaatteita, joita jokaisen herätysliikkeen ja uskovan olisi hyvä pitää mielessään.

Rosenius oli aikansa merkittäviä maallikkojulistajia, jolta teologitkin kysyivät neuvoa. Hänen syvälle luotaava julistuksensa oli kansantajuista, selkeää, ilman turhia itsekorostuksia ja sivistyssanoja. Raamatun sanasta lähdettiin aina liikkeelle ja sitä selitettiin ymmärrettävästi. Elämän leipää kirja taitaa olla kuuluisin hänen teoksistaan ja sekin on myöhemmin koottu hänen lukuisista kirjoituksistaan. Turun tuomiorovasti ja SLEY:n entinen matkasaarnaaja Lauri Huovinen saattoi kirjan suomenkieliseen muotoon. Tämän tiiliskiviopus on sitten siunannut monia hengellisen elämän nälkäistä lukijaa. Itsekin olen lukenut tuon kirjan monta kertaa ja aina iloinnut siitä. Rosenius ei kerro esimerkkejä, eikä seikkaile aikalaistensa arkipäivässä, hän käy suoraan Sanan ytimeen ja kertoo, mitä se merkitsee, miten siihen on suhteuduttava ja mitä hyötyä siitä on ihmiskielelle. Historia kertoo, että Roseniuksen ja toisen merkittävän maallikon, Paavo Ruotsalaisen kohtaaminen Espoossa 1800-luvulla ei sujunut ollenkaan hyvin – heistä ei tullut ystäviä. Vahinko.

Helena Konttisen elämäkerran ja opetukset olen lukenut monta kertaa ja hänellä oli erikoinen viisaus ja sielunhoidollinen ote ihmisiin. Hän oli vahvasti herätyskristitty ja myös erikoisen profetian armolahjan ihminen. Hänellä toimivat tiedonsanat ja hän neuvoi monia Kristuksen tykö. Näistä nykykarismaatikoista poiketen hän puhui rohkeasti synnistä ja sen hylkäämisestä, parannuksesta ja itselleen kuolemisesta, eikä sortunut menestyksen saarnaajaksi. Tämän tähden varsinkin monet helluntaiväritteiset uskovat hylkäsivät hänen opetuksensa, hänhän piti kiinni yhden kasteen raamatullisesta opetuksesta ja kirkkoon kuulumisesta. Hänessä ei ollut lahkohenkeä, eikä hän vetänyt ihmisiä omaan porukkaansa. Hän ei myöskään pyrkinyt esiintymään jonakin suurena palvottavana henkilönä, vaan esiintyi vaatimattomana maatalon emäntänä. Lukiessa hänen julistustaan, on se edelleen tasapainossa lain ja evankeliumin suhteen, mikä on nykypäivän sekoilussa äärimmäisen harvinaista.

Urho Muroman suora herättävä julistus oli valtava lahja suomalaisille kristityille ja kuinka monet tulivatkaan aikoinaan uskoon hänen julistuksensa kautta. Siihen aikaan kokoussarjat olivat pitkiä, jopa kolme viikkoa saarnattiin yhtä mittaa samalla paikkakunnalla. Monta kertaa väki kuunteli ensi päivät välinpitämättömästi, mutta vähitellen sana alkoi tavoittaa sielut ja sitten tuli herätys, kääntymys ja uskontie. Tuollaista tekstiä lukiessaan ajattelen, että olisi suurenmoista kuulla joskus vieläkin kirkossa vastaavaa. Mutta ei ole tullut vastaan, kuin kaikkea vastahenkistä, uskonkielteistä ja Raamatun vesittämistä, musta tuntuu juttelua kyllä riittää joka lähtöön. Ilmeisesti sananpalvelijoiden pitäisi itse tulla ensi uskoon Muroman tavoin, kokea synnintunto ja armon tarve, joutua valinnan paikalle tienhaaraan, jossa lukee taivas tai helvetti.

Nuo erittäin vanhat luterilaiset kirjat Luther, Arndt ja Scriver ovat ainutlaatuisia klassikkoja, joiden sivuilla on erikoinen Pyhän Hengen siunaus. Hekin kävivät aikoinaan omat suuret taistelunsa uskonnollisuuden ja uskon välillä. Ei yksikään heistä ollut ilman Kristusta mitään ja ilman Vapahtajaa he olisivat olleet pelkkiä pelimerkkejä historian lehdillä. Heidän sanomansa kumpusi siitä sisäisestä uudistuksesta, jonka vain elävä Jumala voi saada aikaan ja synnyttää ihmissydämessä. Lisäksi on varma elämän merkki se, että tällaisia henkilöitä on aina vastustettu uskonnollisen väen ja maailman ihmisten taholta. Heidän arvonsa on ollut hengellinen, heidät oli vapautettu vihollisen siteistä tekemään Herran tahtoa aikalaistensa keskuudessa ja meikin elämme suuresti nauttien heidän hedelmistään satoja vuosia myöhemmin eläneinä.

Valmistautuessani Jumalan antamaan tehtävään sain kerran käsiini Lutherin kolmiosaisen kirjasarjan nimeltä Kirkkopostilla. Olin vähissä varoissa, mutta onnekseni kirjakauppias oli huomannut kyseisessä sarjassa syrjässä ruskeita raitoja, jotka olivat tulleet vesivahingon seurauksena ja hän myi ne minulle pilkkahintaan. Pidin sitä suurena lahjana ja olin hyvin kiitollinen. Myöhemmin tapasin tämän mukavan kauppiaan useaan otteeseen ja hän kävi monissa tilaisuuksissa minua kuuntelemassa. Lienee jo päässyt Herran iloon taivaaseen?

Lutherin opetuksessa pääsin kiinni Vanhaan Testamenttiin ja sen salaisuuksiin. Löysin hänen avullaan ja opetuksistaan Kristuksen, joka esiintyi kaikkialla tuon hienon kirjan sivuilla. Aloin ymmärtää siltaa Vanhan ja Uuden Testamentin välillä. Tein paljon muistiinpanoja ja tutkin jokaisen Raamatun jakeen, mihin Luther viittasi, olin täynnä pyhää innostusta, vaikka en vielä silloin ymmärtänyt näiden aarteiden merkitystä tulevaisuuteni suhteen ja siitä työssä, mihin Herra sitten minut johti vuosikymmeniksi.

Näiden kirjojen vaikutus on ollut suuri elämässäni, sillä ne ovat valottaneet Kristuksen olemusta ja elämää minulle arkipäivän tasolta. Ne ovat olleet todistusta elävästä Jumalasta, joka on kiinnostunut luomistaan ihmisistä ja heidän iankaikkisuus kohtalostaan. Ne ovat kertoneet minulle, kuinka ihmiset itsessään ovat kadotuksen alaisia ja myyty synnin orjuuteen ja perkeleen lapsiksi, mutta Jumalan avulla voivat päästä takaisin siihen asemaan, joka heillä on ollut alussa. Jokainen kirjoittaja on ollut oma persoonansa, jokainen kuvattava on ollut erilainen. Toisistaan tietämättä he ovat eri aikoina julistaneet samaa totuutta, samaa Kristusta, samassa Jumalan Hengessä. Siksi onkin hienoa liittyä mukaan tähän pitkään pyhien saattoon, jossa ihmiset ovat pieniä, Jumala suuri ja kaiken keskukseksi asetettu Jeesus on meidän Herramme.

1.On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.

Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa.

Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,

sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.

2.Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä,

kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä,

kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran,

silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.

3.Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa.

Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa.

Ei siitä mitään katoa muun kaiken hajotessa.

On sanan alku, perusta Luojassa ikuisessa.

4.Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa!

Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa.

Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta

kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta.

5.Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä,

jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä,

niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa,

sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.

6.Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan

ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan,

niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa

ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.

7.Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan,

kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan.

Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa!

Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa.

Virsi 183, Johan Ludvig Runeberg 1857

Kohti uutta parempaa maailmaa?

Hyvinvointiryhmä ihmiskuntaa on herännyt huomaamaan, että kaikki maallinen hauskuus on tullut loppusuoralle. Ja on pelko, että käy niin kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa, tavara loppuu ja kaupan hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys krääsästä ja kulutustavarasta, sitä ilmeisesti riittää suollettavaksi tuomionpäivään asti? Luonnonvarat alkavat ehtyä nopeutuvassa tahdissa ja kulutus ylittää reilusti uusiutumisen kyvyn. Siksi erilaiset asiantuntijat, tutkijat ja viherintoilijat ovat ryhtyneet toitottamaan pelastuksen torvea, että maailmamme säilyisi tuleville. Ilmastonmuutos on taikasana, jonka nimeen kaikki yritetään saada polvistumaan. Eikä julkista vastustusta olekaan ollut, mutta ei myöskään merkittävää aktiivisuutta asioiden korjaamiseksi. Näyttää siltä, että tämän tehtävän hintalappu on liian kallis ja liikaa mukavuutta riisuva kokemus melkein kaikille? No, köyhät eivät omista paljon mitään, eivätkä siis paljon voi menettääkään; siksi heillä on äänestyksessä vain numerosija. Suurinta meteliä pitävät ne, jotka saavat seuraavissa vaaleissa eniten ääniä.

Aikamme ympäristö asiantuntijat ovat kuin lopunajan profeettoja, joiden ennustukset ovat vain yksipuolisen huonoja. Ehdotuksia asioiden korjaamiseksi on runsaasti, mutta yksimielisyys liittää hätääntyneet yhteen. Ääripäähän kuuluvat sellaiset, jotka rakentavat uusia sivilisaatioita muille planeetoille, kun porukka on tämän telluksen pilannut. Sitten on semmoista saarnaa, että kaikki pitäisi yksinkertaistaa elämän jokapäiväisyydessä. Meidänkin naapurissamme on ekokylä, jossa pyritään elämään mahdollisimman luonnonmukaisesti useamman talouden yhteisönä. Saksassa on ehdotettu dieselautojen kaupunkiajon rajoittamista, mikä on saanut osan poruukasta takajaloilleen. Pienempiä projekteja ovat olleet roskankerääjät ja niihin liittyvät talkoot, joilla on kerätty säkkikaupalla jätettä tienvarsilta, rannoilta ja metsistä. Sitten on kirpputori-ihmiset, kierrättäjät, uusiokäyttäjät, jne.

Mutta suuret maat: Amerikka, Kiina ja Venäjä eivät tee mitään näiden asioiden korjaamiseksi ja siksi koko tästä kiihkoilusta ei ole mitään hyötyä, paitsi saada hieman tyydytystä omantunnon syytöksiinsä. Esimerkiksi Euroopassa yksin on joka päivä 34000 lentokonelentoa, jotka saastuttavat tuhottomasti ilmakehää. Tästä voisi kehittää uuden ryhmän toisinajattelijoita: lentokoneen hylänneet. Samoin kaikenlainen kemiallisten aineiden käytön lisääntyminen, kasvinsuojelumyrkyt, lannoitteet, ym. saavat aikaan pahaa jälkeä luonnossa. Muovin käyttö on mukavaa, mutta siitä tulee valtava ongelma maailmalle, joka kaatuu jätekuormina köyhiin maihin ja valtameriin.

Öljyn polttaminen lämmityksessä oli vielä lapsuudessani kehittyneen kansalaisen kunnia-asia. Nyt se edustaa ekorikollisen mainetta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on puunpolton lopettamista ajava kansanliike. Mietin vain, että mitenkä varhaiset suomalaiset olisivat pärjänneet täällä Pohjolassa ilman puita? Vihreys on menettänyt jo kasvonsa kiihkoilullaan, jolla ei ole mitään hyötyä eikä vaikutusta tulevaisuuteemme. Eräskin tämän joukon profeetta löi naapurikunnassamme yhden puun täyteen rautanauloja, etteivät metsurit saisi sitä kaadetuksi konesahalla! Jätteiden kierrättäminen ja lajittelu on pelkkää marginaalista kosmetiikkaa ja omavanhurskauden ilmentymää, jolla huonot ihmiset yrittävät päteä, nostaa arvoaan ja osoittautua muita paremmiksi. Turhaa touhua ja ajan haaskausta. Olisi parempi,että istuisivat tuonkin ajan jossain hengellisessä tilaisuudessa kynä kourassa opiskellen Raamatun viisauksia ja rukoillen itsensä ja sukunsa pelastumisen puolesta. Maailman suurin ongelma on pysyy siinä, että se on täynnä syntiä, se tekee syntiä ja elää synnissä. Sen seurauksena maailma kulkee kohti tuhoaan, sillä eräänä päivänä Jumala tuomitsee maailman sen pahuuden tähden. Mutta tänään on vielä evankeliumin aika, tänään voi pelastua - mutta Titanicimme vuotaa jo pahasti, se on saanut vakavan vuodon, varoituksen, kuolema kolkuttaa ovella.

Ihmiskunta elää synnin pimeässä yössä pyrkien ratkaisemaan itse omat ongelmansa ilman Jumalaa, epäjumalien avulla tai sitten tekemällä Jumalalle hyviä ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Se ei tiedä eikä ajattele, että kaikkinainen kooheltaminen tulee aikanaan päättymään ja lasku lankeaa kansan maksettavaksi. Ruudussa lukee vain Game over. Tuomion päivänä ei ole enää armon aikaa, ei pelastusta, ei valoa, ei onnellista tulevaisuuden näkymää. Pitkämielisyydellä on Jumalallakin rajansa ja sitten syttyy Herran viha. "Sen johdosta Herran viha on syttynyt kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat, ja heidän ruumiinsa olivat kaduilla kuin jätteet tunkiolla. Tästä kaikesta ei hänen vihansa ole asettunut, vaan hänen kätensä on vielä koholla, valmiina lyömään.... Mihin tähyilläänkin, on pimeää ja ahdistusta, ja valo on kadonnut synkkiin pilviin. " Jes.5:25,30. Lohdutonta uutista taivaasta, pitäisi siis tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen etsimään hänen kasvojaan, apuaan, sovitusta ja ikuisen elämän lupausta, Jeesusta.

On väärä luulo, että ihmisen elämä olisi hänen omissa käsissään. Aikansa kukin voi tehdä mielitekojaan, vääryyksiä ja konnan töitä, mutta se loppuu lyhyeen. Uutisissa kuulemme kuinka suuret johtajat ilmaisevat mielipiteitään meistä ja tekevät merkittäviä monia ihmisiä koskevia päätöksiä. Mutta eräänä päivänä heidän päätöksillään ei ole enää mitään painoarvoa. Koko porukka on punnittu ja havaittu peräti köykäiseksi. "Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy."Ilm.15:1. Jumalan määräämät vihan maljat tulevat koskemaan koko maailmaa. Sellaisia ovat valtava kuumuus, kuivuus, helle, luonnonmullistukset, maanjäristykset, vesien ja merien saastumiset, jättiläisraekuurot, riivaajahenkien valta lietsoa käyntiin sodat, joissa käytetään kaikki se asearsenaali, mitä on valmistettu vuosien aikana muka omien maitten turvaamiseksi. "Ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät ihmeitä. Ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heitä sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä." Ilm.16:14. Niin päivinä ovat maahanmuuttokysymykset, yhteiskuntaan sopeuttamiset, perheiden yhdistämiset, lastenoikeudet pientä ja pakolaisia on kaikkialla, ihmiset ovat täynnä pelkoa ja ahdistusta, pimeys peittää maan. Kaikki Jumalan sanan vastaisuus, kierous ja valehtelu saa silloin äkkilopun - eikä siitä tule kansanäänestystä. Jumalan laki on voimassaan ja kaikki sitä vastaan rikkoneet ovat silloin surkimuksia ilman yhtään ainoaa puolustusta. Pitäisi siis kiireesti valita puolensa, kun jaossa on vain kahden ryhmän jäsenyys: uskovat ja kääntymättömät. "Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta. Onhan Jumala tuomari: toisen hän alentaa, toisen ylentää. Herran kädessä on malja, joka on täynnä vaahtoavaa höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikki maan jumalattomat joutuvat sitä juomaan, särpimään pohjasakkaa myöten." Ps.75:7-9.

Kristittyjen on osattava käsitellä kärsimänsä pahaa ja vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden ja valheen verkostoa, joka kohdistuu heidän pyhinä pitämiinsä asioihin. On tyydyttävä hyväksymään Jumalan tahto ja tapa, toiminta-aikataulu ja paikka. Se on Isä meidän rukous käytännössä. Joskus on aivan kuin laitettava silmät kiinni ympärillään tapahtuville asioille ja mielipiteille, sillä niillä on kovin vähän arvoa loppupeleissä, kun Jumala itse astuu esiin ja puhuu. "Rakkaani, älkää itse kostako, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: "Minun on ansaittu rankaisu, minä olen maksava, sanoo Herra." Room.12:19.

Jokainen Raamatun sana on tarkoitettu herätykseksi, elämän leiväksi ja tulevan hyvän lupaukseksi. Se on Jumalan antama kartta merkkeineen, ihmeineen, ihmisineen, aikakausineen, kokemuksineen, varoituksineen, siunauksineen. Nämä tekstit ovat innoittaneet uskovia aina kirjoittamaan virsiä ja edelleen parhaita ovat ne jotka tukeutuvat kirjoitettuun ilmoitukseen ja heijastavat Jumalan sanaa ja Herran Hengen vaikutusta. Siinä haudataan kaikenlainen ”musta tuntuu ja musta näyttää” mentaliteetti ja hetkellinen populismi olipa se minkä väristä tahansa.

1. Jo heräjä, ihminen, synnistä, Jos halajat autuutta taivaan!

Sun tuomaris tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,

Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,

Ett'ei sua päivä se karttamaton Sais synnissä kohdata kerran!

2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman äärihin asti,

Näin Herran pasuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt

elävät, kuolleetki ko'otaan, Kun tuomion alkaman pitää;

Kaikk' eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla

siitä.

3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,

Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei

arvoon. Hän toiset toisistans erottaa, Pois hyväin seurasta

pahat; Näin hurskas ijäisen riemun saa, Vaan paha saa

ijäiset vaivat.

4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,

Jonk' itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!

He "pyhä, pyhä!" nyt ijäisest' Veisaavat majoissa riemun,

Kaikk' kyynelet Jesus armollisest' Pois pyyhkii Ja iloittaa

sielun.

5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun

joukon; Heill' valmisna vaiva on loppumaton Nyt pohjassa

pimiän loukon. Siell' itku on, hammasten kiristys, Kuin

nääntyvät helvetin tuskaan, Siell' piina ja ahdistus, hirvitys,

Jost' ei ole pääsyä koskaan.

6. Meit' auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;

Suo että me taivaassa riemuitsemme, Ain' kasvosi kirkkahat

nähden! Tääll' auta meit' uskossa sotimaan Sielumme

vainoojaa vastaan, Ain' armosi avulla voittamaan, Ett' autuutes

sielu saa maistaa!

Georgius Marci, (ruots.) s. 1540 † 1613. no. 518 virsikirja 1886

Valon juhlaa Turussa juhannuksena

Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiks luetut.

On yleistä, että nykyisin syytettynä olevat rikolliset pyytävät armahdusta ja lievennystä tuomioihinsa. Osa ilmoittaa haastattelussa olevansa kokonaan syyttömiä, vaikka oikeus ja todisteet puhuvat heitä vastaan. Rehellisiä syntisiä on harvassa.

Tapasin kerran miehen, jolaa oli joitakin pikku rötöksiä tunnollaan ja oikeudenkäynti tulossa. Hän kertoi tulleensa hieman aikeisemmin uskoon ja löytäneensä Jeesuksen. Niinpä hän meni sitten oikeuteen ilman avustajaa ja ilmoitti tuomarille olevansa syyllinen kaikessa, mistä häntä syytettiin, eikä hakenut muutosta tuomioon. Mutta sitten hän oli todistanut siellä ja kertonut pelastuneensa ja saanennsa Jumalalta syntinsä anteeksi, joten hänellä oli Puolustaja taivaassa. Tuli salissa hiirenhijaista ja  tuomarikin mietti tilannetta. Muistaakseni hän sai jonkinlaisen lievän sakkotuomion ja varoituksen, mutta ei kakkua eikä muuta.

Oikeudenkäynneissä on selvä roolijako, mitä kukain tekee. Myös Jumalan valtakunnan oikeudenkäynnissä on tehtävät määritelty. Esiksi esiintyy virallinen Syyttäjä ja niitä löytyy Raamatusta muutamia: Ensimmäinen on Mooses, joka edustaa Jumalan lakia ja ilmoitusta ja sen vaatimusosaa. "Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne." Joh.5:45. Mooseksen uskoiset ovat varmoja siitä, että he kykenevät selviämään lain vaatimuksista elämässä ja arjessa. He ovat yrittäjäkansaa, jotka eivät välitä Jeesuksesta, eivät tarvitse armahdusta. He selviävät omillaan - aikansa - kunnes kuorma uuvuttaa heidät perin pohjin ja edessä on hengellinen konkurssi.

Toinen syyttäjä on perkele, joka kiusaa uskovia koko elämän ajan suorasti ja kierosti hyökäten päälle ja ampuen salakavalasti haavoittavia nuoliaan. Mutta sillekin on laskettu aika ja kerran se loppuu, eikä sillä ole enää sitten valtaa tehdä pahaa. " Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos." Ilm.12:10.

Toisena ryhmänä oikeudenkäynneissä ovat Todistajat, joita löytyy kyllä joka lähtöön. Kautta aikojen on ihmisiä lahjottu tekemään vääriä valoja ja todistuksia. Väärät todistajat aiheuttivat aikoinaan Jeesuksen tuomionkin. "Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa.'" Matt.26:59-61 Jokaisen ihmisen sisimmässä on lisäksi merkittävä todistaja, joka alkaa puhua, kun tulee etsikkoaika ja Jumala kutsuu ihmistä parannukseen. Silloin omatunto herää talviunestaan ja mieli tulee levottomaksi. "Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan." Room.2:15. Kolmantena todistajien ryhmänä ovat uskovat. Se on luontaisetu ja kuuluu keikille kristityille eroituksetta. Suurin osa uskoontulleista kertookin toisten uskovien vaikuttaneen merkittävästi omaan uskonkäsitykseen ja pelastumiseen. "Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Apt.10:42-43.

Kerrotaan, että Nousiaisten seurakunnan paimenena oli Antti Achrenius 1700-luvulla. Hän oli varsin kärsivällinen ja koetti kurikeinoja välttäen saada parannusta aikaan. Kerran hän kuitenkin määräsi pantavaksi jalkapuuhun neljä nuorta miestä, jotka papiston hartaista ja yhä uudistuneista kehoituksista välittämättä olivat täydellisesti laiminlyöneet lukutaidon oppimisen.

Huutavana epäkohtana seurakunnan elämässä oli yleiseksi myös käynyt juopottelu, jota harjoitettiin paitsi kapakoissa myöskin kodeissa eritoten useita päiviä kestävien hääpitojen aikana, sekä nuorison kuriton elämä. Tarvittiin siis ripeitä ja voimakkaita otteita tällaisen jumalattoman menon kukistamiseksi. Tätä silmälläpitäen Achrenius kutsui koolle yleisen pitäjänkokouksen, jossa hän lähtökohtanaan Ef.5:11: "Älköön teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä", puhui vakavasti vallitsevasta tapainturmeluksesta sekä ehdotti 1733 annetun kuninkaallisen asetuksen mukaisesti säädettäväksi  seuraavaa: 1)  Sunnuntai- ja juhlapäivinä  kaikki kapakat on suljettava kello 4 iltapäivällä; 2) arkipäivinä kapakat on suljettava kello 9 illalla, kuten kaupungeissakin on tapana, sillä pahuudelle ei saa suoda maaseudullakaan suurempaa vapautta;  3) kenellekään päihtyneelle eikä kenellekään entuudestaan juopoksi tunnetulle ei saa antaa väkijuomia. Tämä Achreniuksen ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti, ja kyläkuntiin asetetut tarkastusmiehet saivat kehoituksen huolehtia päätöksen noudattamisesta.

Joitakin aikoja edellä mainitun kokouksen jälkeen Antti Achreniuksen toimesta pitäjänkokouksessa laadittiin säädökset väkijuomien käyttämisestä pidoissa. Tämän, kuten asiaa koskevassa pöytäkirjassa sanotaan, vapaaehtoisesti sovitun päätöksen mukaan, pitotalossa ei saanut tarjota kuin korkeintaan kolme ryyppyä, nimittäin tervetuliaisryyppy vieraiden saapuessa, ruokaryyppy aterialle käytäessä sekä vihdoin jäähyväisryyppy vieraiden lähtiessä pidoista. Vaikka päätös olikin vapaaehtoinen, se ei silti ollut mikään hurskas toivomus, johon kukin sai suhtautua oman mielensä mukaan, vaan sen rikkojat langetettiin yhden taalarin sakkoon, josta puolet oli tuleva seurakunnan köyhille ja puolet rikkomuksen ilmiantajalle.

Kolmantena ja koko tapauksen kannalta tärkein henkilö on tuomari. Tuomari on lainoppinut, jonka tulisi osata tehdä oikeutta eri ihmisille ja osapuolille Jumalan valtakunnan tuomari on Herra itse. " …olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri." Hebr.12:22-24. Uskova on tullut tuntemaan tuomarin, joka lukenut hänelle armahduksen. Hänet on luettu syyttömäksi Jeesuksen uhrin anteeksiantamuksen perusteella. Tästä hänelle on annettu kaksi tuntuvaa merkkiä: vesikaste ja henkikaste - molemmat ilman omaa ansiota, Jumalan lahjana. Siksi armo velvoittaa uskovaa vaeltamaan uskossa ja toimimaan Herran tahdon mukaan. Sen eräs suuri koetinkivi pitkin matkaaa ovat suhteet toisiin uskoviin."Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella." Jaak.5:9.

Neljäntenä oikeudenkäynnissä on yleensä asianajaja, jonka tehtävä on puolustaa syytettyä. Epäkiitollinen virka tuo rahaa toimijalleen ja on hyvin kysytty virka. Jumalanvaltakunnan oikeudenkäynnissä häntä nimitetään Puolustajaksi. Hän on meidän Herramme Jeesus itse. "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." 1.Joh.2:1-2 Tarvitsemme Puolustajaa, puolestapuhujaa, välimiestä, välittäjää, uskottua, joka on meidän puolellamme, kun olemme syyllisiä. Vanhenevan uskovan tuntee siitä, että tarvitsee aina enemmän Puolustajaa tuntiessaan oman suuren kelvottomuutensa aina syvenevässä määrin.

Jumalan Pyhä Henki on myös Puolustajamme. "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." Joh.14:16-17.

Jumalan oikeudenkäynti syö sielua ja ihminen tuntee itsensä kääpiöksi suuren huonoutensa painojen alla. Kuitenkin juuri tämä on se tie, jolle Herra meitä ohjaa. Se on oikea armonjärjestys, jota ei pidä ryhtyä muuttamaan. Kaikki luulot hyvyydestä ja poamsta erinomaaisuudesta haudataan tuossa oikeussalissa. Siellä on vain syyllisiä, joille kaikille on luettu kuolemantuomio. Se ei ole vain elinkautinen tai joku rikemaksu, jalkapuu tai hapeä, kärsimys, vaan oikeasti määräys mennä helvettiin ilman selityksiä. Ja siihen tilanteeseen tuomitulle osoitetaan Golgatlla kärsivää Kristusta Puolustajaksi ja tie taivaaseen aukeaa silmien eteen.

1. Jotk' oikiassa uskossa Tunnusti Herraa Kristusta,

He paremmaksi katsoivat Ne suuret taivaan tavarat,

Kuin tämän turhan maailman, Sen kunnian ja tavaran.

2. Ei kuningasten kurilla, Ei valtain vaatimuksilla He

kumarrelleet kuvia, Ei pyhittäneet luotuja, Muit'

jumalia palvelleet, Kristuksen uskost' erheilleet.

3. He kärseit ennen kovuutta Ja väkivallan julmuutta,

Vihat ja vainot veriset Ja vankiudet hirmuiset, Kans'

piinat, pilkat ilkiät, Tulenkin liekit hirviät.

4. Kun tuomiolle tuleva On Kristus kunniassansa,

Silloin ne pyhät pelvotta Seisovat rohkeudella

Vainoojiansa vastahan, Ahdistajiaan kohtahan.

5. Kun häijyt sielun tuskassa, Sydämen surkeudessa

Perinnön pyhäin nähdä saa, Tok' on se heistä outoa;

Tään muutoksen kun huomaavat, Näin tuskissaan he

puhuvat:

6. "Emmekö näitä ajassa, Kun elimme maailmassa,

Tyhmiksi aina arvelleet Ja pilkkanamme pitäneet,

Ahdistelleet ja vainonneet, Surmattaviksi saatelleet?

7. Nyt kunniassa suuressa He ovat taivaan riemussa,

Johonka ovat säästetyt, Perintöön pyhäin päästetyt,

Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiks luetut.

8. Mit' auttoi meitä maailma, Sen koreus ja hekuma,

Sen vaatteet kalliit, kiiltävät, Sen kumarrukset

nöyrimmät, Sen valta, voima, kunnia, Suur' suku,

kulta, hopia?

9. Juur' niinkuin pilvi taivaalla, Kuin varjo kohta

katoova, Kuin turha öinen unelma, Kuin vahto

aallon ajama, Kuin lintu lentäin ilmassa, Kuin

nuoli juosten jouselta.

10. Niin kaikki meidän menomme Kadonnut on,

ja ilomme Pois mennehet niin kokonaan, Kuin

eivät olis olleetkaan, Ja yksin niiden jälkiä Ei

missäkään nyt löydetä.

11. Voi meitä onnettomia, Tyhmiä, taidottomia;

Totuutta emme totelleet, Autuutta emme etsineet!

Me armon ylönkatsoimme, Ain' itsehemme luotimme!"

12. Näin vaivaiset valittavat, Vaan myöhään nyt he

katuvat: Ei parannuksen toivoa Kadotetuille anneta;

He helvettihin tuomitaan, Ijäiseen piinaan kitumaan.

13. Vaan pyhät saavat taivaassa Enkelten kanssa

riemuita Vapahtajansa seurassa, Isän ja Hengen

huomassa. Ylistys, Herra, armostas:Viet itkust'

iloon omias!

Vanha virsikirja, Hemminki Maskulainen

Herra, joka kokoaa Israelin karkoitetut Jes.56:8

Ja minä käännän katseeni heihin,

heidän hyväksensä,

ja tuon heidät takaisin tähän maahan.

Minä rakennan heidät enkä hajota,

minä istutan heidät enkä revi pois.

Ja minä annan heille sydämen,

heidän tunteakseen minut,

että minä olen Herra;

ja he saavat olla minun kansani,

ja minä olen heidän Jumalansa;

sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.

Jer.24:6-7.