Uskonelämän suuria hetkiä on aina kokea Jumalan johdatusta ja siunausta arjessa. Tuntuu hyvältä, kun saa näyttöä Jumalan vaikutuksesta ja ohjauksesta. On kuin aurinko paistaisi risukasaan täydellä terällä ja kaikenlainen toisarvoinen unohtuisi hetkeksi. Mutta tunteiden aallokossa muutokset ovat nopeita ja mielialan vaihtelut päivittäisiä. Mustat pilvet kohoavat pään ylle kuin kesäsateinen ukkospäivä ja niin tuntuu siltä kuin kaikki maailman murheet olisi kasattu taas asianomaisen kannettavaksi? Tämä kaikki vaikuttaa myös Jumalan etsintään. Luemme Raamattua etsien ja kysellen, rukoilemme valoa, viisautta, voimaa. Sitten pysähdymme, sillä suuri Jumala ilmaisee yhden totuuden, joka toimii aina ja kaikkialla: - Jos Jumala suo?!
Eräs mies tuli pyytämään kirkkoillan päätteeksi esirukousta minulta. Keskustelimme hänen kanssaan tovin ja selvisi, että mies oli aikeissa mennä naimisiin. Hän oli vakuuttunut morsian ehdokkaastaan, mutta morsian ei tiennyt siitä mitään. Rohkenin sitten esittääkin miehelle, että hän kävisi keskustelua kyseisen naisen kanssa, mutta se ei kuulemma käynyt. Jatkoin sitten vielä asian pohtimista kysyen, että miten mies suhtautuisi, jos nainen ei olisikaan halukas liittoon, tai jos Jumala ei ollutkaan tarkoittanut asioiden kulkevan tällä tavoin? Mies hermostui ja rupesi huutamaan minulle, että kysymys on Jumalan kunniasta ja sen toteutumisesta? Hän oli sen verran iso kooltaan ja mieleltään kiihdyksissä, että katsoin parhaaksi lopettaa pohdinnat ja keskittyä rukoilemaan. Päädyin kuitenkin rukoillessani Jeesuksen opettamaan ajatukseen niin, että pyysin Jumalan tahtoa tapahtuvaksi tässäkin asiassa. En sitten käynyt tuossa kirkossa pitkään aikaan, en nähnyt enää miestä, enkä tiedä tuliko heistä pari? Ehkä, jos Jumala suo?
Onko helppoa sanoa omiin pyyntöihinsä: - Jos Jumala suo? Ei, sillä usein omat toiveemme, pyyntömme, ja odotuksemme rientävät edelle ja siksi petymme. Ei se mennytkään niin, kuin olin ajatellut. Seurauksena oli epäusko, kiukuttelu ja mielenosoitukset. Uskovaisuus ravistelee koko olemustamme. Myöhemmin voi asia aueta uudella tavalla: huomaamme Jumalan tahdon olleen hyvä ja erittäin ajankohtainen, sopiva ja tarpeellinen. Emme ole olleetkaan yksin päätöksenteossa, Herra on ollut kanssamme. Hänen hiljainen äänensä on pyrkinyt ohjaamaan valintojamme, me emme ole vain aina kuulleet tai kuunnelleet sitä. Joskus me ihmiset halveksimme Jumalan sanoja, hänen aikatauluansa, ohjaustansa, hänen valitsemiaan ihmisiä, seuralaisiamme. Mutta Jumala on viisaudessaan järjestänyt asiat niin, että emme elä sattumassa tai mielivaltaisessa kohtalon viidakossa.
Paavali järjesteli Jumalan valtakunnan työtä ja joutui siinä sitten tekemään joskus ikäviäkin ratkaisuja, julistamaan suolaisesti ilman makeilua ja ojentamaan kurittomia. Kuitenkin hän alistui Herran tahtoon ja ilmaisi sen myös kirjeissään. Sen mukaan hän oli valmis perääntymään, kun Herra sen vain osoitti selvästi hänelle. "Jos Herra suo, minä tulen piakkoin luoksenne, ja silloin otan selvää noiden pöyhkeiden voimasta, en sanoista. Eihän Jumalan valtakunta ole sanoissa, vaan voimassa. 1.Kor.4:19-20. Tässä taustalla oli Jeesuksen opettama Isä meidän rukous, joka asetti aina Jumalan tahdon ihmisen tahdon edelle. Tätä sitten opeteltiin pitkin matkaa kantapään kautta. Sen mitä huoneensa hiljaisuudessa kuuli, tuli laittaa käytäntöön ihmisten edessä. Paavalin vaikeimpia kouluja oli pistin-lihassa-koulu, josta hän olisi halunnut vapautua, mutta Herra ei suostunut siihen hartaista rukouksista huolimatta. Se oli armon kirkastumisen kannalta tärkeää ja ilmeisesti tuota armoa kuuli ja maistoi myöhemmin myös moni Paavalin kokouksissa siunattu ihminen?
Uskovan ehkä yksi vaikeimmista läksyistä onkin oppia aina ja kaikessa kuulemaan ja seuramaan Vapahtajaa. Esirukoustilanteissa rukoilija joutuu aina punnitsemaan tätä kysymystä, sillä inhimillisesti olisi mieluisampaa luvata odottavalle paljon kaunista, hyvää, menestystä, vaurautta ja vaikutusvaltaa, kuin ristiä, ahdistusta ja kärsimystä, kaitaa tietä, halveksuntaa, hylkäämistä ja ylenkatsetta. Rukousaiheet ovat pääasiassa arkipäivän tarpeita, inhimillisen elämän tavallisia rakennuspalikoita. On kotiin ja ihmissuhteisiin liittyvää, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää, ja hengelliset tarpeet mukaan liittäen. On tavallista, että teemme suunnitelmia, joihin pyydämme Jumalan siunausta. Suunnittelemme muuttoja, asunnon hankkimista, matkustusta sinne ja tänne, työn tekemistä ja työpaikan vaihtamista. Joku vaihtaa puolisoa kuin autoa tai hevosta, jollekin ei kelpaa kuin eturivin tehtävä. Harvemmin kukaan pyytää olla palvelijana ja jalkojenpesijänä. Vaikeaa on myös odottaa, samoin tyytyä ja olla tyytyväinen, kiitollinen ja toisten tarpeita huomioiva. "Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: - Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: - Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon." Jaak.4:13-15.
Eräänä päivänä uskova ymmärtää olevansa heikko, jatkuvasti heikkenevä, hyvin heikko, varsin heikoilla ja avuttomuus hiipii puseroon kuin hirvikärpänen marjametsässä. Kaikki rohkeus katoaa, voima kuihtuu, katse harhailee, keskittymiskyky on aivan olematon, on vaikea kuunnella, on vaikea lukea, on vaikea nukkua, ja tekee jatkuvasti virheitä. Olo on kuin olisi rannattomalla merellä, jossa aallot keinuttavat ja pärskivät tuomatta hetkenkään lepoa. Tuntuu kuin kaikki ystävät kaikkoaisivat, kiertäisivät kaukaa kuin spitaalisen, ei viestejä, kirjeitä, puheluita, ovikello ei soi. Mutta juuri se on Jumalan aika puhua, rohkaista ja kannustaa omaansa liikkeelle. Siinä polkaistaan liikkeelle kovin alhaalta, hyvin vähän itseensä tai kansansuosioon luottaen. Se toimii hyvin Jumalan valtakunnassa ja Herran pitkän tähtäyksen suunnitelmissa, kaikki on hänen käsissään. "Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa." Jes.22:22. On turha rynkyttää ovea, jonka Jumala on sulkenut. Se ei avaudu, eikä siitä pidä yrittää kulkea. Silloin eivät auta paljot rukoukset, mielen murheet, omat marinat ja vaatimukset. On tyydyttävä siihen, mitä Herra jakaa.
"Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut." Tuom.6:12-14.
Uskova ihmettelee Jumalan johdatusta, sillä häneen on jostakin kummasta tullut semmoinen luulo, että uskovalla menee aina kaikki hyvin ja putkeen, että uskoa seuraa menestys ja suosio, kaikkialla kulkeva voiton maine ja tavaran lisääntyminen. Hän myös opetellut ihmisiä katsoessaan sellaisen havainnon, että lahjakkaat, rikkaat ja taitavat ovat Jumalalle mieleen ja ykkösketjua, kun tarvitaan toimintaa ja sen elvyttämistä seurakunnassa. On järkyttävää kuulla, että Jumala sanoo pelokkaalle, avuttomalle, heikolle: - Minä lähetän sinut! Mutta niin hän on aina tehnyt ja osoittanut vihollisen olevan aina häntä heikomman. Jumala on kaikkivaltias, ylivertainen, kaiken hallitseva, kaikkea johtava, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on siinä kaikessa mukana.
Julistustyössä kulkiessani ihmiset ja paikkakunnat vaihtuivat jatkuvasti, samoin säät ja olosuhteet. Työmaata riitti ja jatkuvasti oli tehtävä valintoja. Rukoillen kulkiessani huomasin usein Jumalan johdatuksen käytännön valinnoissa. Iloitsin niistä. Joskus olin olevinani täysin varma Jumalan suunnitelmasta, mutta sitten ovi olikin loksahtanut edessäni kiinni, en voinut edetä. "Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa." Apt.16:6. Joskus uusi ovi avautui aivan yllättäen ja vielä odottamattomasta suunnasta. Vihje tuli joskus tuntemattomalta taholta, vieraalta ihmiseltä ja yllättävällä ajalla. Piti vain hiljaa osata kuunnella Herran ääntä, joka oli kovin hiljainen verrattuna ympäröivään maailman meluun ja ihmisten melskaamiseen. Myöhemmin, kun sai etäisyyttä kuluneeseen ja katseli kaukaa taaksepäin asioiden kulkua, saattoi todeta, että Jumala oli viisaasti johtanut kaikkea myös minun kannaltani.
Jos Jumala suo, on Vapahtajan suuri syli, johon mahtuu jokainen uskova. Se on varattu uskossa omistettavaksi ja ilman ihmisvoimaa toteutumaan. Siinä ihminen ojentautuu Herran puoleen odottaen hänen huomiotaan, kosketustaan, siunaavaa kättään, ja rakkauttaan. Siinä haavoittunut, rikki mennyt ja poloinen kaipaa myötätuntoa. Jos Jumala suo, se on mahdollisuus kurjalle, elämänsä pilanneelle, menneisyytensä sotkeneelle ihmisille. Siinä sokea hapuilee pimeässä valoa elämäänsä tietämättä, mihin on menossa. Siinä lapsi etsii Isäänsä, Luojaansa, Lunastajaansa, Pyhittäjäänsä. Jos Jumala suo, on taivaan ovi, tie ja elämän voima. Siinä uskova katselee sisäisin silmin ulkoisia asioita Kristuksesta käsin.
Sinulta, Jeesus tulee kaikki, sinun vallassasi ne ovat - myöskin minun aikani, elämäni, ja tulevaisuuteni. Työni, toimeni, suunnitelmani ja läheiseni annan sinulle ja rukoukseni on, että sinä annat valoa ja viisautta tarpeeksi erottaakseni aina mikä on ihmisestä mikä Jumalasta. Tahtoasi etsiessäni, kysyn onko tämä se, jonka olet tarkoittanut tapahtuvaksi? Jos Jumala suo, on sellainen ajatus, joka tulee eteeni usein ja iän myötä vielä useammin. Katson sinuun, Herra, ja sinulta odotan vastausta moniin rukouksiin, pyyntöihin, odotuksiin. Sinä voit korjata viat, virheet, eksymät, ja synnit. Sinusta Jeesus kirjoitan, puhun, laulan, sinun omiesi kanssa kuljen, sinun kädestäsi otan kaiken, sinulle uhraan kaiken, jos Jumala suo.
