Ps.68:20-21. Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

 

Hannu Salminen olisi tänään 1.3. täyttänyt 77 vuotta. Mutta Herra näki hyväksi korjata hänet taivaankotiin pari viikkoa sitten 16.2. sunnuntaina.

Hannu oli perushämäläinen luonteeltaan ja asuinpaikaltaan, tasaisen varma luonne ja asui aina Kangasalla saman tien varrella kahta puolta.

Tutustuin Hannuun Pälkäneellä eräissä kotiseuroissa 1997 talvella ja siellä hän vasta uskoon tulleena todisti Jeesuksesta raikkaasti. Meistä tuli ystävät pian muutettuamme paikkakunnalle pysyvästi asumaan. Kävimme samoissa hengellisissä tilaisuuksissa ja vierailimme toistemme kodeissa.

Kerran näin hänen soittavan haitaria kotonaan ja kysyin eikö hän voisi soittaa sitä myöskin seuroissa. Ilmeisesti ei ollut tullut mieleenkään. Sitten hän tuli mukaan säestämään yhteislauluja lukemattomissa tilaisuuksissa.

Usein kävimme Hannun kanssa mökillämme Kuusjoella tekemässä polttopuita ja viivyimme yhdessä siellä monta päivää kerrallaan. Hannu oli hyvä seuramies, jonka kanssa oli mukava keskustella ja vaihtaa mielipiteitä. Aina rukoilimme yhdessä eri ihmisten, ajankohtaisten asioiden ja tunnettujen ongelmien puolesta. 

 

Hannua vaivasi alusta asti Parkinsonin tauti. Se on parantumaton ja etenevä aivoperäinen sairaus, jonka perusoireet ovat lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus ja hankaloitunut kävely. Myös dementia, masennus ja ahdistus ovat yleisiä. Hannulla nämä vaivat eivät aluksi näkyneet mitenkään ja hän oli työssä Hämeen sähköllä. Mutta nyt eläkkeellä viimeisinä aikoina hänen liikkumisensa oli tullut vaivalloiseksi ja muistamattomuus vaivasi mieltä.

Hannu oli uskossa Jeesukseen kolmekymmentä vuotta ja kuului luterilaiseen kirkkoon. Hän todisti aina pyydettäessä ja oli kovin altis kaikenlaiseen palvelemiseen. Hän ei tehnyt itsestään suurta numeroa. Monta vuotta hän toimi Suoraman seurakuntakeskuksella Ilosanomailtojen oven aukaisijana, eli otti tulijat vastaan tervehtien heitä. Hengellisesti Jumalan seurakunta on tarvinnut aina oven aukaisijoita, sillä Jeesus on meidän pelastuksemme ovi.

Tässä yksi Hannun vanha todistus Karkun opiston Sielunhoitopäiviltä parinkymmenen vuoden takaa:

https://www.youtube.com/watch?v=DvX9gcL504U&list=PLpCosfCcoLQ1bPniUWi3b0KAV4Z9B1Ats&index=4