Ostin divarista vanhan kirjan ”Kristuksen työssä” – Lauri Rikala. Se oli painettu 1919 ja sivuja 238. Paperi oli aikansa tuotetta ja siksi aika haperaa, kellertävää. Kirja käsitteli opastaen Raamatun oppimiseen, rukoukseen, sielunhoitoon, todistamiseen, uskon vaikutukseen kodissa ja seurakunnassa, sekä hengelliseen työhön. Kirjassa ei ollut omistusmerkintöjä ja sen sivut olivat kiinni toisissaan, niitä ei ollut koskaan leikattu auki? Hyvä sanoma oli siis lukittuna yli sata vuotta ja vasta minä avasin kirjan lukeakseni sen. Mietin, että olen vienyt moneen kotiin hengellisiä kirjoja lahjaksi, liekö ne edelleen heidän kirjahyllyssä koskemattomina? Aikanaan, kun ovat kuolleet, voivat sukulaiset sitten kiikuttaa kirjat kirpputorille perunkirjoituksen jälkeen, että joku paikallinen aaltonen ostaa ne itselleen halvalla luettavaksi?
Inkerin kirkon piispa, Aarre Kuukauppi oli käymässä Suomessa ja puhui eräillä valtakunnallisilla raamattupäivillä. Siinä hän kertoi arvostaneensa paljon Urho Muroman kirjoja ja kuulleensa jo Neuvostoliiton aikoina, kun äiti oli lukenut niitä ääneen perheelle. Suomalaisille papeille olisi ylivoimaista tunnustaa arvostavansa Muromaata, sillä hän on maineeltaan herätyskristitty ja viidesläinen. Suomalainen pappi ei kerro uskoon tulostaan, eikä paljasta muutenkaan sisintään kuin äärimmäisessä hädässä.
Minäkin pidin Muroman kirjoista, joita uskon ystäväni kehotti lukemaan uskoni alkuaikoina. Ne olivat herättäviä, eivät niinkään kirjallisia esityksiä, paremminkin puheita kirjallisessa muodossa.
Tultuani uskoon Jumala johdatti minut lukemaan vanhoja hengellisiä kirjoja, ennen sitä en lukenut oikeastaan juuri mitään paitsi sarjakuvalehtiä. Erikoisen vaikuttavia lukukokemuksia olivat Lutherin kirjat, luin niitä monta ilman ennakkoasennetta. Luther löysi Raamatun kirjoituksista Kristuksen ja Vanha Testamentti oli hänelle kuin evankeliumin käsikirja. Kävin tekstejä läpi ja tein muistiinpanoja, alleviivauksia ja löysin sillat Uuden ja Vanhan Testamentin välille. Jumala puhui minulle väkevästi. Kirjoitusten kautta uskoni vahvistui ja Jumala-kuvani laajeni. Jeesus oli Vanhan Testamentin sivuilla, siellä hän ilmestyi, puhui, kulki, johti, siunasi, varjeli, synnytti uskoa, toivoa ja rakkautta. Jeesus puhui Moosekselle, aterioi Aabrahamin kanssa, kulki kärsivän Jobin kanssa hänen koettelemuksissaan, antoi Daavidille ihania lauluja, luki tulevaisuuden merkit profeettojen sieluihin, lähetti Nehemian rakentamaan kaupunkia, Joonan saarnaamaan parannusta pakanoille. 1.Moos.17:1. Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.
Yllätyin, kun menin uskoon tuloni jälkeen luterilaisen seurakunnan toimintaan mukaan. Se ei tiennyt juuri mitään Lutherista ja hänen opetuksistaan. Kirkolla oli Lutherin nimi, mutta sanoma oli täysin muuta. Seuraavassa vaiheessa huomasin, että luterilaisuutta yrittivät ylläpitää lähinnä katolisuuteen taipuvat ihmiset ja siitä pyrki tulemaan uusi vallan tavoittelun väline, jossa johtajan paikoille oli kova tunku. Yleensä kuolleen seurakunnan merkki on se, että virkaa tekevä pappi on ainoa puhuja, joka pitää omasta alueestaan kiinni hanakasti. Se tarkoittaa uskovien syrjimistä ja halveksimista. He eivät tiedä mitään hengellisestä herätyksestä, uskovien lauman paimentamisesta, esirukoilemisesta, evankelioimisesta. Heille riittää palkka, virka, vapaapäivät ja kesäloma. Jos heiltä kysyy uskostaan, he hermostuvat. Apt.9:1. Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaa
Raamatun ihmeet ovat suurenmoisia osoituksia Jumalan kaikkivaltiudesta ja rajoittamattomasta vallasta maailmankaikkeudessa. Hänen luomistyönsä on valtava taideteos, jossa pieni ihminen on asetettu keskiöön todistuksena hänen hyvyydestään. Isoäitini kysyi kerran minulta, että uskonko Nooan arkin ollen olemassa? Vastasin, että kyllä ilman epäilystä. Katselen uskossa Punaisenmeren muuttamista hetkessä kuivaksi maaksi ja sitten hetkessä hukuttavaksi vedeksi. Katselen Israelin kansaa erämaassa syömässä taivaan mannaa ja juomassa vettä kalliosta. Katselen Jaakobin painia Jumalan enkelin kanssa saadakseen siunauksen. Katselen Elian lähtöä tulisissa vaunuissa taivaaseen. Katselen Jerikon muurien sortumista pasuunoita soittamalla. Katselen Danielia istumassa leijonien keskellä luolassa turvassa. Ihmettelen Jumalan kärsivällisyyttä hoitaa lapsiaan.
Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. Hoos.11:3-4
Raamattua arvostelevat eniten ne, jotka eivät ole sitä lukeneet. Heistä uskovat ovat kummallisia puheineen, odotuksineen, rukouksineen, kirkkoineen, taivaineen. Jos Raamattua lukiessaan ihminen ei löydä Jumalaa, hänen sydämensä asenne on silloin väärä. Se on vain juutalaisuuden oppikirja, historiankirja, teologiaa, ihmismielipiteitten kokoelma eri aikakausilta. Apt.4:31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Kun Herra täytti heidät, he eivät puhuneet politiikkaa tai maailman parantamista, ihmisten toiveita, vaan Jumalan sanaa. Herran Henki saa Raamatun sanan elämään syntisen sydämessä, tulee vallankumous, piru joutuu pois valtaistuimeltaan ja Jeesus ottaa sen paikan. Mutta ei kulu aikaakaan, kun jostain putkahtaa seurakuntaan tyyppejä, jotka kertovat, mitä on oikea kirkollisuus nykyaikana, millainen pappi pitää olla johtamassa tyhmiä maallikkoja, ja että vain oikea teologia on arvostettavaa, että armolahjat eivät ole toimineet enää kahteentuhanteen vuoteen, että kaikki ihmiset pelastuvat, helvettiä ei ole, eikä uskoon tulemista tarvita, ainoa synti on ihmisten tuomitseminen, että kun ihmiset vaan rakastavat vapaasti niin kaikki korjaantuu, että Raamattua ei pitäisi lukea omatoimisesti ja että liiallinen uskovaisuus tekee hulluksi. 2.Tess.2:3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
Raamattu on täynnä tavallisia, vajavaisia ihmisiä, jotka löytävät Herran, pelastajansa, Vapahtajansa. Kaikki näkyvä tulee kerran katoaman, sitä ei ole enää, kun Jumala pyyhkäisee sen pois; mutta Jumalan sana pysyy aina, kestää ajan ja on suuren kunnioituksen aihe ikuisesti. Jumalan Henki puhuu Raamatun kautta, sana tule eläväksi, lihaksi, se on uskoa. Siitä tulee uskovalle jokapäiväinen elämänleipä, elämänvesi, taivaanmanna, Jumalan puhe, johdattaja, opettaja, varjelija, parantaja, sydämen valo, viisauden ja tiedon aarre, taivaan tie, totuuden sanoma, kodin siunaaja, avioliiton perustus, perheen yhdistäjä, rukouksen innostaja, omatunnon herkistäjä, syyllisen armahtaja, kutsumuksen vahvistaja, yksinäisen ystävä, heikon rohkaisija, luonteen korjaaja, armolahjojen synnyttäjä, ilosanoman julistaja, anteeksiantamuksen vakuuttaja, syntisen armahtaja, nälkäisen ruokkija, itsetuntemuksen peili, Jumalan ilmoittaja, Jeesuksen Kristuksen kirkastaja.
1.Miksi suotta Ihmisparka Murehdit
ja olet arka Matkas tähden maallisen?
Hän, mi luonnon kukkaan pukee,
Hän mi päämme hiukset lukee,
Miks et luota hänehen?
2. Hän sun hoiti pienest asti,
Armokasteellaan sun kasti,
sanansa soi suloisen,
Antoi ruo'an, juoman sulien,
varjeli sun vääräin tullen:
Nosta silmäs hänehen.
3. Mik' on murheistasi hyöty?
Ett' oot uupunut ja lyöty,
Kaikki käy myös nurjasti.
Uskossa jos täytät työsi,
Lepäät rauhallisna yösi,
Herra työtäs siunaapi!
4. Kun on turvan' ihmisellä
Taivaallinen Isä hellä,
Hyvä silloin olla on,
Ain' on täynnä Herran aitat,
Hyvyytens on pohjaton.
5. Luota Herraan, Herra auttaa!
Murhees,. epäuskos kautta
Riistät hältä kunnian.
Opi myös jo tyytyväksi,
Pienestäkin kiittäväksi,
Niin saat kerran suuremman.
Hlv. 231 Simo Korpela.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti