Se painaa kuin synti

 

Asuimme Kymenlaaksossa, kun kerran eräs koulusiivooja soitti meille ja kertoi tytöstä, joka istui koulun päätyttyä siellä käytävällä ja itki. Hän oli mennyt jututtamaan työn lomassa tyttöä ja oli selvinnyt, että tämä oli kovassa syyllisyyden otteessa. Nyt siivooja soitti ja kysyi, että voisiko tyttö tulla meille juttelemaan ja auttaisin häntä? Totta kai se sopi ja niin samana iltana tyttö tuli meille isänsä ja äitinsä kanssa. Vaimoni tarjoili kahvit vieraille ja minä juttelin tytön kanssa. Hänellä oli kova synnintunto ja se oli tullut hänen luettuaan uutta raamatunkäännöstä, jonka oli saanut lahjaksi hiljattain. Rukoilin tytön puolesta, että Herra auttaisi hänet mielenrauhaan ja julistin synnit anteeksi. Sitten he lähtivät perheenä kotiinsa, enkä enää koskaan nähnyt heitä. Tuskin muistan edes heidän ulkomuotoaan enää? Siivoojakaan ei enää soittanut. Synnintunto on se vaihe, jossa Jumala ilmaisee ihmiselle hänen todellisen ja suurimman vaivansa. "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." Jes.59:1-2.

Sarjakuvat, vitsit ja televisio pursuavat syntiä ja jumalanpilkkaa, joissa vakavia uskovia halveksitaan. Synti on kevyt asia niin kauan, kun se alkaa painaa omatuntoa Jumalan Pyhän sanan ja Hengen herättämän. Nykyään ei synnistä puhuta kuin kevyesti huumorilla ja se johtuu varmaan siitä, että käsitys Jumalasta on myös ohentunut. Tilalle on tullut kaikkivoiva ihmisyys, joka kykenee tahdollaan ja älyllään ratkaisemaan ongelmat ja rakentamaan hyvinvointia joka lähtöön. Tämäkin on hyvin valikoivaa some-uskoa, jossa tärkeää ovat Saimaan norpan lisääntyminen, meriveden puhtaus, euromaiden velkajärjestelyt ja hävittäjäkaluston uusiminen. Asiantuntijoilta kysytään ties mitä jonnin joutavaa ja maailmamme muistuttaa nykytaiteen näyttelyä, jossa on mahdollista oksentaa kankaalle ja sitten pinkottaa se seinälle kaikkien ihailtavaksi? Ei ihme, että Laestadius sanoi aikoinaan maailmaa suureksi hullujenhuoneeksi? Raamattu sano: "Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi.... Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää." Hes.18:30,32. Kun kristillinen seurakunta kadottaa julistuksestaan synnin, se on kuoleman tiellä. Sillä eihän armolla ole mitään tilausta, kun ihmiset pärjäävät muutenkin? Samalla tällä tiellä ajaudutaan siihen, että Jumalasta tulee hyvinvointimme takuumies, jota me ohjailemme, vaikka pitäisi olla aivan päinvastoin, ihmisten tulee kääntyä Herran puoleen ja kysyä, mitä hän tahtoo meistä.

Jokaisen ihmisen suurin ongelma kuolemaan saakka on synti, oma synti ja sen seuraukset. Synnin kanssa eletään, synnin kanssa nukutaan ja synnin kanssa tehdään työtä ja eletään ihmisten kanssa, synnin kanssa kuollaan. Synti tuo mukanaan syyllisyyden, joka roikottaa sielua odottamaan viimeistä iskua. Tämän tietoisuuden ymmärtäminen on viisautta ja siihen Herra lähettää palvelijansa julistamaan evankeliumia, etteivät ihmiset hukkuisi synteinensä ikuisesti. "Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan." Snl.24:11-12. Suruton ihminen, hengellisesti sokea ihminen, Jumalalle kuollut ihminen touhuaa kaikenlaista ymmärtämättä itsekään miksi? Hän kulkee kohti tuhoa ilman uskoa ja siksi Jumala lähettää hänelle kutsun kääntyä.

Lapsena kuulin äitini sanovan joskus: - Se painaa kun synti. Silloin kyse oli jostakin suuresta esineestä, joka piti kantaa paikasta toiseen. Mutta en ymmärtänyt, miten paljon synti voi painaa. En edes ymmärtänyt synti-sanan merkitystä. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin Pyhä Henki selvitti minulle synnin omakohtaisesti, perusteellisesti ja hengellisesti. Olin siis kuin kuka tahansa keskiverto syntinen siihen päivään saakka, kunnes Jumala tuli elämääni. Käsitykseni Jumalasta oli ollut etäinen, merkityksetön ja lattea. Hänellä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta elämääni tai yleensä mihinkään asiaan. Taivas vaikutti kovin sulkeutuneelta? Olin puhunut joskus Jumalalle, mutten tiennyt että ylhäällä kuunnellaan mitenkään asioitamme. Yhtäkkiä Jumala alkoi puhua minulle, herättävästi, vakavasti, jumalallisesti. Se oli yllätys. Hermostuin ja jouduin huomaamaan kuinka avuton olinkaan näissä asioissa. Ystäväni olivat kaikki samanlaisia, eikä heistä ollut neuvojiksi. Kuulin monta kertaa Herran kutsuvan itseäni, miesääni puhui minulle lempeästi mutta vakavasti. Mutta torjuin kutsun, pakenin häntä. Yritin puhua ihmisille, mutta huomasin, että minut vain luokiteltiin tärähtäneeksi. En saanut apua mistään.

Mutta vaikein oli vielä edessä. Herätykseni synninunesta oli jatkunut jo jonkin aikaa. Olin uupunut, levoton ja yksin. Tuntui kuin taivas olisi ampunut kaikki ammuksensa juuri minuun, vain minuun. Ympärilläni olevien elämä taas vaikutti kovin seesteiseltä ja helpolta. Miksi siis juuri minä, joka en ollut uskonnollinen, en osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin, en etsinyt Jumalaa, en kaivannut häntä, en palvellut häntä, en odottanut häntä? Miksi minä, joka en halunnut muutosta elämääni? En tiennyt paljonkaan uskonasioista ja käsitys synnistä oli täysin hämärä. Vasta myöhemmin luin Raamatusta Jeesuksen sanan: "Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Joh.8:24. Olin siis kuoleman tiellä, vaaravyöhykkeessä ilman Vapahtajaa, ilman pelastusta, ilman Jumalan armoa.

Herätykseni huippuhetki koitti eräänä aurinkoisena pyhäaamuna. Silloin tuli tuomion aika. Jumala vieritti nähtäväkseni kaikki syntini. Jostakin salatuista kätköistä Jumala etsi silmieni eteen koko menneen elämäni ja se oli kauhufilmi, pelkkää negatiivia, mustaa saastaa. Se oli järkyttävä kokemus, tunsin kuolevani siihen paikkaan. Olin aivan lyöty. Herra näytti koko kurjan elämäni taivaallisessa valossa ja se tapahtui yhdessä hetkessä. Synnin paino oli valtava, murruin sen alla. En voinut edes puolustautua, sillä kaikki se oli totta. Mustat aallot vyöryivät ylitseni, olin kuin hukkuva ihminen. Herran käsi lepäsi raskaana ylläni. Tuomion myrsky oli kuitenkin Jumalan viisas suunnitelma kohdallani. Herra laittoi kirkkaan valon suoraan minuun, vain minuun. Herra näytti, mikä on ihminen ilman Kristusta, mikä on ihmisen loppu syntien tiellä, perkeleen palveluksessa, maailmaa rakastavana. Myöhemmin kuvittelin, miltä se tuntuisi, jos se olisi elämän viimeinen hetki ennen ikuisuutta? Hirveä kuolema, hirveät synnit, hirveä polte, hirveä syyllisyys, hirveä tuomio, hirveä ikuisuus, hirveää ilman Jumalaa ikuisesti tuomittuna ja loppumaton helvetin tuli. "Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin." 1.Moos.4:13.

Siihen tuomion hetkeen tuli Jumalan käsi, Vapahtajan lävistetty käsi, uuden elämän virta – taivas aukeni. Herra astui alas ja tuli luokseni. Hän otti pois syntini valtavan kuorman. Hän otti syntieni rangaistuksen päällensä. Hän maksoi minut vapaaksi. Hän osti minut omakseen. Hän lunasti minut. Hän pelasti minut. Hän antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän tuli asumaan syntiseen sydämeeni, jonka oli juuri puhdistanut pyhällä verellään. Hän toi elämääni valon. Hän toi kuolleeseen elämääni ikuisen elämän. Hän toi valheelliseen maailmaani totuuden. Hän toi itsekkääseen olemukseeni rakkauden. Hän toi elämääni ristin elämäntien merkiksi ja oman lihan kuolettamiseksi. Hän eheytti persoonallisuuteni. Hän antoi uudet ystävät, uskovat veljet ja sisaret, hänen oman joukkonsa. Hän antoi minulle sanoman ja tehtävän, evankeliumin, sanoman vietäväksi ihmisille.

Oikeastaan syvimmältään on olemassa vain yksi synti, epäusko, sillä kaikki työt, puheet, laiminlyönnit, asenteet johtuvat siitä ja se taas johtuu siitä, ettei ole Jumalaa. Jo tämän tajuaminen omassa sisimmässään on järkytys, joka horjuttaa vahvankin ihmisen. Joskus synti painaa sinutkin maahan saakka. Se on Jumalan tahto ja suunnitelma. Ilman sitä et tarvitsisi koskaan Kristusta. Synnin karmea voima litistää allensa suurenkin ihmisen, kun Pyhä Henki oikein synnin paisuttaa. Synti on armoton syyllisyyden mittari, joka näyttää jatkuvasti kantajansa ylipainoa. Syyllisyys uuvuttaa ja sekoittaa mielen. Oletko jo päässyt synnistä voitolle? Oletko kuullut evankeliumin? Tiedätkö kuka auttaa sinua? Näetkö hänen ristinkuolemassaan sinun syntisi? Tiedätkö, että hänen haavojensa kautta sinäkin paranet ja pelastut? Jeesus Kristus Jumalan Poika on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän elää tänään ja on lähettänyt evankeliuminsa sinua varten. Anna syntisi ja itsesi hänelle, niin löydät armon avuksi oikeaan aikaan.

1800-luvulla Lars Stenbäck kirjoitti runon, jossa tilitti jumalasuhdettaan, synnin ja armon jännitettä. Se on rukous, joka on edelleen ajankohtainen kenelle tahansa:

Avaa, avaa!

Olenko jäänyt hylätyksi täydestä ehtoollispöydästä?

Isä säälivä, etkö enää ole minun Jumalani?

Etkö kuule minua, kun huokailen ja rukoilen.

Niin, olen tehnyt syntiä, olen rikkonut paljon;

olen luopunut sinun pyhästä armostasi.

Pimeä ja synkkä syvyys on sydämessäni

ja ainoastaan synti ja epäusko vallitsevat siellä.

Ah, Jumala, mitä on kaikki elämä maan päällä?

Minusta on tullut kuoleman ja tuomion ihminen;

minulla ei ole mitään toivoa kuoleman hetkellä,

minulla ei ole mitään toivoa koko maan piirissä.

Olen masentunut ja kyyneleeni vuotavat,

mutta en voi löytää ketään lohduttajaa täällä.

Oi, suljetko sinäkin minulta sylisi?

Niin, niin olen ylenkatsonut sinua?

Siellä sinä istut ja kirjoitat kirjaasi,

Vanhurskas, mitä teen sinua vastaan, kunnes mitta täyttyy,

kunnes sysäät pois rikkojan kasvojesi edestä aikanaan.

Minne pakenen? En voi odottaa Herraa,

en voi kestää hänen pyhää vihaansa. Minne pakenen?

Oi, täytyykö minun siis kuolla synteihini ja saada tuomio?

Kaikki entiset iloni jättävät minut;

mikä minulle oli voitto, muuttuu tomuksi.

Paljastettuna pahantekijänä seison Herran edessä

ja kuulen tuomioni hänen pyhän lakinsa mukaan.

Oi Jumala,olihan ensimmäisinä elinpäivinäni

minun kanssani Jumalan rauha, joka karkottaa kaikki pilvet.

Silloin oli sinun lempeä enkelisi alati lähelläni

ja Herra Jeesus minulle tuttu ja rakas.

Oi Jeesus lapsuudenystäväni,

armahda minua kadotettua ja kurjaa!

Voitko vielä vihollisesi lunastaa

ja antaa menetetyn armosi jälleen?

Oi sinä, joka tulit pois ottamaan synnin syyn!

Sinä, joka olet niin väkevä heikoissa,

johdata minut helvetin ja kuoleman kautta,

mutta johdata minut ainoastaan sinun tykösi synnistä ja ahdistuksesta!

Kaiken pahuuteni pauloissa tahdon haluta sinun ristiäsi;

Sinä et tahdo, sinä et voi hylätä minua.

Tahdon itkeä täällä katumuksen kyyneleitä,

etten itkisi siellä ikuisesti.

Vähällä tai paljolla

Lapsena isoäitini asui Turussa pahamaineisessa Raunistulan kaupunginosassa, se oli mäkistä seutua mutkaisine teineen keskikaupungin ulkopuolella Helsingin junaradan tuolla puolella, täynnä työläisten mökkejä, jotka oli kaikki rakennettu eri kaavalla. Mummu asui hellahuoneen asunnossa, jossa ei ollut mukavuuksia ja kävi silloin töissä kaupungin puolella Verkatehtaassa ja sinne käveltiin junaradan poikki. Talossa oli lukuisia perheitä ja monta ovea, siellä tuli lapsena paljon oltua. Raunistulaa kutsuttiin lapsuudessani Ruukkujen tasankoksi, koska siellä oli niin paljon

viinatrokareita, romaaneja, rahanväärentäjiä, käsityöläisiä. Siellä oli myös kuuluisia ilotaloja nimeltään: Honolulu ja Nousevan auringon talo. Kaiken asutuksen keskelle uskovat olivat rakentaneet myös rukoushuoneen, se valmistui 1908 ja oli tulosta alueella vaikuttaneesta Frans Hannulan herätyksestä. Raunistula ei kuulunut edes Turun poliisialueeseen, vaan Maarian alueeseen, sinne oli määrätty oma virkavalta pitämään järjestystä. Kerrotaan, että kun uusi Raunistulan poliisi tuli Pohjolan sillan yli tutustumaan tulevaan reviiriinsä, hän sattumalta alkoi kysellä juuri Tuomen Erkiltä, joka oli eräs paikallinen bohemi taiteilija, ja josta tuli myös yksi Suomen ensimmäisistä rahanväärentäjistä: - että mistäs täältä saa viinaa ostaa? Erkki esitteli hänelle auliisti Raunistulan talot ja ovet ja vei lopulta poliisin rukoushuoneen ovelle sanoen: - Herra konstaapeli, kaikista näistä muista taloista voitte mennä kysymään, mutta tästä älkää menkö. Lapsena ei minua viety rukoushuoneelle vaan työväentalolle iltamiin. Vain uskovat kävivät rukoushuoneella, sillä sitä pidettiin porvarien paikkana. Vanha rukoushuone hävitettiin muiden vanhojen rakennusten tavoin sota-ajan jälkeen ja kirkon toimesta tilalle rakennettiin moderni kivilinna. Nykyään Raunistula on eliittialuetta, jossa asuvat rikkaat ja boheemit, eivätkä he ole kiinnostuneet uskosta.

Uskovaisuus jakaa aina ihmisiä, on Jeesuksen todistajia ja vastustajia, herätettyjä ja paatuneita. Ei köyhällistö ole etunenässä parannusta tekemässä, eivätkä silmäätekevät ole sen parempia. Ihmiset keksivät tuhat syytä siirtää kääntymystään tuonnemmaksi vedoten hyvyyteensä, kiireisiinsä, kirkon virheisiin ja tieteen saavutuksiin. Paavali oli aikoinaan vangittuna pitämässä puolustuspuhetta kuningas Agripan edessä. Rohkeasti hän kertoi uskoontulonsa pääpiirteet ja mitä Jeesus hänelle oli sanonut. Hän kertoi juutalaisuudestaan ja osakseen tulleesta vainosta. Silloin maaherra Festus keskeytti Paavalin huutaen: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet. "Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi." Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta." Apt.26:27-29. Kuninkaan olisi pitänyt ottaa uskossa Kristus vastaan, mutta hän pelkäsi asemansa ja vieraiden vuoksi mainettaan. Hän jäi osattomaksi armosta ja tuo ainutkertainen evankelioimistilaisuus jäi vain historian lehdelle. Voi, miten murheellista, kun on vain vähän pelastuneita.

Yleensä ihmiset ajattelevat hoitavansa suhteensa Jumalaan omin voimin, edellytyksin, rukouksin, uhrauksin ja palveluin. Mieli on kohdallaan ja juttu tuntuu helpolta kuin heinänteko, jossa voi vielä vihellellen pitää toista kättä taskussa toisen työskennellessä. Mutta varsinainen taipuminen on vielä kaukana tulevaisuudessa, sillä pitää tapahtua monta kompastumista ja kaatumista ennen kuin sielu kallistuu Herran eteen syntisenä. Joten, kuninkaan usko profeettoihin ei vielä tuonut pelastusta, korkeintaan hän olisi voinut sanoa lukeneensa hieman Raamattua. Ihmispelko oli myös silmiinpistävää ja turhamaisuus ja kunnian tarve jäykistivät juhlallisen seurueen kivettyneiksi uskon vastustajiksi. Uskovaisen kutsuminen oli sen ajan sirkushuvia, jossa areenalle kutsuttiin mielenkiintoinen henkilö, josta oli ollut etukäteen juttua vähän joka piirissä.

Muistan omankin uskoontuloni alkuajoilta monta hilpeää keskusteluhetkeä, kun juovuksissa olleet ystävät ja kylänmiehet tulivat haastattelemaan vastakääntynyttä hymyssä suin. Naurua ja pilaa piisasi ja minut arvioitiin tärähtäneeksi nuorukaiseksi, joka pilaa elämänsä moisella hullutuksella. Olen sitten vuosikymmenet odottanut näiden sankareiden esiin marssia piiloistaan, mutta turhaan. Toivoa sopii ja rukoilla, että tulisivat mielenmuutokseen ennen kuolemaansa - vaikka minä en siitä mitään tietäisikään.

Ryhmä "vähällä uskoon" on suosittu harrastus meidänkin yhteiskunnassamme ja sisältää paljon uskonnollista mielipidettä, kirkollista harrastusta, pyhäkoulua, pinnallisesti tutkittua hengellistä materiaalia ja jokunen uskovainen tuttava. Siinä ovat kuitenkin jo taivaan tien edellytykset olemassa ja se olisi varmasti kaikkein helpoin tie Jeesuksen yhteyteen. Onnellista on syntyä uskovaan sukuun ja tasapainoiseen perheeseen, päästä pienestä pitäen kuulemaan Jumalan sanaa ja oppia rukoilemaan ja käymään kirkossa, olla kiitollinen kerran saadusta kasteen lahjasta ja ehtoollisen uudistavasta osuudesta Kristukseen, kristillisestä opetuksesta, jotka ovat kertoneet Jeesuksesta, hengellisistä isistä ja äideistä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet pitkin matkaa. Täällä ovat tavalliset ihmiset, tasamaan hiihtäjät, kaikin tavoin köyhät ihmiset, herkän omatunnon kulkijat, muiden mitätöimät, syntymästään kiltit ihmiset, lapsenuskoiset ja herkkäsielut, jotka uskovat heti ensimmäisellä kehotuksella asiat. Tästä ryhmästä on kuitenkin luopumisprosentti valitettavan suuri ja se johtunee siitä, että helpolla saatu on helpolla luovutettu pois.

Juudan kuningas Jooram (nimi tarkoittaa "Herra on korotettu") on varsinainen surullisen hahmon ritari, jossa henkilöityy hengellinen luuseri. Hän ei elänyt nimensä mukaisesti, ei siis ihme, ettei kukaan kaivannut häntä kuollessaan. "Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin." 2.Aik.21:20.12. Tämä esikoispoika oli saanut suuren rikkauden isältään ja perinyt kuninkuuden, sekä kaiken hyvän, mutta vaelsi silti kelvottomasti, hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän vietteli kansan epäjumalanpalvelukseen. Hän tappoi kuusi veljeänsä ja oli naimisissa pahamaineisen kuningas Ahabin tyttären kanssa. Ja niin Jumala puuttui tilanteeseen: "Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä, vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä, katso, sentähden Herra rankaisee sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, kovalla vitsauksella; ja sinä itse olet sairastava vaikeata tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos." 21:12-15.

Ryhmä "paljolla uskoon" sisältää kaikki koettelemukset, kurjuudet, hylkäämiset, konkurssit, sairaudet, pimeyden kätköt ja perkeleen petokset. Tämän ryhmän muodostavat sellaiset ihmiset, joiden puolesta on rukoiltu vuosia, jopa vuosikymmeniä. Täällä ilmenee aikanaan kova synnintunto, kun omatunto on herkistynyt äärimmilleen ja kuolema kolkuttaa takaovella sielua. Täällä on onnettomia, onnettomuuden vaurioittamia, puusta pudonneita tyyppejä pilvin pimein. Täällä on helvetin pelko joskus kuoriin tuntuvana, yöuni on kadonnut, yksinäisyyden tunnit jäytävät mieltä ja mietintä siitä, miten olisi pitänyt tehdä, tai miten ei missään tapauksessa olisi pitänyt tehdä aikanaan. Täällä on paljon niitä, joilla on ollut korkea asema, monien ihmisten kunnioitus, rahallinen ja sielullinen suosio, joiden taitoa ja ulkonäköä on ihailtu ja kiitelty ylisanoin maireasti. Täällä ovat ne, joiden olisi pitänyt tulla vähällä uskoon ja jotka ovat semmoisia olleetkin ennen kuin maailman rakkaus on kietonut heidät kuristusotteeseensa. Täällä olevat ovat olleet vuosikausia hengellisesti kuolleita uskonnollisia fossiileja, jotka heikkoina hetkinä ovat vedonneet perinteeseen ja hyviin tuttavuuksiinsa, oman seuran jäsenyyteen ja klubijäsenkorttiinsa. Täällä ovat elämässään sikailleet 2.Piet.2:22, koiran tavoin oksennuksellaan herkutellet 2.Piet.2:22 ja semmoiset, jotka ovat hirnuneet hevosten tavoin lähimmäisensä puolisoa Jer.5:8. Täällä ovat hengellisesti Jumalalle sokeat, kuurot ja mykät ihmiset Jes.42:19. He eivät tiedä, mihin ovat menossa, eivät halua kuulla Jumalan puhuvan heille, eivätkä itse sano Herralle mitään, eivät laula virsiä, eivätkä rukoile valoa sisimpäänsä. Täällä ovat ne joiden maallinen vakuutustodistus on aikaa päiviä mennyt vanhaksi, eikä sillä ole mitään katetta. Täällä ovat ne, jotka ovat huumatut erilaisilla nukutusaineilla narkoosiin ja siksi he kulkevat päämäärättömästi hortoillen tarkoitusta ja suuntaa vailla himojensa orjina. Täällä ovat ne, jotka yleinen mielipide on sokaissut kannattajikseen mitä hulluimpiin päätöksiin ja suunnitelmiin, jotka ovat kaikki vain vahingoksi ihmissielulle.

Syntikurjuudesta pelastunut ymmärtää surkeutensa ja suruttomuutensa, kuoleman askeleensa ja pimeyden sidonnaisuutensa, täydellisen kykenemättömyytensä auttaa itse itseään pelastuksessa. Siksi semmoisen todistus nousee aina syvyydestä ja sen keskuksena on Jeesus, Raamatun Jeesus, Jumalan Poika, valtakunnan Herra, hänen pyhä yli kaikkien nimien korotettu nimensä Apt.4:12, hänen olemuksensa olla lihaksi tullut Jumalan sana, ikuinen totuus, ainoa taivaan ovi, ainoa elämän tie. Jeesus tarttuu etsivän, kolkuttavan ja anovan elämään ja pelastaa hänen sielunsa, jopa kuoleman kalkkiviivoilta, jyrkänteen reunalta. Hän muuttaa sydämen uudeksi, synnyttää Jumalan lapseksi, vapauttaa menneisyyden taakoista, antaa ihmisen sisimpään Pyhän Henkensä. Hän tekee sen vähällä tai paljolla, lyhyen tai pitemmän kaavan mukaan, äkkiä tai ajan kuluessa, kirkossa tai kirkon takana. Ps.116 on otsikoitu pelastetun kiitosuhri, siitä jakeet 1-4. kertovat erään ”paljolla uskoon” kääntyneen todistuksen: "Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"

Rukouksena edelleen psalmi 116. jakeet 8-13 ja 16-19. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita." Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä……Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! Aamen.