Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.

Ilmeisesti koskaan aiemmin ei maailmaa ole kyykytetty näin raskaasti kuin tämän vallitsevan kulkutaudin vaikutuksesta, joka lähti muutama kuukausi sitten Kiinasta? Vaikka historia tuntee lukuisia suuria kärsimysten ja vaivojen aikoja, eivät ne ole kuitenkaan koskaan aiemmin koskeneet koko maailmaa. Rutto ja kolera olivat aikoinaan pelättyjä sairauksia, jotka pakottivat ihmiset polvilleen ja huutamaan Herraa avuksi. Nälkävuosien aikana 1800-luvulla köyhä kansa vaelsi paikasta toiseen ruoan toivossa ja levitti siihen aikaan lavantautia, suolistosairautta, joka tappoi Suomessa paljon ihmisiä. Espanjantauti jylläsi rankasti tappaen maassamme sata vuotta sitten. Myös erilaiset keuhkosairaudet surmasivat lukuisia ihmisiä lyhyessä ajassa. Sairaudet ovat olleet alueellisia ja koskeneet paikallisia ihmisryhmiä, niistä on päästy eroon hygienian ja puhtaan veden vaikutuksesta. Mutta pahimoilleen niiden seurauksena on hävinnyt kokonaisia populaatioita kokonaan kartalta ja tutkijat ovat sitten myöhemmin ihmetelleet, että mihin he katosivat? Mutta Jumala etsii ihmistä ja kansaansa: "Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää. En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa. "Hoos.11:7

Suurten ongelmien tulviessa maailmaan, se herää ensin huomaamaan näkyvät ongelmat: Ensin surraan rahan loppumista, sitten urheilukilpailujen päättyminen, sen jälkeen parutaan teatterien ja konserttien estymistä, vielä murehditaan kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden sulkemista, työttömyyttä, yksinoloa ja tarkoituksettomuutta, elämän tyhjyyttä ja eläkkeen pienuutta. Joku suree lääkkeiden loppumista ja toinen, ettei voi matkustaa ulkomaille, ja vielä murhetta tulee siitä, ettei saa morjenstaa vanhempiaan ja isovanhempiaan.

Nykyaika on kuitenkin teknologian myötä kehittynyt siihen vaiheeseen, että ihmiset liikkuvat valtavan paljon ja kantavat tautinsa äkkiä toisten ulottuville, kun pelkkä some ei enää riitä. Ihmiset ovat alituisesti liikkeessä, menossa ja tulossa, eivätkä aina muista miksi? Pahuus ja kurjuus ovat kauppatavaraa, kuten banaanit ja broilerit. Maailman suurin ongelma on kuitenkin aina ja kaikkialla synti, sillä synnin tähden ihmiset elävät erossa Jumalasta ja joutuvat kadotukseen kuoleman jälkeen, joka on jokaisen pahin mahdollinen ennuste. Jumala kuitenkin on suunnitellut evankeliumin pelastumiseksemme ja vastaanotettuna se pelastaa syntisen ja sairaan. "Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi."2.Sam.14:14

Viimeisien viikkojen aikana ei ole tiedotusvälineissä paljon enää puhuttu ilmastonmuutosten aiheuttamista ongelmista. Mutta ei ole kukaan kerinnyt vielä iloitsemaan, että virussairausaallon myötä ilmasto saa aikaa huilata, kun ihmiset pysyvät kotonaan, lentokoneet ei pörrää ilmassa ja autotkin ovat tallissa, joukkokokoukset ovat kielletyt ja kansaa on kehotettu ulkoilemaan.

Olivat pyytäneet myös piispan lausumaan muutaman sanan tv-uutisissa ja niin oli mahdollisuus kertoa evankeliumi ja julistaa Jumalan sanaa, sekä kehottaa parannukseen ja rukoukseen, mutta läskiksi meni sekin hetki. Piispa vain tyytyi olemaan osaaottava surevien kanssa ja kertoi olevansa varma, että kyllä tästä selvitään ja julisti, että kirkko on siirtynyt etätoimintaan ja nettiin? Olisi voinut kuvitella, että vain aikoinaan Sodoman uutislähetyksissä olisi kuulunut jotain yhtä pöyristyttävää? Jumala ei ole muuttunut, eikä hänen sanansa, edelleen Herra etsii syntistä parannukseen ja armahtaa niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa. Mutta oman vaelluksensa tien valinneet tulevat karvaasti pettymään, sillä heille ei ole odotettavissa muuta kuin surkeutta ja kauhua.

"Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa..... He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle.... ja ensiksi minä mittaan heille palkan heidän helmaansa.... teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista." Jes.65:2-12.

Ihmiskunta on täällä vanhassa kristikunnassakin, Euroopassa, niin paatunutta, ettei Raamatun sanaa enää kuulla eikä kunnioiteta. Kirkot tyhjenevät ja sirkushuvit menevät kaupaksi, Jumala ja häneen uskovat ovat vain vitsien arvoisia surkimuksia yleisessä mielipiteessä. Siksi on tullut tämä aika, jonka Jumala on lähettänyt koko maailman koettelemukseksi. Ehkä siis ihmiset kuuntelevat ennemmin yhteiskuntaa koskettavia asioita, kuin saarnattua Jumalan sanaa? Moni pelastuu vasta kuoleman kolkutellessa ovella ja ajallisten asioiden riisuutuessa turvaverkostosta hänen ympäriltään. On aika etsiä Herraa ja hänen kasvojaan, kysyä hänen tahtoaan ja pääsyä hänen valtakuntaansa, kumartua hänen Poikansa Jeesuksen edessä armoa anellen. Jumala voi mitä vain ja toteuttaa lupauksensa, mutta myös uhkauksensa. Joskus se tapahtuu hetkessä. "Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina." Jes.37:36.

Nykyinen hyvinvointimme on seurausta pitkän ongelmattoman aikajakson kulusta, olemme vain kuulleet vaikeista ajoista ja katovuosista, sortoajasta, iso vihasta ja maailman sodista. Nyt ei ole ollut suuria ongelmia, jotka olisivat aiheuttaneet alasajoa, kaikki on lisääntynyt ja kasvanut – paitsi jumalanpelko, mutta tämän myötä myöskin pahuus ja Jumalanvastaisuus. Poliitikkojen yleinen puhetapa on jo pitkään ollut se, että me kyllä selvitämme kaikki ongelmat ja laitamme asiat järjestykseen. Emme kuule avuttomuuden ääniä, emme kykenemättömyyttä, emme heikkouden myöntämistä, ainoastaan toisten syyttelyä ja puoluepolitiikkaa, jossa muita mustamaalataan omaksi hyödyksi. Mutta tuomari seisoo ovella, sillä synti vaatii aina sovituksen, rikkomus rangaistuksen. Vain kääntymys tuo pelastuksen ja sitä Herra tahtoo.

"Niinpä minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan, sanoo Herra, Herra. Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."Hes.18:30.32.

En muista koskaan aikaisemmin, että hengellinen toiminta olisi lopetettu julkisesti näin laajasti kuin tänään? Neuvostoliitossa tukahdutettiin aikoinaan kaikenlainen julkinen kirkollinen toiminta ja jäljelle jäivät vain pienet ryhmät maan alla toimivia uskovien joukkoja, joita johtivat kristittyjen vainoissa eloon jääneet vanhat naiset. Niitä kokoontumisia Herra muisti ja Pyhä Henki oli väkevästi läsnä siunaten kansaa. Ei ollut ongelmia hengellisten kysymysten kanssa, eikä puhdasoppisuus vaivannut seurakuntia, ei ollut puhettakaan menestyksen teologiasta, ei valitettu kirkkojen lämmitysten puutteesta, eikä itketty urkujen vaikenemisesta, ei purnattu parannussaarnoista. Silloin oli suurta saada yhdessä veisata Jeesuksen lauluja, rukoilla häntä, ja tulla hetkeksi kokoon lukemaan Jumalan sanaa. "Minä tahdon heitä vahvistaa Herrassa, ja heidän pitää vaeltaman hänen nimeensä, sanoo Herra." Sak.10:12

Nyt kirkot ja herätysliikkeet ovat uudessa tilanteessa, kun on kokoontumiskielto rajoituksena. Olisi aika kysyä Herralta, miten pitää mennä eteenpäin, missä olla, mitä jättää pois, mihin satsata, milloin vaieta, milloin puhua, milloin rukoilla ja mitä. Tulee mieleen myös aika, josta Raamattu on ennustanut, yö, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä. On myös ennustus, että Jeesuksen tulemuksen edellä on synninyö pimeimmillään ja vain hänen tulemisensa valaisee kaiken. Se on kuin salaman leimahdus, joka näkyy kaikkialle ja samassa yhteydessä tulee kutsuhuuto lähteä Karitsan häihin Jumalan luokse. Ovatkohan ihmiset valmiit siihen, odottavatko Kristusta, haluavatko taivaaseen?

Olemme edessäsi Herra vain tomua, niin kuin ei mitään ja kuitenkin haluamme tulla huomatuiksi ja kuulluksi, asetamme aikeemme, tarpeemme, tilanteemme, sukumme, ystävämme, naapurimme, kaupunkimme ja terveytemme eteesi odottaen siunaustasi. Kuitenkin rohkenemme kysyä, mitä opetat meille itsestäsi tässä ajassa, mitä sinä tahdot, mitä tahdot sanoa tällä kaikella, mihin viet meitä, mikä on tulevaisuutemme, mikä on ihminen, että muistat meitä, ihmislapsi, että pidät hänestä huolta? Herra olemme edessäsi odottamassa kasvojesi valkeutta ja kunniasi kirkkautta kuullaksemme ääntäsi omassa elämäntilanteessamme. Tarvitsemme Jeesus sinun parantavaa voimaasi, mielemme muuttavaa uskoasi ja sydäntämme lämmittävää rakkauttasi, toivoa ikuisuudesta paratiisissa. Anna Pyhän Henkesi ohjata askeleemme taivaan tiellä päivän kerrallaan. Kiitos, että kuulet meitä, auta meitäkin kuuntelemaan sinua, olemme kaikki täysin sinun varassasi. Aamen.

Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. 5.Moos.28.

Joskus ennen vanhaan työnantajan oli tapana antaa eläkkeelle jäävälle henkilölle lahjaksi kello. Se oli niin yleistä, että siitä tuli kansan suussa vitsi, jossa kysyttiin, että miten kauan vielä menee aikaa ennen kuin saat kellon? Niin, sitä sitten ulkopuoliset tietysti miettivät, että miten tärkeää eläkkeellä on tietää kelloaikaa, kun ei tarvitse mennä enää töihin säännöllisesti? Itse olen huomannut, että olen tottunut kellokulttuuriin niin perusteellisesti, että meillä on huushollissa kelloja joka lähtöön, kaikissa huoneissa raksuttaa aikarauta, on isoja kelloja, pieniä kelloja, digitaalikelloja, herätyskelloja, rannekelloja, äänekkäitä, jotka lyövät säännöllisesti tahdit ajankohdilla ja sitten on hiljaisia sähkökelloja. Yölläkin makuuhuoneen kattoon heijastuu värivalolla kelloaika, että nukkuva tietää missä mennään, jos sattuu heräämään kesken unien? Ilmeisesti aikatauluista ei pääse irti kuin vasta kuoltuaan?

Ajatellaan, että aika on suhteellista riippuen katsojastaan, mutta kyllä se siitä huolimaatta lipuu Jumalan säätämässä järjestyksessä ohitsemme. Emilia, 3 v. lapsenlapseni istui kanssani autossa eräänä päivänä kaupan parkkipaikalla ja odottelimme isoäidin saapumista kauppa-asioilta. Tuli sitten juttua mämmistä ja sen herkullisuudesta, johon pikkuneiti totesi, että hän on pienenä syönyt mämmiä. Mutta ruokakulttuuri lienee mennyt uusiksi, koska se ei kuulemma enää maistu. Onkohan aika tehnyt tehtävänsä vai maku kehittynyt? Mietin, että millaistahan se olisi jos ei olisi paljon mitään ruokaa ja sitten tarjottaisiin jotakin semmoista, joka ei yleensä maistu herkulta? Voisikohan siihen tottua ajan myötä? Tottuminen on kuitenkin toinen luonto, sillä minä syön mielelläni lapsuudessa oppimiani ruokia, kuten kaaliruoat ja silakkaruoat. Mutta niitä on turha tarjota nykyajan nuorille.

Raamattu tuntee monia hyviä aikoja, jotka tulevat esiin Jumalan sanan julistuksessa ja joiden kautta Herra etsii ihmisiä yhteyteensä, herättää omatunnon herkkyyteen ja kutsuu syntisiä pimeydestä valkeuteen. Muu kaikki on vain uskonnollista harrastelua,ihmisvetoista puuhailua ja ajanhaaskausta. Tätä sitten riittää pilvin pimein joka paikassa, missä Jumalan nimi mainitaan. Ihmiset ovat mielistyneet puolivillaiseen kristillisyyteen ja "vähän sinne päin kallellaan" olemiseen, jossa ei olla uskossa eikä tunneta pelastusvarmuuden tuomaa Jumalan rauhaa ja uskoa Kristukseen Jeesukseen. "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." Apt.3:19-21.

Jumalan ajallisia tuomiota voidaan pitää myös rangaistuksina, jotka kohtaavat ihmisiä tottelemattomuuden tähden. Omalle kansalleen Herra opetti lain sanan vakavaa kuulemista ja seuraamista, jonka hylkääminen tuottaisi monenlaista kurjuutta ja kärsimystä.

"Jos et tarkoin noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, Herraa, sinun Jumalaasi, niin Herra panee sinun ja sinun jälkeläistesi kärsittäväksi erinomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia. Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. Ja kaikkinaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tässä lakikirjassa, Herra nostattaa sinua vastaan, kunnes sinä tuhoudut." 5.Moos.28:58-61. Mutta ilmeisesti ihmiskunta ei ole kiinnostunut Jumalan sanasta ja kuulee paremmin kaikkia ympäristössä tapahtuvia asioita ja ilmiöitä?

David Wilkerson kirjoitti 70-luvun alkupuolella Jumalalta saamansa näyn kirjaksi ja sitä luetaan edelleen Suomessa, johtuen sen ajankohtaisesta sanomastaan. Eräs luku on otsikoitu "Kulkutautien puhkeaminen" Siinä hän kirjoittaa: Nälänhädän, tulvien ja maanjäristyksien jälkeen ihmiskuntaa kohtaa uusien kulkutautien uhka. Tuhannet ihmiset menehtyvät Intiassa ja Pakistanissa kulkutauteihin ja nälkään. Aliravitsemus ja nälkäkuolema ja kaikki sen mukana seuraavat epidemiat aiheuttavat ongelman, jonka edessä on myös joukko muita kansakuntia. Elintarvike- ja muuta apua ei ole tarpeeksi taistelussa näitä valtavia pulmia vastaan, ja monet kuolevat avun puutteeseen. Lääkevarastot riittävät vain murto-osalle niistä, jotka tarvitsevat kipeästi lääkkeitä….. Tiedemiehet varoittavat uusista bakteeri-, virus- ja tuhoeläinkannoista, jotka kestävät myrkkyjä ja kemikaaleja ja uhkaavat järkyttää luonnon tasapainoa…. Tuleva suuri ahdistus on uskomattomien kärsimysten ja kriisien aikaa. Pyhällä Hengellään Jumala kutsuu ihmiskuntaa valmistautumaan kaiken loppua varten. Hän antaa luonnossa ilmetä toinen toistaan suurempia mullistuksia varoittaakseen lähestyvästä vihan ja tuomion päivästä.

Uskovan suuri onni on omistaa Jumalan lahjoittama vanhurskaus, l. kelvollisuus, syyttömyys, oikeamielisyys, joka on Herran antama lahja syntiselle tämän etsiessä pelastusta Jeesuksen luota. Kaikkien ajallisten ahdistusten, vaikeiden aikojen ja valheen ja vääryyden keskellä elävät Jeesuksen omat turvissa ja varjelijansa suojissa. Uskova odottaa Herraa, kaipaa hänen läheisyyttään, kuulla hänen ääntään ja rukoilla häntä. Herra on itse luvannut, että uskova saa kulkea suoraa tietä; ei hän tee lapselleen mutkia, ei kuoppia, ei mäkiä. Hän on suuri auttajamme, tienaukaisija ja muurien murtaja, varjelijamme. Muta uskova on silloin nimensä veroinen, hän katselee asioita uskossa Jeesuksesta käsin, hänen turvansa on näkymätön Jumala. Uskova ei mittaa totuutta kokemuksiensa ja tunnelmiensa pohjalta, sillä ne ovat vaihtelevia, mutta Jumalan sana on ikuinen, pysyvä, ajan paineet kestävä ja toteutuu kirjaimellisesti.

"Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta." Jes.26:7-10.

Meitä ohjataan nykyisin kovin paljon tiedotusvälineiden kautta, kun nämä valitsevat uutiset ja kerronnan sisällön ja senkin vielä omin mielivärein laveeraten. Sitä kutustaan totuudeksi, mutta se on vain yksi kuva maailman oman albumin kätköistä. Eikä niissä puhuta Jumalasta eikä hänen mahdollisuuksistaan tai tahdostaan, kuin kielteisessä merkityksessä ja varoituksina. Maailma on pimeä, synkkä, kuolemanlaakso, itkunalho, odotushuone, kantakrouvi, synnytyslaitos, keskitysleiri ja muotinäyttely.

Tähän ajatteluun kuuluu jatkuva katteeton lottoamisen kaltainen optimismi, jossa toivomukset puetaan sanoiksi: - kyllä tästä taas selvitään ja - ei tämä nyt vielä ole vaarallista ja - ehtiihän sitä myöhemmin parantelemaan tilannetta ja - ei näin moni voi olla väärässä? ja - mehän korjaamme tämän maan asiat ja – me muutamme yhteiskunnan hyväksi paikaksi, oikeudenmukaiseksi, jossa kaikki ovat tyytyväisiä ja – me korjaamme luonnon ongelmat sekä systeemit kuntoon, niin saamme turvallisen maailman asua ja – kyllä me selvitään kaikista taudeista.

Maailmanlopun ennustajat ovat vähissä, aihe on sen verran rankka. Jokunen tiedemies on tehnyt todellisuuslaskelmia siitä, miten mahdollisesti asiat tulevat kulkemaan nykyisen kehityksen valossa, mutta sekin on vain alati muuttuva likiarvo. Vain muutamat Raamattunsa hyvin lukeneet uskaltavat kertoa tiedon tulevaisuudesta ja se ei ole kiva juttu, eikä se ole heidän keksimäänsä juttua, vaan Jumalan selvää sanaa. Koko pallo on hukassa ja Herran päivä lähestyy vääjäämättömästi, paha tulee saamaan palkkansa, kaikki synti tuodaan tuomioistuimeen, tuho ja tuomio on oven edessä ja armonaika käy vähiin. Tällä näkyvällä ei ole tulevaisuutta, sillä se on kokonaan synnin turmelema epäonnistuneiden miljöö, josta voi vielä pelastua armonanomuksen kautta. Edessä on edelleen vain kaksi ovea, Jeesus - elämän tien alku ja täyttymys, tai ikuisen kuoleman pimeä kauhea tuonela. Sitten myöhemmin tulee vielä Jumalan tuomioistuin, jossa kaikki ihmiset lajitellaan sen mukaan, mikä on ollut heidän suhteensa Jeesukseen ja Herran omiin.

Nyt olisi aika siirtyä luonnonsuojelijoista ihmisten suojelijoiksi, eikä miten vain mieleisesti, vaan kertomalla evankeliumi. Eräänä päivänä sanomaa ei enää ole, työn aika ohi, julistusta ei enää kuulla, eikä uskovia enää ole mukana maailman menossa. Aika on ohi – sitä ei ole enää.

Jumala aikamme on sinun käsissäsi ja katsomme sinun kärsivällisyyteesi odotuksella. Jeesus, Kuninkaamme, Herramme, Rauhanruhtinaamme, hyvä Paimenemme, kuule kansasi huokaukset, esirukoukset kaikkien kääntymättömien ihmisten puolesta. Anna vielä herätysten ajat kaiken suruttomuuden ja pahuuden keskelle. Me odotamme sydänten vallankumousta, jossa pahuuden voimat ja sidonnaisuudet murtuvat kolisten, jossa syntiset löytävät armahtajansa, kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja nousevat ihmisarvoiseen elämään, jossa rampa hyppii terveenä riemuissaan, jossa mykät alkavat puhua sinusta todistaen, jossa kuurot kuulevat ensikerran Jumalan äänen ja he lähtevät uskovien seuraan, jossa kivisydämiset ympärileikataan avoimeksi Vapahtajalleen, jossa vihanlapset saavat osakseen Jumalan rakkauden sylin täydeltä.