perjantai 21. elokuuta 2015

Jumala ei katso henkilöön

Saksalainen filosofi Schoppenhauer muotoili aikoinaan ihmiselämän suuren olemassaolonkysymyksen sanoihin "was man ist und was man vorstellt" (mitä olet ja mitä voit odottaa) . Tällä hän halusi kuvata ikuista taistelua sen välillä mitä olemme ja mitä kuvittelemme olevamme. Vanha latinalainen lause sanoo sen: "esse non videri" (olla eikä vain olla olevinaan).
Hän oli arvostettu ajattelija 1800-luvulla, joka eli koko elämänsä suuressa pimeydessä, josta hän sitten purki kirjoituksiaan. Tutkijat ovat myöhemmin päätyneet pitämään hänen pessimistisiä ajatuksiaan buddhalaisuutena. Hän antoi yksinään eläessään koirilleen hindujumalien nimet ja teki niille testamentin. S oli saanut merkittäviä vaikutteita hindulaisuudesta ja oli muutenkin varsin Jumala-kielteinen. S ei koskaan löytänyt elämän tarkoitusta, vaikka hän sitä uutterasti pohti.
Tyypillisesti filosofina hän keskittyi kärsimyksen, halujen, tahdon ja ihmisen eri ominaisuuksien kirjoon tekemällä näistä havaintojaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan Schopenhauerin ajatukset on saatettu nähdä johdantona Charles Darwinin evoluutioteoriaan (kaikki olemassa oleva on syntynyt sattumalta ilman Jumalaa), Friedrich Nietzschen tahdon valtaan (määritteli nihilismin maailman ja erityisesti ihmisen olemassaolon tarkoituksen, merkityksen, lopullisen totuuden tai oleellisen arvon tyhjentämisenä - "Jumala on kuollut”) ja Sigmund Freudin piilotajuntaa koskevien ajatusten edeltäjinä? S. oli myös omaksunut juutalaisvastaisuuden, ehkä juuri kielteisen Jumala-asenteensa vuoksi? Tätä hämärämiestä kuitenkin on arvostettu suuresti, ei kuitenkaan uskovien keskuudessa.

Mutta tuo teema "olla eikä vain olla olevinaan" ajatusten kanssa sitten ihminen elää pitkän matkaa ja painopiste vaihtelee jatkuvasti. Kun ihmisyys paljastuu syvimmiltään olevankin vain tomua ja kukkamaata, tulee kriisi, josta pitäisi päästä parempaan? Eihän elämän tarkoitus voi olla kourallinen multaa ja hautakivi kultauksineen? Tähän pohdintaan tulevat avuksi lukuisat uskomukset ja taikausko, valheellinen tiedonvälitys ja ihmispalvonta. Suurin osa ihmisistä kantaa sitten rahansa ja aikansa näiden alttareille ollakseen jotakin muuta kuin ovat, tai uskotellakseen olevansa jotakin muuta kuin ovat. Moni yrittää ostaa suosiota ja rakkautta, ja jokunen onnistuukin?

Jumalan sana on totta ja lahjomaton peili, totuuden miekka, joka kertoo lukijalleen millainen hän on ja miltä hän näyttää. Mutta se kertoo myös sen, millainen hänen pitäisi olla ja millainen hänestä tulee. Tähän Jumala on tehnyt suuren työn parantaakseen ihmiselämän lähtökohdassa saatua perisynnin turmelemaa olemustamme tuomalla meille Jeesuksen. Jeesuksessa ihminen on uusi luomus jo täällä ajassa ja kerran kokonaan täydellinen taivaassa. Mutta ilman Jeesusta ihminen on virheellinen, väärinymmärtävä, sokeasti turhuuteen ja vääryyteen takertunut eksyjä ilman päämäärää. Ihminen voi olla arvostettu filosofi tai korpimetsänajattelija, ilman Jumalaa elämä lipuu umpikujaan ja kadotukseen.

"Sillä Jumala ei katso henkilöön." Room.2:11. Tämä tarkoittaa kasvoihin katsomista, ulkonäön puolesta tuomitsemista, jolloin Jumala ei arvioi tai tuomitse ulkonäön perusteella. Olemuksemme, käyttäytymisemme ja puheemme eivät siis sinänsä vielä paljasta, millainen on Jumala-suhtemme. Osaamme pelata, näytellä ja esittää parempaa kuin olemme, siksi ulkoinen esiintymisemme kristittynäkin voi olla aitoa tai teeskentelyä. Mutta sisimmän ihmisyyden yhteys Herraamme ja Vapahtajaamme on uskon syvin olemus, jota tulisi hoitaa päivittäin. Voimme siis olla, mitä olemme, tai sitten olevinamme jotakin, mitä haluaisimme olla? Tässä rehellisyys olisi kovaa kamaa, mutta siinä on mukanaan riski, että kaverit jättävät. Sillä maailma ei tykkää aidoista ihmisistä. Pitäisi pysyä kutsumuksessaan ja sillä vartiopaikallaan, mihin Herra käskee. Moni kuitenkin poukkoilee kuin kenguru etsien vihreämpiä kenttiä, mukavampia kavereita

Usein ihmiselämä vinoutuu jo heti alkuunsa ja pikkuinen kymmenenpisteen vauva saa vanhemmiltaan täysin väärät elämänohjeet ja vaikutteet, niin että hänestä tulee pikkuinen ”vapaa-ajattelija” tai "vihreidenarvojen" ajaja tai "isänmaallisuuden" puolustaja ilman Jumalaa. Aikuisena hänen elämänsä kierokasvuisuus vain tukevoituu ja äänenpainot kovenevat, vaatiminen, uho ja kaikenlainen sekoilu lisääntyy. Vanhana hän on änkyrä ateisti, joka miettii vain rahaa ja valtaa, mutta ei Jumalaa. Herra ei kuitenkaan katso henkilöön, vaan kutsuu yhteyteensä kaikkia, hän on kiinnostunut huonoista ihmisistä, orjista, vangeista, rikollisista. Hän uudestisynnyttää, tekee uskovaksi, pelastaa, pukee vanhurskauteen, antaa toivon, rakastaa. Jumala ei katso henkilöön.

Mutta kristittynäkin voimme vaipua jatkuvaan hymypojan / tytön maineeseen antaen sellaisen kuvan itsestämme, että olemme aina vahvoilla, menestyviä ja huolettomia. Ajattelemme, että Jumala tykkää erikoisesti iloisista ihmisistä ja hänen seurakunnassaan pitää oleman ylitsepursuava ilo ja sen mukainen esiintyminen? Pyrimme luomaan paremman kuvan itsestämme ja ympäröivästä joukosta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Sillä sekaan mahtuu monta raihnaista, sairasta, synnin kuormittamaa, epätoivoista, katkeraa, ikävöivää, murheellista, väsynyttä, yksinäistä, heikkoa ja heikkouskoista. Ja jos tällaista porukkaa ohjataan yritykseen olla jotakin muuta ilman Jeesusta, siitä tulee suuri vaurio itse kullekin. Kuitenkin on yleistä nykyään, että hengelliset laulut jauhavat vain onnea ja ylätyyliä, ei kerrota masennuksesta, pettymyksistä, ahdistuksesta tai syvyydestä, joka kiusaa kulkijaa. Väärä asenne kovettaa mielen, kivisydän on vakava vaiva. "Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus." Room.2:5-8.


Jotkut kristityt luulevat, että oikeaoppisuus ja oikean papin läsnäolo riittävät Jumalan tulolle tilaisuuteen? Eivät riitä! Jotkut kristityt luulevat, että puolituntia ylistystä takaa Pyhän Hengen tulon tilaisuuteen? Ei takaa! Jotkut kristityt ajattelevat, että moraalinen käyttäytyminen ja oikeudenmukaisuuden ilmeneminen vetoavat niin paljon Jumalaan, että hän tulee heidän puolelleen? Eivät vetoa! Jotkut kristityt ajattelevat, että uskovan kiltteys ja virheettömyys tuovat Jumalan läsnäolon heidän elämässään? Eivät tuo! Ansioajattelu on syytä haudata mahdollisimman nopeasti kristillisyydessä. Mitkään meidän tekomme tai ominaisuutemme eivät takaa Jumalan vaikutusta ja elämää vaiheissamme, tarvitaan Jeesus. Vain Jeesus riittää pyhän Isän edessä, me olemme vain kelvottomia, kurjia ja syntisiä aina. Emme jalostu mitenkään, kaikki pyhyytemme on lainapyhyyttä. Kun siis kristitty pääsee siihen asemaan Herran edessä, mikä on totta, hän on vain tomua, joka on täysin riippuvainen Luojastaan, Lunastajastaan ja Pyhittäjästään. "....sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan." Room.2:16. Kun Jumala puhuu ihmiselle vakavasti, hän antaa tietoiskun salattuihin asioihimme, hän paljastaa synnin, väärät motiivit ja turhat päämäärät. Hän riisuu alasti, paljastaa meissä olevan pahan ja ilmoittaa sitten evankeliumin. Evankeliumi on ihmeellinen asia keskuudessamme, se on valo taivaasta, joka tuomitsee synnin mutta armahtaa syntisen. Evankeliumi on todellinen lääke pahuutta vastaan. Se tekee ylpeän nöyräksi, äänekkään hiljaiseksi, rauhattoman rauhalliseksi, pimeän toivorikkaaksi. Evankeliumi Jeesuksesta on Jumalan voima, ja Jeesus on Jumalan viisaus. Evankeliumi tekee syntisestä ihmisestä sellaisen, kuin Jumala tahtoo. Sen jälkeen uskovan ei enää tarvitse yrittää olla jotakin tai olla olevinaan, hän voi levätä Kristuksessa. Vapahtajan täytetyn työn varassa on onnellista elää ja iloita pyhän veren puhdistavasta ja uudistavasta voimasta, laulaa siitä, kiitää siitä, puhua siitä, elää siitä. Evankeliumi yhdistää uskovat toinen toisiinsa. Evankeliumi on perustus, jonka varaan Jumalan seurakunta rakentuu, sen voimalla se myös kerran temmataan taivaaseen. Jumala ei katso henkilöön.

Uskovan ruumis on Herran Hengen omaisuutta ja tarkoitettu palvelemaan hänen suunnitelmiaan. Siksi Jumalan tahdon etsiminen on aina tärkeää ja vaikeaa, koska meidän luonnollinen olemuksemme on sitä vastaan. "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" 1.Kor.6:19. "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty." 2.Kor.5:1. Raamatun käyttämät sanat ovat mielenkiintoisia, temppeli (jumalanpalveluksen keskus) ja maja (talo, huone, koti, asunto), koska meillä on niistä täysin erilainen kuva. Emme yleensä asu temppelissä, sillä se on paikka, jossa palvotaan Jumalaa. Koti taas mielletään paikaksi, jossa palvotaan ihmistä. Uskovalle pitäisi kirkastua tämä kaksijakoisuus temppeli / koti, sillä se auttaa meitä ymmärtämään Jumalan olemusta. Ehkä vanhana oppii tämän käsittämään paremmin, kun ruumis rapistuu ja alkaa oirehtia monin tavoin? Silloin voi tulla mieleen, että minun pitäisi olla Herran temppeli, mutta tämä olemukseni on vain heikko, hauras tönö, joka voi sortua minä hetkenä hyvänsä. Ulkopuoliset (ne joiden temppeli vielä on ehta) antavat sitten tästä kirkkoon hiihtävästä kummajaisesta mitä musertavampia arvioita. Mutta Jeesus rakastaa omaansa ja on jo valmistanut tälle toukalle uuden muodon, uuden ruumiin, itsensä kaltaisen, luonaan kirkkaudessa. Jumala ei katso henkilöön.

Eeva oli pyörinyt seurakuntanuorten mukana kouluaikana ja tuntenut vetoa Jeesukseen, uskonasiat olivat kiinnostaneet häntä ja hän oli halunnut saada selvyyttä kaikesta kuulemastaan ja lukemastaan. Kerran sitten hän oli mukana nuorten viikonlopputapahtumassa Raamattuopistolla. Monien todistusten, opetusten ja hengellisen nuorisomusiikin synnyttämän tunteen seurauksena hän oli pyrkinyt sielunhoitoon. Moni muukin ajatteli niin ja nuoria oli jonoksi asti keskustelemassa ja rukoilemassa toistensa puolesta. Mutta sitten tapahtui jotain, joka järkytti nuoren tytön elämää suuresti. Illan yksi vetäjistä ilmoitti, että kello oli jo niin paljon, että sielunhoito keskeytetään ja jatketaan seuraavana päivänä - se jono katkesi juuri Eevan edestä. Hän ei päässyt sielunhoitoon, hän oli katkera ja arvosteli ankarasti uskovia.
Joitakin vuosia myöhemmin teimme katulähetystyötä maaseudulla ja kävimme järjestelmällisesti taloissa puhumassa Jeesuksesta ja kutsumassa ihmisiä kirkkoon. Silloin törmäsimme suunnittelemattamme Eevaan, hänen kotitalossaan. Keskustelimme kiihkeästi jonkin aikaa, mutta muut olivat hiljaa ja Eeva vastusti kaikkea kristillisyydessä agressiivisesti. En tainnut olla nuorena uskovana koskaan aiemmin tavata niin katkeraa ja kiukkuista Jeesuksen vastustajaa?
Nyt 40 vuotta myöhemmin vaimoni oli mukana vanhojen seurakuntanuorten tapaamisessa ja Eeva oli siellä muiden mukana. He juttelivat elämästä ja sen vaiheista. Eeva oli hyvin kiinnostunut kuulemaan vaimoni kokemaa Jumalan johdatusta ja sen yksityiskohtia. Pian kävi ilmi, että Eeva oli sairas, tosin vielä työelämässä, mutta vakavasti sairas. Vaimoni tuli kotiin ja kertoi tapaamisestaan Eevan kanssa ja tämän uudistuneesta uskosta ja luottamuksesta Jeesukseen. Ihmettelin ja muistin karkean kohtaamisemme vuosien takaa. Nyt kesällä kuulimme, että Eeva oli nukkunut pois. Ajattelin, että hän oli perillä Jeesuksen luona, Vapahtajan, jota hän aikanaan niin kiihkeästi vastusti? Tosin me uskovatkin olimme varmasti osasyyllisiä taivasasioiden heikkoon menestykseen Eevan elämässä. Jumala ei katso henkilöön.

Herra, meillä on vain filosofeja ja teologeja, ateisteja, epäjumalanpalvelijoita, ja kompastuneita, joista ei ole mitään hyötyä totuutta etsiessämme. Tarvitsemme sinut, elävän Jumalan, herätyksen, uuden elämän, toivon ja sisällön, taivaallista kultaa. Jeesus, muista tänään uskonasioihin nyrjähtäneitä, uskovien huonon käytöksen takia kolhittuja, loukkaantuneita, katkeroituneita, epäuskoisia, kirkkoa arvostelevia. Ilmoita itsesi, anna todistuksesi meidän keskellemme, anna sen kuulua arkipäivässä, kodissa ja kaduilla, kaupoissa ja kirkoissa. Herra, emme ole mitään ilman sinua, emme pelastu ilman sinua, emme kuule Jumalan ääntä ilman sinua, emme voi ymmärtää luomista ilman sinua, emme käsitä lunastusta ilman sinua, meillä ei ole pyhitystä ilman sinua. Kiitos että olet ja tulet, viet kotiin!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Jumala on rakkaus


Oli aurinkoinen lämmin kesäpäivä, tein polttopuita pihalla, lintuja lenteli lähistöllä ja ohi kulki monenlaista väkeä ja liikennettä. Pidin taukoa ja istuin katsellen maailman menoa ja kiirettä. Jossain vaiheessa siihen tielle tuli nuori äiti kahden lapsensa kanssa päiväkävelylle. Hän istui pientareelle piknikille ja syötti pienempää lasta rattaissa, isompi istui hänen vieressään. Samalla liikenne vyöryi hänen ohitseen kiireellä, kuorma-autoja, henkilöautoja, linja-auto, mopo, polkupyöräilijöitä. Siinä he istuivat vähän aikaa niin kuin maailmassa ei olisi ollut mitään sen tärkeämpää kuin vain heidän pikkuinen perheensä. Ihailin tuota asennetta, niin huoletonta, niin levollista, niin luottavaa, niin tavallista. Voisimmepa aina olla Jumalaan nähden kuin nuo muutamat? Jospa voisimme aina luottaa Jumalan uskollisuuteen ja huolehtivaan rakkauteen, jospa voisimme aina elää hänen lähellään
päivänpaisteessa turvallisesti? Mutta usein olosuhteet muuttuvat ja synkät pilvet purjehtivat elämäämme, jäljelle jää vain hänen sanansa, ikuinen sana, johon on tartuttava lujasti. "Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa." 1.Joh.4:14-15. Jeesus on kaiken keskus, Jumala Jumalasta, joka uskoviensa kautta täällä vaikuttaa. Ja jos pääsee joskus kokemaan tuntuvaa Jumalan rakkautta, niin voi olla kiitollinen Herralle, sillä yleensä se on vain uskossa omistettua sanaa.

Elämä on opettelua, eri asioiden oppimista ja juuri kun luulee jo jotain omaksuneensa kuolee? Mutta Jumalan rakkauden oppiminen käy tuntemisen kautta, eikä tässä koulussa jaeta välitodistuksia ja siinä tulisi myös jatkuvasti pysyä. "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1.Joh.4:16.  Jumala on rakkaus sanotaan Raamatussa, mutta miksi se löytää niin vähän vastakaikua ihmisissä? Olen tavannut kesä aikana joukon entisiä uskovia, joiden kanssa on tullut juteltua hetkisen ajan. Heille on ominaista välinpitämättömyys Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Jutut pyörivät työssä, ihmissuhteissa, omaisuudessa, politiikassa ja harrastuksissa. Mietin sitäkin, että onko siellä Pyhän Hengen pilkkaa osalla, sillä Raamattu opettaa, etteivät sellaiset ihmiset enää tunne syntiä eikä armoa, eivät ole kiinnostuneita Jumalan tahdosta. Vähän aikaa sitten tuli eräs mies selittämään minulle, ettei ole olemassa kolminaisuutta ja että on vain yksi Jumala. Hän oli vetänyt sitten siitä johtopäätöksen, ettei pidä kuulua kirkkoon? Erikoista, että hän kuitenkin roikkui vielä uskovien piireissä edelleen sähläämässä? Kerroin hänelle Raamatun olevan eri mieltä ja hän vaikeni. Muistin hänen uskovat vanhempansa vuosikymmenten takaa ja säälin miestä, Jumalan rakkaus oli kadonnut hänen elämästään?

uutinen?
Luin lähettiystävieni kirjettä: - Sateet ovat piinanneet toden teolla. Tälläkin hetkellä olemme täydellisesti motissa. Kaikki täältä pääkaupunkiin lähtevät tiet ovat poikki, autoja on syöksynyt rotkoon ja ihmishenkiä menetetty maanvyörymien seurauksena….. Eevan jalka turpoilee aika ajoin ja uutena vaivana on sormien nivelkipu. Sormia ei saa kunnolla koukkuun ja jalkapohjat ovat kipeät. Nivunenkin kipuilee aina pitemmän istumisen jälkeen.
Itseäni on haitannut aika lailla homeallergia. Vasempaan silmään kasvoi suuri mollukka, joka alkoi haitata silmän sulkemista. Ostin silmätippoja ja odottelin kolmisen viikkoa tuloksia, mutta homma meni vain pahemmaksi. Molemmat korvat ja kurkku tulehtuivat ja piti lähteä lääkäriin.
Silmästä puhkaistiin ja tyhjennettiin patti ja määrättiin neljää erilaista laista tippaa. Korvat tutkittiin ja niihin tuli myös kuukauden lääkekuuri. Nyt silmät on tarkastettu uudestaan. Kyynelkanavat olivat jotenkin tukossa ja niitä ronkittiin jonkinlaisella neulalla auki. Lääkekuuri jatkuu, mutta on helpompi olla. Korvat ovat tällä hetkellä suhteellisen hyvät.
Taloamme on valtaamassa ainakin kolmenlaista muurahaisarmeijaa. Keittiö kuhisee aivan pieniä muurahaisia. Ulko- ja sisäseiniä yrittävät vallata termiitit ja puuosiin yrittää piiloutua kookkaat ja ärhäkät, suomalaista kekomuurahaista isommat otukset. Kun viimeksi myrkytin eteiskäytävämme, pian lattialla oli kunnon muurahaismatto.
kuolemanilmoitusteksti
Torakat ja pienet vihreät sammakot ilmestyvät illan pimetessä. Iso tarantella asustaa toista kerrosta ja saa olla ihan rauhassa. Ei ole meitä häirinnyt. Välillä rotat ja opossumit pitävät meteliä toisessa kerroksessa….. Kaikki on Taivaan Isän käsissä ja johdossa….. Pekka.

Lähetystyötäkin on niin erilaista, on elintasolähetystyötä ja sitten pioneerihenkeä vaikeissa olosuhteissa. Joillekin riittää, kun vaan ollaan jossakin, toiset ovat sielujenvoittajia. Helppojen päivien uskovaisuus romahtaa koettelemuksissa, sillä vain Kristus voi pitää uskoa yllä ja se voi elää vain hänen varassaan. Helppouskoisuudessa asiat kuvataan vain hauskoiksi ja itsestään hoituviksi ilman vaivannäköä, taistelua, sanaa, rukousta ja itkua. "Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." 1.Joh.2:5-6. 
yleisönosaston tekstiviesti
Sanan pitäminen on iso juttu, laaja ja syvä kuin meri ja siihen kuuluu Jeesuksen seuraaminen ilman vaihtoehtoa. Tämä on täysin mahdotonta inhimilliselle luonnolle, siksi se onkin ristiinnaulittava järjenpäätelmineen, perinteineen, ihmispelkoineen, epäuskoineen ja vaihtuvine tunteineen.

Toiset uskovat ovat uskovan rakkaustesti, jossa moni kokee epäonnistuneensa. Ehkä on yleisempää olla miettimättä omaa suhtautumistaan ja edesottamuksiaan lähimmäisen rakkaudessa, niin pääsee selvästi helpommalla? Osa porukasta tekee sitten suoria päätöksiä ja eroaa kirkosta, jättää seurakunnan / herätysliikkeen / työyhteisön ja on omissa oloissaan. Silloin he eivät ole kenellekään vastuussa mistään, eivät kenenkään komennettavina, alamaisina, velvollisina tai seurallisina. Ei tunnusteta enää Raamatun sanaa, ei Jumalan asettamia virkoja, eikä sakramentteja. Ei tarvitse enää rakastaa, kun on pessyt kätensä toisinajattelijoista? Voi olla, että Jumala on kuitenkin asiasta täysin eri mieltä, mutta siitä he eivät ole kiinnostuneet. "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt." 1.Joh.5:1. Herra on antanut seuraajilleen sanan, kasteen, ehtoollisen, uskonystävät, armolahjat ja tehtävät. Tämä on ihmisen voimin täysin ylivoimainen paletti elettäväksi ja siksi onkin niin paljon luopioita.

Maailma on suuri este Jumalan rakkaudelle, sillä maailma on täynnä syntiä, vihaa, sotaa ja kurjuutta, joita uutiset pursuavat päivittäin. Ainoa rakkaus on Jumala, ja ainoa rakkauden lähde joka on meille annettu on Jeesus. Ei siis ihme, että rakkautta näkyy niin vähän? Sillä kaikki tämä rakkaus on paineen ja vainon kohteena kaikkialla, koko maailma on pahan vallassa. Siihen pimeyteen Jumala on sytyttänyt valonsa, evankeliumin, että ihmiset löytäisivät hänet ja tulisivat Luojansa luokse. Kaikki epäjumalat vievät ihmiset pimeyteen ja lopulliseen tuhoon, kaikki Kristus-korvikkeet ovat väärää valoa, valhetta. Kaikki Kristusta vastustavat ovat Jumalan vihollisia. Tässä suhteessa me olemme erilaisia kuin Jumala, sillä hän rakastaa maailmaa, me taas emme saa niin tehdä! "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti." 1.Joh.2:15-17. Meillä ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä rakkauteen, siksi voimme parhaimmillaan vain osoittaa häntä, joka rakastaa, Jumalaa, Vapahtajaa.

Jumala on minut luonut, hän on minut lunastanut ja hän on minut pyhittänyt. Näin kolminaisuus vaikuttaa uskovassa. Lisäksi hän on pitänyt minusta huolta, johdattanut, varjellut, nuhdellut ja kehottanut, puhunut ja siunannut monella tavalla. Joskus olen kuvitellut hänen olevan kovin korkealla ja etsinyt häntä sieltä, mutta huomannutkin myöhemmin, että hän on aivan alhaalla, vieressäni, ihmishahmossa kurjuuden keskellä elävänä Jumalan Poikana. Hänen rakastavat kätensä kantavat minua, parantavat ja siunaavat, yhdistävät toisiin uskoviin, estävät menemästä sopimattomiin paikkoihin. Minulle, olemattomalle, hän on antanut arvon, minut hän on ostanut kalliilla verellään, minusta hän on maksanut suunnattoman hinnan kärsimyskuolemallaan. Minulle, mitättömälle, hän on sanonut rakkauden sanansa. Minut, syvälle vajonneen, hän on nostanut valoon. Minut, likaisen, hän on pessyt puhtaaksi kasteessa ja Golgatan uhriveressään.  Minulle, elämäni kadottaneelle, hän on antanut elämän, ikuisen elämän. Minut, pahantekijän, hän on armahtanut, pelastanut ja tehnyt enkelien arvoiseksi. Minulle, valheelliselle, maailmanihmiselle, hän on antanut Pyhän Henkensä puolustajaksi ja totuuden Hengeksi. Minulle, tyhmälle, hän on opettanut viisautensa kautta tahtoansa. Minut, helvetin ansainneen, hän on tehnyt taivaan kansalaiseksi.
"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1.Joh.3:1-2. Minua hän odottaa taivaassa – ihmeellistä, käsittämätöntä, aivan hullua?!

Voi ihmistä, jolla ei ole rakkautta, Jumalan rakkautta, Jeesusta, joka ei ole uudestisyntynyt hänen ristinrakkautensa siunauksesta ylösnousemisensa voimasta. Voi ihmistä, joka ei tunne Jumalaa rakastavana Isänä, jota Jumalan rakkaus ei pääse ohjaamaan oikeaan valtakuntaan, Jumalan valtakuntaan, oikean kuninkaan, Kristuksen luo. Voi ihmistä, joka on vain oman tietonsa, voimansa, omaisuutensa, asemansa, terveytensä varassa ja jonka elämä ulottuu vain lähikauppaan, nettipankkiin ja lenkkipolulle. Voi ihmistä, joka ei ole koskaan ymmärtänyt, että taivas on avoinna hänenkin kohdallaan, häntä varten, määräajan, armon ja kutsun ajan. Voi ihmistä, joka ei koskaan löydä Jumalan rakkautta, tai joka kadotta sen. Voi ihmistä, joka ei käsitä, mikä Jumalan rakkaus on kätketty vesikasteeseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Voi ihmistä, joka ei lue, eikä kuuntele Jumalan sanaa, Raamattua. Voi ihmistä, joka ei pääse yhtymään Herraan seurakunnan ehtoollispöydässä, joka ei saa täyttyä Jumalan rakkauden Hengellä. Voi ihmistä, joka elää vain näkyvissä, eikä tunne näkymätöntä Jumalaa, joka on häntä rakastanut jo ennen hänen syntymäänsä, joka etsii häntä hänen elämänsä vaiheissa, joka vielä kuolemankuilun edessä haluaa hänet armahtaa.

1.Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?

3.Minkä tähden kaiken vaivan Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.       
                                virsi 68 jonka Simo Korpela on kirjoittanut sanat 1895
                      ollessaan ylimääräisenä pappina Tammelassa.

Hyvä Jumala, kuinka ihmiskunta tarvitseekaan tänään sinun rakkauttasi, kuinka ihmiset menehtyvät pelkoon ja epätoivoon ilman sinun rakkauttasi, kuinka kaikenlaiset riidat, viha, sota ja kurjuus vain rehottaa kaikkialla ilman sinun rakkauttasi, kuinka yksinäisiä ja hylättyjä ihmiset ovatkaan ilman sinun rakkauttasi, kuinka tyhjää ja tarkoituksetonta ihmiselämä onkaan ilman sinun rakkauttasi. Avaa silmämme näkemään Golgatan ihme ja verinen olemuksesi, rakkautesi suuri armonmeri ja syvä olemus, ettemme hukkuisi. Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt rakkaudessasi hyväksemme kaiken aikaa. Kiitos Jumalan Karitsa, kiitos Jeesus!