keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Herran hoidossa


Luin pientä kirjasta, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Airi Inkeri, kirjasen nimi oli Herran hoidossa ja se oli painettu jo aikoja sitten. Se oli hyvin henkilökohtainen, ja todisti jumalan elävän ja kutsuvan ihmistä yhteyteensä.


- Kotiäitivuosinani menetin itsetuntoni. Tein työtä aamusta iltaan, mutta se ei minulle riittänyt. Koin olevani huono äiti, huono perheenemäntä ja huono kummi. Epäonnistumiseni täytti maailmani, aloin pelätä kaikkea. Lopulta pelkäsin ovikellon soittoakin, en rohjennut kohdata ihmisiä. Luin psykologista kirjallisuutta käsittääkseni, mistä oli kysymys, kun elämäni oli pilalla. Aloin syyttää lähimpiäni onnettomuudestani. Yritin rukoilla Jumalaakin, mutta Hän oli jossakin kaukana. Apua ei löytynyt, katkeroiduin.
Kuitenkin Jumala kuuli hätäni. Hän lähetti eräällä linja-automatkalla luokseni ihmisen, joka välitti minusta. Istuttuaan viereeni hän kysyi: "Tunnetko sinä Jeesuksen?" "Minäkö - Jeesuksen? Ainakin kaikki uskovat ovat sellaisia, että moittivat toisiaan ja rakentavat karsinoita ja haluavat aina lisää rahaa", aloin purkaa pahaa oloani. "Ei ole muuta tärkeätä kuin Jeesus Kristus", sanoi ystäväni ja nosti yhden sormensa pystyyn. "Jeesus on kuollut sinun ja minun ja jokaisen luodun edestä. Synti erottaa sinut Jumalasta. Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut." Ystävä alkoi todistaa omasta Vapahtajastaan sellaisella ilolla ja rakkaudella, että jotain sisälläni liikahti. Tunsin, että sydämeni oli likainen. Olin aina valmis moittimaan muita, omia vikojani en nähnyt. Nyt huomasin olevani kaunainen ja katkera. Rikokseni olivat edessäni. Jumala herätti synnintunnon. Halusin katua. Pyysin ystävää rukoilemaan puolestani. Oli helpottavaa itkeä pois tuskansa siinä linja-auton penkillä autonkuljettajan ihmetellessä. Mies ei tiennyt, että sillä rukouksella muutettiin elämäni suuntaa. Minäkään en tiennyt, mitä tapahtuisi, vai tapahtuisiko mitään, kun lupasin elämäni Jeesukselle.
Jeesus otti lupaukseni todesta. Sain palata kasteen armoon. Hän ei ollut luopunut minusta eikä Hän ole luopunut Sinustakaan. Jumala rakastaa meitä sanomattomalla rakkaudella. Niin Jeesus alkoi korjata särkynyttä. Hän piti minua rakkaana ja kalliina: "minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes.41:10

Airi törmäsi moniin vaikeisiin kysymyksiin tullessaan uskonasioiden kanssa tekemisiin. Ja hän kertoi avoimesti, miten yleisuskonnollisuuden vaikutus oli jo ehtinyt muokata hänen ajatteluaan paljon. Esimerkiksi yksilöllisyys oli kovin vierasta tässä aatemaailmassa ja hän kuvitteli olevansa uskovan perustyyppimalli, johon kaikkien ihmisten oli sovittava? Ja onhan tätä harrastettu kaiken aikaa monissa kristillisyyden edustamissa joukoissa.
- Epätietoisuus siitä, miten minun oli uuden askeleeni jälkeen elettävä, hämmensi sydäntäni. Luulin, että on olemassa uskovan malli, johon minun olisi sovittava. En tiennyt, että Jumala kunnioittaa luomaansa ihmistä niin, että hänen persoonallisuutensa säilyy ja kirkastuu lapseksi ottamisen jälkeen. Uskovaiseksi en uskaltanut itseäni sanoa.

"Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.  Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää." Ps.86:1-3


Uskovaisuus oli suuri salaisuus, joka aukeni Herran itsensä ilmaisemana Airille muutaman Raamatun kohdan ja erään Herran palvelijan kautta. Silloin Jeesuksen persoona tuli rakkaaksi ja tärkeäksi. Kun hän pääsi lain alta armon alle, löytyi asioiden oikea arvojärjestys: Jumalan sanan hoitava vaikutus alkoi siunata orastavaa uskovaisuutta hänen sydämessään. Sen vaikutus oli sangen suuri, hoitava ja lääkitsevä, pelkoja poistava, valaiseva ja siunaava.
- En tiennyt, että uskoontulo ja uskossa eläminen ovat alusta loppuun asti Jumalan työtä. En tiennyt, että Jeesus saa aikaan sen, että ennen rakkaat, turhat asiat jäävät pois kuin itsestään. En osannut kuvitella, kuinka Jumalan Sana voi lääkitä ja rohkaista pelkojen ahdistamaa ihmistä.

"Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle." Ps.86:4-7

On vapauttavaa heittää pyhimykset ja reliikit roskikseen ja keskittyä yksin Jumalaan, Vapahtajaan, Jeesukseen. Hän on suuri esirukoilijamme kaiken muun hyvän lisäksi. Tämä ei ole jotain summittaista huutoa tyhjyydessä, vaan hyvin viisasta, uskovaa koskevaa ja tavoittavaa Jumalan tahdon suunnitelmaa, että uskova olisi kerran kirkkaudessa Herran luona maailman, synnin ja kuoleman vaivoista vapautettuna. Jeesus antoi Airille arvon olla osa häntä, hänen ruumistaan maan päällä, seurakunnan palasena, elävänä kivenä maailman laajuisessa näkymättömässä uudessa temppelissä.
- En tiennyt, että rukous saa uuden sisällön, kun Jeesus, oma Vapahtaja, on rukouksen välittäjä Pyhälle Jumalalle. En tiennyt, että Jeesus rukoilee joka päivä Isää Sinun ja minun edestäni, enkä sitä, että Jeesus rukoilee jatkuvasti, että me uskovat olisimme yhtä. En tiennyt, että Sinä ja minä olemme Pyhän Hengen temppeleitä, kun olemme Jeesuksen omat: Pyhä Henki asuu meissä ja ilmoittaa meidän hengellemme kaikki Jeesuksesta ja sen, mitä Jeesus haluaa meille puhua.

"Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin." Ps.86:10-11

Mutta Airin tietoisuus kasvoi uskonelämän kasvaessa ja Jumala-suhteen vakiintuessa. Seurakunnan kokoontuminen olikin eräänä päivänä Jumalan kohtaamista, ei itsensä viihdyttämistä, asunsa näyttämistä, kristillistä teatteria, eikä omavanhurskauden alennusmyyntiä kirkossa. Kun Airi löysi Jeesuksen, hän löysi ytimen, sisällön, Jumalan Isän sydämen ja Jumalan valtakunnan. Ilmeisesti tästä puutteesta johtuen monet muut jäävät pois kirkonmenoista ja sitten on kirkkoon pesiytynyt sellainen ryhmä, jonka harras pyrkimys on muuttaa tapoja, uudistaa moraalia ilman Kristusta. Ja he tuovat kaikki maailman kotkotukset mukaan, koska se on muka niin ihanaa ja vapauttavaa? Mutta Pyhää Henkeä ei he eivät voi ohjata, eivätkä luoda ilmapiiriä, jonka vain Herra itse saa aikaan. Nämä ovat esittämässä pelkkiä kuolleita tekoja.
- Luulin, että Jumala asuu kirkossa, koska sinne mennään jumalanpalvelukseen. En tiennyt, että seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Pyhän Jumalan kasvojen eteen tuomaan sydämensä kiitoksen Hänelle kaikesta: saamaan ravintoa hengellensä Jumalan sanasta, kokemaan Pyhän Hengen yhteyttä ja virvoittumaan Jeesuksen armosta ja rakkaudesta.


"Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä." Ps.86:12-13

Usko on monelle hyvin hämärä käsite, joka näyttää etäältä katsottuna mustalta aukolta, sumuiselta maisemalta, pimeältä tunnelilta, joka ei tunnu päättyvän lainkaan? Samaan ryhmään kuuluvat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, jotka eivät avaudu usein edes ammattilaisille. Onhan meillä paljon pappeja, jotka kuvittelevat kasteen ilman uskoa pelastavan ihmisiä? Samat tyypit ovat valmiit autuuttamaan kaikki kuolleet Herran omiksi, vaikka näissä ei ole koskaan tapahtunut mitään parannusta eikä kääntymystä heidän elämässään? Yleisesti kuulutetaan, että kaikki, jotka ovat nauttineet ehtoollisen, ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen, mutta se ei ole totta. Heidän arkinen elämänsä sotii sitä vastaan, ja he elävät luopioina, uskottomina ilman Jumala-yhteyttä, ilman uskovien yhteyttä, ilman pelastusta jonkinlaisessa aivouskossa?
- Ehtoollisella olin käynyt rippikoulun päätyttyä. En osannut kuvitellakaan, miten tärkeää on yhä uudestaan ja uudestaan kuulla: "Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu." - Sinun ja minun. En tiennyt, että todellinen Jumala-yhteys syntyy sanan tutkimisen ja jatkuvan rukousyhteyden kautta. Luulin, että kirkossakäynti sunnuntaisin riittää. En tiennyt, että on olemassa vain kaksi tietä: Jumalan tie ja maailman tie. Luulin, että oma järkeisoppini oli minun tieni.

"Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä. Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa." Ps.86:14-15

Uudestisyntymisen ihmeen tapahduttua Airi ymmärsi sen, kuinka suuressa pimeydessä hän oli ollut vuosikymmenien ajan. Ja näitä kanssamatkaajia on paljon kaikkialla. Uusi elämä tuo tullessaan uuden sydämen, uudet ajatukset, uudet puheet, uudet teot, uuden asenteen, uudet voimat, uudet päämäärät, uudet tehtävät, uudet aikataulut, uudet ystävät, uuden talousjärjestelmän, uuden kodin ilmapiirin, uuden tyytyväisen mielen, uuden mielen rauhan ja levon. Kaikkeen tähän on vaikuttanut Jeesus, Herra ja Vapahtaja, uuden elämän takuumies, välimies Jumalan ja ihmisen välillä, maailman syntien sovittaja ja ainoa tie taivaaseen.
- En osannut kuvitella, millaisessa pimennossa olin elänyt neljäkymmentä vuotta kristityssä maassa. Mutta Jumalan Sana sanoo, että sanoma Jeesuksesta on hullutus niille, joille sitä ei ole annettu. Kun minulle annettiin armo tulla Jumalan lapseksi, oli ihmeellistä kokea Jeesuksen aikaansaamat asennemuutokset ja omaksua ne helposti. Sydämeni riemuitsi siitä, että Jeesus oli tehnyt minusta uuden luomuksen. Suhde Jumalaan sai oikeat mittasuhteet: Hän, Pyhä kaikkivaltias - minä kaikessa väärä, kelvoton ilman Jeesusta. Tiedän, että tarvitsen Jeesusta joka päivä. Kiitän siitä, ettei Hän väsy minuun.

"Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa. Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat." Ps.86:16-17.

Muista Herra tänään kaikkia Jumalaa etsiviä, anovia, rukoilevia, kolkuttavia, pelastusta kaipaavia, syntiensä kurjuudessa kamppailevia, toivottomia ihmisiä, hukkuvia sieluja, jotka tarvitsevat sinua, henkilökohtaisesti, pysyvästi, ikuisesti.

1.Mua synti vei harhaan, mä tuomion sain.
Tien hylkäsin parhaan, mun Vapahtajain.
Mä lain käden painon niin raskaana koin,
nyt murhetta vain on, mä näin vaikeroin.

2.Vaan Jeesus kun kerran mun sai omakseen,
mä armossa Herran nyt matkaani teen.
Kuin suloinen mesi Hän sielulle on,
kuin puhdistusvesi niin loppumaton.

3.Jos polkuni viekin mun varjoihin yön,
jos painava liekin ies taistelun, työn,
Hän päivän suo koittaa, myös multahan maan,
saan nousta ja voittaa ja kruununi saan!

Hsi Shen-mo, 1893

torstai 11. huhtikuuta 2019

Äänestyksiä ja Vaalilupauksia


Valtiontalous on Suomessa koko ajan velkaantunut lisää, eikä raha kasva vieläkään puussa. Mutta vaalilupaukset ovat sitä luokkaa, ettei olla köyhiä eikä kipeitä - ainakaan ennen vaaleja? Kaikkiaan 19 puoluetta yrittää pyrkiä valtaan - tai ainakin pitää vaalipropagandaa ja saada julkisuutta? Pessimistit eivät äänestä, heidän mukaansa mikään ei kuitenkaan muutu, eikä yhdellä äänellä paljon vaikuteta maan asioiden kulkuun? Mutta mitä jos kaikki äänestäisivät – tai mitä jos ei kukaan äänestäisi?

Sosiaaliturva, työllisyys, yritystoiminta, syrjäytyminen, lapset, perheet, velkaantuminen, puolustusvoimat, kulttuuri, maahanmuuttajat ovat keskustelun aiheita. Ja tuntuu siltä, että kaikki tietävät ennen vaaleja oikean ratkaisun ongelmakysymyksiin?
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas, rovasti Anssi Joutsenlahti lupasi luovuttaa koko kansanedustajan 6335 euron kuukausipalkkionsa hyväntekeväisyyteen vaalikauden ajan, mikäli tulee valituksi kevään vaaleissa. Siitä kertyy aika iso summa, jos tehtävä kestää pitkään? Hänellä täytyy siis olla joitakin muita tuloja, kun ei ole pikkurahan puutteessa?


Kävelin Tampereen keskustassa ja paikalle ilmestyi nuorista ihmisistä koostunut ympäristömarssi, joka äänekkäästi vaati tekoja ilmanlaadun parantamiseksi, saastumisen estämiseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Siinä me, niin minä kuin muutkin seurasimme vaieten ohikulkevia huutajia kykenemättä mainittaviin tekoihin tai kannanottoihin. Pian joukko oli ohi, väki hajaantunut ja minunkin bussini tuli sopivasti pysäkille.
Kaikki kansanedustajat (ja siinne pyrkivät) ovat ilmeisesti sitä mieltä, että ilmastonmuutos on iso ongelma maailmassa? Poltettavasta aineesta pitäisi päästä eroon, maapallo kun kouristelee jo nyt tuskissaan? Hiili, turve, puut, öljy pitää julistaa kiellettyihin huumausaineisiin? Lentokoneetkin pitäisi saada ilmaan pelkällä sähköllä? Muovista pitäisi päästä eroon, sitä kun kasautuu valtamerien rannoille (onneksi emme asua semmoisessa paikassa).

Kun viime kesänä Moskovan ympäristökaupungeissa puhkesi levottomuuksia haisevien kaatopaikkojen vuoksi ja lapsia vietiin sairaalaan myrkytysoireiden takia, Putin julisti, että kaatopaikat pitää viedä niin kauaksi, että ne eivät häiritse ihmisten elämää. Viisi junaa päivässä kuljettavat jätettä seuraavien 20 vuoden ajan taigalle Komin ja Arkangelin rajalle, sinne tuodaan joka vuosi puoli miljoonaa tonnia jätettä Moskovan alueelta. Se vastaa vain kuutta prosenttia Moskovan jätemäärästä. Se ei siis ratkaise pääkaupungin jäteongelmaa, mutta on ongelma paikallisille asukkaille. Siellä vain ei voi äänestää, koska päätökset sanellaan kansalle.

Kansanäänestykset ovat tuttuja Raamatun lehdilläkin ja osoittaa, että enemmistö on ollut kurssissa kautta historian. Jeesus huudettiin äänestyksellä ruoskittavaksi, pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, Barabbas pääsi kuin koira veräjästä, vaikka olisi ansainnut kuolemantuomion. Mutta tähän sitten ihmisten osuus loppuikin ja Jumala ei jäänyt historian sivuille, vaan Isä herätti Poikansa kuolleista. Tapahtui ylösnousemuksen ihme, Jeesus nousi ruumiillisesti haudasta ja meni taivaaseen avaten tien uskoville samaan mahdollisuuteen. Se siitä kansanäänestyksestä, Jumala sanoi itse viimeisen sanansa ja se pitää.


Paavali teki kääntymyksensä jälkeen täydellisen pesäeron juutalaisuuden eksytyksiin ja perinteisiin. Hän keskittyi oleelliseen, eli julistamaan evankeliumia sielujen pelastukseksi. Tässä rehellisyyden ilmapiirissä totuus tuli hänelle eläväksi ja hän kertoi aiemmin äänestäneensä uskovien tuhoamisesta. "Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta."Apt.26:9-10. Uskonnollisuus on varsinaista äänestämistä, siinä on osattava valita oikea uskonto ja oikeat kaverit, muuten tulee turpiin. Nämä luulouskoiset ovatkin sitten Herraan uskoville oikea maanvaiva kaikkialla, sillä eivät rehelliset syntiset useinkaan soita suutaan, hyökkäile kuin sudet, he pakenevat pimeyteen, piiloutuvat kuin rotat koloihinsa ja häpeävät elämäänsä, itseänsä ja tekemisiään.

On yleistä nimetä tietyt puolueet populistisiksi, mutta todellisuudessa kaikki politiikka on populismia, sillä se tarkoittaa kansansuosion tavoittelua. Eikä kukaan menesty politiikassa, ellei yritä saada äänestäjiä näkemystensä taakse. Eräs Vähä-Aasian vanhoista seurakunnista oli kaupungissa, jonka nimi oli Laodikea. Sana merkitsee kansan oikeutta ja valtaa, joka taas meidän aikamme kielellä sanotaan demokratiaksi. Tämä lähes maaginen sana tuntuu kattavan sisälleen kaiken nykyaikaisen länsimaisen ajattelun ja edistyksellisyyden. Ajatellaan, ettei demokratiassa ole mitään huonoa, sehän edustaa laajapohjaista näkemystä yksinvaltaisuuden sijaan. Mutta demokratian heikkous on siinä, että sitä käyttävät syntiset ihmiset, synnin täyttämät, syntiä suosivat, syntiä tekevät ihmiset vallan välineenään ajaessaan omia pyrkimyksiään ja etujaan. Tämä sama heikkous vei pohjan pois ihanteelliselta sosialismilta, jonka tavoitteena oli vallitseva kommunismi. Ja vaikka se ei olisi ollut ateistinen, se kaatui syntisen lihan aiheuttamiin sivuilmiöihin, valheeseen, ahneuteen, vihaan, orjuuttamiseen ja moraalittomuuteen. Sen lopputulos on yhtä huono kuin inhoamallaan kapitalismilla.
Laodikealle Jeesus sanoi suorat sanat: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Ilm.3:15-17.
Ei siinä tarvittu mitään äänestyksiä, Herra oli puhunut ja oli aivan sama, miten maireasti tuo porukka itsestään ajatteli itsestään ilman Jeesusta. Oliko sielläkin populismi kuolettanut hengellisen elämän, oliko maailman henki vallannut seurakunnan, oliko paimenelta kadonnut valo ja suola, olivatko armolahjat lässähtäneet sielullisuudeksi, oliko valhe tullut keittiön kautta juhlasaliin, oliko armosta puhuminen syrjäyttänyt synnin julistamisen?


Vanhan Testamentin aikaan Mooses joutui tiukkaan vastustukseen liberaalien maanmiestensä taholta. Siellä oli kyse vallasta ja Jumalan valinnasta, sillä useinhan inhimillinen järki pyrki sotkemaan Jumalan valinnan ja tehtäviin valitaan kaverit, veljet, samoin ajattelevat, puolueuskolliset, taitavat, onnistuneet, rikkaat ja äänekkäät. "ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä. Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: "Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" 4.Moos.15:2-3. Mutta herra puuttui tähän kansanäänestykseen tuhoisin seurauksin. Ihmisille annetaan aikaa parannuksen tekoon, mutta Jumala päättää ajan pituuden. Armo kuuluu vain tuomituille, syntinsä tunteville, orjille ja kurjille, Herran eteen nöyrtyville sieluille.

Uusi johtaja, Joosua, jatkoi edeltäjänsä hengessä ja linjalla omaisuuskansan johdattamista luvattuun maahan. Kerran oli tiukka äänestys, jossa piti laittaa sisäinen tärkeysjärjestys kohdalleen ja se tapahtui silloin perheittäin. "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos.24:15. On tervehdittävä ilolla tällaista asennetta, jossa perheen isä on suoraselkäinen Herran palvelija ja uskaltaa tuoda sen myöskin julki. Hän ei ole uskova vain peiton alla, päivänvalossa, kaiken kansan edessä. Silti valinta oli pakko tehdä, mutta suunta vapaaehtoista.

Jeesuksen oli kuljettava elämän matkansa täällä alhaalla Isän suunnitelman ja sanan mukaan. Ja ihmiset olivat monta kertaa sotkemassa tuota lyhyttä jaksoa omien toiveidensa kanssa. Hänestä oli tarkoitus tehdä maallinen kansanedustaja, hyvinvoinnin takaaja, itsenäisyyden takuumies, kuningas roomalaisten keskelle. "Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä." Joh.6:15. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä hän vetäytyi heidän luotaan. Se siitäkin kansanäänestyksestä, Jumala oli toista mieltä ja hänen äänensä ratkaisi. Näin voi yksikin ääni tehdä suuria vaikutuksia ihmiskunnalle, kun kyse on Jumalan äänestä. Herra oli puhunut.


Herätyskokouksissa tapahtuu, että väki jakautuu kahtia, puolesta ja vastaan. Parannukseen kehottava julistus jakaa ihmisiä, koska siihen on otettava henkilökohtaisesti kantaa. Muunlainen toiminta nukuttaa seurakunnat Ruususen uneen. Siksi vastustus on aina ollut elämän merkki, se kertoo lihallisuuden, maailmallisuuden hengen ja perkeleen pyrkivän voimakkaasti vastustamaan Jeesusta, ettei vain kukaan tästä suuresta enemmistöstä luopuisi arvokkaasta syntisen tittelistään tulemalla Jumalan lapseksi. Niinpä moni istuukin kuin tulisilla hiilillä tekemättä uskonratkaisua, antautumatta Jeesukselle, suostumatta Jumalan tahtoon. Näissä äänestyksissä moni paaduttaa sydämensä ja kovettaa mielensä, tukkii korvansa, yrittää ajatella jotain kevyempää ja kaikkia koskevaa, ajallisia asioita, verrata itseään toisiin ihmisiin, vetoamalla yleiseen mielipiteeseen, tavallisiin ajatuskulkuihin, tiedemiehiin, kirkon johtajiin ja suvun perinteeseen - ettei vain tulisi uskoon.
Luin juuri yhden tuoreen kirjan körttiläisyydestä, jonka oli kirjoittanut ilmeisesti jonkin sortin oppositiomies. Faktaa ja historiaa oli runsaasti vyörytetty esiin siitä kuinka järjestö oli luisunut pois vanhasta mallista ja alkuperäisestä herätysliikkeen statuksestaan. Luulen, että tämä isäntä ei tule olemaan juhlapuhujana körttisten suurjuhlilla lähiaikoina, siksi suolaista tuo sanoma oli kirjan sivuilla. Ja vanha konstihan on vaientaa vastustajat tai heittämällä heidät kirkon taakse, eikä suorittaa kansanäänestystä heidän läsnä ollessaan. Nimittely, vähättely ja halventaminen ovat myös väkeviä aseita valheen levityksessä. Totuuden puhujilta ei kannata silloin mennä kysymään neuvoa, se vain ärsyttää mieliä. Mutta aikanaan kansanäänestykset lopetetaan, silloin vain Jumala hallitsee ja hänen omansa hänen kanssaan - ikuisesti.

Haqvin Spegel kirjoitti psalmin 58 pohjalta 1694 virren, jonka sittemmin suomensi Elias Lönnrot v. 1867. Sen yhteiskunnallinen sanomaa sopii hyvin julistukseksi ja rukoukseksi vaalien alla. Mutta se on kirjoitettu omaisuus kansan siveellistä ja moraalista rappeutumista arvostellen, syvimmältään sen sanoma etsii Herran kunniaa ja hänen tahtonsa tapahtumista ajassa.

1. Valittaa täytyy totta Ja surra suuresti,
kun vääryys vallan ottaa ja pahuus paisuupi.
Mykäkskö tuli kerran jo kaikki maailma,
kun oikeutta Herran ei kenkään julista?

2. Nyt petos, vilppi täällä on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan,
ei köyhän, kurjan ääntä viattomuudessaan kuunnella,
rikas vääntää lain myöten tahtoaan.

3. Kas, lähimmäistään syövät nuo jumalattomat,
viekkaudella vievät sen elot ainoat;
kuin käärme kiukussansa, he korvat ummessa,
ahdistelevat kansaa, sortavat vaivaista.

4. Mut kerran Herra kostaa työt jumalattomat,
rankaisee ansiosta ryöstäjät viekkahat,
ne, jotka täällä veivät orvolta oikeuden
ja lesken leivän söivät, vaivaisen osuuden.

5. Vaan siviät ne kerran ilolla näkevät
vanhurskauden Herran, työt Herran väkevät:
Hän kuinka voimassansa omansa vapahtaa,
suuressa kunniassansa pahasta pelastaa.

Tässä sen vanhempi ja pitempi versio vuoden 1701 virsikirjasta:

1. Olettak' te mykät niin ratki, / Ett' ette puhu oikiutta? /
Etk' tahdo tuomit' kohtuutta? / Paljon pahaa teett' pahuudest' kaikki /
Muillen maakunnas', ett' malta / Tekemäst' vääryytt', väkivaltaa.
2. Jumalattomat jo äitins' kohdust' / Perki pahanelkiset ovat, /
Eksyvät erhetykseen kovaan, / Jo kiukuitsevat äitins' kohdust', /
Pahaa ain' ajattelevat tehdä, / Kuin kärme kiukkuvan nähdään.
3. He ovat kuin kyykärme kuuro, / Kuin kiini lukitsee korvans', /
Ettei kuulis' ääntä lumoojans', / Joka juuri hyväst' taitaa lumoo: /
Niin ei he tottele totuutta, / Eik' niit', kuin oikein opettaa.
4. Särje, Herra, heidän suuhuns' hampaat, / Heidän häijyt neuvons' hajot' /
Ja pahat juonens' myös jaot', / Murenn' jalopeuran syömähampaat, /
Heidän väijyväns' pois vajot', / Heidän kiukkuns' perät' pois kadot'.
5. Heidän pitää katooman äkkiselt', / Kuin vuotava ylivesi menee, /
Pois kuivaa, ei ole enää, / Kuin nuolet ammutut juur' väkiselt', /
Rikkoontuvat, pois puuttuvat: / Niin ikäns' häijyt hukkuvat.
6. He hukkuvat kuin näkin kodat, / Auringon paistees' ratk' raukeevat, /
Kuoresans' vedeks' sulavat: / Kuin vaimon kesk'eräinen he ovat; /
Aurinkot' ei he nähdä saa, / Jotk' aikovat asua pääll' maan.
7. Ennen kuin orjantappurat nuoret / Kypsyvät täydeks' pensaans' pääll', /
Revitään, hakataan pois tielt', / Niin heidän juonens' puolituoreen', /
Vihan kautt' ynnä its' sikiöinens' / Pois juuritetaan kokonans'.
8. Hurskas se siitä iloitsee niin, / Koska näkee kostopäivän /
Jumalattoman ylits' käyvän, / Jost' jalkans' pesee sen veres' siin', /
Kusa koston näkee tulevan / Suuremman, kuin sois' olevan.
9. Että jokaitsen sanoman pitää: / Kuitenk' hurskas hyväksens' saa, /
Ett' Jumal' tuomar' on pääll' maan, / Kuin varjelee, holhoo hurskast' sitä, /
Pahain vainost' ja väkivallast', / Rankaisee pahat ajallans'.