tiistai 5. marraskuuta 2019

elän Jumalan Pojan uskossa




"Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi." Room.7:8-10.

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:19-20.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Kadonneen aarteen etsijät


Kotimme lähellä Turussa suuren kallion alla kulki metsätie, jota käytimme lapsuudessa urheiluun juoksemalla ja hyppäämällä, pyöräilemällä ja palloilemalla siellä. Tien päätepisteessä oli kääntöpaikka ja suuri kuoppa, jonka historiaa en tiedä vieläkään. Ajan myötä tuohon kuoppaan alkoi ilmestyä kaikenlaista tarpeetonta roinaa ihmisten huusholleista. Sitä sanottiin sitten romppariksi, koska se oli täynnä romua. Siihen aikaan ei jätehuoltoa ollut olemassa kuin joissakin kaupungin keskustoissa ja yleensä kaikki säästettiin, eikä mitään heitetty pois. Talojen takapihoilla oli yleisesti komposteja maatumassa. Muovi teki vasta tulemistaan ja maitokin haettiin kaupasta alumiinikannulla samoin kerma. Pakkauskulttuuri ja itsepalvelumyymälät olivat vain kaukaisia haaveita maailmassa.
Niinpä me pojat kävimme aina joskus tarkistuskäynnillä rompparissa, koska sinne aika ajoin ilmestyi jostakin uusia pahvilaatikoita aarteineen. Löydöt olivat usein peräti vaatimattomia käyttöesineitä, jotka olivat tulleet tiensä päähän ja päätyneet tähän materialismin hautausmaahan. Vaikka asuimme kaupungin alueella, laitakaupungilla, en muista että koskaan olisi julkiselta taholta puututtu tähän romppariin mitenkään. Vuosia se kasvoi pikku hiljaa elintason kohoamisen olemassaolon merkiksi. Myöhemmin, kun paikalle ryhdyttiin rakentamaan uusia taloja maineikas romukuoppa hävitettiin.


Kerran löysin sieltä romujen joukosta kultaisen rannerenkaan. Se oli sangen iso ja sen sisälle oli kaiverrettu Tauno ja päivämäärä. Ilmeisesti joku Tauno oli antanut sen jollekin Tyynelle (naiselle) joskus lahjaksi? Oliko sitten tullut nainen katumapäälle ja heittänyt aarteen roskiin perheriidan seurauksena, vai oliko se vain vahingossa päätynyt roskien joukkoon? Minulla ei ollut käsitystä sen arvosta ja niin sitten säilytettyäni jonkin aikaa sitä, annoin sen eräälle tytölle, josta satuin silloin tykkäämään. Olimme molemmat noin kymmenvuotiaita ja tuskin tyttökään osasi arvostaa lahjaa juuri miksikään. Romanssi loppui pian ja olimme sitten vain kavereita ilman suurempia suunnitelmia yhteiselämästä. Se olikin sitten ainoa kultaesine pitkään aikaan, jonka omistin - vaikka vain vähän aikaa. Joskus rippikoulun jälkeen sain vanhemmiltani lahjaksi kultaisen ristin ja siihen kaulaketjun ja pidin sitä kuin aito kristitty kaikkialla, vaikka olisin ollut umpihumalassa. Se katosi muistaakseni jollakin Neuvostoliiton matkalla joidenkin vuosien kuluttua.


Suurin osa ihmisistä ei omista mainittavimpia aarteita koskaan elämänsä aikana, heidän talletuksensa eivät kaipaa kassakaappia, eikä kalliita vakuutuksia, vartiointia. Lapsuuteni kodin taideteokset olivat vanhojen kalentereiden sivuja, joilla tapetoitiin ulkohuoneen seinät, että siellä oli mukavampi istuskella kylmissään. "Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?" Snl.27:24. Kuitenkin ihmiset kadehtivat rikkaita ja ajattelevat materiaalin tuovan onnen ja sisällön elämäänsä. Mutta olen joskus käynyt sielunhoitokäynneillä rikkaiden taloissa, joissa kalma haisee ja suru ja sairaus tulvahtivat vastaan. Ei siellä ole ollut mitään sellaista tavaraa, mihin olisi pitänyt kiintyä. "Kuulkaa nyt, te rikkaa: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä."Jaak.5:1-3.

Eräällä Venäjän matkalla keskustelin erään paikallisen miehen kanssa, joka kertoi siellä olleesta tulipalosta, joka ei vaatinut kuolonuhreja. Hän kertoi, kuinka talon asukas oli huomannut tulen päässeen irti ja sitten piti kiireesti painua pihalle. Asukas oli kaapannut television kainaloonsa ja paennut ulos talosta. Niin sitten kerrottiin, että miehen lisäksi televisio säästyi tulipalosta. Vehkalahdella asuessamme meidän naapurissamme kävi päinvastoin, televisio syttyi palamaan ja vanha pariskunta saatiin nippa nappa pelastettua savun keskeltä asunnostaan. Itse mietin, että mitä sitä ottaisin mukaani tuommoisessa tilanteessa ja päädyin Raamattuun. Mutta ei kai sitä kovin järkeviä suunnitelmia pysty siinä kauheuden keskellä miettimään, niin että voisihan se olla joku vanhat saappaat, takki ja pipo? Ehkä ihmisen luontainen hamstraamisen tarve purkautuisi siinä tilanteessa kerätä kaikenlainen turha tavara sylissään turvapaikkaan?


"Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma."Snl.15:6. Uskovalla on rikkaus Kristuksessa ja hänen tuntemisessaan. Usein köyhien taloissa on ollut mukavampi vierailla kuin rikkaiden, näissä ihmiset ovat olleet vaatimattomampia ja tavallisia. Keskusteluissa köyhän uskovaisen luona on ollut Vapahtaja keskellämme, olemme saaneet osaksemme ansaitsematonta siunausta Herralta. Keskusteluissa, rukouksissa ja yhdessäolon kestäessä on voitu vahvistaa ja rohkaista toinen toisiaan yhteisessä uskossa Jumalan antamin lahjoin. Jeesus itse kehotti aikalaisiaan kiinnittämään mielensä taivaallisiin aarteisiin: "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne."Luuk.12:33-34. Sydämen asenne on tässä oleellinen ja kuka siellä Herrana hallitsee. Ihmisen annettua Jeesukselle herruuden, hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan. Samalla vastuu siirtyy myös johtajan käsiin, ja onkin hyvä olla Jumalan käsissä ja johdatuksessa.


Eräs uskova mies tuli kerran juttelemaan kanssani, kun olimme tavanneet joskus 25 vuotta aikaisemmin eri yhteyksissä. Melkein heti hän nosti esiin vanhan muiston, jossa kertoi jääneensä vaille matkakorvausta tilaisuudesta, jossa olimme olleet silloin puhumassa. Kyse oli mitättömän pienestä summasta ja mies oli ollut hyvässä virassa, jossa oli ollut korkea palkka ja monet edut. Ihmettelin, ettei hän ollut sitten tehnyt mitään asian korjaamiseksi, mutta en saanut selvää vastausta. Marinaa se oli kuitenkin aiheuttanut.
On vaarana, että astia tulee arvokkaammaksi kuin sen sisältö. Hengellisesti tämä tarkoittaa sitä, että ihminen asioinen ja odotuksineen menee Kristuksen ohi: "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."2.Kor.4:7. Olemme uskovinakin peräti inhimillisiä, täynnä kiusauksia ja syntitottumuksia, joiden kanssa joudumme kamppailemaan hautaan saakka. Yhdestä vaivasta kun pääsee, toinen putkahtaa esiin kuin myrkkysieni turpeesta, eikä ahneus jätä meitä koskaan rauhaan. Joskus uskovat ovat pikkusieluisia ja muistuttavat maailmanihmisiä käyttäytymisessään, ahneus rehottaa ja jokainen takertuu tavaraan kuin aarteeseen, vaikka se olisi vain pelkkää romua ja roskaa. Näitä me sitten esittelemme ihmisille suurina aarteina ja saavutuksina. Kai ihmiset toivovat saavansa ne mukaan hautaankin, mutta sukulaiset estävät?


Erään kirkkohistorian pohjanoteerauksen, Laodikean (kansan valta), seurakunnan rikkaus oli harhautunut väärään. Seurakunta kantoi Kristityn nimeä ja oli kutsuttu elämään Jumalan armon avulla täällä aikalaistensa keskellä Herraa kirkastaen, mutta synnin suosiminen, penseys ja hengellinen sokeus olivat vieneet siltä uskon edellytykset. Siksi Kristus halusi auttaa sitä takaisin oikeaan aarteeseen; niin hän sanoi: "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."Ilm.3:18. Jeesuksen kulta on todellinen aarre ja puhtausasteeltaan täydellistä, se on käynyt läpi tulen. Se on Herran rakkauden kultaa, pelastavan uskon kultaa, Kristuksen tulevaisuuden ja toivon kultaa, Jumalan viisauden kultaa, taivaallista aarretta. Se on myös perinnön saamista Uuden liiton perusteella, johon Jeesus on antanut takuumaksuksi henkilökohtaisen uhrinsa, ruumiinsa ja verensä, syntisen pelastamiseksi.

Jeesus Kristus on Jumalan salaisuus, jota kaikki ihmiset tarvitsevat, mutta ani harva tietää sen. Siksi seurakunta onkin se yhteisö, joka kantaa tätä suurta salaisuutta kehossaan maailman keskellä. Uskovat ovat ainoat näkevät tässä suhteessa ja kaikki muut ovat sokeita hortoilijoita, ilman valoa, viisautta, kuoleman alaisia ja tuhoon tuomittuja ilman evankeliumia.
Uskovien yhteys on myös salaisuus, jota kaikenlainen lihallisuus ja sielullisuus pyrkii jatkuvasti tuhoamaan. Tässä Vapahtaja on kehän keskellä, kaikkeuden hallitsija ja yhteyden edellytys, jonka tuntemisesta kristityt iloitsevat ja elävät. "että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."Kol.2:2-3. Uskovan suhde Jeesukseen määrää hänen suhteensa toisiin uskoviin. Monet kristityt jäävät tai jättäytyvät kauas Jeesuksesta ja elävät siten vain ulkokehällistä uskovan varjoelämää. Samalla heidän uskovaisuutensa ei kestä inhimillistä erilaisuutta, ihmislasten kirjoa, Jumalan armovalintaa. He alkavat järjestäytyä omien mieltymyksiensä mukaan seurakunnaksi haalien mieleisiään tyyppejä ja samoin ajattelevia ryhmäkseen. Tällaisen valintajärjestelmän seurauksena Jeesus jää taka-alalle, eikä Jumalan rakkauden vaikutus pääse yhdistämään erilaisia ihmisiä toistensa kanssa. Tarvitsemme siis kehotusta, Jumalan sanan kehotusta, armolahjojen kautta tulevaa kehotusta, rohkaisevaa evankelista kehotusta, rohkeaa esirukouksen kehotusta, että voisimme omistaa Kristuksen, aarteena ja hänessä omistaa kaikki Jumalan rikkaudet elämäämme. Hän on luvannut vahvistaa kutsumuksemme, käydä edellämme, avata ovet, poistaa esteet ja kirkastaa itsensä. "Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala."Jes.45:2-3.

Hyvä Jumala varjele meitä kiintymästä tämän maailman romukasoihin, romppareihin ja kaikenlaiseen turhaan tavaraan. Anna, Jeesus, meille sanasi aarteet, anna niiden avautua pimeyden keskellä. Rohkaise ja vahvista meitä hengellisillä aarteilla, vaikka muuten olemmekin kovin köyhiä. Auta meitä uskossa tarttumaan sanasi lupauksiin, joita Raamattu on täynnä, että ne elättäisivät ja kantaisivat läpi myrskyävän meren, hurjien aaltojen ja kuoleman kuilujen perille luoksesi taivaaseen. Kiitos siitä olet antanut käytettäväksemme, siunaa se niissä vaiheissa, mitä olet määrännyt eteemme. Sinuun turvaamme, sinua rukoilemme, sinun edessäsi kumarrumme syvään kunnioitukseen Jumalan lahjoista kiitollisina. Aamen.

perjantai 18. lokakuuta 2019

On Jumala suur´ - Hän suuri on!


Aika on kaikkien ihmisten elämää koskeva suure, johon ei voida vaikuttaa edes kelloja siirtämällä. Sitä on laskettu aina ja sen mukaan on eletty. Sitä on merkitty Jumalan kirjaan syntymän ja kuoleman väliin itse kullekin sopivasti. Tiede on yrittänyt selvittää ajankulua järkeään käyttämällä ja päätynyt miljardeihin vuosiin, kun järki on loppunut kesken. Mutta totuus on se, ettei tällaisia olosuhteita synny itsestään, eikä millään sattuman kaupalla. Aikaa on joskus esitetty myös neljänneksi ulottuvuudeksi? Jumalan kannalta näin on, koska hän voi kulkea myös taaksepäin ajassa - meille se ei ole mahdollista.


"Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle." Ja tapahtui niin: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1.Moos.1:13-18.
Siinä meni aikaa yksi päivä, kun Jumala laittoi taivaalla näkyvät kappaleet luoden ja paikoilleen. Se oli kolmas päivä, joka profeetallisesti viittaa jo Kristuksen ylösnousemukseen ja niin ollen uuteen aikaan. Tätä aikajanaa Jumala on toistanut tietyin väliajoin pitkin ilmoitustaan. Ilman Jumalaa ihminen on ihan pulassa tuijottaen taivaalle ajatellen maailmankaikkeutta. Hän tarvitsisi Pyhän Hengen ja elävän uskon, mutta hengellisesti kuolleena hänen ajatuksensa ja päätelmänsä ovat vain kuolleita turhia mietteitä.

Jumalan luomistyön huipentumana hän teki ihmisen oman mallinsa mukaan. Se tapahtui niin kuin on kirjoitettu Jumalan sanalla kuudentena luomistyön päivänä. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1.Moos.1:27. Miten kauan siinä meni aikaa? Yksi päivä siihen kului ja sekin vain järjestyksen vuoksi, sillä hän olisi voinut toteuttaa kaiken vaikka silmänräpäyksessä - onhan kyseessä Jumala. Mutta, miten tomusta tehdään ihminen - mies ja hänen kylkiluustaan nainen, on täysin käsityskykymme ulkopuolella. Ilman Jumalaa askartelevat tutkijat tarvitsevat paljon aikaa saadakseen edes hieman ajatuksissaan syntymään ja sekin vielä vain sattuman valintana ilman alkua? Puhe alkuräjähdyksestä on suorastaan jumalanpilkkaa, erittäin tyhmää ja vahingollista sekoilua. On ihana katsoa uskovan silmin Herraan tekijäänsä ja kiitollisesti ajatellen omaa asemaansa luotuna, lunastettuna ja pyhitettynä. On Jumala suur´- suuri on Herra!


Tiedemiehet ja luonnontutkijat ovat miettineet päänsä puhki, miten kaikki tämä näkyvä on syntynyt? Ajatellaan, että on fiksua kertoa ihmisälyn tuloksista totuutena kaikkeudesta, mutta eräänä päivänä tällainen tyyppi on kovin köyhä, sairas, epävarma, syyllinen ja täysin riippuvainen Jumalasta - muuta mahdollisuutta ei näy tartuttavaksi? Raamattu ei kerro meille yksityiskohtaisesti luomisen yksityiskohdista - emmekä me niitä kuitenkaan ymmärtäisikään? Sana on pelkistetty ja edessämme kuin valokuva albumin lehdeltä. "Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä" Snl.8:25. Jumalan luomistekojen suuruuden keskellä oli Jeesus, Vapahtajamme, jo olemassa. Se oli valonpilkahdus, evankeliumin ensi säde, joka tuli täyteyteensä lihassa Nasaretin puuseppänä paljon myöhemmin. On Jumala suur´- suuri on Herra!

On aivan naurettavan tyhmää paeta Jumalaa tai kuvitella, ettei hän näkisi pimeyden keskellä ihmisten pahuutta ja syntejä? Piiloutuminen on vain itsepetosta ja ajanhaaskausta, etsikkoajan, armonajan hukkaamista. "Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra."Jer.23:24. Valtavaa, kuinka suuri Herra on. Hän on kaikkialla läsnä olevana, kaikki kuulevana, kaikki näkevänä, kaikki tietävänä, hän rekistöröi kaikki asiat, tapahtumat ja jopa sanat ja merkitsee ne kirjoihinsa. Hänelle ei mikään ole salattua. "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi."Luuk.12:2. Eikä Jumala vain ole tietoinen asioista ja ihmisistä, hän myöskin puhuu, kuulee, vastaa, ohjaa ja tulee lähelle. Me ihmiset olemme sidotut paikkaan, aikaan ja kuntoomme, Jumala ei. Pyhä Henki on Herra keskuudessamme tänään ja hän ilmaisee meille Isän tahdon ja kirkastaa Jeesuksen olemuksen. Siksi voimme puhua hengellisestä valaistumisesta sielussamme. On Jumala suur´- suuri on Herra!


Nuorena miehenä, kun Jumala kutsui minua, kuulin miesäänen puhuvan minulle yksin ollessani. Se oli järkyttävää ja pelottavaa, entuudestaan tuntematonta minulle. Jumala puhui minulle ja keskustelin hänen kanssaan. Kaikki käsitykseni Jumalasta meni silloin uusiksi, kun näkymätön maailma avattiin eteeni kuin ovi. Pian ymmärsin, kuinka suuressa pimeydessä olin ollut ja kuinka suuressa pimeydessä koko maailma elää edelleen. Ymmärsin myös sen, etteivät ihmiset ole halukkaita kuulemaan totuutta, eivätkä usko tällaisia tarinoita. Ihmisille sattuma, säkä, tuuri ja onni ovat tuttuja ilmaisuja, joilla luullaan kohtalon siirtelevän meitä kuin pelinappuloita. Ihmisten on helppoa uskoa satuihin, mielikuvituksiin, uniin, esineisiin ja tunnetiloihinsa, kuvitteellisiin toiveihinsa. Jumalasta he tekevät vitsin aiheen ja pilan kohteen - niin Jeesus koki täällä ollessaan ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

Jumala ei tarvitse aikaa, mutta me ihmiset tarvitsemme, että voisimme ymmärtää hänen olemuksensa suuruuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ja kaikkivaltiuden. Jumalan aikataulu on annettu meille ymmärtääksemme pelastuksen salaisuuden ja Kristuksen Jeesuksen ainutlaatuisuuden, tarttuaksemme ikuisen elämän lupaukseen.

"Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää…. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua." 2.Kor.12:2,4. Kysymme, onko nyt oikein teologista kertoa omia kokemuksiaan, jotka ovat itsellekin selittämättömiä salaisuuksia? Kysymme, kauanko tuohon matkaan meni aikaa? Mutta ei hän ollutkaan teologi vaan uskova, Jeesuksen pelastama vanha uskonnollinen fariseus, joka kulki elämässään täynnä uuden elämän virtoja. Silmänräpäys ja Paavali oli tähtien tuolla puolen - ihmeellistä, käsittämätöntä, yli ymmärryksen tapahtuvaa? Mutta sitten on itse henkilölläkin jo arvaamisen paikka, kuinka kaikki oikein tapahtui? Jos Jumala sanoo, että hän kävi siellä ruumiillisesti, niin hän sanoo siihen aamenensa. Jos Jumala sanoo, että se oli ilmestys, hän sanoo siihenkin aamenensa. Tempaus sanaa käytetään myös seurakunnan poisottamisen yhteydessä ja sekin tapahtuu äkisti, yhtäkkiä ja niin uskovan paikka jää maan päällä tyhjäksi, jopa hänen hautansa. On Jumala suur´- suuri on Herra!


Jeesuksen toiminnan aikana Raamattu kertoo muutamissa kohdin, kuinka Jumalan aikataulu on hänen tahtonsa mukainen. Yhteinen piirre näissä tapauksissa on aika, joka sotii kaikkea järkevää ajattelua vastaan. Jumala on ihmeiden Jumala, yliluonnollinen kohtaa silloin näkyvää ja ajallista.
"Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu." Ja kohta hän puhdistui pitalistaan." Matt.8:3.
"Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin." Matt.12:13.
"ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako." Ja kohta viikunapuu kuivettui." Matt.21:19.
"Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa." Luuk.1:64.
"Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat," Apt.3:7.
Kuinka kaikki tapahtui kysyisi haastattelija edeltä mainituilta? He vastaisivat yhteen ääneen: - se tapahtui kohta, kun Herra sanoi sanan. - Se kävi toteutumaan heti, silmänräpäyksessä, Jumalan aikataulussa. - Hän on suuri! - haluan olla aina tämän Jeesuksen oma, seurata häntä, palvella häntä, kuunnella häntä, vaeltaa hänen valossaan, päästä taivaaseen hänen luokseen. On Jumala suur´- suuri on Herra!


Maailman historian loppunäytöksessä Jumalan Poika, Jeesus, josta käytetään Raamatussa sanaa: Jumalan Karitsa, saa tehdä suuret päätökset, jotka ohjaavat kaikkeuden suuria muutoksia.
"ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa." Ilm.6:13-14. Tällaista tapahtumaa ei kukaan voi kuvitella tapahtuvan järkensä avulla. Jumala onkin sallinut ihmisten tehdä johtopäätöksiä ilman sanktiota, mutta tarjoamalla heille armoa ja pelastusta.

Luomisen ihmeellisyys ei ole vielä ehtinyt kadota ihmismielistä, kun jo tapahtuu uuden luomisen lupaus ja eteen piirtyvät kuvat uudesta maailmasta. Syntien pilaama, ihmisten ja synnin sotkema Jumalan työn jälki, saatanan temmellyskenttä, aikaan sidottu ihmiselämä ja surkeassa kunnossa oleva maapallo pannaan uusiksi. Herra tekee kaiken uudeksi, hän voi sen tehdä ja on etuoikeus olla uskovana olla siitä osallisena, päästä ilman omaa ansiotaan Kristuksen ansion piiriin ja vaikutukseen. "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan." Jes.65:17-18. Turmeluksen aika enää silloin hallitse, eikä kukaan muistele mennyttä kurjuuttaan, kärsimyksiä, pahuutta, syntiä. On tullut uusi aika, Jumalan aika - ajattomuus. On Jumala suur´- suuri on Herra!


Herra sanasi sanoo: "ettei enää ole oleva aikaa" Ilm.10:6. Meidän on aivan mahdotonta näillä tomuaivoillamme tajuta sitä. Yritämme järjestää mielikuvamme näkemämme mukaan ja lisätä siihen toiveemme ja rajallisen toisilta hankkimamme tiedon ja elämän kokemuksemme. Ole kanssamme kärsivällinen, sillä olemme vain tomua. Auta meitä hiljaisuudessa katselemaan sinun ihmeellistä työtäsi hyväksemme ilman ansiotamme ja taivaallinen rauha sydämessämme uskomaan, että sinun luonasi kaikki on ikuisesti hyvin. "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole…. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm.21:1,4. On Jumala suur´- suuri on Herra!

lauantai 5. lokakuuta 2019

...että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme...


Elettiin 70-lukua. Syvässä koetuksen hetkessä - tai oikeammin pitkässä kuukausia kestäneessä aikajaksossa - menin erään iäkkään pariskunnan luo kylään Raumalla. Laiva, jossa olin silloin töissä rantautui lyhyeksi ajaksi kaupungin satamaan ja ilta oli vapaa. Olimme viettäneet muutaman päivän etsien joitakin merkkipoijuja ulkomerellä kovassa aallokossa löytämättä niitä. Tuntui siltä, että oli tehty turhaa työtä ja kulutettu aikaa ja rahaa turhaan.
Olin silloin nuori ja vasta vähän aikaa ollut uskossa. Kaipasin toisia uskovia, elävää seurakuntaa, jossa julistetaan Kristusta. Ilman suurempia odotuksia ajattelin, että uskovien yhteys parantaisi sen hetkistä tilaani ja niin tosiaan kävi. Juttelimme, rukoilimme ja sain hyvin rohkaisevia profeetallisia sanoja Jumalan sydämeltä evääksi. Vaikka en enää tarkkaan muista niitä, se kokemus siunasi minua pitkään. Sain profeetallisen sanan, jonka kautta ymmärsin Jumalan tienneen tilanteeni ja odotukseni, tarpeeni. "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." PS.4:7.


Uskovien yhteys on tärkeä Uuden Testamentin viisaus, joka on aivan käskynomaisesti annettu kristityille. Ja olemme täysin riippuvaisia Herrastamme, sillä perisynninturmelus on syvällä olemuksessamme. Pyhyys meissä on helposti katoavaa ja epäusko nujertaa vahvankin uskovan kovin helposti. Yksinäisyys on sen liittolainen ja sairaus viihtyy myös sen seurassa. Siksi tarvitsemme uskovien yhteyttä, kanssakäymistä, ehtoollista, keskustelua ja rukousta jatkuvasti. Se on elinehto. Minun on vaikea ymmärtää uskovia, joille toisten uskovien kohtaaminen ja kanssaeläminen on vastenmielistä, jotka yrittävät työkseen rikkoa uskovien välejä mitä erilaisimmin tekosyin. Olemmehan tietysti erilaisia ja jokaisella on omat vikansa, heikkoutensa ja rasitteensa, joiden kanssa pitää tulla myös toimeen? Jumala on myös kutsunut kaikenlaiset ihmiset omikseen, eikä meillä ole siihen sanomista, hän ei kysy meidän mielipidettämme valintojensa johdosta. Mutta jos kaipaa Vapahtajaa, kaipaa myös toisia uskovia, se on selvää. Tässä suuri taivaan valo selvittää asian ja johtaa hyväksymään Jumalan tahdon. Lienee myös niin, että valon määrän lisääntyessä yhteyskin lujittuu ja sen arvo nousee? "Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!" Ps.89:16.


Uskovien suuri etuoikeus on elämän valo, Kristus-valo, jonka saamme Raamatun sanasta ja Pyhä Henki kirkastaa sen olemuksessamme. Tästä on olemassa ihana lupaus: 1.Joh.1:7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." Tuo ihana Jumalan valo loistaa Jeesuksen persoonasta ja synnyttää yhteyden Jumalaan ja häneen uskovien välille. Jos taas käännämme lauseen toisin päin ja mietimme, miksi meillä ei ole yhteyttä uskovien välillä, niin vastaus on se, että uskovat eivät vaella Jumalan valossa. He ottavat eri vapauksia, syyllistyvät syntien suosimiseen, ihmisten suosimiseen Jumalan ja hänen sanansa kustannuksella, rikkovat pyhän liiton, ja ihmisten väliset liitot. Moni aloittaa Hengessä ja lopettaa lihassa.

Uskoon tultuani luulin, että kaikki kristityt ovat yhtä Herrassa, että kaikki uskovat vetävät yhtä köyttä ja pyrkivät epäitsekkäästi samaan päämäärään. Mutta vähitellen tämä käsitys mureni, kun jouduin katselemaan seurakuntaelämää sisältäpäin. Ehkä kaikkein suurin yllätys oli palkattujen työntekijöiden kiihkomielinen hyökkäily uskovia vastaan. Muistan, kuinka Raisiossa asuessamme kirkkoherra sanoi minulle: - ette kai te yritä koko Raisiota käännyttää? Vastasin siihen: - kyllä, mikäli se meistä riippuu! Keskustelu loppui siihen sillä kertaa, mutta minut velvoitettiin jatkuvasti raportoimaan seurakuntanuorten tekemisistä hänelle, sillä olin valittu nuorten synodin puheenjohtajaksi.
Herätyskristillisyys oli halveksittu ja jatkuvan arvostelun kohteena, se edusti pientä vähemmistöä ja sen suosijat olivat aina huonossa huudossa. Muotojumalisuus eli suurta renessanssia ja se saarnasi kaikin käytettävissä olevin keinoin, ettei ihmisen tarvitse tehdä parannusta eikä muuttua, vaan kaikki kelpaavat sellaisenaan Jumalalle ilman Jeesusta. Uudestisyntyminenkin sijoitettiin kasteeseen ja niin kaikista tehtiin helposti taivaskelpoisia ilman parannusta ja sydämen muutosta. Työntekijät seurakunnassa olivat lähes kaikki tämän linjan puolestapuhujia, ani harva uskalsi olla Raamatun sanan mukaan äänessä, Herran todistaja ja julkinen esirukoilija. Kirkkomusiikki keskittyi vain taiteeseen, eikä se kutsunut ketään Vapahtajan luokse. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään pelastuneen urkujen soittoa kuuntelemalla?


Kovin monenlaisin motiivein ihmiset tulevat mukaan kristillisiin rientoihin ja nykyinen maailmanhengellä kuorrutettu kirkollisuus keksii vaikka mitä ihmisvetoisen kristillisyyden korottamiseksi. Jumalan sana on unohdettu, sen yli kävellään jatkuvasti virallisesti ja halveksivasti. Elämme suuren luopumuksen aikaa, joka on ennustettu Raamatussa lopunajan merkkinä. Mutta tämä kestää vain lyhyen ajan ja hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Syvimmiltään jokaisen ihmisen suurin tarve on löytää Kristus ja hänen valonsa, uskonsa, verensä ja Henkensä elämäänsä. Samalla kun suuri enemmistö luopuu, pieni vähemmistö sitä lujemmin kiinnittyy Jeesukseen. ”Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Joh.12:35-36.

Joskus aina näkee vieläkin raamattutunneilla ihmisiä, jotka tekevät muistiinpanoja ja jotka kuljettavat mukanaan omaa Raamattua. Ulkomailla tämä on paljon yleisempää kuin Suomessa. Sanaa viljellään hartaasti erilaisissa evankelikaalisissa kirkoissa, joissa Jumalan sanaa arvostetaan, eikä perinteillä ja mielipiteillä ole tappavan suurta asemaa. Tämän seurauksena myöskin Sanasta keskustellaan yleisesti. Muistan kuinka vanhat papat kertoivat ennen aikaan seurojen päätteeksi pidetyistä jälkikokouksista, joissa setvittiin kuultua ja miten se sopi Raamatun ilmoitukseen. Siinä sattoi heikompikin antaa todistuksensa yhteisestä uskostaan.

Raamatun sana valkeus, valo, fos, merkitsee myös tulta, itse asiassa Jumalan olemusta kaikenlaisen pimeyden vastakohtaa. Sana kuvaa hyvyyttä, pyhyyttä, puhtautta. Jeesus on maailman valo, vain hän, kaikki muu on pimeyttä. "Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh.8:12. Tämä ei kuitenkaan sovi kaikille ja vastustajia riittää. Siinä voi myös esittää askarruttavia ja vaikeita kysymyksiä kokeneemmille kristityille. Näissä tilanteissa on usein aikaa rukoukselle tarvitsevien puolesta.


"Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä" Ef.5:8-9.
Hän näyttää ihmiselle tämän elämän olevan peräti tyhjää ja tarkoituksetonta voidakseen lahjoittaa tälle tulevaisuuden ja toivon. Hän pysäyttää ihmisen menossaan, että saisi alkaa johdattaa tätä uudessa elämässä taivaan tietä. Hän vie pimeyteen valaistakseen ihmisen mielen. Hän sairastuttaa voidakseen parantaa ihmisen sisäisesti uskovaksi. Hän hiljentää saadakseen äänensä kuulumaan voidakseen puhua sielulle hiljaa. Hän antaa ihmisen upota syvälle pelastaakseen hukkuvan kalliolle turvaan. Hän sallii eksymisen ja harhautumisen omassa ihmisen viisaudessa voidakseen osoittaa Jumalan tien kohti taivasta. Hän sulkee ovia avatakseen syntisen eteen pelastuksen oven. Hän antaa pettyä ihmisiin ja inhimillisiin tekoihin voidakseen osoittaa kuinka luotettava ja uskollinen Jumala on.

Jumalan valossa vaeltavan on tutkittava itseään ja kysyttävä:
1.Olenko uskossa Jeesukseen Kristukseen, elänkö hänessä joka päivä ristiäni kantaen itseni kieltäen?
2.Ovatko ihmissuhteeni Jumalan valon kestäviä ja jos siellä on ristiriitoja, niin pyrinkö rauhaa kaikkien kanssa?
3.Kuljenko rukoillen Jumalan johdatuksessa hyväksyen hänen valintansa ja tahtonsa elämässäni?
4.Olenko valmis todistamaan Jeesuksesta, kun Herra niin ohjaa ja käytänkö hänen antamiaan armolahjoja uskossa ja seurakunnassa?
5.Miten taloudenhoidossani, omaisuuteni käytössä ja rahan kulutuksessa näkyy Jumalan valtakunta ja Raamatun ohjaus?
6.Onko Jeesus Herra kodissani ja onko kotini Herran palvelemisen paikka?
7.Onko ajankäyttöni viisasta, tasapainoista, rakentavaa ja Jumalan rauhan täyttämää?

Tämän Jeesuksen yhteyden seurauksena on siis uskovien yhteys ja edelleen taivaan lahjana Herran veren pesevä vaikutus kaikesta synnistä. Tämä kokonaisuus on valtava asia, joka luetaan uskovien hyväksi jo täällä ajassa ja arkisessa elämässä. Kysymys onkin siihen suostumisesta, mielen ja ajattelun asenteesta, taipumisesta Jumalan sanan osoittamalle tielle. On mieltä ylentävää nähdä kuinka Herra kokoaa uskovia yhteen nimensä alle, seuraan, rukoukseen, lahjojen jakamiseen ja rakentumaan yhteisestä uskosta. "Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun." Room.1:11-12. Vanhastaan puhuttiin halullisista sieluista, kun tämän sortin ihmiset olivat kokoontuneet yhteen. Herra sen uskovaisen halun herättää, hän kokoaa kansan yhteen ja siunaa tulemalla heidän keskelleen.

Suuri olet Herramme, suuret ovat ajatuksesi ja tiesi, suuri on ihmisrakkautesi luomiasi kohtaan. Täällä turmeluksen maailmassa tarvitsemme ja kaipaamme yhteyteesi, johdatukseesi, varjelukseesi ja siunaukseesi. Auta meitä, armahda meitä. Korjaa vianalaiset ihmissuhteet seurakunnassa, että uskovat olisivat yhtä, yksimieliset, halullisia rakentamaan tahtosi mukaista pyhien yhteyttä. Anna meille uskon silmät nähdäksemme niin kuin sinä tahdot ja niin myös vaeltaaksemme ja tehdäksemme valintoja. Rohkaise meitä heikkouden hetkinä uskonystävien kautta. Aamen.

tiistai 24. syyskuuta 2019

Ps.4:2. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.


Taivaallista menoa

Esirukoilija Ulla-Christina Sjöman

  • 28 min
Ulla-Christina Sjöman on esirukoillut ihmisten puolesta yli 40 vuoden ajan, nykyään vanhainkodissaan. Aiemmin hänen eri kirkoissa pitämiinsä esirukousiltoihin virtasi väkeä bussilasteittain. Hän sai toistatuhatta kirjettä kuussa, ja hänen puhelimensa soi taukoamatta. Toimittaja: Hanna Klingenberg. Vastaava toimittaja: Lucas Snellman.
https://areena.yle.fi/1-4598175?autoplay=true


maanantai 23. syyskuuta 2019

Ps.71:18. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

          Valkeakosken Kristilliset Eläkeläiset

   Syksyn 2019 ensinmäinen kuukausitilaisuus pidetään Valkeakosken seurakuntatalolla keskiviikkona 25.9.-19 klo 14.00
   Tilaisuudessa puhuu Turkka Aaltonen ja kahvituksen jälkeen pitää esitelmän vitamiineista ja hivenaineista farmaseutti Pekka Korpisaari.
   Kahvitauolla on myytävänä adresseja ja kortteja
   Lopuksi pidetään arpajaiset
   Tilaisuus on kaikille avoin !

           TERVETULOA !




perjantai 20. syyskuuta 2019

Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Job 22:5



Olin poikaiällä mukana partiotoiminnassa Turussa, se oli siihen aikaan semmoinen harrastus, joka kokosi aika paljon nuoria yhteen. Retkeilimme, seilasimme, kalastimme, pidimme leirejä, teemailtoja, opettelimme elämän taitoja ja marssimme kulkueessa. Melkein kaikki kulmakunnan kaverit olivat mukana sosiaalisista taustoista riippumatta, oli rikkaiden kotien lapsia ja osa asui köyhissä työläismökeissään.
Meillä oli tapana kerätä yhteiskassaan rahaa erilaisia tavoitteita varten ja tein sitten partiokololle semmoisen kannun, joka oli muistaakseni joku vanha lääkepurkki, ja johon työstin rahan mentävän reiän. Sinne sitten laitoimme kolikkoja kokousten yhteydessä varojemme mukaan, joitakin kymmenpennisiä. Markka oli siihen aikaan vielä iso raha. Kerran, kun auoimme purkkia, se olikin tyhjä, tyhjennetty, joku oli vienyt kaikki rahat sen siliän tien. Olimme pettyneitä ja turhautuneita, mutta etsinnästä ja kuulusteluista huolimatta kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi. Selvää kuitenkin oli, että varas oli omaa joukkoa, ehkä noin parinkymmenen henkilön joukosta joku. No Jumala tietää, kuka sen teki, eikä sillä pitkälle pötkitty.

Pahuudella on merkillisen tukeva ote ihmisiin, sillä pienestä pitäen kansa oppii kaikki metkut, vääryydet, pahuudet, tappelemiset, valehtelut, varastamiset, juonittelut, hyväksikäyttämiset, itsekkyydet. Raamattu sanoo: "Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;" 1.Piet.4:15. Pahuus ei ole vain moraalittomuutta, se on synnin valtaa ja purkautumista arjessa. Tätä me ihmiset sitten tuotamme suuresti pitkin muuten turhaa menoamme. Aivan oman ryhmänsä muodostavat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitään, eivät ole saaneet mitään aikaan - paitsi pahuutta - mutta mesovat ja vaahtoavat kaikista asioista kuin poliitikot. Heille on tärkeää omistaa itseään fiksumpia tuttavia, sillä he yrittävät nostaa heikkoa itsetuntoaan ajatellen, että noista hieman ylempänä olevilta tulee vaikutusta heihinkin. Mutta peruspahuus, perisynti asuu sielläkin, eikä vain alivuokralaisena tai talonmiehenä. Pahuudella on valtava voima turmella ja tuhota mikä tahansa hyvä ihmisrakennus ja niin tulee Luojalle hänestä vain häpeää. Pahuus pyrkii myös pukeutumaan valoksi, kun ihmiset yrittävät muuttaa Jumalan luomistyön pirullisen mielensä mukaiseksi. "Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen." Room.1:24-25.



Kävelin eräänä päivänä ystävien kanssa Ylivieskassa palaneen kirkon raunioilla. Sinne oli laitettu alttarin paikalle hiiltynyt risti ja tehty sen eteen väliaikainen pöytä kesäisiä kirkonmenoja varten. Suurten kivien päälle oli nostettu puita penkeiksi seurakuntalaisille. Raunioiden viereen oli laitettu vanha kirkon kuva ja kertomus siitä, miten tähän oli tultu, miten tuho oli tapahtunut. Tosin uutissankarin nimi oli jätetty mainitsematta.
Luin sitten uutisista, että seurakunta on suunnitellut hyvin kallista uutta kirkkoa palaneen lähelle. Mutta onko oikein viisasta käyttää monia miljoonia pelkkään arkkitehtuuriin, kun Jumala ei ole niistä kiinnostunut, eikä niiden perään kysytä kerran viimeisellä tuomiolla? Vai mitä olisikaan tässä ajassa kalliin Nardusvoiteen haaskaus Kristukselle? Eikö se ole ihmiset, uskovat, Vapahtajan ruumis siihen kutsuminen, evankelioiminen ja sen varustaminen, tukeminen ja hoitaminen?


Kaksi hampparia murtautuivat kerran erääseen kirkkoon mellastamaan meidän kulmilla. He sotkivat paikkoja, repivät Raamatun ja sytyttivät sen sivuista nuotion lattialle. Sitten he poistuivat paikalta ja kiipesivät läheiselle mäelle katsomaan, kun puinen kirkko paloi suurella liekillä maan tasalle. Miehet joutuivat kiinni ja oikeus määräsi heidät vankeuteen. Vankilassa toinen mies tappoi itsensä, mutta toinen tuli uskoon. Kirkkoherra kuuli miehen uskoontulosta ja otti tämän vapauduttua häneen yhteyttä. Hän pyysi miestä todistamaan uuteen kirkkoon, joka oli rakennettu vanhan kirkon raunioille. Mies kummasteli ja oli hämillään, mutta lupasi tulla. Niin kirkollisissa ilmoituksissa luki eräänä päivän ”Tänä iltana kirkossa puhuu kirkonpolttaja”. Ihmisiä oli runsaammin kuin joulukirkossa, sillä kaikki halusivat nähdä, millainen mies oli heidän pyhäkkönsä polttanut.
Mies teki avoimen synnintunnustuksen ja kertoi olevansa vilpittömästi pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt tämän hirveän teon ja polttanut seurakunnan suuresti rakastaman kokoustilan. Hän pyysi sitä seurakunnalta anteeksi. Ihmiset kyyneltyivät kuullessaan syvän katumuksen ja halun parannukseen, sekä ihanan evankeliumin Jeesuksen pelastavasta työstä. Mies oli selvästi uudestisyntynyt ja hän oli toinen ihminen, kuin se, joka tuhopoltti kirkon. Kirkkoherra kysyi vielä tilaisuuden lopussa, oliko jollakin syytöstä miestä vastaan, vai saiko hän anteeksi? Kaikki olivat vaiti.


Lienee niin, ettei ihminen voi koskaan täydellisesti ymmärtää synnin voimaa ja syvyyttä itsessään. Mielentilat, aineet ja huumeet, joskus toiset ihmiset ja itse piru saavat hyvänkin ihmisen tekemään mielettömiä tekoja, joita joutuu katumaan koko ikänsä. Turmelus on syvä kuin hiilikaivosonkalo ja pimeä kuin tropiikinyö. Ja sellainen kurjuus asuu ihmissydämessä, joka on varsinainen käärmeenpesä. Maailma, jossa asumme on pahan vallassa. Täällä vallitsee kuolema, riita, sota, vääryys, valhe, sokeus, eksytys, synti, jumalanpilkka ja epätoivo.

On suuriarvoista, kun ihminen saa tulla tuntemaan syntinsä ja elävän Jumalan. Se on ainutlaatuinen kokemus, jossa Jumala nöyryyttää ihmisen Golgatalle ristin juurelle. Nöyryytetty on altis kuuntelemaan Herran totuutta ja armo maistuu hunajalle. ”Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää” Siir.32:21. Kun on saanut paljon anteeksi, antaa paljon omastaan. Kun Jeesus on tullut sydämeen, on ilo antaa itsensä kokonaan uhriksi Herran käyttöön. ”Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi” 32:12.


Jospa seurakunta voisi saada Jumalalta erityisen siunauksen tässä ajassa, niin että kurjat ja huonot ihmiset löytäisivät tiensä Herran luokse. Jospa syntiset kansoittaisivat kirkot ja maineensa menettäneet istuisivat eturivissä. Jospa vapaa-ajattelijat, jumalankieltäjät ja ateistit tulisivat uskoon. Jospa epäjumalanpalvelijat kääntäisivät kelkkansa ja muotojumaliset takkinsa. Jospa isättömät löytäisivät elävän Jumalan ja syylliset Vapahtajan. Jospa uskovien arvostelijat löytäisivät uskovien Puolustajan, Jeesuksen.
"Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." 1.Kor.6:8-11.
Aikoinaan kun tein työtä juoppojen, narkomaanien ja vankien parissa huomasin siellä, että ihmisten viat ovat samanlaisia mutta eri asteisia. Toiset vain ajavat pienemmällä vaihteella ja muutamat kaahivat turbo päällä. Seuraukset ovat sitten erilaiset. Joku tyytyy räyhäämään, mutta toinen tarttuu puukkoon. Joku tekee pankkiryöstön, mutta toinen keskittyy ottamaan työnantajalta muutaman kynän. Joku harrastaa avion rikkomista, mutta toinen tappaa puolisonsa mustasukkaisuuden tähden. Joku halveksii uskovaisia, mutta toinen polttaa heidän kokoustilansa. Joku valehtelee kaiken aikaa kaikille, mutta toinen vain puolisolleen.
Turmelus on syvällä sielussamme ja kun siihen vielä lisätään perintötekijät, huono kasvatus, surkea seura ja fyysiset vaivat, ei voi paljon odottaa. Kaikkein suurin ongelma kuitenkin on se, etteivät ihmiset tunne Jumalaa, lue tai kuule Herran sanaa, hänen ääntään, eivät niin ollen löydä pelastusta ja tarkoitusta tyhjään elämäänsä. Sitä, mikä olisi heidän kannaltaan kaikkein paras ratkaisu ja kauas kantoisin hyvä askel, he karttavat viimeiseen asti vastustaen uskoon tuloa ja Jumalan kutsua sairasvuoteelle asti. "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;" Room.1:29-30.

Olemme täysin turmeltuneita ja kelvottomia ilman sinua, Kristus. Ilman sinua, Herra, hukumme ja joudumme vastaamaan omista teoistamme ilman puolustajaa viimeisellä tuomiolla. Ilman sinua, Jeesus, olemme pimeydessä, ilman toivoa ja tulevaisuutta. Mutta sinä, Herra, olet suuri ilmoituksessasi, viisaudessasi, teoissasi ja ajatuksissasi. Sinä sallit kirkon polton ja omiesi vainon, sinä annat uskovien kulkea alatietä ja ihmisten pilkan kohteena, häväistynä ja ylenkatseen alla, niin kuin sinä itsekin koit täällä Israelin vuorilla kulkiessasi. Mutta ajallasi sinä korotat luoksesi jokaisen, joka sinuun turvaa. Sinä etsit sieluja vankiloista, jotka ovat joskus ilman kaltereita ja lukittuja ovia - meidän kodeistamme. Sinä rakennat kodin palaneen tilalle, annat uuden elämän etsivälle, sinä nostat alaspainetun ihmisarvoon ja kirkastat Golgatan työsi kurjalle. Sinä olet hyvä Jumala pahalle ihmiselle. Ylistys sinulle, Vapahtajamme.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Hedelmien aikaan


Syksyllä on aika koota hedelmät ja kesän sato, joka vaihtelee vuoden mukaan. Nykyään emme kärsi Suomessa nälkää edes huonona vuotena, koska voimme ostaa eineet etelän suurilta tiloilta kesän maista ja saada proviantti täydennystä. Marketit aivan pursuavat herkkuja vuodesta ja vuodenajasta riippumatta. Joskus marjoja ja hedelmiä tulee siinä määrin paljon, etteivät tuottajat saa niitä kulumaan, myydyiksi tai edes lahjoitetuksi tarvitseville. Olemme riippuvaisia ilmoista ja ne tulevat Jumalan aikataulussa ja säätämänä. Anoa voi tietysti muutoksia niihin ja toivomuksia esittää hänelle. Suhde Jumalaan on kuitenkin tässäkin avainasemassa. "Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. 3.Moos.25:18-19.

Uskova on Jumalan suunnitelman mukaan tarkoitettu myös hedelmän kantajaksi elämässään ja vaelluksessaan. "Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps.1:3. Mutta millaista se onkaan itse kullakin meistä, millaista on rakkautemme, ilomme, rauhamme, pitkämielisyytemme, kärsivällisyytemme, mitä olemme saaneet aikaan hengellisenä satokautena? Ja onko oma arviomme erilainen kuin läheistemme, pitäisikö kysyä ulkopuolisilta arviota onnistumisistamme? Taitaa olla riskin paikka, sillä arvostelua saattaa olla musertava ja voi olla ettei meitä noteerata tähtien joukkoon?


Vuosien kuluessa aina jonkun verran kristittyjen porukkaa siirtyy toiseen hiippakuntaan, taivaaseen ja väki vaihtuu vähin erin, joskus perinteiset jutut kuivuvat kokoon ja aika tehdä uusia. Vanhenevan kristityn ongelma on usein kuitenkin tietynlainen saamattomuus, joka johtuu siitä, että tulee verrattua itseään ja tekemisiään nuoruuden vitaalisiin vuosiin, jolloin kilometri taittui vielä kepeästi vaikka juosten ja punttia nousi oman painon verran suorin käsin. Mutta hengen hedelmä ei ole sidottu ikään eikä kuntoon, Jumalan vaikutus siunaa odottavaa, kaipaavaa ja Herraa etsivää sielua kaikissa olosuhteissa. Raamattu osoittaa tämän todeksi. "Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps.92:15-16

Myös Israelin uudistumisen aika tulee vaikuttamaan maailman historiaan siunaavasti, hedelmällisesti. Se ei tule perinteisen uskonnon ja sen liputtamisen kautta, vaan Herran tuntemisen ja hänen uudistavan Henkensä vaikutuksesta. Siihen on merkattu vain yksi tarkastuspiste, jonka kautta väen on kuljettava kuin suunnistuskilpailussa ja se on Golgata, Jeesuksen kärsimyksen ja sijaissovituksen paikka, hänen pyhä uhriverensä ja kuolleista nousemisen tunteminen. "Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä." Jes.27:6. Mitä vielä näemmekään, kun Jumala asettaa asiat järjestykseen sen jälkeen, kun ihmiset ovat ne sotkeneet. Maailman valtiaat joutuvat hiljentymään, kun Herra puhuu ja vastustajat nöyryytetään.

On olemassa ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasti tyytymättömyyttä omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Sillä on semmoinen nimi kuin Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö ja se on mielenterveysongelma. Häiriöstä kärsivää henkilöä vaivaa jokin normaali tai vain lievästi poikkeava kehonosa, kuten suu, nenä, korvat, jalat, varpaat, takapuoli, hiukset tai niiden puuttuminen, jne. Henkilö myös kokee ulkonäkönsä vastenmieliseksi, sosiaalisia suhteita haittaavaksi, rumaksi tai jopa toisissa inhoa herättäväksi. Oletettu poikkeavuus ja yritykset peitellä sitä saattavat viedä valtaosan yksilön ajatusmaailmasta ja ajankäytöstä ja johtavat usein vetäytymiseen sosiaalisista kontakteista. Monet turvautuvat leikkauksiin, joiden he kokevat korjaavan ulkonäköään. Häiriön kanssa samanaikaisesti esiintyy tavallisesti ahdistusta ja masennusta. Potilaat myöntävät monesti huolestuneisuutensa olevan liiallista, mutta he eivät useinkaan pääse tunteesta eroon.


Usko Jeesukseen eheyttää ihmisen ja auttaa hyväksymään itsensä, koska Jumalakin hyväksyy minut. Joskus tämä tapahtuu kädenkäänteessä ja seurauksena on rauha ja tasapaino mielen sekaisuuteen pian. Joskus siinä menee pitempi aika, kun ihmisen sielun on opeteltava suhtautumaan hyväksyvästi (uskossa) uuteen järjestykseen. Mielenkiintoista on havaita, että luonne ja perinne, opitut asiat usein hidastavat tätä prosessia. On vähän samanlainen tunnelma kuin autoillessa, jos painaa koko ajan jarrua tai on käsijarru päällä ajossa - meno on tahkiaa, sauhu nousee ja kanssakulkijat ärsyyntyvät. Pitää siis suostua Herran ohjelmaan ja heittäytyä hänen varaansa uskossa ja rukouksessa. Jumalallinen vaikutus Pyhässä Hengessä on kuitenkin ainutlaatuista ja aina tervehdyttävää. "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille."Jaak.3:17-18.

Olemme erilaisia ja vajavaisia, kaikki meistä. Ihmiset voivat pyrkiä täydellisyyteen, mutta tämä harjoitus jää aina kesken. Sitä paitsi ulkomuotomme muuttuu koko ajan ja ulkopuoliset saattavat antaa näkemästään murska-arvioita meistä. Voihan joku sitten todeta, että hän oli nuorena nätti? Niin semmoisia olivat naapurin porsaatkin syntyessään, mutta emäsika ei ole kaunis eikä kadehdittava. Hyvistä yrityksistä huolimatta on siis välttämätöntä hyväksyä ainainen puutteellisuus, keskeneräisyys ja vajavaisuus, inhimillisyys, raadollisuus ja heikkous. Jeesus on täydellinen, vain hän ja sanoo: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matt.5:48. Tällä lauseella hän liimaa meidät itseensä ja riippuvuuteen Jumalan avusta ja armosta, sillä meidän täydellisyytemme ilman häntä on olematonta yritystä ja harhailua eksyksissä. Jeesuksen täydellisyys korostuu ristillä, kun hän sanoo vahvasti: Se on täytetty! Siinä on syntisen turva.


Jumalan seurakunta on parhaimmillaan ihana yhteisö, jossa Jeesuksen omat rakastavat toisiaan pyyteettömästi ja taustoista ja lähtökohdista riippumatta. Herran omat ajattelevat toistensa parasta, huolehtivat heikoista ja avuttomista, rukoilevat kaikkien puolesta ja ovat valmiit uhrautumaan Jumalan valtakunnan edistämisen vuoksi aina ja kaikkialla. Maailmasta pelastuneet löytävät tässä yhteydessä ihanat, luotettavat ja uskolliset ystävät, jotka eivät petä, eivätkä jätä, eivät käytä hyväksi tai etsi lähimmäisen hyödyn tavoittelua. Herran omat eivät ole pelkkä kulissi tai näyttelyesine maailman keskellä, ei mikään kullattu kirkko, vaan elävä, elimellinen yhteys uskoon tulleiden välillä. "Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot." Jer.5:24.
Huonoimmillaan tämä kaikki hyvä kääntyy päinvastaiseksi, kun lihallisuus, yleissyntisyys ja itsekkyys, ylpeys ja muut vikamme rikkovat Herran tahdon ja suunnitelman. Sen seurauksena syntyy jatkuvasti uusia kristittyjen ryhmiä, kun uskovat eivät jaksa olla yhteydessä keskenään. Pelkkä Kristus ei enää riitä, tarvitaan omat lisäykset ja koristukset, rakenteet ja työtavat hänen ympärilleen. Niin alkaa kehys tulla tärkeämmäksi kuin itse kuva ja sivuasioista tulee pian pääasioita. Näissä kisoissa tavallinen kristitty on välillä aikamoisessa tuuletuksessa ja heiteltävissä sinne ja tänne. Kuka siis on parempi ja osaavampi, tärkeämpi ja fiksumpi - Jeesus, vain hän!

Sisiliassa Syracusassa syntynyt Arkhimedes oli aikoinaan kreikkalainen filosofi, joka tutki kovasti luonnonilmiöitä matemaattiselta pohjalta. Mennessään kylpyyn Arkhimedes huomasi vedenpinnan kohoavan. Hän ymmärsi ilmiön tarkoittavan sitä, että hänen kehonsa syrjäyttämän veden tilavuus oli sama kuin hänen kehonsa tilavuus. Samalla tavalla upottamalla kruunun veteen hän voisi määrittää epäsäännöllisen muotoisen päähineen tilavuuden ja mitattuaan päähineen massan hän saisi tietää lopulta tiheyden ja päähineen valmistuksessa käytetyn materiaalin. Arkhimedes oli löydöstä niin innostunut, että ryntäsi kaupungille alastomana huutaen samalla: ”Heureka!” (Olen löytänyt sen!). Älykkäät ihmiset käyttäytyvät usein vähän tyhmästi, kun keskittyvät omiin kiinnostuksiinsa.
Kerran Arkhimedes sanoi: Neuvo minulle joku paikka, jossa saan seisoa tanakasti, niin lupaan nostaa maailman asemastaan! Melko ylpeä ja yliampuva lause sisälsi suuren totuuden, että ihmisellä ei ole näkyvissä mitään, mikä olisi näkyvästi pysyvää, ikuisesti kestävää totuutta. Kaikki liikkuu, kaikki muuttuu, kaikki näkyvä on epävarmaa, häilyvää, heikkoa. Arkhimeden tavoin lukuisat ihmiset etsivät muuttuvista asioista onnea ja luotettavuutta pettyen suuresti. Sillä täällä kaikki liikkuu jatkuvasti, kovaa vauhtia ja päämäärättömästi ja joskus myrskyn tavoin. Ei pitäisi kiinnittää huomiotaan tähtiin ja niiden lentoon sydäntään, sillä kohta nuo ovat pimeässä. Ja tällaisia ovat kaikki ihmiset suuretkin, taitavatkin, leuhkatkin, rehvakkaatkin. Täällä, maailmassa, tulee valhe aina voittamaan ja hallitsemaan, samoin kuolema voittaa elämän ja pimeys valon. Maailma on paha eikä kärsi Kristusta Jumalanaan. Siksi kristityt veisaavatkin: - Tääl' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ, vaan siellä on päiväksi vaihtuva yö!
Hänen kuolemansa yhteydestä on syntynyt kuuluisa lause historiaan: Älä sotke ympyröitäni! Näin hän kuulemma sanoi, kun sotilas tuli pidättämään häntä ja tappoi hänet kesken tutkimustensa. Ilmeisesti sanat kuuluivat kansanomaisemmin: Voisitko olla häiritsemättä! Mutta kuolema siitä seurasi.


Onkin aivan tavattoman siunaavaa ja onnellista seistä Kristus-kalliolla uskonvarmuudessa, sillä tämä perustus on paikallaan pysyvä, muuttumaton, ikuinen ja varma. Kristus-kallio kestää elämässä ja kuolemassa, Jumalan ja ihmisten edessä, sodassa ja rauhassa. Kuoleman voittanut Herra, Jeesus, Vapahtajamme elää ja aikaan saa hedelmää kantavia uskovia.
On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei maailma houkutuksineen, myrskyineen saa hukuttaa häntä. On oikein, että uskova haluaa varmuuden, että synti ei valloita hänen sieluaan niin, että kerran olisi tuomiolla syyttävänä edessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei kuolema niele häntä kerran mennessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, etteivät helvetin liekit ole kerran hänen ikuinen tuskansa. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, että taivaan ovi on auki hänen edessään. Ja on oikein, että uskova haluaa elämänsä olevan hedelmällistä Herran seuraamista.

Jeesus, löytänetkö tullessasi täältä uskoa, löydätkö sitä seurakunnastamme, löydätkö sitä heistä, joille on paljon uskottu, löydätkö sitä kaukaa tulleitten sydämistä? Kun katselet omiasi, lapsiasi, löytänetkö meidän elämässämme Hengen hedelmää. Vai onko niin, että on vain tultava tyhjin käsin ja sydämin eteesi ilman hedelmää, saavutuksia ja onnistumisia? Olen iloinen, että otat luoksesi ja kuulet rukouksemme lupauksesi mukaan. Se on toivomme. Muista tänään heitä, joiden elämää varjostaa kova itsekriittisyys ja kalvava syyllisyys, turha vertaileminen ja ihmispelko. Avarra meidät näkemään sinut, että valaistuisimme ja vapautuisimme, voisimme levätä sinussa, sinun varassasi uskossa.

lauantai 24. elokuuta 2019

Ryhdikkäitä ja raihnaisia


Istuin rappusilla lämpimänä kesäpäivänä ja vedin vähän henkeä töitteni lomassa. Valkoisia pilviä lipui horisontissa sinistä taivasta vasten. Hiljainen tuulenvire heilutti hiushaiveniani. Olin ostanut muurahaismyrkkyä rajoittaakseni näiden populaatiota leviämästä rakennukseen. Niitä hiippaili siinä silmieni alla jokunen silläkin kertaa. Tiputin purkista muutaman kerran valkoisia murusia muurahaisten kulkureitille. Pian tuli yksi terhakka yksilö ja huomasi tarjolla olevat murut, se kiersi muutaman kierroksen siinä paikalla ja otti sitten yhden tällaisen mukaansa ja lähti kuljettamaan sitä ties minne? Luin purkin päältä ohjeen, jossa sanottiin, että nämä muruset tappavat populaation tehokkaasti, kun ne joutuvat pesään. Ei kun vaan odottamaan myrkyn vaikutusta. Mietin sitten tämän onnettoman kaverin mainetta, kun porukalle valkenee jossain vaiheessa, että yksi kurja osoittaessaan olevansa vahva onkin roudannut pesään kuolettavaa myrkkyä koko porukan pään menoksi.


Millaista heikkoutta sitä on opeteltava kestämään ja ymmärtämään pitkän elämän aikana, ja kun siitä ei tiedä nuorena juuri mitään? Nuori terve ihminen katsoo ohikulkevaa kumaraista, ontuvaa vanhusta säälien. Hän ajattelee, että tuommoiseksi hän ei tule koskaan, siitä hän pitää huolen elämän hallinnalla, terveellisten elämäntapojen avulla, ulkoilemalla, syömällä terveellisesti ja kohtuu kaikessa asenteella? Mutta eräänä päivänä hänkin huomaa olevansa vanha ja raihnas, kroppa riutuu ja sieltä sun täältä kolottaa, pistää ja jomottaa. Hänellä on jatkuva tarve päästä istumaan, kun jalat eivät enää jaksa kantaa nuoruuden innolla. On päästävä istumaan penkille, autoon, bussiin, junaan, puistoon, lehterille, kaupan ostoksien välissä, kirkossa, odotushuoneessa. Istuessa olo helpottuu ja mieli lepää. Siinä voi sitten istuessaan arvioida ohikulkijoiden kuntoa?
"Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta."Matt.9:35. Siinä on sana malakia - se merkitsee ruumiin heikkoutta ja raihnaisuutta. Tällaisia ihmisiä Jeesus kohtasi ja auttoi. Kaikki kurjat kokivat olevansa silloin lähellä Herraa, he tunsivat hänen kosketuksensa, kun hän rakastavasti paransi heitä. Siihen joukkoon on nykyisin minunkin helppo samaistua, raihnaisten reservijoukkoon, ruutiukkoihin ja eilispäivän sankareihin, joilla riittää muistoja ja kertomuksia, muttei juurikaan kantokykyä.

Herran luo voi tulla missä kunnossa tahansa, eikä tarvitse esittää mitään. Jumala tietää ja näkee kaiken, ei häntä voi pettää. Silloin oli eturivi kirkossa näitä ehtoopuolen sankareita ja hämärän veikkoja, vaivojensa vankeja ja sairauksiensa uuvuttamia ihmisiä. Pitää myös muistaa, ettei siihen aikaan ollut apteekkia eikä terveyskeskuksia (kauhea sana muuten, kun ei kukaan terveenä mene vastaanotolle?!) Ei ollut buranaa, eikä diapamia, ei pensiliiniä eikä kortisonia, ei sytostaatteja, eikä nitroja. Jos näitä ei olisi tänään käytössä, paljon kansaa kuolisi kohta samalla istumalla. Ennen vanhaan eläkeikä laskettiin vanhenevien ihmisten kuolemisprosentin mukaan siten, että puolet kansasta ei elänyt niin kauan kuin eläkkeelle pääsy edellytti ja pitemmän iän saavuttivat ani harvat, jotka pystyttiin kyllä rahoittamaan eläkejärjestelmällä. Nyt on tilanne toinen ja elinikä on kasvanut, hoidot parantuneet ja nyt vanhaa väkeä on vaivaksi asti kaikkialla. Työssä käyvien pitäisi maksaa tämän porukan elatus siirretyllä eläkkeellä.


Kun kuuntelemme toisten ihmisten kertomuksia heidän elämästään tuntuu luonnolliselta verrata itseään samaan tilanteeseen. Vertaaminen on kuitenkin arveluttavaa, koska olemme kovin erilaisia voimavaroiltamme ja ymmärrykseltämme. Heikolla uskolla on vaikea kohdata mitä tahansa uhkaa, vaaraa ja ongelmaa, mutta heikko ihminen pärjää vahvalla uskolla, sillä hänellä on suuri Jumala.
"Emme tahdo, veljet, jättää teitä tietämättömiksi siitä ahdingosta, missä olimme Aasiassa. Vaikeutemme olivat niin suuria, ylivoimaisia, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä." 2.Kor.1:8. Olisi mukava ajatella, että uskovaisuus olisi hyvien kokemusten keräämistä ja ihmeestä toiseen liihottamista, mutta arki on yleensä karua erämaata, ja vaivalloista puurtamista sangen tavallisissa asioissa. Mistä siis tulee ylivoimaisuus ongelma-asioihin, milloin koemme ne yli voimien käyväksi? Eikö tuo kaikki ole meidän sielumme kokemus, kun siihen vielä yhdistyvät ruumiilliset kivut. Vaikeudet nakertavat koko ajan uskoa, ja ihminen huokailee kärsimyksissään ihmetellen, ettei Jumala tunnu tekevän mitään helpottaakseen rakkaan lapsensa oloa? Niinpä siinä sitten haetaan apuun ystävät ja kylänmiehet, esirukoilijat ja sananpalvelijat, että tulisi muutos vaivoihin. Eikä siitä ole pitkä matka kääntyä etsimään apua myöskin vääristä lähteistä, inhimillisen viisauden kaivoilta, kaikenlaisilta puoskareilta ja kallonkutistajilta. Sitten saattaa ryysätä siihen joku vaivojen ammattiauttaja, joka sanoo, että suurin menetys ihmiselle on menettää itse itsensä. Voi pyhä yksinkertaisuus, sehän juuri onkin suurin focus kristillisyydessä, että pitäisi kuolla, että voisi elää. Mutta kun ei halua kuolla itselleen ja menettää kaikkea Kristuksen tähden, ei saavuta mitään.


Elämän vaikeudet tulisi voida kohdata kristittyinä pukeutuneena Kristukseen kuten Raamattu kehottaa. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27. ”vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."Room.13:14. Uskovan pitäisi olla varautunut ja varustautunut siihen, että kulman takana kohtaavat uudet haasteet ja vihollinen tekee kaikkensa pudottaakseen uskovan kanveesiin. Siksi sana ohjaa meitä pukeutumaan Jumalan sota-asuun. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet." Ef.6:11. Tarvitsemme suojaksemme Jumalan ominaisuuksia, lahjoja ja edellytyksiä kulkiessamme läpi tämän vaivojen maan. Eikä vain suojavarustuksiin turvautuen, vaan myös hyökkäämällä Jumalan sanan ja rukouksen asein vihollisen linnakkeita ja sidonnaisuuksia vastaan.

Ystäväni, Pentti oli rautakaupan myyjä Kangasniemellä. Näin hänet lähes aina ollessani siellä julistusmatkoillani, joskus vierailin hänen kodissaan. Hän oli valoisa uudestisyntynyt uskonveli, joka pärjäsi hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hän oli saanut sydämelleen miestenpiirin vetämisen seurakunnassa ja oli siinä vuosikaudet uskollisesti. Hän kertoi, että kerran kauppaan tuli hätääntynyt mies, joka halusi tulla uskoon. Pentti oli uuden haasteen edessä seisoessaan tiskin takana kuunnellen miestä. Hän ehdotti sitten, että mies tulisi illalla miesten raamattupiiriin. Mutta se ei sopinut miehelle, vaan hän halusi asiat kuntoon Jumalan kanssa välittömästi. Niinpä Pentti piti pienen raamattutunnin siinä tiskin ääressä miehelle siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys ja mikä on Jumalan tahto ja lupaus. Kerrottuaan Jeesuksesta ja tämän Golgatalla tapahtuneesta sovitustyöstä, joka koskee koko ihmiskuntaa, Pentti laski kätensä miehen olalle ja julisti hänen syntinsä anteeksi annetuiksi. Mies alkoi kyynelehtiä ja tuli hiljainen hetki. Sitten Pentti kysyi myyjän tavoin, että mitä muuta saisi olla. Myöhemmin hän muisteli tapausta sanoen, että ensin hän antoi ilmaiseksi nimittäin armoa ja sitten vasta myi nimittäin talon tavaraa.

Raihnas ei ole näyttelykelpoinen, ei itsekään ole halukas esittelemään itseään. Päinvastoin, hän viihtyy mieluummin taustalla, piilossa, poissa näkyvistä. Hänen vaivansa, kolotuksensa, kipunsa ja näkyvät rajoitteensa tuovat häpeän tunteen: Tuskin pystyn seisomaan suorassa ihmisten edessä, tai, miten voisin olla niin, ettei minun vajavuuteni, raihnaisuuteni tulisi näkyviin?
Roomassa istui vankilassa yksinäinen uskova, vanha mies, joka kirjoitti Raamattua. Hänen elämänsä oli jo loppusuoralla ja hän tiedosti sen. Muutamia uskollisia uskonystäviä lukuun ottamatta häntä eivät suuret kansanjoukot kaivanneet, se tulisi tapahtumaan vasta hänen kuolemansa jälkeen kaksituhatta vuotta myöhemmin, kun hänen muistonsa oli museoitu. Hän kirjoitti: "Tuo minulle päällysviitta, minkä jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit." 2.Tim.4:13. Kaksi tärkeää asiaa, toinen ruumista koskeva, toinen sielua koskeva. Kylmässä vankilassa lisä peite oli tarpeen ja hengellisen elämän ylläpitämiseksi hän kaipasi Jumalan sanaa. Varsin tärkeä huomio ja asioiden tärkeysjärjestys. Tuo "ennen kaikkea" (kreik. malista – eniten, varsinkin) ilmaisee sen, kuinka suuri Jumala hänellä oli, kuinka rikas uskon elämä hänellä oli Jeesuksessa, kuinka hoitavaa Herran Hengen vaikutus oli elämässä kurjuuden keskellä. Raihnaisuuden keskellä voi olla rikas ja onnellinen, kun saa olla Herran oma. Siinä Jumalan sylissä on ikuisen rakkauden keinussa ja aika pysähtyy.


Kiitos Herramme, että välität meistä, kun muut eivät välitä ja jaksat olla kanssamme ja kuunnella meitä silloin, kun meillä ole ketään muuta, jolle voisimme puhua. Kiitos, että tulet luoksemme, kun olemme raihnaisia. rikkinäisiä, puutteellisia ja avuttomia. Jeesus, tule meidän kaupunkiimme ja paranna sairaat ja raihnaiset ihmiset. Julista meidänkin kaupungissamme evankeliumia ja opeta meitä sanasi kuuliaisuuteen ja käytäntöön. Auta uskovia kieltämään itsensä, jättämään omat tarpeensa haltuusi, turvautumaan kaikessa sinuun, pukeutumaan sinuun ja Jumalan sota-asuun, valmista kansasi taisteluihin ja erämaavaelluksen karuuteen ja kuivuuteen. Avaa meidän uskonsilmämme näkemään, miten raihnaisia olemme itsessämme, olemuksessamme, mutta millaiset näyt meillä on sinussa, millaisen tulevaisuuden ja toivon olet testamentannut meille ristinkuolemasi ja ylösnousemuksesi kautta.