keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Elämä ilman sua

Eräänä päivänä odottelin autokorjaamoon pääsyä ja kävin Kangasalla hautausmaalla. Valtavan iso alue oli lohkottu tarpeen mukaan alueisiin. Suurin osa oli arkussa haudattujen kivipaasien rivejä. Sodassa kuolleet olivat oma osastonsa ja poltettujen ruumiiden lehto omana osastonaan. Oli tunnustuksettomien osio. Uutta oli metsähautausmaa, jonka filosofiaa en tunne. Mutta kerran tämänkin hautausmaan monituhantinen väki nousee ylös tuomiolle. Yhteen paikkaan oli koottu lyhtyjä, joihin oli kirjoitettu kuolleen kaverin nimi ja rakkauden tunnustus. Nyt joku oli tuonut sen muistot mielessään ajatuksella "ilman sua". 2.Sam.1:26. "Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus."


Koronatautiaikana tuli eteeni semmoinenkin ilmiö, että eräs uskova ystäväperhe kielsi meitä tulemasta heille kylään, koska emme olleet rokotettuja. Olimme kuulemma vaarallisia, vaikka ihan terveitä. En vieläkään ymmärrä, kuinka ilman tautia voi tartuttaa jonkun onnettoman kuoleman vakavasti? Mutta niin talon isäntä minulle asian ilmaisi? Oli siis heidän mielestään aika elää "ilman sua". Välimme olivat sitten katkolla, kun näitä pohdimme omissa linnakkeissamme. Rukoilimme tahoillamme ja pian taas keskustelimme sopuisasti unohtaen menneet.

Olin nuorena mukana eräässä kotiseuratapahtumassa, jossa väkeä oli tullut sanankuuloon ympäri Suomea. Ihmisiä oli paljon ja kaikki pukeutuneet vanhanaikaisesti tummiin hyvin peittäviin asuihin. Naisilla oli jokaisella hame ja pitkä tukka nutturalla, heillä oli kihartamiskielto. Miehet eivät saaneet käyttää kravattia. Puheet olivat pitkiä, lainsaarnoja, joissa moitittiin lähes kaikkea näkyvää. Saarnaajilla oli puheessaan omaperäinen nuotti, jolla saatiin lisäväriä julistukseen. Jossain vaiheessa eräs puhuja sanoi kuulijakunnan joukossa olevan maailmallinen ihminen mukana, ja se kuulemma näkyi jo hänen vaatetuksestaankin? Tarkemmin katsottuani ympäri seuratupaa huomasin, että kihlatullani, josta tuli myöhemmin vaimoni, oli punainen pusero ja farkut. Ilmeisesti hän oli saarnan tarkoittama kohde? Puhe ei kuitenkaan saanut aikaan sen kummoisempaa. Tilaisuuden jälkeen juotiin kahvit ja juteltiin hurskaita. Jäi semmoinen käsitys, että taisivat olla vaivautuneita meistä siellä. Myöhemmin kuulin, että vanhat uskonsisaret olivat nuhdelleet morsiantani hiusten kihartamisesta ja suositelleet myöskin naimattomuuden suosimista.

Vanhassa hengellisessä nuorten laulussa on kirjoitettu: Ilman sua elämäni vailla selvää suuntaa on ilman sua kaikki tyhjiin raukeaa. Ilman sua ystävää ei toista olen neuvoton, ilman sua kaikki tyhjää on ja turhaa, ilman sua taivas aina pilves on. Vaan kun sinä mua matkallani ohjaat en voi koskaan olla täysin onneton.

Laulun kolmessa säkeistössä ei selviä, kuka onkaan tuo ”sua”. Ilmeisesti tekijä on tarkoittanut Jumalaa, mutta jättänyt tietoisesti nimen ja osoitteen pois? Niinpä jokainen laulaja voi antaa kohteelle oman merkityksen ja nimen? Näin kävi eräässä nuortenillassa Turussa, kun vetäjä ilmoitti tuntemalleni kaverille, että lauletaan laulu ”ilman sua”, mutta lauletaan se ilman sua. Kaveri ei ollut tosiaan mikään laulajamies, mutta huumorintajuinen kylläkin. Niin siitä sitten selvittiin ilman isompia kolhuja.

Ilman sua, on kuitenkin joillekin ihmisille kova kolaus elämän tiimellyksessä, kun hänet pudotetaan pois porukasta syystä tai toisesta. Se voi olla avioero, asumusero, potkut, naapuririita, eriseura, näkemysero, ali-ikäinen, yli-ikäinen, vääräuskoinen, tms. Silloin tiet eroavat, toinen jatkaa matkaansa ilman sua. Joskus ilman sua käsite tulee ilmi, kun ihminen on jollakin tavoin torso, viallinen, epätavallinen, erivärinen, erikielinen, erinäköinen, eripituinen, erikouluinen.

 


Andersenin kuuluisassa sadussa Ruma ankanpoikanen kuvataan erilaisuutta itkettävällä tavalla. Linnunpoikanne joutuu kokemaan tylyä kohtelua ja arvostelua ulkomuotonsa tähden niin, että kaikki on paremmin ilman sua. Lopussa sitten selviää, että kaveri onkin joutsenen poikanen ja kertomus saa onnellisen lopun. Elävässä elämässä vain käy usein niin, että tuo ”ilman sua” sysätään veneen laidan yli tai nokitaan hengiltä.

Uskovan on varauduttava elämässään vainoon, vihaan ja että maailma hylkää hänet. Uskovan pitää varautua siihen, että häntä pilkataan, nimitellään ja hänestä puhutaan valehdellen kaikenlaista pahaa. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jeesuksen Henki asuu uskovassa. Uskova joutuu ulosheitetyksi, ylikävellyksi, sylkykupiksi, likaämpäriksi ja hullun maineeseen. Alkuajan kristityt kärsivät suunnattomasti erilaisissa vainoissa, jotka yrittivät saada heidät kieltämään uskonsa Kristukseen. Rooma halusi elää ilman sua!

Vapahtajamme kulki itse tämän ristin tien ja sai kokea kuinka ihmiset suhtautuivat häneen yleisesti ajatuksella: ilman sua! Poikkeuksen tekivät synnintunnossa, syyllisyydessä kamppailevat ihmiset, riivatut, sairaat ja läheistensä vaikeuksista hätäilevät omaiset. He eivät halunneet elää ilman Jeesusta. Jeesuksen armollisuus vetosi heihin ja he rakastivat häntä. Armahduksen ja Jumalan avun lisäksi he alkoivat odottaa taivasta ja sinne pääsyä hartaasti.

Stefanus oli täynnä Herran Henkeä ja armoa ja totuutta. Apt.8. Mutta aivan liian suolainen sanoillaan uskosta osattomille juutalaisille. Siksi he hylkäsivät hänet ja tappoivat raaásti kuin harhaoppisen eksyttäjän. Siinä syntyi jako kahteen, juutalaiset ajattelivat, että parempi ilman sua. Mutta Stefanus ajatteli, että ei missään tapauksessa ilman sinua, Jeesus. Toinen tapaus löytyy Joh.5. luvusta, jossa Jeesuksen armollisuuden kokenut mies joutui kansansa uskonnollisen eliitin hylkäämäksi, mutta hän sai ruumiillisen parantumisen lisäksi sydämen uudistuksen. ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” Luuk.6:22-23.

Ollessani Kymenlaaksossa työssä 90-luvulla pidin eräässä suuressa seurakunnassa raamattutunteja, jotka saivat seurakuntalaiset liikkeelle ja monet tulivat sanankuuloon. Niinpä tein sitten suunnitelmia jatkaa hyvin alkanutta toimintaa seuraavalle työkaudelle. Mutta eräässä vaiheessa kirkkoherra ilmoitti, että he ovat työntekijäkokouksessa tulleet siihen tulokseen, ettei minua enää tarvita, vaan he jakavat keskenään tulevat raamattutunnit. Eli suomeksi sanottuna: ilman mua kaikki toimii hyvin! Toinen seurakunta samalta suunnalta, johon olin menossa vain neuvottelemaan ja näyttämään naamaani, ilmoitti nopeasti: Älkää tulko tänne! Piti siis ajaa ohi, heillekin oli parempi pärjätä ilman mua! Sanotaan, että Siperia opettaa, mutta tämä tapahtui Kymenlaaksossa.


Jumala oli Jeesuksessa ja ihmiset hylkäsivät hänet pelastajana, he eivät halunneet alistua Jumalan tahtoon, eivät halunneet Herraa elämäänsä. Siksi koko ihmiskunta on suuressa vaarassa, kuoleman alaisia, perkeleen talutusnuorassa ja synnin sitomia erotuksetta. Tiedotusvälineet ja uutiset tosin nostavat jatkuvasti maailman suuriksi asioiksi hengellisesti toisarvoisia kysymyksiä, jotka liittyvät valtaan, rahaan, aikaan, hyvinvointiin, harrastuksiin ja taiteeseen. Mutta ajalliset korjaukset eivät muuta ihmissydämiä, sen saa aikaan vain Pyhä Henki Jumalan sanan kautta. Ihmisen suuri murhenäytelmä tulee siitä, kun hän hylkää Jeesuksen. Jos siis laulun "sua" on epäjumala, ollaan pimeydessä. Jos se ajattelu etenee kansallisesti yhä useampiin ihmisiin, ovat edessä raskaat ajat, lukuisat vaivat, väkivalta, laittomuus ja viimein tuho.

Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he sanovat sinulle: 'Minkä tähden Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella, ja mikä on rikoksemme, mikä syntimme, jonka olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?' niin sano heille: Sen tähden että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun lakiani.” Jes.65:10-11.

Jos "sua" tarkoittaa Jeesusta, se antaa laululle ihan uuden sisällön. Epämääräisen ilmaisun tilalle tulee kaikkivaltias Jumala, jolla on hallintavalta maailmankaikkeudessa. Jeesus pelastaa syntisen, joka rukoilee armoa. Jeesus antaa uskovalle elämän ja suunnan ja myös tietoisuuden, ettei ole mitään tyhjin raukeamista (ajatus on peräisin hindulaisuudesta). Herra on myöskin neuvonantaja ja hän antaa elämälle tarkoituksen ja toivon, vaikka taivas olisi aina pilvessä. Uskovan onni on kulkea Jeesuksen seurassa. Silloin laulu ei ole vain tunnetilojen tai mielialan vaihteluiden heijastusta, vaan Herran kanssa kulkemista kohti hänen kotiaan. Mainittu laulu voisi olla siis näin:

 



Ilman JEESUSTA elämäni on vailla selvää suuntaa, ilman JEESUSTA kaikki (tyhjiin raukeaa) vie helvettiin. Ilman JEESUSTA ystävääni olen neuvoton, ilman JEESUSTA kaikki on tyhjää ja turhaa, ilman JEESUSTA taivas on aina pilvessä. Vaan kun JEESUS minua matkallani ohjaa, olen onnellinen.

Ilman JEESUSTA olen kiusaajalle hyvin helppo saalis, ilman JEESUSTA lankean ja masennun. Ilman JEESUSTA synnit painavat ja pelkään huomista, ilman JEESUSTA kuljen kohti kuolemaa.

Ilman JEESUSTA elän itselleni toiset unohdan, ilman JEESUSTA kiiruhdan muitten ohi. Ilman JEESUSTA ilot haihtuvat ja onni katoaa ilman JEESUSTA ei voi kukaan rakastaa.

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Kahden isänmaan rintamalla

 


Kirjassa Väkevä ja Väkevämpi 

(Ensio Porio 1942)

Eino Lankisen omakohtaisista 

kuvauksista sommiteltu.


KÄÄNTYMYKSENI

Kääntyessäni noin viisi vuotta sitten, olin — nuoruudestani huolimatta — ehtinyt elää syvällä synnissä: juoppoudessa, haureudessa, valheessa, varkaudessa yms. Päihtyneenä jouduin monesti tappeluihin, joista muistona on joukko puukonarpia ruumiissani (mm. kädessäni). Olisinpa joutunut vuosikausiksi vankilaankin, ellen olisi saanut asiaa sovituksi.

Mennessäni kihlojen ostoon ajattelin tehdä parannuksen törkeistä synneistäni, mutta ne olivat kietoneet minut niin lujin sitein, ettei minun omin voimin onnistunut vapautua niistä, vaikka yritin monta kertaa.

Jumala pani minut sairasvuoteelle. Kuusi viikkoa kesti kuumetta. Jos yritin mennä töihin, painuin niin heikoksi, etten moneen vuorokauteen jaksanut päätäni tyynyltä nostaa. Kuudentena kuumeviikkona kuulin Vapahtajan hiljaisen äänen, joka rakkaasti puheli minulle. Silloin nousi rukous Taivaan Isän puoleen:

»Jos on Sinun tahtosi, Jumala, niin ota minut täältä pois, mutta pelasta minun kuolematon sieluni, sillä Sinä näet, miten vaikea minun on olla. Mutta ellet ota minua pois, niin paranna minut. Jos parannat minut, lupaan Sinun voimallasi lähteä seuraamaan Jeesusta.»

Ihmeellistä! Rukous kuultiin taivaassa, kuume taukosi, ruokahalu palasi ja aloin voimistua.

Entiset toverini tahtoivat vetää minut takaisin syntielämää jatkamaan. Kun Jumalan kasvojen edessä olin tehnyt lupauksen, en uskaltanut lähteä ja sain voimaa sanoa heille, että olin pyhälle ja vanhurskaalle Jumalalle tehnyt lupauksen, enkä voi enää jatkaa entistä elämää. Siten pääsin irti entisistä tovereistani ja syntisiteistäni.

Jumala lähetti palvelijansa saarnaamaan herätystä ja parannusta. Olen sitten koettanut kulkea Jeesukseni askeleissa, joskin usein ryömien ja kontaten, Vapahtajalleni paljon murhetta tuottaen. Olen saanut Jumalalta myöskin voimaa toisille todistaa, mitä Hän on minulle tehnyt. Ei silloin sekään painanut raskaana, vaikka maailman puolelta sainkin pilkkaa ja väärinymmärrystä.

ENTISYYTENI JUMALAN EDESSÄ

Vuoden kuluttua kääntymykseni jälkeen jouduin selvittämään menneisyyteni hairahdukset. Olin tehnyt raskaita rikoksia, jotka vain Jumala tiesi, ja ne alkoivat painaa tuntoani; en saanut rauhaa, ennen kuin sain ne selvitetyiksi ja pyydetyiksi anteeksi. Syntimuistoja nousi vielä vuosien perästä, väliin useampi yhtaikaa.

On helppo tehdä syntiä, on helppo vajota alaspäin, mutta ei ole helppoa lihalliselle mielelle tunnustaa syntejä ja sovittaa ne, ei ole helppoa nousta syntien syvyydestä.

Pääsin tunnon rauhaan ja olen pyytänyt Jumalalta, että jatkuvasti pysyisin kerjäläisen paikalla, ettei lihallinen mieleni pääsisi minussa ylpeilemään. Sen vihollisen, vanhan Aatamin, kanssa on taisteltava kuolemaan asti. Maailman lapset eivät tunne Jumalan lasten rauhaa, kun entisyys on saatu painaa sinne armon pohjattomaan mereen ja jatkuvasti saa elää anteeksiantamuksen alla.

KANNAKSELLE RESERVIIN

Jouduin Kannakselle lokakuun 15. päivänä 1939. Toverini pilkkasivat minua kovasti. Tuli monesti tingityksi ja kysytyksi: »Herra, miksi näin kovin pilkkaavat?»

Luin Raamattua saman tulen valossa, jossa toiset pelasivat korttia. Kerroin suruttomille tovereilleni, kun tunsin siihen kehotusta, minkälainen pilkkaaja itse olin ollut ja kuinka Jeesus on jaksanut minua rakastaa. Puhuin heille siitä, miten Hän tahtoisi meidät, synnin orjat, ottaa omikseen, poistaa syntivelkamme ja viedä kirkkauden asuntoihin, missä pyhät enkelit palvelevat, enkelit, jotka varjelevat sotarintamallakin…. Kuulin, kuinka eräs toverini julkisesti häpäisi, sanoen, ettei hän usko Lankisen lörpötyksiin, ja varoittaen toisiakin uskomasta »Lankisen valheisiin» sekä lausuen vielä: »Jos on totta, että taivas on olemassa ja kaikki, mitä on kerrottu siitä, niin kyllä minä taivaaseen menen ja tanssin siellä polkkaa enkelten kanssa.» — Näytti siitä kuin kaikki miehet olisivat yhtyneet nauruun ja ivaan.

Sodan kolmantena päivänä tapahtui suuri muutos miehissä jouduttuamme kuumiin taisteluihin ryssän kanssa. Enin osa pilkkaajistani antoi arvoa Raamatun lukemiselle ja rukoushetkille sekä yhtyi veisuuseen. Mutta kaksi toveriani jatkoi edelleen rienaustaan.

VASTAHYÖKKÄYKSESSÄ

Joulukuun 9. päivänä nukuimme klo 10:een saakka oltuamme edellisenä iltana myöhään asemissa. Kävin pitämässä aamurukoukset molemmissa teltoissa. Niihin oli näet joukkueemme majoitettu. Tunsin voimakasta Hengen painoa ja omakin mieleni murtui (sanoivat pojat). Klo 11 aikoihin tuli käsky vastahyökkäykseen.

Tuskin pääsimme taistelupaikalle, kun jo toinen pilkkaaja kaatui. Kiväärin luoti osui keskelle otsaa. Toinen tovereistani, joka samoin edelleen ivallisesti suhtautui Jumalan sanaan, oli minusta noin 10 metrin päässä. Hyökkäyksen kestäessä — parisen tuntia edellä kerrotun jälkeen — jouduin kulkemaan hänen perässään. Silloin tunsin, miten minua nykäistiin vasemmasta kädestä takaisin päin ja sanottiin: »Aidan toiselle puolelle!»

Käännyin ja tein kehotuksen mukaan. Astuimme sitten mainitun toverini kanssa noin 30 metriä eteenpäin rinnakkain; väli oli n. 3 metriä. Silloin — hänkin kaatui….

Jouduimme ryssien kanssa lähitaisteluun. Saimme kuitenkin asemat vallatuiksi takaisin. Silloin sanoin: »Eiköhän pidetä hiljainen rukoushetki!»

Jok'ikinen mies paljasti päänsä ja polvistui juoksuhaudan pohjalle, ruumiitten keskelle. Polvilleen painuivat nekin, joiden en olisi uskonut missään tilanteessa siihen nöyrtyvän.

Se päivä antoi sellaisen iskun, etten enää kuullut yhdenkään miehen pilkkaavan.

JUMALAN IHME JUOKSUHAUDASSA

Minut lähetettiin pikakiväärimiehenä varmistamaan konekivääripesäkettä seuraavana päivänä, joulukuun 10. päivänä. Vasemmalla oli juoksuhautaa 30 metriä ja jouduimme usein ampumaan, kun vihollinen yritti hyökätä. Sen tulenjohtueella oli metrilleen tarkka tieto meidän ampumapaikastamme; ja juoksuhauta päättyi siihen. Vihollinen ampui monta sataa erikokoista kranaattia. Tuli toisinaan miltei yhtaikaa kranaatti juoksuhaudan reunalle metrin päähän eteen, yli ja vasemmalle sivustalle juoksuhaudan päähän. Jos juoksuhauta olisi ollut metriä pitempi, kuolema olisi ollut varma. Ei ollut varaa vaihtaa ampumapaikkaa, eikä ollut paljoakaan toivoa elävänä säilymisestä. Oli Jumalan ihme, että jäimme henkiin.

HAAVOITUIN

Helmikuun 14. päivänä tykin ammus tuli lähelle vasemmalle puolelleni ja sain vaikean tärähdyksen. Alun toista kuukautta jouduin olemaan sairaalassa, joten en voi sodan loppuvaiheista kertoa.

PERINPOHJAINEN MUUTOS

Kristus pääsi uudistamaan kaksi toveriani, jotka olivat ennen sotaa suruttomia miehiä. He tiesivät itsekin, etteivät he enää palaa siitä matkalta, mutta olivat iloisia, kun Kristuksessa oli heilläkin täydellinen pelastus.

Kuulin kerran erään papin puheessaan julistavan, että ne miehet, jotka sankareina kaatuivat kaikkensa uhrattuaan tämän isänmaan vapauden puolesta, ovat perillä taivaan kirkkaudessa. En jaksanut sitä puhetta ymmärtää. Mutta noista kahdesta toveristani, joissa tapahtui täydellinen mielenmuutos, on minulla vahva toivo.


lauantai 18. kesäkuuta 2022

Jumalan äänen kuuleminen

 


 https://www.youtube.com/watch?v=ILaMXevgnT4

Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.

Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa  ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.


Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. (Ps. 100:3)
Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32)

 

torstai 16. kesäkuuta 2022

Kristityn vaellus


 
Pyhiinvaeltaja-niminen mies löytää Kirjan. Mitä enemmän hän lukee sitä enemmän hänet tuomitaan synnistä, ja tuomiosta alkaa kehittyä taakka. Hän on pakkomielteinen totuuden löytämisestä ja pakenemisesta tuhon kaupungista. Matkan varrella hän tapaa sekä ystäviä että vihollisia. Hän yrittää mennä kiellettyjen rajojen ulkopuolelle ja aloittaa matkansa löytääkseen taivaallisen kaupungin, jota hallitsee hyvä ja jalo kuningas.

John Bunyan kirjoitti Kristityn vaelluksen (Pilgrim's Progress) vankilassa ollessaan yli 340 vuotta sitten. Tarina on salakuljetettu maanalaiseen kirkkoon kommunismin aikana, kielletty jonkin aikaa Kiinassa, ja sitä on myyty enemmän kuin mitään muuta kirjaa Raamattua lukuunottamatta.

Elokuva Pyhiinvaeltaja kertoo yli 340 vuotta vanhan verauskuvallisen tarinan pelastuksesta ja sen hinnasta. Hienosti toteutettu animaatioelokuva Pilgrim-nimisestä miehestä, joka totuutta etsiessään kohtaa tehtävän täynnä vaaroja.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

"joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

 

Messu

su 12.6. klo 10.00 – 11.30

Luopioisten kirkko

Saarna Turkka Aaltonen, pappina Janne Vesto, kanttorina Matti Huomo.

Kolminaisuuden päivä. Gideonit avustavat ja järjestävät kirkkokahvit kirkon eteiseen.

 https://www.palkaneenseurakunta.fi/documents/1669989/1980942/luopioistenkirkko_THUMB.jpg

Salattu Jumala

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Käännä meihin kasvojesi valo, Herra. Ps.4:7

 

 

Matt.17:1. Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.
2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.
3. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.

torstai 2. kesäkuuta 2022

Postia maailmasta ja taivaasta

 Kaupan eteisessä oli sähköinen taulu, jossa kuvattuna eri näköisiä naamoja tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen ja sitten ohikulkijan piti painaa siitä mieleistään. Niinpä tempaisin sitten äänestyksen ja hyvällä päällä ollessani annoin täyden kympin palvelusta. Ehkä se rohkaisi uupuneita pienipalkkaista kaupan henkilökuntaa jaksamaan - vai olisiko pitänyt kerätä kolehti heille? No, siihen ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväinen uskovainen on tavaramerkki, jossa ei ole vielä mennyt parasta ennen päivä umpeen? Mietin, että mitähän nuo samat sitten äänestävät meistä kirkon ihmisistä ja tuottamistamme palveluista? Entä millaista nappia Herramme painaa uskoviensa hyvyys-asteikolla? Onko vastaus: Muotojumalinen, Hengessä palava, Itsensä uhraava, Vaihtolämpöinen, Eriseurainen, Anteeksiantamaton, Penseä, Luopio?


Kerrotaan, että postiin tuli aikoinaan kirje, jonka päällä luki "Jumalalle!" Sitä jonkun aikaa tutkittuaan lajittelijat päättivät lähettää sen edelleen tasavallan presidentille. Kekkonen avasi kirjeen ja siellä oli nimi ja osoite, sekä luki: "Hyvä Jumala, rahat loppuu. Auta minua ja lähetä tuhat markkaa!" Kekkonen antoi lähettäjän osoitteen sihteerilleen ja käski lähettää 500 markkaa hänen nimissään. Vähän ajan kuluttua postiin tuli taas kirje, jossa luki "Jumalalle!" Posti käänsi sen taas Kekkoselle ja tämä avasi kirjeen, jossa luki: "Kiitos lahjastasi, mutta älä lähetä enää rahaa Kekkosen kautta, sillä se vei siitä edellisestä puolet!"

Jos ei olisi olemassa syntiä maailma saataisiin helposti näyttämään paremmalta, ilmastokysymykset hoidettaisiin, luonto säilytettäisiin, sodat lopetettaisiin, rikollisuus pyyhittäisiin pois, nälkäiset ruokittaisiin ja köyhät autettaisiin selviämään elämässään. Kaikki saisivat oman kodin. Ihmiset ajattelisivat ja tekisivät toisilleen vain hyvää. Politiikkakin olisi jatkuvaa toinen toistensa kehumista ja iloista yhdessäoloa maailman asioiden hoitamisessa; kukaan ei syyttelisi toisiaan mistään, ei lakkoiltaisi, eikä pihisteltäisi palkoissa ja posti kulkisi odottavien luo.

Jos syntiä ei olisi olemassa, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa yhteiskunnassa mullistavana uutena järjestelmänä. Mutta nyt me näemme, että se on pakolla alistanut kansoja diktatuuriin kansanvallan sijasta aiheuttaen nälkää, sotia, pelkoa ja kärsimystä. No eipä perinteinen markkinatalousyhteiskuntakaan ole ilman syntiä ja siksi aina joku kärsii, alistetaan ja potkitaan keräilyeriin, köyhät kyykytetään. Ajatellaan vaan kuinka paljon rahaa laitetaan sotavarusteluihin kaikkialla ja jos syntiä ei olisi, tuo kaikki voitaisiin käyttää hyödyllisesti, ei tuhoamalla vaan rakentamalla. Rahanvalta on tulossa tiensä päähän, kun sen arvo eräänä päivänä romahtaa, eikä se kelpaa enää mihinkään. Sitten tulee rikkaille iso itku.


Internetin mainoksissa nettisivuilla esiintyvät henkilöt ovat kaikki poseeraamassa maireassa muovihymyssä ja kaupallinen ajanhenki on teko-pirteä, kun annetaan ihmisten elintilasta liian myönteinen kuva. Ulkoisesti he näyttävät onnellisuuden kakkua syöneiltä alansa mannekiineilta, joille mikään asia ei ole ylivoimainen ja he kulkevat läpi kiviseinien ja vaikka veden päällä uppoamatta? Tämä on suuri kupla, jossa ennen konkurssia sanotaan kaiken olevan hyvin? Katteettoman optimismin tueksi haetaan vielä asiantuntijalausunnot ja yritetään väittää hampaat valkoisena, että meillä menee lujaa - pois tieltä hitaat, kurjat ja arvottomat.

Entisajan Neuvostoliitossa olivat televisio-ohjelmat niin sensuroituja, etteivät ne vahingoittaneet edes pienen lapsen mieltä. Muistan kuinka eräs ystäväperhe katseli silloin Helsingissä Tallinnan television ohjelmaa ja totesi, ettei se koskaan sisältänyt mitään siveetöntä, väkivaltaista tai muuta lasten mieltä vahingoittavaa ohjelmaa. Sitä vastoin Amerikasta tulleet sateliittikanavat aivan pursuivat kaikkea ruokotonta ja hirvittävää. Ihmisen hyvyyteen uskovat ihmiset luulevat, että ihminen kykenee valitsemaan hyvän ja päätymään aina onnelliseen lopputulokseen. Mutta he eivät ymmärrä syntiturmeluksen ääretöntä syvyyttä, joka asuu jokaisessa ihmisessä. Sen käsittäminen avautuu vain Pyhän Hengen kautta, muuten ihminen pysyy hengellisesti kuolleessa tilassaan ilman Jumalaa.

 

Synti vaivaa uskovaakin jatkuvasti ja siksi seurakunnat ovat käymistilassa, kristilliset järjestöt kamppailevat olemassaolonsa ja kutsumuksensa kanssa. Synti tappaa uskon, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Metkaa, että Herralla on pitkä pinna ja hän jaksaa kärsiä ihmisten koohellusta? Joskus vähän pelottaakin, että koska tulee valomerkki ja tarjoilu loppuu, on laskun aika, eikä ole millä maksaa? Netissä on sivuja, joihin on kerätty sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuomionpäivän profetiat. Niitä ilmeisesti osa väestä odotteleekin verhon raosta kurkistellen, että koska naapuri kompastuu ja kaatuu?

 

Elämme suuren luopumuksen aikaa ja irtiotot Raamatusta ovat pöyristyttävän yleisiä ja röyhkeitä. Tämän sarjan tauti pesii seurakunnan rakenteissa, Kristus-ruumis on peräti sairas, runneltu ja syntien kuormittama. Hänet ja sanansa hylkäävät ihmiset kulkevat onnensa ohi, menevät väärään junaan kadottaen taivaspassinsa. Paatuneet luulevat hetken aikaa vaikka mitä itsestään, mutta tulee aika, jolloin he heräävät liian myöhään pimeydessä, vain itkevät ja kiristelevät hampaitaan. Nyt olisi aika avata taivaspostin laatikko, Raamattu, ja kuunnella Jumalan sanaa vakavasti, ohjaavasti, varoittavasti, kehottavasti, vastaanottavasti. Ei yksikään Jeesuksen luo tuleva joudu hukkaan.

 

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;" Hebr.3:12-13.

Mutta taivaan valtakunnan postilaitoksessa ei ole lakkoja, eikä johtaja ongelmia, ei väärinkäytöksiä, eikä viivästyksiä. Jeesus kirjoituttaa ilosanoman syntisten sydämiin edelleen tahtonsa mukaan ja käyttää tässä toiminnassa ihan tavallisia ihmisiä, yksinkertaisia, tasamaan hiihtäjiä, lyhyen oppimäärän opiskelleita, katuojasta nostettuja, elämässään epäonnistuneita, takapulpetin tyttöjä, peräkamarin poikia ja hämeen-hitaita. Kristuksen postikonttorissa on töitä tarjolla kaikille – ei kun ilmoittautumaan luukulle....


”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;” 2.Kor.3:2-4.

  Jeesus, taivaallinen postimestarimme, kuule rukouksemme syntisen maailman puolesta. Anna herätyksen aikoja seurakuntaan, että maailma saisi tuoreen todistuksen sinun valtakunnastasi, uhristasi ja tahdostasi. Tee kansastasi eläviä kirjeitä edelleen niin kuin ennen.