lauantai 19. tammikuuta 2019

Jumalan kaupunki ja ihmisten


Vuonna 2016 kotipaikkakuntamme Kangasalan asukasmäärä on noussut Suomen kunnista kolmanneksi eniten, 1,9 prosenttia. Kangasalan edellä olevat vain Sipoo ja Vantaa. Kangasala julistautui vuosi sitten kaupungiksi kansalaisten vastustuksesta huolimatta; reilun 31000 asukkaan joukosta kerättiin toistatuhatta nimeä käsittävä adressi ja vaadittiin kansanäänestystä. Mutta herrat päättivät asian demokraattisesti oman tarpeensa mukaan. Meidän kannaltamme ei mikään muuttunut paitsi kunnallismaksut ylöspäin. Maisema on sama, myös tiet ja palvelut, on yhtä pitkä matka Tampereelle, joka täällä ympäristökunnissa on ainoa, joka mielletään kaupungiksi. Ruotsinvallan ajalta oli meillä semmoinenkin erikoisuus kun kauppala, pieni kaupunki, joka nimitys sitten poistettiin kokonaan rekisteristä. Nykyään on vain kuntia ja kaupunkeja.


Lapsuudessani asuin syntymästäni saakka kaupungissa, Turussa, mutta sen syrjäseuduilla, joissa oli siihen aikaan paljon vielä karjanhoitoa, maanviljelystä ja metsiä. Olikin kohokohta, kun lähdimme keskustaan katsomaan näyteikkunoita ja torielämää, ostamaan silakoita tai menemällä nonstoppiin. Liikennettä oli vähäisessä määrin ja muistan, kuinka torikauppiaat lykkäsivät käsipelillä myyntikärryjään kadulla. Oli tunne, ettei kukaan kiirehtinyt mihinkään, kaikilla ei ollut edes omaa kelloa. Lauantait olivat työpäiviä ja koulupäiviä, sunnuntaina maailma oli hetken pysähdyksissä. Voisi kuvitella, mitä ihmiset olisivat silloin sanoneet yhden tunnin junayhteyden saamisesta Turun ja Helsingin välille? Linja-autolla kuljettiin ja matka isoäidin luo Kustaviin (siihen aikaan n. 75 km) kesti jopa neljä tuntia mutkaista hiekkatietä, syötiin välillä eväitä, joku oksensi mutkaisilla teillä paperipussiin ja bussi pysähtyi aina sopivin väliajoin, että ihmiset pääsivät asioilleen. Kyydissä olivat polkupyörät lastenvaunut ja matkalaukut. Pian tultiin taas takaisin kaupunkiin, kotiin. Perheemme osti talon rakentamista varten tontin mieheltä, joka oli suunnitellut alueelle sikalaa, mutta kaupunki oli sen evännyt. Oli tullut päätös, ettei semmoisia saa enää tehdä kaavoitetuille alueille.


Työpaikat, huvit ja asuminen ohjaavat kansan valintoja; niitä ei ole enää maalla riittävästi, mutta kaupungeissa löytyy. Ihmiset muuttavat yhä enemmän maalta kaupunkeihin ja tämä suuntaus on jatkunut jo vuosikymmeniä. Ulkomailla se on aiheuttanut mielettömän suuria kokonaisuuksia, joita kukaan ei enää hallitse. Suuret keskukset ruuhkautuvat ja saastuvat liikenteestä, hukkuvat roskakasoihin, rikollisuus kasvaa sosiaalisuuden kustannuksella, korruptio hallitsee, asunnoista on pula ja sitten niiden hinnoilla keinotellaan, kaikensorttinen synti rehottaa, lapset uhrataan urheilun ja viihteen alttareille, rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Poliitikot yrittävät ratkaista ongelmia, mutta heidän ongelmansa on kansan suosio; heidän pitäisi kyetä tekemään vaikeita ratkaisuja hyvin, mutta se ei tuo suosiota ja niin he päättävät tyytyä kompromisseihin.


Yksi maailman historian suurvalta oli aikoinaan kaksoisvirtain maassa sijainnut Baabel, Babylonia. Se sijoittui nykyisen Irakin alueelle ja siitä ovat jäljellä vain rauniot, raamit, koreuden ruoto. Alueella taistelevat valtion joukot vastassa pienet valtaan pyrkivät sotilasjoukot. Muinaisen Babylonian valtakunta on ollut esikuvana kaikenalaisen jumalakielteisyyden, epäjumalanpalvonnan, rahanahneuden ja siveettömyyden paikkana. Nykyään tätä nimikettä hyödytetään kaupan ja kulttuurin merkkinoilla. Suomessakin on lukuisia tämän nimisiä yrityksiä. Raamattu kuitenkin ennakoi nimikkeen surullista loppua:
"Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa…. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,…. ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"…. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!" Ilm.18:10-19.

Kerran tämä maailmantalouden keskus ja kaikenlaisen itsekkyyden ja pahuuden keskus tuhoutui, ja sama tulee toistumaan, se on vain ajan kysymys. Silloin itkevät he, jotka ovat panneet toivonsa ajalliseen, materiaan ja ihmisiin. Tämän hetken lähestyminen on varma kuin auringonnousu. Jeesus sanoi sen selvänä merkkinä tulee olemaan hillitön ostamisen ja myymisen buumi. Kauppaan pitää päästä yötä päivää, koko ajan ja jos niiden ovet ovat kiinni, niin osta netistä, sillä onhan siellä joku aina vahdissa ja jossakin maailmankolkassa on parastaikaa myyntipäivä.

Kaupunki on kuitenkin myös seurakunnan esikuva, vaikka ei koskaan ylläkään täällä ajassa paratiisin asemaan. Siksi se onkin kiikutettu taivaaseen. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. 22. "…vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö…" Hebr.12:22. Maalliset kaupungit ovat rappiolla olevia betonierämaita, synninpesiä ja kurjuuden kyliä, jossa asuu orjia. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset itse tiedä sitä, he ovat kuuroja, sokeita, rampoja. Turmeluksen ja synnin käsittämiseen tarvitaan Jumalan sana ja Pyhä Henki. Vihollinen pitää yleensä taitavasti ihmiset erillään pyhistä pelastusta koskevista asioista ja niin ei synny hengellistä herätystä. Elämä jatkuu samanlaisena kuolemanilmoitukseen asti.


Taivaallinen kaupunki on täydellinen, siinä ei ole mitään maallisia ongelmia tai puutteita. Siellä on kaikki hyvässä järjestyksessä, siellä vaikuttaa keskinäinen rakkaus ja toinen toisensa kunnioittaminen, ei ole kyyneleitä, surua, puutetta, köyhyyttä, sairautta, heikkoutta vanhenemista. Siellä ei purnata veroista tai eläkkeistä, sosiaaliavustuksista, asunnottomuudesta tai keinottelusta. Siellä ei ole syntiä, rikollisuutta, kateutta, hylkäämistä, syrjimistä, pahaa missään muodossa.
"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." Ilm.21:2. Täydellinen kaupunki on Jeesuksen unelma, uskovien joukko, joka tulee saamaan keskeisen aseman uudessa maassa, uuden taivaan sinessä. Ajassa kärsineet uskovat eivät joudu enää katselemaan tämän rappiomaailman kurjuutta, heiltä on otettu pois vaiva ja uurastus. Heidän yhteytensä Kristuksen kanssa on ikuista onnea.

"Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan." Ilm.22:22-27. Jeesus on Isän antama valo, ei tarvita enää muuta valoa. Perille päässeiden on helppo kulkea hänen loisteessaan. Yötä ei koskaan enää tule, taivasta ei pyöritetä mihinkään, se on Jumalan asunto. Näkyvän maailmankaikkeuden takana on Jumala, suuri ja mahtava, kaiken alkuunpanija, hallitsija, josta sanotaan: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." Ilm.4:8. "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." Ilm.5:9-10. "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." Ilm.4:11. "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen." Ilm.5:12. "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ilm.5:13. Kansojen kunnia ja kalleus on elävät uskovat, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen, sovitetut hänen uhriveressään ja seuranneet elämässään Vapahtajaa.


Sinun kaupunkisi, Herra, on täydellinen, niin kuin sinun kaikki tekosi; ne eivät muutu. Sinä piirrät sanassasi taivaalliseen kaupunkiisi oven, tien ja sen ääriviivat. Tiedämme niin vähän tästä ja kuitenkin riittävästi kiinnittyäksemme uskossa Raamatun lupauksiin. Menemme kohti ajattomuutta, jossa vain sinä ja sinun omasi ovat kaiken uudeksi luodun keskellä. Auta meidät olemaan kerran edessäsi voittajina, pelastettuina, vapautettuina, katsomassa sinua kasvoista kasvoihin. Aamen.
"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani." Ilm.21:5-7

lauantai 5. tammikuuta 2019

Ei mitään-uskovia Jeesuksen seurassa


Sanomalehdessä oli kolumni otsikolla "Keskinkertaiset ja tumpelot pelastavat meidät", jissa kirjoittaja arvioi Jeesuksen opetuslasten identiteettiä javalmiutta kutsumuksessaan. Varsin osuva ja realistinen pohdiskelu ei antanut opetuslapsille paavin tai piispan arvoa, päinvastoin, he olivat varsin heikkoa materiaalia. - Uudesta Testamentista päätellen Jeesuksen opetuslapset olivat tolvanoita…. opetuslasten pölvästiys on lohduttavaa. Nämä samat tumpelot ja keskinkertaisuudet saivat kuitenkin aikaan sen, että Suomessakin joulu on yhä kristillinen juhla tavaranpaljoudestaan huolimatta. Opetuslasten tarina on yksinkertaisuuden ja keskinkertaisuuden ylistys. Opetuslapset ansaitsevat täyden kunnian, sillä vähäisten ja keskinkertaisten varassa yhteiskunnat yhä toimivat, palveluista maanpuolustukseen asti.

Näinhän Raamatussa on jo sama asia ilmoitettu: "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1.Kor.1:26-29. Tästä alkuasetelmasta kristikunta on pyrkinyt pääsemään eroon koko olemassaolonsa ajan keksimällä mitä ihmeellisimpiä virkoja kirkkoon, vaatimalla teologista koulutusta työntekijöiltään, kieltämällä armolahjat ja Jumalan ihmisvalinnan. Sanomalehden juttu päättyi toteamukseen: - Miltä mitättömyys ja keskinkertaisuus näyttävät heidän jälkeensä? Se selviää jokaiselle meistä peiliin katsomalla. Sitä ei pidä hävetä, sen varassa on kaikki. Hieno loppulause, mutta kertoo vain osan totuudesta, sen mikä on ihmistä. Sillä kaikki näkyvä on todellisuudessa näkymättömän Jumalan varassa, Jeesuksessa on alku ja loppu, hänelle on annettu kaikki valta.
Oman arvonsa, paikkansa ja elämänsä sisällön määrittäminen on varsinainen elämäntehtävä, joka ei selviä kaikille koskaan. Ateisti ottaa elämäntehtäväkseen pyrkimyksen saada mahdollisimman monta eroamaan kirkosta. Mieletöntä, sanoo uskova. Joku uhraa elämänsä urheiluun, taiteeseen, nautintoon, politiikkaan, rahan keräämiseen, matkustukseen. Mieletöntä sanoo uskova. Joku yrittää elää terveellisesti, ekoloogisesti, humaanisti rakentaen maan päälle uutta paratiisia. Mieletöntä sanoo uskova. Jeesukseen uskova uhraa elämänsä Herralle ja tahtoo seurata häntä kaikessa sekä odottaa pääsevänsä Vapahtajan luokse taivaaseen kuoleman jälkeen. Mieletöntä sanoo maailma. "Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen." Snl.10:20. Jumalattomia on paljon, valitettavan paljon ja nämä tyhjän älyn veroiset hallitsevat tässä maailmassa?

Georgiana M. Taylor, Anglikaanisen papin tytär työskenteli nuorten naisten kristillisen yhdistyksen toiminnassa, kirjoitti kirjoja ja joitakin lauluja. Meille Suomeen rantautui 1800-luvulla eräs sellainen, joka sai käännöksen: Ah, jospa mitään en oisi… Uskonelämäni alkuaikoina tätä laulua veivattiin usein Raision seurakunnassa nuorten illoissa, mutta en oikein päässyt sisälle sen sanomaan. Ajattelin, ettemmehän me ole mitään erikoisia, miksi siis rukoilla, ettei olisi mitään? Näkihän sen jo, kun katsoi ympärilleen? Ehkä olisikin ollut paikallaan rukoilla, että olisin jotakin? Tuollainen teksti osoitti, että kirjoittaja oli kovinkin korkealla ja katseli sieltä alaspäin elämän ja ihmisyyden raadollisuuteen? Nyt myöhemmin tutustuin laulun alkutekstiin ja huomasin, ettei siinä oikeastaan olekaan tuollaista toivomusta? Se oli sanomaltaan hyvin evankelinen, jossa kohtasivat suuri Jumala ja pieni ihminen, uskova, joka oli nähnyt olevansa "ei mitään". Hän kirjoitti:


1. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Vain makaamaassa Hänen jalkojensa juuressa,
rikkinäisenä ja tyhjennettynä astiana, Mestarin käyttötarkoitusta varten.
Tyhjennetty, jotta Hän voisi täyttää minut, ja minä menen Hänen palvelukseensa,;
Rikkinäinen, että niin esteettömästi, että Hänen elämänsä voi virrata minuun.

Uudestisyntymisessä ihminen tulee Jeesuksen omaksi ja Herran kantajaksi sydämen uskossa. Pelastunut on silloin lapsi Kristuksessa ja hänen hengellinen ymmärryksensä on myös lapsenomaista ja vielä kovin alkeellista. Moni ajattelee kuitenkin silti hyvin inhimillisesti, että Jumala on valinnut ihmisen tämän ominaisuuksien ja taitojen tähden, aivan kuin hänen valtakuntansa toiminta tarvitsisi juuri näitä ihmisen piirteitä? Meissä uskovinakin elinvoimaisena oleva vanha ihminen pelkää kuollakseen joutumasta juuri tuohon ei mitään-tilaan, sillä se julistaa sille ristiä ja kuolemaa, minän alaspainamista ja väistymistä käskijän paikalta. Liha haluaa päättää, saada kunnioitusta, ohjata asioita mieleisikseen, valita ystävänsä, laatia aikataulunsa, päättää raha-asioistaan, elämänmuodostaan, asuinpaikastaan, seurakunnastaan. Liha loukkaantuu, kehuu, haukkuu, katkeroituu, valittaa, on tyytymätön, hylkää, pelkää ja kärsii.
Mutta rikkinäisenä, tyhjänä sielu on altis Jumalalle; silti on usein vielä pitkä matka etsiä Herran suunnitelmaa oman elämänsä johdatukseksi. Tyhjennys omasta itsestään on tuskallinen vaihe, mutta aivan välttämätön uskon syntymiseksi uudeksi elämäksi. "Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?" Ruut 1:21. On arvokasta nähdä oman elämänsä vaiheet Jumalan tahtona, silloin niiden käsittely helpottuu. Sitten pitää vielä päästä kalvavasta syyllisyydestä eroon tunnustamalla syntinsä ja syntisyytensä ilman mainittavia tekojakin. Puutteellisuus kääntyykin siunaukseksi Jumalan käsissä ja sen oloinen ihminen löytää paikkansa Jumalan valtakunnassa hän saa Jumalan armon ja uskollisuuden, joita ei koskaan ansaitsisi. "Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut…" 1.Moos.32:10.

2. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Ainoastaan kuin Hänen kätensä johti;
Hänen porttinsa lähettiläänä, vain odottamassa Hänen käskyänsä;
Vain valmiina Hänen tahdostaan kiitoksensa instrumenttina kuulumaan.
Suostun, ja jos Hän ei vaadi minua, niin Hiljaisuudessa odotan Häntä vielä.

Joskus on aivan koomisen näköistä, kun joku ihminen yrittää kovasti olla jotakin, vaikkei ole mitään. Mitättömyytensä tunnetta ihminen yrittää rakentaa itselleen linnanomaisen kodin, ostamalla komean auton, korjata ulkonäköään pukeutumalla kalliisti, koristamalla, värjäämällä ja voitelemalla itseään, etsimällä arvokkaita seuralaisia, silmäätekeviä valtakunnan vaikuttajia ja lahjakkaita esiintyjiä. Ihmisen luontainen halu on olla jotain, nousta korkeammalle, tulla rikkaammaksi, saada enemmän voimia ja tulla huomatuksi. Alhaisen itsetunnon omaava ihminen vaihtaa nimensä fiksummaksi, kun alkuperäinen on liian monen tavallisenkin tunnuksena?
Kuka nyt haluaisikaan olla heikon, avuttoman, köyhän ja yksinkertaisen kaveri, kuka haluaisi viedä kotiinsa yksinäisiä, raajarikkoja ja sairaita, kuka voisikaan olla kiinnostunut sellaisesta, joka ei ole mitään? Jumala, sillä sellaisina hän haluaa meidät kohdata! Lähtökohtaisesti olemme ilman Jeesusta aina miinusmerkkisiä ihmisiä, täysin turhia ja tarkoituksettomia, heliseviä hernepurkkeja, peräsintä vailla olevia laivoja meren aaltojen vietävänä. Mutta Jumala luo tyhjästä, olemattomasta "niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." (alkukielen mukaan: ei olevat kuin oleviksi) Room.4:17. Jeesus antaa tyhjälle ihmiselle tarkoituksen ja uuden elämän.

3. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Nöyryytys voi olla tuskallinen,
se painaa minut alas tomuun saakka, että maailma voisi nähdä Vapahtajani.
Ennemmin olla ei mitään, ei mitään! Hänelle he antavat äänensä kohota:
Hän on siunauksen lähde, vain Hän on sopiva ylistettäväksi.


Joskus näitä nykyajan "hengellisiä" lauluja ja puheita kuunnellessa saa helposti semmoisen käsityksen, että uskovaisuus on tosi helppoa ja vaivatonta kaiken kattavaa hyvinvointia. Ei näy eksytyksiä, ei vaaroja, ei epäilyjä, ei heikkoutta, ei synti enää vaivaa, ei tauti rutista kehoa, eikä sielu joudu mankeliin? Uskovaisuus kuvataan silloin auringonpaisteiseksi lomamatkaksi varusteltuna kaikilla herkuilla, hyvillä ystävillä, kansan suosiolla ja pitkällä ongelmattomalla iällä, jonka loppupäässä on keinutuolissa hiljaa hyräilevä aina onnellinen harmaapää kirjoittamassa valtavasta omaisuudestaan testamenttia perillisille?
"Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela." Ps.39:6. On tilinteon aika, kun luemme Jumalan sanaa; sen peilissä näemme itsemme sellaisina kuin olemme. Se on totuuden valoon asettumista. Vaaksanmittainen elämämme hiipuu hiljalleen hautaan - mutta on onnellista olla Herran oma ja pelastettu.

Jumalani, ihmettelen valintaasi, kun etsit, valitset, kutsut, valtuutat ja pidät kämmenelläsi mitättömiä ihmisiä, tumpeloita, tavallisia, keskinkertaisia, yksinkertaisia, pölvästejä ja tolvanoita. Kiitos Jeesus, että olet meille siunauksen lähde, josta virtaa elämä ja uskollisuus, Jumalan rakkaus ja usko. Tue meitä nöyryytyksen päivinä, ahdistuksen kokemuksissa ja silloin kun tiedostamme selvemmin kuin koskaan, että emme ole mitään. Annan taivaallisen armosi valo mitättömyyteemme, avuttomuutemme, heikkouteemme. Kiitos sinulle kaikesta. Aamen.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Suurimmatkin synnit Jeesus anteeks antaa..... jos hän kääntyy Herran luo.


Marraskuussa kirjoitti toimittaja Tuomas Enbuske IS-kolumnin, jossa ruoti kirkkoa: Kirkko! Lopeta tuo nolo mielistelyjä uhkaile meitä taas helvetin lieskoilla! Sunnuntaina on seurakuntavaalit.... Kirkko kysyy minulta, minkälainen minun kirkkoni on? Kirkko ei anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan siitä on tullut kuin mielialalääkkeitä liikaa vetänyt sosiaalidemokraattinen puolue. Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden.... Vai turhaanko niitä syntejä on tässä tullut tehtyä? Kirkko edustaa maan päällä Jumalaa, joten mistä helvetistä tavallinen tapakristitty voisi tietää kaikkivaltiasta paremmin, mihin suuntaan kirkkoa pitää kehittää.... Seurakuntien tämän vuoden vaalikoneessa kysytään muun muassa, onko kristinusko minun mielestäni ainoa tie Jumalan luo. Mistä minä sen tiedän? Kertokaa te. Saako sen siis itse päättää?.... Kirkosta on tullut Facebook, jonka algoritmit räätälöivät sisällön juuri meille mieluisaksi. Kirkkoa myydään kuin ikääntymistä estävää ylihintaista kasvorasvapurnukkaa seksikkäälle kohderyhmälle. Kirkko kertoo ihan virallisesti nettisivuillaan, että seurakuntavaalien kohderyhmänä ovat 30-55-vuotiaat. Siis nuo vielä kuolemattomuusharhassa elävät, jotka eivät tajua joutuvansa joku päivä helvettiin. Nykyään kaikki tv-ja radio-ohjelmat ja tubetukset suunnataan juuri tuolle
kohderyhmälle, niin eikö edes kirkko voisi unohtaa markkinameiningin. Kirkon ei pidä olla arkinen. Sen pitää olla mystinen. Sen pitää olla selkeästi erilainen kuin maallinen maailma. Siksi kaiken maailman hyväntahtoiset kansan pariin menemiset tekevät kirkosta vain tylsemmän. Esimerkiksi Helsingin Paavalin seurakunnassa on järjestetty kirkko-oluthetkiä. Se on yhtä vaivaannuttavaa kuin viisikymppinen äijä huppari päällä abi-risteilyllä. Kirkon pitäisi olla juuri se paikka, jossa pyydetään anteeksi sitä, mitä on olutpäissään tullut tehtyä. Olisi nyt edes yksi paikka, joka ei
kysyisi meidän mielipidettä siitä, minkälainen sen pitäisi olla.... Tarvitsemme kirkon, joka lopettaa tuon anteeksipyytelevän matelunsa. Tarvitsemme Johannes Kastajaa, emme sängynkastelijaa…..


Tämä toimittaja on tunnustautunut ateistiksi julkisesti, mutta esittää silti varsin terävää ja varteen otettavaa kritiikkiä hengellisen elämän alueelta. Sen tarkoitus on ilmeisesti herätellä meitä kirkossa toimivia samaamme vastuuseen? Jumala on käyttänyt kautta historian mitä erikoisempia tyyppejä tähän tarkoitukseen. Esimerkkeinä Raamatusta mainittakoon vaikka aasit, paarmat, sammakot, kalat, sokeat, pitaaliset, raajarikot, kalastajat, fariseukset, tullimiehet ja katunaiset. Lisäksi Jumala on herätellyt ihmisiä synninunesta luonnonilmiöiden kautta, sairauksien kautta, köyhyyden kautta, elämän tyhjyyden kautta, yksinäisyyden kautta. Mutta yhteinen nimittäjä on aina ollut: kuuntele, Jumala puhuu sinulle ja ojentaudu sen mukaan - tee parannus, käänny heti!

Monet ystävämme ovat jättäneet kirkon sen ongelmien ja latteuden vuoksi, sillä Jumalan sanalla on enää kovin vähän arvovaltaa ja merkitystä sen ratkaisuissa ja ohjelmassa. Osa kuuluu varmuuden vuoksi helluntaiseurakuntaan kirkon lisäksi, osa on mennyt vapaisiin suuntiin, osa ei kuulu mihinkään seurakuntaan ja osa mennyt takaisin maailmaan.
Eräällä matkalla minulla oli mahdollisuus keskustella oman seurakuntamme päättäjien kanssa ja kysyinkin sopivassa tilaisuudessa, miten he vaikuttavat hengelliseen toimintaamme kirkossa? Vastaus oli yksiselitteinen: ei mitenkään, he päättävät vain taloudellisista ja hallinnollisista asioista. Hengelliset asiat jäävät jokaisen työntekijän omaan harkintaan. Seurakunnat ovat täynnä työntekijöitä, jotka eivät itsekään ole sisällä uskossa ja jonkinlaisen teologisen koulutuksen saaneina he tulevat asiantuntijoina johtamaan yhteisöä, joka kantaa Kristuksen nimeä? Ei ihme, jos hengellisen elämän korvaavatkin pian kaikki muu, oheismateriaali, syöminen, mietiskely, ohjelma, leikit ja touhut. Missä on evankeliumi, pelastava sanoma ilosta, missä näkyy taivaan valo, missä kuuluu Jumalan viisaus, missä tavataan elävä uskontodistus Jeesuksesta?

Olen tuntenut elämäni aikana monta seurakunnan ahertajaa, työntekijää ja rivijäsentä, jotka ovat noin päällisin puolin näyttäneen selvinneen melko hyvin urakastaan? Tietysti paljon on jäänyt sanomattakin vaivoista ja vastuksista, kun ei ole kasvatettu valittamaan - päinvastoin, oikea vastaus on ollut: hyvin tässä on kaikki koko ajan! Seurakunnan sielukkaat, huomiohiiret, ongelmalapset, moniongelmaiset, ja murheenkryynit ovat usein selvinneet kohtalaisen hyvin, koska ovat saaneet runsaasti huomiota, auttamista ja esirukousta osakseen. Mutta joskus tulee itse kunkin mitta täyteen, eikä omin voimin enää jaksa; silloin tarvitaan evankeliumi, Jumalan rakkauden lahja, vanhurskaus.


Efeson seurakunnan palvelijalle Herra lähetti sanoman (Ilm.2.), jossa hän kehuu tämän ahkeruutta, vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Hän oli myöskin kunnostautunut pitämään hengellistä ryhtiä arvostelemalla terveellisesti seurakuntaa rappeuttavia ilmiöitä: Valheellisia työntekijöitä, lihallisuuden pahoja ilmiöitä, kääntymättömien soraääniä ja eriarvoisuutta, pappiskeskeisyyttä. Mutta Jeesus puuttuu oleellisimpaan sanoen: "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." Ilm.2:4. Herra puhuu tässä suurimmasta rakkauden lajista, jumalallisesta rakkaudesta, omasta rakkaudestaan, evankeliumista, joka oli kadonnut toiminnan ja touhuilun jalkoihin. Se on asia, jossa Jumala puhuu syvimmästä olemuksestaan, jolla hän lähestyy ihmistä, hänen luonteenpiirteensä. Rakkaus on evankeliumin ydin, pelastuksen perustus, uskon edellytys. Herra jatkaa: "Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta." 2:5. Ei siis vain toteamus ja sillä hyvä, vaan seurakunta, joka kadottaa Kristuksen on tullut hyödyttömäksi. Lampunjalka on kuva temppelin valaistuksesta ja nykyajassa se merkitsee paikkaa, jossa Jeesuksen pitäisi näkyä ja kuulua tässä maailmassa.

Jospa Jumalan rakkautta etsitään liian korkealta, tai sitten ei etsitä ollenkaan? Uskovaisen on käynyt kuin monen avioliiton, suhde on väljähtynyt, väsähtänyt, kyllästyttää, vikojen ilmeneminen on sammuttanut ensirakkauden ja on alettu vilkuilla naapurin puolisoa sillä silmällä?
Kuvitelkaamme uskova, joka on aikoinaan hurskaasti herännyt ja lähtenyt Jeesuksen seuraajaksi. Aikansa palveltuaan, todistettuaan ja laulettuaan on vanha ihminen saanut hänessä entisen valta-aseman, maailman rakkaus on ottanut aikataulun säätäjän paikan, raha on ruvennut ratkaisemaan ja ilo Herrassa on hukkunut lumihankeen, Raamattu on muuttunut historian kirjaksi ja rukous on hiipunut pelkäksi muodollisuudeksi. Sitten tulee yllätys, joku ehdottaa / kehottaa mukaan johonkin hengelliseen juttuun ja samassa uskova keksii tuhat tekosyytä, jolla voi laistaa moisen pois elämästään ja ajatuksistaan. Hän sanoo itselleen olevansa valistuneempi kuin ennen, vapaampi kuin ennen, viisaampi kuin ennen. Hänen piponsa on nyt muutamaa numero suurempi, eikä siis kiristä. Parannus olisi paikallaan, olisi ihana löytää uusi tuore yhteys Jeesukseen ja kylpeä Jumalan rakkaudessa? Olisi suuri hetki löytää uudelleen se taivaallinen kosketus, joka toi kerran Jumalan rauhan tuntuvasti sydämeen. Silloin olivat pyhiä hetket, jolloin sai olla Herran edessä rukouksessa, kiitollisena ja tyytyväisenä oloonsa ja eloonsa, tarpeet tyydytettyinä ja mistään murehtimatta.

Temppelissä oli seitsenhaarainen kullasta tehty öljylamppu valaisemassa ja sen paikka oli määrätty sisälle pyhimpään esiripun eteen. Sen piti siis ohjata palvelijoita ja tietä kaikkeinpyhimpään, jossa oli liiton arkki ja jonne vietiin sovintoveri. Temppeli oli Kristuksen vertauskuva. Lamppu oli Jumalan sanan vertauskuva. Kulta oli uskon vertauskuva. Öljy oli Pyhän Hengen vertauskuva. Tuli oli Jumalan elämän vertauskuva. Valo oli Kristuksen vaikutuksen vertauskuva. Esirippu oli Kristuksen lihan vertauskuva. "…niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa." Ilm.1:20. Jumalan suunnitelmassa on siis eri paikkakunnilla valaista maailmaa omiensa kautta. Voi siis sitä kaupunkia, jossa ei ole uskovia. Voi myös sitä kaupunkia, jonka lampunjalka on työnnetty pois paikaltaan, joka ei ole enää Kristusta nostanut näkyville syntisten Vapahtajana. "Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon." Luuk.11:33. Eikö siis meidän ajassamme ole enää sisälletulijoita?


Herra, sinä olet tullut valoksi maailmaan seimen lapsena, juutalaisena puuseppänä, rakkauden lahjoittajana, viisauden opettajana, sairauksien parantajana, sielun pelastajana, heikkojen kantajana, lasten siunaajana, perheiden yhdistäjänä, Isän voideltuna messiaana, virheettömänä uhrikaritsana, täydellisenä ylipappina, kuoleman voittajana, ylösnousseena Herrana. Sinä kuljet edelleen Hengessä seurakuntasi kultaisten lampunjalkojen keskellä eri paikkakunnilla keskellä tutkien ja siunaten. Anna öljyä ja tulesi lamppuun. Osoita, että olemme vain lampunjalan asemassa, emme muuta, ettemme pyrkisi viemään sinun kunniaasi ja näkyvyyttäsi. Ja kuinka alhaalla loistaakaan sinun armon valosi tänään syntisten pelastumiseksi pimeyden rotankoloistaan ja kurjuuden kaivoistaan. Ja kuinka alhaalla sinun lävistetty kätesi etsiikään ahtaalla olevien avuttomien toivottomien apua hapuilevia käsiä tarttuakseen niihin. Tule, Jeesus, auta meitä, tuo rakkautesi ihmisten ulottuville.

1.Suurimmatkin synnit Jeesus anteeks antaa,
puhdistuksen niistä suo.
Siksi syntisen ei niitä tarvis kantaa,
jos hän kääntyy Herran luo.

kerto: Verellänsä Jeesus meidät osti
kärsimyksen puulla Golgatan.
Syntiemme yöstä meidät nosti
lapseks taivaan Kuninkaan.

2.Tappioiden tiellä tunto syyttää, soimaa,
syömmen rauha kaikkoaa.
Mutta ristin luona sille suodaan voimaa,
joka Herraa odottaa.

3.Voimalliseen pelastukseen meitä vielä
Jeesuksessa kutsutaan.
Armoansa suurta siksi ällös kiellä,
jota sulle tarjotaan.



torstai 6. joulukuuta 2018

Evankeliumia Kruunun kaupungissa


Venäjän reissulla kävimme Kronstadtin saarella Suomenlahden perukassa seurakuntavierailulla. Siellä asustelee nykyään n. 40 000 ihmistä. Tämä saari perustettiin 1700-luvulla suojaamaan Venäjän pääkaupunkia linnoituksena. Aluetta on kohotettu betonilla ja sinne on rakennettu kaksi pengertietä, jotka toimivat samalla tulvavalleina nousuvedelle Pietarin edustalla. Saarella on sotaisa maine ja siellä on asunut aina sotilaita. Luterilainen seurakunta kantoi aikoinaan nimeä Retusaaren seurakunta, se oli virolais-suomalais-ruotsalainen ja se perustettiin 1836. Kirkkona toimi Nikolain kirkko. Väkiluku oli 540 suomalaista, 1400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Kronstadtin sotilasalueluonteen vuoksi sinne alkoi vapaa pääsy vasta marraskuussa 1996. Pari vuotta sitten sinne perustettiin Inkerin kirkon toimesta uusi luterilainen seurakunta, joka toimii vanhassa sotilasrakennuksessa. Vierailumme yhteydessä pidimme seurat pienelle joukolle laulaen, julistaen ja rukoillen. Koimme yhteyttä Kristuksessa kielimuurista huolimatta.
 
Nikolain kirkko
Kronstadtia kutsuttiin suomeksi Retusaareksi. Inkerissä sana "redu" tarkoittaa lokaa, kuraa tai mutaa. On myös tähän viittaava suomensukuinen sana "retunen", rähjäinen, epäsiisti, retuperällä, hunningolla. Karjalan kielessä käytetään saatanasta nimitystä "retusilmä". Retusaari jaettiin Novgorodin valtion ja Ruotsin kesken Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Se siirtyi kokonaan Ruotsille ja hallinnollisesti osaksi Inkeriä Stolbovan rauhassa 1617. Vuonna 1703 suuressa Pohjan sodassa Venäjän joukot valtasivat saaren ja Ruotsin oli virallisesti luovuttava siitä Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Raamatun kuvakielessä kura tarkoittaa synnin vallassa elävää maailmaa, ihmiskuntaa ilman Jumalaa. Se on kaiken jumalattomuuden osa ja vaikutus, se kuvaa myös sen mahdottomuuden, että ihminen voisi itse itseään auttaa ilman Jumalaa pois tuosta kurjuuden tilasta. "Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani." Jes.57:20-21. Synnin vallassa oleva ihmiskunta ei saa aikaan muuta kuin tuhoa ja hävitystä. Se on kuohuva meri, jossa kura roiskuu. Mutta sieltä juuri Kristus pelastaa kurjia kulkijoita laulukuoroonsa: "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." Ps.40:2-3.
Seurakunta kokoontuu vanhassa kasarmissa

Ruotsin Lähetysliitto päätti ryhtyä lähetystyöhön v.1880 Venäjällä. Tähän tehtävään siunattiin kolme vuotta lähetyskoulua käynyt Nils Fredrik Höijer, joka oli ammatiltaan puutarhuri. Silloin 21-vuotiaana hän sai tehtäväkseen evankelioida Kronstadtin merimiehiä. Hänet lähetettiin saarelle. Hän kävi konsuli Hans Schmidtin luona, ilmoittaakseen kokouksistaan. Vanha konsuli joutui vihan vimmaan, tempasi ilmoituksen Höijerin kädestä, polki sen jalkainsa alle sekä kiroili ja pauhasi. Mutta Höijer otti paperinsa ylös lattialta, kiinnitti sen viraston seinään konsulin nähden — ja meni pois. Myöhemmin konsuli muutti mieltänsä Höijerin suhteen ja antoi hänelle valokuvansa, ja kirjoitti siihen sanat: "vilpittömällä rakkaudella ja kiitollisuudella jokaisesta kallis-arvoisesta sanasta, joka on uhkunut teidän lämpimästä, kristillisestä rinnastanne."
Nils Fredrik Höijer
Tultuaan kaupunkiin hän rukoili johdatusta ja käveli pitkin satamaa. Paljon ihmisiä meni hänen ohitseen, mutta norjalainen kapteeni kysyi kuka hän oli? Hän kertoi tehtävästään ja kutsumuksestaan. Kapteeni ilmoitti hänen laivassaan olevan uskovia merimiehiä ja se olisi avoin evankeliumille. Laivasta tuli Höijerin kirkko. Miehiä alkoi tulla uskoon, kokouksia pidettiin ahkerasti. Konsuli järjesti hänelle vuokralle kokoushuoneen maista kolmeksi vuodeksi. Sitten alkoivat vastukset. Paikallinen protestanttipappi oli kaikkein kiivain vastustaja, joka kadehti Höijerin saamaa kansan suosiota. Pappi sai aikaan kuvernöörin suosiolla kokousten lakkaamisen maissa, mutta Höijer jatkoi niitä taas laivoissa. Pappien saarnoihin verrattuna Höijerillä oli eläviä puheita. Paikallinen Ruotsin Pietarin ministeri Hans Due totesi niistä: "Äsken leivottu leipä maistuu aina paremmalta kuin vanha ja homehtunut."

Höijer kertoo: - Asialleni vahingoksi menivät ystäväni puolustusinnossaan liian pitkälle. He korottivat minun toimintaani kirkkojen kustannuksella ja kirjoittivat mm. näin: "Kirkot ovat kauniita rakennuksia. Niillä on korkeat tornit kelloineen. Papit on puettu loistaviin pukuihin. He harjoittavat jumalanpalvelusta loistavien menojen ja harjoitetun laidun avulla. Kaikki on järjestetty vetämään kansaa jumalanpalveluksiin, mutta kansa ei kuitenkaan sinne mene. Tämä uusi saarnaaja sitä vastaan on vuokrannut huoneen yleisen kadun varrella. Kadulta ei näe mitään, joka ilmaisisi siellä vietettävän jumalanpalvelusta, ei myöskään talon pihalla ole mitään sellaista merkkiä. Jumalan palveluksissa ei ole mitään muotomenoja, tai muuta mikä olisi omiaan vetämään sinne kansaa; tavalliseen pukuun puettuna hän julistaa Jumalan sanaa aivan yksinkertaisesti ja kuitenkin kokoontuu sinne kansaa niin että huone kokouksissa on aina aivan täynnä kuulijoita. Tämä osoittaa, että he saavat jotakin sieluillensa. Mehiläiset etsivät niitä paikkoja, joissa he löytävät mettä ja me puolestamme toivoisimme, että koko Kronstadtin kaupunki ymmärtäisi, mitä siellä saarnataan, sillä se vaikuttaisi suuria muutoksia parannukseksi."
Pappien katkeruus tämän kirjoituksen johdosta oli suuri, eivätkä he jättäneet sitä vastaamatta. He kuvasivat minut hirmuiseksi ihmiseksi, pahemmaksi Pariisin kommunisteja ja minun julistamallani opilla sanottiin olevan vaarallisimmat seuraukset. Minun työskentelyni kautta oli jo muka syntynyt yhä leviävä puolue, jonka jäsenet nimittivät itseään "pyhiksi" jne.

Ortodoksikirkon suuri mies oli siihen aikaan Johannes Kronstadtilainen, jota edelleen pidetään palvottuna pyhimyksenä omavanhurskautensa ansiosta. Höijer arvioi tätä: 
- Ne ihmiset, jotka olivat joutuneet hänen vaikutuksensa alaisiksi, näyttivät alakuloisilta ja rasitetuilta, enkä tavannut ainoatakaan niitten joukossa, joka olisi uskonut saaneensa syntinsä anteeksi. Tosin jotkut heistä saivat rauhan Jumalan kanssa sitten, kun heille oli esitetty evankelinen totuus. Mutta silloin ei heitä enää hallinnut "isä johanneksen" henki. Kansan kunnioitus häntä kohtaan on ollut lähes epäjumalan palvontaa. Häntä on ulkona kaupungilla ollessaan täytynyt varjella sotaväen ja poliisin avulla, ettei kansa sokeassa taikauskossaan ahdistaisi häntä kuoliaaksi. Ihmiset ovat heittäytyneet maahan hänen ajoneuvojensa eteen, ja ponnistelleet viimeisiin saakka saadakseen koskettaa hänen vaatteensa liepeisiin. Kirkko on pitänyt isä Johannesta tuottavana tulolähteenä.
 
Tästä Höijer käveli 15 km Pietariin jäätä pitkin
Höijer oli saanut Helsingin Lähetyskirkossa saarnaajan siunauksen yhteydessä kuulla Raamatun sanat: "Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle." Luuk.10:3. Ja kuinka totta ne olivatkaan alusta alkaen hänen työssään. Vastustajia riitti, kansaa tuli uskoon ja Jumala johdatti miestä eteenpäin. Lampaat kaipasivat Kristusta ja sudet vilistivät joukossa tehden tuhojaan. Niin on aina kun elävä ja kuollut kristillisyys kohtaavat.
Höijerin oli kuitenkin paineen alla lähdettävä Kronstadtista kolmen vuoden kuluttua ja hän siirtyi Pietariin jäätä pitkin (n. 15 km) osallistuen siellä alkaneeseen suuren hengelliseen herätykseen, jota johti eversti Pashkov vaimoineen. Hän työskenteli myöhemmin Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa, Iranissa ja Ukrainassa. Hän kävi nykyisessä Xinjiangin maakunnassa Luoteis-Kiinassa. Hän toimi lähetyssaarnaajana muslimien keskuudessa. Hän perusti Tukholmassa 1903 "Venäjän evankelisen lähetystyökomitean" (nykyinen ljus i öster - valo itään ). Venäjän vallankumous 1917 esti matkustamisen Venäjälle, mutta Höijer, joka oli seikkailunhaluinen, päätti kokeilla kokonaan uutta tietä. Hän matkusti veneellä Alaskasta Beringin salmen yli Siperiaan 1925 itse rakennetulla Ariel-veneellä. Höijer kylmettyi matkalla ja kuoli myöhemmin sairaalassa Seattlessa 20.11. 1925.
 
vanha Tsaarin aikainen kanuuna
Kronstadtin nimi on saksalaista perua (kruunun kaupunki) suunnittelijansa mukaan. Kruunu viittaa Venäjän Tsaariin, valtakunnan hallitsijaan, joka kantaa kultaista kruunua vallan merkkinä päässään. Uskovina meidän Herramme on Jeesus Kristus, joka myös kantaa kruunua: "Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi." Ilm.14:14. Jeesus on ikuinen kuningas verrattuna näihin hetkellisesti maailmassa valtaa pitäviin ja vaaleilla kansan kannatuksella tai sukulaisuudella asemaansa päässeitä. Kaupunki on asumisen paikka, ja myös taivaassa on kaupunki uskoville valmistettu taivaallinen Jerusalem. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. Se on kuva täydellisestä kaupungista, vastakohdasta näihin ajallisiin, maallisiin haiseviin, vääryyden ja valheen loukkoihin, pimeyttä ja rikollisuutta täynnä oleviin betonirakennelmiin.

1.Nouse, Herran kansa, taas, elvy rakkauden työhön, 
viemään armon valoa maailman ja synnin yöhön. 
Siellä on hätä, hengen kaipuu, synti voittaa, sielut vaipuu.

2.Jeesus meitä kehoittaa: olkaa kansain kynttilöitä, 
valollanne ohjatkaa eksyksissä etsijöitä! 
Mieti, mieti, kelle sinä olet ollut kynttilänä!

3.Joka ajan rahdussa astuu monta iäisyyteen, 
moni ilman Jeesusta kahleissa syntipyyteen. 
Herätkäämme, kansa nukkuu, Herätkäämme, sielut hukkuu!

4.Hengelläs sä täytä aina, Jeesus, minua ja muita, 
ettei sydän oisi vain hauta täynnä kuolleen luita, 
vaan oisi niinkuin tulenliesi, kansain luo sun kulkutiesi. 

(Simo Korpela Toivakan khra)

torstai 22. marraskuuta 2018

Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.


Oli tullut taas aika panna kirkko uuteen uskoon ja valita sen vastuunkantajat alkavalle nelivuotiskaudelle. Äänestysaktiivisuus oli edelleen putoamassa, pääkaupunkiseudulla enää 11 % ja pohjoisessa monin paikoin lähellä 50 %. Seurakuntavaalit osoittivat myös kuinka suuri kirjo ihmismielipiteitä sisältyykään nykypäivän kirkonmenoon. Voi sanoa, että on sekalainen seurakunta, jossa yhtenäisyyttä ovat enää nimi ja kuoret, perinne, tavat ja yleinen mielipide. On kovin suosittu teema "tee kirkosta näköisesi!" Ja varmaan se osittain toteutuukin?


Meillä Kangasalla oli kolme ryhmää asettanut vaaliin ehdokkaitaan: Kinkeripiiri, Riippumaton seurakuntaväki ja Koko Kansan Kirkko. Näiden nimikkeiden takana on koko joukko paikallisia poliitikkoja ja monilla on vahva puoluetausta. Muualla Suomessa olivat ryhmien nimet mm: Seurakunta lähellä ihmistä, Avoin seurakunta, Vastuunkantajia, Hyvän puolelle, Yhdessä eteenpäin, Kansankirkollinen ääni, Yhdessä välitämme, Kirkko keskellä kansaa, Toimivat seurakuntalaiset. Elävä seurakunta - lähellä ihmistä ryhmä mainosti häpeilemättä: "Naispappi, homo tai syntinen! Me pidämme huolta, että kirkon ovet pysyvät auki kaikille.


Lupauksia siis laidasta laitaan ja kaikenlaista totuuden vähättelyä ja välttelyä, tunteisiin ja inhimillisiin odotuksiin vetoavia tunnuksia. Keitä he ovat? He ovat tottuneita kokouksiin, rahan jakamiseen ja lypsämiseen omiin tarkoituksiinsa, ajamaan aatteitaan ja puoluepolitiikkaansa. Ilmeisesti monen ryhmän nimikkeeksi sopisikin paremmin Raamatun sana: "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat." Matt.24:28. Raato on tässä seurakunta ja haaskalinnut kaikki itsekkäästi omaansa etsivät sielut. Maailma nappaa kirkon käsiinsä mennen tullen ja Jumalan sanasta luopuneen kristikunnan käy ennustusten mukaan huonosti: peto syö porton riisuttuaan sen ensin alasti (Ilm.17:16).

Jumala kuitenkin ajatteli seurakunnan edustavan Jeesusta tietämättömän, uskottoman maailman ja kääntymättömien ihmisten keskellä. Pelastuneille sanotaan rohkaiseva näky: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä." 2.Kor.12:27. Edelleen Herra ajatteli ja sääsi, että uskovat ovat hengellinen kokonaisuus, Kristuksen armeija, sairaanhoitohenkilökunta, viljelys, kylvö ja elonkorjuu väki. Jokaisella on armolahjansa, tehtävänsä, Jumalan erityinen johdatus, armoitus annettu hänen valtakuntansa jäseninä: "Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;" Room.12:4-5.


Ehtoollinen, niin kuin kastekin ovat tarkoitetut vahvistamaan uskoa Jumalan puolelta tarjotussa liitossa. Tämä on kuva yhdestä Kristuksesta, joka on murrettu uskovien yhteyden eteen ja yhdestä pyhästä Karitsan verestä, joka on vuodatettu kaikkien uskovien yhdistämiseksi Herraan. "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" 1.Kor.10:16.
Edelleen Pyhä Henki toimii varustaen uskovat erityisillä kutsumisilla, ja johdatuksilla toteuttamaan Jumalan tahtoa. Tässä hän kohdistaa ensisijaisesti päämäärän uskovien yhteyden kasvattamisen hyväksi. Muutamat ovat kutsujia, toiset hoitajia, kaikki rakentuvat keskinäisen yhdessä olon, sanan ja rukouksen välityksellä. "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen," Ef.4:11-12.


Uskonnot Suomessa sivustolla internetissä on lueteltu tietoja 1057 yhteisöstä. Näistä on tällä hetkellä valmiina ja julkaistuina 892 yhteisön tiedot aakkosjärjestyksessä. Nämä edustavat kaikenkarvaista touhua ja uskomusta, luuloa ja värkkäämistä oman jumalansa nimissä. Tarjontaa siis riittää joka lähtöön ja monenlaista pöytää on katettu uskonnollisuuden nälän tyydyttämiseksi - lie siellä joku muru mannaakin joukossa? Eli tässä luettelossa ovat uskovat ja muut aivan sekaisin aakkosjärjestyksessä. Seuraavassa muutamia poimintoja päivitetystä luettelosta:

Taivaannaula ry on perustettu 2007. Yhdistyksen tarkoitus on edistää suomalaisen kansanperinteen ja kansanuskon harjoittamista. Se järjestää kansanuskon mukaisia vuotuisjuhlia sekä retkiä kansanuskon ja kansanperinteen kannalta kiinnostaviin kohteisiin Suomessa ja lähialueilla. Yhdistys julkaisee vanhan kansan vuodenkiertoa seuraavaa seinäkalenteria, muita painotuotteita ja kansanuskoa, kansanperinnettä sekä itämerensuomalaista mytologiaa käsitteleviä artikkeleita. Taivaannaulan Hiisi-hankkeessa kerätään tietoa ja dokumentoidaan Suomen luonnosta löytyviä kansanperinteen tuntemia pyhiä paikkoja. Toimintamuotoihin kuuluu myös yhteistyö Viron alkuperäisuskoa edustavan Maavalla Kodan sekä muiden suomensukuisten kansojen kanssa. Yhdistyksessä on 120 jäsentä (2013).

Tampereen Islamin Yhdyskunta on 1998 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta (entiseltä nimeltään Islamin Ystävällinen Yhdyskunta). Yhdyskunnalla on rukoushuone Tampereella, se järjestää arabian kielen ja Koraanin opetusta. Yhdyskunnalta voi tilata esimerkiksi oppilaitoksiin erilaisia luentoja, joiden tarkoituksena on tehdä islamia tutuksi. Lisäksi yhdyskunnalla on oma kirjasto moskeijan yhteydessä. Jäseniä 558 (2003) ja 1567 (2017).

Suomalaisen Samanismin Keskus perustettu 2007. Keskus katsoo toimintansa rakentuvan perinteiseen suomalaiseen kulttuuriperinteeseen eli kalevalaiseen samaani-, tietäjä- ja noitaperinteeseen. Keskus järjestää muun muassa samaanimeditaatiokoulutusta ja keskuksen piirissä toimii itsenäisiä rumpupiirejä. Samaanin tehtävä on ollut pitää yllä ihmisen ja luonnon tasapainoa ja olla yhteydessä henkimaailmaan. Samaanin tehtävä oli hallita laajasti yhteisönsä kalendaari- ja siirtymäriitit, mytologia, rituaalit, loitsut ja parantamismenetelmät. (Ei jäsentietoja)

Valonkantajat ry:n tavoitteena on edistää vapaata henkistä kasvua. Järjestöllä on aktiiviset paikallisosastot Lahdessa ja Helsingissä. Valonkantajat on rekisteröity 1990, jolloin myös yhdistyksen aiempi nimi (1.2.1990-7.3.1990) Totuuden etsijät ry muuttui Valonkantajat ry:ksi. Valonkantajat korostaa yksilön omaa vapaata tahtoa ja erilaisuutta henkisellä tiellä. Tärkeänä pidetään hiljentymistä sekä parantavan energian välittämistä. Tätä parantavaa energiaa voidaan jakaa kaikkien uskontojen ja järjestöjen parissa. Valonkantajat järjestää luentoja, keskusteluja, parannus-ja meditaatiotilaisuuksia. Yhdistyksessä on 170 jäsentä (2007).

Rakkaudentähti on 2011 rekisteröity yhdistys. Se järjestää muun muassa retriittejä (Valojuhla), joissa harjoitetaan meditaatiota ja samanistista parannustyötä. Toimintamuotoihin kuuluvat myös erilaiset kurssit enkelienergiahoidoista sekä hoitomuotojen kuten kaukoparannus tarjoaminen. Yhdistyksessä on 693 jäsentä (2014).

Karhun kansa on 2013 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, joka pyrkii edistämään muinaissuomalaista uskonnollista perinnettä, suomenuskoa. Yhteisö tunnustaa muinaissuomalaiset vanhat jumalat kuten Tapion. Pyhiä tekstejä ovat 34-osaisen Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelman loitsurunot. Yhteisö pitää tärkeinä arvoina luonnon kunnioittamista ja maanläheistä elämäntapaa. Karhun kansan uskontunnustuksessa on käytetty kahta kalevalaista runoa, joissa käsitellään maailman syntyä. Jäseniä 52 (2017).


Totuuden Ystävät on rekisteröity 1958. Totuuden Ystävien uskontunnustuksen mukaan Jumala on Ikuinen Voima, persoonaton ykseys, joka on aina ollut ja tulee ikuisesti olemaan. Totuuden Ystävien vakaumuksen mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus, oikeus ja velvollisuus luoda itse jumalasuhteensa. Yhdyskunnassa ei ole pappeja, vaan jokainen jäsen voi vihkiä avioliittoon, antaa lapselle nimen tai haudata vainajan. Yhdyskunnan mukaan sen uskonnolliset käsitteet perustuvat yksistään tieteelliseen maailmankatsomukseen. Toimintamuotona ovat kuukausipalaverit.
Yhdyskuntaan kuuluu alle 20 jäsentä (2014).

Itsenäinen karismaattinen Elävä Usko-seurakunta perustettiin Nummelassa vuonna 2002. Seurakunta syntyi irrottautumalla Vihdin Nummelan helluntaiseurakunnasta. 2006 Elävä Usko-seurakunta lopetti toimintansa, kun sen jäsenet liittyivät takaisin helluntaiseurakuntaan.

Jeesuksen ristinuhri on surullista katseltavaa ja monia kysymyksiä herättävä kokemus, joka paaduttaa toiset ja herättää toiset. Ristinsä ääressä tapahtuu jako kahteen, uskoviin ja kieltäjiin, seuraajiin ja vastustajiin. Ääretön tuska kuluttaa Vapahtajan olemusta koko hänen olemuksessaan ja vain ihmiskunnan syntien tähden tämä kaikki rusentaa häntä. "Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita." Jes.52:14.


Golgatan kuvan tarkoituksena on avata ihmisille taivaan ovi ja ikuisen elämän tien alkupää. Ja miljoonat ylistävät tapettua Karitsaa löytäessään hänen uhrissaan uuden elämän ja syntien anteeksi saamisen ihanan vapauden, sisäisen rauhan ja levon kaikista teoistaan. Mutta nyt, tänään, Kristuksen nimeä kantava kristikunta on unohtanut hänet. Kaikenlainen Kristuksen korvike ja toisarvoiset asiat ovat ottaneet valtaistuimen haltuunsa. On käynyt jälleen niin kuin silloin hänen ollessaan täällä lihansa päivinä - hänet hylätään, runnellaan ja ristiinnaulitaan, häntä ei hyväksytä, ei pidetä minään, ei rakasteta, ei kaivata, ei etsitä, eikä kunnioiteta. On ilmeistä, että juuri ennen seurakunnan ylösottoa ulkoinen kristillisyys on oman kutsumuksensa aallonpohjassa, varsinaisessa pohjanoteerauksessa. Se Kristuksen ruumis, minkä tulisi tänään edustaa hänen valtaansa ja voimaansa, kunniaansa ja nimeänsä, onkin rikkinäinen, heikko, vastenmielinen raato, joka ei kelpaa uskoville eikä maailmalle. Uskovat jättävät sen ja kääntymättömätkin ovat siinä vain rahan tähden.


Oi, Herra, miten alas on viety pyhä olemuksesi, nimesi, seurakuntaruumiisi, miten heikkona se esiintyy julkisuudessa, miten onneton ja voimaton se onkaan maailman pahuuden ja kaikenlaisen synnin rehottaman sekoilun keskellä. Tämän näyn edessä on suljettava suunsa, hiljennyttävä suureen kiitollisuuteen ja nöyryyteen, ihmetellen ajateltava Jumalan suunnatonta rakkautta langenneita ja syntisiä, sairaita ja eksyneitä sieluja kohtaan. Ja kun katsomme itseemme uskovina, huomaamme olevamme pieniä kuin hiekanmuruset, avuttomia ja kykenemättömiä mihinkään hyvään. Siksi rukoilemme niin kuin olet opettanut: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;…. se on varmasti oikein ja parasta seurakunnalle, mitä voimme odottaa ja mikä varmasti on totta ja kestää ajassa ja ikuisuudessa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni....

Sillä Herra, teidän Jumalanne,
on jumalain Jumala ja herrain Herra,
suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala,
joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,
joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden
ja joka rakastaa muukalaista
ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.
Sentähden rakastakaa muukalaista,
sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.
Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele,
hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.
Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi,
joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot,
jotka sinun silmäsi ovat nähneet.
                                                               5.Moos.10:17-21.