lauantai 22. joulukuuta 2018

Suurimmatkin synnit Jeesus anteeks antaa..... jos hän kääntyy Herran luo.


Marraskuussa kirjoitti toimittaja Tuomas Enbuske IS-kolumnin, jossa ruoti kirkkoa: Kirkko! Lopeta tuo nolo mielistelyjä uhkaile meitä taas helvetin lieskoilla! Sunnuntaina on seurakuntavaalit.... Kirkko kysyy minulta, minkälainen minun kirkkoni on? Kirkko ei anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan siitä on tullut kuin mielialalääkkeitä liikaa vetänyt sosiaalidemokraattinen puolue. Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden.... Vai turhaanko niitä syntejä on tässä tullut tehtyä? Kirkko edustaa maan päällä Jumalaa, joten mistä helvetistä tavallinen tapakristitty voisi tietää kaikkivaltiasta paremmin, mihin suuntaan kirkkoa pitää kehittää.... Seurakuntien tämän vuoden vaalikoneessa kysytään muun muassa, onko kristinusko minun mielestäni ainoa tie Jumalan luo. Mistä minä sen tiedän? Kertokaa te. Saako sen siis itse päättää?.... Kirkosta on tullut Facebook, jonka algoritmit räätälöivät sisällön juuri meille mieluisaksi. Kirkkoa myydään kuin ikääntymistä estävää ylihintaista kasvorasvapurnukkaa seksikkäälle kohderyhmälle. Kirkko kertoo ihan virallisesti nettisivuillaan, että seurakuntavaalien kohderyhmänä ovat 30-55-vuotiaat. Siis nuo vielä kuolemattomuusharhassa elävät, jotka eivät tajua joutuvansa joku päivä helvettiin. Nykyään kaikki tv-ja radio-ohjelmat ja tubetukset suunnataan juuri tuolle
kohderyhmälle, niin eikö edes kirkko voisi unohtaa markkinameiningin. Kirkon ei pidä olla arkinen. Sen pitää olla mystinen. Sen pitää olla selkeästi erilainen kuin maallinen maailma. Siksi kaiken maailman hyväntahtoiset kansan pariin menemiset tekevät kirkosta vain tylsemmän. Esimerkiksi Helsingin Paavalin seurakunnassa on järjestetty kirkko-oluthetkiä. Se on yhtä vaivaannuttavaa kuin viisikymppinen äijä huppari päällä abi-risteilyllä. Kirkon pitäisi olla juuri se paikka, jossa pyydetään anteeksi sitä, mitä on olutpäissään tullut tehtyä. Olisi nyt edes yksi paikka, joka ei
kysyisi meidän mielipidettä siitä, minkälainen sen pitäisi olla.... Tarvitsemme kirkon, joka lopettaa tuon anteeksipyytelevän matelunsa. Tarvitsemme Johannes Kastajaa, emme sängynkastelijaa…..


Tämä toimittaja on tunnustautunut ateistiksi julkisesti, mutta esittää silti varsin terävää ja varteen otettavaa kritiikkiä hengellisen elämän alueelta. Sen tarkoitus on ilmeisesti herätellä meitä kirkossa toimivia samaamme vastuuseen? Jumala on käyttänyt kautta historian mitä erikoisempia tyyppejä tähän tarkoitukseen. Esimerkkeinä Raamatusta mainittakoon vaikka aasit, paarmat, sammakot, kalat, sokeat, pitaaliset, raajarikot, kalastajat, fariseukset, tullimiehet ja katunaiset. Lisäksi Jumala on herätellyt ihmisiä synninunesta luonnonilmiöiden kautta, sairauksien kautta, köyhyyden kautta, elämän tyhjyyden kautta, yksinäisyyden kautta. Mutta yhteinen nimittäjä on aina ollut: kuuntele, Jumala puhuu sinulle ja ojentaudu sen mukaan - tee parannus, käänny heti!

Monet ystävämme ovat jättäneet kirkon sen ongelmien ja latteuden vuoksi, sillä Jumalan sanalla on enää kovin vähän arvovaltaa ja merkitystä sen ratkaisuissa ja ohjelmassa. Osa kuuluu varmuuden vuoksi helluntaiseurakuntaan kirkon lisäksi, osa on mennyt vapaisiin suuntiin, osa ei kuulu mihinkään seurakuntaan ja osa mennyt takaisin maailmaan.
Eräällä matkalla minulla oli mahdollisuus keskustella oman seurakuntamme päättäjien kanssa ja kysyinkin sopivassa tilaisuudessa, miten he vaikuttavat hengelliseen toimintaamme kirkossa? Vastaus oli yksiselitteinen: ei mitenkään, he päättävät vain taloudellisista ja hallinnollisista asioista. Hengelliset asiat jäävät jokaisen työntekijän omaan harkintaan. Seurakunnat ovat täynnä työntekijöitä, jotka eivät itsekään ole sisällä uskossa ja jonkinlaisen teologisen koulutuksen saaneina he tulevat asiantuntijoina johtamaan yhteisöä, joka kantaa Kristuksen nimeä? Ei ihme, jos hengellisen elämän korvaavatkin pian kaikki muu, oheismateriaali, syöminen, mietiskely, ohjelma, leikit ja touhut. Missä on evankeliumi, pelastava sanoma ilosta, missä näkyy taivaan valo, missä kuuluu Jumalan viisaus, missä tavataan elävä uskontodistus Jeesuksesta?

Olen tuntenut elämäni aikana monta seurakunnan ahertajaa, työntekijää ja rivijäsentä, jotka ovat noin päällisin puolin näyttäneen selvinneen melko hyvin urakastaan? Tietysti paljon on jäänyt sanomattakin vaivoista ja vastuksista, kun ei ole kasvatettu valittamaan - päinvastoin, oikea vastaus on ollut: hyvin tässä on kaikki koko ajan! Seurakunnan sielukkaat, huomiohiiret, ongelmalapset, moniongelmaiset, ja murheenkryynit ovat usein selvinneet kohtalaisen hyvin, koska ovat saaneet runsaasti huomiota, auttamista ja esirukousta osakseen. Mutta joskus tulee itse kunkin mitta täyteen, eikä omin voimin enää jaksa; silloin tarvitaan evankeliumi, Jumalan rakkauden lahja, vanhurskaus.


Efeson seurakunnan palvelijalle Herra lähetti sanoman (Ilm.2.), jossa hän kehuu tämän ahkeruutta, vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Hän oli myöskin kunnostautunut pitämään hengellistä ryhtiä arvostelemalla terveellisesti seurakuntaa rappeuttavia ilmiöitä: Valheellisia työntekijöitä, lihallisuuden pahoja ilmiöitä, kääntymättömien soraääniä ja eriarvoisuutta, pappiskeskeisyyttä. Mutta Jeesus puuttuu oleellisimpaan sanoen: "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." Ilm.2:4. Herra puhuu tässä suurimmasta rakkauden lajista, jumalallisesta rakkaudesta, omasta rakkaudestaan, evankeliumista, joka oli kadonnut toiminnan ja touhuilun jalkoihin. Se on asia, jossa Jumala puhuu syvimmästä olemuksestaan, jolla hän lähestyy ihmistä, hänen luonteenpiirteensä. Rakkaus on evankeliumin ydin, pelastuksen perustus, uskon edellytys. Herra jatkaa: "Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta." 2:5. Ei siis vain toteamus ja sillä hyvä, vaan seurakunta, joka kadottaa Kristuksen on tullut hyödyttömäksi. Lampunjalka on kuva temppelin valaistuksesta ja nykyajassa se merkitsee paikkaa, jossa Jeesuksen pitäisi näkyä ja kuulua tässä maailmassa.

Jospa Jumalan rakkautta etsitään liian korkealta, tai sitten ei etsitä ollenkaan? Uskovaisen on käynyt kuin monen avioliiton, suhde on väljähtynyt, väsähtänyt, kyllästyttää, vikojen ilmeneminen on sammuttanut ensirakkauden ja on alettu vilkuilla naapurin puolisoa sillä silmällä?
Kuvitelkaamme uskova, joka on aikoinaan hurskaasti herännyt ja lähtenyt Jeesuksen seuraajaksi. Aikansa palveltuaan, todistettuaan ja laulettuaan on vanha ihminen saanut hänessä entisen valta-aseman, maailman rakkaus on ottanut aikataulun säätäjän paikan, raha on ruvennut ratkaisemaan ja ilo Herrassa on hukkunut lumihankeen, Raamattu on muuttunut historian kirjaksi ja rukous on hiipunut pelkäksi muodollisuudeksi. Sitten tulee yllätys, joku ehdottaa / kehottaa mukaan johonkin hengelliseen juttuun ja samassa uskova keksii tuhat tekosyytä, jolla voi laistaa moisen pois elämästään ja ajatuksistaan. Hän sanoo itselleen olevansa valistuneempi kuin ennen, vapaampi kuin ennen, viisaampi kuin ennen. Hänen piponsa on nyt muutamaa numero suurempi, eikä siis kiristä. Parannus olisi paikallaan, olisi ihana löytää uusi tuore yhteys Jeesukseen ja kylpeä Jumalan rakkaudessa? Olisi suuri hetki löytää uudelleen se taivaallinen kosketus, joka toi kerran Jumalan rauhan tuntuvasti sydämeen. Silloin olivat pyhiä hetket, jolloin sai olla Herran edessä rukouksessa, kiitollisena ja tyytyväisenä oloonsa ja eloonsa, tarpeet tyydytettyinä ja mistään murehtimatta.

Temppelissä oli seitsenhaarainen kullasta tehty öljylamppu valaisemassa ja sen paikka oli määrätty sisälle pyhimpään esiripun eteen. Sen piti siis ohjata palvelijoita ja tietä kaikkeinpyhimpään, jossa oli liiton arkki ja jonne vietiin sovintoveri. Temppeli oli Kristuksen vertauskuva. Lamppu oli Jumalan sanan vertauskuva. Kulta oli uskon vertauskuva. Öljy oli Pyhän Hengen vertauskuva. Tuli oli Jumalan elämän vertauskuva. Valo oli Kristuksen vaikutuksen vertauskuva. Esirippu oli Kristuksen lihan vertauskuva. "…niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa." Ilm.1:20. Jumalan suunnitelmassa on siis eri paikkakunnilla valaista maailmaa omiensa kautta. Voi siis sitä kaupunkia, jossa ei ole uskovia. Voi myös sitä kaupunkia, jonka lampunjalka on työnnetty pois paikaltaan, joka ei ole enää Kristusta nostanut näkyville syntisten Vapahtajana. "Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon." Luuk.11:33. Eikö siis meidän ajassamme ole enää sisälletulijoita?


Herra, sinä olet tullut valoksi maailmaan seimen lapsena, juutalaisena puuseppänä, rakkauden lahjoittajana, viisauden opettajana, sairauksien parantajana, sielun pelastajana, heikkojen kantajana, lasten siunaajana, perheiden yhdistäjänä, Isän voideltuna messiaana, virheettömänä uhrikaritsana, täydellisenä ylipappina, kuoleman voittajana, ylösnousseena Herrana. Sinä kuljet edelleen Hengessä seurakuntasi kultaisten lampunjalkojen keskellä eri paikkakunnilla keskellä tutkien ja siunaten. Anna öljyä ja tulesi lamppuun. Osoita, että olemme vain lampunjalan asemassa, emme muuta, ettemme pyrkisi viemään sinun kunniaasi ja näkyvyyttäsi. Ja kuinka alhaalla loistaakaan sinun armon valosi tänään syntisten pelastumiseksi pimeyden rotankoloistaan ja kurjuuden kaivoistaan. Ja kuinka alhaalla sinun lävistetty kätesi etsiikään ahtaalla olevien avuttomien toivottomien apua hapuilevia käsiä tarttuakseen niihin. Tule, Jeesus, auta meitä, tuo rakkautesi ihmisten ulottuville.

1.Suurimmatkin synnit Jeesus anteeks antaa,
puhdistuksen niistä suo.
Siksi syntisen ei niitä tarvis kantaa,
jos hän kääntyy Herran luo.

kerto: Verellänsä Jeesus meidät osti
kärsimyksen puulla Golgatan.
Syntiemme yöstä meidät nosti
lapseks taivaan Kuninkaan.

2.Tappioiden tiellä tunto syyttää, soimaa,
syömmen rauha kaikkoaa.
Mutta ristin luona sille suodaan voimaa,
joka Herraa odottaa.

3.Voimalliseen pelastukseen meitä vielä
Jeesuksessa kutsutaan.
Armoansa suurta siksi ällös kiellä,
jota sulle tarjotaan.



torstai 6. joulukuuta 2018

Evankeliumia Kruunun kaupungissa


Venäjän reissulla kävimme Kronstadtin saarella Suomenlahden perukassa seurakuntavierailulla. Siellä asustelee nykyään n. 40 000 ihmistä. Tämä saari perustettiin 1700-luvulla suojaamaan Venäjän pääkaupunkia linnoituksena. Aluetta on kohotettu betonilla ja sinne on rakennettu kaksi pengertietä, jotka toimivat samalla tulvavalleina nousuvedelle Pietarin edustalla. Saarella on sotaisa maine ja siellä on asunut aina sotilaita. Luterilainen seurakunta kantoi aikoinaan nimeä Retusaaren seurakunta, se oli virolais-suomalais-ruotsalainen ja se perustettiin 1836. Kirkkona toimi Nikolain kirkko. Väkiluku oli 540 suomalaista, 1400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Kronstadtin sotilasalueluonteen vuoksi sinne alkoi vapaa pääsy vasta marraskuussa 1996. Pari vuotta sitten sinne perustettiin Inkerin kirkon toimesta uusi luterilainen seurakunta, joka toimii vanhassa sotilasrakennuksessa. Vierailumme yhteydessä pidimme seurat pienelle joukolle laulaen, julistaen ja rukoillen. Koimme yhteyttä Kristuksessa kielimuurista huolimatta.
 
Nikolain kirkko
Kronstadtia kutsuttiin suomeksi Retusaareksi. Inkerissä sana "redu" tarkoittaa lokaa, kuraa tai mutaa. On myös tähän viittaava suomensukuinen sana "retunen", rähjäinen, epäsiisti, retuperällä, hunningolla. Karjalan kielessä käytetään saatanasta nimitystä "retusilmä". Retusaari jaettiin Novgorodin valtion ja Ruotsin kesken Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Se siirtyi kokonaan Ruotsille ja hallinnollisesti osaksi Inkeriä Stolbovan rauhassa 1617. Vuonna 1703 suuressa Pohjan sodassa Venäjän joukot valtasivat saaren ja Ruotsin oli virallisesti luovuttava siitä Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Raamatun kuvakielessä kura tarkoittaa synnin vallassa elävää maailmaa, ihmiskuntaa ilman Jumalaa. Se on kaiken jumalattomuuden osa ja vaikutus, se kuvaa myös sen mahdottomuuden, että ihminen voisi itse itseään auttaa ilman Jumalaa pois tuosta kurjuuden tilasta. "Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani." Jes.57:20-21. Synnin vallassa oleva ihmiskunta ei saa aikaan muuta kuin tuhoa ja hävitystä. Se on kuohuva meri, jossa kura roiskuu. Mutta sieltä juuri Kristus pelastaa kurjia kulkijoita laulukuoroonsa: "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." Ps.40:2-3.
Seurakunta kokoontuu vanhassa kasarmissa

Ruotsin Lähetysliitto päätti ryhtyä lähetystyöhön v.1880 Venäjällä. Tähän tehtävään siunattiin kolme vuotta lähetyskoulua käynyt Nils Fredrik Höijer, joka oli ammatiltaan puutarhuri. Silloin 21-vuotiaana hän sai tehtäväkseen evankelioida Kronstadtin merimiehiä. Hänet lähetettiin saarelle. Hän kävi konsuli Hans Schmidtin luona, ilmoittaakseen kokouksistaan. Vanha konsuli joutui vihan vimmaan, tempasi ilmoituksen Höijerin kädestä, polki sen jalkainsa alle sekä kiroili ja pauhasi. Mutta Höijer otti paperinsa ylös lattialta, kiinnitti sen viraston seinään konsulin nähden — ja meni pois. Myöhemmin konsuli muutti mieltänsä Höijerin suhteen ja antoi hänelle valokuvansa, ja kirjoitti siihen sanat: "vilpittömällä rakkaudella ja kiitollisuudella jokaisesta kallis-arvoisesta sanasta, joka on uhkunut teidän lämpimästä, kristillisestä rinnastanne."
Nils Fredrik Höijer
Tultuaan kaupunkiin hän rukoili johdatusta ja käveli pitkin satamaa. Paljon ihmisiä meni hänen ohitseen, mutta norjalainen kapteeni kysyi kuka hän oli? Hän kertoi tehtävästään ja kutsumuksestaan. Kapteeni ilmoitti hänen laivassaan olevan uskovia merimiehiä ja se olisi avoin evankeliumille. Laivasta tuli Höijerin kirkko. Miehiä alkoi tulla uskoon, kokouksia pidettiin ahkerasti. Konsuli järjesti hänelle vuokralle kokoushuoneen maista kolmeksi vuodeksi. Sitten alkoivat vastukset. Paikallinen protestanttipappi oli kaikkein kiivain vastustaja, joka kadehti Höijerin saamaa kansan suosiota. Pappi sai aikaan kuvernöörin suosiolla kokousten lakkaamisen maissa, mutta Höijer jatkoi niitä taas laivoissa. Pappien saarnoihin verrattuna Höijerillä oli eläviä puheita. Paikallinen Ruotsin Pietarin ministeri Hans Due totesi niistä: "Äsken leivottu leipä maistuu aina paremmalta kuin vanha ja homehtunut."

Höijer kertoo: - Asialleni vahingoksi menivät ystäväni puolustusinnossaan liian pitkälle. He korottivat minun toimintaani kirkkojen kustannuksella ja kirjoittivat mm. näin: "Kirkot ovat kauniita rakennuksia. Niillä on korkeat tornit kelloineen. Papit on puettu loistaviin pukuihin. He harjoittavat jumalanpalvelusta loistavien menojen ja harjoitetun laidun avulla. Kaikki on järjestetty vetämään kansaa jumalanpalveluksiin, mutta kansa ei kuitenkaan sinne mene. Tämä uusi saarnaaja sitä vastaan on vuokrannut huoneen yleisen kadun varrella. Kadulta ei näe mitään, joka ilmaisisi siellä vietettävän jumalanpalvelusta, ei myöskään talon pihalla ole mitään sellaista merkkiä. Jumalan palveluksissa ei ole mitään muotomenoja, tai muuta mikä olisi omiaan vetämään sinne kansaa; tavalliseen pukuun puettuna hän julistaa Jumalan sanaa aivan yksinkertaisesti ja kuitenkin kokoontuu sinne kansaa niin että huone kokouksissa on aina aivan täynnä kuulijoita. Tämä osoittaa, että he saavat jotakin sieluillensa. Mehiläiset etsivät niitä paikkoja, joissa he löytävät mettä ja me puolestamme toivoisimme, että koko Kronstadtin kaupunki ymmärtäisi, mitä siellä saarnataan, sillä se vaikuttaisi suuria muutoksia parannukseksi."
Pappien katkeruus tämän kirjoituksen johdosta oli suuri, eivätkä he jättäneet sitä vastaamatta. He kuvasivat minut hirmuiseksi ihmiseksi, pahemmaksi Pariisin kommunisteja ja minun julistamallani opilla sanottiin olevan vaarallisimmat seuraukset. Minun työskentelyni kautta oli jo muka syntynyt yhä leviävä puolue, jonka jäsenet nimittivät itseään "pyhiksi" jne.

Ortodoksikirkon suuri mies oli siihen aikaan Johannes Kronstadtilainen, jota edelleen pidetään palvottuna pyhimyksenä omavanhurskautensa ansiosta. Höijer arvioi tätä: 
- Ne ihmiset, jotka olivat joutuneet hänen vaikutuksensa alaisiksi, näyttivät alakuloisilta ja rasitetuilta, enkä tavannut ainoatakaan niitten joukossa, joka olisi uskonut saaneensa syntinsä anteeksi. Tosin jotkut heistä saivat rauhan Jumalan kanssa sitten, kun heille oli esitetty evankelinen totuus. Mutta silloin ei heitä enää hallinnut "isä johanneksen" henki. Kansan kunnioitus häntä kohtaan on ollut lähes epäjumalan palvontaa. Häntä on ulkona kaupungilla ollessaan täytynyt varjella sotaväen ja poliisin avulla, ettei kansa sokeassa taikauskossaan ahdistaisi häntä kuoliaaksi. Ihmiset ovat heittäytyneet maahan hänen ajoneuvojensa eteen, ja ponnistelleet viimeisiin saakka saadakseen koskettaa hänen vaatteensa liepeisiin. Kirkko on pitänyt isä Johannesta tuottavana tulolähteenä.
 
Tästä Höijer käveli 15 km Pietariin jäätä pitkin
Höijer oli saanut Helsingin Lähetyskirkossa saarnaajan siunauksen yhteydessä kuulla Raamatun sanat: "Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle." Luuk.10:3. Ja kuinka totta ne olivatkaan alusta alkaen hänen työssään. Vastustajia riitti, kansaa tuli uskoon ja Jumala johdatti miestä eteenpäin. Lampaat kaipasivat Kristusta ja sudet vilistivät joukossa tehden tuhojaan. Niin on aina kun elävä ja kuollut kristillisyys kohtaavat.
Höijerin oli kuitenkin paineen alla lähdettävä Kronstadtista kolmen vuoden kuluttua ja hän siirtyi Pietariin jäätä pitkin (n. 15 km) osallistuen siellä alkaneeseen suuren hengelliseen herätykseen, jota johti eversti Pashkov vaimoineen. Hän työskenteli myöhemmin Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa, Iranissa ja Ukrainassa. Hän kävi nykyisessä Xinjiangin maakunnassa Luoteis-Kiinassa. Hän toimi lähetyssaarnaajana muslimien keskuudessa. Hän perusti Tukholmassa 1903 "Venäjän evankelisen lähetystyökomitean" (nykyinen ljus i öster - valo itään ). Venäjän vallankumous 1917 esti matkustamisen Venäjälle, mutta Höijer, joka oli seikkailunhaluinen, päätti kokeilla kokonaan uutta tietä. Hän matkusti veneellä Alaskasta Beringin salmen yli Siperiaan 1925 itse rakennetulla Ariel-veneellä. Höijer kylmettyi matkalla ja kuoli myöhemmin sairaalassa Seattlessa 20.11. 1925.
 
vanha Tsaarin aikainen kanuuna
Kronstadtin nimi on saksalaista perua (kruunun kaupunki) suunnittelijansa mukaan. Kruunu viittaa Venäjän Tsaariin, valtakunnan hallitsijaan, joka kantaa kultaista kruunua vallan merkkinä päässään. Uskovina meidän Herramme on Jeesus Kristus, joka myös kantaa kruunua: "Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi." Ilm.14:14. Jeesus on ikuinen kuningas verrattuna näihin hetkellisesti maailmassa valtaa pitäviin ja vaaleilla kansan kannatuksella tai sukulaisuudella asemaansa päässeitä. Kaupunki on asumisen paikka, ja myös taivaassa on kaupunki uskoville valmistettu taivaallinen Jerusalem. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. Se on kuva täydellisestä kaupungista, vastakohdasta näihin ajallisiin, maallisiin haiseviin, vääryyden ja valheen loukkoihin, pimeyttä ja rikollisuutta täynnä oleviin betonirakennelmiin.

1.Nouse, Herran kansa, taas, elvy rakkauden työhön, 
viemään armon valoa maailman ja synnin yöhön. 
Siellä on hätä, hengen kaipuu, synti voittaa, sielut vaipuu.

2.Jeesus meitä kehoittaa: olkaa kansain kynttilöitä, 
valollanne ohjatkaa eksyksissä etsijöitä! 
Mieti, mieti, kelle sinä olet ollut kynttilänä!

3.Joka ajan rahdussa astuu monta iäisyyteen, 
moni ilman Jeesusta kahleissa syntipyyteen. 
Herätkäämme, kansa nukkuu, Herätkäämme, sielut hukkuu!

4.Hengelläs sä täytä aina, Jeesus, minua ja muita, 
ettei sydän oisi vain hauta täynnä kuolleen luita, 
vaan oisi niinkuin tulenliesi, kansain luo sun kulkutiesi. 

(Simo Korpela Toivakan khra)

torstai 22. marraskuuta 2018

Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.


Oli tullut taas aika panna kirkko uuteen uskoon ja valita sen vastuunkantajat alkavalle nelivuotiskaudelle. Äänestysaktiivisuus oli edelleen putoamassa, pääkaupunkiseudulla enää 11 % ja pohjoisessa monin paikoin lähellä 50 %. Seurakuntavaalit osoittivat myös kuinka suuri kirjo ihmismielipiteitä sisältyykään nykypäivän kirkonmenoon. Voi sanoa, että on sekalainen seurakunta, jossa yhtenäisyyttä ovat enää nimi ja kuoret, perinne, tavat ja yleinen mielipide. On kovin suosittu teema "tee kirkosta näköisesi!" Ja varmaan se osittain toteutuukin?


Meillä Kangasalla oli kolme ryhmää asettanut vaaliin ehdokkaitaan: Kinkeripiiri, Riippumaton seurakuntaväki ja Koko Kansan Kirkko. Näiden nimikkeiden takana on koko joukko paikallisia poliitikkoja ja monilla on vahva puoluetausta. Muualla Suomessa olivat ryhmien nimet mm: Seurakunta lähellä ihmistä, Avoin seurakunta, Vastuunkantajia, Hyvän puolelle, Yhdessä eteenpäin, Kansankirkollinen ääni, Yhdessä välitämme, Kirkko keskellä kansaa, Toimivat seurakuntalaiset. Elävä seurakunta - lähellä ihmistä ryhmä mainosti häpeilemättä: "Naispappi, homo tai syntinen! Me pidämme huolta, että kirkon ovet pysyvät auki kaikille.


Lupauksia siis laidasta laitaan ja kaikenlaista totuuden vähättelyä ja välttelyä, tunteisiin ja inhimillisiin odotuksiin vetoavia tunnuksia. Keitä he ovat? He ovat tottuneita kokouksiin, rahan jakamiseen ja lypsämiseen omiin tarkoituksiinsa, ajamaan aatteitaan ja puoluepolitiikkaansa. Ilmeisesti monen ryhmän nimikkeeksi sopisikin paremmin Raamatun sana: "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat." Matt.24:28. Raato on tässä seurakunta ja haaskalinnut kaikki itsekkäästi omaansa etsivät sielut. Maailma nappaa kirkon käsiinsä mennen tullen ja Jumalan sanasta luopuneen kristikunnan käy ennustusten mukaan huonosti: peto syö porton riisuttuaan sen ensin alasti (Ilm.17:16).

Jumala kuitenkin ajatteli seurakunnan edustavan Jeesusta tietämättömän, uskottoman maailman ja kääntymättömien ihmisten keskellä. Pelastuneille sanotaan rohkaiseva näky: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä." 2.Kor.12:27. Edelleen Herra ajatteli ja sääsi, että uskovat ovat hengellinen kokonaisuus, Kristuksen armeija, sairaanhoitohenkilökunta, viljelys, kylvö ja elonkorjuu väki. Jokaisella on armolahjansa, tehtävänsä, Jumalan erityinen johdatus, armoitus annettu hänen valtakuntansa jäseninä: "Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;" Room.12:4-5.


Ehtoollinen, niin kuin kastekin ovat tarkoitetut vahvistamaan uskoa Jumalan puolelta tarjotussa liitossa. Tämä on kuva yhdestä Kristuksesta, joka on murrettu uskovien yhteyden eteen ja yhdestä pyhästä Karitsan verestä, joka on vuodatettu kaikkien uskovien yhdistämiseksi Herraan. "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" 1.Kor.10:16.
Edelleen Pyhä Henki toimii varustaen uskovat erityisillä kutsumisilla, ja johdatuksilla toteuttamaan Jumalan tahtoa. Tässä hän kohdistaa ensisijaisesti päämäärän uskovien yhteyden kasvattamisen hyväksi. Muutamat ovat kutsujia, toiset hoitajia, kaikki rakentuvat keskinäisen yhdessä olon, sanan ja rukouksen välityksellä. "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen," Ef.4:11-12.


Uskonnot Suomessa sivustolla internetissä on lueteltu tietoja 1057 yhteisöstä. Näistä on tällä hetkellä valmiina ja julkaistuina 892 yhteisön tiedot aakkosjärjestyksessä. Nämä edustavat kaikenkarvaista touhua ja uskomusta, luuloa ja värkkäämistä oman jumalansa nimissä. Tarjontaa siis riittää joka lähtöön ja monenlaista pöytää on katettu uskonnollisuuden nälän tyydyttämiseksi - lie siellä joku muru mannaakin joukossa? Eli tässä luettelossa ovat uskovat ja muut aivan sekaisin aakkosjärjestyksessä. Seuraavassa muutamia poimintoja päivitetystä luettelosta:

Taivaannaula ry on perustettu 2007. Yhdistyksen tarkoitus on edistää suomalaisen kansanperinteen ja kansanuskon harjoittamista. Se järjestää kansanuskon mukaisia vuotuisjuhlia sekä retkiä kansanuskon ja kansanperinteen kannalta kiinnostaviin kohteisiin Suomessa ja lähialueilla. Yhdistys julkaisee vanhan kansan vuodenkiertoa seuraavaa seinäkalenteria, muita painotuotteita ja kansanuskoa, kansanperinnettä sekä itämerensuomalaista mytologiaa käsitteleviä artikkeleita. Taivaannaulan Hiisi-hankkeessa kerätään tietoa ja dokumentoidaan Suomen luonnosta löytyviä kansanperinteen tuntemia pyhiä paikkoja. Toimintamuotoihin kuuluu myös yhteistyö Viron alkuperäisuskoa edustavan Maavalla Kodan sekä muiden suomensukuisten kansojen kanssa. Yhdistyksessä on 120 jäsentä (2013).

Tampereen Islamin Yhdyskunta on 1998 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta (entiseltä nimeltään Islamin Ystävällinen Yhdyskunta). Yhdyskunnalla on rukoushuone Tampereella, se järjestää arabian kielen ja Koraanin opetusta. Yhdyskunnalta voi tilata esimerkiksi oppilaitoksiin erilaisia luentoja, joiden tarkoituksena on tehdä islamia tutuksi. Lisäksi yhdyskunnalla on oma kirjasto moskeijan yhteydessä. Jäseniä 558 (2003) ja 1567 (2017).

Suomalaisen Samanismin Keskus perustettu 2007. Keskus katsoo toimintansa rakentuvan perinteiseen suomalaiseen kulttuuriperinteeseen eli kalevalaiseen samaani-, tietäjä- ja noitaperinteeseen. Keskus järjestää muun muassa samaanimeditaatiokoulutusta ja keskuksen piirissä toimii itsenäisiä rumpupiirejä. Samaanin tehtävä on ollut pitää yllä ihmisen ja luonnon tasapainoa ja olla yhteydessä henkimaailmaan. Samaanin tehtävä oli hallita laajasti yhteisönsä kalendaari- ja siirtymäriitit, mytologia, rituaalit, loitsut ja parantamismenetelmät. (Ei jäsentietoja)

Valonkantajat ry:n tavoitteena on edistää vapaata henkistä kasvua. Järjestöllä on aktiiviset paikallisosastot Lahdessa ja Helsingissä. Valonkantajat on rekisteröity 1990, jolloin myös yhdistyksen aiempi nimi (1.2.1990-7.3.1990) Totuuden etsijät ry muuttui Valonkantajat ry:ksi. Valonkantajat korostaa yksilön omaa vapaata tahtoa ja erilaisuutta henkisellä tiellä. Tärkeänä pidetään hiljentymistä sekä parantavan energian välittämistä. Tätä parantavaa energiaa voidaan jakaa kaikkien uskontojen ja järjestöjen parissa. Valonkantajat järjestää luentoja, keskusteluja, parannus-ja meditaatiotilaisuuksia. Yhdistyksessä on 170 jäsentä (2007).

Rakkaudentähti on 2011 rekisteröity yhdistys. Se järjestää muun muassa retriittejä (Valojuhla), joissa harjoitetaan meditaatiota ja samanistista parannustyötä. Toimintamuotoihin kuuluvat myös erilaiset kurssit enkelienergiahoidoista sekä hoitomuotojen kuten kaukoparannus tarjoaminen. Yhdistyksessä on 693 jäsentä (2014).

Karhun kansa on 2013 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, joka pyrkii edistämään muinaissuomalaista uskonnollista perinnettä, suomenuskoa. Yhteisö tunnustaa muinaissuomalaiset vanhat jumalat kuten Tapion. Pyhiä tekstejä ovat 34-osaisen Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelman loitsurunot. Yhteisö pitää tärkeinä arvoina luonnon kunnioittamista ja maanläheistä elämäntapaa. Karhun kansan uskontunnustuksessa on käytetty kahta kalevalaista runoa, joissa käsitellään maailman syntyä. Jäseniä 52 (2017).


Totuuden Ystävät on rekisteröity 1958. Totuuden Ystävien uskontunnustuksen mukaan Jumala on Ikuinen Voima, persoonaton ykseys, joka on aina ollut ja tulee ikuisesti olemaan. Totuuden Ystävien vakaumuksen mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus, oikeus ja velvollisuus luoda itse jumalasuhteensa. Yhdyskunnassa ei ole pappeja, vaan jokainen jäsen voi vihkiä avioliittoon, antaa lapselle nimen tai haudata vainajan. Yhdyskunnan mukaan sen uskonnolliset käsitteet perustuvat yksistään tieteelliseen maailmankatsomukseen. Toimintamuotona ovat kuukausipalaverit.
Yhdyskuntaan kuuluu alle 20 jäsentä (2014).

Itsenäinen karismaattinen Elävä Usko-seurakunta perustettiin Nummelassa vuonna 2002. Seurakunta syntyi irrottautumalla Vihdin Nummelan helluntaiseurakunnasta. 2006 Elävä Usko-seurakunta lopetti toimintansa, kun sen jäsenet liittyivät takaisin helluntaiseurakuntaan.

Jeesuksen ristinuhri on surullista katseltavaa ja monia kysymyksiä herättävä kokemus, joka paaduttaa toiset ja herättää toiset. Ristinsä ääressä tapahtuu jako kahteen, uskoviin ja kieltäjiin, seuraajiin ja vastustajiin. Ääretön tuska kuluttaa Vapahtajan olemusta koko hänen olemuksessaan ja vain ihmiskunnan syntien tähden tämä kaikki rusentaa häntä. "Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita." Jes.52:14.


Golgatan kuvan tarkoituksena on avata ihmisille taivaan ovi ja ikuisen elämän tien alkupää. Ja miljoonat ylistävät tapettua Karitsaa löytäessään hänen uhrissaan uuden elämän ja syntien anteeksi saamisen ihanan vapauden, sisäisen rauhan ja levon kaikista teoistaan. Mutta nyt, tänään, Kristuksen nimeä kantava kristikunta on unohtanut hänet. Kaikenlainen Kristuksen korvike ja toisarvoiset asiat ovat ottaneet valtaistuimen haltuunsa. On käynyt jälleen niin kuin silloin hänen ollessaan täällä lihansa päivinä - hänet hylätään, runnellaan ja ristiinnaulitaan, häntä ei hyväksytä, ei pidetä minään, ei rakasteta, ei kaivata, ei etsitä, eikä kunnioiteta. On ilmeistä, että juuri ennen seurakunnan ylösottoa ulkoinen kristillisyys on oman kutsumuksensa aallonpohjassa, varsinaisessa pohjanoteerauksessa. Se Kristuksen ruumis, minkä tulisi tänään edustaa hänen valtaansa ja voimaansa, kunniaansa ja nimeänsä, onkin rikkinäinen, heikko, vastenmielinen raato, joka ei kelpaa uskoville eikä maailmalle. Uskovat jättävät sen ja kääntymättömätkin ovat siinä vain rahan tähden.


Oi, Herra, miten alas on viety pyhä olemuksesi, nimesi, seurakuntaruumiisi, miten heikkona se esiintyy julkisuudessa, miten onneton ja voimaton se onkaan maailman pahuuden ja kaikenlaisen synnin rehottaman sekoilun keskellä. Tämän näyn edessä on suljettava suunsa, hiljennyttävä suureen kiitollisuuteen ja nöyryyteen, ihmetellen ajateltava Jumalan suunnatonta rakkautta langenneita ja syntisiä, sairaita ja eksyneitä sieluja kohtaan. Ja kun katsomme itseemme uskovina, huomaamme olevamme pieniä kuin hiekanmuruset, avuttomia ja kykenemättömiä mihinkään hyvään. Siksi rukoilemme niin kuin olet opettanut: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;…. se on varmasti oikein ja parasta seurakunnalle, mitä voimme odottaa ja mikä varmasti on totta ja kestää ajassa ja ikuisuudessa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni....

Sillä Herra, teidän Jumalanne,
on jumalain Jumala ja herrain Herra,
suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala,
joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,
joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden
ja joka rakastaa muukalaista
ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.
Sentähden rakastakaa muukalaista,
sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.
Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele,
hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.
Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi,
joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot,
jotka sinun silmäsi ovat nähneet.
                                                               5.Moos.10:17-21.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Jakakaa omanne pyhäin tarpeeksi


Niin kauan kun olen ollut uskossa, on kristillisillä järjestöillä ja seurakunnilla ollut ainainen rahapula muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Itsekin työskentelin kahden hyvin erilaisen järjestön palveluksessa Herran työtä tehden ja kysellen. Ensimmäinen oli pieni toinen suuri, mutta kummassakin puhuttiin aika usein rahasta ja kovin mielellään sen saaminen ihmisiltä järjestöön kaadettiin juuri julistustyöntekijöiden niskaan. Niinpä sitten osa työntekijöistä uupui kokonaan, osa keskittyi seurakuntien mielistelyyn ja kolehtien maksimoimiseen, osa otti tiedot vastaan flegmaattisen välinpitämättömästi. Olipa joukossa niitäkin, jotka eivät ymmärtäneet juuri mitään rahantekemisestä, myymisestä tai taloudesta, mutta heillä oli kuitenkin suuri Jumala hyvä usko Herran apuun sekä kirkas evankeliumi. Ja jotenkin se talouskin sujui näiden viimeksi mainittujen Jumalan hullujen vaikutuspiirissä parhaiten? Kristuksella näyttää olevan erilainen maku kuin maailmassa yleensä?

Tuoreet verotiedot kiinnostavat ihmisiä kovasti ja köyhiä kiinnostaa tietää, kuka on oikein rikas, missä sitä rahaa oikein liikkuu ja kuka sitä varastoi. Voihan sitä sitten lukiessaan unelmoida itsekin olevansa jotain, kun sattuu tuntemaan jonkun miljonäärin? Uutisia kehystävät jatkuvasti raha, rahanvalta, taloudellinen tulevaisuus, hallitsijat, jotka ohjailevat näennäisesti kassavirtoja. Onhan se itsestään selvä, että esimerkiksi Euroopan talousalue on luotu ja muokattu rahan valtaa suosimaan ja tukemaan, jos ei nyt ihan paratiisiksi niin kuitenkin paremmaksi maailmaksi verrattuna köyhiin kolmansiin maihin. Jos raha ei ratkaisisi tänään, koko unioni pirstoutuisi hetkessä.


Marketin eteisessä oli raha-automaattipelejä, joissa luki: "Hyvän tahdon pelejä" RAY - Hauskaa hallovenia (tarkoittaa riivaajahenkien ja paholaisen manaus ja ylistysjuhlamenoja, joita markkinoidaan amerikkalaisina lastenjuhlina)!? Hirtehishuumoria tai satiiria tai sulaa hulluutta? Valhetta kuitenkin kaikkineen koko pelibisnes, sillä nämä pelikoneet on rakennettu rahastamaan ihmiset kuiville, herättämään alhaiset pelihimot valloilleen ja ne voisivat yhtä hyvin nimetä "lypsykoneiksi". Niihin monet eläkeläisetkin lykkäävät hyväuskoisina vähäiset rahansa helpon rikastumisen toivossa.

Asuimme vaimoni kanssa eräällä paikkakunnalla, jossa kävi niin, että paikallisen sen aikuisen postikonttorin esimies sekoili pelihimon syövereihin lotossa ja pölli talon rahaa miljoonia ajatellen, että eräänä päivän, kun päävoitto kilahtaa, niin hän sitten maksaa "lainat" takaisin. Mutta voittoa ei tullut - ei ainakaan tarpeeksi, sillä tapasimme seuraavan kerran eräällä vankilavierailulla, kun menimme pitämään sinne hengellistä tilaisuutta. Esimies oli tutkintovankeudessa odottamassa lopullista tuomiota.

Maailmaa kiinnostavat aina vain valta ja raha? Maailmaa kiinnostavat verot, ja niistä saatava hyöty? Maailmaa kiinnostaa tehdäänkö kaikki enemmistön sääntöjen mukaan, että ajallinen menestys olisi taattu? Maailmalla ovat suuret pankit, hienot bisneskiinteistöt, sijoitustalot ja herra-klubit? Kristuksen opetuslapset ovat köyhiä, mutta Herra on heidän turvansa. Uskoville on tärkeää, että Jeesuksen sanoma kuuluu maksoi mitä maksoi. "Keisarin" tulee aina olla kakkonen Jeesukseen nähden, sillä Kristus avaa omilleen kuninkaalisen vapauden: ”Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt.17:26-27.


Kalastaja sai uuden kalastustehtävän, piti siirtyä verkkokalastuksesta pois ja mennä vain ongelle, napata yksi kala, jonka suuhun oli kätketty hopearaha. Miltähän se kuulosti Pietarin korvissa? Mutta ihme tapahtui ja siellä oli raha - veroraha, jolla hoidettiin ajallisia asioita. Onhan tietysti mahdollista, että kotona saattoi odottaa vaimo jonkinlaista ostospäivä-ihmerahaa ja miehen tuloa kotiin niissä merkeissä? Ehkä kavereillakin olisi ollut mielessä rahalle sopivampaa käyttöä? Mutta tämä meni verottajalle.

Uskovan onni on viedä aina kuormansa Vapahtajalle, kertoa surunsa ja ilonsa, lankeemuksensa ja synkät mietteensä Jeesukselle. "…murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2.Kor.6:10. Onhan tavallista, että murheet pyrkivät hidastamaan menoa ja surut kuormittuvat erikoisesti niiden kantajien niskaan. Joskus vastauksia on kovin vähän, mutta kysymyksiä ja pettymyksiä kassikaupalla. Mutta juuri silloin ja usein vain silloin Jeesuksen armo tulee näkyviin erittäin kirkkaana taivaan valona. "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 8:9. Köyhä Kristus, on Raamatun ilmoittama Herra, seurakunnan ylläpitäjä ja salattu Jumala. Siksi monellekaan ei avaudu hänen olemuksensa ja henkilökohtainen hyvyytensä. Ihmiset etsivät kunniakasta Kristusta, näyttävää voittaja persoonaa, joka takaa heillekin kaiken ajallisen menestyksen ja suosikkiaseman. Kristus, joka kykenee juuri ja juuri maksamaan verot, ei ole kiehtova hallitsija.

Mutta Herralla on jokaiselle uskovalle onki ja kala, jonka suussa on raha. Tämä edellyttää uskoa siihen, mitä Jeesus sanoo, mitä on aiemmin kirjoitettu sanassa. Se edellyttää liikkeelle lähtöä uskossa ei näkemisessä, sillä ihminen elää jokaisesta sanasta, joka on Jumalan suusta lähtenyt. Uusi tehtävä on Jeesuksen valitsema ja siinä on Jumalan aikataulu. Tällä tiellä koetaan johdatusta ja varjelusta, onnistumista ja asioiden loksahtamista paikoilleen, ihmeellistä järjestymistä. Tällä tiellä tutustutaan uusiin ystäviin ja koetaan yhteyttä ja siunausta. Tällä tiellä apu osoittautuu lahjaksi. Syvällisesti ajatellen sen tien kulkija ymmärtää, että tämä on Jeesuksen aikaansaamaa, ainutlaatuista, ehkä vain kerran elämässä tapahtuvaa, hengellinen kokemus, jossa on ajalliset kuoret ja taivaallinen sisältö. Tänne jäävät aikanaan verot, onget, kalat, rahat ja kaikki näkyvä, kun uskova lähtee Herransa iloon.


Ajallisen käyttäminen Jeesuksen ohjauksessa on yksi uskovan ihmisen tärkeä päivittäinen elämän asia. Olemme saaneet, että voimme jakaa. Evankeliumi on kuin peili, jossa näkee oman kuvansa ja armahduksen koko kirjon, synnin pois pesemisen ihmeen ja uuden elämän vapauden lain ja vaikutuksen. Myös toiset uskovat tulevat rakkaiksi ja pelastettu on mielellään uskovien seurassa.
"Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta." (Bibl. Jakakaa omanne pyhäin tarpeeksi. Ottakaa mielellänne huoneeseen. ) Room.12:13. Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa, että hän kykenee ajattelemaan asioita toisen kannalta tämän hyödyksi ilman taka-ajatuksia.

Tämä tila onkin vihollisen ainaisen hyökkäyksen kohteena, sillä se vihaa uskovien keskinäistä yhteyttä ja rakkautta. Se hajottaa seurakunnan, jos mahdollista pieniksi pirstaleiksi, eriseuroiksi, lahkoiksi, oppipiireiksi, politiikan mankeleiksi, esiintyjien ja suosion tavoittelijoitten etujärjestöksi, maailman parannus muutosryhmäksi, uskonto marketeiksi, ohjelmatoimistoiksi, hauskanpidon edelläkävijöiksi.
Siksi uskovien pitää olla aina valvovina ja nähdä Raamatun sanan valo kaiken arvokkaan korostajaksi. Silloin Jeesus on arvoisessa asemassa, suuri ja kunnioitettava ja jokainen häneen uskova kallisarvoinen. On aika kertoa rahahuolensa Herralle. On aika kertoa ihmissuhde ongelmansa Herralle. On aika kertoa murheensa Herralle. On aika kertoa hengelliset tarpeensa Herralle – ja kiitollisena laulaa Hänelle....

1.Jonk' on turva Jumalassa, Turvassa on paremmassa,
Kuin on tähti taivahalla, Lintu emon siiven alla.

2.Herra hoitaa omiansa Siionissa armollansa,
Aina heille tarpeet antaa, Käsillänsä heitä kantaa.

3.Niit' ei hänen kädestänsä Tempaa kenkään ikänänsä,
Jotka omakseen hän osti, Kuolost' elämähän nosti.

4.Heit' ei kohtaa puute, hätä Koskaan Herran tietämätä;
Ruuan hän ja verhon suopi, Surun sumust' ilon tuopi.

5.Iloitse siis auttajastas, Pieni lauma, Jumalastasi
Sanallaan hän kaikki saattaa Vastustajat maahan kaataa.

6.Käyköön myöten taikka vastaan, Eipä Isä heitä lastaan,
Kaikk' on hänen aikehensa Tosionneks omillensa.

L. S.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

kotiseurat


Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: 

millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; 

kaikki tapahtukoon rakennukseksi. 1.Kor.14:26

torstai 1. marraskuuta 2018

....ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen.... Matt.17:27

Messu Tervakosken kirkossa

su 4.11. kello 13.00
Messu Tervakosken kirkossa Tervakosken kirkko ja seurakuntakeskus
Tervetuloa messuun klo 13
24. sunnuntai helluntaista
Kahden valtakunnan kansalaisena
messussa saarnaa Turkka Aaltonen
Anu Vaarnamo, Tapio Mäenpää
messun jälkeen SLEY:n syysjuhla seurakuntasalissa

tiistai 30. lokakuuta 2018

Hyvän Olon Ilta

Hyvän Olon Ilta

Keskiviikkona 31.10.2018 klo 18.00

Elämän Eliksiirillä, Vanhakoivistontie 12, Pori

Puhe ja musiikki: Turkka ja Hilkka Aaltonen

Juonto: Joona Isokorpi

Kahvitus, ruokakassit

perjantai 26. lokakuuta 2018

Jeesuksen ystävättären ääni


Kirkonmenot olivat juuri loppuneet ja jumalanpalveluksen osallistujaväki oli lähtenyt tahoilleen. Tulin sakastista kirkon puolelle aikeissa lähteä seuraavaan tilaisuuteen puhumaan. Eräs seurakunta-aktiivi pysäytti minut ja kysyi voisinko tulla rukoilemaan pienen lapsen puolesta, kun seurakunnan vakinaiset työntekijät eivät ehtisi sitä tehdä? Toki, vastasin. Kirkon keskilaivassa istui nuori äiti kahden lapsen kanssa. Vanhempi lapsi ja äiti olivat käyneet ehtoollispöydässä juuri aikaisemmin, olin nähnyt heidät ja heidän lastenrattaansa kirkon käytävällä. Äidin sylissä oli pieni, vastasyntynyt, puolimetrinen vauva, joka oli juuri herännyt. Kysyin äidiltä, että halusiko hän minun rukoilevan vauvan puolesta ja hän vastasi myöntävästi. Kysyin, että oliko lapsella nimi ja sen kuultuani rukoilin pikkuisen puolesta laskemalla käden hän hennoille hiuksilleen. Äiti kiitti ja minä jatkoin matkaani muihin tehtäviin.


Ajattelin, miten avuton vauva olikaan, miten riippuvainen kaikesta avusta, jota hänelle osoitetaan. Miten suuriarvoista onkaan Jumalan luomisjärjestys, jossa isä ja äiti huolehtivat lapsistaan, keskittyvät perheen koossa pitämiseen. Ajattelin sellaisia ihmisiä, jotka on hylätty lapsena, joiden äiti ei ole välittänyt lapsestaan, joiden elämän alkumetrit ovat olleet täynnä syrjään sysäämistä, epävarmuutta ja pelkoa? Ajattelin sitä ihmistä, jolle oli kerrottu aikuistumisen kynnyksellä, että hän oli ollut "vahinko", jonka ei olisi pitänyt lainkaan tulla tähän maailmaan, jonka äiti oli todennut kuuluisat sanansa: - voi ei, taas raskaana? Ajattelin sitä ystäväämme, joka oli saanut äitinsä kuolinvuoteella kuulla isänsä nimen ja mennyt sitten mieli virittyneenä onnelliseen tapaamiseen tämän kanssa. Ovikellon soiton jälkeen oven avauduttua ja ystävän kerrottua, kuka hän oli, isä oli vetänyt oven kiinni tämän nenän edestä sanaakaan sanomatta? Kauhea kokemus! Ajattelin niitä lapsia, joita oli rakastettu ja se oli sanottu ääneen ilman suurieleisiä lahjuksia ja velvollisuuksia, joita on pidetty pienenä sylissä, hyväilty ja pallutettu. Ajattelin niitä lapsia, jotka voivat olla kiitollisia vanhemmilleen hellästä hoidosta ja vastuunkantamisesta, huolenpidosta. Ajattelin niitä lapsia, joita siunattu kätten päälle panemisen kautta ja kasteen yhteydessä, jotka voivat olla kiitollisia uskoville vanhemmilleen siitä, että heidät on kannettu Kristuksen luokse ja heille on pyydetty Jumalan siunausta koko elämän kuluksi.

Ludmilla Elisabeth Schwarzburg-Rudolstadt, eli 1600-luvulla Saksassa, oli elävässä uskossa, kävi aktiivisesti seurakunnassa Jumalan sanan kuulossa ja kirjoitti sen seurauksena 200 laulua. Hän kuoli 32 v. tuhkarokkoon. Hänen laulunsa osoittavat, että hän on ollut syvästi uskovainen luonne ja hänellä oli voimakas rakkaus Jeesukseen. Laulut koostuivat pikemminkin oman sielunelämän rakentamisesta kuin ajatellen julkista palvontaa seurakunnassa.
Nykyisessä virsikirjassamme on virsi 380 joka on hänen kirjoittamansa. Tosin tämä käytössä oleva versio on pahasti kulunut kääntäjien kovakouraisessa riimittelyssä ja alkuperäinen sanoma on himmentynyt huomattavasti. Mutta alkuperäisessä tekstissä on vielä mehu tallella. Se on nuoren naisen rukous rakkaalle Vapahtajalleen, Jeesukselle. Se on säilynyt meille laulukokoelmassa, jonka Ludmillan veli julkaisi sisarensa kuoleman jälkeen nimellä "Ystävättären ääni". Nimi kuvaa nuoren neidon puhdasta rakkautta Jeesusta kohtaan.

1. Huolehdi isä, huolehdi, huolehdi minun huolistani, huolehdi minun rauhastani tänään ja huomenna, huolehdi minusta koko ajan, huolehdi minun mielestäni, oi Jumala ystävällisyydessäsi, sinä hoidat yksin.

Uskovan suuri löytö on Jumalan lapseuden asema, joka annetaan hänelle pelkästään lahjana, taivaan lahjana. Sen vastapainona on sitten tuo kurja orjan asema, joka pyrkii aina vanhan ihmisen kautta valtaamaan mielen. Orja ostaa hyväksymistä ja tekee pakosta asioita Herralleen. Orja ei tunne rakkautta, eikä elä armosta. Lapsi luottaa isäänsä ja suostuu tämän ratkaisuihin. "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room.8:15-16.


2. Huolehdi, kun päiväni alkaa, huolehdi ruumiistani ja sielustani; huolehdi, etten tee kenellekään toisin, kuin sinä käsket; Huolehdi, Korkein, kun mieleni huojuu edestakaisin; huolehdi, etten ole tahtosi vastaisesti aloittamassa mitään.

Monilla on huojuva mieli syntymäominaisuutena ja sen kanssa pitäisi pärjätä täällä? Siksi on tärkeää, että uskova voisi aina löytää Herransa tahdon ja suunnitelman elämässään ja seurata sitä. Tähän kuuluvat erilaiset valinnat arkipäivässä ja monet ihmissuhteet, joita pitäisi hoitaa menestyksellisesti. Toiset uskovat ovat aivan liian nopeita ja jotkut taas auttamattoman hitaita. Kummankin pitäisi saada Herralta apua luonteensa heikkouksien kurissa pitämiseen, että Pyhän Hengen johdatus saisi tilaa mielessä ja puheissa, hyvissä teoissa, joita ei koskaan ole liikaa. "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan."Ps.91:15

3. Hoida ja jätä sanasi meille myös loppuun asti, että sakramenttien tapaan et koskaan ole kääntynyt meiltä; Huolehdi esivallasta, että palvelisivat sanallasi kaikkia ihmisiä jokaisessa säädyssä ja paikassa.

Jumalan sana hoitaa ihmisen olemusta kokonaisvaltaisesti, ruumiin, sielun ja hengen osalta. Sen parantava vaikutus on taivaallista. Siihen uskova tahtoo kiinnittyä, sen varassa levätä, sitä syödä lääkkeeksi ja elämäksi. Sana siunaa ja ohjaa myös ympäristöä, kääntymättömän maailman suuria rakenteita, kun Herra ohjaa rukousten kautta historian kulkua. Jeesus on elämämme laupias samarialainen, joka tulee luoksemme, kun makaamme puolikuolleina ja pahasti haavoitettuina: "Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.'" Luuk.10:34-35. Jeesus tekee hoidettavista hoitajia.


4. Huolehdi, suuri ihmisystävällinen meistä, lapsistasi; Huolehdi, Herra, ystävistä ja vihollisista; Huolehdi meistä syntisistä; Huolehdi minun leipäosastani, Huolehdi kuitenkin kaikista, jotka ovat kanssani tarpeessa, Huolehdi, jos lankean.

- Isä meidän rukouksessa pyydämme: - Anna meille jokapäiväinen leipämme. Katekismuksessa luemme: Jumala tosin antaa jokapäiväisen leivän kaikille ihmisille, jopa pahoillekin, ilman meidän rukoustamme. Mutta me anomme tässä rukouksessa, että Jumala opettaisi meitä tuntemaan sen hänen hyvyydekseen ja kiitollisilla nauttimaan jokapäiväistä leipäämme.
Se on kaikki, mitä kuuluu ravintoon ja välttämättömiin tarpeisiimme niin kuin ruokajuoma, vaatteet, jalkineet, koti ja kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat työntekijät, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha ja terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muuta sen kaltaista.
 
Jeesus on sieluni ankkuri
Olimme Israelissa pitämässä lastenleiriä Venäjän juutalaislapsille. Eräällä oppitunnilla oli aiheena Jumalan olemuksen isällinen puoli ja tein lapsille kysymyksiä heidän taustastaan ja kotioloistaan: 1. Kuka on kylvänyt sanan siemenen heihin? 2. Kuka on rukoillut heidän puolestaan? 3. Kuka on vienyt heidät seurakuntaan? 4. Kuka on johtanut heitä Jeesuksen luo? Suurin osa vastasi mummo ja vaari, sekä vanhemmat. On onnellista, jos lähisukulaiset ovat noin kirkkaasti uskossa ja ymmärtävät Jumalan hoitavan työn tarkoituksen ja tarpeen lasten suhteen.

5. Huolehdi, kun suljen silmäni, huolehdi, kun olen levossa ja herään taas; Huolehdi toimiani ja asemaani, Sanaa, syytä ja runoa, sinun työtäsi minun kädestäni, antaessani ja tehdessäni.

Lepo, yöuni, terveellinen ravinto, tasapainoinen sielun ja ruumiin kulttuuri ovat tärkeää jokaiselle, muuten menee tahti sekaisin ja päätä särkee, mahahapot kuohuvat yli äyräiden, suoli on solmussa ja mieli ailahtelee. On ihana etuoikeus olla Jumalan lapsi ja Herran hoidossa nukkuessaankin. Kun vielä voi ottaa arkiaskareensa hänen kädestään, se on rohkaisevaa. "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." Val.3:22-23.

6. Huolehdi, omaisuudestani, kunniastani ja hyvästä nimestäni; Huolehdi, jos kärsin vääryyden siemenistä; Huolehdi, jos synnin ja pilkan tähden lihani haluaa opastaa minua; Huolehdi, kun kuoleman edessä joudun taisteluihin. 

Kristityn pitäisi oppia elämään aina samanlaisena kotona, kirkossa, maailmassa, uskossa, ilman naamiota - eikä olla kahden tien kulkija, kakkosluokan näyttelijä. Pitää oppia olemaan hyvässä maineessa ja pahassa, koettelemuksissa ja onnistumisissa, rikkaana ja köyhänä, tarpeellisena ja tarpeettomana.

Martta ja Maria sanoivat aikoinaan perhedraaman yhteydessä: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä…." Joh.11:21. Kyllä Herra oli silloinkin kaikkialla, hallitsi kaiken. Jeesus toimi niin kuin Isä tahtoi ja tuli kotiin, kun Isä tahtoi. Vaivat paljastavat sisimmän olemuksemme ja uskomme. Pimeys tuo tullessaan valon tarpeen. Eikä Herra ei ole hemmottelemassa omiaan, sillä siitä ei hyvää seuraa, uskovista vain tulee ronkeleita ja nirsoja, etumaisia sijoja tavoittelevia, pintaliitäjiä. "Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön." Snl.29:21

7. Huolehdi, Herra, kun minua koskettaa Saatana täällä maan päällä; Huolehdi, kun joudun oikeuteen ja minut olisi vangittava; Huolehdi, hautapaikkani; Huolehdi, elämässäni; Huolehdi, jos mieleni on nyt jättämässä sinut.

Meitä vedetään nykyään moneen suuntaan, aikaamme varastetaan turhuuden markkinoille, persoonaamme hyväksikäytetään, varojamme ohjataan ylelliseen kulutusjuhlaan, kotiamme pyritään hallitsemaan tiedotusvälineiden kautta. Paholainen ohjaa maailman menoa, jos sille sallitaan valtaa. Erikoisesti se vainoaa uskovia ja pyrkii suistamaan Herran omat pois tieltä. "Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu." llm.2:13. On onnellista antaa itsensä, rakkaansa ja kaiken Jeesuksen käsiin, sillä hän huolehtii meistä pahuuden keskelläkin. Kiitos hänelle. Jeesuksen ystävyys on taivaan lahja.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Vääriä profeettoja ja oikeita profetioita


Yhdysvaltain entinen presidentti Obama osallistui Nordic Business Forum-tapahtumaan Helsingissä syyskuussa. Obama on järjestäjien mukaan kutsuttu pitämään puhe tapahtumaan kutsutuille 7500 yritysjohtajalle ympäri maailmaa. Obaman laajensi kampanjansa iskulausetta "Yes we can" (kyllä me voimme) tukijoiden joukossa kutsuen kaikki amerikkalaiset jakamaan lupauksensa muutokseen. Voittopuheessaan Obama korosti muun muassa minkä tahansa olevan mahdollista sekä demokratian voimaan. Hän kuvasi maailman paikaksi, joka on ihmisille parempi kuin koskaan ennen, mutta jossa hyvän kehityksen jatko ei ole lainkaan varmaa. Tietojen mukaan Obamalle maksetaan yleensä 400 000 dollaria yhdestä puheesta, joka kestää noin yhden tunnin? Ei ole tiedossa, paljonko Obamalle maksettiin puhumisesta Nordic Business Forum-yritystapahtumassa. Tapahtuman liput myytiin loppuun. Tilaisuuteen myytiin kolmen hintaluokan lippuja, joista kalleimmat, 2540 euron First Class-liput oikeuttivat muun muassa yhteiseen kuvaan ja juttutuokioon pääpuhujan kanssa. ”Köyhät” pääsivät mukaan vähän yli tonnin maksulla. Luin sitten tilaisuuden jälkeen erään toimittajan arvion puheesta, ja hän kertoi, että väsyneen oloinen Obama ei sanonut juuri mitään mainittavaa. Kalliita sanoja?


Kuuntelin muutamia vaikutusvaltaisia päätöksentekijöitä, joita pidetään nykyään asiantuntijoina yhteiskunnallisissa asioissa. Nämä kannanotot sekoittuvat sitten lähes kokonaan puoluepolitiikkaan ja sen tähden hyvinä kuulostavat asiat menettivät jo ensimetreillään uskottavuuttaan. Ilmastonmuutos, köyhyys, tulonjako, sotilaallisuus, maahanmuutto, moraali, uskonnot puhuttavat ihmisiä siinä määrin kuin se koskettaa heidän omaa elämäänsä. Erikoista on se, että nykyajan uskovaiset menevät kovin helposti mukaan tällaiseen vedätykseen. Eiväthän ihmiskunnan suurimmat ongelmat ole näitä paljon mainostettuja uutisointeja, vaan aina ja kaikkialla vallitseva synti kaikissa sen kukkimisen ja levittäytymisen muodoissa. Jumalaa vastaan tehdyt rikkomukset tuovat tuhon, eivät ympäristön rappeutumisen ongelmat. Ja entä sitten, kun Herra ottaa raskaan tyrmäyksensä käyttöön, tuomion pasuunat alkavat soivat ja vihan maljat vuodatetaan ihmisten niskaan? Silloin on pula piilopaikoista, eikä kukaan mieti enää ympäristökysymyksiä tai muita globaaleja ongelmia, kysymys on kuolemasta ja Jumalan vihasta. "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta…" 2.Tess.1:7-9.

Näitä asiantuntijoita – ”nykyajan profeettoja” - kuunnellessani kiinnitin huomiota siihen puhetapaan, mikä on tullut jäädäkseen: ”kyllä' me voimme”, ”kyllä me osaamme”, "voimme luoda paremman yhteiskunnan tuleville sukupolville", "on tärkeä luoda uskoa tulevaan", "omat ratkaisumme vaikuttavat merkittävästi", "elämme nykyaikaa", "Ihmiskunnalla on armonaikaa 11 vuotta". Tällaiset lauseet ovat kuin uusi uskonto, jossa Jumalan paikalle on pantu ihminen, äly, tieto, raha ja valhe. Suuri yleisö ottaa nämä "saarnat" ilolla vastaan ja uskoo voivansa selvitä ilman Jumalaa kaikesta, se ei tarvitse Herraa ja Vapahtajaa, Jeesusta, kuin aikoinaan eräänä Pääsiäisenä Jerusalemissa: - Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse, päästä Barabbas....

Sama ongelma on näissä TV-ohjelmissa, joissa pohditaan maapallon olemusta. Niissä hehkutetaan poikkeuksetta tämän paikan ainutlaatuisuutta, erikoista asemaa, elinolosuhteita. Suuria ihasteluja saavat osakseen maapallon suuret vesivarat, ilmakehän suojakerros auringonvalon suhteen. Täällä ja vain täällä on maailmankaikkeudessa elämää ja se kummastuttaa tutkijoita. He ovat varmoja, että vielä löytyy vastaavaa muualtakin? Ei ole Jumalaa, he sanovat. Mutta sitten kun pitäisi tulla siihen johtopäätökseen, että Jumala on tämän kaiken tehnyt, ryhdytään puhumaan vuosimiljardien kehityskulusta, sattumanvalinnasta ja muusta roskasta ilman sensuuria. Kuulostaa kuin selvänä esiintynyt henkilö olisi yhtäkkiä juopunut tai huumaantunut todella pahasti ja mennyt aivan sekaisin? He eivät tiedä, ettei Jumala tarvitse aikaa!

Mihin tämä sosiaalisen median propaganda pyrkii? Tuhatvuotiseen valtakuntaan ilman Kristusta. Se pyrkii luomaan maanpäällisen paratiisiin, hyvinvointiyhteiskuntaan ilman Messiasta. Se pyrkii korjaamaan syntinsä ilman Jeesuksen sovitusta, se pyrkii nousemaan tähdeksi, joka kestää kirkkaasti ikuisesti ilman Luojaa. Mutta tulevaisuus on Jumalan ja Herran Jeesuksen, hän viheltää ihmisten virittämän pelin poikki ja ilmestyy kaiken kesken pitämään järjestystä. Vapahtaja pukeutuu tuomarin asuun ja ilosanoman aika on silloin ohi.


On muuten aika tyhmää ajatella, että paluu jokapäiväisessä elämässä entiseen köyhään ja vaatimattomaan aikaan korjaisi maailman tilannetta. Ei ole olemassa vanhoja hyviä aikoja, koska synti on turmellut kaiken ja edelleen turmelee. On kai niitäkin, jotka ajattelevat, että ihanne olisi kaivosta kannettava vesi, ulkohuone, puulämmitys ja hevosrattaat. Sitten on enemmän ehkä niitä, jotka ajattelevat ajavansa sähköautolla ja polkupyörällä, syövänsä pääasiassa kasviksia, kasvattavansa puita, lämmittävänsä kotinsa sähköllä, lajittelemalla jätteet, suosimalla vanhaa ostoskassia kauppamatkalla ja hautaamalla sukulaiset ekologisesti paperipussissa.
No köyhät eivät ylety tuohonkaan, vaan tulevat toimeen nippa nappa, syövät makaronia ja pari päivää vanhaa paahtoleipää ruokakassi toiminnan ansiosta. Raamattu opettaa keskittymään oleelliseen ja rukoilemaan Jumalan vaikutusta ja evankeliumin menestystä kaikkialla: "Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen. Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta." 2.Tess.3:1-3.


Tullessani uskoon minulla oli erikoinen kokemus, jossa tajusin yhtäkkiä olevani aivan uudessa ympäristössä, kun olin päässyt sisään Jumalan valtakuntaan. Tajusin olevani siinä ja tajusin, etteivät monetkaan muut olleet siinä. Se ei ollut sanallinen viesti vaan yhden hetken kokemuksellinen havainto. Myöhemmin olen ajatellut, että Jumalan todellisuus on tässä ympärillämme koko ajan, vaikka emme häntä näe. Hän on kaikkialla, hän hallitsee ja johtaa kaikkea ja kerran hän pyyhkäisee kaiken tämän näkyvän pois ja sitä ei ole enää. Hän luo uuden taivaan ja uuden maan, hän tekee niin kuin tahtoo ja silloin kuin tahtoo. Hän on kaiken keskus, valtias, ikuisuuden Herra, joka päättää jokaisen ihmisen aseman ikuisuudessa, kun tämän maailman valot sammuvat, laulut ja melut ovat lakanneet kuulumasta. Jäljellä on vain kaksi ryhmää kaukana toisistaan, toiset jotka iloitsevat ikuisesta elämästä Hänen yhteydessään, ja toiset jotka ikuisesti itkevät ja kiristelevät hampaitaan saamatta lepoa…….

"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala…. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tess.2:3-4, 9-12.
Vääriä profeettoja ilmestyy koko ajan ja eräänä päivänä itse perkele ottaa ihmismuodon ja inkarnoituu antikristuksena maailmaan. Hän vainoaa Jeesukseen uskovia. Miten siis selvitä uskossa, kun vastus on noin kova? Luottamalla Jeesukseen, pysymällä hänessä, hänen sanassaan, uskovien yhteydessä. Raamattu mainitsee seikkoja, jotka edeltävät antikristuksen tuloa: 1.Luopumuksen Jumalan sanasta 2.Valheen suuren vaikutuksen 3.Yleisen totuuden turhentamisen 4.Petollisuuden, joka johtaa eksytykseen 5.Vääryyden, joka esiintyy Jumalan vanhurskauden mitätöimisenä. 6.Johtamalla ihmisiä pimeyteen. Maailma kyllä huutaa sanomaansa ja julistaa sokeuttansa joka torvesta, ei se lakkaa ennen kuin Herra itse sen vaientaa.


Pientä on ihmisinä vaikutuksemme, elämämme ja tekomme täällä, ei niistä juuri kannata puhua suureen ääneen. Kämmenen levyinen elämämme soljuu kuin keväinen puro, hetken hakee uomaansa, loistaa auringon säteitä, lirisee ja rientää päämääräänsä, sitten kuivuu ja lakkaa olemasta. Meitä ympäröivä maailma on täynnä turhaa puhetta, tyhjää naurua ja harakan säkätystä. Tuskin koskaan on ihmissieluja revitty niin moneen suuntaan kuin nyt, sillä piru on valjastanut henkilökuntansa ja kannattajansa suureen missioon. Sillä on vain vähän aikaa, kiire pakkaa päälle ja valomerkki on tulossa - tarjoilu loppuu ja totuus paljastuu - Kristus Jeesus on tulossa ja hän muuttaa kaiken. Vääriä profeettoja ilmestyy jatkuvasti lisääntyvissä määrin ja kaikilla heillä on oma erikoinen korostuksensa ja sanoman sisältö joka kosiskelee suurta yleisöä. Menestys on varma, sillä ihmiset kaipaavat sekä sirkushuveja että käskijöitä - kuninkaat kelpaavat ja kansa hurraa. Suurin lupauksin he marssivat esiin, mutta tyhjää on täynnä heidän joulupukin säkkinsä.

Voi, Herra, kuinka paljon tämä aika tarvitsisikaan sinun profeettojasi, jotka nostaisivat sinun Jeesus nimesi kaikkien kuuluville, ulottuville ja vastaanotettavaksi, jotka voisivat rohkeasti kuuluttaa pelotta pyhän sanasi horjumattomat totuudet ja Jumalan ikuisen rakkauden viestin syntisten, köyhien, sokeiden, vangittujen, nälkäisten ulottuville.
Mutta vaikka emme näkisi enää profeettojasi keskuudessamme, Herra, olet kuitenkin antanut meille sanasi aarteet, profetiat, jotka eivät horju, eivätkä petä, eivätkä muutu enemmistön päätöksellä. Auta uskoviasi lujasti seisomaan sanasi lupausten varassa kun kaikki näkyvä horjuu, maa huojuu, hoippuu, tuhoutuu, ja tuomiosi kohtaavat tähän paratiisiin pyrkiviä. Auta meitä kohottamaan katseemme Jumalan Karitsaan, Jeesukseen, ikuiseen valtiaaseemme, Isän suosikkiin, joka ei koskaan petä. Sillä sinussa, Kristus, on meillä Taivaallinen pyhitys, Isän tahto, Jumalan valtakunta, elämänleipä, anteeksiantava armo ja turvapaikka pahasta – aina. Aamen.