On Jumala suur´ - Hän suuri on!

Aika on kaikkien ihmisten elämää koskeva suure, johon ei voida vaikuttaa edes kelloja siirtämällä. Sitä on laskettu aina ja sen mukaan on eletty. Sitä on merkitty Jumalan kirjaan syntymän ja kuoleman väliin itse kullekin sopivasti. Tiede on yrittänyt selvittää ajankulua järkeään käyttämällä ja päätynyt miljardeihin vuosiin, kun järki on loppunut kesken. Mutta totuus on se, ettei tällaisia olosuhteita synny itsestään, eikä millään sattuman kaupalla. Aikaa on joskus esitetty myös neljänneksi ulottuvuudeksi? Jumalan kannalta näin on, koska hän voi kulkea myös taaksepäin ajassa - meille se ei ole mahdollista.

"Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle." Ja tapahtui niin: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1.Moos.1:13-18.

Siinä meni aikaa yksi päivä, kun Jumala laittoi taivaalla näkyvät kappaleet luoden ja paikoilleen. Se oli kolmas päivä, joka profeetallisesti viittaa jo Kristuksen ylösnousemukseen ja niin ollen uuteen aikaan. Tätä aikajanaa Jumala on toistanut tietyin väliajoin pitkin ilmoitustaan. Ilman Jumalaa ihminen on ihan pulassa tuijottaen taivaalle ajatellen maailmankaikkeutta. Hän tarvitsisi Pyhän Hengen ja elävän uskon, mutta hengellisesti kuolleena hänen ajatuksensa ja päätelmänsä ovat vain kuolleita turhia mietteitä.

Jumalan luomistyön huipentumana hän teki ihmisen oman mallinsa mukaan. Se tapahtui niin kuin on kirjoitettu Jumalan sanalla kuudentena luomistyön päivänä. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1.Moos.1:27. Miten kauan siinä meni aikaa? Yksi päivä siihen kului ja sekin vain järjestyksen vuoksi, sillä hän olisi voinut toteuttaa kaiken vaikka silmänräpäyksessä - onhan kyseessä Jumala. Mutta, miten tomusta tehdään ihminen - mies ja hänen kylkiluustaan nainen, on täysin käsityskykymme ulkopuolella. Ilman Jumalaa askartelevat tutkijat tarvitsevat paljon aikaa saadakseen edes hieman ajatuksissaan syntymään ja sekin vielä vain sattuman valintana ilman alkua? Puhe alkuräjähdyksestä on suorastaan jumalanpilkkaa, erittäin tyhmää ja vahingollista sekoilua. On ihana katsoa uskovan silmin Herraan tekijäänsä ja kiitollisesti ajatellen omaa asemaansa luotuna, lunastettuna ja pyhitettynä. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Tiedemiehet ja luonnontutkijat ovat miettineet päänsä puhki, miten kaikki tämä näkyvä on syntynyt? Ajatellaan, että on fiksua kertoa ihmisälyn tuloksista totuutena kaikkeudesta, mutta eräänä päivänä tällainen tyyppi on kovin köyhä, sairas, epävarma, syyllinen ja täysin riippuvainen Jumalasta - muuta mahdollisuutta ei näy tartuttavaksi? Raamattu ei kerro meille yksityiskohtaisesti luomisen yksityiskohdista - emmekä me niitä kuitenkaan ymmärtäisikään? Sana on pelkistetty ja edessämme kuin valokuva albumin lehdeltä. "Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä" Snl.8:25. Jumalan luomistekojen suuruuden keskellä oli Jeesus, Vapahtajamme, jo olemassa. Se oli valonpilkahdus, evankeliumin ensi säde, joka tuli täyteyteensä lihassa Nasaretin puuseppänä paljon myöhemmin. On Jumala suur´- suuri on Herra!

On aivan naurettavan tyhmää paeta Jumalaa tai kuvitella, ettei hän näkisi pimeyden keskellä ihmisten pahuutta ja syntejä? Piiloutuminen on vain itsepetosta ja ajanhaaskausta, etsikkoajan, armonajan hukkaamista. "Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra."Jer.23:24. Valtavaa, kuinka suuri Herra on. Hän on kaikkialla läsnä olevana, kaikki kuulevana, kaikki näkevänä, kaikki tietävänä, hän rekistöröi kaikki asiat, tapahtumat ja jopa sanat ja merkitsee ne kirjoihinsa. Hänelle ei mikään ole salattua. "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi."Luuk.12:2. Eikä Jumala vain ole tietoinen asioista ja ihmisistä, hän myöskin puhuu, kuulee, vastaa, ohjaa ja tulee lähelle. Me ihmiset olemme sidotut paikkaan, aikaan ja kuntoomme, Jumala ei. Pyhä Henki on Herra keskuudessamme tänään ja hän ilmaisee meille Isän tahdon ja kirkastaa Jeesuksen olemuksen. Siksi voimme puhua hengellisestä valaistumisesta sielussamme. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Nuorena miehenä, kun Jumala kutsui minua, kuulin miesäänen puhuvan minulle yksin ollessani. Se oli järkyttävää ja pelottavaa, entuudestaan tuntematonta minulle. Jumala puhui minulle ja keskustelin hänen kanssaan. Kaikki käsitykseni Jumalasta meni silloin uusiksi, kun näkymätön maailma avattiin eteeni kuin ovi. Pian ymmärsin, kuinka suuressa pimeydessä olin ollut ja kuinka suuressa pimeydessä koko maailma elää edelleen. Ymmärsin myös sen, etteivät ihmiset ole halukkaita kuulemaan totuutta, eivätkä usko tällaisia tarinoita. Ihmisille sattuma, säkä, tuuri ja onni ovat tuttuja ilmaisuja, joilla luullaan kohtalon siirtelevän meitä kuin pelinappuloita. Ihmisten on helppoa uskoa satuihin, mielikuvituksiin, uniin, esineisiin ja tunnetiloihinsa, kuvitteellisiin toiveihinsa. Jumalasta he tekevät vitsin aiheen ja pilan kohteen - niin Jeesus koki täällä ollessaan ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

Jumala ei tarvitse aikaa, mutta me ihmiset tarvitsemme, että voisimme ymmärtää hänen olemuksensa suuruuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ja kaikkivaltiuden. Jumalan aikataulu on annettu meille ymmärtääksemme pelastuksen salaisuuden ja Kristuksen Jeesuksen ainutlaatuisuuden, tarttuaksemme ikuisen elämän lupaukseen.

"Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää…. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua." 2.Kor.12:2,4. Kysymme, onko nyt oikein teologista kertoa omia kokemuksiaan, jotka ovat itsellekin selittämättömiä salaisuuksia? Kysymme, kauanko tuohon matkaan meni aikaa? Mutta ei hän ollutkaan teologi vaan uskova, Jeesuksen pelastama vanha uskonnollinen fariseus, joka kulki elämässään täynnä uuden elämän virtoja. Silmänräpäys ja Paavali oli tähtien tuolla puolen - ihmeellistä, käsittämätöntä, yli ymmärryksen tapahtuvaa? Mutta sitten on itse henkilölläkin jo arvaamisen paikka, kuinka kaikki oikein tapahtui? Jos Jumala sanoo, että hän kävi siellä ruumiillisesti, niin hän sanoo siihen aamenensa. Jos Jumala sanoo, että se oli ilmestys, hän sanoo siihenkin aamenensa. Tempaus sanaa käytetään myös seurakunnan poisottamisen yhteydessä ja sekin tapahtuu äkisti, yhtäkkiä ja niin uskovan paikka jää maan päällä tyhjäksi, jopa hänen hautansa. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Jeesuksen toiminnan aikana Raamattu kertoo muutamissa kohdin, kuinka Jumalan aikataulu on hänen tahtonsa mukainen. Yhteinen piirre näissä tapauksissa on aika, joka sotii kaikkea järkevää ajattelua vastaan. Jumala on ihmeiden Jumala, yliluonnollinen kohtaa silloin näkyvää ja ajallista.

"Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu." Ja kohta hän puhdistui pitalistaan." Matt.8:3.

"Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin." Matt.12:13.

"ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako." Ja kohta viikunapuu kuivettui." Matt.21:19.

"Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa." Luuk.1:64.

"Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat," Apt.3:7.

Kuinka kaikki tapahtui kysyisi haastattelija edeltä mainituilta? He vastaisivat yhteen ääneen: - se tapahtui kohta, kun Herra sanoi sanan. - Se kävi toteutumaan heti, silmänräpäyksessä, Jumalan aikataulussa. - Hän on suuri! - haluan olla aina tämän Jeesuksen oma, seurata häntä, palvella häntä, kuunnella häntä, vaeltaa hänen valossaan, päästä taivaaseen hänen luokseen. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Maailman historian loppunäytöksessä Jumalan Poika, Jeesus, josta käytetään Raamatussa sanaa: Jumalan Karitsa, saa tehdä suuret päätökset, jotka ohjaavat kaikkeuden suuria muutoksia.

"ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa." Ilm.6:13-14. Tällaista tapahtumaa ei kukaan voi kuvitella tapahtuvan järkensä avulla. Jumala onkin sallinut ihmisten tehdä johtopäätöksiä ilman sanktiota, mutta tarjoamalla heille armoa ja pelastusta.

Luomisen ihmeellisyys ei ole vielä ehtinyt kadota ihmismielistä, kun jo tapahtuu uuden luomisen lupaus ja eteen piirtyvät kuvat uudesta maailmasta. Syntien pilaama, ihmisten ja synnin sotkema Jumalan työn jälki, saatanan temmellyskenttä, aikaan sidottu ihmiselämä ja surkeassa kunnossa oleva maapallo pannaan uusiksi. Herra tekee kaiken uudeksi, hän voi sen tehdä ja on etuoikeus olla uskovana olla siitä osallisena, päästä ilman omaa ansiotaan Kristuksen ansion piiriin ja vaikutukseen. "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan." Jes.65:17-18. Turmeluksen aika enää silloin hallitse, eikä kukaan muistele mennyttä kurjuuttaan, kärsimyksiä, pahuutta, syntiä. On tullut uusi aika, Jumalan aika - ajattomuus. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Herra sanasi sanoo: "ettei enää ole oleva aikaa" Ilm.10:6. Meidän on aivan mahdotonta näillä tomuaivoillamme tajuta sitä. Yritämme järjestää mielikuvamme näkemämme mukaan ja lisätä siihen toiveemme ja rajallisen toisilta hankkimamme tiedon ja elämän kokemuksemme. Ole kanssamme kärsivällinen, sillä olemme vain tomua. Auta meitä hiljaisuudessa katselemaan sinun ihmeellistä työtäsi hyväksemme ilman ansiotamme ja taivaallinen rauha sydämessämme uskomaan, että sinun luonasi kaikki on ikuisesti hyvin. "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole…. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm.21:1,4. On Jumala suur´- suuri on Herra!

Että he yhtä olisivat...

...että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme...

Elettiin 70-lukua. Syvässä koetuksen hetkessä - tai oikeammin pitkässä kuukausia kestäneessä aikajaksossa - menin erään iäkkään pariskunnan luo kylään Raumalla. Laiva, jossa olin silloin töissä rantautui lyhyeksi ajaksi kaupungin satamaan ja ilta oli vapaa. Olimme viettäneet muutaman päivän etsien joitakin merkkipoijuja ulkomerellä kovassa aallokossa löytämättä niitä. Tuntui siltä, että oli tehty turhaa työtä ja kulutettu aikaa ja rahaa turhaan.

Olin silloin nuori ja vasta vähän aikaa ollut uskossa. Kaipasin toisia uskovia, elävää seurakuntaa, jossa julistetaan Kristusta. Ilman suurempia odotuksia ajattelin, että uskovien yhteys parantaisi sen hetkistä tilaani ja niin tosiaan kävi. Juttelimme, rukoilimme ja sain hyvin rohkaisevia profeetallisia sanoja Jumalan sydämeltä evääksi. Vaikka en enää tarkkaan muista niitä, se kokemus siunasi minua pitkään. Sain profeetallisen sanan, jonka kautta ymmärsin Jumalan tienneen tilanteeni ja odotukseni, tarpeeni. "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." PS.4:7.

Uskovien yhteys on tärkeä Uuden Testamentin viisaus, joka on aivan käskynomaisesti annettu kristityille. Ja olemme täysin riippuvaisia Herrastamme, sillä perisynninturmelus on syvällä olemuksessamme. Pyhyys meissä on helposti katoavaa ja epäusko nujertaa vahvankin uskovan kovin helposti. Yksinäisyys on sen liittolainen ja sairaus viihtyy myös sen seurassa. Siksi tarvitsemme uskovien yhteyttä, kanssakäymistä, ehtoollista, keskustelua ja rukousta jatkuvasti. Se on elinehto. Minun on vaikea ymmärtää uskovia, joille toisten uskovien kohtaaminen ja kanssaeläminen on vastenmielistä, jotka yrittävät työkseen rikkoa uskovien välejä mitä erilaisimmin tekosyin. Olemmehan tietysti erilaisia ja jokaisella on omat vikansa, heikkoutensa ja rasitteensa, joiden kanssa pitää tulla myös toimeen? Jumala on myös kutsunut kaikenlaiset ihmiset omikseen, eikä meillä ole siihen sanomista, hän ei kysy meidän mielipidettämme valintojensa johdosta. Mutta jos kaipaa Vapahtajaa, kaipaa myös toisia uskovia, se on selvää. Tässä suuri taivaan valo selvittää asian ja johtaa hyväksymään Jumalan tahdon. Lienee myös niin, että valon määrän lisääntyessä yhteyskin lujittuu ja sen arvo nousee? "Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!" Ps.89:16.

Uskovien suuri etuoikeus on elämän valo, Kristus-valo, jonka saamme Raamatun sanasta ja Pyhä Henki kirkastaa sen olemuksessamme. Tästä on olemassa ihana lupaus: 1.Joh.1:7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." Tuo ihana Jumalan valo loistaa Jeesuksen persoonasta ja synnyttää yhteyden Jumalaan ja häneen uskovien välille. Jos taas käännämme lauseen toisin päin ja mietimme, miksi meillä ei ole yhteyttä uskovien välillä, niin vastaus on se, että uskovat eivät vaella Jumalan valossa. He ottavat eri vapauksia, syyllistyvät syntien suosimiseen, ihmisten suosimiseen Jumalan ja hänen sanansa kustannuksella, rikkovat pyhän liiton, ja ihmisten väliset liitot. Moni aloittaa Hengessä ja lopettaa lihassa.

Uskoon tultuani luulin, että kaikki kristityt ovat yhtä Herrassa, että kaikki uskovat vetävät yhtä köyttä ja pyrkivät epäitsekkäästi samaan päämäärään. Mutta vähitellen tämä käsitys mureni, kun jouduin katselemaan seurakuntaelämää sisältäpäin. Ehkä kaikkein suurin yllätys oli palkattujen työntekijöiden kiihkomielinen hyökkäily uskovia vastaan. Muistan, kuinka Raisiossa asuessamme kirkkoherra sanoi minulle: - ette kai te yritä koko Raisiota käännyttää? Vastasin siihen: - kyllä, mikäli se meistä riippuu! Keskustelu loppui siihen sillä kertaa, mutta minut velvoitettiin jatkuvasti raportoimaan seurakuntanuorten tekemisistä hänelle, sillä olin valittu nuorten synodin puheenjohtajaksi.

Herätyskristillisyys oli halveksittu ja jatkuvan arvostelun kohteena, se edusti pientä vähemmistöä ja sen suosijat olivat aina huonossa huudossa. Muotojumalisuus eli suurta renessanssia ja se saarnasi kaikin käytettävissä olevin keinoin, ettei ihmisen tarvitse tehdä parannusta eikä muuttua, vaan kaikki kelpaavat sellaisenaan Jumalalle ilman Jeesusta. Uudestisyntyminenkin sijoitettiin kasteeseen ja niin kaikista tehtiin helposti taivaskelpoisia ilman parannusta ja sydämen muutosta. Työntekijät seurakunnassa olivat lähes kaikki tämän linjan puolestapuhujia, ani harva uskalsi olla Raamatun sanan mukaan äänessä, Herran todistaja ja julkinen esirukoilija. Kirkkomusiikki keskittyi vain taiteeseen, eikä se kutsunut ketään Vapahtajan luokse. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään pelastuneen urkujen soittoa kuuntelemalla?

Kovin monenlaisin motiivein ihmiset tulevat mukaan kristillisiin rientoihin ja nykyinen maailmanhengellä kuorrutettu kirkollisuus keksii vaikka mitä ihmisvetoisen kristillisyyden korottamiseksi. Jumalan sana on unohdettu, sen yli kävellään jatkuvasti virallisesti ja halveksivasti. Elämme suuren luopumuksen aikaa, joka on ennustettu Raamatussa lopunajan merkkinä. Mutta tämä kestää vain lyhyen ajan ja hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Syvimmiltään jokaisen ihmisen suurin tarve on löytää Kristus ja hänen valonsa, uskonsa, verensä ja Henkensä elämäänsä. Samalla kun suuri enemmistö luopuu, pieni vähemmistö sitä lujemmin kiinnittyy Jeesukseen. ”Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Joh.12:35-36.

Joskus aina näkee vieläkin raamattutunneilla ihmisiä, jotka tekevät muistiinpanoja ja jotka kuljettavat mukanaan omaa Raamattua. Ulkomailla tämä on paljon yleisempää kuin Suomessa. Sanaa viljellään hartaasti erilaisissa evankelikaalisissa kirkoissa, joissa Jumalan sanaa arvostetaan, eikä perinteillä ja mielipiteillä ole tappavan suurta asemaa. Tämän seurauksena myöskin Sanasta keskustellaan yleisesti. Muistan kuinka vanhat papat kertoivat ennen aikaan seurojen päätteeksi pidetyistä jälkikokouksista, joissa setvittiin kuultua ja miten se sopi Raamatun ilmoitukseen. Siinä sattoi heikompikin antaa todistuksensa yhteisestä uskostaan.

Raamatun sana valkeus, valo, fos, merkitsee myös tulta, itse asiassa Jumalan olemusta kaikenlaisen pimeyden vastakohtaa. Sana kuvaa hyvyyttä, pyhyyttä, puhtautta. Jeesus on maailman valo, vain hän, kaikki muu on pimeyttä. "Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh.8:12. Tämä ei kuitenkaan sovi kaikille ja vastustajia riittää. Siinä voi myös esittää askarruttavia ja vaikeita kysymyksiä kokeneemmille kristityille. Näissä tilanteissa on usein aikaa rukoukselle tarvitsevien puolesta.

"Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä" Ef.5:8-9.

Hän näyttää ihmiselle tämän elämän olevan peräti tyhjää ja tarkoituksetonta voidakseen lahjoittaa tälle tulevaisuuden ja toivon. Hän pysäyttää ihmisen menossaan, että saisi alkaa johdattaa tätä uudessa elämässä taivaan tietä. Hän vie pimeyteen valaistakseen ihmisen mielen. Hän sairastuttaa voidakseen parantaa ihmisen sisäisesti uskovaksi. Hän hiljentää saadakseen äänensä kuulumaan voidakseen puhua sielulle hiljaa. Hän antaa ihmisen upota syvälle pelastaakseen hukkuvan kalliolle turvaan. Hän sallii eksymisen ja harhautumisen omassa ihmisen viisaudessa voidakseen osoittaa Jumalan tien kohti taivasta. Hän sulkee ovia avatakseen syntisen eteen pelastuksen oven. Hän antaa pettyä ihmisiin ja inhimillisiin tekoihin voidakseen osoittaa kuinka luotettava ja uskollinen Jumala on.

Jumalan valossa vaeltavan on tutkittava itseään ja kysyttävä:

1.Olenko uskossa Jeesukseen Kristukseen, elänkö hänessä joka päivä ristiäni kantaen itseni kieltäen?

2.Ovatko ihmissuhteeni Jumalan valon kestäviä ja jos siellä on ristiriitoja, niin pyrinkö rauhaa kaikkien kanssa?

3.Kuljenko rukoillen Jumalan johdatuksessa hyväksyen hänen valintansa ja tahtonsa elämässäni?

4.Olenko valmis todistamaan Jeesuksesta, kun Herra niin ohjaa ja käytänkö hänen antamiaan armolahjoja uskossa ja seurakunnassa?

5.Miten taloudenhoidossani, omaisuuteni käytössä ja rahan kulutuksessa näkyy Jumalan valtakunta ja Raamatun ohjaus?

6.Onko Jeesus Herra kodissani ja onko kotini Herran palvelemisen paikka?

7.Onko ajankäyttöni viisasta, tasapainoista, rakentavaa ja Jumalan rauhan täyttämää?

Tämän Jeesuksen yhteyden seurauksena on siis uskovien yhteys ja edelleen taivaan lahjana Herran veren pesevä vaikutus kaikesta synnistä. Tämä kokonaisuus on valtava asia, joka luetaan uskovien hyväksi jo täällä ajassa ja arkisessa elämässä. Kysymys onkin siihen suostumisesta, mielen ja ajattelun asenteesta, taipumisesta Jumalan sanan osoittamalle tielle. On mieltä ylentävää nähdä kuinka Herra kokoaa uskovia yhteen nimensä alle, seuraan, rukoukseen, lahjojen jakamiseen ja rakentumaan yhteisestä uskosta. "Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun." Room.1:11-12. Vanhastaan puhuttiin halullisista sieluista, kun tämän sortin ihmiset olivat kokoontuneet yhteen. Herra sen uskovaisen halun herättää, hän kokoaa kansan yhteen ja siunaa tulemalla heidän keskelleen.

Suuri olet Herramme, suuret ovat ajatuksesi ja tiesi, suuri on ihmisrakkautesi luomiasi kohtaan. Täällä turmeluksen maailmassa tarvitsemme ja kaipaamme yhteyteesi, johdatukseesi, varjelukseesi ja siunaukseesi. Auta meitä, armahda meitä. Korjaa vianalaiset ihmissuhteet seurakunnassa, että uskovat olisivat yhtä, yksimieliset, halullisia rakentamaan tahtosi mukaista pyhien yhteyttä. Anna meille uskon silmät nähdäksemme niin kuin sinä tahdot ja niin myös vaeltaaksemme ja tehdäksemme valintoja. Rohkaise meitä heikkouden hetkinä uskonystävien kautta. Aamen.