Tervetuloa, Herramme, ystävämme!

Ennen vanhaan oikeistopolitiikka nosti esiin kolme suurta teemaa, joilla ratsastettiin seuraaviin vaaleihin kansansuosiolla; ne olivat koti uskonto ja isänmaa. Myöhemmin tästä on sitten livetty, koska määritelmä on kovin kulmikas ja tulkinnanvarainen, sekä kuulostaa liian ehdottomalta ja vanhanaikaiselta. Isänmaa on nykyään Euroopan unioni, uskonto on mikä tahansa kelvollinen elämänsuuntaus. Koti on myös nykyään kriisi, sillä se ei ole enää miehen ja naisen välisen avioliiton ympäristö, jossa on lapsia tämän seurauksena. Tilalle ovat tulleet yksinäisten kodit, sekaperheet, yksinhuoltajat ja homosuhteet. Uutena ilmiönä ovat tulleet kotieläimillä korvatut ihmissuhteet. Kodit ovat myös edustustiloja, näyttely-, esittely-, ja koristetaloja. Myös erilaiset harrastukset ovat korvanneet kotien ihmissuhteet ja ihmisillä on niin paljon leluja leikkimistä varten, ettei ole aikaa ystäville?

Voisin hyvin muotoilla tuota vanhaa iskulausetta mieleiseeni suuntaan sanomalla: Uskova on onnellinen kodissaan, joka on osa Jumalan valtakuntaa ja jossa Jeesus asuu Herrana ja Vapahtajana.

"Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen." Ps.68:5-7.

Vanha Siionin virsi, jota aikoinaan laulettiin joulun aikoihin toivottaa Kristuksen tervetulleeksi johtamaan, järjestämään asiat kuntoon ja uskovan kodin valoksi:

Tervetuloa, Herramme, ystävämme,

Isän lapsista ensimmäinen!

Tervetuloa, autuuden ruhtinaamme,

kaikkein alhaisin, vaikka ylimmäinen!

Tervetuloa, kunnian kuningas!

Ei neuvoissa, töissä sun vertaistasi.

Sua sanotaan ihmeelliseksi,

on alhainen syntymäsi, vaan korkea työsi.

Sä Jumala olet, vaan ihminen myös,

tulit veljistä esikoiseksi.

Uskova voi lähestyä elävää Jumalaa rukoilemalla ja lukemalla Raamattua, myös toisten uskovien yhteys on tässä merkittävä. Veljeys on ollut perinteisesti vasemmistolaisten iskusana, joka on peräisin ajalta, jolloin työläiset olivat köyhiä ja kipeitä, eikä heillä ollut omaisuutena muuta kuin kaverit, tuttavat ja naapurit.

Vanhassa virressä on toivorikas syke, jossa syntinen kutsuu Herran luoksensa. Hän avaa kotinsa oven selkosen selälleen Kristuksen astua peremmälle. Hän avaa myös sydämensä puhdistettavaksi suuren Sovittajan edessä. Hän pyytää Jeesusta valmistamaan seurakuntaansa taivaan suuriin juhliin. Hän katsoo Jumalaansa onnen ja lohdutuksen tuojana, joka virvoittaa monissa vaivoissa itkeviä palvelijoitaan ja suuressa köyhyydessä eläviä omiaan.

Tervetuloa, autuuden Jumala, nyt!

Tervetuloa vaivaisten luokse!

Sua on vangittu morsian ikävöinyt,

sua toivonut vaivainsa vuoksi.

Tervetuloa majaamme matalaan

suurta velkaamme verelläsi maksamaan,

meitä pukemaan Karitsan häihin!

Tervetuloa, iäinen lohduttaja,

suloäänelläsi köyhien virvoittaja,

tervetuloa, itkun laaksoihin näihin!

Meille tulee usein ihmisiä kylään vain kadulta soittamalla ovikelloa ilman suurempia valmisteluja ja järjestelyjä. Yllätykset ovat myös hauskoja, koska niihin ei voi valmistautua. Mutta nykyään yhä useammat ilmoittavat tulostaan viestillä tai puhelimella sopimalla ajankohdan ja niin he toivovat itseensäkin suhtauduttavan.

"Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan." (Huoneesen ottamista älkäät unohtako, Bibl. ) Hebr.13:2. Lieneekö vieraanvaraisuus ollut uskoville aina kynnyskysymys, koska siitä on muistutettava Raamatussa? Unohtaminen on inhimillistä, mutta usein tähän liittyy ajatus siitä, ettei jaksa nähdä vaivaa, ei palvella vieraita ihmisiä, eikä halua uhrata omaisuuttaan. Se on vahinko, sillä Jumala on salannut tähän suuren siunauksen, sillä enkelit liikkuvat täällä edelleen. Samoin Herra itse kulkee maailmassa halpojen ihmisten muodossa. Hän sanoo viimeisellä tuomiolla kerran: "minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;" Matt.25:35. Huone kuvaa sydäntä ja kotia ja seurakuntaa. Kun siellä on paikka Jeesukselle, sinne sopii myöskin toinen häneen uskova. Kun usko katoaa ja inhimillinen arvostelu valtaa mielen, ovat kaikki ympärillä parveilevat ihmiset helposti liian halpoja, liian mitättömiä, liian tavallisia, liian yksinkertaisia, liian vähän oppia saaneita, liian uskovaisia, liian Jeesus-keskeisiä. Kärsimyksen ja ristin häpeä tulee esiin myös virressä:

Tervetuloa kanssamme karsimään,

ruoskittavaksi, surmattavaksi,

köyhyydessä heikkona syntymään,

Golgatalla pilkattavaksi!

Sä salasit kunniasi seimeesi,

maan päällä on risti sun istuimesi

ja verinen kruunu sun palkkasi.

Tie kaita on seimestä Golgataan,

se vaivoista vaivoihin vie sua vaan,

ja raskas on taistelusi, tuskasi.

On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan tule, eivät kutsu, eivätkä halua pitää yhteyttä. Tässä suhteessa olemme varmaankin hyvin erilaisia, toiset sosiaalisia, osa yltiösosiaalisia (piirre sopii erittäin hyvin evankelista-tyypeille, jotka todistavat henkilökohtaisesti Jeesuksesta ihmisille milloin missäkin), sitten on sulkeutuneita, erakoituneita, sairaita, syrjäytyneitä, mieleltään nyrjähtäneitä, jotka ovat linnoittautuneita omien asioidensa kanssa ja oman pienen ystäväpiirinsä kanssa toisten ulottumattomiin omaan koloonsa lukkojen taakse. Kristittyjen keskuudessa vaikuttaa nokkimisjärjestys ja valikoiminen, jonka muutamat ihmiset kertovat aivan avoimesti julkisuuteen. Siinä on me-henki, hyvä-veli-järjestelmä ja samoin-kaikista-ajattelevat, samalla-tavoin-kumartavat, yleisen-mielipiteen kansa, kunniastaan-kipeät, sulassa sovussa - ainakin toistaiseksi yhdessä. Aina joskus käy pihassamme muutamia autoilijoita, jotka tuovat tuttujansa meidän kotiseuroihin, mutta itse he eivät ole halukkaita tulemaan. Kummallista, vai onko sittenkään? Ehkä he eivät ole uskossa, eivätkä halua tullakaan ja siksi kavahtavat meitä? Ehkä jo tämän tyyppinen kristillinen kokoontuminen on monille vaikeasti sulatettavaa? Ehkä heidät on vastarokotettu luomalla ennakoitu vapaamielinen kristillisyyden näkemys? Ehkä joku pelkää paljastumista ja sisimpien tuntojensa avaamista, parannuksen tekemistä ja synnistä luopumista? Ehkä jollakin on teologisia tai kirkollisia esteitä? Ehkä joku on lahkohengen vallassa ja sisäisesti orjuutettu omaan ryhmäänsä? No, vapaus vallitkoon, joka ei tahdo syödä, olkoon ilman. Vanha virsi jatkaa tervetulotoivotustaan Vapahtajalle:

Tervetuloa pääksi ja auttajaksi

meille elämän kadottaneille!

Tervetuloa tieksi ja johtajaksi

meille pimeyteen eksyneille!

Tervetuloa tykömme paimenemme!

Sun jalkoihisi maahan me lankeamme,

kun armosi valtikan nostat.

Tervetultua, rauhamme, riemumme!

Sulle uskollisuuden me vannomme.

Sinä meidätkin omiksesi ostat.

On suuri taivaallinen hetki kodissa, kun sytyttää kynttilän palamaan, on hiljaista ja voi lukea Raamatusta Kristuksen ihmeellisestä elämästä maan päällä, hänen suloisista sanoistaan syntisille ja sairaille, taivaallisesta kutsuhuudostaan, jota kuuluttamaan hän on kutsunut sekalaisen seurakunnan kautta aikojen kaikkialle.

Olen eläkkeelle jäätyäni löytänyt elämänrytmin, jossa yö kuluu uudella aikataululla. Kun ei ole enää työn tuomaa rasitetta, on sitä yölläkin virkeämpi ja niin nousen lähes joka yö neljän viiden maissa ylös, keitän kahvia, kuuntelen yöklassista ja luen vanhoja postilloja ja muita hyviä hengellisiä kirjoja, rukoilen Herraa ja otan vastaan, mikä kulloinkin avautuu. Raamattua tulee mietiskellä ja maistella, silloin se usein aukeaa ja antaa ymmärrystä moniin kysymyksiin. Ajattelen, että olen kuulolla ja kotiini ovat silloin tulleet vierailulle itse Herra Jeesus Pyhässä Hengessä ja hänen edesmenneet palvelijansa arvokkaine kirjoituksineen, joista osa on fraktuuraa yli sadan vuoden takaa. Kuuntelen ja yritän oppia, kätkeä arvokkaan sydämeeni ja ojentautua sen mukaan. Olen kiitollinen ja toivotan heidän sanomansa tervetulleeksi. Usein huomaan, että nämä vanhat tekstit ovat syntyneet, niitä ei ole tilattu tai kirjoitettu tulojen toivossa tai ihmisiä miellyttääkseen. Elämän Herra on tullut heidän elämäänsä, tehnyt heidät tulollaan rikkaaksi, vapauttanut syntitaakoista ja antanut uuden elämän siemenen sisimpään. Monet tekstit ovat ahdistuksessa syntyneet, pimeyden keskellä valaistut ja itkujen hetkissä kirjoitetut. "Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." 2.Kor.2:4.

Ole kiitetty, karitsa verraton,

meidän edestä ristillä kuollut!

Nyt kaikkea maailmaa liikuttakoon se sana,

kuin lihaksi on tullut!

Me kiitämme sinua, lapsukainen,

kun alennuit tähtemme seimeen

iloksemme ja autuudeksemme.

Saata meitäkin köyhinä alentumaan,

hengen vaivaisuudessa sua seuraamaan!

Synny meissäkin elämäksemme!

Sanan Lähteellä - Jumalan huolenpidossa

“Lähde Jumala pulppuaapi,
virta Herran täynnä on.
Kuivan erämaan
saa se kukkimaan,
minne saapuu matkallaan...”

Sanan Lähteellä -illat keväällä 2020 Kangasalla Suoraman seurakuntakeskuksessa, os. Suoramantie 9, parittomilla viikoilla keskiviikkoisin klo 18.30.

Sanaa, yhdessäoloa, kahvittelua ja tutustumista.

15.1.  HERRA PUHU - MINÄ KUUNTELEN! 

Mukana: Arto Hukari ja  Pekka Simojoki

29.1.  JUMALAN JOHDATUS JOKA PÄIVÄ!  

Mukana: Mirja Rautkoski, Vappu Uusmies
Musiikki: Päivi Urvanta & lauluryhmä

12.2.  EN YMMÄRRÄ MUTTA USKON

Mukana: Mikko Takala, Tuomo Mattsson
Musiikki: Janne Simola & Sanni Pesonen

26.2.  USKALLANKO USKOA?

Mukana: Ilmari Mustonen, Minna Miettinen
Musiikki: Pirjo Leino

11.3.  JUMALAN TUOMIOISTUIMET RAAMATUSSA

Mukana: Heikki Hietala, Ulla-Maija Lindroos
Musiikki: Päivi Urvanta & lauluryhmä

25.3.  RAAMATULLA PÄÄHÄN!

Mukana: Turkka Aaltonen, Markku Mustajärvi
Musiikki: Staff- kuoro

8.4.  RAKKAUS POLVILLAAN!

Mukana: Outi Cappel. Tanja Lähteenmäki
Musiikki: Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta, Saara Mörsky

22.4.  TUNNE JUMALAN LUONNE

Mukana: Pekka Heikkilä, Hannu Uusmies
Musikki: Marianna Hilden & Sirpa Mustajärvi

6.5 KEVÄTJUHLA  /  AIKA ON  LÄHELLÄ!

Mukana mm. Viestiveljet!  (Huom. klo 18.00)                                                       

 

Että löytäisi tien kotiin....

Maa on niin kaunis, mutta Jeesus on yli kaiken ja kaunein.

Virsikirjaan putkahti viimeisessä uudistuksessa laulu Maa on niin kaunis ja se sijoitettiin jouluosastoon. Monet pitävät sitä yhtenä kauneimmista joululauluista, kun siinä on helppo kuvitella talvinen maisema ja siihen enkelien ilmoitus Vapahtajasta, sukupolvien saatto ja rauhallinen kulku.

Laulun sävelmä on peräisin vuonna 1842 ilmestyneestä sleesialaisesta kansanlaulujen kokoelmasta. Sen julkaisi August Fallersleben, joka oli kansallismielinen kirjailija saksassa. Hän on kirjoittanut mm. Saksan kansallishymnin ”Deutschland über Alles” (Saksa kaikkialla, ennen kaikkea, yli kaiken). Sleesialainen sävelmä liittyi siinä vanhaan saksalaiseen lauluun ”Schönster Herr Jesu” (Kaunein Herra Jeesus). Sen otsikoksi Fallersleben on merkinnyt laulun ”Jesus über Alles” (Jeesus kaikkialla, ennen kaikkea, yli kaiken). Sävelmää pidettiin keskiaikaisena pyhiinvaeltajien hymninä.

Muutaman vuoden kuluttua laulun ilmestymisestä tanskalainen kirkkoherra Ferdinand Fenger oli nähnyt laulun saksankielisessä lähetyslehdessä. Perehdyttyään sen sanomaan hän ilmeisesti piti sitä liian hengellisenä ja Jeesus keskeisenä, koska pyysi ystäväänsä, kirjailija Bernhard Severin Ingemannia kirjoittamaan lauluun uudet sanat. Laulun teksti on kuin varjo esikuvastaan, sen on karkea väärennös ja mielivaltainen yritys tehdä vakavasta asiasta viihdyttävä. Tätä versiota kuitenkin me nyt Suomessa laulamme?

”Schönster Herr Jesu” teksti on julkaistu painettuna ensimmäisen kerran jo 1677 katolisessa kirkossa. Se on Saksassa Uusia virsiä 2009-kokoelmassa numero 25, nimellä "Oi pyhä Jeesus". Maa on niin kaunis laulusta on pari varhaista suomennosta tekijöinä P. J. Hannikainen ja Hilja Haahti, jonka suomennos sai enemmän suosiota sujuvuutensa takia. Myös virsikirjakomitea on sittemmin peukaloinut tekstiä. Ja tämä käytössämme oleva versio on siis alkuperältään tanskalainen. Virsi on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa, osastossa "Pyhiinvaellus", numerolla 297 saman sorttisena kuin meikäläinen versio.

Alkuperäinen Saksalainen teksti oli kirjoitettu seuraavasti:

1. Schönster Herr Jesus, Herrscher aller Welten, Gottes und Marien Sohn.

Dich will ich lieben, dich will ich ehren, du meiner Seele Freud und Wonn.

2. Schön leucht die Sonne, schön auch sind der Monde und die Sterne ohne Zahl.

Jesus leucht schöner, Jesus leucht reiner als seine Engel allzumal.

3. Alle die Schönheit Himmels und der Erden ist gefaßt in dir allein.

Nichts soll mir werden lieber auf Erden als du, der schönste Jesus mein.

Ja sama vapaasti suomennettuna:

1. Kaunein Herra Jeesus, kaikkien maailmojen hallitsija, Jumalan ja Marian poika.

Haluan rakastaa sinua. Haluan kunnioittaa sinua koko sielustani täynnä rauhaa ja riemua.

2. Aurinko paistaa kauniisti, kuu on myös kaunis ja lukemattomat tähdet.

Jeesus loistaa kauniimpana, Jeesus loistaa enemmän kuin Hänen enkelinsä koko ajan.

3. Kauneuden alla ovat taivas ja maa, sisältyvät sinussa yksin. Mitään ei pitäisi olla minulle rakkaampaa maan päällä kuin sinä, kaunein Jeesukseni.

Hänestä oli ennustettu jo satoja vuosia aiemmin, että Messias tullessaan kansan keskuuteen tuo mukanaan ihania sanoja, jotka rohkaisevat väsyneen ihmisen kääntymykseen ja Jumalan luo. "Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla." Jes.50:4

Laulu rakkaudesta, psalmi 45 on häälaulu, jossa kuningas ja hänen morsiamensa ovat keskiössä. Siellä ylistetään kuningasta, joka on Messiaan esikuva. "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä. Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti." Ps.45:2-3. Ihmislapsista ihanin on meidän Herramme, Jeesus, kuningas, joka on tuonut Jumalan valtakunnan ihmisten keskuuteen jälleen. Hänen huulensa puhuu elämän sanoja, suloisia sanoja, rakkauden sanoja, pelastavia, hoitavia, rohkaisevia sanoja, Jumalaan sanoja. Hänellä on vyöllään miekka, joka on Jumalan sana, työkalu kaikkien ihmisten pelastumiseksi. ”Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. ” 45:4. Siinä miekassa ovat terinä sekä laki että evankeliumi, totuus että armo, kuritus ja siunaus, ennustukset ja täyttymys, rikkaat lupaukset. Sankarin lailla hän taistelee vihollisen valtoja vastaan voittaakseen petettyjen sydämet takaisin Herralle. Hänelle soitetaan kauniisti ja kiitollisesti ylistystä hallitsijan valtansa vuoksi. Messias voittaa vihollisensa ja taistelu on yksipuolisen näköinen, kun vastustajat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. ”Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.”45:6. Jokaisella hallitsijalla on vallan merkkinä sen symboli, valtikka. Hänellä on kädessään valtikkansa, se on paimensauva. ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. ”Ps.45:7. Hän on hyvä paimen, joka ohjaa laumaansa oikein ja vie sen vihreille niityille lepäämään. Se edustaa myös hänen oikeuttaan, vanhurskauttaan, joka riittää auttamaan kenen tahansa kurjan kulkijan Herran huomaan ja perille. Hän tuoksuu messiaalle: "Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi" 45:9. Ne puhuvat ennustusta Herran ruumiin voitelusta, tulevasta hautaamisesta, sekä itämaan tietäjien lahjoista hänelle poikavauvana Betlehemissä. Herran seurakuntakin on kuvattu kauniina kuin ylkänsä, se on puettu kultaan, taivaalliseen uskoon ja kaunistukseen, joka peittää sen häpeän ja turmeluksen. "morsian seisoo oikialla kädelläs sulassa kalliimmassa kullassa." 45:10.

Luther kuvaa Kristus-kuningasta psalmin 45 pohjalta:

- Ensimmäinen ihanuus ja kauneus on se, että Kristus itse on totinen Jumala ja totinen ihminen, ei pahannäköinen ja ruma niinkuin me kaikki muut ihmiset, jotka olemme perisynnissä syntyneet ja joita Jumalan viha on haavoittanut, sillä ei yksikään ihminen ole synnitön, vaan kaikki synnymme, elämme ja kuolemme ilman vanhurskautta, ellei Kristus meitä auta, ja kuta viisaammat ja suuremmat kuninkaat ovat, sitä rumemmat he ovat Jumalan silmissä. Käsitämme siis ensiksi kauneuden hengellisesti tarkoittavan Kristuksen olentoa, että Hän on puhdas ja pyhä, siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta, ollakseen synnitön, täynnä armoa ja totuutta, ja niin kokonaan sielun ja ruumiin puolesta pyhä, että jokainen Kristuksen hiuskarva ja veren pisara on aurinkoa puhtaampi. Se on sellainen, että Hän on kerrassaan kaikkein kaunein ihmisten lapsista, niin että Hän yksin pysyy ihanana ja kauniina, mutta kaikki muut ovat muodottomia ja rumia, heitä kun on turmellut paha tahto ja heikkous vastustaa syntiä ja muita paheita, jotka luonnosta meissä ovat. Mutta jos meillä olisi hengelliset silmät, näkisimme totisesti, kuinka suuri rumuus se on, että ihmisen tahto on kääntynyt Jumalasta, että ihminen pilkkaa Jumalaa, itselleen anastaa Jumalan kunniaa ja majesteettia, on täynnä Jumalan ja lähimmäisten halveksimista ja vihaa, täynnä haureutta, ylpeyttä, ahneutta jne.

Meidän kuninkaamme, jota tässä laulussa ylistetään, on täynnä laupeutta, armoa ja totuutta, Hänessä on ihmisrakkaus ja suurin suloisuus, Hänen ääntänsä, niinkuin Jesaja sanoo, ei kuulla kaduilla, Hän ei ole karkea ja kova, vaan kärsivällinen ja pitkämielinen ja langettaa tuomiota jumalattomia ja pilkkaajia vastaan, mutta armahtaa katuvaisia syntisiä. Hän on siis kaikkein suloisin ja ihanin kuningas, jonka vertaista ei ole koko maailmassa ja jossa on suurin hyvyys ja suurin rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.

Näillä kaunistuksilla on tämä kuningas koristettu, Hänessä kun ei ole mitään ylpeyttä, pahaa halua, himoa eikä mitään muuta pahaa taipumusta, jommoiseksi näemme Hänen olevan evankeliumeissa esitetyn ja tosiolot Hänet todistavat. Hän ei liittynyt pyhiin, mahtaviin ja viisaisiin, vaan hylättyihin, kurjiin syntisiin, onnettomiin ja vaikeiden, parantumattomien tautien vaivaamiin ihmisiin, Näitä hän parantaa, lohduttaa, rohkaisee ja auttaa ja vihdoinkin Hän kuolee syntisten puolesta, Ei Hän, niin kuin Mooses, pelota eikä tapa, vaan kutsuu luokseen, ilahuttaa, lohduttaa, parantaa ja auttaa kaikkia, jotka tulevat Hänen luoksensa. Hän on siis kuningasten kuningas, jonka vertaista ei ole, jos vaan katselet Häntä Hengen että lihan ulkonaisen muodon mukaan. Ja tämän asian tieto tuottaa mitä suurimman lohdutuksen ahdistetuille ja raskautetuilla omilletunnoille.

  

Nasaretissa oli eräänä sapattina normaalit kirkonmenot aina siihen asti kun muuan paikallinen puuseppä ryhtyi lukemaan Raamattua ja selittämään sanaa. Silloin kokouksen lämpötila nousi muutaman asteen ja porukka herkistyi joka solullaan kuuntelemaan hänen todistustaan. "Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen." Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"Luuk.4:20-22. Kuitenkin, kun Herra astui kotiseurakuntansa synagogassa puhujan paikalle ja rupesi selittämään kirjoituksia, tuli levottomuus sinne ja lihallinen mieli pyrki turhentamaan Kristuksen aseman. Pian he olivat täynnä vihaa, kun Jeesus vielä viittasi naapurimaan muutamaan kansalaiseen, joita Jumala oli auttanut ruokkimalla ja parantamalla heidät eikä juutalaisia. Tämä eriarvoisuus sai heidät raivostumaan ja Jeesuksen kansansuosio oli hetkessä mennyttä. He aikoivat heittää hänet alas vuorelta miesvoimin, mutta Jumala esti sen. Ei ollut vielä Vapahtajan aika kuolla, eikä tällä tavoin.

Pyhän Hengen avaamin silmin katseleva opetuslapsi kirjoitti Jeesuksesta: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. "Joh.1:14. Jeesus oli se sana, jota katseltiin. Hänessä ilmeni Isän rakkaus, pyhyys, ja pelastuksen kirkkaus, joka kutsui ja veti syntisiä pimeydestä valkeuteen. Uskovan silmin hän oli ihana katsella, kaikista kaunein, kirkkain ja vetoavin. Näky oli pysähdyttävä ja niin tapahtuu edelleenkin, kun syntiensä kuormittama ihminen saa katsella pelastajaansa. Hän ei vain näytä hienolta ja kutsuvalta, vaan hän myöskin puhuu. Hänen huulensa kertovat suloisia sanoja Jumalaa kaipaavalle sielulle. "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh.16:33.

Herra, laulamme usein: Maa on niin kaunis, mutta se on vain katoavaa multaa. Kuitenkin Jeesus sinä olet yli kaiken ja kaikkein kaunein. Avaa, Herra, silmämme näkemään sinun ainutlaatuisuutesi, taivaallinen kauneutesi, josta Isäsikin todisti ihmisten kuullen, josta kaikki pyhät Raamatun kirjoitukset kertovat. Auta meitä sokeita näkemään, mitä luonnollisilla silmillä ei voi nähdä. Auta meitä kuuroja kuulemaan, mitä näillä luonnollisilla korvilla ei voi kuulla. Auta meitä uskossa tarttumaan sinuun, johon meidän luonnolliset kätemme eivät yllä. Auta meitä tuntemaan sinut, ja rakkautesi, jota luonnollinen tunteemme ei voi koskaan tavoittaa. Auta meitä köyhiä tulemaan rikkaiksi sinun luonasi, kun emme loppujen lopuksi kuitenkaan omista täällä kuin katoavia aarteita ja turhuuden markkinoiden romua. Auta meitä alastomia pukeutumaan sinun vanhurskauteesi ja kultaasi, kaunistuksin, joita vain sinä voit lahjoinasi meille antaa ilman omaa ansiotamme. Auta meitä tuntemaan toiset sinun omasi, joiden kanssa voimme matkaa tehdä täällä alhaalla lyhyesti ja sitten ikuisesti luonasi kirkkaudessa. Aamen.

tässä tämä laulu sovitettuna suomeksi

 

Uskossa uuteen vuoteen

 Kotiseurat 281219: josta muutama otos seuraavassa....

https://www.youtube.com/watch?v=wgTjAnb0WhY&feature=youtu.be