Kirjojen sanomaa taivaasta

Olin kouluaikaan huono lukemaan läksyjä, kirjoja, jne. Mutta ei se johtunut siitä, etten olisi osannut lukea, minulla vain ei ollut riittävästi aikaa ja kiinnostusta pysähtyä tutkimaan toisten mielipiteitä. Keskittymiskykyni ei ollut kaksinen ja minulle tuli tutuksi kaikenlainen toiminta ja liikkuminen, touhuileminen ja urheilu. Murrosiässä sain vielä lisää vauhtia, kun reviiri laajeni oman kodin lähitienoota kauemmas ja maailma tuntui olevan rajaton tarjouksien ja mahdollisuuksien viidakko. Yritin tarttua kaikenlaiseen turhaan, joka suli käsissä olemattomaksi tai lensi pois taivaan tuuliin.

Uskoon tulo muutti minua suuresti ja uudestisyntymisessä persoonani eheytyi ja mieleni tasapainottui, mutta ei minusta silti tullut pyhimystä. Uuden elämän myötä sain uuden suunnan, uuden mielen ja näkökyvyn asioihin. Aloin lukemaan, kiinnostuin kirjoista - ensimmäisen kerran elämässäni kirjat merkitsivät jotain. Ehkä siihen vaikutti sekin, ettei lukeminen ollut mikään pakko, vaan vapaaehtoinen tapa lisätä tietoa ja avartua ajatuksissaan? Uskon ystäväni kertoi minulle, mitä kirjailijoita kannattaisi lukea. Niitä olivat siihen aikaan mm. Muroma, Hallesby, Rosenius, Wislöff. Se oli hyvin mieluisaa aikaa, kun yksinäisyydessä tein havaintojani lukemani perusteella ja vertailin niitä aikaan, itseeni ja muihin ihmisiin. Myöhemmin olen ajatellut, että kyllä olisi köyhää, jos ei olisi kirjoja, jos ei olisi tietoa historiasta, ihmisistä ja elämänjuoksusta. Mutta ilmeisesti suurin osa ihmisistä elää ns. säkki päässä nyt hetkessä mobiililaitteidensa kokemuspiirissä, etsien tyydytystä ja nautintoja, katsomista ja koskettamista, hajuja ja makuja, päiväperhosen hetkellistä elämää?

Vuosikymmenten jälkeen katselin kirjahyllyäni, joka oli paisunut melkoisesti, olihan siellä kaikenalaista materiaalia, romaania, esseetä, pamflettia, elämänkertaa, tiedettä, muistelmia, saarnoja, postilloja ja hartauskirjoja. Mutta muutamat niistä olivat nousseet vuosien varrella yli muiden sanomansa puolesta ja siksi itselleni tärkeiksi: Sellaisia olivat M Lutherin Kirkkopostilla, U Muroman Herran sanan ääressä, K Scriverin Sielun aarre, K K Sarlinin Eräs meidän ajan profeetta, T Nousiaisen Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa, C O Roseniuksen Elämän leipää, J Arndtin Totisesta kristillisyydestä, O Hallesbyn Sydämen elämä Jumalassa ja muutamat muutkin olivat lähes näiden luokkaa. Eli, kun halusin lukea tuhtia tavaraa, kunnon kristillistä sanomaa, löysin sitä näistä kirjoista. Lisäksi tietysti on kerrottava, että meillä on myös pari sataa elämänkertaa, jotka ovat olleet mainittavan hyviä ja rohkaisevia, opettavia ja iloa tuottavia.

Alussa luin monta norjalaisen Hallesbyn kirjaa, joitakin ymmärsin hyvin, muutamat avautuivat vasta myöhemmin. Hän oli aikansa pietisti ja piti Jeesuksen koko ajan sanomansa keskeisenä persoonana. Raamattuun hän suhtautui suurella kunnioituksella ja piti sitä ehdottomana Jumalan sanana ja arvovaltana. Eräässä puheenvuorossaan vanhalla iällään hän tiivisti oman uskonkäsityksensä muutamaan teesiin: 1. Älkää milloinkaan luopuko ristin teologiasta. 2.Älkää koskaan luopuko vaikeasta ja (monia) loukkaavasta kääntymyksen julistamisesta. Jumala antakoon teille armon saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. 3. Älkää koskaan luopuko Seurakuntatiedekunnan apologeettisesta (uskonpuolustus) linjasta. 4.Älkää koskaan luopuko siitä matalakirkollisesta linjasta, jota Seurakuntatiedekunta on noudattanut alusta pitäen tähän asti. Hyvin merkittäviä ja edelleen kunnioitettavia periaatteita, joita jokaisen herätysliikkeen ja uskovan olisi hyvä pitää mielessään.

Rosenius oli aikansa merkittäviä maallikkojulistajia, jolta teologitkin kysyivät neuvoa. Hänen syvälle luotaava julistuksensa oli kansantajuista, selkeää, ilman turhia itsekorostuksia ja sivistyssanoja. Raamatun sanasta lähdettiin aina liikkeelle ja sitä selitettiin ymmärrettävästi. Elämän leipää kirja taitaa olla kuuluisin hänen teoksistaan ja sekin on myöhemmin koottu hänen lukuisista kirjoituksistaan. Turun tuomiorovasti ja SLEY:n entinen matkasaarnaaja Lauri Huovinen saattoi kirjan suomenkieliseen muotoon. Tämän tiiliskiviopus on sitten siunannut monia hengellisen elämän nälkäistä lukijaa. Itsekin olen lukenut tuon kirjan monta kertaa ja aina iloinnut siitä. Rosenius ei kerro esimerkkejä, eikä seikkaile aikalaistensa arkipäivässä, hän käy suoraan Sanan ytimeen ja kertoo, mitä se merkitsee, miten siihen on suhteuduttava ja mitä hyötyä siitä on ihmiskielelle. Historia kertoo, että Roseniuksen ja toisen merkittävän maallikon, Paavo Ruotsalaisen kohtaaminen Espoossa 1800-luvulla ei sujunut ollenkaan hyvin – heistä ei tullut ystäviä. Vahinko.

Helena Konttisen elämäkerran ja opetukset olen lukenut monta kertaa ja hänellä oli erikoinen viisaus ja sielunhoidollinen ote ihmisiin. Hän oli vahvasti herätyskristitty ja myös erikoisen profetian armolahjan ihminen. Hänellä toimivat tiedonsanat ja hän neuvoi monia Kristuksen tykö. Näistä nykykarismaatikoista poiketen hän puhui rohkeasti synnistä ja sen hylkäämisestä, parannuksesta ja itselleen kuolemisesta, eikä sortunut menestyksen saarnaajaksi. Tämän tähden varsinkin monet helluntaiväritteiset uskovat hylkäsivät hänen opetuksensa, hänhän piti kiinni yhden kasteen raamatullisesta opetuksesta ja kirkkoon kuulumisesta. Hänessä ei ollut lahkohenkeä, eikä hän vetänyt ihmisiä omaan porukkaansa. Hän ei myöskään pyrkinyt esiintymään jonakin suurena palvottavana henkilönä, vaan esiintyi vaatimattomana maatalon emäntänä. Lukiessa hänen julistustaan, on se edelleen tasapainossa lain ja evankeliumin suhteen, mikä on nykypäivän sekoilussa äärimmäisen harvinaista.

Urho Muroman suora herättävä julistus oli valtava lahja suomalaisille kristityille ja kuinka monet tulivatkaan aikoinaan uskoon hänen julistuksensa kautta. Siihen aikaan kokoussarjat olivat pitkiä, jopa kolme viikkoa saarnattiin yhtä mittaa samalla paikkakunnalla. Monta kertaa väki kuunteli ensi päivät välinpitämättömästi, mutta vähitellen sana alkoi tavoittaa sielut ja sitten tuli herätys, kääntymys ja uskontie. Tuollaista tekstiä lukiessaan ajattelen, että olisi suurenmoista kuulla joskus vieläkin kirkossa vastaavaa. Mutta ei ole tullut vastaan, kuin kaikkea vastahenkistä, uskonkielteistä ja Raamatun vesittämistä, musta tuntuu juttelua kyllä riittää joka lähtöön. Ilmeisesti sananpalvelijoiden pitäisi itse tulla ensi uskoon Muroman tavoin, kokea synnintunto ja armon tarve, joutua valinnan paikalle tienhaaraan, jossa lukee taivas tai helvetti.

Nuo erittäin vanhat luterilaiset kirjat Luther, Arndt ja Scriver ovat ainutlaatuisia klassikkoja, joiden sivuilla on erikoinen Pyhän Hengen siunaus. Hekin kävivät aikoinaan omat suuret taistelunsa uskonnollisuuden ja uskon välillä. Ei yksikään heistä ollut ilman Kristusta mitään ja ilman Vapahtajaa he olisivat olleet pelkkiä pelimerkkejä historian lehdillä. Heidän sanomansa kumpusi siitä sisäisestä uudistuksesta, jonka vain elävä Jumala voi saada aikaan ja synnyttää ihmissydämessä. Lisäksi on varma elämän merkki se, että tällaisia henkilöitä on aina vastustettu uskonnollisen väen ja maailman ihmisten taholta. Heidän arvonsa on ollut hengellinen, heidät oli vapautettu vihollisen siteistä tekemään Herran tahtoa aikalaistensa keskuudessa ja meikin elämme suuresti nauttien heidän hedelmistään satoja vuosia myöhemmin eläneinä.

Valmistautuessani Jumalan antamaan tehtävään sain kerran käsiini Lutherin kolmiosaisen kirjasarjan nimeltä Kirkkopostilla. Olin vähissä varoissa, mutta onnekseni kirjakauppias oli huomannut kyseisessä sarjassa syrjässä ruskeita raitoja, jotka olivat tulleet vesivahingon seurauksena ja hän myi ne minulle pilkkahintaan. Pidin sitä suurena lahjana ja olin hyvin kiitollinen. Myöhemmin tapasin tämän mukavan kauppiaan useaan otteeseen ja hän kävi monissa tilaisuuksissa minua kuuntelemassa. Lienee jo päässyt Herran iloon taivaaseen?

Lutherin opetuksessa pääsin kiinni Vanhaan Testamenttiin ja sen salaisuuksiin. Löysin hänen avullaan ja opetuksistaan Kristuksen, joka esiintyi kaikkialla tuon hienon kirjan sivuilla. Aloin ymmärtää siltaa Vanhan ja Uuden Testamentin välillä. Tein paljon muistiinpanoja ja tutkin jokaisen Raamatun jakeen, mihin Luther viittasi, olin täynnä pyhää innostusta, vaikka en vielä silloin ymmärtänyt näiden aarteiden merkitystä tulevaisuuteni suhteen ja siitä työssä, mihin Herra sitten minut johti vuosikymmeniksi.

Näiden kirjojen vaikutus on ollut suuri elämässäni, sillä ne ovat valottaneet Kristuksen olemusta ja elämää minulle arkipäivän tasolta. Ne ovat olleet todistusta elävästä Jumalasta, joka on kiinnostunut luomistaan ihmisistä ja heidän iankaikkisuus kohtalostaan. Ne ovat kertoneet minulle, kuinka ihmiset itsessään ovat kadotuksen alaisia ja myyty synnin orjuuteen ja perkeleen lapsiksi, mutta Jumalan avulla voivat päästä takaisin siihen asemaan, joka heillä on ollut alussa. Jokainen kirjoittaja on ollut oma persoonansa, jokainen kuvattava on ollut erilainen. Toisistaan tietämättä he ovat eri aikoina julistaneet samaa totuutta, samaa Kristusta, samassa Jumalan Hengessä. Siksi onkin hienoa liittyä mukaan tähän pitkään pyhien saattoon, jossa ihmiset ovat pieniä, Jumala suuri ja kaiken keskukseksi asetettu Jeesus on meidän Herramme.

1.On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.

Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa.

Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,

sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.

2.Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä,

kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä,

kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran,

silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.

3.Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa.

Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa.

Ei siitä mitään katoa muun kaiken hajotessa.

On sanan alku, perusta Luojassa ikuisessa.

4.Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa!

Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa.

Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta

kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta.

5.Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä,

jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä,

niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa,

sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.

6.Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan

ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan,

niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa

ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.

7.Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan,

kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan.

Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa!

Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa.

Virsi 183, Johan Ludvig Runeberg 1857

Kohti uutta parempaa maailmaa?

Hyvinvointiryhmä ihmiskuntaa on herännyt huomaamaan, että kaikki maallinen hauskuus on tullut loppusuoralle. Ja on pelko, että käy niin kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa, tavara loppuu ja kaupan hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys krääsästä ja kulutustavarasta, sitä ilmeisesti riittää suollettavaksi tuomionpäivään asti? Luonnonvarat alkavat ehtyä nopeutuvassa tahdissa ja kulutus ylittää reilusti uusiutumisen kyvyn. Siksi erilaiset asiantuntijat, tutkijat ja viherintoilijat ovat ryhtyneet toitottamaan pelastuksen torvea, että maailmamme säilyisi tuleville. Ilmastonmuutos on taikasana, jonka nimeen kaikki yritetään saada polvistumaan. Eikä julkista vastustusta olekaan ollut, mutta ei myöskään merkittävää aktiivisuutta asioiden korjaamiseksi. Näyttää siltä, että tämän tehtävän hintalappu on liian kallis ja liikaa mukavuutta riisuva kokemus melkein kaikille? No, köyhät eivät omista paljon mitään, eivätkä siis paljon voi menettääkään; siksi heillä on äänestyksessä vain numerosija. Suurinta meteliä pitävät ne, jotka saavat seuraavissa vaaleissa eniten ääniä.

Aikamme ympäristö asiantuntijat ovat kuin lopunajan profeettoja, joiden ennustukset ovat vain yksipuolisen huonoja. Ehdotuksia asioiden korjaamiseksi on runsaasti, mutta yksimielisyys liittää hätääntyneet yhteen. Ääripäähän kuuluvat sellaiset, jotka rakentavat uusia sivilisaatioita muille planeetoille, kun porukka on tämän telluksen pilannut. Sitten on semmoista saarnaa, että kaikki pitäisi yksinkertaistaa elämän jokapäiväisyydessä. Meidänkin naapurissamme on ekokylä, jossa pyritään elämään mahdollisimman luonnonmukaisesti useamman talouden yhteisönä. Saksassa on ehdotettu dieselautojen kaupunkiajon rajoittamista, mikä on saanut osan poruukasta takajaloilleen. Pienempiä projekteja ovat olleet roskankerääjät ja niihin liittyvät talkoot, joilla on kerätty säkkikaupalla jätettä tienvarsilta, rannoilta ja metsistä. Sitten on kirpputori-ihmiset, kierrättäjät, uusiokäyttäjät, jne.

Mutta suuret maat: Amerikka, Kiina ja Venäjä eivät tee mitään näiden asioiden korjaamiseksi ja siksi koko tästä kiihkoilusta ei ole mitään hyötyä, paitsi saada hieman tyydytystä omantunnon syytöksiinsä. Esimerkiksi Euroopassa yksin on joka päivä 34000 lentokonelentoa, jotka saastuttavat tuhottomasti ilmakehää. Tästä voisi kehittää uuden ryhmän toisinajattelijoita: lentokoneen hylänneet. Samoin kaikenlainen kemiallisten aineiden käytön lisääntyminen, kasvinsuojelumyrkyt, lannoitteet, ym. saavat aikaan pahaa jälkeä luonnossa. Muovin käyttö on mukavaa, mutta siitä tulee valtava ongelma maailmalle, joka kaatuu jätekuormina köyhiin maihin ja valtameriin.

Öljyn polttaminen lämmityksessä oli vielä lapsuudessani kehittyneen kansalaisen kunnia-asia. Nyt se edustaa ekorikollisen mainetta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on puunpolton lopettamista ajava kansanliike. Mietin vain, että mitenkä varhaiset suomalaiset olisivat pärjänneet täällä Pohjolassa ilman puita? Vihreys on menettänyt jo kasvonsa kiihkoilullaan, jolla ei ole mitään hyötyä eikä vaikutusta tulevaisuuteemme. Eräskin tämän joukon profeetta löi naapurikunnassamme yhden puun täyteen rautanauloja, etteivät metsurit saisi sitä kaadetuksi konesahalla! Jätteiden kierrättäminen ja lajittelu on pelkkää marginaalista kosmetiikkaa ja omavanhurskauden ilmentymää, jolla huonot ihmiset yrittävät päteä, nostaa arvoaan ja osoittautua muita paremmiksi. Turhaa touhua ja ajan haaskausta. Olisi parempi,että istuisivat tuonkin ajan jossain hengellisessä tilaisuudessa kynä kourassa opiskellen Raamatun viisauksia ja rukoillen itsensä ja sukunsa pelastumisen puolesta. Maailman suurin ongelma on pysyy siinä, että se on täynnä syntiä, se tekee syntiä ja elää synnissä. Sen seurauksena maailma kulkee kohti tuhoaan, sillä eräänä päivänä Jumala tuomitsee maailman sen pahuuden tähden. Mutta tänään on vielä evankeliumin aika, tänään voi pelastua - mutta Titanicimme vuotaa jo pahasti, se on saanut vakavan vuodon, varoituksen, kuolema kolkuttaa ovella.

Ihmiskunta elää synnin pimeässä yössä pyrkien ratkaisemaan itse omat ongelmansa ilman Jumalaa, epäjumalien avulla tai sitten tekemällä Jumalalle hyviä ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Se ei tiedä eikä ajattele, että kaikkinainen kooheltaminen tulee aikanaan päättymään ja lasku lankeaa kansan maksettavaksi. Ruudussa lukee vain Game over. Tuomion päivänä ei ole enää armon aikaa, ei pelastusta, ei valoa, ei onnellista tulevaisuuden näkymää. Pitkämielisyydellä on Jumalallakin rajansa ja sitten syttyy Herran viha. "Sen johdosta Herran viha on syttynyt kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat, ja heidän ruumiinsa olivat kaduilla kuin jätteet tunkiolla. Tästä kaikesta ei hänen vihansa ole asettunut, vaan hänen kätensä on vielä koholla, valmiina lyömään.... Mihin tähyilläänkin, on pimeää ja ahdistusta, ja valo on kadonnut synkkiin pilviin. " Jes.5:25,30. Lohdutonta uutista taivaasta, pitäisi siis tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen etsimään hänen kasvojaan, apuaan, sovitusta ja ikuisen elämän lupausta, Jeesusta.

On väärä luulo, että ihmisen elämä olisi hänen omissa käsissään. Aikansa kukin voi tehdä mielitekojaan, vääryyksiä ja konnan töitä, mutta se loppuu lyhyeen. Uutisissa kuulemme kuinka suuret johtajat ilmaisevat mielipiteitään meistä ja tekevät merkittäviä monia ihmisiä koskevia päätöksiä. Mutta eräänä päivänä heidän päätöksillään ei ole enää mitään painoarvoa. Koko porukka on punnittu ja havaittu peräti köykäiseksi. "Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy."Ilm.15:1. Jumalan määräämät vihan maljat tulevat koskemaan koko maailmaa. Sellaisia ovat valtava kuumuus, kuivuus, helle, luonnonmullistukset, maanjäristykset, vesien ja merien saastumiset, jättiläisraekuurot, riivaajahenkien valta lietsoa käyntiin sodat, joissa käytetään kaikki se asearsenaali, mitä on valmistettu vuosien aikana muka omien maitten turvaamiseksi. "Ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät ihmeitä. Ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heitä sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä." Ilm.16:14. Niin päivinä ovat maahanmuuttokysymykset, yhteiskuntaan sopeuttamiset, perheiden yhdistämiset, lastenoikeudet pientä ja pakolaisia on kaikkialla, ihmiset ovat täynnä pelkoa ja ahdistusta, pimeys peittää maan. Kaikki Jumalan sanan vastaisuus, kierous ja valehtelu saa silloin äkkilopun - eikä siitä tule kansanäänestystä. Jumalan laki on voimassaan ja kaikki sitä vastaan rikkoneet ovat silloin surkimuksia ilman yhtään ainoaa puolustusta. Pitäisi siis kiireesti valita puolensa, kun jaossa on vain kahden ryhmän jäsenyys: uskovat ja kääntymättömät. "Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta. Onhan Jumala tuomari: toisen hän alentaa, toisen ylentää. Herran kädessä on malja, joka on täynnä vaahtoavaa höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikki maan jumalattomat joutuvat sitä juomaan, särpimään pohjasakkaa myöten." Ps.75:7-9.

Kristittyjen on osattava käsitellä kärsimänsä pahaa ja vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden ja valheen verkostoa, joka kohdistuu heidän pyhinä pitämiinsä asioihin. On tyydyttävä hyväksymään Jumalan tahto ja tapa, toiminta-aikataulu ja paikka. Se on Isä meidän rukous käytännössä. Joskus on aivan kuin laitettava silmät kiinni ympärillään tapahtuville asioille ja mielipiteille, sillä niillä on kovin vähän arvoa loppupeleissä, kun Jumala itse astuu esiin ja puhuu. "Rakkaani, älkää itse kostako, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: "Minun on ansaittu rankaisu, minä olen maksava, sanoo Herra." Room.12:19.

Jokainen Raamatun sana on tarkoitettu herätykseksi, elämän leiväksi ja tulevan hyvän lupaukseksi. Se on Jumalan antama kartta merkkeineen, ihmeineen, ihmisineen, aikakausineen, kokemuksineen, varoituksineen, siunauksineen. Nämä tekstit ovat innoittaneet uskovia aina kirjoittamaan virsiä ja edelleen parhaita ovat ne jotka tukeutuvat kirjoitettuun ilmoitukseen ja heijastavat Jumalan sanaa ja Herran Hengen vaikutusta. Siinä haudataan kaikenlainen ”musta tuntuu ja musta näyttää” mentaliteetti ja hetkellinen populismi olipa se minkä väristä tahansa.

1. Jo heräjä, ihminen, synnistä, Jos halajat autuutta taivaan!

Sun tuomaris tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,

Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,

Ett'ei sua päivä se karttamaton Sais synnissä kohdata kerran!

2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman äärihin asti,

Näin Herran pasuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt

elävät, kuolleetki ko'otaan, Kun tuomion alkaman pitää;

Kaikk' eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla

siitä.

3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,

Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei

arvoon. Hän toiset toisistans erottaa, Pois hyväin seurasta

pahat; Näin hurskas ijäisen riemun saa, Vaan paha saa

ijäiset vaivat.

4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,

Jonk' itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!

He "pyhä, pyhä!" nyt ijäisest' Veisaavat majoissa riemun,

Kaikk' kyynelet Jesus armollisest' Pois pyyhkii Ja iloittaa

sielun.

5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun

joukon; Heill' valmisna vaiva on loppumaton Nyt pohjassa

pimiän loukon. Siell' itku on, hammasten kiristys, Kuin

nääntyvät helvetin tuskaan, Siell' piina ja ahdistus, hirvitys,

Jost' ei ole pääsyä koskaan.

6. Meit' auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;

Suo että me taivaassa riemuitsemme, Ain' kasvosi kirkkahat

nähden! Tääll' auta meit' uskossa sotimaan Sielumme

vainoojaa vastaan, Ain' armosi avulla voittamaan, Ett' autuutes

sielu saa maistaa!

Georgius Marci, (ruots.) s. 1540 † 1613. no. 518 virsikirja 1886