torstai 28. heinäkuuta 2016

rauha, rauha, ei mitään hätää!

Sodoman seurakunta tiedottaa

Sodoman seurakunta on ollut viime aikoina huolissaan jäsentensä aktiivisuudesta tai oikeammin passiivisuudesta toimintaa kohtaan. Siksi onkin päätetty suorittaa ns. innostamiskampanja, jonka toivotaan piristävän kansaa. Seurakunta on teettänyt kalliin tutkimuksen asukkaiden elintasosta ja viihtyvyydestä teemalla "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme". Tutkimuksessa on tullut ilmi mm. väen sangen välinpitämätön suhtautuminen kirkon toimintaan ja jopa halveksiva asenne henkilökuntaa kohtaan. Vain hautausmaat ovat saaneet kiitosta hyvän hoitonsa vuoksi. Mutta nyt tutkimuksen tultua julki, kansa on ottanut osaa ilahduttavasti jakamalla mielipiteitään ja näkemyksiään asiasta nettisivuilla ja facebookissa. Tästä rohkaistuneena seurakunta on miettinyt mahdolliseksi ensi vuoden pääteemaksi syömiskulttuurin esiin nostamista ja sen kehittämistä, että kaikki olisivat iloisia ja onnellisia edes hetken verran. Pyritään järjestämään viikonlopputapaamisia, joissa vain syötäisiin ja ne jotka eivät halua syödä, voisivat etsiä nettipelin kautta pokemoneja. Nämä alun perin japanilaiset hahmot muutetaan srk-tiedottajan taidoilla Sodoma go - versioksi seurakunnan työntekijöiden kasvoilla varustetuiksi hahmoiksi. Esim. keräämällä kaikki diakoniatyön piirissä olevat työntekijät voittaa yv-keräyksen nimikkopaidan ja keräämällä kaikki kanttorit voittaa yhden kirkkokuoron CD-levyn.

Edelleen väen piristämiseksi ehdotetaan, että ne joilla on auto, miettisivät uuden auton ostoa, sillä uusi auto tuoksuu uudelle ja raikkaan tuulahduksen on kuulemma todettu tuovan piristystä elämän harmauteen. Mutta, ettei jäätäisi vain autonvaihtoon, olisi jokaisen perheen vakavasti mietittävä moottoripyörän ostamista, sillä muuten seurakunnastamme saattaa tulla ulkopuolisille aivan liian köyhä kuva? Mieluummin pitäisi hankkia vähintään 1000 cm³ kokoinen menopeli ja sekä isännälle että emännälle.
Virikkeeksi suositellaan, että jokaista taloutta kohti tulisi olla kolme kappaletta kesämökkejä: yksi Lapissa muuramen poimintaa ruska-aikaan ja kevättalvella hiihtelyä varten, toinen Espanjassa aurinkorannikolla, jossa voisi viettää kylmän Pohjolan talven ja vielä varoiksi yksi mökki Turun saaristossa keskikesän kalastelua ja auringonottoa varten. Ja jos rahaa on reilusti pöydällä, niin mikä estää hankkimasta Israelista pikkuosaketta ja Viipurista vuokrayksiötä yllätyslomia ja äkkilähtöjä ajatellen? Tärkeää olisi, että voisi olla vuosisuunnittelussa itse kullakin tarpeeksi tekemistä ja täysi aikataulu. Muuten seurakunta antaa itsestään kovin tumpelon ja tosikkomaisen kuvan, eikä mahdollisia uusia liittyjiä tulekaan?

Näin marjastusaikaan seurakunta suosittelee jatkuvaa marjastusta, sillä metsä on kirkon veroinen, kun monet ihanat linnut lentelevät siellä ja jokainen voi luoda oman mielikuvansa Jumalasta ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä. Tunnepuolta tulisi korostaa ja elämysten hankkimiseen pitäisi löytää enemmän aikaa. Ja kun marjastuskausi loppuu, suosittelemme metsästämistä, kaikenlaisen riistan ampumista surutta ja nauttien. Myös lapsille pitäisi opettaa jo pienenä, miten rikasta elämä voikaan olla, kun saa tappaa eläimen ja syödä sen. Sillä onhan se aivan toisenlaista, kuin ostaa jostakin marketista valmiiksi käsiteltyä lihaa?
Näin kesäaikaan seurakunta suosittelee myös kaikenlaisiin yleisiin juhliin ja festareihin osallistumista muina miehinä, sillä on nähty hyväksi, että seurakunta näkyisi kaikkialla. Emme kuitenkaan käytä mitään kristillisiä tunnuksia, ettei kukaan loukkaannu toimintaamme, riittää, kun jäsenet pitävät Sodoma-lippalakin päässään. Talouden kohentumiseksi tarvitsemme kipeästi veroeurot kirkonkaton korjaamiseen ja kaukaisena toiveen olisi naapurikirkon tapaan saada tulevaisuudessa aito kultainen katto, josta kevätaurinko taittaa ihania säteitään köyhien ihmisten silmiin heidän ohittaessaan pyhätön. Tätä ilmiötä mainostetaan naapuriseurakunnan aidassa asti.

Seurakunta on saanut käsiinsä aivan uuden uutukaisen teologisen tutkimuksen, jonka mukaan ihmistä ahdistavat uskonasiat ja niistä keskusteleminen. Joten se on päätynyt suosittelemaan jäsenilleen pidättyvyyttä näissä asioissa. Raamattua pitää varoa yksityiskäytössä, koska se lisää ihmisten ahdistuneisuutta. Yleensä olisi viisaampaa jättää vaikeiden asioiden pohtiminen asiantuntijoille ja varoa kierteleviä maallikkosaarnaajia, joiden tietämys on kokemuksesta todettu ala-arvoisiksi. Kerran kaksi kirkonmenoissa, joko sen alkuosassa tai myöhemmin kirkkokahvilla on katsottu aivan riittäväksi keskiverto kristitylle. Vakavasti on mietitty palaamista alkukieliseen raamatunlukemiseen ja samalla saarnat pidettäisiin vanhan tavan mukaan latinaksi, sillä arkistostamme löytyy vanhoja saarnoja aina 1200-luvulta asti tällä kielellä ja ne ovat hyvin säilyneitä. Tästä olisi se etu, että kirkkovieraat voisivat häiriintymättä olla mukana ja mahdollisesti vaikka torkahtaa kirkonmenojen aikana ilman suurempaa hämminkiä.

Mielestämme laulaminen ja kaikenlainen musiikintekeminen olisi seurakuntalaisten jätettävä ammattilaisille, jotka kyllä hallitsevat sen paremmin ja täydellisemmin. Yhteislaulu pitäisi kieltää kokonaan, ettei uuden kanttorin sävelkorva kärsi. Esittävää ja viihdemusiikkia yritetään tarjota sitten sitäkin runsaammin, ettei kenenkään tarvitse pelätä joutuvansa luopumaan musiikista kokonaan. Valitettavasti seurakunta joutuu kuitenkin nostamaan pääsylippujen hintoja kalliiden esiintyjäpalkkioiden vuoksi ja siksi on valitettavasti osan köyhistä jäätävä kirkon ulkopuolelle. Mutta ei hätää, seurakunta on järjestänyt niin, että pohjoispuolen ikkunan taakse on asetettu vanha hylätty kirkonpenkki, jossa kuulee ainakin jonkin verran urkujen ääntä, jos istuu hiljaa. Paikalle on myös tarkoitus rakentaa pieni katos sitä varten, että sattuisi satamaan konsertti-iltana. Kolehtia ei myöskään kanneta köyhien penkillä.

Sodoman seurakunta on myös lähettänyt kiitoskirjeen naapurimaahan uuden lain astuttua voimaan siellä heinäkuussa, sillä se kaventaa merkittävästi kaikenlaisten epämääräisten maankulkijoiden, matkasaarnaajien ja lahkolaisten touhuilua raittiissa kirkollisessa ympäristössä. Mitä selvemmin toiminta voidaan kaikkialla rajoittaa kirkkoihin, kirkonmenoihin ja pappien puheisiin, sen varmemmin perinteinen toiminta vahvistuu.
Tähän liittyen on päätetty suositella kaikille rukouksesta pidättäytymisestä, koska vääränlainen rukoilu saattaa sekoittaa kristityn ja koko hänen ympäristönsä. Erikoisen vaaralliseksi on katsottava vapaat rukoukset ilman ohjekirjaa, tai seurakunnan työntekijän valvontaa. Myöskään sairaiden puolesta rukousta ei suosita, etteivät he ahdistu tai masennu enempää. Ihanteena pidetään klo 10.00 kirkonmenojen käsikirjarukousta, jonka katsotaan riittävän koko seurakunnalle koko viikoksi.
Myös kuolemanilmoitukset kielletään paikallislehdessä ja kirkollisissa kuulutuksissa, etteivät ihmiset turhaan ajattelisi noin vakavia asioita. Vastapainoksi seurakunta on päättänyt avata vitsisivun ja yleisönosaston (valvotun) mielipiteitä varten entisten kuolemanilmoitusten paikalle. Sinne jokainen voi kertoa kaikki hauskat muistot, tapaukset ja sutkaukset, sillä elämä tarkoitettu nautittavaksi. Ja jos ei muuta hauskaa keksi, niin laittaa sinne vaikka oman päivitetyn kuvansa kerran viikossa.

Luvassa on myös loppukesän retkipäivä naapuriseurakuntaan Laodikeaan (Ilm.3.), sillä sen rikkaus on maan kuulua ja toivomme oppivamme jotakin merkittävää nykyaikaisesta toiminnasta heiltä. Ilmoittautumiset seurakunnan kirkkoherranvirastoon tai internettiin tunnuksella "Olen rikas, enkä' mitään tarvitse!"

Lopuksi seurakunta toivottaa jäsenilleen mukavaa ja kirkasta kesää, rauha, rauha, ei mitään hätää.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Jeesus ja lukitut ovet

Turun Hirvensalossa lasten seimessä laulettiin laulua Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Mutta minä en ymmärtänyt sitä, että kuka on voinut ajaa tai jättää ne avuttomat lapset sinne sankkaan metsään keskenään kulkemaan ilman vanhempiaan, ilman ruokaa, ilman karttaa? Niin, olihan siellä tuo enkeli heidän suojelijanaan, tietysti, mutta tilanne oli minusta vähintäänkin kummallinen. Minun vanhempani eivät olisi koskaan jättäneet minua yksin korpeen? Mutta meni pitkään ennenkuin minulle selvisi, mitä sen laulun sanoma merkitsi minulle. Olisin tarvinnut Jeesusta ymmärtääkseni, sillä olin lukittujen ovien takana.
Uusi laki Venäjällä on täystyrmäys kaikelle herätyskristillisyydelle ja vahvistaa ortodoksikirkon asemaa. Laki kieltää kotikokoukset, seurakunnan ulkopuolisen evankelioimisen. Raamatun opettaminen kielletään alaikäisille ja uskosta osattomille. Kaikkeen hengelliseen toimintaan tarvitaan luvat niin paikallisilta kuin lähettäjiltä. Seurakunnan paimenten pitää kontrolloida kaikkea toimintaa ja raportoida siitä viranomaisille. Ovien sulkeutuminen vie tilanteen vanhaan Neuvostoliiton aikaan takaisin. Venäjä tarvitsee Jeesuksen, sillä he ovat lukittujen ovien takana.

Erään suomalaisen ystäväperheen elämä koki tyrmäyksen, kun islaminuskoinen nuori mies tappoi heidän tyttärensä ja itsensä. Kaikki luottamus ihmisen hyvyyteen ja oikeisiin valintoihin mureni hetkessä tuhkaksi. Uskontoon verhoutuva piru on vaikea vastustaja ja tekee jatkuvasti yllätyshyökkäyksiään. Usko ihmisen hyvyyteen murenee, kun pahuus näyttää sarvensa. Turvattoman linnake on lukittujen ovien takana, eikä siellä ole vielä Jeesusta.

"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Joh.20:19. Itse he olivat lukinneet ovensa pelätessään kanssaihmisten hyökkäävän kimppuunsa, sillä Mestari oli juuri aiemmin tapettu uskonnollisten ihmisten toimesta. Siellä neljän seinän sisällä oli vain odotettava ja pelättävä ilman mitään hyvää ratkaisua elämäntilanteen korjaamiseksi. Pelkojen horjuttama uskova tuntee olevansa kovin yksin ongelmiensa kanssa. Hänestä Jeesus tulee liian myöhään paikalle? Monta kertaa hän on kokenut, ettei Jumala välitä hänestä, eikä hänen tärkeitä asioitaan tunnuta käsiteltävän taivaassa ollenkaan. Hidasta on kuin Venäjän tullissa. Juutalaisuus pelottaa uskovaa, varsinkin juutalaisuudesta kääntynyttä uskovaa. Uskonto ei hyväky uskoa, muotojumalisuus ei hyväksy Kristusta.

Kun uskonelämä kadottaa Kristuksen, jää jäljelle vain oma into ja pelko, vaihtelevat tunteet ja piiloutuminen. Pelastuksen riemu on kadonnut, taivas on suljettu ja täynnä myrskyvaroituksia. Jonakin päivänä sitä miettii, että mitä tämä kannattaa ja mitä tästä hyötyy, miksi olenkaan joutunut tähän jamaan? Mutta siihen tilanteeseen ilmestyy Jeesus, ja sanoo: "Rauha teille!" Vapahtaja tuo rauhan sanansa kautta, usko tulee kuulemisesta. Koko sen hetkinen ilmapiiri muuttuu, kun Jumalan rauha virtaa huoneeseen. Mestari tuo turvallisuuden, hallintavallan, varjeluksen. Jumala ei olekaan hylännyt meitä, hän välittää meistä ja on kanssamme.

Kun Jumala etsi aikoinaan kansaansa parannukseen, eikä väki halunnut kuulla Herraa, niin Jumala lähetti voimakkaan kurituksen naapurin taholta. Lukittu huone avautui kuin sardiinipurkki, mutta sen teki vihollinen.
"Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva! Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa." Jes.10:5-6
Se toimi Jumalan vitsana ja jälki oli haavoittavaa. Sen seurauksena ovet aukesivat Kristukselle ja hän pääsi taas kunniapaikalleen. Mutta tuho oli suuri ja kansa tunsi nahoissaan kovan kouran. Vain jäännös palasi Jumalan luo, tunnustaen tämän Herruuden. Aina joku oppii kovassa koulussa - mutta eivät kaikki, osa kaatuu kentälle.
"Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään. Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö." 20-21.

Sairaus ja lukitut ovet
Sairaus sulkee ovet, jotka ovat olleet aina auki. Ryhdikäs uskova on hetkessä rauniokasa, muinaismuisto, ehtoopuolensankari. Sairas vetäytyy kuoreensa tuntien menettäneensä elämän voimansa, -halunsa ja ystävänsä. Hän ajattelee vain vikaansa, ja miksi se on tullut hänelle, ja miten kauan se kestää, ja missä on Jumala? Sairas rukoilee Jumalaa tai katkeroituu hänelle? Sairaus pilaa hänen omat suunnitelmansa tulevaisuuden suhteen, se lyhentää hänen elämäänsä, se vie hänen kauneutensa, se karkottaa hänen ystävänsä etäämmälle. Niin sairas sulkee ovet ja linnoittautuu huoneeseensa - ilman Kristusta. Pelko lisääntyy, vaivat muhivat, mieli katkeroituu, on yksinäistä. Missä olet Jeesus, missä sinun rauhansanomasi?

Avioliitto ja lukitut ovet
Kun mies ja nainen rakentavat avioliittoaan, siihen kuluu aikaa, sanoja ja oppimista, hikeä ja kyyneleitä, hamekangasta ja rautanauloja, koivuvihtoja ja muovipusseja, sekä tuhansia kilometrejä askeleita ja paljon yöunta, hiukan rahaa ja vähän velkaa. Suku toimii avioliiton huutosakkina ja lapset peilinä sen onnistumisesta, viranomaiset seuraavat etäältä ja pankki vahtii saataviaan. Mutta liian usein avioliittoa rakennetaan ilman Jumalaa, eikä siitä hyvää seuraa. Itse lukitut ovet, ovat omavoimaisuuden osoitus, jossa ratkaisuvalta on otettu omiin käsiin. Sisällä asuu pelko ja kykenemättömyys tasapainoon. Kaksi yrittää elää kuin yksi, mutta eivät tule toimeen edes itsensä kanssa. Viha, vaatimukset, mustasukkaisuus, hallitseminen ja kiusaaminen ovat jokapäiväistä. Siellä tarvitaan Kristusta, rauhan tuojaa.

Seurakunta ja lukitut ovet
Jos uskovaisuus rakentuu vain uskonnolle, on seurauksena vain uskontoa, tapoja, perinteitä, yritystä olla osaava, hyvä, kiltti, kuuliainen ja lainomainen. Sen seurakunnan ovelle voisi laittaa kyltin: "Ei tartte auttaa" tai "Kyllä me pärjätään omilla" tai "Täällä ei olla tiukkapipoja, eikä liian hengellisiä" tai "Me emme kysele toisten uskoa". Joillekin seurakunta on tapa hankkia hyötyä, taloudellista hyötyä, suosiollista hyötyä, kunniaa, kannatusta, ruokaleipää. Tällaiset ihmiset tulevat kirkkoon, jos siitä on jotain hyötyä heille itselleen. Toisten tähden he eivät tee mitään, eivätkä ole ilmoittautumassa vapaaehtoisina Jumalan palvelukseen. Heidän seurakuntansa saattaa olla mainittavan toimiva ja edistyksellinen, mutta sieltä puuttuu Jeesus ja hänen tuomansa rauha. Se elää kuoleman tilassa, vaikka sillä on elävän nimi? Jeesuksen ilmestyminen muuttaa koko tilanteen, hautajaistunnelma poistuu ja elämä virtaa huoneeseen. Jos uskova ei kysy Jumalan tahtoa, hän ei myöskään voi siitä tietää mitään. Jos uskova ei suostu Jumalan tahtoon, hän kulkee oman-tahdon-tietä. Uskova sulkee ovensa Jeesukselta, mutta odottaa kuitenkin Herran huolivan hänet pian taivaaseen, kun on kaikki kuluttanut ajassa loppuun?
Laodikean seurakunta (Ilm.3.) on malliesimerkki lukittujen ovien seurakunnasta. Mutta sielläkin Kristus vielä kolkuttelee päästäkseen sisälle.

Elävä Kristus ja uskovat
"Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. 20:20. Kaiken kristillisyyden keskus on Kristus itse, hänen persoonansa, työnsä, kuolemansa, ylösnousemuksensa, elämänsä, voimansa, rukouksensa ja rakkautensa. Pelokkaiden uskovien piti saada nyt kertakaikkinen varmuus Jeesuksen olemuksesta, pyhityksestä, valtakunnasta ja tahdosta. Siksi Kristus näyttää heille haavansa, se on taivaallinen todistus, joka vakuuttaa enemmän kuin muut seikat. Uskovat ovat kautta aikojen veisanneet Jeesuksen veren voimasta ja armosta, joka on tullut syntisten ulottuville. Veri-laulut ovat evankeliumin ydintä. Koko Uusi Testamentti on täynnä tätä sanomaa ja uskoon tulleet ihmiset ovat todistaneet Golgatan voittajasta sanoin ja sävelin, elämänmuutoksin ja -tavoin. Ilman Poikaa ei ole Isää. Ilman verta ei ole anteeksiantamusta. Lukittujen ovien tilanteeseen tulee elävä Jeesus, Vapahtaja kohtaa avuttomat uskovat tuoden valon pimeään.
"kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!" Hebr.9:14.
Jeesuksen antama rauha
"Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." 20:21. Kun Kristuksen rauha tavoittaa uskovan sydämen, hän uudistuu uskossa. Luottamus Herraan palaa ykköspaikalle ja katse pysyy taas Vapahtajassa.
Lukittujen ovien kansa saa uuden voiman, kun Jeesus tulee heidän luokseen. Ovet aukeavat ja uskovat lähtevät palvelemaan Herraa. Jumalan rauha tulee voimaksi ja siunaukseksi, taivas aukeaa, ilo virtaa olemukseen.
"Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" ....Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.... Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.... Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä." Ps.116:4,7,10,17-18.
Elävä Jeesus tuo uskovan pois lukittujen ovien takaa. Elävä Jeesus saa hengellisesti kuolleet elämään ja puhumaan, liikkeelle, Herran palvelukseen, taivas toivoa, ilosanomaa kuuluttamaan. Seurakunta tulee rakkaaksi Jeesuksen valossa, toiset uskovat tulevat tärkeiksi, veljiksi ja sisariksi. Heidän kanssaan on ihana kulkea uskossa, valtakunnassa ja vaivassa, kun tietää Jeesuksen elävän.

Jeesus, Messias, tule lukittujen ovien läpi ja ilmesty kansallesi Israelille ja juutalaisille. Tule, Herra, kuolleitten uskovien koteihin, lukittujen ovien läpi tuomaan kadonnut rauha takaisin. Tule, Kristus ja näytä kylkesi ja haavasi, voitonmerkkisi, syntisille, jotka ovat kuolleet rikoksiinsa Tee veresi arvo sydämissä suureksi ja kiitetyksi. Ilmesty toivottomille sairaille, vaikean avioliiton murtamille, seurakuntiin, jotka ovat kadottaneet yhteyden sinuun, uskoville, jotka yrittävät korvata armon tekemisillään. Auta ylös uskovat, joista ei ole mihinkään! Tule, Messias, Sankari, Rauhanruhtinas, Jumala, pelkojen ja maailman hengen orjuuttamien uskovien lukittujen ovien huoneisiin. Anna ilon ja pelastussanoman sytyttää uskovat kaikkialla lähetystyöhön ja sinun odotukseesi.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Sä kallein olet osani ja ainoa autuus sieluni.

Pellolle ilmestyi eräänä iltana peura (siis ihan oikea, ei se piispa). Notkeasti eläin kulki ruohikossa, kunnes pysähtyi katselemaan tiettyyn suuntaan. Mietimme, että mitä se näki? Pian ruohikosta ilmestyi kettu, joka hiipi hiljakseen eteenpäin peurasta välittämättä. Peura pyöri siinä sitten näyttävästi ympäriinsä ja teki hyppyjä ketun suuntaan ja poispäin. Mutta kettu ei ollut moksiskaan ja sitten eläimet katosivat tahoilleen.
Kettua pidetään viisaana eläimenä, mutta peura ei varmaan ole siinä sarjassa kovin korkealla? Ilmankos ihmiset ovat kiukuissaan nimitelleet usein lähimmäisiään eläinperäisillä nimikkeillä: kuten ”lammasmainen tyyppi” "senkin sika" "mikäkin kana" "varsinainen susi" "norsu posliinikaupassa" "se on oikein lehmä".

Tarina kertoo vanhasta leijonasta, jalopeurasta, joka ei jaksanut enää pyydystää saalista kiinni juoksemalla, jonka hampaat ja kynnet olivat niin kuluneet, että sen ei ollut niin helppoa saada ruokaa kuin nuoruuden päivinään. Niin se teeskenteli sairastavansa ja se antoi kaikille naapureilleen tiedon, että se oli luolassaan odottamassa vierailijoita. Ja kun ne monet pikkueläimet tulivat sen luokse tarjoamaan sille osanottonsa uskoen pedon olevan ystävällinen niille, niin leijona nappasi eläimet kiinni, raateli ne ja söi ne yksi kerrallaan. Leijonan luolan edustalle alkoi kertyä iso kasa kuolleiden luita.
Aikanaan siihen tassutteli ohi kulkiessaan kettu ja sopivan välimatkan päästä se jututti leijonaa. Kettu tuli varovaisesti lähestyen, mutta pysyi turvallisen matkan päässä luolasta, ja kysyi kohteliaasti sen jälkeen leijonan terveyttä. Leijona vastasi, että hän oli hyvin sairas todellakin, ja pyysi kettua lähemmäksi. Mutta kettu viisaasti jäi ulkopuolelle, kiittämällä leijonaa hyvin ystävällisesti kutsusta. Leijona kehotti kettua tulemaan lähemmäs, että voisi paremmin kuulla ja keskustella. Silloin kettu torjui kutsun ja sanoi: - Minun pitäisi olla iloinen kutsustasi, mutta olen huomannut, että on olemassa monia jalanjälkiä, jotka johtavat luolaasi, mutta kukaan ei tule ulos? - en taida tulla, sillä jäljet pelottavat!

Perkele kulkee keskuudessamme ja pitää suurta vihaa yllä maailmassa saaden ihmiset toisiaan vastaan, riitelemään, tappelemaan ja tappamaan. On ihmisiä, jotka ovat vihkiytyneet sen palvelukseen tekemään murhia täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Pimeydessään he uskovat tekevänsä hyvää tappaessaan ihmisiä? Piru pistää vihan kiehumaan ja niin kansat sotivat toisiaan vastaan, eikä tämä tule loppumaan ennen kuin Kristus perustaa rauhanvaltakuntansa nähtävällä tavalla maan päälle tuhanneksi vuodeksi.
Jeesuksen vapauttamat ihmiset eivät enää ole orjuuden kahleissa pahaan nähden, vaan elämä on tullut heihin, uusi elämä, taivaselämä, ikuinen elämä. Jeesuksen luonto on tullut heihin Pyhän Hengen vaikutuksesta, sana on tullut heissä lihaksi.
"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;" Ef.2:1-3

Kautta seurakunnan historian piru on pistänyt uskovat tiukoille hyökkäämällä heidän kimppuunsa. Tässä työssä se on teettänyt likaisen työn palvelijoilleen, Jeesuksen ristiinnaulitsijoille, luopioille, kieltäjille, pilkkaajille ja lain rikkojille. Ja heitä on aina löytynyt, he marssivat suurina kulkueina ylistäen saatanaa ja tämän aikaansaannoksia. Samaa tietä he kuljettavat lapsensa ja ystävänsä, turmeluksen suku rientää tuhoonsa otsa kiiltävänä ja kirous suussaan, mustan kivisydämensä kanssa. Herran sana varoittaa uskovia sen tähden vakavasti edessä olevasta vaivasta:
"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää." 1.Piet.5:8-9
Uskovan on syytä tietää, että heillä on vastustaja, joka väkevä maailman hallitsija. Se komentaa kuninkaat ja poliitikot, uskonnot ja yleiset mielipiteet oman näkemyksensä toteuttajiksi. Se hyökkää, valehtelee, pilkkaa, huutaa, kiristelee hampaitaan ja tappaa armotta. Mutta se tulee myös ovelasti kuin tarinan sairaaksi tekeytyvä leijona. Se houkuttelee syömäetäisyydelle ja sitten se iskee. Lampaat ovat sen herkkua, varsinkin Kristuksen lampaat. Jos Herran omat ovat innokkaita ja palvelevia, todistavat Jeesuksesta ja tekevät lähetystyötä, se on oikein kiinnostunut eliminoimaan ja tuhoamaan heidät. "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh.10:10.

Jeesuksen suuri rakkaus, hänen Hyvän Paimenen huolenpitonsa ja suojeluksensa on vertaansa vailla. Jokainen tätä maistanut tietää, ettei ole mitään tähän rinnastettavaa maan päällä. Taivaallinen Vapahtaja pitää omistaan huolta ja hänen omansa tukeutuvat häneen, riippuvat hänessä, ovat läheisriippuvia Jeesuksesta.
Mutta heikkouksiemme tähden olemme uskovina alttiita joutumaan pahan vaikutuspiiriin. Monen houkutuksen, himon ja synnin tähden uskovat lankeavat, rikkovat Jumalaa vastaan ja hänen liittonsa, ovat hengellisen avion rikkojia. Silloin he menettävät hyvän ja turvallisen asemansa Jumalan yhteydessä. Perusvaiva on aina ylpeys, joka on nostanut heitä itseään ihmisinä Jumalan vertaiseksi, omavaraiseksi ja turhan tärkeiksi. Toinen reitti tässä sarjassa on maailman rakkaus, joka on vienyt monet pois Jeesuksen luota. Piru on naruttanut heidät pois uskosta = niellyt heidät, niin kuin oli ennustettu. Siinä vaiheessa, kun heidän olisi pitänyt vastustaa paholaista, he ovat sokeudessaan menneet virran mukana. Siihen on heidän tunteensa vietellyt, tietonsa ohjannut ja tahtonsa kehottanut. Loppujen lopuksi he ovat olevinaan jopa tyytyväisiä ratkaisustaan, sillä nyt heidän ei enää tarvitse välittää Jumalan sanasta eikä toisten uskovien mielipiteistä.

Kävelimme vaimoni kanssa eräänä päivänä suuren marketin pihalla ja huomasin edessäni avoimen kukkaron. Poimin sen maasta. Siinä oli näkyvissä sukulaisten pieniä valokuvia, pankkikortteja ja sen saalista. Katselin ympärilleni, mutten tavoittanut ketään köyhää, joka olisi ollut kukkaron tarpeessa. Vaimoni tuli siihen ja kerroin löytäneeni kukkaron, mutten tiennyt kenen? Aioimme lähteä viemään sitä neuvontaan, kun näin erään hermostuneen miehen tulevan parkkipaikan poikki kaupan pääovea kohti. Hänellä oli laatikoita käsissään ja hän pudotti yhden niistä poimien sen nopeasti käsiinsä. Samassa avasin kukkaron ja katsoin olisiko siellä henkilötunnistetta? Näin siellä miehen kuvan ja nimen. Mielestäni hermostuneen oloinen mies muistutti hieman passikuvaa ja niin huusin parkkipaikalla kukkarosta löytämääni sukunimellä. Mies kääntyi puoleeni ja tunnisti nimensä. Sanoin, että löysin maasta hänen kukkaronsa. Hän vaikutti huojentuneelta ja kiitti. Vaimoni toivotti hänelle Jumalan siunausta, josta hän myöskin kiitti. (On sanottu, että jos alkaa liiaksi muistuttaa passikuvaansa, on jo loman tarpeessa?)

Tavallisen ihmisen elämä rakentuu suuresti kukkaron ympärille ja hänen omaisuutensa on usein pelkkiä euroja? Eiväthän poliittiset johtajatkaan, jotka yrittävät ohjata kansojen vaiheita, ole kiinnostuneita muusta kuin rahasta. Ihmiset ovat heitä varten vain rahan tähden ja kun tulee Englannin kaltaisia itsenäisen valtion päätöksiä, parkuvat raharikkaat ja tavararuhtinaat menetyksiään? Kärjistyneesti voisi sanoa, että uutiset, valtakoneisto, herrat ja narrit kumartavat rahan valtaa ja palvelevat sitä. Meille luodaan mielikuva, että onnellinen ihminen ostaa ja myy, hankkii ja kuluttaa, nauttii ja toteuttaa mieltään. Mutta todellisuudessa ihminen on onnellinen vain silloin, kun hän löytää Jumalansa ja elää hänen yhteydessään. Mitä siis ihminen voi menettää, mitä saavuttaa elämässään, mikä on todella arvokasta? Hän voi menettää Jeesuksen ja silloin hän menettää kaiken. Mutta hän voi myös saavuttaa Jeesuksen, silloin hän saa kaiken. Muu on vain kehystä ja kosmetiikkaa, joka palaa kerran poroksi.

1.Kun olet, Herra omanani, en huoli koko
maailmasta; Ei muu kuin sinä sieluani
voi virvoittaa sen vaivoissa. Mikä on maailman
huvitus! Sä olet mulle lohdutus.

2. Jos vaipuis ruumiini, sielunikin, Sä, Herra,
olet turvani; Kun lohduttain sä tulet liki, niin ka-
too kaikki tuskani; Kun sä vaan olet puolellani,
muu kaikki olkoon vastahan!

3. Kun sinä olet tavarani, niin kaikki onkin mi-
nulla; Kun virvoitat mun sieluani, mua kuolokaan
ei kauhista; Sä kallein olet osani ja ainoo autuus
sieluni.

vanha virsikirja 298. Friedrich von Hardenberg (Novalis), (saks.)
s. 1772 † 1801.